Muistele hetki kaikkia niitä uutisjuttuja, joissa kerrotaan kuinka "mukavasta pojasta/tytöstä tuli jihadisti". Mikä on niille kaikille yhteistä?
Arvaan, että jokaisesta jutusta löytyy joku "mutta sitten" -maininta. Jotain sellaista kuin:
- "Hän oli aivan tavallinen nuori mies, mutta sitten hän kääntyi islamiin"
- "Hän tapaili ystäviään, mutta sitten hän alkoi käydä säännöllisesti moskeijassa"
- "Hän ei ollut mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta sitten hän alkoi käyttää huivia ja lopetti yhteydenpidon ystäviinsä"
Tällaiset kertomukset ovat räikeästi ristiriidassa sen tarinan kanssa, mitä meille islamista kerrotaan. Meille kerrotaan monin tavoin kuinka islam on "rauhan uskonto", ja ne, jotka perustelevat sillä väkivaltaisia tekojaan, käyttävät väärin islamin perimmältään suvaitsevaista opetusta. Onkin kysyttävä, että miksi sitten kääntyminen islamiin, tai ryhtyminen hartaammaksi uskovaiseksi niin usein johtaa raivoisaan vihaan vääräuskoisia kohtaan? Eikö sen pitäisi mennä niin, että mitä hartaammin rauhanomaista uskontoa harjoittaa, sitä rauhanomaisemmaksi sitä tulee?
Tietysti ne, jotka pitävät kiinni "islam tarkoittaa rauhaa" -kertomuksesta, vakuuttavat meille innokkaasti, kuinka nämä tarinat ovat poikkeuksellisia ja näiden henkilöiden ennalta-arvattava kehitys jihadisteiksi perustuu islamin todellisen luonteen väärinymmärtämiseen. Miten voi olla, että miljoonat ihmiset ovat ymmärtäneet islamin väärin täsmälleen samalla tavalla? Eikö voisi siis olla niin, että islamin opetuksessa on jotain sellaista, mikä motivioi jihadistien tekoja?
Viimeisen kysymyksen esittäminen on nykyään lähes mahdotonta ilman, että tulisi leimatuksi "islamofobiksi". Kriittisten kysymysten esittäminen islamin ja väkivallan suhteesta on ehkäpä yksi suurimmista yhteiskuntamme tabuista. Tässä kirjassa tulen rikkomaan tämän tabun ja käsittelemään tätä kysymystä tutkimalla kriittisesti islamin opetuksia niistä ihmisistä, jotka hylkäävät sen sanoman. Esittelen lukijalle kahdeksan arabian kielen sanaa ja ilmausta, jotka liittyvät suoraan tähän aiheeseen. Sanojen tulkinta perustuu islamin klassillisiin lähteisiin (Koraani, hadith ja sunna). En lainaa ainuttakaan ei-muslimilähdettä, vaan annan islamin omien kirjoitusten puhua puolestaan.
Rajoitan käsittelyn vain islamin ja vääräuskoisten suhteeseen eikä sitä tule nähdä islamin väitteiden kokonaisvaltaisena kritiikkinä. Siihen tarkoitukseen olen kirjoittanut paljon laajemman kirjan "Questioning Islam - Tough Questions and Honest Answers About the Muslim Religion". Kirja löytyy täältä: http://www.qi-book.com
[...]
Mahdollisista vastaväitteistä
Esitän tässä kirjassa islamista väitteen, että siinä on joitakin opetuksia, jotka järkyttävät ei-muslimeja, ja että nämä opetukset ovat usein välitön syy väkivaltaisiin tekoihin. Tämä saa tietysti monet ihmiset, jotka ovat tottuneet islamin käsittelyyn silkkihansikkain, tuntemaan itsensä vaivautuneiksi. Voidaankin olettaa, että meille esitetään joitakin tyypillisiä vastaväitteitä. Tarkastellaan lyhyesti näitä vastaväitteitä ennen kuin menemme asiaan.
"Tällainen islamin arvostelu on vihapuhetta ja suvaitsemattomuutta". Tämä syytös on kovin ironinen. Muslimisaarnaajat ja opettajat arvostelevat muita uskontoja ja ideologioita hyvinkin yksityiskohtaisesti ja vapaassa yhteiskunnassa heillä on siihen oikeus. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, että kun tähän kohteliaisuuteen vastataan samalla mitalla (eli islamia arvostellaan), aletaan heitellä syytöksiä "vihapuheesta" ja "suvaitsemattomuudesta". Sanon tämän mahdollisimman selvästi: ideologian kyseenalaistaminen ei tarkoita ihmisten vihaamista. Tehtävänäni on tarkastella kriittisesti islamia, eikä suinkaan lietsoa vihaa ketään vastaan. Olen aikaisemmin esittänyt lupauksen lukijoilleni, ja toistan sen tässä: jos joku pystyy osoittamaan kirjoituksistani "vihaa", joka kohdistuu muslimiyhteisön yksittäiseen jäseneen, haluan esittää anteeksipyyntöni ja vetää sanani takaisin. Sillä sellaiseen en pyri näillä kirjoituksillani.
"Sinä olet rasisti". En ole vielä saanut tyydyttävää vastausta siihen kysymykseen, jonka esitän tämä väitteen kuultuani: mikä "rotu" islam taas olikaan? Islam on uskonto eikä rotu. Koraanin väkivaltaiset säkeet koskettavat kaikkia ei-muslimeja, lausuivat niitä sitten arabit tai vaaleahiuksiset sinisilmäiset käännynnäiset (esimerkiksi "Valkoinen leski", Samantha Lethwaite). Tulee myös huomata, että monet äänekkäimmistä islamin kriitikoista eivät ole länsimaalaisia (esim. sikhejä, hinduja, mustia afrikkalaisia). Ovatko hekin "rasisteja" esittäessään epämiellyttäviä kysymyksiä?
"Sinä olet islamofobi". Odotan kuulevani huutoja "islamofobiasta" aina, kun islamista sanotaan jotain kriittistä, tarkoituksena tukahduttaa avoin ja vapaa keskustelu. Se on yhdenlaista sensuuria. Fobia voidaan määritellä järjettömäksi peloksi. Tässä kirjassa käy täysin selväksi, että tietyillä Koraanin opetuksilla on hyvin ikäviä seurauksia niille, jotka eivät näihin opetuksiin usko. Näiden seikkojen osoittamista ja niistä huolestumista ei voi pitää "fobiana", vaan ennemminkin täysin järkevänä reaktiona luettuun tekstiin. Käyttäisin sanan "islamofobian" sijasta mieluummin sanaa "islamorealismi".
"Muissakin kirjoituksissa on väkivaltaisia kohtia." Olen edelleen hämmästynyt siitä, miten usein tämä vastaus annetaan, kun puhun Koraanin monista tekstinkohdista, jotka oikeuttavat väkivallan vääräuskoisia kohtaan. Tarkoitukseni ei ole mainostaa mitään muuta uskontoa tai ideologiaa, vaan ainoastaan tarkastella islamia. Mielestäni Koraanin vertaaminen muihin uskonnollisiin kirjoituksiin on tarkoituksetonta seuraavista syistä:
- Laiska moraalinen vertailu ei johda mihinkään. Vaikka voitaisiinkin osoittaa, että toisten uskontojen kirjoitusten väkivaltaiset kohdat ovat edelleen voimassa ja miljoonat ihmiset ovat valmiita toimimaan niiden mukaan (mitä vahvasti epäilen), tämä seikka ei mitenkään vapauta Koraania vastuusta. "Noi muutkin tekee niin" on keskustelutaktiikka, joka kuuluu alakoulun pihalle ja useimmat lapset luopuvat siitä, kun he oppivat, että jokaisen teot ja vastuu täytyy arvioida sinällään eikä vertailla toimintaa muiden tekemisiin.
- Toinen perustelu, jonka mainitsen, kun saan vastauksen "nuo toiset ovat aivan yhtä pahoja", on se, että islamilla on lähes monopoli uskonnollisesti oikeutetussa väkivallassa tässä ja nyt 2000-luvulla. On täysin oikeutettua huomauttaa sellaisista asioista kuin inkvisitio esimerkkinä kuinka myös muiden uskontojen perusteella on menneisyydessä oikeutettu väkivaltaa, mutta ovatko katolisen kirkon polttoroviot ajankohtainen kysymys? Voimme toki käsitellä historiallisia tapahtumia, mutta on tunnustettava, että väkivallantekoja pyhät kirjoitukset huulillaan tekevät lähinnä ne, jotka tunnustavat islamin uskoa. Voin melkein kuulla vastapuolen "mut, mut, mut..." tässä kohdassa. "Mutta entä KKK?", "Entäs Westboron baptistikirkko?" Tähän vastaan vain, että globaali jihad tappoi yhtenä päivänä 11.9.2001 enemmän ihmisiä kuin KKK on tappanut koko olemassaolonsa aikana. Mitä tulee Westboron baptistikirkkoon, vaikka heidän ideologiansa onkin varmasti vihan täyteinen, eivät he ole tietääkseni tappaneet ainuttakaan ihmistä. Nämä tapaukset toki ansaitsevat tulla tuomituiksi, mutta meidän on oltava järkeviä ja rehellisiä siinä, mikä on tänä päivänä suurin uskonnollisesti motivoidun väkivallan lähde.
Lopuksi on mainittava, että Koraanin väkivaltaisilla säkeillä on huomattava teologinen painoarvo. Näin ei välttämättä ole muissa uskonnollisissa teksteissä. Esimerkiksi Tooran väkivaltaiset kohdat sisältävät historiallisen kuvauksen, eikä niissä anneta ymmärtää, että kyseessä olisivat ikuiset määräykset. Koraanissa asia on aivan toisin teologisen säännön, "abrogaation lain", mukaan. Se perustuu Koraanin säkeeseen 2:106: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" Tästä säkeestä seuraa, että Koraanissa on säkeitä, jotka on korvattu myöhemmillä säkeillä. Tämän soveltaminen sotaan ja rauhaan on hyvin tärkeää. Kronologisesti aikaisemmat Koraanin osat "ilmoitettiin" Mekassa, kun Muhammad oli pienen vaikeuksissa olevan vähemmisön johtaja. Siksi tältä ajalta olevat kappaleet kehottavat suvaitsevaisuuteen ja rauhanomaiseen yhteiseloon. Myöhemmät kappaleet on "ilmoitettu" Medinassa, kun Muhammad oli Medinan armeijan ylipäällikkö, joka pyrki valloittamaan koko Arabian niemimaan. Kuten voidaan arvata, tämän ajanjakson tekstit ovat paljon väkivaltaisempia vääräuskoisia kohtaan. Jotkut muslimiteologit sanovat, että Koraanin säe 9:5 (niin sanottu "Miekkajae") kumoaa kaikki aikaisemmat säkeet, jotka kehottavat rauhaan uskottomien kanssa. Tämän vuoksi Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät ole vain historiallisia jäänteitä, vaan koko Koraanin tärkeimpiä ja arvovaltaisimpia säkeitä.
"Minulla on muslimiystävä ja hän ei ole lainkaan väkivaltainen". Tässä meidän täytyy kysyä: kumoaako sinun ystäväsi olemassaolo Koraanin väkivaltaiset säkeet? Ystäväsi on epäilemättä hieno ihminen. On kuitenkin jyrkästi Koraanin vastaista olla ystävä ei-muslimin kanssa säkeen 3:28 perusteella: "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta". Se tosiasia, että ystäväsi jättää noudattamatta Koraanin selvää käskyä, on ehkä osoitus siitä, ettei ystävääsi voi käyttää mittapuuna, kun arvioidaan miten hurskaan muslimin tulisi käyttäytyä. On myös hyvä huomata, että Koraanin säe 3:28 antaa vääräuskoisten ystävien kieltoon yhden poikkeuksen: "Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan . Jumala kehoittaa teitä pelkäämään vain Häntä, ja Hänen luoksensa te palaatte". Tämä tarkoittaa, että muslmin on sallittua teeskennellä "ystävyyttä", jos hän näin suojelee muslimien yhteisöä jollain tavalla (esim. vakuuttamalla heille, että yhteisön aikomukset ovat täysin rauhanomaisia).
"Vain 'pieni vähemmistö' kannattaa väkivaltaa". Tähän voidaan vastata, että on todella olemassa maltillisia muslimeja ("maltillisuuteen" kuuluu usein Koraanin huomiotta jättäminen), mutta islam itsessään ei ole maltillinen ideologia. Lisäksi niitä, jotka toimivat Koraanin ja perimätiedon kirjaimellisen tulkinnan mukaan, ei voi mitenkään kutsua pieneksi vähemmistöksi. Monet tutkimukset osoittavat, että huomattava osuus maailman muslimeista ei ole "maltillisia" ja he myös hyväksyvät jihadin islamin levittämiseksi. Vaikka ajattelisimme väkivaltaisen jihadin kannattajia olevan vain naurettavan pieni osuus (10%), heidän lukumääräänsä (130 miljoonaa) ei voi millään muotoa kutsua "pieneksi" (jos muslimien kokonaismäärä on 1,3 miljardia). Se on enemmän kuin useimpien valtioiden asukasluku. Jos noin moni ihminen on valmis tarttumaan aseisiin islamin puolesta (tai tukemaan heitä aineellisesti), meillä ei-muslimeilla on valtava ongelma ja meidän on otettava se huomioon eikä kieltää asiaa.
"Irroitat Koraanin tekstin kontekstistaan." Tämä väite on erityisen ironinen, sillä ne, jotka ajavat "rauhan uskonnon" tarinaa, syyllistyvät siihen itse säännöllisesti. Meille esimerkiksi usein kerrotaan Koraanin sanovan, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256). Se mitä jätetään kertomatta on, että tämä säe on kumottu väkivaltaisemmilla säkeillä (erityisesti 9:5), jotka ilmoitettiin, kun Muhammad soti mekkalaisia vastaan. Entäpä Koraani 5:33 ("kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset")? Kummallisesti ne, jotka lainaavat tätä sydämellistä lausetta yhä uudelleen, eivät koskaan lue säettä kokonaisuudessaan, sillä siinä tehdään poikkeus niiden kohdalla, jotka tekevät "pahuutta" maan päällä. Heidän rangaistuksensa? Heidät pitää tappaa ja ristiinnaulita. Se siitä "kontekstista"!
"Irrottaminen kontekstista" -syytös on erityisen ironen sen vuoksi, että on hyvin vaikeaa löytää Koraanista kontekstia ja monesti se on mahdotonta.
- Koraanissa on 114 lukua (suuraa), jotka on järjestetty suurin piirtein pisimmästä lyhyimpään, ainoana poikkeuksena ensimmäinen luku (Fatiha, Avauksen suura). Tämä järjestys aiheuttaa sen, että perättäisillä luvuilla ei ole juuri mitään yhteistä toistensa kanssa.
- Kontekstin määrittäminen on hankalaa myös sen vuoksi, että Koraanissa ei ole juurikan kerronnalisia kappaleita. Ne ovat vain samankaltaisia Allahin julistuksia ilman selityksiä, missä ja milloin ja mihin tapauksiin nämä julistukset liittyvät. Muslimioppineet yrittävät ratkaista tämän ongelman viittaamalla haditheihin (perimätietoon), joiden väitetään antavan kontekstin kyseisille tekstinkohdille. Näissä ongelmana on se, että ne on kirjoitettu muistiin yli 200 vuotta sen jälkeen, kun näiden asioden on väitetty tapahtuneen. Monesti perimätieto tarjoaa samaan tapahtumaan ristiriitaisia konteksteja, esimerkiksi sunnien ja shiiojen kertomukset voivat erota huomattavasti.
Filosofiselta kannalta kannattaa huomata, että kontekstiin turvautumisessa on perustavaa laatua oleva ongelma, kun puhutaan kirjasta, jonka väitetään olevan ikuinen. Useimmat ortodoksiset muslimit uskovat, että Koraania ei ole luotu, ja että maallinen Koraani on täydellinen kopio Allahin ikuisesta ilmoituksesta. Koraanin joidenkin osien selittäminen historiallisella kontekstilla on siksi hyvin ongelmallista. Jos Koraani todellakin on Allahin ikuinen opastus ihmiskunnalle, ihmisten pitäisi voida noudattaa sitä kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa.
Kaikesta yllä sanotusta huolimatta tulen ottamaan tässä kirjassa tarkasti huomioon kontekstin, milloin se vaan on mahdollista. Tukeudun arabiankieliseen tekstiin ja viittaan säännöllisesti keskustelun kohteena olevan tekstin edellä ja jäljessä oleviin säkeisiin. Olen varma, että viittaan ja keskustelen Koraanista aina oikeassa kirjallisessa kontekstissa.
"Ei sillä ole väliä, mitä Koraani sanoo, sillä muslimit voivat uskoa mitä haluavat." Amerikkalainen näyttelijä Ben Affleck käytti tätä argumenttia hiljattain. Hän näyttäisi ehdottavan, että muslimit keksivät islamin omasta päästään ja että uskonnon opetukset eivät paljoa merkitse. Tämä lausunto on niin naurettava, ettei se oikeastaan tarvitse vastaväitettä, mutta sanotaan kuitenkin selvyyden vuoksi seuraavaa:
- Totuuden näkeminen suhteellisena voi olla muodikasta tietyissä länsimaiden älymystöpiireissä. Tämän trendikkään ajatuksen siirtäminen koko muslimimaailmaan on kuitenkin täysin järjetöntä. Luulenpa että on oikein sanoa, ettei muslimien suuri enemmistö koe uskoaan jonkilaisena valintamyymälänä, josta voi päivittäin ottaa mikä miellyttää.
- Toisekseen täytyy huomata, että teologinen uudistaminen (bidah) katsotaan ortodoksisessa islamissa hyvin vakavaksi synniksi. Bidah nähdään niin vakavaksi asiaksi, että jos joku jatkuvasti harjoittaa sitä, hänet voidaan julistaa uskonluopioksi, jolla on islamissa erittäin vakavat seuraukset (katso luku apostaasista). Koraanin kirjaimellinen tulkinta on klassilisten kommentaattoreiden toimesta varsin kirjaimellisesti pakotettu voimaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
- Lopuksi voidaan sanoa, että vaikka edellä esitetyt seikat eivät pitäisikään paikkaansa (toisin sanoen, muslimit olisivatkin vapaita uskomaan ja toimimaan vapaasti miten haluavat), miljoonat muslimit ympäri maailmaa ovat valinneet ultrakirjaimellisen islamin kirjoitusten tulkinnan ja niiden perusteella he vaalivat vihaa vääräuskoisia kohtaan. Länsimainen eliitti, joka yrittää toivoa pois nämä tosiasiat, koska heidän oma elämänkokemuksensa ei riitä ymmärtämään, että uskonnolla voi olla näin suuri vaikutus ihmisiin, on erehtynyt, ja suoraan sanoen vaarallinen.
Kafir - vääräuskoinen
'Ahl al-Kitab - kirjan kansat
Taqiyya - teeskentely
Mitä voidaan tehdä?
Pelkään, että islamista maalaamani kuva suhtautumisessa niihin, jotka eivät seuraa sen opetuksia, ei ole aurinkoinen. En pyytele sitä anteeksi. On paljon parempi kohdata epämiellyttävä totuus kuin toivoa sen katoavan tai toistaa hurskastelevia kliseitä, kuten "islam on rauhan uskonto".
Jäljelle jää kysymys, miten meidän vääräuskoisten tulisi vastata.
Vaikka vastaukset Koraanin sisäänrakennettuun vihaan ja väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan voivat olla monenlaisia, yksi vastaus on varmasti väärä. Valitettavasti se on juuri se, minkä poliittiset päättäjämme valitsevat: kieltäminen.
Aina kun uusi hirmuteko islamin nimessä tapahtuu, voimme melkein varmasti kuulla johtajiemme (joista useimat eivät luultavasti ole koskaan edes pidelleet kädessään Koraania) vakuuttavan, että "tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Lisäksi seuraa vääjäämättä "radikalisoitumisen syiden" pohtimista. Kun osoitetaan, että "radikalisoitumisen syy" voidaan usein yksinkertaisesti osoittaa islamin perusteksteistä (Koraani ja hadith), tämän ilmiselvän tosiasian lausuja hiljennetään huutamalla "islamofobiaa".
Kuinka kauan meillä on varaa olla kuuroja ja sokeita uhalle, jonka islamin opetukset toisuskoisten kohtelusta aiheuttaa ei-muslimien elämälle ja hyvinvoinnille? Kuinka paljon tarvitaan lisätodisteita (Koraanin teksteistä ja miljoonien ihmisten kokemuksista) ennen kuin tunnustamme sen tosiasian, että meillä on valtava ongelma käsissämme.
Jos kieltäminen ei ole järkevä vaihtoehto, niin mikä on? Ehdottaisin, että islamista esitettyjen väitteiden perusteellinen kritiikki on aivan listan kärjessä. Jos islamin teologinen järjestelmä pystytään onnistuneesti haastamaan, toissijaiset näkemykset (kuten miten islam näkee vääräuskoiset) joutuvat seuraavaksi epäilyksen alle. Toisin sanoen: islamin heikentäminen tekee ei-muslimien maailman turvallisemmaksi.
Valitettavasti vuosikymmenien "poliittisen korrektiuden" nimissä tehty sensurointi on asettanut islamin arvostelun yläpuolelle. Tämä perustuu ajatukseen, että toisten uskomusten liian yksityiskohtainen tutkiminen olisi jotenkin tahditonta, suvaitsematonta tai jopa "vihaa". Valitettavasti monet muslimit vielä vahvistavat tätä väärää ajattelutapaa tuomitsemalla kaiken islamin kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä muslimeja vastaan. Näillä samoilla muslimeilla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia esittää raivoisaa kritiikkiä muita uskontoja ja ideologioita vastaan.
Miten pääsemme tämän yli? Meidän täytyy yksinkertaisesti vakuuttaa ihmiset siitä, että uskomuksien kyseenalaistaminen ei ole sama asia kuin ihmisten vihaaminen, ja jatkaa tarmokkaasti islamin kritisoimista. Vasta sitten, kun ei-muslimit pystyvät mainitsemaan monia Koraanin ristiriitaisuuksia ja kyseenalaistamaan Muhammadin elämän tapahtumia, on tämä tehtävä loppuun saatettu. Vasta maailmassa, jossa islamia ei voida saarnata ilman, että vääräuskoiset välittömästi vastaavat hyvin perustelluilla ja vastaansanomattomilla vasta-argumenteilla, on toisuskoisten turvallista elää.
Aivan liian monet ihmiset edelleen väittävät, että "tässä ei ole kyse islamista" sen sijaan, että tarkastelisivat islamia kriittisesti, varmistaen näin, että radikalisaation ja väkivallan juurisyitä (Koraani ja hadith) ei kyseenalaisteta. Meillä ei ole varaa jatkaa tällä väärällä polulla!
---
Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/
Muita Peter Townsendin kirjoja:
Questioning Islam: Tough Questions & Honest Answers About the Muslim Religion
https://www.amazon.com/Questioning-Islam-Questions-Answers-Religion-ebook/dp/B00LBQ32SE
Nothing to do with Islam?: Investigating the West's Most Dangerous Blind Spot
https://www.amazon.com/Nothing-Islam-Investigating-Wests-Dangerous-ebook/dp/B01FWVFHFE
---
Islam pähkinänkuoressa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti