17. syyskuuta 2019

Koraaniblogi: Lehmän suura (141-210)

Miten arvokkaana pidät henkeäsi?

Islamin lain mukaan musliminaisen arvo on puolet miehen arvosta. Juutalaisen ja kristityn arvo on yksi kolmasosa muslimin arvosta.

Etkö usko? Jatka lukemista.

Seuraavaksi käymme läpi "Lehmän", Koraanin toisen ja pisimmän suuran, jakeita 141-150, joissa käsitellään qiblaa eli rukoussuuntaa. Allah käskee  nyt muslimien rukoilla kääntyneenä kohti Mekan pyhää moskeijaa (jae 150), kun he aikaisemmin olivat noudattaneet juutalaisten rukoussuuntaa kohti Jerusalemia. Islamilaisen perinteen mukaan tämä tapahtui silloin, kun Muhammed lakkasi yrittämästä saada juutalaiset tunnustamaan hänet profeetakseen muiden profeettojen rinnalle.

Allah sanoo Muhammedille, että ainoastaan "mielettömät ihmiset" (jae 142) vastustavat muutosta. Keitä he sitten ovat? Arvasit oikein: juutalaisia. Melko maltillinen kommentaattori Muhammad Asad ja kovemman linjan mufti Muhammed Aashiq Ilahi Bulandshahri ovat tästä asiasta samaa mieltä.

Asad sanoo: "Tämä Jerusalemin 'hylkääminen' on selvästi epämiellyttävä asia Medinan juutalaisille, joiden on täytynyt tuntea tyydytystä, kun he näkivät muslimien rukoilevan kohti heidän pyhää kaupunkiaan; ja heihin tämän jakson alku viittaa."

Allah kritisoi vielä juutalasia ja kristittyjä "toivomustensa" noudattamisesta, vaikka he tietävät, että qibla on tullut Allahilta (jakeet 144-146).

Luimme jo aikaisemmin Allahin ilmoitusesta, että kun hän kumoaa jakeen, antaa hän tilalla paremman (jae 106), ja että jotkut muslimit uskovat sen viittaavan Koraanin sisältöön, ja toisten ajattelevan sen koskevan Raamattua, jonka Koraani on korvannut. Se liittyy myös qiblan muuttamiseen.

Ibn Abbas, Muhammedin serkku ja varhainen islamin auktoriteetti, sanoo, että "Koraanin ensimmäinen abrogoitu osa Koraanista oli qibla." Kuitenkaan Koraanissa ei ole määräystä, että muslimien tulisi rukoilla kohti Jerusalemia, joten tämä abrogaatio koskee Koraanin ulkopuolista sääntöä. Kuten tulemme näkemään, abrogaatio on paljon tärkeämpi muissa yhteyksissä.

Rukoussuunnan vaihtaminen on ensimmäinen tapaus Koraanin monista samanlaisista teemoista: miten Allah pitää huolta Muhammedista. Tarkkaavaiselle Koraanin lukijalle herää ajatus, että Kaikkivaltiaan silmissä Muhammed on tärkein ihminen, joka on koskaan elänyt - tai kirjan kirjoittajat halusivat, että lukijat ajattelisivat niin.

Allah esittelee uuden qiblan ikään kuin se olisi erityinen lahja Muhammedille, jota uusi rukoussuunta "on tyydyttävä" (jae 144). Useat muutkin Koraanin jakeet ilmentävät Allahin erityistä huolenpitoa Muhammedista, kuten Allahin moittiessa Muhammedia tämän kieltäydyttyä naimasta miniäänsä (legendaarinen kaunotar), vaikka Allah halusi hänen naivan hänet (33:37).

Tällaiset kertomukset ovat saaneet toisuskoiset ajattelemaan, että Muhammed sai henkilökohtaista etua profeetan asemastaan, mutta muslimeille se vain korostaa Muhammedin erityistä asemaa: hänen elämänsä yksityiskohdat, ja jopa hänen halunsa - toiveensa saada rukoilla kohti Kaabaa - ovat ilmaisun välineitä, joilla Allah tuo esille ikuisia totuuksia ja jumalallisia lakeja. Ja hänen esimerkkinsä on ohjeellinen.

Muqtedar Khan (Center for the Study of Islam and Democracy) selittää:
"Kenelläkään uskonnollisella johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa kuin islamin viimeisellä profeetalla Muhammedilla (rauha hänelle). ... Jopa niin, että Muhammedin sanoista, teoista ja sanomatta jättämisistä (jolloin hän näki jotain, mutta ei kieltänyt sitä) tuli islamilaisen lain itsenäisiä lähteitä. Uskonnollisissa toimissaan muslimit eivät ainoastaan noudata profeetan määräyksiä, vaan myös pyrkivät jäljittelemään profeettaansa kaikissa toimissaan. Niinpä sen lisäksi, että Muhammed on jumalallisen lain välittäjä, hän on myös sen lähde."

Sitten Allah kehottaa uskovia olemaan kestäviä uskossaan (jakeet 151-157) ja sallii esi-islamilaisen käytännön hajj:in (pyhiinvaellus Mekkaan) aikana (jae 158), ja palaa sitten lempiaiheeseensa, uskottomien uppiniskaisuuteen (jakeet 159-177). Ne jotka hylkäävät islamin ovat sekä Jumalan ja enkelien ja myös ihmisten kiroamia (jae 161), ja he joutuvat helvettiin (jae 162).

Uskovien koetukset eivät sen sijaan ole raskaita. Heidän täytyy vain jättää tiettyjä ruokia syömättä, mukaan lukien sianliha (jae 173). Uskovien joukossa on niitä, jotka jääräpäisesti salaavat Allahin ilmoituksia (jae 174).

Ne jotka väittelevät Allahin ilmoitusten sisällöstä "rakentavat riitoja" (jae 176). Tafsir al-Jalalayn sanoo jälleen, että he ovat juutalaisia.

Sen jälkeen Allah antaa erinäisiä määräyksiä: zakat (almujen anto), Ramadanin paasto, hajj ja jihad(jakeet 178-203). Hän asettaa verikoston murhasta (qisas) (jae 178): uhrin henki on hyvitettävä samalla mitalla, joka voi olla myös verirahan (diyah) maksaminen. Islamilaisessa laissa (sharia) hyvityksen suuruus riippuu uhrin uskonnosta: toisuskoisten henki ei ole yhtä arvokas kuin muslimin henki.

Umdat al-Salik (Reliance of the Traveller), sharia-käsikirja, jonka Kairon arvovaltainen yliopisto al-Azhar todistaa olevan "ortodoksisen sunniyhteisön käytäntöjen ja uskon" mukainen, sanoo, että naisesta kuuluu maksaa puolet siitä, mitä maksetaan miehestä, ja juutalaisen tai kristityn tappamisesta maksu on yksi kolmasosa muslimimiehen hinnasta (o4.9).

Lisää tästä voi lukea Sufi Sheikh Sultanhussein Tabandehin lausunnosta täältä.

Sitten seuraa eräs Koraanin tärkeimmistä kohdista koskien jihad-sodankäyntiä (jakeet 190-193).

Jaetta 190, "Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö", käytetään nykyään usein perustelemaan, että jihad voi olla ainoastaan puolustussotaa. Asad sanoo, että "tämä ja sitä seuraavat jakeet sanovat selvästi, että vain itsepuolustus (sanan laajimmassa merkityksessä) antaa muslimeille luvan käydä sotaan."

Kuitenkin Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae on kumottu jakeella 9:1, joka kumoaa kaikki muslimien ja toisuskoisten väliset sopimukset. Toisaalta Ibn Kathir hylkää ajatuksen, että jae olisi abrogoitu.

Mitä itsepuolustus sitten tarkoittaa? Saamme siitä vihjeen jakeessa 193: " Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys [fitna] lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen." Fitna ("viettelykset") tarkoittaa vainoa tai levottomuuksia. Ibn Ishaq selittää, että muslimien on taisteltava uskottomia vastaan kunnes vain "ainoaa Jumalaa palvellaan".

Bulandshahri sanoo: "Pahimmat synnit ovat vääräuskoisuus (kufr) ja monijumalaisuus (shirk), jotka ovat kapinointia Allahia, Luojaa, vastaan. Niiden hävittämiseksi muslimien tulee sotia niin kauan, että ne on hävitetty maailmasta, ja usko Allahiin on ainoa uskonto."

Tämä tarkoittaa ikuisen sodan julistusta kaikkia vääräuskoisia vastaan.

Yhtä kaikki, tämä konflikti on kuitenkin pohjimmiltaan itsepuolustusta epäuskon hyökkäystä vastaan: jos muslimien on taisteltava kunnes epäuskoa ei enää ole, silloin pelkkä epäuskon olemassaolo on riittävä syy aloittaa vihollisuudet.

Tämä on eräs perustelu fanaattiselle käsitykselle, että muslimien on sodittava vääräuskoisia vastaan, kunnes he joko kääntyvät islamiin tai alistuvat islamin lain alaisuuteen, kuten Koraanin jae 9:29 selvästi ilmoittaa.

Tai kuten islamin profeetta Muhammed sen toteaa hadithissa:
 "Minua on käsketty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja he uskovat, että minä olen (Allahin) lähettiläs, ja kaiken minkä olen sanonut. Ja kun he sen tekevät, heidän henkensä ja omaisuutensa ovat minun suojeluksessani, paitsi siltä osin, minkä laki oikeuttaa, ja Allah suojelee heidän toimiaan." (sahih Muslim 31)
Tästä voidaan olettaa, että jos joku ei hyväksy Muhammedia profeetaksi, ei hänen henkensä ja omaisuutensa ole turvassa niiltä, jotka lukevat nämä sanat ja pitävät niitä ainoan oikean Jumalan lähettilään sanoina.

Allah jatkaa edelleen sodasta ja varoittaa uskovia epäilemästä, luopumasta uskosta, sekä olemaan kuuliaisia (jakeet 204-210):
 "Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän ilmeinen vihollisenne." (jae 208)

Tällainen lausunto tekee islamin uudistamisen vaikeaksi, koska uudistajaa voidaan aina syyttää siitä, ettei hän ole täysin kuuliainen.


* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 141-210


10. syyskuuta 2019

Koraaniblogi: Lehmän suura (75-140)

Kun kuulee Hamasin, Iranin tai muiden muslimien tuomitsevan Israelia, tulee muistaa, että he katselevat Israelia ja juutalaisia Koraanin prisman läpi.

He ovat oppineet, jos ovat ylipäänsä opiskelleet Koraania, että juutalaiset ovat kaikkein uppiniskaisimpia ja pahimpia, ja samalla juonikkaimpia ja jääräpäisimpiä, Allahin, Muhammedin ja muslimien vihollisia.

Jakeessa 75 Allah kysyy muslimeilta miten he voivat toivoa juutalaisten kääntyvän islamiin, koska "osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan."

Kommentaarissaan Tafsir Anwar al-Bayan 1900-luvun intialainen mufti Muhammad Aashiq Ilahi Bulandshahri huomauttaa, että jotkut kommentaattorit "ovat sanoneet näiden jakeiden tarkoittavan Tooran väärentämistä. Juutalaiset uskonoppineet tapasivat ottaa lahjuksia ihmisiltä, jotta he muuttaisivat tiettyjä määräyksiä sopimaan paremmin heidän tarpeisiinsa."

Bulandshahri jatkaa viittaamalla jakeeseen 79 sanomalla, että juutalaiset "tekivät kaksinkertaisen synnin muuttamalla Allahin kirjoituksia ja vielä ottamalla vastaan lahjuksia."

Tämä on perinteinen näkemys: Tafsir al-Jalalayn sanoo, että juutalaiset "muuttivat Tooran kertomuksen Profeetasta, samoin kuin 'kivitysjakeen', kuten myös muita yksityiskohtia, ja kirjoittivat ne uudestaan eri tavalla kuin ne oli ilmoitettu."

Koraani lisää, että ylimielisyydessään juutalaiset myös ajattelevat, että he joutuvat olemaan helvetissä vain joitakin päiviä (jae 80).

Bukhari kertoo kuinka sen jälkeen, kun Muhammed voitti Khaibarin juutalaiset Arabiassa sijaitsevalla keitaalla, he paistoivat islamin Profeetalle lampaan - ja myrkyttivät sen. Aavistaen heidän salajuonensa, hän kutsui heidät luokseen ja kuulusteli heitä. Kuulustelun aikana he kertoivat hänelle: "Me viivymme (helvetin) tulessa lyhyen aikaa, ja sen jälkeen te [muslimit] tulette meidän tilallemme." Muhammed närkästyi ja sanoi: "Te olette kirottuja ja nöyryytettyjä siellä! Allahin nimeen, me emme koskaan tule teidän tilallenne." Sitten hän paljasti, että tiesi heidän yrittävän myrkyttää hänet.

Jakeet 81-105 muistuttavat juutalaisia jälleen Allahin hyvyydestä heitä kohtaan, ja kuinka useimmat heistä "kääntyivät pois" (jae 83), ja nuhtelevat heitä heidän omapäisyydestään ja tottelemattomuudestaan. Allah tiivistää heidän tekonsa ja tottelemattomuutensa (jae 85) ja huipentaa saarnansa siihen, että juutalaiset uskovat vain osaan kirjoituksiaan ja "hylkäävät toisen osan."

Ibn Kathir sanoo heidän hylänneen osia Toorasta ja heitä siis "ei tule uskoa mitä tulee heidän väitteisiinsä Allahin lähettiläästä ja hänen tulemisestaan, hänen maastakarkotuksestaan, hänen Hijrastaan, ja muusta, jonka kaikki aikaisemmat profeetat ilmoittivat heille. Juutalaiset, kärsikööt he Allahin kirouksen, piilottivat kaikki nämä tosiasiat keskuudessaan."

Allah painottaa, että juutalaiset ovat kirottuja hylättyään islamin (jakeet 88-89). (Tämän vuoksi useimmat muslimit eivät hyväksy ajatusta, että juutalaisilla olisi mitään oikeutta Israelin valtioon, huolimatta Koraanin jakeesta 5:21, ja muista samanlaisista jakeista: Allah ei anna lahjojaan kirotulle kansalle.) Jae 98 sanoo, että heidän vihollisensa on itse Allah.

Sitten Allah esittää haasteen (jakeet 94-96): jos juutalaiset väittävät Paratiisin olevan varattu ainoastaan heille, miksi he eivät toivo kuolemaa, sen sijaan, että ovat "kiintyneitä tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset"?

Tämä on perusta jihadistien pilkalle, kuten al-Qaidan taistelija Afganistanissa sen sanoi muutama vuosi sitten: "Amerikkalaiset rakastavat Pepsi-Colaa, me rakastamme kuolemaa." Oikeat uskovaiset kaipaavat Paratiisiin ja halveksivat tätä maailmaa.

Seuraavaksi Allah keskeyttää juutalaisten läksytyksen ja esittelee islamin opin abrogaatiosta, jossa Allah korvaa aikaisemmin ilmoittamansa jakeen jakeella, joka on "parempi tai samanlainen."

Tafsir al-Jalalayn sanoo, että tämä jae ilmoitettiin, koska "uskottomat alkoivat tehdä pilkkaa abrogaatiosta sanoen, että yhtenä päivänä Muhammed sallii seuraajilleen jonkun asian, mutta seuraavana päivänä hän kieltää sen." Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että se viittaa siihen "mitä Koraanissa on abrogoitu ja mitä ei ole."

Sayyid Qutbin mukaan "sääntöjen osittainen muuttaminen Profeetan elämän aikana olosuhteiden mukaan voisi ainoastaan olla koko ihmiskunnan etu." Naskh:in käsite, abrogaatio, on perusta islamissa yleiselle käsitykselle siitä, että suuran 9 väkivaltaiset jakeet menevät aikaisemmin ilmoitettujen rauhanomaisempien jakeiden edelle, koska ne ilmoitettiin Muhammedille myöhemmin - palaamme tähän vielä.

(Täydellisempi keskustelu islamin abrogaatio-opista löytyy Ahmad Von Denffersin kirjasta 'Ulum al-Qur'an.)

Seuraavaksi Allah kehottaa muslimeja pitämään kiinni uskonnollisista velvollisuuksistaan, ja varoittaa heitä, etteivät he antaisi juutalaisten ja kristittyjen, jotka yrittävät käännyttää muslimeja (jakeet 111, 120, 135), eksyttää heitä, ja esittää sitten monesti toistetun vastaväitteen kristittyjen uskomukselle, että Jeesus on Jumalan Poika. Ajatuksen, että Allahilla voisi olla poika, katsotaan sotivan monoteismia vastaan: "Sanovatpa he: 'Jumala on ottanut itselleen Pojan'. Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset." (jae 117)

Sitten Allah palaa lempiaiheeseensa, juutalaisiin, muistuttaen heitä sopimuksesta, jonka Allah teki Mekan Kaabassa Abrahamin ja Ismaelin kanssa (jae 125). Juutalaisia muistutetaan, että vaikka Abraham rukoili, että Mekasta tulisi "turvallinen seutu", Allah vastasi, että ne, jotka "ovat epäuskoisia" syöksetään kohta "Tulen kidutukseen." (jae 126)

Juutalaisen patriarkan, Abrahamin, yhdistäminen islamin pyhään paikkaan, Kaabaan, voi yllättää, mutta tulee muistaa, että vain väärämieliset voivat sanoa "Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä" (jae 140) Tosiasiassa he olivat Allahin alamaisia - muslimeja (jae 128). Jos he eivät uskoneetkaan profeetta Muhammediin, olivat he kuitenkin hanifeja: esi-islamilaisia monoteisteja.

Tämä vahvistaa toistuvaa Koraanin teemaa siitä, että ne jotka tunnemme tänään kristittyinä ja juutalaisina, ovat luopioita, jotka ovat hylänneet sen oikean uskonnon, jota Abraham ja Mooses, kuten myös Jeesus, opettivat - ja se oikea uskonto oli islam.

Kuten on nähty, suuri osa toisesta suurasta on omistettu kapinallisten juutalaisten puhutteluun. He hylkäsivät Muhammedin ja heitä kehotetaan palaamaan oikeaan uskoon, Abrahamin, Mooseksen sekä Muhammedin uskontoon. Näin islam haastaa juutalaisuuden ja kristinuskon väittämällä, että oikea ja alkuperäinen muoto molemmissa uskonnoissa oli islam.

Tänä päivänä islamin puhemiehet länsimaissa usein esittävät Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen aseman islamissa todisteena islamilaisesta avaramielisyydestä ja ekumeenisuudesta. Tosiasiassa se on kuitenkin julistus islamin ylivallasta sekä kristillisyyden ja juutalaisuuden harhaoppisuudesta.


* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an: Sura 2, “The Cow,” verses 75-140