Douglas Murray sananvapaudesta ja maahanmuutosta

Euroopan nykyinen maahanmuuttokriisi on pahentunut mittaamattomasti ja kaikin tavoin, koska olemme kyvyttömiä ymmärtämään sananvapauden tärkeyttä, aivan joka tavalla. Minä uskon, että kun puhe menee vikaan, silloin ajatukset menevät vikaan ja sitten politiikka menee vikaan. Ja meidän politiikkamme on mennyt aivan vikaan viime vuosina, koska puhe on mennyt vikaan ja ajatukset ovat menneet vikaan.

Annan pari esimerkkiä. Viime vuoden syyskuussa hänen itsensä luoman kriisin ollessa kuumimmillaan, kansleri Merkel oli lounaalla YK:ssä New Yorkissa ja istui Facebookin Mark Zuckerbergin vieressä. Kansleri Merkelin epäonneksi, kuten voi käydä kenelle hyvänsä, hänen mikrofoninsa oli jäänyt päälle, ja se toisti noin 30 sekuntia hänen ja Mark Zuckerbergin välistä keskustelua, jonka he luulivat olevan yksityistä. Kansleri Merkel aloitti kysymyllä Mark Zuckerbergiltä, mitä hän voisi tehdä, etteivät ihmiset kirjoittaisi maahanmuuton vastaisia kirjoituksia Facebookiin, ja tämän vastaus oli "me kehittelemme sitä".

Mielestäni aivan kaikki, mikä on mennyt vikaan Euroopassa viime vuosina, voidaan tiivistää tuohon keskusteluun. Se kuvastaa täydellisesti ongelmaa. Kansleri Merkel ei muuten sivumennen sanoen pyri estämään vain itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan kaikkien sellaisten näkemysten levittämisen, joissa maahanmuutto esitetään hänen näkemyksensä vastaisesti.

Annan muutaman esimerkin siitä mitä tapahtuu, kun sanon, että puheen mennessä vikaan myös politiikka menee vikaan. George Orwell sanoo, että jos vapaus mitään merkitsee, se on oikeutta sanoa ihmisille asioita, joita he eivät halua kuulla. Jaetaan tämä kahteen osaan. Ensimmäiseksi se mitä kansleri Merkel ja muut mantereemme poliitikot, ja erityisesti Ruotsin hallitus, eivät halua ihmisten kuulevan: he eivät halua heidän kuulevan, että miljoonien ihmisten päästäminen Eurooppaan muutamassa kuukaudessa horjuttaa massiivisesti Euroopan yhteiskuntaa pitkälle tulevaisuuteen. He eivät halua kuulla sitä.

He haluaisivat uskoa, että yhteiskunnat ja kulttuurit, tällaiset kuin meidän, ovat valtavan voimakkaita olioita, sellaisia, joihin voidaan päästää miljoonia ihmisiä täysin erilaisista kulttuureista, ja he muuttuvat heti ensimmäisenä tai toisena päivänä saapumisensa jälkeen [meidän kaltaisiksemme]. Minä en usko kulttuurien olevan tällaisia. Ne ovat ennemminkin hauraita ekosysteemejä, joiden kasvaminen kestää vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja kehittyä, ja jotka voidaan tuhota yhden ihmisiän aikana.

Kansleri Merkel ja hänen kolleegansa ovat eri mieltä. Mutta estämällä keskustelun, he samalla estävät kysymykset, joita heidän olisi pitänyt kysyä. Ja on huomattavaa, että vain viisi vuotta aikaisemmin, kun hän teki tämän mielestäni katastrofaalisen päätöksen, kansleri Merkel piti yhden kuuluisimmista puheistaan, missä hän sanoi, että monikulttuurisuus on epäonnistunut.  Mitä hän tarkoitti sillä? Hän itse sanoi sen. Puheen alussa hän sanoi, että he olivat olettaneet, että vierastyöläiset menisivät takaisin kotiin. Minusta tämä osoittaa, miten joka ikinen askel on mennyt vikaan Euroopan sodanjälkeisessä maahanmuutossa, aivan murheellinen väärinkäsitys. Missään vaiheessa meidän poliitikkomme eivät miettineet, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ajateltiin, että maahanmuuttaneet ihmiset lähtisivät pois. Ajateltiin, ettei heitä tulisi niin paljon. Ajateltiin, että heitä kyllä tulee paljon, mutta he integroituvat. Ajateltiin, että ehkä heidän ei pitäisikään integroitua. Jotkut sanovat, että heidän pitäisi integroitua, mutta toiset sanovat, että on kolonialismia vaatia heitä integroitumaan.

Olimme täysin ulkona koko tapahtumaketjun ajan, osittain siksi, että tahallaan estimme itseltämme keskustelun. Keskustelun, jonka joutuisimme joka tapauksessa käymään jossain vaiheessa.  Annan pienen esimerkin tästä. Minulle on ollut selvää pitkän aikaa, että jos rajat avataan, kuten kansleri Merkel viime vuonna teki, on edessämme valtava joukko kysymyksiä.

Minusta kaikkein ilmiselvin kysymys on: onko Eurooppa sellainen paikka, mihin jokainen parempaa elämää haluava voi laillisesti tulla elelemään. Nykyinen ajattelu näyttää kuitenkin olevan padota tulva väliaikaisesti, mutta emme edelleenkään ole vastanneet yhteenkään perustavanlaatuiseen kysymykseen, joita kysyin saksalaiselta poliitikolta käydessäni yhtenä päivänä Berliinissä.

Jos olette minun laillani käyneet Kreikan ja Italian saarilla, olette nähneet valtavaa inhimillistä kärsimystä, eikä sitä voi mitenkään vähätellä. Ihmisiä on tullut Eurooppaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Kaukoidästä, monista eri syistä. He haluavat paremman elämän, monet ovat paenneet sotaa, poliittista vainoa. Hirvittäviä tarinoita. Mutta mikään niistä vastauksista, joita kansleri Merkel ja hänen kolleegansa ovat antaneet, eivät voi vastata tähän kysymykseen.

Mitä voidaan sanoa afganistanilaiselle pakolaiselle, kuten sille, jonka kanssa keskustelin Lesboksen saarella. Hän kysyi, että miksi saksalaiset antavat etusijan turvapaikkaan syyrialaisille pakolaisille? Syyriassa on ollut sisällissota vasta viisi vuotta, meillä on ollut 15 vuotta. Miksi ette ole yhtä anteliaita afganistanilaisille kuin olette kaikille muille?

Eritrea, josta kukaan eurooppalainen on tuskin kuullutkaan ennen viime vuotta. Hirvittävä yhteiskunta, josta monet miljoonat ihmiset lähtisivät Eurooppaan, jos vain saisivat siihen mahdollisuuden.

Nykyinen keskustelu on rajoittunut todellista turvaa tarvitseviin ja elintason perässä tuleviin maahanmuuttajiin. Oletetaan, että Euroopan Komission Frans Timmerman olisi oikeassa, kun hän arvioi, että 60 prosentilla Eurooppaan vuonna 2015 saapuneista ihmisistä ei ole sen suurempaa oikeutta olla Euroopassa kuin kenellä tahansa maailman ihmisellä. Sanotaan, että se olisi totta. Sanotaan, että tällä asialla on seurauksensa.

Sanotaan, että Saksa tulee karkottamaan kolme neljännestä niistä miljoonasta ihmisestä, jotka saapuivat viime vuonna. Sanotaan, että Ruotsi aikoo, kuten eräs hallituksenne ministereistä teeskenteli, karkottaa 80.000 ihmistä, jotka saapuivat viime vuonna. Mitään tällaista ei tule tapahtumaan. Se on täyttä valhetta ja heidän täytyy itsekin tietää se.  Heillä ei ole varaa eikä poliittista tahtoa suorittaa sellaista tekoa. Niinpä he jatkavat itsepetosta, ja lehdistö muiden muassa kieltäytyy kysymästä tarvittavia kysymyksiä.

Kuvitellaan, että kansleri Merkel ja Jean-Claude Juncker, jota meidän brittien ei luojan kiitos tarvitse enää paljon katsella, keksisivät sellaisen vartaloskannerin, joka pystyy läpi kulkeneesta ihmisestä sanomaan suoraan onko hän todellisen turvapaikan tarpeessa vaiko elintasopakolainen. Oletetaan lisäksi, että olisi poliittista tahtoa poistaa Euroopasta kuusi kymmenestä turvapaikanhakijasta, jotka ovat elintasopakolaisia eivätkä turvapaikan tarpeessa.  Haluaako Eurooppa edelleen toivottaa tervetulleeksi jokaisen, joka on todellisessa turvapaikan tarpeessa?

Minun mielestäni, vaikka se olisikin kovin kunnioitettavaa, se on kuitenkin mahdotonta. Vähän aikaa sitten puhuin kreikkalaisella saarella nuorten miesten kanssa, jotka olivat tulleet Bangladeshista, he olivat maan hallituksen vastustajia. He ovat hallituksen vihollisia, ja heillä on täysin perusteltu syy hakea turvapaikkaa Euroopasta. Mutta jos laskemme yhteen kaikki nämä maat, Bangladeshista Pakistaniin, Afganistanista Iraniin ja Irakista Syyriaan, Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, puhumme sadoista miljoonista ihmisistä, joilla on täysin perusteltu syy hakea turvapaikkaa Euroopasta. Tätä keskustelua kuulen hyvin harvoin käytävän. Kuulen hyvin harvoin kenenkään poliitikon pohtivan tätä ja puhuvan siitä realistisesti.

Ja tässä on se toinen ongelma. Kun poliitikot eivät salli puhetta, saamme huonoa puhetta, puhe menee vikaan. Annan pari esimerkkiä. Viime kuukausina olen havainnut sosiaalisessa mediassa ja joissakin Euroopan protestiliikkeissä lisääntyneen pakolaisten nimittelyn hyvin vastenmielisillä tavoilla. Jotkut protestiliikkeet sanovat kaikkien pakolaisten olevan "rapefugees", ja toiset nimittelevät heitä termillä "refujihadists".  Hölmöjä nimityksiä, ja loukkaavia.  Mutta näin siinä käy.

Kansleri Merkel teeskentelee, että kaikki maahantulijat ovat turvapaikan tarpeessa eikä kukaan heistä ikinä tule tekemään mitään pahaa kenellekään ja Eurooppa on heidän uusi kotinsa. Ja tietenkin tästä seuraa, että ihmiset alkavat sanoa, että kaikki turvapaikan hakijat ovat raiskaajia ja jihadisteja, myös ne jotka ovat itse asiassa paenneet raiskaajia ja jihadisteja.

Saman ilmiön voi nähdä Yhdysvalloissa. Heillä on presidentti, joka on niin haluton käyttämään sanoja islam tai islamisti tai islamismi tai islamilainen terrorismi, että jopa silloin, kun amerikkalaiselta panttivangilta leikataan pää irti allahu akbaria huutavan miehen toimesta Syyrian aavikolla, hän sanoo, että tällä teolla on luultavasti vähemmän tekemistä islamin kanssa kuin minkä tahansa muun uskonnon kanssa.

Se on väistämätöntä. Jos Yhdysvaltain presidentti on tällainen, on väistämätöntä, että jostain tulee vastapuoli, joka sanoo, ettei yhtäkään muslimia saa enää päästää Yhdysvaltoihin. Se on kuin Jin ja Jang, yö seuraa päivää. Sillä valtaa pitävien poliitikkojen sukupolvet yrittivät estää keskustelun, ja nyt tämä keskustelu menee huonoon suuntaan joka puolella Eurooppaa. Tämä on mielestäni kaikkein pahin uhka yhteiskunnallemme ja olemme uskomattoman haluttomia myöntämään sitä.

H. L. Mencken sanoi kerran, että vaarallisin mies mille tahansa hallitukselle on mies, joka osaa tehdä omat päätelmänsä eikä välitä olemassa olevista taikauskoista tai tabuista. Mutta meillä on niin paljon olemassa olevia taikauskoja ja tabuja. Ja meidän poliitikoillemme ne ovat olleet kovin hyödyllisiä nämä vuodet.

Ensimmäistä kertaa aikuisen elämäni aikana näen nyt miten pahaksi tämä voi mennä Euroopassa, viime viikolla Pariisissa ja Berliinissä ja nyt Tukholmassa, ja joku sanoi minulle Tukholmassa, että Ruotsi on maailman hulluin maa, lukuun ottamatta ehkä Pohjois-Koreaa. Voin vakuttaa teille, koska olen käynyt Pohjois-Koreassa, että te olette aivan samalla tasolla.

On niin monia asioita, joiden näemme menevän vikaan, sillä puhe on mennyt vikaan, sitten ajatukset ovat menneet vikaan, emmekä ole koskaan miettineet asioita kunnolla läpi. Meillä ei ole ollut rohkeutta käsitellä niitä ja meidät yritetään jopa vaientaa. Meidän täytyy vaatia saada olla eri mieltä itsemme kanssa ja toisten kanssa, ja tulee olemaan keskustelua ja debattia tulevina vuosina asioista, joista olemme eri mieltä. Meidän on oltavat tiukkoja siinä, ettei kukaan saksalainen tuomari tai kansleri, tai ruotsalainen poliitikko, Brysselin byrokraatti tai Britannian poliitikko sano meille mitä meidän tulee ajatella omasta tulevaisuudestamme. Meillä on siihen oikeus ja me pidämme siitä kiinni, mitä ikinä vuodet sitten tuovatkin tullessaan.

----

Douglas Murray Archive

Salman Rushdie ja sananvapaus

Tänään Kansainvälisenä jumalanpilkkapäivänä on hyvä muistella Salman Rushdieta, jonka Iranin uskonnollinen johto tuomitsi kuolemaan, koska hän oli kirjoittanut kirjan, joka heidän mukaansa loukkasi islamia.

Kenelläkään ei ole sellaista oikeutta, ettei häntä saa loukata. Missään lukemassani julistuksessa ei ole mainittu sellaista oikeutta.

Jos olet loukkaantunut, se on sinun ongelmasi, ja sitä paitsi monet asiat loukkaavat monia ihmisiä.

Voin mennä kirjakauppaan ja osoittaa siellä monia kirjoja, joissa on omasta mielestäni hyvin epämiellyttäviä asioita. Mieleeni ei kuitenkaan juolahda polttaa kirjakauppaa maan tasalle. Jollet pidä kirjasta niin älä lue sitä.

Jos aloitat kirjan lukemisen ja huomaat sitten ettet pidä siitä, kukaan ei käske sinua lukemaan sitä loppuun.

Luet 600-sivuisen kirjan ja sen jälkeen sanot sen loukanneen sinua syvästi; oletpa todella nähnyt paljon vaivaa, jotta voisit loukkaantua.

- Salman Rushdie

Wikipedia kertoo Rushdien saamasta kuolemantuomiosta näin:

Rushdien tunnetuin teos lienee kuitenkin 1988 ilmestynyt Saatanalliset säkeet, joka on satiirinen kuvaus Intiasta, islamista ja maahanmuuttajien osasta Ison-Britannian välillä rasistisessa maailmassa. Kirja sisältää väitetysti islamia halventavia kohtia, vaikka ne ovat mukana vain sivujuonteena. Kirjan brutaaliudessaan huomiota herättävin kohtaus esittää brittiläisten poliisien väkivaltaista hyökkäystä muslimisiirtolaisen kimppuun. Iranin uskonnollinen johtaja ajatolla Ruhollah Khomeini tulkitsi Rushdien syyllistyneen kirjassa jumalanpilkkaan ja antoi helmikuussa1989 fatwan, jolla hän käytännössä tuomitsi kirjailijan kuolemaan. Tuomion julistamisen jälkeen muslimit polttivat Rushdien kirjoja julkisesti eri puolilla maailmaa ja monissa muslimimaissa syntyi väkivaltaisia mellakoita.

Länsimaissa tapaus herätti vastalausemyrskyn ja mm. Euroopan yhteisön jäsenmaat kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Iranista. Monet länsimaiset islamilaisyhteisöt sanoutuivat irti tappokäskystä, vaikka paheksuivatkin Rushdien teosta. Suomen silloinen ulkoministeri Pertti Paasio esitti Iranin Helsingin-suurlähettiläälle Suomen virallisen vastalauseen Rushdielle langetetun tuomion johdosta.

Monissa maissa tapaus tulkittiin merkiksi Iranin sisäisestä valtataistelusta ja Iranin pyrkimyksestä korostaa arvovaltaansa islamilaisessa maailmassa. Brittiläisen kirjailijan Martin Amisinmukaan Rushdie "katosi etusivulle": lehdet kirjoittivat Rushdiesta päivittäin, mutta piileskelevää kirjailijaa itseään ei näkynyt missään. Khomeinin seuraaja Ali Khamenei uudisti Rushdien kuolemantuomion helmikuussa 1990. 

(Jos tämä tapahtuisi nykyaikana Suomessa, niin kirjailija joutuisi leivättömän pöydän ääreen uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Väki kokoontuisi torille "Kuulkaapas nyt" mielenosoitukseen ja poliitikot irtisanoutuisivat kilvan Rushdien kirjoittelusta. Kirjan julkaisu kiellettäisiin ja kirjailija erotettaisiin kirjailijaliitosta, urheiluseurasta ja kultapossukerhosta. Jari Tervo kutsuisi Helsingin Sanomien erikoishaastattelussa Rushdieta autistiseksi roskakirjailijaksi.)

Saatanallisista säkeistä kertoo Jaakko Hämeen-Anttila kirjassaan Johdatus Koraaniin näin:

Tässä yhteydessä kannattaa mainita kuuluisa episodi Muhammadin uralla, niin sanotut saatanalliset säkeet. Tiettyjen perimätietojen mukaan Muhammad sai paineen ja painostuksen alaisena ilmestyksen, joka käsitteli Mekassakin palvotun kolmen jumalattaren (Allat, al-Uzza, Manat) asemaa. Saatana sai kuitenkin sujautetuksi ilmestyksen loppuun jakeen, joka antoi näille jumalattarille jonkinlaisen välittäjäaseman. Muhammadia kuunnelleet pakanat ilahtuivat ja olivat valmiit tunnustamaan Muhammadin profeetaksi saatuaan näin varmistuksen jumalattariensa aseman säilymisestä. Tiedot sovusta levisivät Etiopiaan saakka, ja osa sinne paenneista muslimeista lähti takaisin kohti Mekkaa. Kun he olivat vielä matkalla, Muhammad sai Jumalalta uuden ilmestyksen, jossa jumalattarien asema Allahin tyttärinä kiistettiin, ja samalla Muhammadille kerrottiin, että esinmmäinen ilmestys oli Saatanalta peräisin. Muhammad peruutti "saatanalliset säkeet", ja välit pakanalliseen aristokratiaan kiristyivät uudelleen.

Ilmaisunvapaus on ihmisoikeus

Freedom of Expression is a Human Right from stresemann-stiftung

"Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta."
- Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 19. artikla:

"Ilmaisunvapaus on perustava ihmisoikeus ja demokraattisen yhteiskunnan olennainen osa"
- ETYJ sitoumus, Budapest 1994 (myös: Wien 1989, Kööpenhamina 1990, Istanbul 1999)

"Ilmaisunvapaus sisältää erityisesti informaation ja ideat, jotka "loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät Valtiota tai jotain sen väestönosaa."
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 1997

"Euroopan parlamentti, [...] on tietoinen laeista, jotka kieltävät solvauksen, jumalanpilkan ja herjauksen, samoin lainsäädännöstä, joka kieltää "valtion maineen mustaamisen ulkomailla" [...] tarkoituksena vangita tai sensuroida journalisteja ja estää ilmaisun vapaus".
- Euroopan parlamentin kannanotto 13.6.2013

"EU:n tulisi [...] päättäväisesti vastustaa kaikkia yrityksiä kriminalisoida sananvapaus suhteessa uskonnollisiin kysymyksiin, kuten jumalanpilkkalakeihin.
- Euroopan parlamentin suositus Neuvostolle 13.6.2013

Rajoitukset ilmaisunvapaudelle:
- loukkaus muita ihmis- tai perusoikeuksia vastaan, kuten ihmisarvo tai fyysinen koskemattomuus
- jumalan, profeetan tai uskonnon "ihmisarvo" ei voi olla lailla suojeltava oikeus

Vallan kolmijako-oppi
- riippumaton tuomi-istuin tuomitsee
- se ei saa kuitenkaan sekaantua politiikkaan

"Rajoitukset [...] täytyy ymmärtää poikkeuksiksi siitä yleisestä säännöstä, että yksilön vapautta täytyy kunnioittaa"
- ETYJ sitoumuksien sääntökirja

"Jokaisella tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti siten, ettäivät ne ole ristiriidassa sharia-lain kanssa. Jokaisella tulee olla oikeus puolustaa sitä mikä on oikein, ja edistää sitä mikä on hyvää, ja varoittaa sellaisesta mikä on väärin ja pahaa islamilaisen sharia-lain mukaan. Informaatiota [...] ei saa ilmaista tai väärinkäyttää tavalla, joka saattaa loukata Profeettojen arvokkuutta tai pyhyyttä, [...] korruptoida tai haitata yhteisöä tai heikentää sen uskoa."

- Kairon ihmisoikeuksien julistus, artikla 22

...ja mihin olemmekaan päätyneet:

"Voidaan sanoa, että Muhammad otti vaimokseen kuusivuotiaan tytön ja harjoitti hänen kanssaan sukupuoliyhteyttä, kun tämä täytti yhdeksän. Tämän kutsuminen 'pedofiliaksi' on kuitenkin liian arvolatautunut lausunto."

- Oikeuden päätös, joulukuu 2011, Elisabeth Sabaditsch-Wolffin tapaus

http://www.stresemann-foundation.org/

http://english.savefreespeech.org/

Innocence of Muslims on dokumentti eikä satiiri

Nicolai Sennels EuropeNewsissä:

Muslimit protestoivat ympäri maailmaa dokumenttifilmiä "Innocence of Muslims" ["Muslimien viattomuus"] vastaan. Elokuva esittää heidän profeettansa lasten ahdistelijana, naistenmiehenä ja väkivaltaisena rikollisena. Muutama Wikipedian artikkeli linkkeineen islamin alkuperäisiin lähteisiin vahvistaa, että Muhammed harrasti seksiä yhdeksänvuotiaan tytön kanssa, hänellä oli kolmetoista vaimoa ja hän johti verisiä sotia naapurikaupunkeja vastaan.

Olemme kaikki huomanneet sen kiusallisen asiantilan, että protestoivat muslimit eivät ole pystyneet esittämään mitään vastauksia dokumentissa esitettyihin väitteisiin. Näyttää kuin he todisteiden puutteessa olisivat turvautuneet lapselliseen kirkumiseen, tulipalojen sytyttämiseen, räjähteisiin ja viattomien tappamiseen epätoivoisessa yrityksessä vaientaa arvostelu. Elokuvan, pyhien kirjoitusten ja muslimien tarmokkaiden protestien välinen yhteneväisyys on todella silmiinpistävää. Totuutta on selvästi vaikea kestää. On merkillepantavaa, kuinka uskonnon seuraajat, jotka itse ovat kutsuneet sitä rauhan uskonnoksi, niin usein käyttäytyvät väkivaltaisesti, erityisesti silloin kun he yrittävät vakuuttaa meidät siitä, ettei heidän profeettansa innoita seuraajiaan väkivaltaan.

Kalastellakseen ääniä ja pitääkseen suhteet öljyntuottajamaihin kunnossa, meidän (muka)edustajamme antavat periksi terroristien vaatimuksiin pyytämällä anteeksi oikeuttamme sananvapauteen ja pitkää perinnettämme terveeseen kritiikkiin ja usein humoristiseen asenteeseemme uskontoihin. Samoin poliittisesti korrekti media seuraa sharia-lakia kieltäytymällä näyttämästä kuvia ja videopätkiä dokumentista vaikka niillä on selvästi olennaista uutisarvoa tässä tapauksessa. Lännen olisi ehdottoman tärkeää pysyä kovana tilanteessa, mutta esittämällä länsimaalaiset pelkureina, jotka ottavat uhkaukset tosissaan, meidän poliitikkomme itse asiassa neuvottelevat terroristien kanssa, joka on väärä tie.  Jos on mitään, mitä muslimit vihaavat ja saavat heidän vahingoittamisen halunsa kasvamaan, se on heikkouden osoittaminen. Matelevien poliitiikkojemme ja mediamme kunnioituksen osoitukset eivät näyttäydy muslimeille sovinnon eleenä vaan haavoittuvuutena, jota voidaan ja tullaan myös käyttämään hyväksi.

Pelokkaat poliitikkomme ovat loukkaus sadoille tuhansille eurooppalaisille ja amerikkalaisille, jotka satoja vuosia sitten antoivat elämänsä luodakseen ja puolustaakseen humaania yhteiskuntaa, joka oli rakennettu sananvapauden ja sekulaarien lakien varaan, julmilta hallitsijoilta ja keskiaikaisilta uskonnollisilta instituutioilta. Kieltäytymällä vastustamasta fanaatikkoja, joihin kuuluu nähtävästi muslimien enemmistö, he asettavat äänestäjänsä ja meidän lapsemme vaaraan.

Jonain päivänä lähitulevaisuudessa tämä on selvää kaikille.

-Ibn Matti

Jumalanpilkka ja sananvapaus

Paul Marshallin Artikkeli Blasphemy and Free Speech 



Kasvava uhka sananvapaudellemme on yritys tukahduttaa uskonnoista ja erityisesti islamista keskustelu  panettelun tai solvauksen perusteella. Seurauksena syntyneet rajoitukset ovat käytännössä uusia jumalanpilkkalakeja.

Länsimaissa vain harvojen tarvitsi välittää sellaisista laeista 20 vuotta sitten. Vaikka jumalanpilkkoja olikin vielä lakikirjoissa, niillä oli lähinnä historiallista arvoa. Siihen tuli muutos vuonna 1989, kun edesmennyt ajatolla Khomeini, silloinen Iranin ylin hengellinen johtaja, julisti että jokaisen muslimin velvollisuus on tappaa Englanissa asuva Salman Rushdie, koska tämän romaani Saatanalliset säkeet oli jumalanpilkkaa. Rushdie on säilynyt hengissä elämällä piilossa. Muut hänen kirjansa kanssa tekemisissä olleet eivät olleet yhtä onnekkaita: sen japanilainen kääntäjä murhattiin, italialaista kääntäjää puukotettiin, norjalainen kustantaja ammuttiin ja 35 turkkilaisen kustantajan vierasta poltettiin hengiltä hotellin murhapoltossa.

Myöhemmin olemme nähneet väkivaltaisuuksia reaktiona Theo van Goghin ja Ayaan Hirsi Alin elokuvaan Submission, tanskalaisten ja ruotsalaisten Mohammedia esittäviin pilakuviin, paavi Benedict XVI:n puheeseen uskosta, järjestä ja uskonnollisesta väkivallasta Regensburgissa, Geert Wildersin elokuvaan Fitna ja väärään uutiseen Newsweek-sanomalehdessä, jossa väitettin, että USA:n asevoimat olisivat häpäisseet Koraaneita Guantanamossa. Kun Terry Jones - 50 hengen seurakunnan tuntematon pastori - ilmoitti aikeensa polttaa Koraanin 9.11.2010, siitä seurasi amerikkalaisten julkisuushakuisuuden, muslimien mellakoinnin ja 24 tunnin uutiskattavuuden ansiosta todellinen mediamyrsky. Se sai jopa presidentti Obaman ja USAn asevoimien johdon huomion. Sen seurauksena murhattiin kymmeniä ihmisiä.

Tällainen väkivaltainen vastaus uskonnon pilkkaamiseen ei ole pelkästään spontaania. Hallitukset myös lietsovat ja kanavoivat sitä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Yleensä näiden jumalanpilkkasyytteiden kohteet ja uhrit eivät edes ole länsimaisia vaan muslimimaailman vähemmistöjä ja toisinajattelijoita. Kuten Nina Shea ja minä näytimme kirjassamme Silenced, syytteitä jumalanpilkasta ja islamin loukkaamisesta käytetään järjestelmällisesti monessa paikassa ihmisten vangitsemiseen tai pelotteluun uhkailulla, pahoinpitelyillä ja kuolemalla.

Tanskalaiset pilakuvat Muhammadista julkaistiin Tanskan suurimmassa sanomalehdessä Jyllands-Postenissa syyskuussa 2005. Jotkut niistä julkaistiin muslimimaissa kritisointitarkoituksessa. Mitään väkivaltaisuuksia ei tapahtunut. Väkivaltaisuudet alkoivat joulukuussa 2005 Saudi-Arabiassa pidetyn Islamilaisen Konferenssin (nykyään Islamilainen yhteistyöjärjestö, OIC) kokouksen jälkeen. Kokouksen aihe oli ääriliikkeiden väkivalta ja terrorismi, mutta pilakuvat varastivat huomion ja jäsenvaltioita kiihotettiin vastarintaan. Vasta viisi kuukautta pilakuvien julkaisemisen jälkeen helmikuussa 2006 muslimit Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä alkoivat perjantaisaarnojen jälkeen väkivaltaisesti osoittaa mieltään, minkä seurauksena yli 200 ihmistä kuoli.

Egyptin ja Jordanian tiukasti kontrolloitu media otti pilakuvajupakan esille niin säännöllisesti, että hämmästyttävät 98% egyptiläisistä ja 99% jordanialaisista olivat kuulleet siitä - vaikka he eivät tienneet Tanskasta juuri mitään muuta. Saudi-Arabia ja Egypti kiirehtivät boikotteja tanskalaisille tuotteille. Iran ja Syyria lietsoivat mellakoita vetääkseen huomion pois niiden ydinohjelmista. Turkki käytti pilakuvia kaupantekovälineinä neuvotellessaan USA:n kanssa NATOn tehtävistä. Päätoimittajia Algeriassa, Jordaniassa, Intiassa ja Jemenissä vangittiin. Syyriassa toimittaja Adel Mahfouz joutui syytteeseen "uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta", koska oli ehdottanut välikohtaukseen rauhanomaista ratkaisua. Ruotsalaisen Lars Vilksin paljon provokatiivisemmat pilakuvat ja Geert Wildersin vuonna 2008 julkaistu elokuva Fitna saivat aikaan verraten pienen vastalauseen todistaen taas sen, että julkiset reaktiot ovat hallitusten aikaansaannosta.

Jumalanpilkkalakeihin perustuva sorto menee vielä pidemmälle, kuin meidän mediassamme yleensä käsitellään. Tälläkin hetkellä miljoonat bahait ja ahmadit - islamista periytyneet myöhemmät lahkot - joutuvat sorretuiksi heitä syrjiven lakien, väkivaltaisten joukkioiden ja terroristien toimesta. Bahain johtajat ovat vangittuna Iranissa eikä bahain tappamisesta ole määrätty Iranissa rangaistusta. Somalian islamistinen ryhmittymä al-Shabaab, joka hallitsee suurta osaa maasta, etsii ja tappaa järjestelmällisesti kristittyjä. Vuonna 2009 Talibaneihin yhteydessä oleva 1000-henkinen väkijoukko hyökkäsi kristittyjen kimppuun Pakistanin suurimmassa maakunnassa Punjabissa ja tappoi seitsemän henkeä, joista kuusi poltettiin elävältä. Heistä kaksi oli lapsia. Syytöksenä oli Koraanin repiminen. Pakistanin poliisi ei tehnyt mitään.

Muslimimaailmassa sunnit, shiiat ja sufimuslimit joutuvat vainotuiksi, koska heidän näkemyksensä islamista eroaa paikallisen valtaapitävän lahkon opeista. Saudi-Arabia alistaa shiioja, varsinkin ismaelilaisia. Iran sortaa sunneja ja sufeja. Egyptissä shiia-johtajia on vangittu ja kidutettu.

Afganistanissa shiia-oppinut Ali Mohaqeq Nasab, Haqooq-i-Zen lehden päätoimittaja, vangittiin epäislamilaisen artikkelin julkaisemisesta. Hän kritisoi kivityksen käyttöä rangaistuksena aviorikoksesta. Saudi-Arabiassa demokratia-aktivistit Ali al-Demaini, Abdullah al-Hamed ja Matruk al-Faleh vangittiin epäislamilaisen sanaston, kuten "demokratia" ja "ihmisoikeudet" käyttämisestä, heidän vaatiessaan kirjallista perustuslakia. Saudiarabialainen opettaja Mohammed al-Harbi tuomittiin 40 kuukaudeksi vankilaan ja 750 raipaniskuun "uskonnon pilkkaamisesta" keskusteltuaan luokassa Raamatusta ja ilmaistuaan juutalaismyönteisiä ajatuksia. Egyptiläinen kirjallisuuden Nobelilla palkittu Naguib Mahfouz haki vastahakoisesti lupaa al-Azharin yliopiston virkailijoilta saadakseen julkaista teoksensa Gebelawin lapset, joka on ollut siitä asti kielletty jumalanpilkan takia. Myöhemmin Mahfouz eli jatkuvan suojelun alla nuoren islamistin puukotettua häntä ja aiheuttaen hänelle osittaisen halvauksen.

Kun Pakistanin ihmisoikeuskomission jäsen Mohammed Younas Shaikh nosti esiin kysymyksen Pakistanin politiikasta Kashmirissa, häntä syytettiin jumalanpilkasta. Bangladeshissa Salahuddin Choudury vangittiin "uskonnollisten tunteiden" loukkaamisesta, kun hän kannatti ystävällisiä suhteita Israelin kanssa. Iranissa ajatolla Boroujerdi vangittin hänen väittättyään, että "papiston osallistuminen politiikan johtoon" oli islamin vastaista ja Mohsen Kadivar vangittiin "epätosien väitteiden julkaisemisesta ja yleisen mielipiteen harhaanjohtamisesta" kyseenalaistettuaan ajatolla Khomeinin hallintotavan laillisuuden kirjoituksellaan. Muita Iranissa käytettyjä syytteitä ovat mm. "taistelu Jumalaa vastaan", "uskonnollisen dogman kyseenalaistaminen", "islamin loukkaaminen", "henkisen liberalismin levittäminen", "moniarvoisuuden tukeminen" ja henkilökohtainen suosikkini "ahdistuksen aiheuttaminen ... Iranin viranomaisille".

Muslimien uudistusmieliset eivät välty hyökkäyksiltä edes lännessä. Vuonna 2006 ryhmä nimeltä al-Munasirum Ii Rasul al Allah lähetti sähköpostia 30 merkittävälle uudistusmieliselle länsimaissa uhaten tappaa heidät elleivät he osoittaisi katumusta. Yksi kohteista oli egyptiläinen Saad Eddin Ibrahim, joka on ehkä tunnetuin arabimaailman ihmisoikeusaktivisti. Toinen oli imaami Ahmad Subhy Mansour, joka oli vangittu ja joutui lähtemään Egyptistä osittain hänen vastustettuaan kuolemantuomiota islamin uskosta luopumisesta. Kohteita kuvailtiin "syyllisiksi uskosta luopumiseen, uskottomuuteen ja islamin vakiintuneiden mielipiteiden kieltämiseen" ja heille annettiin kolme päivää aikaa "ilmoittaa katumuksestaan". Viestissä oli heidän osoitteensa ja heidän lastensa ja puolisoidensa nimet.

Belgialainen senaattori, marokkolaisten siirtolaisten tytär, Momount Bousakla joutui piiloutumaan tappouhkausten takia, koska hän kritisoi naisten kohtelua muslimiyhdyskunnissa ja fundamentalistien vaikutusta Belgian moskeijoissa. Turkkilaissyntyinen Ekin Dligoz, ensimmäinen muslimiedustaja Saksan parlamentissa alkoi saada tappouhkauksia ja asetettiin poliisisuojeluun hänen kehotettuaa musliminaisia "heittämään huivinsa pois".

Tarina muuttuu vieläkin pahemmaksi. Läntiset hallitukset ovat alkaneet antaa periksi Saudi-peräisen OIC:n ja muiden vaatimuksille sananvapauden rajoittamiseksi. Esimerkiksi Itävallassa Elisabeth Sabbaditsch-Wolf tuomittiin "uskonnollisten uskomusten pilkkaamisesta" hänen Mohammedia koskevien lausuntojensa vuoksi seminaarissa, joka käsittely radikaalia islamia. Kanadan räikeästi väärin nimetty "ihmisoikeuskomissio" on vetänyt oikeuteen kirjoittajia kuten Mark Steyn, joka opettaa journalismia Hillsdale Collegessa, ja kuulustellut heitä heidän kirjoituksistaan islamista. Hollannissa ja Suomessa poliitikot Geert Wilders ja Jussi Halla-aho ovat joutuneet syytettyjen penkille kommenteistaan islamista poliittisissa puheissaan.

Amerikassa perustuslain ensimmäinen lisäys estää islamin kritiikin kriminalisoinnin. Meillä on kuitenkin kaksi uhkaa. Ensimmäinen on lakitupien ulkopuolinen painostus, joka on tyypillistä muslimimaille ja lisääntymässä Euroopassa. Vuonna 2009 Yale University Press poisti kaikki Mohammedin kuvat Jytte Klausenin kirjasta Tanskan pilapiirrosjupakasta konsultoituaan Yalen yliopistoa. Se myös poisti Gustave Doren 1800-luvun kuvituksen Mohammed Helvetissä Danten Infernosta. Yalen lehdistötiedotteessa painotettiin muun Amerikan median päätöstä kieltäytyä esittämästä pilakuvia ja huomautti, että niiden "julkaisu on toistuvasti johtanut väkivaltaisuuksiin eri puolilla maailmaa".

Toinen kustannusyhtiö Random House hylkäsi viime minuutilla amerikkalisen kirjailijan Sherry Jonesin historiallisen romaanin Mohammedin vaimosta Jewel of Medinan. He ilmoittivat syyksi kirjailijan, kustantajan työntekijöiden, kirjakauppiaiden ja muiden kirjan kanssa tekemisiin joutuvien suojelemisen.

Komediasarja "South Park" pidättäytyi näyttämästä Mohammedia karhupuvussa vaikka se pilkkasi muiden uskontojen hahmoja. Vastineena tähän Seattle Weekly-lehden piirtäjä Molly Norris ehdotti Piirrä Muhammed Päivää. Hän veti nopeasti ehdotuksensa takaisin ja sanoi sen olleen pilaa. Useiden tappouhkausten jälkeen, mukaanlukien al-Qaidalta, FBI kehotti häntä piiloutumaan, minkä hän tekikin ja vaihtoi vielä nimensä.

Vuonna 2010 nuori islamiin kääntynyt Zachary Chesser tuomittiin syylliseksi South Parkin tekijöiden uhkailuun. Ja lokakuussa 2011 noin 800 sanomalehteä kieltäytyi julkaisemasta Wiley Millerin Non Sequitur sarjakuvaa, jossa oli vain maisema ja alla kuvateksti "Missä on Muhammed?".

Monet medioissamme väittävät harjoittavan itsesensuuria huomaavaisuudesta uskonnollisia tunteita kohtaan, mutta väite on toistuvasti kumottu heidän halukkuudellaan kuitenkin pilkata kaikkia muita uskontoja kuin islamia. Kuten brittiläinen koomikko Ben Elton huomautti: "BBC sallii vitsit papeista, mutta eivät koskaan imaameista. He teeskentelevät, että sillä olisi jotain tekemistä moraalisuuden kanssa, mutta ei se niin ole. He ovat peloissaan."

Toinen kohtaamamme uhka on OIC:n ja hallituksemme tekemä yhteistyö islamia koskevasta puheesta. Ensimmäinen merkki tästä oli presidentti Obaman Kairon puhe 2009, missä hän julisti, että hänellä on velvollisuus "taistella islamin negatiivisia stereotypioita vastaan kaikissa tilanteissa". Siiten viime vuonna Istanbulissa ulkoministeri Hillary Clinton kokousti yhdessä OIC:n kanssa "Korkean tason kokouksessa taistelussa uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan". Toisessa OIC:n konferenssissa Washingtonissa Clinton "vaihtoi ajatuksia" ja keskusteli "toimenpiteistä", joilla hallitus voisi taistella islamin kielteisiä stereotypioita vastaan. Hän sanoi ettei se rajoittaisi sananvapautta. Mutta jo se, että USA:n hallitus on liittoutunut OIC:n kanssa on huolestuttavaa. Se lähettää vaarallisen viestin, kuten OIC Ekmeleddin Ihsanoglu totesi hänen kommentoidessaan Istanbulissa, että Obaman hallinto on yhdessä rintamassa OIC:n kanssa sananvapausasioissa.

OIC:n peruskirja sitoutuu "taisteluun islamin halventamista vastaan". Sen toimintasuunnitelma vaatii "kovia rangaistuksia" "islamofobian" vastustamiseksi. Vuonna 2009 OIC:n elin International Islamic Fiqh Academy julisti fatwan sananvapauden rajoittamiseksi sisältäen "kansainvälisen lainsäädännön" "islamin etujen ja arvojen suojelemiseksi". OIC ei määritellyt mitä sananvapauden rajoitukset tarkoittavat, mutta sen jäsenvaltioiden rajoittavat käytännöt puhuvat puolestaan.

Washingtonissa pidetty konferenssi joulukuun 12.-14. 2011 oli salainen "Chatham House Rule"-säännöllä (yleinen sisältö on julkinen, mutta puheenvuorot ovat salaisia). Esitykset keskittyivät Amerikan puutteisiin muslimien kohtelussa ja painottivat että Amerikalla on oppimista muilta delegaatioilta, esimerkiksi Saudi-Arabialta, joka kieltää kirkot Saudi-Arabiassa, sortaa shiia-vähemmistöään, jonka oppikirjat opettavat että juutalaiset pitää tappaa ja joka teloitti konferenssin aloituspäivänä naisen noituuden perusteella.

***

Jumalanpilkkapykälien tunkeutuminen länsimaihin vaarantaa sanan- ja ajatusten vaihdon vapauden. Se ei myöskään tuo rauhaa tai sopusointua. Kuten koomikko Rowan Atkinson varoittaa, sellaiset lait tuottavat "suvaitsevaisuuden kulissin, jonka takana on tunkkaisten ja kyseenalaistamattomien näkemysten hullujenhuone". Norjan pitkälle menevät "vihapuheen" rajoitukset eivät estäneet Anders Behring Breivikiä murhaamasta yli 70 ihmistä islamin antipatioidensa vuoksi: hänen kirjoituksensa päinvastoin osoittavat, että hän ryhtyi väkivaltaan, koska ei uskonut muuten saavan ääntänsä kuuluviin.

Muslimivaltioissa tällaiset rajoitukset antavat islamisteille mahdollisuuden tukahduttaa keskustelu. Sen jälkeen kun Punjabin kuvernööri Salman Taseer murhattiin viime vuoden alussa hänen omien henkivartijoidensa toimesta, koska hän oli vastustanut jumalanpilkkalakeja, hänen tyttärensä Sara huomautti: "Tämä on viesti kaikille liberaaleille joko pitää suunsa kiinni tai tulla ammutuksi". Tai Egyptistä karkotetun Nasr Abu-Zaydin sanoin: "Syytteet uskosta luopumisesta ja jumalanpilkasta ovat ratkaisevia aseita fundamentalistien arsenaalissa, strategisesti käytettynä estämään kaikki yhteiskunnan uudistukset ja ne tuomitsevat maailman muslimit kalpeaan ja värittömään yhdenmukaiseen sosio-kulttuuriseen ja poliittiseen vankilaan."

Presidentti Obaman pitäisi panna piste keskusteluille sananvapaudesta OIC:n kanssa. Hänen tulisi selkeästi ilmaista, että vapaissa yhteiskunnissa kaikki näkemykset ja uskonnot joutuvat kritiikin ja vastaväitteiden kohteeksi. Kuten edesmennyt maailman suurimman muslimimaan Indonesian presidentti ja maailman suurimman muslimiorganisaation Nahdlatul Ulaman johtaja Abdurrahman Wahid kirjoitti kirjamme Silenced esipuheessa:

"Amerikan perustajat, jotka hylkäsivät vanhan järjestyksen ja sen laajan uskonnollisen vainon ja väkivallan, kielsivät lait jotka estävät vapaan uskonnon harjoittamisen, rajoittavat sananvapautta ja rikkovat lehdistön vapautta. Tänään meidän on tehtävä samoin."

------------------------

Paul Marshallin ja Nina Shean kirja Silenced Amazon.comissa.


-Ibn Matti

Mikä on Britannian Vapauspuolue?

Se ei ole pelkästään isku-lause tai puolueemme nimi, sillä on todella suuri merkitys. Ajattele: miksi Britannia on vapaa? Mitä on vapaus? Mitä on brittiläisyys? Vapaus on mahdollisuus ajatella, sanoa ja tehdä asioita oman mielen mukaan ilman pelkoa vainoamisesta.

Se on demokratiaa - todellista demokratiaa.

Se on ajatuksen vapautta, sananvapautta, kokoontumisen vapautta, vapautta epäonnistua ja vapautta menestyä.

Missä ja milloin me saimme nämä vapaudet?

Juuri tässä "Britannia" tulee kuvaan mukaan. Vapaus saavutettiin koska meidän esi-isämme taistelivat ja kuolivat sen puolesta. He seisoivat viikkoja tai jopa kuukausia helvetillisissä vetisissä juoksuhaudoissa vain noustakseen sieltä  ja kohdatakseen varman kuoleman saavuttaakseen meille meidän Vapautemme, jonka me tänään valitettavasti otamme itsestäänselvyytenä.

Tämä on Britannian Vapaus pähkinänkuoressa.

(...)

Emme tule koskaan luovuttamaan Britannian ammoisia ja verisesti puolustettuja Vapauksia totalitaariselle poliittiselle korrektiudelle, äärivasemmistolle, islamilaisille fundamentalisteille tai ilman vaaleja valituille EU-komissaareille, jotka järjestelmällisesti tuhoavat pala palalta meidän maatamme, kulttuuriamme ja meidän ankarilla taisteluillamme saavuttamiamme Vapauksia.

Jos me annamme tämän tapahtua, syyllistymme suureen petokseen. Petokseen heitä vastaan, jotka uhrasivat niin paljon, jotta voisimme elää Vapaudessa.

Seuraavalla kerralla, kun pysähdyt sotamuistomerkin juurelle ja katselet niiden lukemattomien nuorten miesten nimiä, jotka kuolivat sinun, sinun maasi, sinun kulttuurisi ja sinun vapautesi puolesta, kysy itseltäsi onko Britannia yhtä arvokas sinulle, kuin se oli heille, jotka kuolivat sen puolesta.

(...)



---------------------------

http://britishfreedom.org/what-is-british-freedom/


-Ibn Matti

Vastaus vihapuhesyytteeseen

Lars Hedergaardin puolustuspuhe Tanskan korkeimmassa oikeudessa:

Arvoisa Korkein Oikeus,

Asianajajani on esittänyt juridiset perusteet, joiden mukaan minut tulee vapauttaa syytteistä eikä minulla ole siihen mitään lisättävää.

Haluaisin kuitenkin tuoda esille hiljaisen hämmennykseni siitä, että joku voi väittää minun tarkoituksella syyttäneen maailman joka ainoaa muslimi-isää lastensa hyväksikäytöstä - erityisesti siinä valossa, että olen tarkoin ilmaissut, ettei tarkoitukseni ole koskaan ollut levittää sellaista mieletöntä kantaa.

Juuri siitä syystä olisin mielelläni saanut mahdollisuuden katselmoida lausuntoni, jonka vuoksi olen nyt syytettynä, ennen sen julkaisemista internetissä. Jos haastattelija olisi toiminut tämän perustavanlaatuisen journalistisen velvollisuuden mukaisesti, olisin vaatinut huomioitani korjattavaksi siten, että ne esittäisivät todellista mielipidettäni ja syyttäjältä olisi säästynyt vaiva raahata minua oikeusistuimesta toiseen.

Vielä enemmän olen hämmentynyt eräästä väitteestä, joka on alkanut pyöriä tämän tapauksen yhteydessä, nimittäin että olisin rasisti. En ole koskaan ollut, en ole nyt eikä minusta koskaan tule rasistia. Päinvastoin, olen koko elämäni vastustanut rasistisia asenteita, joilla tarkoitan vihamielisiä ja vähätteleviä puheita ihmisistä heidän syntyperänsä, ihonvärinsä tai niin sanottujen rodullisten ominaisuuksiensa perusteella - toisin sanoen vastenmielisyyttä tai huonoa kohtelua sellaisten seikkojen takia, joille he eivät mahda mitään.

Islam ei ole rotu, eikä islamin kritiikki voi sen tähden olla rasismia.

Islamia, joka vaanii tämän koko oikeusjutun taustalla, voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Jotkut sanovat, että se on uskonto, toiset taas että se on kaikenkattava ideologia, jossa on mukana uskontoa. Jotkut taas painottavat sen kulttuurista puolta, sen tapoja ja käytäntöjä. Jotkut jopa sanovat islamin olevan niin monimuotoisen, että on mahdotonta kuvailla sitä.

Mutta huolimatta eri näkökannoista on selvää, ettei islam ole perinnöllinen ominaisuus.

Jos länsimainen vapautemme merkitsee meille yhtään mitään, meidän on vaadittava, että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omista uskomuksistaan, mielipiteistään, kulttuuristaan, tavoistaan ja teoistaan.

Nautimme poliittista vapautta ja uskonnon vapautta. Tämä tarkoittaa lähes rajoittamatonta oikeutta levittää omia poliittisia ja uskonnollisia näkemyksiään. Näin se pitää ollakin. Mutta hinta, jonka joudumme maksamaan on se, että muilla on oikeus kritisoida politiikkaamme, uskontoamme ja kulttuuriamme.

Islamin puhemiehillä on oikeus ajaa omaa yhteiskuntamalliaan, johon sisältyy teokraattinen Jumalan säätämä laki eli sharia, ihmisen säätämien lakien hylkääminen ja sen vaikutukset sananvapauteen ja demokratiaan. Heillä on vapaus pitää naisia alempiarvoisena kuin miehiä suhteessa oikeuksiin ja onnen tavoitteluun. Heillä on jopa lupa levittää tällaisia ajatuksia.

En muista yhtään tapausta tässä maassa, jossa islamilainen puhuja olisi saanut syytteen sanottuaan, että shariasta tulee tietenkin maan uusi laki, kunhan väestörakenne ja poliittinen tilanne tekevät sen mahdolliseksi. Huolimatta siitä tosiasiasta, että meillä on useita esimerkkejä imaameista, jotka avoimesti julistavat, että teokratian voimaan saattaminen on jokaisen uskovaisen uskonnollinen velvollisuus.

Vastaavasti noiden teokraattien ja sharian edistäjien pitää hyväksyä islamin arvostelu, sen leviämisen ja joidenkin muslimien harjoittamien alkukantaisten kulttuuristen normien vastustaminen niiden toimesta, jotka uskovat demokratiaan, vapaisiin instituutioihin ja ihmisten samanarvoisuuteen.

Tämä oikeus - vai pitäisikö sanoa velvollisuus - jakaa tietoa, kritisoida ja vastustaa totalitaarista ideologiaa on se, jota olen yrittänyt harjoittaa parhaan kykyni mukaan.

Puheillani ja kirjoituksillani ei ole ollut mitään muuta päämäärää, kuin varoittaa kansalaisia islamin luontaisesta valtion ja lain käsitteestä.

En ole salaillut sitä, että pidän taistelua vapautemme puolesta aikamme tärkeimpänä poliittisena tehtävänä.

En voisi elää syyllisen omantuntoni kanssa, jos julkisuuden tuomion ja pilkan takia jättäisin kertomatta oman mielipiteeni totuudesta.

Ja huolimatta tämän oikeudenkäynnin tuloksesta, aion jatkaa taisteluani sananvapauden puolesta ja mitä tahansa totalitääristä järjestelmää vastaan.

-------------------

http://europenews.dk/en/node/53832

-Ibn Matti

Euroopan valot ovat sammumassa

Geert Wildersin puhe oikeudessa 7.2.2011:

Kiitos, puheenjohtaja, oikeuden jäsenet.

Valot ovat hitaasti sammumassa kaikkialla Euroopassa, kaikkialla mantereella, jossa kulttuurimme kukoisti ja missä luotiin vapautta, vaurautta ja sivilisaatio.

Länsimaiden perustukset ovat kaikkialla hyökkäyksen kohteena. Kaikkialla Euroopassa eliitti suojelee ideologiaa, joka on yrittänyt tuhota meidät tuhannen neljänsadan vuoden ajan. Ideologiaa, joka on syntynyt aavikolla eikä pysty tuottamaan muuta kuin aavikkoa, koska se ei anna ihmisille vapautta.

Islamilainen Mozart, islamilainen Gerard Reve [hollantilainen kirjailija], islamilainen Bill Gates; heitä ei ole, koska ilman vapautta ei ole luovuutta. Uskon kaikesta sydämestäni, että islamin ideologia on erityisen kuuluisa tappamisesta ja sorrosta ja voi ainoastaan tuottaa yhteisöjä, jotka ovat takapajuisia ja köyhiä.

Yllättäen eliitti ei halua kuunnella tämä ideologian arvostelua. Oikeudenkäyntini ei ole yksittäistapaus. Vain hölmöt voivat ajatella niin.

Joka puolella Eurooppaa monikulttuurinen eliitti julistaa sotaa omalle kansalleen. Heidän tavoitteensa on jatkaa strategiaa joukkomaahanmuutosta, joka lopulta johtaa islamilaiseen Eurooppaan - Eurooppaan ilman vapautta: Eurabiaan.

Valot ovat sammumassa Euroopassa. Jokainen joka ajattelee tai puhuu itsenäisesti, on vaarassa.

Vapautta rakastavat kansalaiset, jotka kritisoivat islamia, tai vaikka vain vihjaavat, että rikosten ja kunniamurhien ja islamin välillä on yhteys, joutuvat kärsimään ja heitä uhkaillaan, vainotaan ja kriminalisoidaan.

Ne jotka kertovat totuuden, ovat vaarassa.

Valot ovat sammumassa Euroopassa. Joka paikassa Orwellilainen ajatuspoliisi on työssään, etsimässä ajatusrikoksia kaikkialta ja määräilemässä tavallista kansaa siitä, miten saa ajatella.

Puheenjohtaja, oikeuden jäsenet: Tämä oikeudenkäynti ei koske minua. Se on jotain paljon suurempaa.

Sananvapaus ei ole niiden omaisuutta, jotka sattuvat kuulumaan tämän maan eliittiin. Se on erottamaton oikeus, kansamme syntymäoikeus. Sen puolesta on taisteltu satoja vuosia ja nyt se uhrataan, jotta voitaisiin miellyttää totalitaristista ideologiaa.

Tulevat sukupolvet muistelevat tätä oikeudenkäyntiä ja miettivät kuka oli oikeassa. Kuka puolusti vapautta ja kuka halusi päästä siitä eroon.

Valot ovat sammumassa Euroopassa. Vapauttamme rajoitetaan joka paikassa, niinpä toistan sen mitä sanoin täällä viime vuonna:  Vapailla ihmisillä on paitsi erioikeus, myös velvollisuus puhua sellaista ideologiaa vastaan, joka vaarantaa vapauden.

On siis oikeus ja velvollisuus - ja siis myös minun velvollisuuteni Alankomaiden parlamentin jäsenenä - kertoa totuus pahuuden ideologiasta, jota kutsutaan islamiksi.

Toivon että sananvapaus selviää voittajana tästä oikeudenkäynnistä. Sen lisäksi että toivon tulevani vapautetuksi syytteistä, toivon erityisesti että sananvapaus säilyy Alankomaissa ja Euroopassa.








Geert Wildersin asetettiin syytteeseen mm. elokuvan Fitna takia. Katso Fitna täältä:


http://mustakoira.blogspot.com/2012/03/blog-post_23.html



-Ibn Matti

Miten minä voin vastustaa islamisaatiota §3

Monet ihmiset eivät lämpene ajatukselle islamisaation vastustamisesta. Heistä islamin arvostelu voi olla rasistista tai kansanryhmää vastaan kiihottamista. Ehkä heille on kerrottu, että islam on rauhanomainen ja jalo uskonto. Ehkä he ovat tiedostavia, hyviä ihmisiä, jotka kannattavat monikulturismia ja ovat innoissaan rikkaudesta, jonka islam tuo meidänkin pikku takapajulaamme.

Meillä on kuitenkin keinoja vastustaa islamisaatiota ilman että vastustamme tai arvostelemme islamia mitenkään. Voimme käyttää omaa versiotamme taqiyyasta ja kitmanista. "Sota on petosta", niin kuin Muhammad sanoisi.


§3: Aja asioita, jotka eivät ensi näkemältä näytä vastustavan islamisaatiota


Ihmiset lämpenevät hyville asioille, kuten luonnonsuojelulle ja bensiinin hinnan alennuksille. Joitakin voi myös huolestuttaa öljyntuottajamaiden epävakaat olot, jotka voivat aiheuttaa paitsi öljyn hinnan vaihteluita, myös riippuvuutta erilaisista diktatuureista ja ihmisoikeuksia polkevista hallituksista.

Yhdysvalloissa ajetaan "Open fuel standardia", jonka pääajatuksena on velvoittaa autonvalmistajat varustamaan autot moottoreilla, joissa voidaan käyttää bensiinin lisäksi muita polttoaineita, kuten etanolia tai metanolia. Autoon voidaan siis tankata edelleen tavallista bensiiniä, mutta siinä voidaan käyttää myös kokonaan muita polttoaineita.

Tällä saavutetaan pitkällä tähtäimellä riippumattomuus hankalista öljyntuottajavaltioista, koska polttoainetta voidaan tuottaa tarvittaessa vaikka itse. Brasilia on esimerkki maasta, jossa näin jo toimitaan. Suuret autonvalmistajat toimittavat Flex Fuel -autoja Brasiliaan, joten tekniikkakin on jo olemassa.

Lue lisää Flex Fuelista täältä: http://www.openfuelstandard.org/

Sähkö- ja hybridiautot säästävät sekä luontoa että vähentäjät riippuvuutta (usein islamilaisista) öljyntuottajamaista. Sähkö voidaan tuottaa tehokkaasti vaikkapa ydinvoimalla, ja kun apumoottorit käyttävät Flex Fuel -tekniikkaa, on meillä ympäristöystävällisiä ja öljyn orjuudesta vapaita kulkuvälineitä.



Miten tämä sitten auttaa vastustamaan islamisaatiota?

Wahhabilainen Saudi-Arabia ja muut muslimimaat rahoittavat moskeijoita ja muuta islamilaista toimintaa öljyrahoillaan, emmekä me voi sille mitään. Vaikka osa jokaisesta bensalitrasta menee terroristien rahoittamiseen, emme voi tehdä asialle mitään, koska olemme niin riippuvaisia öljystä.

Kun luomme järjestelmän, jossa öljyn merkitys vähenee, vähenevät myös islamilaisten valtioiden tulot, jolloin niiden rahoitus terrorismiin ja islamisaatioon vähenee. Voimme myös ruveta vaatimaan niiltä ihmisoikeuksien noudattamista vastineena öljykaupoista.

Suomen hallituksen pitäisikin laatia laki, joka määrää kaikki uudet autot olemaan Flex Fuel-autoja (FFV) sopivan  siirtymäajan kuluessa. Koska nämä FFV:t voivat käyttää myös bensiiniä, ei alkuvaiheessa synny  mitään polttoaineen jakeluongelmia.

E85-bensiinin veroa pitää samalla alentaa, niin että FFV-autojen ostaminen tulee houkuttelevaksi. Suomen muutoin tolkuton autoverotus tarjoaa myös mahdollisuuden taloudellisiin kannustimiin. Autoveroa voidaan laskea FFV-autoilta sekä sähkö- ja hybridiautoilta, niin että niiden ostaminen tulee järkeväksi vaihtoehdoksi.

Suojelemme luontoa ja tulemme vähemmän riippuvaisiksi epävakaiden öljyntuottajavaltioiden mielivallasta. Ja samalla tulemme vastustaneeksi islamisaatiota.




Girl Effect

Citizen Warriorin artikkeli kertoo, miten naisten koulutus vähentää lapsilukua. Koulutetut naiset saavat keskimäärin vähemmän lapsia, kuin lukutaitoiset ja koulutetut. Demografinen jihad käy vaikeaksi, jos lapsiluku on liian pieni.

Jihad tarvitsee kouluttamattomia ja alistettuja naisia, jotta se voisi uhrata miehet ja pojat islamin hyväksi. Kun naisten alistaminen ja tyhminä pitäminen loppuu, he eivät enää luovuta miehiään ja poikiaan marttyyreiksi. Sokea usko mielikuvitusolentoihin, kuten Allahiin, myös vähenee koulutuksen myötä.

Naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien parantaminen on taistelua islamisaatioita vastaan. Meidän on pidettävä huoli siitä, että Suomeen tulevien islamilaisten naisten ihmisoikeudet toteutuvat. Kenelläkään ei liene mitään sitä vastaan? Vastustamme siis lapsiavioliittoja, perheväkivaltaa ja kunniaväkivaltaa.

Koulutamme kaikki Suomeen tulevat naiset, niin että heillä on mahdollisuus elättää itsensä omalla työllään. Kiellämme burkhat ja sukuelinten silpomiset tarpeettomina ja julmina. Vastustamme sharia-lain naisia alistavia määräyksiä, kuten moniavioisuutta ja miehen lupaa hakata tottelematonta vaimoa.


Sananvapaus


Islamistit ja heidän puolustelijansa haluavat rajoittaa sananvapautta. He haluavat kieltää kaiken islamin arvostelun sillä verukkeella, että se olisi muka rasistista, uskonnollisia tunteita loukkaavaa tai kansanryhmää vastaan kiihottavaa. Jopa YK:ssä on (Islamilaisten valtioiden toimesta) hyväksytty päätöslauselma, joka kieltää uskontojen (siis lähinnä islamin) arvostelun.

Sivistysvaltio ei voi rajoittaa sananvapautta siksi, että joku uskoo mielikuvitusolentoon ja kokee tulevansa loukatuksi yli tuhat vuotta eläneen "profeetan" kuvan piirtämisestä.

Sananvapauden puolustaminen on samalla myös islamisaation vastustamista.


-Ibn Matti

Miten minä voin vastustaa islamisaatiota §1
Miten minä voin vastustaa islamisaatiota §2
Miten minä voin vastustaa islamisaatiota §4