20. kesäkuuta 2017

Pelko on tehnyt minusta voittoisan


Yle:KRP epäillyn terroriteon valmistelusta Helsingissä: "Tilannearvio johti näkyvään poliisitoimintaan"



"Pelko (jota kylvetään vihollisten sydämiin) on tehnyt minusta voittoisan, ja kun minä nukuin, maailman aarteiden avaimet tuotiin minulle ja pantiin minun käteeni."


Näin sanoo islamin profeetta Muhammad Sahih Bukharin hadithissa (Bukhari: 4.52. 220).

Muhammad valloitti Arabian niemimaan heimo kerrallaan. Jos vihollinen vastusteli, Muhammad tappoi miehet, takavarikoi heidän omaisuutensa ja otti heidän naisensa ja lapsensa orjiksi. Naisista tuli muslimien jalkavaimoja.

Tämän vuoksi monet heimot antautuivat Muhammadille ilman taistelua. Silloin he saivat pitää omaisuutensa, naisensa ja lapsensa. He saivat myös pitää uskontonsa mikäli maksoivat muslimeille erityistä veroa, jizyaa. Tämä oli tietysti houkutteleva vaihtoehto kuolemalle ja orjuudelle. Ja näin vihollisten sydämiin kylvetty pelko teki Muhammadista voittoisan.

Islamin lopullinen päämäärä on levittää islamin uskonto koko maailmaan ja saattaa Jumalan laki sharia sen lainsäädännöksi. Tämän päämäärän saavuttamiseksi voidaan käyttää mitä tahansa keinoja aina rauhanomaisesta lähetystyöstä täysimittaiseen sotaan. Terroriteoilla kylvetään kauhua uskottomien sydämiin ja uskottomat myöntyvät muslimien vaatimuksiin siinä toivossa, että heidät säästettäisiin terrori-iskuilta.

Nämä vaatimukset ovat aina sharia-lain soveltamista länsimaisessa yhteiskunnassa ja tällä tavoin Jumalan laki hivutetaan pala kerrallaan voimaan. Ensimmäiset vaatimukset vaikuttavat kohtuullisilta, kuten omat uimahallivuorot (sharia kieltää naisten ja miesten vapaan yhdessäolon) tai uskonnon mukaiset perheoikeudet (kuten Britanniassa jo tehdään), joissa sovelletaan sharian perheoikeutta.

Sharian soveltaminen perheoikeuteen voi vaikuttaa viattomalta, mutta useimmat toisuskoiset eivät ymmärrä, mitä sharian soveltaminen esimerkiksi avioeroihin tarkoittaa. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää, että kansalaiset saavat islamista totuudenmukaista tietoa. Tietoa on toki saatavilla, mutta useimmat ovat tässäkin asiassa valtamedian varassa, joka on päättänyt olla käsittelemättä islamin epämiellyttäviä puolia.

Olisiko niin, että toimittajat ovat antaneet pelolle vallan? Jos vältämme muslimien loukkaamista, niin ehkäpä he eivät sitten loukkaannu ja radikalisoidu ja jättävät Temppeliaukion kirkon ja muut Helsingin nähtävyydet rauhaan? Jospa suostuisimme antamaan imaameille vallan päättää musliminaisten avioliitoista ja rakentaisimme oikein hienon moskeijan Hanasaareen, niin ehkäpä muslimit eivät alkaisi tulkitsemaan Koraania ISISin tapaan ja vuokraisi autoja tappotarkoituksiin?

Pelko on tehnyt minusta voittoisan.





Lukemista:

Kaikki Muhammadista
Muhammedin tarina
Muhammadin elämä ja sankariteot
Kahden tunnin Koraani
Koraaniblogi
Mitä lännen tulee tietää

10. kesäkuuta 2017

Bosch Fawstinin piirroksia

Bosch Fawstin on kasvanut muslimiperheessä, mutta ymmärrettyään uskontonsa todellisen olemuksen luopui islamista ja vastustaa nykyään islamofasismia piirtämällä. Häneltä on ilmestynyt Pigman sarjakuvakirja ja hän julkaisee ja myy piirroksiaan blogissaan http://fawstin.blogspot.fi/

Texasin Garlandissa järjestetyssä pilapiirroskilpailussa Fawstin sai ensimmäisen palkinnon Muhammedia esittävällä piirroksellaan. Tapahtuma keskeytettiin muslimiterroristien yritettyä massamurhaa tilaisuuden osallistujia kohtaan. Turvamiehet ampuivat terroristit eikä sivullisia kuollut.

Bosch Fawstin puhuu Garlandin sarjakuvatapahtumassa:





Ensimmäinen palkinto annettiin tästä piirroksesta:

"Et saa piirtää minua!" - "Siksipä juuri piirrän sinut."



Muita Bosch Fawstinin piirroksia:












Lisää piirroksia täältä: http://fawstin.blogspot.fi/

Bosch Fawstin twitterissä: https://twitter.com/BoschFawstin



1. kesäkuuta 2017

Jumalan armo maailman kansoille, osa 1

Olemme lähettäneet sinut, oi Muhammed, vain armoksi maailman kansoille.
Koraani 21:107

Ne "monet edut", jotka Muhammad oli luvannut pettyneille seuraajilleen Hudaibiyyassa, oli Khaibarin juutalaisten varallisuus. Rauhansopimus oli poistanut mekkalaisten uhan, mikä mahdollisti Muhammadille hyökkäyksen Khaibarin juutalaisia vastaan ja näiden omaisuuden ryöstämisen, aivan samoin kuin oli tehty Yathribin juutalaisille. Muhammad ei kertonut suunnitelmistaan kenellekään moneen kuukauteen, mutta eräänä päivänä hän määräsi Hudaibiyyassa mukana olleet aseisiin. Kun ihmiset kuulivat, että kohteena oli Khaibar, monet muutkin ilmoittautuivat halukkaiksi lähtemään sotaretkelle, mutta Muhammad ei kelpuuttanut mukaan muita kuin ne, jotka olivat osallistuneet pyhiinvaellukselle. Hän syytti vapaaehtoisia siitä, että he halusivat mukaan vain sotasaaliin toivossa eivätkä hänen uskontonsa levittämisen vuoksi. He voisivat liittyä mukaan hyvän asian puolesta. Sotasaalista he eivät saisi. Tällä tavalla hän antoi heille opetuksen, mutta sotasaaliin epäämisen vuoksi hän sai kokoon vain suhteellisen pienen sotajoukon, noin tuhatviisisataa miestä.

