4. heinäkuuta 2020

Iranilaisen turvapaikanhakijan tarina

Iltalehti julkaisi netissä 46-vuotiaan Shalan tarinan. Artikkeli poistettiin melko pian julkaisun jälkeen, syytä ei ole kerrottu. En lähde spekuloimaan miksi näin on tehty, mutta koska toimittaja Linda Rantanen on jutun tehnyt ja se on mennyt läpi Iltalehden toimituksessa, niin oletan, että juttu ei ole ns. valeuutinen vaan tositarina. Jos jutussa olisi ollut virhe, niin se olisi voitu helposti korjata poistamisen sijasta. Sosiaalisessa mediassa tämä onkin aiheuttanut ihmetystä ja Iltalehdeltä on vaadittu selitystä asialle. Kertomuksen luonteesta johtuen päätin julkaista sen - hyvien tapojen vastaisesti - tässä blogissa, koska tällaisten asioiden piilottelu ei auta tuollaisessa tilanteessa olevien tyttöjen ja naisten asiaa. Asiat pitää nostaa esille, jotta niihin voidaan vaikuttaa.


Iltalehti kesäkuussa 2020.

Muistot kuljettavat 46-vuotiaan Shalan iranilaisen kurdikaupungin, Nandedin sopukoihin, jossa Shala syntyi ja kasvoi.
Shala muistaa asetelman hänen ja veljiensä välillä olleen aina hyvin erilainen jo lapsuudessa.
– Muut lapset, veljeni mukaan lukien, leikkivät ulkona, kun taas minä tein kotitöitä. Seitsemänvuotiaana kudoin jo mattoja.
Shalan veljet olivat vapaita tulemaan, menemään ja harrastamaan mielensä mukaan. Etenkin perheen äiti tuntui olevan erityisen ylpeä pojistaan, mutta tyttärestään ei juurikaan.
– Äiti rakasti poikiaan. Hän kertoi minulle, että olisi toivonut kaikkien lastensa olevan poikia, tyttöjä hän ei olisi kaivannut. Mutta minut hän kuitenkin sai, Shala huokaa.
Shala kertoo isänsä olleen erittäin hyvä mies, joka pyrki puolustamaan tytärtään viimeiseen saakka. Maan tavoilta ja kulttuurilta hän ei kuitenkaan pystynyt Shalaa pelastamaan.
Murrosiän kynnyksellä äiti ja veljet käänsivät lopullisesti selkänsä Shalalle.
– Minulla ja veljilläni oli aiemmin todella läheinen suhde, mutta tuolloin se muuttui heidän osaltaan mustasukkaiseksi sekä alistavaksi.
Ajatus avioliitosta ajoi itsemurhan partaalle
Shalan ollessa 14-vuotias, perhettä lähestyttiin ensimmäisen kerran sen suhteen, että Shalan tulisi mennä naimisiin.
Shalaa pelotti, eikä hän tiennyt tulevasta aviomiehestään tuon taivaallista. Tytön pelokkaat sanat kaikuivat kuitenkin kuuroille korville – päätös oli jo tehty. Erityisen mielissään avioliitosta vaikutti olevan Shalan äiti.
Epätoivoinen Shala käsitti, että hänen ainoa pakotiensä olisi kuolema. Hän yritti itsemurhaa.
– Olin sanonut äidilleni jo aiemmin, että tapan itseni jos he pakottavat minut naimisiin. Hän totesi siihen, että sittenpä tapat mutta avioliittoa ei peruta.
Äidilliset tunteet eivät heränneet siinäkään vaiheessa, kun tytär yritti toteuttaa uhkauksensa. Kumpikaan vanhemmista ei suostunut viemään tytärtään edes sairaalaan.
– Isäni totesi, että uskontolain mukaan jos joku yrittää itsemurhaa, hän ansaitsee kuolla ja joutuu helvettiin.
Lopulta isä kutsui perheen kotiin sairaanhoitajana työskentelevän sukulaisen, joka teki Shalalle vatsalaukun tyhjennyksen.

Ei ilon kyyneleitä

Heti toipumisen jälkeen edessä oli avioliitto, jota ennen Shalalle tehtiin lääkärintarkastus.
–Siinä varmistettiin, että olin edelleen neitsyt. Lääkäri antoi minulle kaksi todistusta, toisen vanhempieni kotiin ja toisen tulevalle miehelleni.
Shala muistaa lääkärin olleen hyvin vihainen Shalan veljen vaimolle, joka oli lähtenyt mukaan lääkärikäynnille.
– Hän kysyi että miten te voitte tehdä näin, tämä tyttöhän on pelkkä lapsi.
Vielä hääpäivänsä aamuna Shala toivoi vanhempiensa muuttavan mielensä ja estävän tulevan avioliiton. Toiveet olivat kuitenkin turhia.
– Kukaan ei nähnyt kyyneleitäni. Muistan miten hääpäivän aamuna äitini tuli huoneeseeni ja käski valmistella itseni. Romahdin, olin niin peloissani.
Lyhyen hääjuhlan jälkeen Shala muutti asumaan uuden, kymmenen vuotta vanhemman aviomiehensä luo. Shalan mukaan mies otti sen minkä halusi.
Mies raiskasi Shalaa jo avioliiton ensimmäisistä päivistä alkaen.
– Olin todella pienikokoinen, ja öiksi ryömin piiloon pienen kaapin sisään. Siellä uskalsin nukkua pieniä hetkiä.

Rakkauskirjeeseen vastaaminen vei vankilaan

Avioliittoa ei ehtinyt kestää kovinkaan pitkään, kun Shalan olo kävi sietämättömäksi. Hän palasi lapsuudenkotinsa ovelle, ja ilmoitti että tällä kertaa tekisi itsemurhan ja myös onnistuisi siinä.
- Isäni käsitti ne pahat asiat joita mieheni oli minulle tehnyt, mutta äitini ei. Äiti oli vihainen, vaati minua palaamaan takaisin mieheni luokse.
Lopulta Shalan isä päätti, että tytär saisi jäädä lapsuudenkotiinsa. Aviomiehen luo Shala ei enää palannut. Eron saamiseen meni kuitenkin pitkä aika.
– Islamissa mies voi kieltää naiselta eron. Nainen ei voi tehdä päätöstä.
Vielä ollessaan naimisissa miehen kanssa, tuttu poika lähestyi Shalaa rakkauskirjeellä. Shala vastasi pojalle, että odotti eroa miehestään eikä voisi alkaa minkäänlaiseen suhteeseen pojan kanssa.

Kirjeeseen vastaaminen oli kuitenkin suuri virhe.

– Jostain syystä poliisi otti pojan kiinni, ja laukusta löytyi kirjoittamani kirje.
Vaikka Shala ei kirjeessään kirjoittanut olevansa rakastunut poikaan tai haluavansa tätä, asiaa pidettiin hyvin raskauttavana.
Seuraavana päivänä ovikello soi. Poliisit tulivat hakemaan asemalle sekä Shalaa että tämän isään.
Kovakouraisen kuulustelun jälkeen Shala kuljetettiin paikalliseen vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.
– Samassa vankilassa oli todellisia rikollisia, murhaajia.
Joukosta ilmestyivät myös kahdet lempeät kasvot. Kaksi poliitikkonaista ottivat Shalan siipiensä suojaan, ja pyrkivät huolehtimaan että tämä pärjäisi vankilan karuissa oloissa.


99 iskua – miehet laskivat vieressä, nainen löi

40 päivän vankeuden jälkeen edessä oli oikeudenkäynti.
– Minut tuomittiin 99 raipaniskuun. Vaihtoehtona olisi ollut se, että joku olisi maksanut takuut. Kukaan perheestäni ei kuitenkaan tullut edes paikalle.
Shala palautettiin takaisin vankilaan, jossa rangaistusta lähdettiin laittamaan toteen saman tien. Shalaa suojellut naiskaksikko koitti auttaa tyttöä pukemalla tämän päälle mahdollisimman paljon vaatteita, jotta iskut eivät tuntuisi niin kovilta.
– Lyöjä kuitenkin huomasi sen. Hän komensi minua ottamaan vaatteita pois.
Shalaa lyönyt henkilö oli myös nainen. Vielä vuosienkin jälkeen Shala muistaa suunnattoman kivun sekä pelon. Huutaa ei saanut, vaikka painava ja paksu ruoska sivalsi Shalan selkää ja jalkoja kerta toisensa jälkeen.
– Miehet seisoivat vieressä ja laskivat, mustaan kaapuun pukeutunut nainen löi. Yksi, kaksi, kolme... Shala muistelee ääni musertuen.
Aivan viimeisistä lyönneistä hän ei edes muista mitään.
– En pystynyt edes kävelemään. Vankilan ovet avattiin ja minut heitettiin pihalle.
Lopulta Shalalle tuttu nainen saapui hakemaan hänet ja kuljetti kotiinsa. Syville haavoille ruoskitut selkä ja jalat tulehtuivat hoitoyrityksistä huolimatta.
– Olin naisen luona viikon, kunnes isäni haki minut kotiin. Olin huonossa kunnossa todella pitkään.

