30. toukokuuta 2014

Optimismia vai piittaamattomuutta?

Fjordman Dispatch Internationalissa:

Eräs väite, joka esitetään islam-kriittisiä kirjoittajia vastaan on, että he kärsivät vainoharhoista, joiden mukaan salainen islamilainen suunnitelma pyrkii islamilaistamaan Euroopan ja länsimaat. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kukaan ei ole väittänyt, että suunnitelma olisi salainen, ei ainakaan kokonaan.  Islamilaisen teologian pitkän aikavälin suunnitelma on islamin voitto koko maailmasta mukaanlukien Eurooppa ja länsimaat. Tämä on islamin valtavirran käsitys, joka on ollut olemassa vuosisatoja; ei mikään muutamien radikaalien viimeaikainen keksintö.

Totuus on sitäpaitsi sellainen, että - yhtään liioittelematta - jopa islamin kritisoijat ovat hämmästyneet tapahtumien nopeutta ja miten vikkelästi läntiset johtajat ovat antaneet periksi islamilaiselle painostukselle.

Helle Merete Brix, Torben Hansen ja Lars Hedegaard julkaisivat vuonna 2003 Tanskassa kirjan I krigens hus: Islams kolonisering af Vesten ("Sodan talo: Lännen islamilainen kolonalisaatio"). Heidän mukaansa olemme nyt kokemassa Jihadin kolmatta aaltoa, uutta yritystä valloittaa, kolonalisoida ja islamisoida Eurooppa sen jälkeen kun arabit ja turkkilaiset käyttivät vuosisatoja yrittäen samaa. Ennalta arvattavasti nämä rohkeat kirjoittajat joutuivat pilkan kohteeksi erityisesti vasemmiston toimesta.

Esimerkiksi vasemmistolaisessa sanomalehti Politikenissä Michael Jarlner kirjoitti arvostelun kirjasta vuonna 2003 ja tuomitsi sen vihapuheeksi. Hän väitti, että Euroopan islamisaatiosta varoittajien "houreet" olivat "harhaluuloja" ja "pahimman luokan ennakkoluuloista vainoharhaa".

Konservatiivinen kolumnisti Mikael Jalving tunnusti muutamaa vuotta myöhemmin, ettei hänkään ollut aluksi ottanut tosissaan väitteitä islamisaatiosta. Myöhemmin hän kuitenkin käsitti, että varoituksissa saattoi sittenkin olla jotain perää. Monet ongelmat kuten poliittinen väkivalta, koulujen, lastentarhojen ja autojen polttamiset, sekä islamilaiset uhkaukset sananvapautta vastaan olivat sellaisia, joista vain rohkeimmat varoittivat muutamia vuosia sitten. Noista ongelmista on tullut päivittäistä todellisuutta monissa kaupungeissa.

Itse asiassa, monet harhaisiksi väitetyt pessimistit ovat aliarvioineet sen kuinka pahaksi tilanne on todellisuudessa muuttunut. Lars Hedegaard, yksi sodan talon kirjoittajista, joutui hyökkäyksen kohteeksi omassa kodissaan vuonna 2013 ja oli vähällä tulla tapetuksi.  Vuonna 2003 kirjoittajat eivät myöskään osanneet ennustaa, että Tanska joutuisi pahimpaan ulkopoliittiseen kriisiinsä sodan jälkeen islamin vuoksi.

Muhammedin pilakuvajupakka tapahtui sen jälkeen, kun sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi muutaman verrattain viattoman pilakuvan islamin perustajasta Muhammedista syyskuun 30. päivä, 2005. Olin yksi ensimmäisistä, jotka kirjoittivat tästä tapauksesta englanniksi. Jo lokakuussa 2005 tuin sanomalehteä ja sananvapautta vanhassa blogissani.

Ymmärsinkö silloin, miten merkityksellinen tämä tapaus oli? Kyllä. Osasinko ennustaa, että siitä tulisi iso kansainvälinen välikohtaus, joka aiheuttaisia monia kuolemia, terrorihyökkäyksiä, murhayrityksiä ja lähetystöjen polttamisia muutamaa kuukautta myöhemmin? En. Se tarkoittaa sitä, että jopa tällainen pahamaineinen islamofobi aliarvioi tapahtumien merkityksen.

Vuosien 2013 - 2014 välisenä aikana Ahmed Akkari, yksi niistä imaameista, jotka olivat lietsomassa kansainvälistä islamilaista vihaa Tanskaa vastaan pilakuvajupakan aikana, päätti vaihtaa puolta ja pyysi anteeksi aikaisempia tekojaan. Vuonna 2014 julkaistussa kirjassaan Akkari paljasti, että tanskalaisten imaamien delegaatio oli salaisesti tavanut islamilaisia terroristiorganisaatioita Hamasia ja Hisbollahia Lähi-idässä syksyllä 2005, tarkoituksenaan kohdistaa huomio Muhammedin pilakuviin ja käyttää niitä heidän omiin tarkoitusperiinsä.

Akkari myönsi lisäksi, että hän ja monet muut muslimit olivat hyvin iloisia jihadistien hyökkäyksestä syyskuun 11:tenä 2001. Asuin silloin Egyptissä ja todistin paikallisten muslimien juhlintaa. Ahmed Akkari puhuu kuitenkin 9/11 juhlinnasta, joka tapahtui muslimien parissa Skandinaviassa, ei Saudi-Arabiassa, Iranissa tai Pakistanissa.

Ylipäätään Ahmed Akkari vahvistaa käytännössä kaiken, mitä niin sanotut islamofobit ovat sanoneet jo vuosia: että jotkut muslimit puhuvat kaksinaamaisesti, että monet muslimijohtajat pyrkivät soluttautumaan järjestelmiimme ja islamisoimaan maamme ja että aivan liian monet muslimit hiljaisesti halveksivat toisuskoisia maita, joihin he ovat vapaaehtoisesti asettuneet asumaan. He myös pyrkivät vaientamaan islamin kritiikin, tavalla tai toisella.

Kirjoittaja, toimittaja ja sananvapausaktivisti Lars Hedegaard joutui hyökkäyksen kohteeksi kodissaan Kööpenhaminassa helmikuun viidentenä päivänä 2013. Hän selviytyi, koska murhaaja ampui ensimmäisen päähän tähtäämänsä laukauksen ohi, metrin etäisyydeltä, ja koska 70-vuotias Hedegaard tappeli paljon häntä nuorempaa murhaajakandidaattia vastaan. Ase jumiutui tässä elämän ja kuoleman taistelussa, estäen enemmät laukaukset ennen kuin murhaaja otti jalat alleen. "Oli yllättävää, että minua pitäisi ampua, mutta selvästikin minua pitäisi", Hedegaard sanoi lausunnossaan.

Myöhään huhtikuussa 2014, 26-vuotias muslimimies, Tanskan kansalainen, pidätettiin Turkissa epäiltynä Hedegaardin murhayrityksestä. Epäilty on opiskellut insinööritieteitä Tanskassa ja häntä kuvailtiin maltilliseksi muslimiksi. Kuitenkin hän oli lehtitietojen mukaan ollut yhteyksissä ääri-islamilaisiin piireihin Tanskassa ja Ruotsissa ja hän oli myös luultavasti ottanut osaa taisteluihin Syyriassa. Nyt täytyy korostaa, että tätä miestä ei ole vielä tuomittu mistään. Hänen elämäntarinansa on kuitenkin mielenkiintoinen. Hän on koulutettu mies, jota kuvaillaan hyvin integroituneeksi, ja silti hän on kehittänyt suhteita radikaaleihin islamilaisiin ryhmiin.

Joskus media ehdottaa, että islamilainen radikalismi aiheutuisi tietämättömyydestä ja köyhyydestä, ja se voitaisiin parantaa koulutuksella. Ongelma tässä marxilaisuuden innoittamassa teoriassa on, että se ei perustu tosiasioihin. Monet tutkimukset osoittavat, että militantit muslimit ovat usein vähintäänkin hyvin toimeentulevia ja heillä on keskimääräistä korkeampi koulutus.

Muhammed Atta oli jihadistiterroristi, joka lensi American Airlinesin lennon 11 World Trade Centerin Pohjoistorniin New Yorkissa syyskuun 11:tenä 2001. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut lakimiehen poika, joka oli opiskellut useita vuosia Hampurissa, Saksassa. Kuitenkin hänen länsimainen koulutuksensa opetti hänelle, miten käyttää länsimaista tekniikkaa tappamaan tehokkaammin länsimaisia toisuskoisia.

Osallistuin kerran luennolle ja väittelytilaisuuteen tanskalaisen Morten Stormin kanssa, joka oli kääntynyt islamiin ja sitten muutamia vuosia myöhemmin luopunut siitä. Sen takia hän on saanut vakavia tappouhkauksia. Sinä aikana, kun hän oli uskovainen muslimi, hänestä tuli kovan linjan militantti muslimi, joka piti yllä ystävällisiä suhteita jihadisti- ja terroristiryhmiin.

Kertoessaan kuinka hän muuttui tavallisesta muslimista radikaaliksi militantiksi muslimiksi, Morten Storm antoi yksinkertaisen vastauksen: hän luki Koraania ja otti sen tosissaan. Hänestä tuli yhä sotaisampi ja vihaavampi, koska hän rehellisesti omaksui sotaisat ja vihaavat tekstit oppaakseen. Hänen näkemyksensä oli, että islamilaiset tekstit ovat perusteiltaan vihaa lietsovia ja väkivaltaisia. Siksi Storm väitti, että ihmisestä tulee vihaavampi ja väkivaltaisempi, jos hän opiskelee islamia ja ottaa sen tosissaan, ei päinvastoin.

Se mitä me länsimaalaiset harjoitamme, on peruusteeton optimismi. Oletettavasti älykkäät ihmiset sanovat, että meidän tulee olla optimistisia, ja että näkemämme ongelmat kyllä ratkeavat jotenkin itsestään. Optimismi voi olla joskus hyväksi, mutta se voi olla myös vaarallista, kun sille ei ole mitään perusteita. Silloin se estää sinua toimimasta oikealla tavalla todellisten ongelmien kanssa. Lukemattomat valtaaomaavat länsimaiset ihmiset näyttävät olettavan, että lukuisat muslimit, jotka virtaavat maihimme sopeutuvat kulttuurimme ja muuttuvat "vähemmän islamilaisiksi" ajan myötä. Silti todistusaineisto viittaa juuri päinvastaiseen.

On paljon esimerkkejä siitä miten nuoret toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat ovat islamilaisempia ja vihamielisempiä Euroopan kantaväestöä ja kulttuuria kohtaan kuin ensimmäisen polven maahanmuuttajat. Jotkut heistä lähtevät ulkomaille taistelemaan pyhää sotaa sellaisiin paikkoihin kuin Syyria.

Silloin tällöin heihin liittyy islamiin kääntyneitä valkoisia. Nuoret eurooppalaiset on opetettu olemaan parhaimmillaankin välinpitämättömiä kansaansa ja kulttuuriperintöään kohtaan, pahimillaan halveksumaan sitä. Ei pitäisi olla yllätys, että jotkut heistä sitten valitsevat jonkun toisen kulttuurin, kun heitä on systemaattisesti estetty olemasta ylpeä omastaan. Loppujen lopuksi, suuri osa mediaa ja akateemista maailmaa kertoo heille jatkuvasti, kuinka meidän kulttuurimme on paha, rasistinen, sortava ja henkisesti tyhjä. Kuka haluaisi olla osana jotain sellaista?

Sitä paitsi, jo pelkkä maahanmuuttajien lukumäärä, myös ei-muslimien, on aivan liian suuri, että heitä voitaisiin assimiloida järkevällä tavalla. Olemme todistamassa käytännössä yhteiskuntamme pirstaloitumista uskonnollisiin, etnisiin, rodullisiin ja kulttuurisiin ryhmiin.

Ensimmäiset muslimimaahanmuuttajat, jotka tulivat tänne, pitivät matalaa profiilia, koska heitä oli vain vähän. Nyt heitä on niin paljon, että he perustavat rinnakkaisia yhteisöjä länsimaihin, käytännössä kolonialisoimalla maamme. Niin juuri on käymässä. Nykyaikainen telekommunikaatioteknologia on tehnyt helpommaksi pysyä yhteydessä alkuperäisiin kotimaihin, sähköpostilla tai satelliitti-TV:llä, aivan kuin ei oltaisi sieltä koskaan poistuttukaan. On täysin mahdollista käyttää mannertenvälisiä lentoja vaimon hakemiseen Pakistanista ja tuoda hänet Berliiniin tai Lontooseen.

Useammat naiset Euroopan kaupungeissa pukeutuvat huiviin kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen nähnyt jopa kasvot peittäviä huiveja ja täys-burkia. Vain muutamia vuosia sitten se olisi ollut ennenkuulumatonta, mutta ei enää. Taas kerran huomaamme, että todellisuus on pahempi kuin mitä monet pessimistit ennustivat pari sukupolvea sitten. Jotkut kaukonäköiset tarkkailijat varoittivat tästä, mutta heitä parjattiin, pilkattiin tai vain yksinkertaisesti jätettiin huomiotta.

Soeren Kern kartoittaa Gatestone Instituutissa meneillä olevaa islamisoitumista länsimaissa Espanjasta ja Italiasta Ranskaan ja Belgiaan. Kovan linjan muslimien monimutkainen suunnitelma soluttaa ja islamisoida julkinen koululaitos on paljastettu. Militantit muslimit, jotka kannattavat sharia-lakia, yrittävät samaa toisissa maissa, esimerkiksi Saksassa. Tämä tapahtuu nyt, ei jossain hämärässä ja kaukaisessa tulevaisuudessa.

Toukokuun 19. päivän pikkutunneilla Malmössä, Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, räjähti käsikranaatti tuhoten monia autoja ja rikkoen lähitalojen ikkunoita. Tämä oli viides tapaus, joissa oli käytetty käsikranaatteja pelkästään Malmössa vuoden 2014 viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Raza Arnaut sanoi paikalliselle sanomalehdelle, että hän putosi sängystään asuntonsa vieressä tapahtuneen räjähdyksen voimasta. Hän on nyt peloissaan ja haluaa muuttaa muualle. Tilanne on huonontunut jo vuosia, hän varoittaa. Viimeaikaisten pommi-iskujen valossa "tämä on kuin Bosnian sota" 90-luvulla, jota hän aikoinaan lähti pakoon. Ilmeisesti tällaisia aseellisia konflikteja on kehittymässä myös muualla Ruotsissa. Tämä on Skandinavia tänään.

Samaan aikaan Göteborgissa, Ruotsin toiseksi suurimmassa kaupungissa, mies ammuttiin kuoliaaksi 20:nnessä kaupungin ampumavälikohtauksessa tänä vuonna. Pääkaupungissa Tukholmassa ihmiset pelkäävät, että valtavat toukokuun 2013 maahanmuuttajamellakat voivat toistua koska tahansa. Taustalla olevia ongelmia ei ole ratkaistu.

Useissa muissa Länsi-Euroopan kaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa on tapahtunut suuren kokoluokan mellakoita. Ranskan Marseillesissa katuväkivallan ja jengitappeluiden taso on pahentunut niin paljon, että maahanmuuttajataustaiset sosialistiset poliitikot haluavat armeijan apuun palauttamaan lain ja järjestyksen. Viranomaiset ovat menettäneet satojen alueiden kontrollin Ranskassa vuosia sitten. Toukokuussa 2014 ilmoitettiin, että kiinalainen poliisi tulee auttamaan järjestyksenpidossa turistikohteissa, kun kiinalaisiin turisteihin kohdistuneet ryöstöt ja väkivalta olivat lisääntyneet.

Samaan aikaan laiton maahanmuutto Eurooppaan etelästä ja idästä, erityisesti Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta, jatkaa kasvuaan melkein kuukausittain vuonna 2014. Tilanne on pahempi kuin vuotta aikaisemmin ja pahempi kuin toissa vuonna. Nämä suuret maahanmuuttoaallot eivät osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin kestämätön väestönkasvu jatkuu monissa Afrikan maissa ja islamilaisessa maailmassa samalla kun Euroopan maat ovat lähestulkoon luopuneet tehokkaasta rajavalvonnasta EU:n vuoksi. Lukemattomien ihmisoikeuskokousten ja painostusryhmien vuoksi laittomia maahanmuuttajia ei useinkaan voida karkottaa.

Ihmissalakuljetus on kasvanut suureksi globaaliksi liiketoiminnaksi. Torben Snarup Hansen varoittaa, että sadat tuhannet laittomat maahanmuuttajat Afrikasta ja Lähi-idästä odottavat maahanpääsyä, millä tahansa keinolla. Nämä numerot eivät näytä laantumisen merkkejä. Päinvastoin, kun Afrikan ja islamilaisten maailman väestö kasvaa, kasvaa myös tulijoiden määrä. Tulijoiden tulva Välimeren yli on saavuttanut "Raamatulliset mittasuhteet", varoittaa Italian laivaston päällikkö. Hansen pelkää Euroopan olemassaolon olevan uhattuna.

Euroopan osuus maailman väestöstä ei ole koskaan ollut alempi historiallisena aikana, ja se jatkaa laskuaan. Eurooppa jää jo kokonaan Afrikan väestön varjoon ja sen talous on jäämässä Aasian varjoon. Alkuperäiset eurooppalaiset ovat nopeasti menettämässä kotimaansa ja kyvyn vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Jatkuva massamaahanmuutto ja avointen rajojen politiikka on tässä tilanteessa silkkaa hulluutta. Se on hirveä petos tulevia eurooppalaisten sukupolvia kohtaan, jotka joutuvat hoitamaan tulevaisuuden sosiaaliset ja etniset konfliktit. Meidän on vähintäänkin tehtävä kaikkemme rajoittaaksemme vahinkoja.

Joskus me joudumme kokemaan yllättäviä ja järkyttäviä tapahtumia, kuten Breivikin hyökkäys Norjassa vuonna 2011 muistutti meitä. Kuitenkaan tällä tapahtumalla ei luultavasti ole juurikaan vaikutusta historian kulkuun.

Kun katson taaksepäin viime vuosikymmentä, näen yhden positiivisen valtatrendin ja yhden negatiivisen valtatrendin. Hyvä uutinen on se, että länsimaiden hajoamisen vastustajat ovat lisääntyneet. Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Theo van Gogh murhattiin Amsterdamissa islamin pilkan vuoksi, islam-kriitikko Geert Wilders johtaa yhtä Alankomaiden suurimmista puolueista. Vastustus totalitaarisia ja sortavia EU:n puolia vastaan on heräämässä tavallisten äänestäjien keskuudessa. Kasvava määrä kantaeurooppalaisia kapinoi kulttuurieliittiä vastaan. Monet nuoret eurooppalaiset ovat saaneet tarpeekseen aggressiivisten rikollisjengien häirinnästä kaduilla ja siitä, että heitä jälkeenpäin haukutaan "rasisteiksi" viranomaisten taholta, jos he eivät halua lisää väkivaltaisia maahanmuuttajia maahansa. Tämä on tulevaisuuden toivonkipinä.

Negatiivisella puolella näen kuitenkin massamaahanmuuton ja islamisaation edelleen jatkuvan. Ideologinen sensuuri on menossa huonompaan suuntaan. Samoin sosiaalinen taantuminen siellä, mitä ennen kutsuttiin Länsimaiseksi sivistykseksi.

Lukuunottamatta muutamia rohkeita sieluja, tuskin kukaan 70 tai 80 luvuilla osasi ennustaa, että merkittävä määrä länsimaisia intellektuelleja eläisi pian poliisisuojeluksessa. Tämä on nyt todellisuutta. Jopa Skandinaviassa useat taiteilijat ovat käytännössä vankeina kodeissaan vain sen takia, että he tekivät muutaman piirroksen miehestä, joka eli tai mahdollisesti ei elänyt 600-luvulla. Pahimmin kärsineissä Skandinavian kaupungeissa hyökkäykset käsikranaateilla ovat arkipäivää. Tämä ylittää sen, mitä jotkut niin kutsutut rasistit ennustivat useita vuosikymmeniä sitten, ja kuitenkin se nyt tapahtuu.

Jos katsomme taaksepäin pari sukupolvea, monet varoituksista, joita ilmaisimme vuosia sitten ovat nyt tarkasti toteutuneet. Jotkut niistä olivat aliarviointeja. Itse olin naivi joissakin asioissa vielä 1990-luvulla. En yksinkertaisesti voinut ymmärtää sitä demografista ja kulttuurista muutosta, joka oli käynnissä. En ole ylpeä siitä, mutta olin typerä. Uskoin mitä opetettiin koulussa ja mitä valtamedia kertoi.

On kuitenkin olemassa raja, kuinka typeriä meidän sallitaan olla. Ongelmat ovat jo niin suuria, että kukaan ei voi jättää niitä huomiotta. Ne ovat kenen tahansa nähtävissä. Aika on loppumassa. Enää ei ole hyväksyttävää valtaapitäville sanoa, että "he eivät tienneet".

On äärimmäisen vastuutonta ja hirveä petos Euroopan tuleville sukupolville jatkaa massamaahanmuuton epäonnistunutta politiikkaa ja avoimia rajoja toivoen, että "kaikki päättyy lopulta hyvin". Tässä on kyseessä massiivinen sosiaalinen kokeilu kokonaisella mantereella ja sivilisaatiolla. Sen on loputtava.


Fjordman: Optimism or Carelessness?