Khaibarin keidas oli yksi läntisen Arabian vauraimmista alueista. Se oli kapea, kiemurteleva ja hedelmällinen laakso muinaisten laavakenttien välissä. Sitä sanottiin Hijazin taatelitilaksi ja se oli kuuluisa myös vihanneksista, viljasta, silkkivaatteista, metallityökaluista ja sotatarvikkeista. Puolenkymmentä sukulaisuuden ja uskonnon yhdistämää klaania asui linnoituksissa ja ympäröivissä kylissä, joilla kullakin oli omat viljelyksensä ja peltonsa. Joillakin viljelyksillä oli teolliset mittasuhteet: yhdessä kerrottiin olevan neljäkymmentätuhatta taatelipalmua, toisessa kaksitoistatuhatta. Tällainen tuotanto ja sen aikaansaama kauppa ulkomaailman kanssa mahdollistivat Khaibarin juutalaisille elintason, jota vähemmän yritteliäät kansat kadehtivat.

Sotasaaliin lisäksi Muhammadin motiivina hyökätä Khaibariin oli hänen profeetan kunniansa. Kuten Yathribin juutalaiset, myös Khaibarin juutalaiset kieltäytyivät omaksumasta hänen uskontoaan ja ottamasta häntä uskonnolliseksi johtajakseen. Sen sijaan he juonittelivat häntä vastaan. Useammin kuin kerran hän oli saanut tietoonsa, että Khaibarin juutalaiset olivat luvanneet ghatafaneille osuuden sadostaan palkkioksi avusta häntä vastaan. Hän tulkitsi tämän todisteeksi salaliitosta hyökätä häntä vastaan, mutta juutalaiset näyttäväisivät olleen enemmänkin aikeissa puolustautua kuin hyökätä. Muhammadin sotavoimien kasvaessa khaibarilaiset etsivät monilukuisemmista ghatafaneista liittolaista puolustamaan keidasta hyökkääjää vastaan. Niinpä kun huhut Muhammadin aikeista hyökätä saavuttivat Khaibarin, Kinana, eräs Nadir-heimon johtajista, jotka olivat asettuneet Khaibariin, kun heidät oli karkoitettu Yathribista, kiirehti tapaamaan ghatafanien johtajia tarkoituksenaan saada heiltä sotilaallista apua.

Muhammad pyrki yllätyshyökkäykseen ja suoritti pikamarssin pohjoiseen taittamalla Yathribin ja Khaibarin välin vain kolmessa päivässä. Hän lähetti edeltä miehiä levittämään huhua, että armeija aikoi hyökätä suojattomia ghatafanien leirejä vastaan aavikkotasangoilla, jotka alkoivat heti laavakenttien jälkeen. Harhautus onnistui. Ghatafanien vahvistukset olivat jo saapuneet Khaibariin tai olivat vielä matkalla, mutta he kiirehtivät takaisin kuultuaan, että heidän oma kansansa oli vaarassa. Lähestyessään Khaibaria Muhammad sijoitti pari sataa ratsumiestä strategisiin vuorisoliin tukkimaan ghatafanien tien mikäli he palaisivat takaisin ja varmisti näin selustansa.

Leiri oli noin kymmenen kilometriä Khaibarista ja se toimi ensimmäisen hyökkäyksen tukikohtana. Hyökkäys alkoi aamun koitteessa. Pimeyden turvin joukot siirtyivät laavakentän reunojen kallioille, mistä oli näkymä Khaibariin. Seuraten periaatettaan Muhammad odotti ensin, josko kuulisi rukouskutsun, aina musiikkia hänen korvilleen, ennen kuin aloitti hyökkäyksen. Voi vaikuttaa järjettömältä, että hän odotti kuulevansa rukouskutsun juutalaisten yhteisöstä, joka oli hänen perivihollisensa, mutta se oli käytäntö, jonka hän oli säätänyt: kaikki mitä hän teki, oli sunnaa, esikuvallista toimintaa, joka edisti "Allahin" asiaa. Uskovaisten tuli noudattaa hänen Koraaninsa määräyksiä, mutta myös hänen sunnaansa. Siksi hän toimi tälläkin kertaa samalla tavalla ja odotti rukouskutsua, vaikka tiesi, ettei sitä kuulu. Kerrotaan, että hän rukoili odotellessaan ja pyysi Allahia antamaan hänelle Khaibarin "hyvän", tarkoittaen sotasaalista ja vankeja. Rukouksen loppusanat ovat oppikirjaesimerkki psykologisesta projektiosta: "Ja me etsimme Sinun suojelustasi sen pahuudelta ja sen asukkaiden pahuudelta ja kaikelta pahuudelta, mitä siellä on!"

Juutalaisilla oli lukuisia linnoituksia, jotka olivat kolmessa suuremmassa ryppäässä kattaen koko laakson, kivirakennelmat pilkistivät vehmaiden viljelysten välistä. Suurimpien klaanien linnoitukset oli rakennettu laavakenttien huipuille tai laaksojen korkeimmille paikoille. Vaikuttavin niistä oli rakennettu kukkulan huipulle ja se kohosi yli kolmekymmentä metriä puiden latvojen yläpuolelle. Siellä oli myös salainen lähde, jonka vesi johdettiin kallioon louhittua tunnelia pitkin linnoitukseen. Juutalaiset nousivat ylös aikaisin aamulla, ja kun aamu valkeni, hyökkääjät näkivät heidän jättävän asumustensa turvan pidellen käsissään kuokkia, lapioita ja muita maataloustyökaluja matkalla päivän töihin. Juutalaiset odottivat hyökkäystä, mutta eivät arvanneet, että se oli jo käsillä. Muhammad antoi hyökkäysmerkin huutamalla "Allahu Akbar! Jumala on suurin! Khaibar on tuhon oma!" Ratsastaen hevosilla ja nopeilla kameleilla he rynnäköivät laaksoon huutaen "Oi valloittajat, tappakaa, tappakaa!" Joka puolella juutalaiset antoivat varoituksen: "Muhammad tulee! Muhammad tulee!"