Uusi avioliitto – ja pako

Toipumisensa jälkeen Shala sai ensimmäisestä miehestään eron, jolloin hänen äitinsä vaati tytärtään menemään naimisiin uudelleen. Lopulta Shala menikin.
–Siinäkään liitossa ei ollut rakkautta. Saimme kuitenkin kaksi lasta, ja avioliittoomme mahtui hyviäkin hetkiä.
Avioliiton loppu ei ollut kuitenkaan kaunis. Mies vei Shalalta parin molemmat lapset, eikä tämä saanut nähdä näitä yli kahdeksaan kuukauteen. Viimein Shala sai tarpeekseen, ja teki tarkan suunnitelman.
– Onnistuin saamaan lapset takaisin, ja meitä lähdettiin salakuljettamaan hevoskyydillä vuorilla sijaitsevalle leirille. Matka oli kammottava. Maan alle oli piilotettu pommeja, joita väistelimme.
Myöhemmin lasten isä onnistui viemään parin yhteisen pojan muassaan takaisin Nandediin, eikä Shala enää ryhtynyt taisteluun poikansa takaisin saamiseksi.
– Tiesin, että hänestä pidetään kuitenkin huolta. Jos olisin lähtenyt taisteluun poikani takaisin saamiseksi, olisi tyttäreni voinut menettää äitinsä.
Lopulta Shala onnistui tyttärensä kanssa matkustamaan vuorilta Turkkiin, jossa he tekivät turvapaikkahakemuksen.


Ei enää pelkoa

Vastaus hakemukseen tuli 40 päivän kuluttua: Suomi ottaisi vastaan Shalan sekä hänen tyttärensä.
Joulukuussa 1996 kaksikko matkusti Suomeen.
– Minulla oli ensin epäilykseni, mutta rakastuin tähän maahan. Kotiuduimme tyttäreni kanssa hyvin, vaikka sopeutumista olikin. Me kaipasimme hymyjä sekä ystävällisiä ajatuksia, ja myös saimme niitä.
Vuosien varrella Shala on onnistunut rakentamaan itselleen upean elämän Suomeen. Hän on perustanut oman yrityksen sekä ylläpitänyt tukiryhmää maahanmuuttajanaisille.
– Nämä naiset eivät helposti pyydä apua, vaikka tarvitsisivat sitä. He ovat niin tottuneita siihen julmuuteen, että eivät käsitä heidän elämänsä olevan täynnä väkivaltaa. Toisinaan naiset ovat äärimmäisen julmia myös toisilleen.
Nykyään Shala on naimisissa suomalaisen miehen kanssa, ja parilla on yhteinen 7-vuotias tytär. Shalan esikoistytär on jo 30-vuotias, ja tällä on lämpimät välit äitiinsä.
Vuosien varrella Shala onnistui saamaan Suomeen myös poikansa, mutta nyt välit ovat erkaantuneet.
– Pojalleni oli 7-vuotiaaksi asti uskoteltu, että hänen äitinsä on kuollut. Sen jälkeen hänelle kerrottiin, että äiti on hylännyt hänet ja rakastaa vain siskoa. Pojassani oli paljon vihaa minua kohtaan, Shala suree.

Isis-naisia ei Suomeen

Omaa tarinaansa Shala haluaa kertoa valaakseen lohtua ja uskoa muihin.
– Kulttuuri ei ole mikään syy tehdä pahaa ihmiselle. Jokaisen naisen tulee uskoa siihen että heidän sisällään on voimaa lähteä. Minä en suostu enää pelkäämään.
Hänellä on myös vahva mielipide siihen, tulisiko Isisin riveissä olleiden naisien saapumista maahan sallia.
- Ehdottomasti ei. Jos johonkin muuhun vastaavaan toimintaan osallistuisi, joutuisi vankilaan. Miksi ei sitten tässä tapauksessa? Pienet lapset on otettava, mutta murrosikäisiä ei. He ovat eläneet siinä kauheudessa jo niin pitkään, että miten he voisivat sopeutua tänne?
Shala ei myöskään usko kaikkien käsittävän, miten tiukasti kulttuurin tavat ovat joihinkin jääneet – ne ylittävät myös rakkauden omia lapsia kohtaan. Uskonnon määrittämillä säännöillä ei ole rajoja.
– Joidenkin kohdalla, ei kaikkien. Lapsilla ei ole siinä kulttuurissa riittävästi oikeuksia. En usko esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten aivan ymmärtävän, millaista psyykkistä väkivaltaa kulttuuriin kuuluu jo lapsia kohtaan. Joissain tapauksissa myös fyysistä väkivaltaa.

---

Teksti on kopioitu internetin välimuistisivustolta artikkelin poistamisen jälkeen.

Shalan tarina muistuttaa kovasti Anni Cyrusin tarinaa. Myös hänet naitettiin lapsena väkivaltaiselle miehelle. Hän onnistui pakenemaan Yhdysvaltoihin. 




25. kesäkuuta 2020

Pöydän Suura

Allah käyttää suurimman osan viidennestä suurasta, "Pöydän suurasta", arvostelemalla juutalaisia ja kristittyjä heidän synneistään ja rikkomuksistaan. Jos sait sen käsityksen, että hän oli vihainen heille suurissa 2-4, et ole nähnyt vielä mitään.

Tämä suura ajoittuu Medinan kauteen (kuten myös suurat 2-4) - islamilaisen perinnetiedon mukaan se oli Muhammedin uran jälkimmäinen osa jolloin ilmestykset olivat pidempiä, vihaisempia ja väkivaltaisempia. Allah aloittaa kehottamalla muslimeja tottelemaan hänen käskyjään koskien ruokaa, uskonnollisia tapoja ja seksuaalimoraalia (jakeet 1-11). Hän sallii muslimimiesten naivan "hyveellisiä oikeauskoisia naisia" sekä myös "hyveellisiä naisia kansoista, joille ennen teitä Kirjoitukset annettiin" (jae 5).

Hän ei kuitenkaan sano mitään siitä, että musliminaiset saisivat naida toisuskoisia miehiä, ja sehän onkin kielletty islamin laissa.

Tämä on eräs puoli dhimmien, "suojeltujen kansojen", alistetussa asemassa islamin alla: perinteisesti mies vie vaimonsa omaan kotiinsa, mutta ei päinvastoin. Se että musliminaiset eivät voi naida toisuskoista miestä, mutta muslimimiehet voivat naida toisuskoisen naisen, aiheuttaa sen, että islamilainen yhteisö pyrkii kasvamaan, mutta toisuskoisten yhteisö pienenee.

Sitten Allah palaa juutalaisten ja kristittyjen läksyttämiseen (jakeet 12-26). Allah sanoo tehneensä  "muinoin liiton Israelin lasten kanssa" (jae 12), mutta juutalaiset rikkoivat sen. Niinpä Allah on "kironnut heidät ja kovettanut heidän sydämensä".

Miksi? Koska he ovat muuttaneet Allahilta saamansa ilmoituksen: "He sotkevat Kirjoituksen sanoja ja ovat unohtaneet osan siitä, mitä heille opetettiin" (jae 13). Allah varoittaa muslimeja, että juutalaiset ovat aivan yhtä petollisia myös tänä päivänä: "Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyä kaikkien heidän puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja".

Hän käskee kuitenkin muslimeja sietämään heitä ja antamaan anteeksi; "katso, Jumala rakastaa jalomielisiä" (jae 13). Kirjassaan Ruhul Ma'ani Allusi tulkitsee Koraanin jakeen 9:29 perusteella, että anteeksiantoa tulee soveltaa ainoastaan niihin juutalaisiin, jotka ovat kääntyvät muslimeiksi tai suostuvat maksamaan jizya-veroa ja hyväksyvät alistetun dhimmi-statuksen. Tabari toisaalta ehdottaa, että jae 13 on abrogoitu Muhammedin uran myöhemmin ilmestyneillä jakeilla, jotka käskevät käymään jihadiin uskottomia vastaan.

Kristityt sen sijaan "unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin" ja niinpä Allah rankaisi heitä: "Sentähden Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuspäivään asti" (jae 14). Niinpä ainakin Koraanin mukaan kristittyjen erimielisyydet ovat todiste uskonnon virheellisyydestä - asia jota Jeesus kehotti tarkkailemaan: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne" (Joh. 13:35).

Ibn Kathir sanoo: "Todellakin monet kristittyjen lahkot ovat aina olleet toistensa vihollisia ja vastustajia, syyttäen toisiaan vääräoppisuudesta ja kiroten toinen toistaan...jokainen heidän lahkonsa tulee syyttämään toisia uskottomuudesta ja vääräoppisuudesta tässä elämässä ja Päivänä jolloin Todistajat saapuvat." Juutalaisten ja kristittyjen on hyväksyttävä islam, sillä se paljastaa mitä he ovat salanneet: "Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on tullut luoksenne Meidän lähettiläämme tähdentäen teille paljon siitä, minkä talletitte Kirjoituksessa, ja jättäen paljon syrjään. Nyt on teille tullut Jumalalta valo ja selvä Kirjoitus" (jae 15).

Allah esiintyy monesti Koraanissa välittäjänä näiden erimielisten kristittyjen lahkojen välillä vastaten kysymyksiin, joista on erimielisyyksiä. Niinpä kun Allah vakuuttaa, että Jeesusta ei ristiinnaulittu vaan joku, joka vain muistutti häntä (joidenkin gnostilaisten lahkojen näkemys), hän sanoo "ja ne, jotka siitä kiistelevät, ovat itsekin epätietoisia: heillä ei ollut varmaa tietoa, vaan he kehittelivät ainoastaan olettamuksia. Todellisuudessa he eivät ole surmanneet häntä" (4:157). Ja tässä Koraani julistaa, että ne kristityt, jotka uskovat että "Jumala on Messias, Marian poika" ovat "todella epäuskoisia". Käytetty arabiankielinen sana on kafara - se on muunnelma sanasta kufr, epäusko.

Islamin puhemiehet länsimaissa vakuuttavat säännöllisesti, että Koraani ei koskaan viittaa kristittyihin vääräuskoisina tai uskottomina, vaikka tosiasiassa tämä jae on varsin selväsanainen siitä, että ne jotka uskovat Kristuksen jumaluuteen ovat todella epäuskoisia. Niille juutalaisille ja kristityille, jotka katsovat olevansa Jumalan lapsia, Allah käskee Muhammedin vastata "Miksi Hän sitten kurittaa teitä syntienne tähden?" (jae 18).

Seuraavaksi Allah kertoo tarinan Kainista ja Abelista (jakeet 27-34), joka huipentuu yhteen useimmin lainattuun Koraanin jakeeseen, siihen jota presidentit Bush ja Obama, samoin kuin monet muut länsimaiden toisuskoiset johtajat niin useasti lainaavat:

Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen.Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä. (jae 32)

Tällä ei ole sellaista merkitystä kuin länsimaiset johtajat ja islamin apologistit väittävät.

Obama lainasi vuoden 2009 Kairon puheessaan osittain tätä keskeistä juutalaiset tuomitsevaa jaetta. Obama tuntuu ajatelleen sen tukevan länsimaista näkemystä jokaisen ihmishengen mittaamattomasta arvosta.

Ensinnäkin, huomaa että tämä ei ole yleinen tappamisen kielto - tärkeä poikkeus tehdään niiden suhteen jotka tappavat "verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa". Toiseksi, tämä ei ole kaikkia koskeva käsky vaan koskee ainoastaan Israelin lapsia. Kolmanneksi, "senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä" - joten kaikki mitä siinä oikeastaan sanotaan on, että Allah antoi käskyn Israelin lapsille ja he rikkoivat sitä vastaan.

(Tosin jotkut islamin auktoriteetit tulkitsevat tämän tekstin sovinistisesti, koskien ainoastaan muslimeja: Sa'id bin Jubayr selittää: "Hän joka sallii itsensä vuodattaa muslimin verta on kuin hän sallisi vuodattaa kaikkien ihmisten verta. Hän joka kieltäytyy vuodattamasta muslimin verta on kuin se, joka kieltäytyy vuodattamasta kaikkien ihmisten verta.")

Näitä huomautuksia ei koskaan kuulla niiden suusta, jotka siteeraavat tätä jaetta ikään kuin se tuomitsisi islamilaisen jihadistisen väkivallan.

He eivät myöskään mainitse seuraavaa jaetta 33, joka määrää rangaistuksen Israelin lapsien pahuudesta ja tottelemattomuudesta: "Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus".

Tämä tekstinkohta siis osoittaa mitä on tehtävä niille juutalaisille, jotka torjuvat Muhammedin, eikä suinkaan mitään yleviä moraaliperiaatteita. Ibn Warraq tiivistää: "Nämä muka jalot ajatukset ovat tosi asiassa varoitus juutalaisille: sanoma on 'Olkaa kunnolla tai muuten'. Sen sijaan että nämä jakeet kieltäisivät väkivallan, ne ovat aggressiivinen ohje, että jokainen joka vastustaa Profeettaa tulee tappaa, ristiinnaulita, pahoinpidellä ja karkottaa!"

Seuraavaksi Allah varoittaa lisää helvetin tulesta (jakeet 35-40). Siinä sivussa hän käskee katkaista varkailta kädet (jae 38). Muhammed sanoi: "Tulkoon Allahin kirous sen ylle, joka varastaa munan ja leikattakoon hänen kätensä irti ja joka varastaa köyden, katkaistakoon hänen kätensä."

Jakeissa 41-60 Allah lohduttaa Muhammedia, jonka juutalaiset ja kristityt ovat torjuneet ja hänen sanomansa esitetään jälleen heidän profeettojensa kruununa ja täyttymyksenä. Mutta kristityille sanotaan: "Ja evankeliumin seuraajien piti tuomita sen mukaisesti, kuin Jumala oli siinä ilmoittanut" (jae 47), mikä tuntuisi olettavan, että kristittyjen kirjoitukset eivät vielä hänen päivinään olleet väärennettyjä, vaikka nykyään tavanomainen islamilainen näkemys on, että se Uusi Testamentti, jota me luemme, ei ole alkuperäinen vaan syntisten kristittyjen muuntelema, jotta se tukisi heidän väärää oppiaan.

Siispä muslimien ei tule ystävystyä juutalaisten ja kristittyjen kanssa (jae 51); Ibn Kathir selittää: "Allah kieltää Häneen uskovien palvelijoidensa ystävystymästä juutalaisten ja kristittyjen kanssa, koska he ovat islamin ja sen kansan vihollisia, kirotkoon Allah heidät." Allah jatkaa samasta aiheesta jakeissa 52-60 tuomiten tekopyhät ja Kirjan Kansat (joista useimmat ovat uppiniskaisia - jae 59) ja muistuttaen heitä, että niiden keskuuteen joilta "Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen" on hän "siittänyt apinoita ja sikoja" (jae 60).

Nyt Allah alkaa päästä vauhtiin juutalaisten ja kristittyjen syntien paljastamisessa. Jakeissa 61-86 hän arvostelee juutalaisia ja kristittyjä siitä, että he kieltäytyvät seuraamasta Muhammedia. Miksi heidän opettajansa eivät lopeta tekemästä pahaa (jae 63)? He jopa tohtivat sanoa, että "Jumalan kädet ovat sidotut" (jae 64).

Allahin kädet ovat sidotut? On epäselvää mihin juutalaisuuden oppiin, jos mihinkään, Koraani tässä viittaa. Ibn Kathir kommentoi: "Allah sanoo että juutalaiset, olkoot he Allahin jatkuvan kirouksen alla Tuomiopäivään asti, sanovat Hänen olevan saita. Allah on paljon pyhempi kuin he tunnustavat." Hän on siis rajoittamaton tahto, jonka kädet ovat täysin vapaat: Allahin vapaat kädet ovat vahva kuva jumalallisesta vapaudesta. Mikään laki ei voi sitoa sellaista jumaluutta. Muslimiteologeilla oli pitkä erimielisyys harhaoppisen Mu'tazilite-lahkon kanssa, jotka ylistivät inhimillistä järkeilyä siihen pisteeseen, jota he eivät enää voineet hyväksyä, sillä Allah on vapaa toimimaan miten hän haluaa. Hänen ei tarvitse hallita maailmankaikkeutta johdonmukaisten tai havainnoitavien lakien mukaan. "Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt" (Koraani 21:23).

Sen vuoksi ei ollut mitään hyötyä tutkia fysikaalisen maailman toimintaa; ei ollut syytä odottaa että se toimisi johdonmukaisesti tai että sitä edes voisi havainnoida. Jos Allahin ei voida odottaa olevan johdonmukainen, miksi tuhlata aikaa asioiden toiminnan havainnointiin? Se voisi muuttua huomenna. Stanley Jaki, katolinen pappi ja fyysikko kertoo, että se oli kuuluisa sufi-ajattelija al-Ghazali, joka "kielsi luonnonlait, tieteen nimenomaisen kohteen, rienauksena, sillä se rajoitti Allahin vapaata tahtoa." Suuri 1100-luvun juutalainen filosofi Moses Maimonides selitti ortodoksisen islamin kosmologian samalla tavalla huomauttaen, että hänen aikansa islamilaiset ajattelijat olettivat "mahdollisuuden, että mikä tahansa olemassa oleva voisi olla suurempi tai pienempi mitä se todellisuudessa on, tai sillä voisi olla erilainen muoto tai sijainti kuin todellisuudessa; esimerkiksi mies voisi olla vuoren korkuinen, hänellä voisi olla useita päitä ja lentää ilmassa; tai norsu voisi olla hyönteisen kokoinen tai hyönteinen suuri kuin norsu. Tämä mahdollisuuksien myöntäminen ulotetaan koko maailmankaikkeuteen."

Niinpä islamilaisessa maailmassa kiellettiin varsin varhain se filosofinen perusta, jonka tiede tarvitsee kukoistaakseen.

Tuo filosofinen perusta löytyi ainoastaan kristityssä Euroopassa, missä oletettiin, että Jumala on hyvä ja hän on rakentanut maailmankaikkeuden johdonmukaisten ja havainnoitavien lakien mukaan. Tällainen ajatus olisi ollut hurskaalle muslimille sama kuin sanoa "Jumalan kädet ovat sidotut."

Allah sanoo sitten, että milloin hyvänsä juutalaiset "sytyttävät sodan liekin, Jumala sammuttaa sen" (jae 64). Se tarkoittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan "sotaa Profeettoja vastaan". Bulandshahrin mukaan "juutalaiset tekevät kaikkensa lietsoakseen sotaa muslimeja vastaan, mutta Allah estää heidän aikeensa joka kerta joko istuttamalla pelon heidän sydämiinsä tai voittamalla heidät taistelussa." Juutalaiset myös "harhailevat maan päällä pahaa tehden" - se on fasaad - josta heille on määrätty rangaistus jakeessa 33: heidät "tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta."

Allah kehottaa juutalaisia ja kristittyjä seuraamaan sitä, mikä on kirjoitettuna Tooraan ja Evankeliumiin ja lupaa Paratiisin niille, jotka näin tekevät (jakeet 66,68-69). Tämä ei ole (kuten usein esitetään) ekumeenisen jalomielisyyden osoitus, vaan lähinnä ilmaisu Koraanin oletuksesta, että se vahvistaa kaikkien aikaisempien kirjojen sanoman, joissa ennustettiin Muhammedin tuleminen.

Ibn Kathir sanoo juutalaisille ja kristityille, että "teidän perustanne on kestämätön, ellette pidä kiinni Toorasta ja Evankeliumista sekä siitä, minkä teille Herranne on ylhäältä ilmaissut." Eli kunnes uskotte kaikkiin kirjoihin, jotka Allah on ilmoittanut Profeetoille. Nämä kirjat käskevät seuraamaan Muhammedia ja uskomaan hänen ilmoitukseensa ja noudattamaan hänen lakiaan.

Sitten Allah kieltää jälleen jakeessa 72 Kristuksen jumalallisuuden - ja kutsuu niitä, jotka niin uskovat, "harhauskoisiksi", sekä kieltää kolminaisuusopin kuten jakeessa 4:171. Jälleen Jeesus ja hänen äitinsä Maria esitetään kolminaisuuden kahtena muuna jäsenenä, mutta he ovat kuolevaisia: he söivät molemmat maallista ravintoa (jae 75) - "kuten muutkin ihmiset" sanoo Tafsir al-Jalalayn, "ja sellaiset eivät voi olla jumalia, koska heillä on maallinen ruumis ja he ovat erehtyväisiä ja he tuottavat epäpuhtauksia kuten virtsaa ja ulostetta." Varsinaista kristittyjen käsitettä inkarnaatiosta, että Kristus on sekä Jumala että ihminen, ei käsitellä.

Sillä aikaa sekä Daavid että Jeesus kiroavat epäuskoiset juutalaiset heidän tottelemattomuutensa vuoksi (jae 78). Muslimit huomaavat, että juutalaiset ovat heidän pahimpia vihollisiaan kun taas kristityt ovat lähinnä oikeauskoisten ystävyyttä (jae 82). Ma'alimut Tanzilin mukaan tämä jae ei viittaa kaikkiin kristittyihin vaan ainoastaan niihin jotka kääntyvät islamiin; tämä tehdään selväksi jakeissa 83 ja 84, joissa nuo kristityt hyväksyvät Muhammedin sanoman.

Sitten Allah antaa jälleen monenlaisia säännöksiä muslimeille (jakeet 87-108). Niiden joukossa on käsky että jos joku rikkoo valan on hänen ruokittava kymmenen köyhää tai vapautettava orja (jae 89). Hän sanoo että alkoholi ja uhkapeli on "paholaisen aikaansaamaa" (jakeet 90-91) - ja siksi kokonaan kiellettyjä. Hän poistaa mahdollisuuden vapaaseen islamin tutkimukseen sanomalla "Älkää kyselkö asioita, jotka - jos ne teille julistettaisiin - voisivat teitä vaivata". Kuitenkin "jos te kyselette niitä Koraanin julistuksen yhteydessä, niin ne teille ilmoitetaan" (jae 101) - outoa että täydellisen ja ikuisen kirjan sisältö on riippuvainen jostain jota ihmiset kysyvät tiettynä aikana, mutta Allahin tiet ovat tutkimattomat. On kuitenkin parempi olla kyselemättä: "Ennen teitä elänyt kansa myöskin kyseli sellaisia asioita, ja silloin heistä tuli epäuskoisia" (jae 102). Tämä voi selittää joidenkin imaamien herkkänahkaisuuden kun heille esitetään kysymyksiä.

Sitten Allah kääntää huomionsa jälleen Jeesukseen painottaen hänen asemaansa Allahin profeettana, joka teki kaikki ihmeteot Allahin käskystä - eikä siksi itse ollut Jumala (jakeet 109-120). Savilintujen henkiin herättäminen (jae 110) voidaan löytää toisen vuosisadan gnostilaisesta Tuomaksen Evankeliumista. On mahdollista, että gnostilaiset olivat lähteneet Itä-Roomasta, jossa he joutuivat vainotuiksi ja asettuneet Arabiaan. Tämän suuran nimi tulee jakeista 112-115, joka kertoo siitä kuinka Jeesus pyysi Allahilta pöytää "taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmäiselle kuin viimeisellekin meistä, lähetä meille tunnusmerkki itsestäsi" (jae 114). Allahin lähettämä pöytä olisi juhla Jeesukselle ja hänen seuraajilleen - tässä nähdään jälkiä kristittyjen viimeisestä ehtoollisesta: Kristuksen veren ja ruumiin nauttiminen leivän ja viinin muodossa, mikä oli keskeistä kaikille Muhammedin aikaisille kristityille lahkoille. Jakeessa 116 Allah kysyy Jeesukselta suoraan: "Oletko sanonut ihmisille: 'Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella'?" Jeesus tietysti kieltää näin sanoneensa. Ne jotka uskovat toisin saavat rangaistuksen.


* * *


Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an

Pöydän suura: http://www.islamopas.com/koraani/005.htm


21. kesäkuuta 2020

Koraaniblogi: Naisten suura

Suura 4, "Naiset", on jälleen Medinalainen suura, joka sisältää lakeja naisten kohtelusta ja islamilaisesta perhe-elämästä.

Jae 1 sanoo, että Allah loi miehen ja naisen "yhdestä hengestä". Monet länsimaiden muslimit ovat viitanneet tähän jakeeseen todistaakseen, että islam tunnustaa täysin naisten ihmisarvon. Ayatollah Murtada Mutahhari sanoo, että "muutkin uskonnot ovat käsitelleet tätä kysymystä, mutta ainoastaan Koraanissa on lukuisia jakeita, jotka nimenomaisesti sanovat, että nainen on luotu ihmiseksi ja sekä miehellä että naisella on sama sisäinen luonne." Sen jälkeen hän lainaa jaetta 4:1. "Yksi henki", josta ihmiskunta luotiin, oli Adamin henki ja vaikka raamatullista tarinaa Eevan luomisesta ei tässä toisteta, Muhammed viittaa siihen hadithissa, jossa hän esittää, että vaikka miehellä ja naisella on sama sisäinen luonne, ei se tarkoita, että he olisivat yhdenvertaisia, koska naiset ovat "kierossa": "Nainen on luotu kylkiluusta, eikä häntä ole mahdollista suoristaa sinua varten; joten jos haluat hänestä hyötyä, hänen kieroutensa silti pysyy. Ja jos yrität suoristaa hänet, sinä rikot hänet, ja hänen rikkomisensa on sitä, että eroat hänestä."

Jae 3 on perusta islamin moniavioisuudelle sallien miehen ottaa jopa neljä vaimoa, kunhan hän uskoo pystyvänsä olemaan "tasapuolinen" heille kaikille. Mishkat al-Masabihin mukaan Muhammed sanoi: "Mies jolla on kaksi vaimoa, mutta ei ole tasapuolinen heille, on Tuomiopäivänä sellaisessa tilassa, että hänen kehonsa toinen puoli on lysähtänyt." Tietysti tasapuolisuus näissä tilanteissa on katsojan silmässä. Ibn Kathir sanoo tästä vaatimuksesta, että tasapuolisuus vaimojen suhteen ei ole kummoinenkaan asia, sillä tasapuolinen kohtelu ei tarkoita, että heitä pitäisi kohdella samalla tavoin: "ei ole pakollista kohdella heitä samalla tavoin, vaikka se onkin suositeltavaa. Jos joku niin tekee, se on hyvä, mutta jos ei tee, ei siitä ole hänelle haittaakaan."

Moniavioisuudesta Asad toteaa, että "joku voisi kysyä, miksei samoja vapauksia ole annettu myös naisille, mutta vastaus on helppo. Huolimatta rakkauden henkisestä puolesta, joka vaikuttaa miehen ja naisen suhteisiin, määräävä biologinen tekijä seksuaalisessa halussa on molemmilla sukupuolilla lisääntyminen: nainen voi tulla raskaaksi vain yhdestä miehestä kerrallaan ja hänen on kannettava lasta yhdeksän kuukautta ennen kuin voi uudestaan tulla raskaaksi, mutta mies voi panna lapsen alulle aina, kun hän on naisen kanssa. Niinpä olisi ollut luonnolta tuhlausta antaa naiselle moniavoisuuden vietti, mutta miehen taipumus moniavioisuuteen on biologisesti perusteltua."

Jae 3 jatkaa, että jos mies ei voi kohdella vaimojaan tasapuolisesti, niin hänen tulee naida vain yksi, tai pitäytyä "niissä orjattarissa, joita omistatte".

Orjattarissa? Bulandshahri selittää tämän käytännön viisauden ja haikailee vanhojen aikojen perään:

"Jihadin (pyhän sodan) aikana monet miehet ja naiset jäivät vangeiksi. Amirul Muminin [uskovien johtaja eli kalifi - virka jota ei ole nyt täytetty] saattoi jakaa heidät mujahidineille [uskonsotureille], jolloin heistä tuli näiden mujahidineiden omaisuutta. Tämä orjuutus on rangaistus epäuskosta [kufr]"

Hän jatkaa selittämällä, ettei tämä ole ainoastaan muinaishistoriaa:

"Mitään orjuuteen kuuluvaa ei ole abrogoitu shariassa. Syy miksi tämän päivän muslimeilla ei ole orjia, on se, että he eivät ole osallistuneet jihadiin [uskonnolliseen sotaan]. He sotivat uskottomien [kuffar] käskyvallan alla ja nuo rikolliset estävät heitä. Muslimi on kahlehdittu uskottomien [kuffar] sopimuksilla, jotka kieltävät ottamasta sodassa orjia. Tämä suuri siunaus, että jokaisessa muslimikodissa voisi olla orja, on kielletty muslimeilta. Antakoon Allah muslimeille kyvyn paeta vihollisen lonkeroita, pysyä vahvana uskossa (din) ja käydä jihadiin (uskonsotaan) sharian määräysten mukaan. Amen!"

Jae 3 myös ohjeistaa muslimeja naimaan ne naiset "joista pidätte". Ibn Majah kirjoittaa traditiosta, jossa Muhammed luettelee hyvän vaimon ominaisuuksia, kuten "tottelee käskyjä" ja "hän miellyttää aviomiehen silmää".

Jae 4 käskee antamaan vaimolleen myötäjäiset. Ibn Kathir selittää, että "Profeetan jälkeen kenenkään ei ole sallittua naida naista ilman myötäjäisiä." "Vaimo voi kuitenkin vapauttaa miehensä tästä määräyksestä:'mutta jos he hyvästä tahdostaan luovuttavat teille jotakin takaisin, niin pitäkää se ilomielin hyvänänne'"

Jakeet 5-14 antavat ohjeita perinnönjakoon liittyvissä asioissa. Jae 11 määrää, että perinnönjaossa tyttäret saavat puolet siitä, mitä pojat saavat.

Jakeet 15-16 määräävät rangaistukset seksuaalisista moraalittomuuksista. Jae 15 määrää kotiarestin kuolemaan saakka ("kunnes kuolema heidät korjaa") sellaisille naisille, jotka ovat tehneet huorin ja sille on neljä todistajaa. Islamin lain mukaan nämä neljä todistajaa tulee olla miespuolisia muslimeja; naisten todistusta ei hyväksytä seksuaalisuuteen liittyvissä tapauksissa, ei edes raiskauksessa, jossa nainen on uhri. Jos nainen todetaan syylliseksi aviorikokseen, hänet tulee kivittää kuoliaaksi; jos hänen todetaan harjoittaneen esiaviollista seksiä, hänelle tulee antaa sata ruoskaniskua (katso 24:2). Kivitysrangaistusta ei ole Koraanissa, mutta Umar, yksi Muhammedin varhaisista kumppaneista sanoi sen kuitenkin olevan Allahin tahto: "Pelkäänpä", hän sanoi, "että pitkän ajan kuluttua ihmiset sanovat: 'Emme löydä Rajamin (kivittäminen kuoliaaksi) jakeita Pyhästä Kirjasta', ja he menevät harhaan jättämällä noudattamatta, mitä Allah on ilmoittanut." Umar todisti: "Katso! Minä todistan, että Rajam-rangaistus tulee määrätä hänelle, joka on laittomasti yhdynnässä, jos hän jo on naimisissa ja rikos on todistettu todistajien toimesta, tunnustuksella tai raskaus on siitä todisteena." Sitten hän lisäsi vielä, että Muhammed "pani toimeen Rajam-rangaistuksen ja me noudatamme hänen esimerkkiään."

Jae 16 viittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan miehiin jotka "harjoittavat haureutta, aviorikoksen tai homoseksuaalisen yhdynnän." Heitä tulee rangaista "solvaamalla ja lyömällä heitä sandaaleilla; mutta jos he katuvat haureuttaan ja tekevät parannuksen hyvillä teoilla, antakaa heidän olla älkääkä vahingoittako heitä." Se lisää kuitenkin, että tämä jae "on abrogoitu aviorikoksesta määrätyllä rangaistuksella", eli kivittämisellä. Se jatkaa vielä, että islamin lainoppinut al-Shafi'i vaatii myös homoseksuaalien kivittämisen, mutta "hänen mukaansa henkilöä, joka on ollut penetraation kohteena, ei tule kivittää vaikka hän olisi naimisissa, vaan mieluummin ruoskia ja karkottaa."

Jakeissa 17-18 Allah toistaa kehotuksen katumukseen, minkä hän aloitti jakeessa 16 varoittamalla, että hän hyväksyy katumuksen vain niiltä, jotka ovat tehneet syntiä tietämättömyyttään, eikä katso hyvällä kuolinvuoteella tehtyjä parannuksia. Sitten hän kieltää ottamasta naisilta heidän perintöään vastoin heidän tahtoaan (jae 19), ja kohtelmasta heitä huonosti tarkoituksena saada takaisin osa heidän myötäjäisistään - "paitsi jos he syyllistyvät ilmeiseen huoruuteen." Aisha, Muhammedin lempivaimo, kertoo Mishkat al-Masibihin mukaan Muhammedin sanoneen: "Teistä parhaimmat ovat ne, jotka ovat parhaimpia vaimoilleen, ja minä olen paras omille vaimoilleni."

Sitten Allah jatkaa kehotuksiaan reilusta kohtelusta (jakeet 20-21), sanoen miehille, että jos he ovat päättäneet "ottaa (uuden) vaimon toisen (erottamanne) sijaan", heidän ei tule ottaa takaisin myötäjäistä, jonka he ovat antaneet erotetulle vaimolle. Hän kieltää naimasta useita naisia, jotka ovat verisukulaisia tai sukua avioliiton kautta (jakeet 22-25).

Allah sanoo "imettäjien" olevan niitä, joiden kanssa avioliitto on kielletty (jae 23). Islamin laki kieltää miestä ja naista olemasta yksin toistensa seurassa paitsi, jos he ovat sukulaisia, mutta mies ja nainen, joiden välillä avioliitto on kielletty - s.o. jotka ovat sukua jollakin tavalla - voivat olla yhdessä ilman muuta seuraa.

Kerran eräs nainen tuli Muhammedin luo ja kertoi, että hänen aviomiehensä, Abu Hadhaifa, oli vihainen, koska yksi hänen vapautetuista orjistaan, murrosiän saavuttanut nuorukainen, "tulee taloon vapaasti". Muhammed sanoi hänelle: "Imetä häntä, jolloin tulet kielletyksi hänelle, ja Abu Hadhaifan sydämen harmistus katoaa." Myöhemmin nainen kertoi sen toimineen: "Niinpä imetin häntä ja se hävisi, mikä vaivasi Abu Hudhaifan sydäntä"

Tämä ohjeistus saavutti kansainvälistä huomiota muutama vuosi sitten, kun eräs uskonoppinut Kairon al-Azharin yliopistosta, joka on sunni-islamin kunnioitetuin auktoriteetti, suositteli, että tällä voitaisiin ratkaista ongelma, joka esiintyy työpaikoilla: mies voisi olla yksin naisen kanssa, ja työskennellä hänen kanssaan, kun he eivät ole sukua toisilleen, jos nainen imettäisi miestä ja naisesta tulisi silloin hänen imettäjänsä. Kun asia pääsi julkisuuteen, al-Azhar joutui kansainvälisen pilkan kohteeksi ja sitä ehdottanut luennoitsija erotettiin. Mikä jätettiin kuitenkin kertomatta oli se, että ehdotuksen alkuperä oli itsensä Muhammedin sanoissa.

Allah kieltää muslimeja naimasta naisia, jotka jo ovat naimisissa, poislukien orjattaret (jae 24): islamin lain mukaan, kun nainen joutuu vangiksi ja otetaan orjaksi, hänen avioliittonsa mitätöityy saman tien (katso 'Umdat al-Salik o9.13). Eräässä tapauksessa, sahih Muslimin hadithin mukaan, "Allahin lähettilään kumppanit välttivät harjoittamasta yhdyntää vangiksi saatujen naisten kanssa, koska he olivat naimisissa monijumalaisten miesten kanssa" (3432). Kumppanit "kysyivät Profeetalta tästä asiasta, ja silloin tämä Aya [jae] ilmestyi ... niinpä me harjoitimme seksiä näiden naisten kanssa."

Ibn Kathir sanoo tämän jakeen myös kieltävän väliaikaisen avioliiton - avioliiton, jolla päättyy ennalta sovittuna päivänä, mitä ei shiiojen näkemyksen mukaan ole kielletty. Toisaalta miesten, joilla ei ole rahaa naida uskovia naisia, tulee naida muslimiorjattaria (jae 25).

Jumala kääntyy sen jälkeen yleisiin moraalikysymyksiin, kuten itsemurhan kieltoon (jakeet 29-30). Kuuluuko itsemurhapommitus itsemurhan kiellon piiriin? Ne muslimijohtajat, joiden mukaan se ei kuulu, perustelevat asian siten, että tarkoituksena ei ole tappaa itseään vaan vääräuskoisia, ja silloin he surmaavat ja heitä surmataan, mistä on palkintona pääsy Paratiisiin Koraanin jakeen 9:111 mukaan.

Allah kehottaa muslimeja välttämään "raskaita syntejä" (jae 31). Mitä ne ovat? Islaminoppinut Hafidh Dhahabi luettelee 70 raskasta syntiä kirjassaan Kitab ul-Kaba'ir aloittaen shirkistä, eli kumppanien asettamisesta Allahin rinnalle (esim. sanomalla, että Jeesus on Jumalan Poika), ja jatkaen sellaisilla kuin musta magia, aviorikos, pakeneminen taistelukentältä, alkoholin juominen, valehtelu, varastaminen, ylpeys, sotasaaliista varastaminen, toisten vakoilu, vahingon aiheuttaminen muslimeille ja muslimien panettelu, tottelemattomuus aviomiestä kohtaan ja kuvien tekeminen. Toisissa luetteloissa on lisää. Kirjassa Al Ashba wa al-Nadha'ir lasketaan sellaiset rikkomukset kuin sianlihan syöminen, tanssiminen, orjan kastroiminen, uskosta luopuminen, shakin pelaaminen, masturbointi ja huumeiden käyttö raskaiksi synneiksi.

Shakin pelaaminen.

Seuraavaksi Allah ilmoittaa pahamaineisen vaimonhakkausjakeen (jae 34). Hän kehottaa miehiä lyömään tottelemattomia vaimojaan, kun ovat ensin varoittaneet heitä ja laittaneet heidät nukkumaan eri vuoteessa. Tämä on tietysti hyvin kiistanalainen jae, joten on hyvä tarkastella useita eri [englanninkielisiä] käännöksiä tässä käytetystä arabian kielen sanasta waidriboohunna.

Pickthall: "and scourge them" = "ja piiskatkaa heitä"
Yusuf Ali: "(And last) beat them (lightly)" = "(Viimeiseksi) lyökää heitä (kevyesti)"
Al-Hilali/Khan: "(and last) beat them (lightly, if it is useful)" = "(Viimeiseksi) lyökää heitä (kevyesti, jos se on tarpeen)"
Shakir: "and beat them" = "ja lyökää heitä"
Sher Ali: "and chastise them" = "kurittakaa heitä"
Khalifa: "then you may (as a last alternative) beat them" = "sitten voitte (viimeisenä keinona) lyödä heitä"
Arberry: "and beat them" = "ja lyökää heitä"
Rodwell: "and scourge them" = "ja piiskatkaa heitä"
Sale: "and chastise them" = "ja kurittakaa heitä"
Asad: "then beat them" = "sitten lyökää heitä"
[Suomenkielisissä käännöksissä: "ja kurittakaa heitä" (Islamopas), "ja lyökää häntä" (Hämeen-Anttila)]

Laleh Bakhtiar, jonka hiljattainen käännös sai paljon julkisuutta, kääntää jakeen "go away from them" ("menkää pois heidän luotaan"). Muiden kääntäjien, sekä muslimien että toisuskoisten, yhteisymmärryksen valossa tätä voi olla vaikea perustella - kaikki nämä kääntäjät erehtyivät, mutta Bakhtiar käänsi sen oikein? Hän vaikuttimensa ovat kuitenkin ymmärrettävät, sillä tämä jae saa monet nykymuslimit nolostumaan. Asad esittää useita traditioita, joissa Muhammed "kielsi naisten lyömisen", ja päättelee, että naisen lyöminen on "juuri ja juuri sallittua ja sitä pitäisi mieluummin välttää."

Tämä näkemys ei valitettavasti kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.

Sheikh Syed Mahmud Allusi antaa kommentaarissaan Ruhul Ma'ani neljä syytä, jolloin mies voi lyödä vaimoaan: "jos hän kieltäytyy kaunistamasta itseään miestään varten", jos hän kieltäytyy seksistä kun mies sitä pyytää, jos hän kieltäytyy rukoilemasta tai suorittamasta puhdistautumisrituaaleja, ja "jos hän poistuu talosta ilman pätevää syytä."

 Muhammedin esimerkki asettaa normin muslimeille, koska hän on "erinomainen esikuva" (Koraani 33:21) - ja Aisha kertoo, että Muhammed löi häntä. Kun Muhammed kerran meni ulos keskellä yötä  luullen Aishan nukkuvan, Aisha seurasi häntä salaa. Muhammed huomasi hänet ja, kuten Aisha kertoo: "Hän löi minua rintaan ja se otti kipeää, ja sitten hän sanoi: Luulitko että Allah ja Hänen Lähettiläänsä kohtelisi sinua epäreilusti?" (shahih Muslim 2127)

Vaimon lyömistä esiintyy kaikissa kulttuureissa, mutta ainoastaan islamissa sillä on jumalallinen oikeutus.

Amnesty International raportoi, että "Pakistanin lääketieteellisen yliopiston mukaan yli 90% naimisissa olevista naisista kertoo tulleensa potkituksi, läimäytetyksi, hakatuksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyksi kun aviomiehet olivat tyytymättömiä heidän ruuanlaittoonsa tai siivoamiseensa, tai kun vaimo oli 'epäonnistunut' lapsen saannissa tai oli synnyttänyt tytön pojan sijaan."

 Aisha itse sanoi: "En ole nähnyt kenenkään naisen kärsivän niin kuin uskovien naisten." (Bukhari 7.72.715)


Sen jälkeen kun Allah ensin suosittelee sovittelijaa riitelevälle pariskunnalle (jae 35) hän käskee kohtelemaan hyvin sukulaisia, ystäviä, naapureita ja omistamiaan orjia ja tuomitsee ylpeyden ja saituuden (jakeet 36-42).

Sitten hän kieltää rukoilemasta juovuksissa (jae 43). Ibn Abi Hatim sanoo tämän ilmoituksen syyksi sen, että eräs muslimi luki ääneen jakeita 109:1-3, jotka kuuluvat "Sano: Te, jotka ette usko! En palvele sitä, mitä te palvelette, ettekä te palvele Häntä, jota minä palvelen." Mutta rukouksen johtaja oli juovuksissa ja hän sanoikin "Sano: Te, jotka ette usko! Minä en palvele sitä, mitä te palvelette, mutta me palvelemme, mitä te palvelette." Pian sen jälkeen tämä neljännen suuran jae ilmoitettiin.

Tämä oli ensimmäinen vaihe Koraanin kolmevaiheisessa alkoholin kiellossa.

Ensin Allah käski tässä jakeessa muslimeja olemaan rukoilematta, kun ovat juovuksissa; sitten hän kertoi heille, että alkoholiin "sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille" (2:219); ja lopulta tuli ilmestys, jonka mukaan alkoholi oli "paholaisen aikaansaamaa" (5:90), ja tuli siksi kieltää kokonaan. Näistä viimeisen jakeen katsotaan abrogoineen kaksi aikaisempaa.

Muhammedista itsestään tuli hyvin jyrkkä suhteessa juopumukseen ja hän sanoi että juopoille on annettava ensin kolme varoitusta ja sen jälkeen heidät on teloitettava: "Jos hän on juovuksissa, ruoskikaa hänet; jos hän on uudestaan juovuksissa, ruoskikaa hänet; ja taas jos hän on juovuksissa, ruoskikaa hänet; jos hän tekee sen neljännen kerran, tappakaa hänet."

Sitten Allah palaa yhteen suosikkiaiheistaan, Kirjan Kansojen ja erityisesti juutalaisten sättimiseen.

Juutalaiset "kartuttavat harhauskoa" ja toivovat muslimien "eksyvän oikealta tieltä" (jae 44). He uskovat "jumalankuviin ja epäjumaliin ja sanovat uskottomista: 'Nämä ovat lähempänä oikeaa tietä kuin uskovat'". He vääristelevät Allahin sanoja ja Allah on "kironnut heidät heidän uskottomuutensa tähden"kufrihim, (jae 46; katso myös jae 52).

Ibn Kathir sanoo: "Allah esittää, että juutalaiset, langetkoot Allahin kirous heidän päälleen Tuomiopäivään asti, ovat valinneet väärän tien opastuksesta huolimatta, ja hylänneet sen, minkä Allah lähetti Hänen Lähettiläälleen Muhammedille. He myös hylkäsivät sen tiedon Muhammedista, jonka he olivat saaneet edeltäviltä profeetoilta, saadakseen vähäistä hyötyä tässä elämässä." Heitä kehotetaan kääntymään islamiin tai kohtaamaan kauhean rangaistuksen, mukaanlukien kirouksen, jolla "Me kirosimme sapatinrikkojat" (jae 47) - eli muuttamisen apinoiksi ja sioiksi (2:63-65). Allah antaa anteeksi kaiken muun paitse shirkin, vertaisten asettamisen Jumalan rinnalle (jae 48). Koska Kirjan Kansat ovat kirottuja, Allah polttaa heidät tulessa: "Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa" (jae 56).

Maududin mukaan jae "Jumala käskee teidän palauttaa uskotun omaisuuden sen omistajalle ja tuomitsemaan rehellisesti, kun tuomitsette ihmisten kesken" tarkoittaa, että Allah varoittaa muslimeja tekemästä samaa virhettä kuin juutalaiset: "Yksi israelilaisten pahimmista virheistä oli, että he rappioaikanaan antoivat luottamustehtävät (s.o. uskonnolliset ja poliittiset johtotehtävät) epäpäteville, pahoille, moraalittomille, korruptoituneille ja epärehellisille ihmisille."

Maududi, eturivin poliittisen islamin edustaja, joka kirjoitti 1900-luvun puolivälissä, antaa ymmärtää, että muslimit ovat eksyneet harhaan kun ovat asettaneet valtaan autoritäärisiä hallituksia, jotka eivät hallitse islamilaisen lain mukaan, eivätkä pane toimeen sharia-lakia kokonaisuudessaan. Toinen 1900-luvun teoreetikko Sayyid Qutb kirjoittaa samankaltaisesti tästä samasta jakeesta ja lisää, että jihad on "erityinen uskon täyttymys". Myös Maulana Bulandshahri selittää, että nykyiset muslimivaltioiden hallitsijat ovat pettäneet uskonsa sallimalla "lainsäädäntöelinten laatia lakeja" sen sijaan, että "seurattaisiin Koraanin ja hadithien ohjeistusta".

Sitten uskovia kehotetaan tottelemaan "Jumalaa ja [...] profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta" (jae 59). Muhammedin totteleminen tarkoittaa nykyään monien islamin auktoriteettien mukaan hänen haditheihin kirjattuja sanojaan - toisaalta jotkut nykymuslimit haluavat hylätä ne ja sanovat, että ainoastaan Koraani on auktoriteetti. Muhammed itse oli varsin selväsanainen mitä tulee tarpeellisuuteen noudattaa maallisia lakeja: "Teidän on kuunneltava ja toteltava hallitsijaanne, vaikka hän olisi etiopialainen (musta) orja, jonka pää on kuin rusina." Jakeet 60-70 jatkavat teemaa tottelevaisuudesta Muhammedia kohtaan, nuhdellen teeskentelijöitä, jotka ovat uskovinaan Muhammediin ja islamiin, mutta kieltäytyvät antamasta kiistojaan hänen ratkaistavakseen. Allah sanoo Muhammedille: "Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan" (jae 65).

Heti tämän jälkeen Allah kehottaa uskovia käymään rohkeasti jihadiin (jakeet 71-104). Ibn Kathir selittää jakeen 71 näin: "Allah käskee uskollisia palvelijoitaan ryhtymään varotoimiin vihollisiaan vastaan, hankkimalla aseita ja muita tarvikkeita, ja lisäämään Hänen puolestaan taistelevien joukkojen lukumäärää." Sotilaan on taisteltava pelottomasti, sillä "kaatuupa hän tai voittaa, annamme Me jalon palkinnon" (jae 74) - tässä on taas lupaus, joka on saanut muslimit taistelemaan niin sinnikkäästi kautta historian. Vastakohta on jyrkkä: uskovat taistelevat sortoa vastaan (jae 75) ja Allahin puolella, kun taas uskottomat taistelevat Saatanan puolella (jae 76). Kuolemaa ei voi paeta kieltäytymällä taistelemasta, koska "Kaikki tulee Jumalalta" (jae 78). Ja joka tapauksessa, Allah "lannistaa uskottomain mahdin" (jae 84).

Ne, jotka liittyvät muslimeihin ja sitten kääntyvät pois, tulee vangita ja tappaa - tämä on perusta islamin kuolemanrangaistukselle apostaasista (jae 89).

Jaetta 90 käytetään joskus todisteena, että muslimeilla ei ole avointa valtakirjaa taistella vääräuskoisia vastaan, mutta Tafsir al-Jalalayn tekee selväksi, että tämä koskee ainoastaan niitä uskottomia, jotka alistuvat islamin hallintoon: "Ja niinpä jos he eivät taistele teitä vastaan, ja tarjoavat rauhaa ja sovintoa, se on: jos he alistuvat, silloin Jumala ei salli teidän tehdä heille mitään, [Hän ei salli teidän] ottaa heitä vangiksi tai tappaa heitä."

Allah kieltää tappamasta uskonveljiään tarkoituksella; jos joku tappaa muslimin vahingossa, hänen on vapautettava muslimiorja (jakeet 92-93). Miksi sitten muslimit voivat tappaa sellaisella innolla toisia muslimeja Irakissa ja muualla?

He julistavat takfirin toisilleen - julistavat vastustavan ryhmän vääräuskoisiksi - huolimatta jakeen 94 varoituksesta. Allah sanoo, että ne uskovat, jotka jäävät kotiin eivätkä aseta henkeään alttiiksi, eivät ole niiden veroisia, jotka käyvät jihadiin (jae 95).

Tällaiset tekstinkohdat, joitka usein ohitetaan keskustelussa Koraanin näkökulmasta jihadiin, osoittavat selvästi, että se mitä Koraani tarkoittaa jihadilla, ei ole sisäistä hengellistä kamppailua vaan sodankäyntiä.

Miksi kenenkään tulisi pelätä uskottoman hyökkäävän kimppuunsa, tai pitäisi lyhentää rukoustaan vihollisen hyökkäyksen vuoksi (jae 101), jos kyse on hengellisestä kamppailusta? Miten muka voisi tappaa vahingossa uskonveljensä hengellisessä kamppailussa?

Allah jatkaa edellisen jakson sotateemaa (jae 104) sanoen ettei muslimien tule hellittää uskottomien takaa-ajossa. Bulandshahri selittää: "Kun uskottomat (kuffar) joutuvat ikuiseen kidutukseen ja vaivaan Helvetin syvyyksissä, muslimit riemuitsevat Taivaan (Jannah) autuudessa ja mukavuuksissa ilman mitään huolia tai murheita. Uskottomat (kuffar) eivät voi saavuttaa sitä asemaa, koska se on luvattu ainoastaan muslimeille. Tästä syystä muslimeilla on paljon suurempi syy taistella ja heidän on tehtävä se mitä suurimmalla innokkuudella."

Sitten Allah opastaa muslimeja tuomitsemaan Koraanin perusteella (jae 105); tuomitsee teeskentelijät ja varoittaa synnistä (jakeet 107-112); ja muistuttaa Muhammedia Allahin suojeluksesta käskien muslimien totella häntä (jakeet 113-116). Varoittaessaan jakeessa 115 olemaan seuraamatta "jotakin muuta tietä kuin uskovaisten", Allah perustaa islamilaisen lain ajatuksen ijma:sta, yhteisymmärryksestä. Sen mukaan kun islamin yhteisö on saavuttanut yhteisymmärryksen jostain asiasta, voidaan olla varmoja, että Allah on opastanut yhteisön totuuteen. Ibn Kathir selittää: "Muhammedin umma (yhteisö) on erehtymätön, kun he ovat yksimielisiä jossain asiassa, se on ihme, joka kasvattaa heidän kunniaansa heidän Profeettansa suuruuden kautta." Valitettavasti tämä käsite voi estää islamia uudistumasta: kun yhteisö on saavuttanut yhteisymmärryksen asiassa, siitä käsityksestä tulee yleensä muuttumaton. Vaikka harvat islamin puhemiehet Yhdysvalloissa myöntävät sen, tämä on totuus islamin sovinistisesta ideologiasta, joka pyhittää sodankäynnin vääräuskoisia vastaan ja heidän alistamisensa: koska se on asia, jossa kaikki islamin koulukunnat ovat yksimielisiä, sitä on hyvin vaikea syrjäyttää.

Allah hyökkää monijumalaisia vastaan, jotka "rukoilevat epäjumalia, nimittäin naispuolisia" ja Saatanaa Allahin sijasta (jae 117). Vielä yhtenä todisteena Allahin täydellisestä kaiken hallinnasta jae 119 sanoo hänen johtavan nämä uskottomat harhaan: "ja herättävä heissä himoja; olen totisesti käskevä heitä (taikatarkoituksessa) leikkaamaan kotieläinten korvia ja olen käskevä heitä pilaamaan Jumalan luomia." Viimeinen lause viittaa Al-Hasan bin Abi Al-Hasan Al-Basrin mukaan tatuointiin. Muhammed sanoi: "Allah on kironnut naisen, joka harjoittaa tatuointia ja sen joka hankkiin sellaisen itselleen, ja myös naisen, joka pidentää keinotekoisesti hiuksia, ja naisen, joka hankkii itselleen pidennetyt hiukset."

Tämän jälkeen Allah palaa naisiin. Hän puhuu miehen ja vaimon välisestä sopimisesta (jae 128). Ibn Abbas kertoo, että yksi Muhammedin vaimoista, Sawdah, "pelkäsi, että Allahin Lähettiläs eroaisi hänestä." Niinpä hän sanoi: "Oi Allahin Lähettiläs! Älä eroa minusta; anna minun päiväni Aishalle" - se on: sen sijaan, että viettäisit minulle varaamasi yön sängyssäni, vietä se jonkun muun vaimosi kanssa. Allah sanoo (jae 129) etteivät muslimit kykene kohtelemaan kaikkia vaimojaan tasapuolisesti, mutta Aisha vakuuttaa, että Muhammed oli poikkeus; hän "tapasi kohdella vaimojaan tasapuolisesti".

Allahin seuraava aihe on ... Allah. Hän painottaa kaikkivaltiuttaan, käskee oikeudenmukaisuuteen ja kritisoi uskottomia (joita ei pidä ottaa ystäviksi jakeiden 139 ja 144 mukaan) ja teeskentelijöitä sekä varoittaa, että Allah ei armahda niitä, jotka jättävät islamin kahdesti (jae 137). Muhammedin omat sanat ovat jyrkemmät: "Jos joku (muslimi) jättää uskontonsa, tappakaa hänet." Sitten Allah kritisoi teeskentelijöitä islamin pilkkaamisesta (jae 140) ja siitä, että he muka tukevat muslimeja vaikka ovat todellisuudessa heitä vastaan (jae 141). Uskovien ei tule ottaa uskottomia ystävikseen uskovaisten sijasta (jae 144).

Ja sitten Allah jälleen kerran palaa juutalaisten ja kristittyjen pahuuteen. Ne palkitaan, jotka eivät tee eroa Allahin profeettojen välillä (jae 152). Ibn Kathir sanoo: "Allah uhkailee niitä, jotka eivät usko häneen ja hänen Profeettaansa, niin kuin juutalaiset ja kristityt, jotka erottavat Allahin ja Hänen Lähettiläänsä uskostaan.. juutalaiset, kirotkoon Allah heidät, uskovat Profeettoihin, paitsi Isaan [Jeesus] ja Muhammediin, rauha heille. Kristityt uskovat Profeettoihin, mutta hylkäävät heidän Lopullisen Sinettinsä, ja kaikkein kunnioitetuimman heistä, Muhammedin, rauha olkoon hänen kanssaan... Niinpä, kuka hyvänsä hylkää yhdenkin Allahin Profeetoista, hän hylkää heidät kaikki, koska ihmiskunnan on uskottava kaikkiin Allahin maan päälle lähettämiin profeettoihin." Koska juutalaiset jättivät toistuvasti tottelematta Allahia, Allah "on sulkenut ne sinetillään heidän uskottomuutensa tähden" (jae 155). Ne juutalaiset, joilla on "perusteelliset tiedot", uskovat Muhammediin ja islamiin (jae 162).

Vakuutuksen "Eikä Pyhän kirjan omaavien joukossa ole ketään, jolla ei olisi oikeata uskoa häneen ennen kuolemaansa, (muuten) Ylösnousemuksen päivänä hän on todistava heitä vastaan" on katsottu tarkoittavan, että Jeesus palaa maan päälle - ja kun hän tulee, Muhammedin mukaan, hän "särkee Ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa jizyan (veron, jota ei-muslimit maksavat muslimihallitukselle suojelua vastaan)." Hän siis lakkauttaa ei-muslimeja alistavan dhimmiyden ja islamisoi maailman: "Silloin Allah hävittää kaikki muut uskonnot paitsi islamin ja Allah hävittää Al-Masih Ad-Dajjalin (Väärän Messiaan)."

Allah kehottaa kristittyjä muistamaan, että Jeesus oli luotu olento ja olemaan sanomatta "Kolminaisuus" (jae 171) - siis varoittaa, että Jumalaa ei saa sanoa kolminaisuudeksi. Ibn Kathir lainaa Koraania itseään (5:116) sanoen, että kristityt kohottivat Jeesuksen "ja hänen äitinsä jumaliksi Allahin rinnalle"; Kristittyjen Kolminaisuutta "Isä, Poika ja Pyhä Henki" ei mainita Koraanissa.


 * * *


Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an

Naisten suura: http://www.islamopas.com/koraani/004.htm

Koraaniblogi: https://ibnmatti.blogspot.com/p/koraaniblogi.html