Sen sijaan, että olisivat koonneet armeijansa yhteiseen hyökkäykseen Muhammadia vastaan, juutalaiset suojautuivat linnoituksiinsa toivoen kestävänsä hyökkäyksen. Linnoituksissa oli ruokaa, vettä ja aseita. Tämä puolustusstrategia osoittautui virheeksi, sillä Muhammad valloitti yhden linnoituksen kerrallaan. Piiritys alkoi ensimmäisten linnoitusten ryppäästä nimeltään Nata, jonka päälinnoitus kuului juutalaiselle sotilaalle Marhabille. Muhammad piiritti Marhabin linnaa yli viikon, mutta ei onnistunut murtamaan sen vahvaa pääporttia. Iltaisin Muhammadin joukot palasivat selustassa olevan leirinsä turviin peläten yöllisiä hyökkäyksiä, jos he jäisivät laaksoon. Ensimmäisten viiden päivän ajan Muhammad oli migreenin kourissa ja joutui makailemaan leirissä. Hän vaihtoi päälliköitä, mutta kukaan heistä ei onnitustunut tunkeutumaan Marhabin mahtavaan linnoitukseen, jonka muurit olivat korkeat ja vahvat, ja jota puolustivat urheat sotilaat haarniskoissaan. Kirjallisuudessa kerrotaan erilaisia versioita kaksintaistelusta, joka päättyi Marhabin kuolemaan. Toisessa versiossa Ali otti haasteen vastaan ja voitti vastustajansa hurjalla iskulla, joka lävisti Marhabin kypärän. Toisessa taas Maslama pyysi Muhammadilta lupaa taistella Marhabia vastaan kostona kuolleesta veljestään. Hurjan miekkataistelun jälkeen Maslama leikkasi Marhabin toisen tai molemmat jalat irti ja jätti tämän vuotamaan kuiviin, mutta Ali tuli väliin, katkaisi vihollisen pään ja riisui tältä sitten haarniskan, mikä johti riitaan siitä kumpi oli oikeutettu sotasaaliiseen. Muhammad päätti asian Maslaman hyväksi. Kerrotaan, että Marhabin veljet tulivat sitten yksi kerrallaan kaksintaisteluun Muhammadin miesten kanssa ja heidät kaikki tapettiin.

Läpimurto tapahtui, kun eräs juutalainen joko loikkasi vihollisen puolelle tai vangittiin ja suostuteltiin yhteistyöhön. Muhammad sai tietää häneltä, että juutalaiset olivat kauhuissaan ja he olivat siirtäneet naiset ja lapset toiseen linnoitukseen kauempana laaksossa. Juutalainen kertoi Muhammadille linnoituksessa olevista piiritysaseista - katapultista ja muurinmurtajista, jotka oli katettu suojaten niiden kantajia nuolilta ja yläpuolelta heitetyiltä kiviltä. Hän myös tarjoutui näyttämään heille salaisen pääsytien linnoitukseen, mutta kirjallisuus antaa myös vaihtoehtoisen version, jossa hänen sallittiin palata linnoitukseen, ja hän avasi portin seuraavana päivänä. Useimmat juutalaisista puolustajista kiipesivät muurien yli ja pakenivat toisiin linnoituksiin. Ne, jotka vastustelivat, kukistettiin ja tapettiin. Toiset yrittivät piiloutua, mutta löydettäessä heidät pakotettiin polvistumaan ja mestattiin.

Marhabin linnan valloitus oli tärkeä voitto, sillä se antoi Muhammadille tukikohdan laaksossa. Hän siirsi leirinsä linnoitukseen, missä se oli turvassa vastahyökkäyksiltä. Hän miehensä kuitenkin valittivat, että kaiken näkemänsä vaivan jälkeen he eivät olleet saaneet paljon mitään saalista. Lisäksi heillä oli pulaa ruuasta. He olivat ottaneet Yathribista mukaansa ruokaa vain matkan tarpeiksi ja olivat olettaneet elävänsä sen jälkeen ryöstösaalilla. Marhabin linnoituksesta ei löytynyt juurikaan syötäväksi kelpaavaa ja nyt ruoka oli lopussa. Monet miehistä olivat syöneet viimeisen ateriansa päivää ennen linnoituksen valloittamista ja senkin he olivat saaneet vain erään soturin urhoollisuuden ansiosta. Muutama lammas oli päässyt ulos juutalaisten linnoituksesta, mutta ne olivat lähellä muureja ja nuolenkantaman päässä. Muhammad pyysi vapaaehtoisia sieppaamaan lampaan ja sanoi: "Kuka miehistä ruokkii meidät noilla lampailla?" Mies, joka tunnettiin hassusta kävelytyylistään, sanoi: "Minä teen sen, oi Jumalan lähettiläs!" Nuolia väistellen hän sieppasi uuhit molempiin kainaloihinsa ja juoksi takaisin omille linjoilleen silmät pullottaen ja pää taaksepäin kallellaan kuin pelästyneellä strutsilla. Muhammad oli vaikuttunut suorituksesta ja osoitti hänelle suosiotaan: "Oi Jumala, olkoon hän kauan ilonamme!", hän huudahti. Mutta kaksi lammasta tuhannelleviidellesadalle miehelle ei ollut kuin suupala jokaiselle, tuskin sitäkään. Epätoivoissaan jotkut miehistä ottivat kiinni muutamia aaseja ja teurastivat ne. Liha kypsyi jo padoissa ja miehet valmistautuivat ruokailemaan, kun Muhammad sai tietää asiasta. Hän julisti, että aasin lihan syöminen on kiellettyä. Sikojen tavoin aasien tiedettiin syövän lantaa ja ne olivat sen tähden epäpuhtaita. Hän antoi käskyn kaataa kaikki keittoastiat maahan. Vastahakoisesti nälkäiset taistelijat suostuivat.

Sinä päivänä Muhammad oli mainiolla tuulella ja hän antoi uusia määräyksiä. Jopa pahempi kuin aasin lihan kieltäminen oli seksin kieltäminen vangittujen naisten kanssa heti vangitsemisen jälkeen. Se oli kova käsky, sillä tällainen seksi kuului luontaisetuihin ja oli yhtä hyvä kannustin taisteluun kuin sotasaalis. Se ei aikaisemmin ollut ollut ongelma Muhammadille. Vangittuja naisia oli aina voinut vapaasti raiskata, mutta nyt asia muuttui: Jumala ei pitänyt sitä hyvänä asiana. Muhammad seisoi Marhaban linnoituksen pihalla ja luetteli uusia määräyksiään aloittaen vangituista naisista: "Ei ole luvallista miehelle, joka uskoo Jumalaan ja viimeiseen päivään, sekoittaa siementään toisen miehen siemeneen." Hän selitti sen niin, että tyhminkin heistä ymmärtäisi: se tarkoitti, että on odotettava riittävän kauan, että voidaan todeta, ettei nainen ole raskaana aviomiehestään. Hänellä oli ensin oltava kuukautiset, mutta sen jälkeen he voisivat harrastaa seksiä hänen kanssaan niin paljon kuin haluaisivat. Jos hän sattuisi olemaan raskaana, ei häneen saisi koskea ennen kuin hän on synnyttänyt. Hän antoi myös säädöksen väliaikaisesta avioliitosta, huviliitoista, kuten niitä kutsuttiin, jotka olivat eräänlaisia yhden yön romansseja. Tämä käytäntö oli kehittynyt uskovaisten keskuudessa kiertämään määräystä avioliiton ulkopuolisesta seksistä, josta oli rangaistuksena ruoskiminen, jos tekijä oli naimaton, ja kuolemantuomio kivittämällä mikäli tekijä oli naimisissa.

Toiset määräykset koskivat sotasaaliista varastamista. Saaliista näpistelystä oli tullut vakava ongelma. Aikaisemmilla retkillä miehet olivat lainanneet tavaroita saaliskasoista ennen kuin ne oli jaettu laillisille omistajilleen. Uskovaiset saattoivat ottaa hevosen tai kamelin, ajaa sen väsyksiin ja sitten palauttaa sen. Tai he ottivat vaatteen ja palauttivat sen rikkinäisenä. Tai sitten he ottivat jotain eivätkä edes palauttaneet sitä. Muhammad kertoi heille, että Jumala ei pitänyt siitä. Vaikka hän itse ei saisi koskaan tietää, Jumala tietää kaiken, ja on mahdotonta salata sellaista Jumalalta. He eivät voisi salata edes ajatuksiaan Jumalalta, saati sitten pikku varkauksia sotasaaliista. Varkaita oli varoitettu: varastettu vaatekappale muuttuu tuleksi, jonka Jumala pukee varkaan ylle; varastetut jalkineet muuttuvat tulisiksi kengiksi, jotka polttavat kieroja jalkoja ikuisesti.

Aasin lihan keittoastioiden kaataminen maahan oli Muhammadilta nerokasta motivointia. Nälkäiset sotilaat olivat raivokkaita taistelijoita, erityisesti, koska seuraavassa linnoituksessa kerrottiin olevan runsaasti ruokatarpeita. Juutalainen loikkari oli kertonut Muhammadille, että yksi Natan linnoituksista kuului Sab-nimiselle juutalaiselle, joka oli yksi laakson rikkaimmista. Seuraavana päivänä Muhammadin miehet mursivat Marhabin linnoituksesta saaduilla muurinmurtajilla portit ja ryntäsivät linnoitukseen. Kuten oli käynyt Marhabin linnan valtauksessa, nytkin suurin osa juutalaisten sotilaista pakeni muurien yli, ja ne jotka jäivät kiinni, tapettiin. Armeija juhli linnasta löydetyllä ruualla. Siellä oli myös valtavia viiniruukkuja. Muhammad määräsi ruukut kaadettavaksi maahan tai rikottaviksi, muttä eräs uskovainen - häntä kutsuttiin Alkoholisti-Abdullahiksi - ei voinut vastustaa kiusausta ja joi itsensä sikahumalaan. Muhammad löi häntä sandaalillaan ja antoi sitten miesten hakata häntä lisää, mutta Abdullah oli niin juovuksissa, ettei tuntenut mitään. Abdullah istui jalat ristissä muiden seurassa typerästi hymyillen, kun ruoka tuotiin, ja miehet katselivat syödessään kuinka hän huojui puolelta toiselle.

---

Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "God's Mercy to Mankind" (ss. 354 - 360)

Aikaisemmat käännökset samasta kirjasta löytyvät osoitteesta https://kaikkimuhammadista.blogspot.fi/



---




27. toukokuuta 2017

Peter Townsend: Arabiaa vääräuskoisille

Peter Townsend kirjoittaa kirjassaan "Arabic for Unbelievers: 8 Words Every Non-Muslim Should Know":

Muistele hetki kaikkia niitä uutisjuttuja, joissa kerrotaan kuinka "mukavasta pojasta/tytöstä tuli jihadisti". Mikä on niille kaikille yhteistä?

Arvaan, että jokaisesta jutusta löytyy joku "mutta sitten" -maininta. Jotain sellaista kuin:

  • "Hän oli aivan tavallinen nuori mies, mutta sitten hän kääntyi islamiin"
  • "Hän tapaili ystäviään, mutta sitten hän alkoi käydä säännöllisesti moskeijassa"
  • "Hän ei ollut mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta sitten hän alkoi käyttää huivia ja lopetti yhteydenpidon ystäviinsä"


Tällaiset kertomukset ovat räikeästi ristiriidassa sen tarinan kanssa, mitä meille islamista kerrotaan. Meille kerrotaan monin tavoin kuinka islam on "rauhan uskonto", ja ne, jotka perustelevat sillä väkivaltaisia tekojaan, käyttävät väärin islamin perimmältään suvaitsevaista opetusta. Onkin kysyttävä, että miksi sitten kääntyminen islamiin, tai ryhtyminen hartaammaksi uskovaiseksi niin usein johtaa raivoisaan vihaan vääräuskoisia kohtaan? Eikö sen pitäisi mennä niin, että mitä hartaammin rauhanomaista uskontoa harjoittaa, sitä rauhanomaisemmaksi sitä tulee?

Tietysti ne, jotka pitävät kiinni "islam tarkoittaa rauhaa" -kertomuksesta, vakuuttavat meille innokkaasti, kuinka nämä tarinat ovat poikkeuksellisia ja näiden henkilöiden ennalta-arvattava kehitys jihadisteiksi perustuu islamin todellisen luonteen väärinymmärtämiseen. Miten voi olla, että miljoonat ihmiset ovat ymmärtäneet islamin väärin täsmälleen samalla tavalla? Eikö voisi siis olla niin, että  islamin opetuksessa on jotain sellaista, mikä motivioi jihadistien tekoja?

Viimeisen kysymyksen esittäminen on nykyään lähes mahdotonta ilman, että tulisi leimatuksi "islamofobiksi". Kriittisten kysymysten esittäminen islamin ja väkivallan suhteesta on ehkäpä yksi suurimmista yhteiskuntamme tabuista. Tässä kirjassa tulen rikkomaan tämän tabun ja käsittelemään tätä kysymystä tutkimalla kriittisesti islamin opetuksia niistä ihmisistä, jotka hylkäävät sen sanoman. Esittelen lukijalle kahdeksan arabian kielen sanaa ja ilmausta, jotka liittyvät suoraan tähän aiheeseen. Sanojen tulkinta perustuu islamin klassillisiin lähteisiin (Koraani, hadith ja sunna). En lainaa ainuttakaan ei-muslimilähdettä, vaan annan islamin omien kirjoitusten puhua puolestaan.

Rajoitan käsittelyn vain islamin ja vääräuskoisten suhteeseen eikä sitä tule nähdä islamin väitteiden kokonaisvaltaisena kritiikkinä. Siihen tarkoitukseen olen kirjoittanut paljon laajemman kirjan "Questioning Islam - Tough Questions and Honest Answers About the Muslim Religion". Kirja löytyy täältä: http://www.qi-book.com

[...]


Mahdollisista vastaväitteistä


Esitän tässä kirjassa islamista väitteen, että siinä on joitakin opetuksia, jotka järkyttävät ei-muslimeja, ja että nämä opetukset ovat usein välitön syy väkivaltaisiin tekoihin. Tämä saa tietysti monet ihmiset, jotka ovat tottuneet islamin käsittelyyn silkkihansikkain, tuntemaan itsensä vaivautuneiksi. Voidaankin olettaa, että meille esitetään joitakin tyypillisiä vastaväitteitä. Tarkastellaan lyhyesti näitä vastaväitteitä ennen kuin menemme asiaan.


"Tällainen islamin arvostelu on vihapuhetta ja suvaitsemattomuutta". Tämä syytös on kovin ironinen. Muslimisaarnaajat ja opettajat arvostelevat muita uskontoja ja ideologioita hyvinkin yksityiskohtaisesti ja vapaassa yhteiskunnassa heillä on siihen oikeus. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, että kun tähän kohteliaisuuteen vastataan samalla mitalla (eli islamia arvostellaan), aletaan heitellä syytöksiä "vihapuheesta" ja "suvaitsemattomuudesta". Sanon tämän mahdollisimman selvästi: ideologian kyseenalaistaminen ei tarkoita ihmisten vihaamista. Tehtävänäni on tarkastella kriittisesti islamia, eikä suinkaan lietsoa vihaa ketään vastaan. Olen aikaisemmin esittänyt lupauksen lukijoilleni, ja toistan sen tässä: jos joku pystyy osoittamaan kirjoituksistani "vihaa", joka kohdistuu muslimiyhteisön yksittäiseen jäseneen, haluan esittää anteeksipyyntöni ja vetää sanani takaisin. Sillä sellaiseen en pyri näillä kirjoituksillani.


"Sinä olet rasisti". En ole vielä saanut tyydyttävää vastausta siihen kysymykseen, jonka esitän tämä väitteen kuultuani: mikä "rotu" islam taas olikaan? Islam on uskonto eikä rotu. Koraanin väkivaltaiset säkeet koskettavat kaikkia ei-muslimeja, lausuivat niitä sitten arabit tai vaaleahiuksiset sinisilmäiset käännynnäiset (esimerkiksi "Valkoinen leski", Samantha Lethwaite). Tulee myös huomata, että monet äänekkäimmistä islamin kriitikoista eivät ole länsimaalaisia (esim. sikhejä, hinduja, mustia afrikkalaisia). Ovatko hekin "rasisteja" esittäessään epämiellyttäviä kysymyksiä?


"Sinä olet islamofobi". Odotan kuulevani huutoja "islamofobiasta" aina, kun islamista sanotaan jotain kriittistä, tarkoituksena tukahduttaa avoin ja vapaa keskustelu. Se on yhdenlaista sensuuria. Fobia voidaan määritellä järjettömäksi peloksi. Tässä kirjassa käy täysin selväksi, että tietyillä Koraanin opetuksilla on hyvin ikäviä seurauksia niille, jotka eivät näihin opetuksiin usko. Näiden seikkojen osoittamista ja niistä huolestumista ei voi pitää "fobiana", vaan ennemminkin täysin järkevänä reaktiona luettuun tekstiin. Käyttäisin sanan "islamofobian" sijasta mieluummin sanaa "islamorealismi".


"Muissakin kirjoituksissa on väkivaltaisia kohtia." Olen edelleen hämmästynyt siitä, miten usein tämä vastaus annetaan, kun puhun Koraanin monista tekstinkohdista, jotka oikeuttavat väkivallan vääräuskoisia kohtaan. Tarkoitukseni ei ole mainostaa mitään muuta uskontoa tai ideologiaa, vaan ainoastaan tarkastella islamia. Mielestäni Koraanin vertaaminen muihin uskonnollisiin kirjoituksiin on tarkoituksetonta seuraavista syistä:
  • Laiska moraalinen vertailu ei johda mihinkään. Vaikka voitaisiinkin osoittaa, että toisten uskontojen kirjoitusten väkivaltaiset kohdat ovat edelleen voimassa ja miljoonat ihmiset ovat valmiita toimimaan niiden mukaan (mitä vahvasti epäilen), tämä seikka ei mitenkään vapauta Koraania vastuusta. "Noi muutkin tekee niin" on keskustelutaktiikka, joka kuuluu alakoulun pihalle ja useimmat lapset luopuvat siitä, kun he oppivat, että jokaisen teot ja vastuu täytyy arvioida sinällään eikä vertailla toimintaa muiden tekemisiin.
  • Toinen perustelu, jonka mainitsen, kun saan vastauksen "nuo toiset ovat aivan yhtä pahoja", on se, että islamilla on lähes monopoli uskonnollisesti oikeutetussa väkivallassa tässä ja nyt 2000-luvulla. On täysin oikeutettua huomauttaa sellaisista asioista kuin inkvisitio esimerkkinä kuinka myös muiden uskontojen perusteella on menneisyydessä oikeutettu väkivaltaa, mutta ovatko katolisen kirkon polttoroviot ajankohtainen kysymys? Voimme toki käsitellä historiallisia tapahtumia, mutta on tunnustettava, että väkivallantekoja pyhät kirjoitukset huulillaan tekevät lähinnä ne, jotka tunnustavat islamin uskoa. Voin melkein kuulla vastapuolen "mut, mut, mut..." tässä kohdassa. "Mutta entä KKK?", "Entäs Westboron baptistikirkko?" Tähän vastaan vain, että globaali jihad tappoi yhtenä päivänä 11.9.2001 enemmän ihmisiä kuin KKK on tappanut koko olemassaolonsa aikana. Mitä tulee Westboron baptistikirkkoon, vaikka heidän ideologiansa onkin varmasti vihan täyteinen, eivät he ole tietääkseni tappaneet ainuttakaan ihmistä. Nämä tapaukset toki ansaitsevat tulla tuomituiksi, mutta meidän on oltava järkeviä ja rehellisiä siinä, mikä on tänä päivänä suurin uskonnollisesti motivoidun väkivallan lähde.


Lopuksi on mainittava, että Koraanin väkivaltaisilla säkeillä on huomattava teologinen painoarvo. Näin ei välttämättä ole muissa uskonnollisissa teksteissä. Esimerkiksi Tooran väkivaltaiset kohdat sisältävät historiallisen kuvauksen, eikä niissä anneta ymmärtää, että kyseessä olisivat ikuiset määräykset. Koraanissa asia on aivan toisin teologisen säännön, "abrogaation lain", mukaan. Se perustuu Koraanin säkeeseen 2:106: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" Tästä säkeestä seuraa, että Koraanissa on säkeitä, jotka on korvattu myöhemmillä säkeillä. Tämän soveltaminen sotaan ja rauhaan on hyvin tärkeää. Kronologisesti aikaisemmat Koraanin osat "ilmoitettiin" Mekassa, kun Muhammad oli pienen vaikeuksissa olevan vähemmisön johtaja. Siksi tältä ajalta olevat kappaleet kehottavat suvaitsevaisuuteen ja rauhanomaiseen yhteiseloon. Myöhemmät kappaleet on "ilmoitettu" Medinassa, kun Muhammad oli Medinan armeijan ylipäällikkö, joka pyrki valloittamaan koko Arabian niemimaan. Kuten voidaan arvata, tämän ajanjakson tekstit ovat paljon väkivaltaisempia vääräuskoisia kohtaan. Jotkut muslimiteologit sanovat, että Koraanin säe 9:5 (niin sanottu "Miekkajae") kumoaa kaikki aikaisemmat säkeet, jotka kehottavat rauhaan uskottomien kanssa. Tämän vuoksi Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät ole vain historiallisia jäänteitä, vaan koko Koraanin tärkeimpiä ja arvovaltaisimpia säkeitä.


"Minulla on muslimiystävä ja hän ei ole lainkaan väkivaltainen". Tässä meidän täytyy kysyä: kumoaako sinun ystäväsi olemassaolo Koraanin väkivaltaiset säkeet? Ystäväsi on epäilemättä hieno ihminen. On kuitenkin jyrkästi Koraanin vastaista olla ystävä ei-muslimin kanssa säkeen 3:28 perusteella: "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta". Se tosiasia, että ystäväsi jättää noudattamatta Koraanin selvää käskyä, on ehkä osoitus siitä, ettei ystävääsi voi käyttää mittapuuna, kun arvioidaan miten hurskaan muslimin tulisi käyttäytyä. On myös hyvä huomata, että Koraanin säe 3:28 antaa vääräuskoisten ystävien kieltoon yhden poikkeuksen: "Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan . Jumala kehoittaa teitä pelkäämään vain Häntä, ja Hänen luoksensa te palaatte". Tämä tarkoittaa, että muslmin on sallittua teeskennellä "ystävyyttä", jos hän näin suojelee muslimien yhteisöä jollain tavalla (esim. vakuuttamalla heille, että yhteisön aikomukset ovat täysin rauhanomaisia).


"Vain 'pieni vähemmistö' kannattaa väkivaltaa". Tähän voidaan vastata, että on todella olemassa maltillisia muslimeja ("maltillisuuteen" kuuluu usein Koraanin huomiotta jättäminen), mutta islam itsessään ei ole maltillinen ideologia. Lisäksi niitä, jotka toimivat Koraanin ja perimätiedon kirjaimellisen tulkinnan mukaan, ei voi mitenkään kutsua pieneksi vähemmistöksi. Monet tutkimukset osoittavat, että huomattava osuus maailman muslimeista ei ole "maltillisia" ja he myös hyväksyvät jihadin islamin levittämiseksi. Vaikka ajattelisimme väkivaltaisen jihadin kannattajia olevan vain naurettavan pieni osuus (10%), heidän lukumääräänsä (130 miljoonaa) ei voi millään muotoa kutsua "pieneksi" (jos muslimien kokonaismäärä on 1,3 miljardia). Se on enemmän kuin useimpien valtioiden asukasluku. Jos noin moni ihminen on valmis tarttumaan aseisiin islamin puolesta (tai tukemaan heitä aineellisesti), meillä ei-muslimeilla on valtava ongelma ja meidän on otettava se huomioon eikä kieltää asiaa.


"Irroitat Koraanin tekstin kontekstistaan." Tämä väite on erityisen ironinen, sillä ne, jotka ajavat "rauhan uskonnon" tarinaa, syyllistyvät siihen itse säännöllisesti. Meille esimerkiksi usein kerrotaan Koraanin sanovan, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256). Se mitä jätetään kertomatta on, että tämä säe on kumottu väkivaltaisemmilla säkeillä (erityisesti 9:5), jotka ilmoitettiin, kun Muhammad soti mekkalaisia vastaan. Entäpä Koraani 5:33 ("kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset")? Kummallisesti ne, jotka lainaavat tätä sydämellistä lausetta yhä uudelleen, eivät koskaan lue säettä kokonaisuudessaan, sillä siinä tehdään poikkeus niiden kohdalla, jotka tekevät "pahuutta" maan päällä. Heidän rangaistuksensa? Heidät pitää tappaa ja ristiinnaulita. Se siitä "kontekstista"!

"Irrottaminen kontekstista" -syytös on erityisen ironen sen vuoksi, että on hyvin vaikeaa löytää Koraanista kontekstia ja monesti se on mahdotonta.

  • Koraanissa on 114 lukua (suuraa), jotka on järjestetty suurin piirtein pisimmästä lyhyimpään, ainoana poikkeuksena ensimmäinen luku (Fatiha, Avauksen suura). Tämä järjestys aiheuttaa sen, että perättäisillä luvuilla ei ole juuri mitään yhteistä toistensa kanssa.
  • Kontekstin määrittäminen on hankalaa myös sen vuoksi, että Koraanissa ei ole juurikan kerronnalisia kappaleita. Ne ovat vain samankaltaisia Allahin julistuksia ilman selityksiä, missä ja milloin ja mihin tapauksiin nämä julistukset liittyvät. Muslimioppineet yrittävät ratkaista tämän ongelman viittaamalla haditheihin (perimätietoon), joiden väitetään antavan kontekstin kyseisille tekstinkohdille. Näissä ongelmana on se, että ne on kirjoitettu muistiin yli 200 vuotta sen jälkeen, kun näiden asioden on väitetty tapahtuneen. Monesti perimätieto tarjoaa samaan tapahtumaan ristiriitaisia konteksteja, esimerkiksi sunnien ja shiiojen kertomukset voivat erota huomattavasti.


Filosofiselta kannalta kannattaa huomata, että kontekstiin turvautumisessa on perustavaa laatua oleva ongelma, kun puhutaan kirjasta, jonka väitetään olevan ikuinen. Useimmat ortodoksiset muslimit uskovat, että Koraania ei ole luotu, ja että maallinen Koraani on täydellinen kopio Allahin ikuisesta ilmoituksesta. Koraanin joidenkin osien selittäminen historiallisella kontekstilla on siksi hyvin ongelmallista. Jos Koraani todellakin on Allahin ikuinen opastus ihmiskunnalle, ihmisten pitäisi voida noudattaa sitä kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa.

Kaikesta yllä sanotusta huolimatta tulen ottamaan tässä kirjassa tarkasti huomioon kontekstin, milloin se vaan on mahdollista. Tukeudun arabiankieliseen tekstiin ja viittaan säännöllisesti keskustelun kohteena olevan tekstin edellä ja jäljessä oleviin säkeisiin. Olen varma, että viittaan ja keskustelen Koraanista aina oikeassa kirjallisessa kontekstissa.


"Ei sillä ole väliä, mitä Koraani sanoo, sillä muslimit voivat uskoa mitä haluavat." Amerikkalainen näyttelijä Ben Affleck käytti tätä argumenttia hiljattain. Hän näyttäisi ehdottavan, että muslimit keksivät islamin omasta päästään ja että uskonnon opetukset eivät paljoa merkitse. Tämä lausunto on niin naurettava, ettei se oikeastaan tarvitse vastaväitettä, mutta sanotaan kuitenkin selvyyden vuoksi seuraavaa:

  • Totuuden näkeminen suhteellisena voi olla muodikasta tietyissä länsimaiden älymystöpiireissä. Tämän trendikkään ajatuksen siirtäminen koko muslimimaailmaan on kuitenkin täysin järjetöntä. Luulenpa että on oikein sanoa, ettei muslimien suuri enemmistö koe uskoaan jonkilaisena valintamyymälänä, josta voi päivittäin ottaa mikä miellyttää.
  • Toisekseen täytyy huomata, että teologinen uudistaminen (bidah) katsotaan ortodoksisessa islamissa hyvin vakavaksi synniksi. Bidah nähdään niin vakavaksi asiaksi, että jos joku jatkuvasti harjoittaa sitä, hänet voidaan julistaa uskonluopioksi, jolla on islamissa erittäin vakavat seuraukset (katso luku apostaasista). Koraanin kirjaimellinen tulkinta on klassilisten kommentaattoreiden toimesta varsin kirjaimellisesti pakotettu voimaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
  • Lopuksi voidaan sanoa, että vaikka edellä esitetyt seikat eivät pitäisikään paikkaansa (toisin sanoen, muslimit olisivatkin vapaita uskomaan ja toimimaan vapaasti miten haluavat), miljoonat muslimit ympäri maailmaa ovat valinneet ultrakirjaimellisen islamin kirjoitusten tulkinnan ja niiden perusteella he vaalivat vihaa vääräuskoisia kohtaan. Länsimainen eliitti, joka yrittää toivoa pois nämä tosiasiat, koska heidän oma elämänkokemuksensa ei riitä ymmärtämään, että uskonnolla voi olla näin suuri vaikutus ihmisiin, on erehtynyt, ja suoraan sanoen vaarallinen.


Kahdeksan arabiankielistä sanaa löytyvät aikaisemmista blogiteksteistä

Kafir - vääräuskoinen

'Ahl al-Kitab - kirjan kansat

Dhimmi - suojeltu henkilö

Jihad - kamppailu

Dar al-Harb - sodan maa

Ridda - uskosta luopuminen

Shari'a - islamilainen laki

Taqiyya - teeskentely


Mitä voidaan tehdä?


Pelkään, että islamista maalaamani kuva suhtautumisessa niihin, jotka eivät seuraa sen opetuksia, ei ole aurinkoinen. En pyytele sitä anteeksi. On paljon parempi kohdata epämiellyttävä totuus kuin toivoa sen katoavan tai toistaa hurskastelevia kliseitä, kuten "islam on rauhan uskonto".

Jäljelle jää kysymys, miten meidän vääräuskoisten tulisi vastata.

Vaikka vastaukset Koraanin sisäänrakennettuun vihaan ja väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan voivat olla monenlaisia, yksi vastaus on varmasti väärä. Valitettavasti se on juuri se, minkä poliittiset päättäjämme valitsevat: kieltäminen.

Aina kun uusi hirmuteko islamin nimessä tapahtuu, voimme melkein varmasti kuulla johtajiemme (joista useimat eivät luultavasti ole koskaan edes pidelleet kädessään Koraania) vakuuttavan, että "tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Lisäksi seuraa vääjäämättä "radikalisoitumisen syiden" pohtimista. Kun osoitetaan, että "radikalisoitumisen syy" voidaan usein yksinkertaisesti osoittaa islamin perusteksteistä (Koraani ja hadith), tämän ilmiselvän tosiasian lausuja hiljennetään huutamalla "islamofobiaa".

Kuinka kauan meillä on varaa olla kuuroja ja sokeita uhalle, jonka islamin opetukset toisuskoisten kohtelusta aiheuttaa ei-muslimien elämälle ja hyvinvoinnille? Kuinka paljon tarvitaan lisätodisteita (Koraanin teksteistä ja miljoonien ihmisten kokemuksista) ennen kuin tunnustamme sen tosiasian, että meillä on valtava ongelma käsissämme.

Jos kieltäminen ei ole järkevä vaihtoehto, niin mikä on? Ehdottaisin, että islamista esitettyjen väitteiden perusteellinen kritiikki on aivan listan kärjessä. Jos islamin teologinen järjestelmä pystytään onnistuneesti haastamaan, toissijaiset näkemykset (kuten miten islam näkee vääräuskoiset) joutuvat seuraavaksi epäilyksen alle. Toisin sanoen: islamin heikentäminen tekee ei-muslimien maailman turvallisemmaksi.

Valitettavasti vuosikymmenien "poliittisen korrektiuden" nimissä tehty sensurointi on asettanut islamin arvostelun yläpuolelle. Tämä perustuu ajatukseen, että toisten uskomusten liian yksityiskohtainen tutkiminen olisi jotenkin tahditonta, suvaitsematonta tai jopa "vihaa". Valitettavasti monet muslimit vielä vahvistavat tätä väärää ajattelutapaa tuomitsemalla kaiken islamin kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä muslimeja vastaan. Näillä samoilla muslimeilla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia esittää raivoisaa kritiikkiä muita uskontoja ja ideologioita vastaan.

Miten pääsemme tämän yli? Meidän täytyy yksinkertaisesti vakuuttaa ihmiset siitä, että uskomuksien kyseenalaistaminen ei ole sama asia kuin ihmisten vihaaminen, ja jatkaa tarmokkaasti islamin kritisoimista. Vasta sitten, kun ei-muslimit pystyvät mainitsemaan monia Koraanin ristiriitaisuuksia ja kyseenalaistamaan Muhammadin elämän tapahtumia, on tämä tehtävä loppuun saatettu. Vasta maailmassa, jossa islamia ei voida saarnata ilman, että vääräuskoiset välittömästi vastaavat hyvin perustelluilla ja vastaansanomattomilla vasta-argumenteilla, on toisuskoisten turvallista elää.

Aivan liian monet ihmiset edelleen väittävät, että "tässä ei ole kyse islamista" sen sijaan, että tarkastelisivat islamia kriittisesti, varmistaen näin, että radikalisaation ja väkivallan juurisyitä (Koraani ja hadith) ei kyseenalaisteta. Meillä ei ole varaa jatkaa tällä väärällä polulla!

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Muita Peter Townsendin kirjoja:

Questioning Islam: Tough Questions & Honest Answers About the Muslim Religion
https://www.amazon.com/Questioning-Islam-Questions-Answers-Religion-ebook/dp/B00LBQ32SE

Nothing to do with Islam?: Investigating the West's Most Dangerous Blind Spot
https://www.amazon.com/Nothing-Islam-Investigating-Wests-Dangerous-ebook/dp/B01FWVFHFE



 



---

Islam pähkinänkuoressa: