ﺟﻬﺎﺩ Jihad - taistelu
Arabian sana "jihad" tarkoittaa yksinkertaisesti "kamppailla". Monet muslimiapologistit väittävätkin siksi, että sana on ymmärretty länsimaissa täysin väärin, ja että se on ennemminkin jonkinlaista rauhanomaista sisäistä kilvoittelua. Keskustelemme tästä väitteestä myöhemmin, mutta todetaan nyt vain, että ilmaus "taistelu Jumalan retkellä" (al-jihad fi sabil Allah) sisältää Koraanissa ja haditheissa aina merkityksen "fyysinen taistelu". Tähän sisältyy vaarallinen ajatus, että kaikkia keinoja, mukaan lukien väkivalta, tulee käyttää Allahin uskonnon levittämiseen.
Keskustelu islamin ja väkivallan suhteesta herättää väistämättä kiistelyä, erityisesti koska sekä muslimit että ei-muslimit ovat linnoittautuneet omiin näkemyksiinsä. Tarkoituksenani on tässä kirjoituksessa käsitellä kysymystä niin maltillisesti ja kiihkottomasti kuin mahdollista viittaamalla ainoastaan islamin omiin pyhiin kirjoituksiin. Tulen väittämään, että muslimeja todellakin käsketään käymään sotaan ja käyttämään väkivaltaa islamin levittämiseksi. Kehoitan lukijaa olemaan "ampumatta viestintuojaa", jos hän ei ole samaa mieltä tästä päätelmästä, ja sen sijaan tutkimaan tarkasti mitä kirjoituksissa sanotaan. Ongelma ei ole välttämättä tämän kirjoittajassa, vaan siinä mitä islam on alusta alkaen opettanut.
Käsittelen asiaa kolmessa osassa:
1) Yleiskuva Koraanin opetuksista väkivallan käyttämisestä toisuskoisia vastaan.
2) Koraanin väkivaltaisten tekstinkohtien arvovaltaisuuden arviointi.
3) Keskustelu kolmesta yleisimmästä vastaväitteestä islamin väkivaltaisuutta vastaan.
Koraanin väkivaltaiset säkeet
Koraani sisältää monia säkeitä, joissa kehotetaan suoraan väkivaltaan vääräuskoisia vastaan islamin ylivallan laajentamiseksi. Se tosiasia, että useimmat nykyajan muslimit jättävät nämä Koraanin osat huomiotta, ei tee tyhjäksi näiden säkeiden olemassaoloa. Ne, jotka kuitenkin päättävät seurata näiden säkeiden määräyksiä, ovat kärkkäitä osoittamaan niin sanoituille maltillisille muslimeille, että nämä eivät noudata Koraanin selviä määräyksiä elämällä toisuskoisten kanssa rauhanomaisesti.
Ennen kuin tutustumme joihinkin Koraanin väkivaltaisiin säkeisiin, on hyvä muistaa, että kyseessä on ikuinen pyhä kirja. Näin ollen sen määräyksiä ei voi noin vain toivoa pois ottamalla huomioon kontekstin missä ne ilmoitettiin. Lisäksi tarkan kontekstin selvittäminen on lähes mahdotonta. Vaikka ottaisimme huomioon Asab al-Nuzul -kirjallisuudessa ("ilmestysten tapahtumat") mainitut kontekstit, kävisi hyvin pian selväksi, että suurta osaa väkivaltaan kehottavista käskyistä ei "ilmoitettu" sellaisissa tilanteissa, joissa nämä määräykset voitaisiin tulkita kehotukseksi itsepuolustukseen. Nämä säkeet käsittelevät yleensä sellaisia tapahtumia, jotka voidaan tulkita ainoastaan hyökkäyssodankäynniksi. Lisäksi määräykset ovat avoimia (niitä ei ole rajoitettu tiettyihin vihollisiin tai tilanteisiin), ja ne voidaan siksi tulkita kehotukseksi jatkuvaan sotaan vääräuskoisia vastaan.
Surmatkaa heidät sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Seuraava säe ilmoitettiin oletettavasti vähän sen jälkeen, kun Muhammad ja hänen pieni seuraajien joukkonsa lähti maanpakoon Medinaan. He eivät olleet silloin hyökkäyksen kohteena ja säe on sen tähden suora käsky käydä hyökkäyssodankäyntiin ja kehotus muslimeille lähteä Mekkaan tappamaan vääräuskoisia: "Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka. ... Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen" (Koraani 2:191, 2:193). Suomennoksen "pakanuuteen käännyttäminen" on arabian kielen sana "fitna", joka Koraanissa tarkoittaa epäuskoa tai kapinointia tai epäuskon aiheuttamaa sekasortoa. Niinpä muslimeja tässä kehotetaan jatkuvasti taistelemaan ja surmaamaan, kunnes fitna päättyy ja ihmiset palaavat islamiin. Näistä säkeistä seuraava johtopäätös on pelottava. Niissä opetetaan muslimeille, että fitnan tilassa oleminen (se on: kapinointi Allahia vastaan) on pahempi kuin fitnan tilassa olevien ihmisten tappaminen.
Sotikaa vaikka se on teille vastenmielistä. On kiinnostaa huomata, että jopa Muhammadin seuraajat silloin tällöin vastustelivat, kun heitä vaadittiin käymään surmatöihin. Kun jotkut muslimit eivät halunneet lähteä jälleen kerran ryöstöretkelle toisuskoisia vastaan, seuraava säe "ilmoitettiin" juuri sopivasti: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä" (Koraani 2:216). Tässäkään tilanteessa muslimien yhteisö ei ole hyökkäyksen uhkaama (joten ei voida vedota itsepuolustukseen), ja Muhammad vaatii heitä silti taistelemaan ja tappamaan Allahin puolesta.
Taistelu Allahin puolesta on yksi parhaista teoista, joita muslimi voi tehdä. Jotkut nykyiset muslimit sanovat mielellään, että jihad viittaa ensisijaisesti sisäiseen henkiseen taisteluun. Tästä väitteestä lisää myöhemmin. Nyt voimme todeta vain, että tämä ajatus on selkeästi ristiriidassa Koraanin säkeen 4:95 kanssa, missä selvästi todetaan, että fyysinen sodankäynti Allahin puolesta on parhainta kilvoittelua. Kontekstin perusteella on selvää, että tässä ei ole kyseessä mikään "henkinen" taistelu, sillä vammaiset, jotka voisivat aivan hyvin osallistua henkiseen taisteluun, vapautetaan erikseen mainitsemalla: "Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan." (Koraani 4:95)
Taisteluun tulee yhdistää terrori ja pahoinpitely. Allah tekee Koraanissa selväksi, että terrori on tärkeä osa hänen strategiassaan vääräuskoisia vastaan, ja että hänen seuraajansa ovat tämän terrorin välikappaleita: "Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa" (Koraani 8:12). Tämän kauemmaksi ei henkisestä kilvoittelusta voi enää päästä. Vihollisen taistelijoiden jäsenten silpominen (elävien tai kuolleiden) on nykyaikana hyvin vakava sotarikos (kuten määritelty Geneven sopimuksissa). Ja tässä me luemme kuinka "armollinen" Allah vaatii "täyttämään uskottomien sydämet pelolla" osana strategiaansa. Tämä säe selittää myös nykyajan jihadistien mieltymyksen kaulojen katkaisuun teloitusmenetelmänä. Eivät he ole keksineet sitä tyhjästä. He vain pyrkivät olemaan mahdollisimman uskollisia Koraanin suoralle käskylle "hakata poikki" vihollistensa kaulat.
Taistelu vääräuskoisten alistamiseksi. Yhdeksäs suura on Koraanin ylivoimaisesti väkivaltaisin luku. Se on myös yksi viimeisistä "ilmoitetuista" luvuista. Tämän asian tärkeydestä myöhemmin. Ensimmäinen tämän luvun äärimmäisen väkivaltainen säe kuuluu seuraavasti: "Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen" (Koraani 9:5). Muslimeja kehotaan tässä käymään leppymättömään sotaan pakanoita vastaan. Voitaisiinko tämä ymmärtää itsepuolustuksena? Ei ainakaan tämän säkeen mukaan. Vääräuskoisia vastaan tulee taistella kunnes he kääntyvät islamiin! Katso tarkasti loppupuolen tekstiä. Heitä vastaan pitää taistella, kunnes he "rukoilevat" ja "antavat almut". Tämä voi vaikuttaa aivan viattomalta, paitsi jos katsoo mitä arabiankielisiä sanoja siinä on käytetty. Ne ovat salah (rukoilu) ja zakat (almut). Nämä viittaavat islamin viiden peruspilarin "rukoukseen" ja "almuihin". Tästä voidaan päätellä, että sodankäynnin tavoitteena on käännyttää vihollinen islamiin.
Taistele myös "kirjan kansoja" vastaan. Aikaisemmin näimme kuinka nykyajan muslimiapologistit mielellään vetoavat muslimien ja "kirjan kansojen" (juutalaiset ja kristityt) välillä olevaan yhteyteen. Koraanista käy kuitenkin selväksi, että tämä suhde ei ole lainkaan tasa-arvoinen. Koraanin mukaan muslimien on aina oltava heitä ylempänä, ja juutalaisia ja kristittyjä vastaan tulee taistella mikäli he eivät tunnusta muslimien yliherruutta. Koraani ilmaisee asian näin: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." Tämä säe selvästi kehottaa väkivaltaiseen hyökkäykseen juutalaisia ja kristittyjä vastaan, kunnes heistä tulee muslimeja tai heidät kukistetaan ja he "tunnustavat alistuvansa".
Jälleen kerran on hyvä huomata, että tässä eivät suinkaan ole kaikki säkeet, joissa Koraani kehottaa väkivaltaan Allahin nimessä. Nämä ovat kuitenkin edustava näyte. Näitä tekstejä lukemalla emme voi tulla kuin siihen tulokseen, että sota vääräuskoisia vastaan on Koraanin ydinsanoma. Tämä jättää vielä tilaa kysymykselle eri säkeiden teologisesta painoarvosta. Ovatko nämä vain historiallisia kuriositeetteja vai onko niillä teologista merkitystä islamin myöhempään kehitykseen?
Miten paljon teologista painoarvoa on Koraanin väkivaltaisilla säkeillä?
Lukija saattaa ajatella, että väkivaltaiset säkeet ovat vain historiallisia jäänteitä, joilla ei ollut mitään roolia islamin myöhemmässä kehityksessä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Ortodoksiset islamin oppineet pitävät tätä puolta Koraanin opetuksesta täysin perustavanlaatuisena. Tähän on pääasiassa kaksi syytä: a) väkivaltaiset säkeet ovat kaikki "uudempia" ja b) monissa haditheissa vahvistetaan, että Allah asettaa väkivallan etusijalle.
Väkivaltaiset säkeet kumoavat rauhanomaiset eikä päinvastoin. Olemme jo todenneet, että Koraanin väkivaltaiset säkeet on yleensä ilmoitettu myöhemmin kuin rauhanomaiset. Suurin syy tähän lienee se, että Muhammadin täytyi käyttää rauhanomaista kieltä, kun hän oli ahdingossa olevan vähemmistön johtajana Mekassa. Hänen pieni joukkonsa ei ollut siinä asemassa, että he olisivat voineet vastustaa Mekan pakanoiden sotilaallista mahtia, ja hänen vetoomuksensa rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta voidaan nähdä vetoomuksena suvaita pientä muslimiyhteisöä ja elää heidän kanssaan rauhassa. Heti kun Muhammad sai sotilaallista valtaa muutettuaan Medinaan, hänen retoriikkansa muuttui. Nyt väkivaltaiset säkeet ovat vallitsevina samalla, kun Muhammad johdattaa sotajoukkonsa valloituksiin ja taistelemaan Allahin puolesta. Tämä kronologia on erittäin merkityksellinen "kumoutumisen lain" näkökulmasta: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" (Koraani 2:106) Tämän lain mukaan kahden säkeen ollessa ristiriidassa myöhemmin ilmoitettu kumoaa (abrogoi) aikaisemman. Yleisesti voidaan todeta, että Medinassa "ilmoitetut" säkeet kumoavat aina Mekassa "ilmoitetut", jos niiden välillä on ristiriita. Tästä seuraa, että väkivaltaisilla säkeillä voidaan väittää olevan enemmän arvovaltaa kuin rauhanomaisilla. Niinpä heillä, jotka kannattavat väkivaltaista tulkintaa, on parempi teologinen perusta väitteilleen. Tämä on varsin pelottava ajatus ei-muslimin näkökulmasta, mutta on aivan hyödytöntä työntää pää pensaaseen ja teeskennellä, että Koraani on rauhaa, yhteiseloa ja rakkautta.
Väkivaltaisten säkeiden sanoma vahvistetaan monissa luotettavissa haditheissa. Luotettavat hadithit, joihin suuri osa muslimien uskosta ja toiminnasta perustuu, tekevät selväksi, että Koraanin kehotus väkivaltaan on ihan muuta kuin vain historiallinen kuriositeetti. Monet yksittäiset hadithit vahvistavat väkivallan erittäin tärkeän roolin islamin levittämisessä, ja ne vahvistavat ja tarkentavat Koraanin väkivaltaisia säkeitä. Seuraavassa edustava esimerkki:
Siviiliväestö on laillinen kohde: jotkut muslimiapologistit väittävät, että Koraanin väkivaltaisia säkeitä pehmentää se seikka, että niiden konteksti on suurelta osin sodankäynti. Niinpä niitä ei voida pitää umpimähkäisenä ja silmittömänä väkivaltana. Perimätieto kuitenkin osoittaa aivan muuta, ja kerrotaan kuinka Muhammad ei osoittanut pienintäkään sympatiaa siviiliuhreille sanoen, että naiset ja lapset pitää nähdä osana heitä, joita vastaan taistellaan. He ovat siis laillisia väkivallan kohteita. Tässä esimerkki: "Profeetalta kysyttiin oliko luvallista hyökätä yöllä pakanasotilaita vastaan, sillä silloin myös heidän naisensa ja lapsensa joutuisivat vaaraan. Profeetta vastasi: 'He (naiset ja lapset) ovat samaa väkeä (pakanoita)." (Sahih Bukhari 52:256) Tämä hadith on niiden mieleen, jotka tekevät hirmutekoja islamin nimessä ja tappavat viattomia. Se oikeuttaa heidän tekonsa tekemällä selväksi, ettei ole mitään todellisia "viattomia", kun islamin kannattajat hyökkäävät vääräuskoisia vastaan.
Muslimien yhteisö tulee olemaan sodassa vääräuskoisia vastaan aina maailman loppuun asti. Seuraavan hadithin pitäisi toimia varoituksena niille, jotka uskovat, että pysyvä rauha on mahdollinen niiden kanssa, jotka ottavat Koraanin väkivaltaiset säkeet vakavasti: "Uskonnossa on kolme perustaa: välttää tappamasta henkilöä, joka lausuu 'Ei ole muuta jumalaa kuin Allah' ja olla julistamatta häntä uskottomaksi vaikka hän tekisi minkä synnin hyvänsä, eikä erottaa häntä islamista minkään teon takia; ja on käytävä jihadiin hellittämättömästi siitä päivästä, kun Allah lähetti minut profeetaksi, siihen päivään, kun viimeinen minun yhteisöni jäsen taistelee Dajjalia (antikristusta) vastaan'" (Abu Dawud 14:2527)
Pelastus voidaan saavuttaa taistelemalla Allahin puolesta. Nykyajan jihadistien suosituimpia haditheja on tämä, jossa Muhammad julistaa: "Tietäkää, että Paratiisi on miekkojen varjossa" (sahih Bukhari 52:73)
Väkivaltaa voidaan käyttää myös niitä muslimitovereita kohtaan, jotka eivät noudata islamia riittävän tarkasti. Muhammad määrää hadithissa polttamaan elävältä eräät muslimit, jotka eivät olleet tulleet rukoilemaan: "[Muhammad sanoi:] Päätin määrätä erään miehen johtamaan rukousta ja sitten polttamaan elävältä koteihinsa ne, jotka eivät olleet tulleet rukoilemaan [moskeijaan]" (Bukhari 11:626) Jos ei muuta, niin tämän barbaarisen teon on täytynyt herättää muslimiyhteisön huomio, ja se vahvisti Muhammadin terrorihallintoa entisestään.
Yrityksistä vähätellä Koraanin väkivaltaisia säkeitä vääräuskoisia kohtaan.
Väkivaltaisten säkeiden vahva asema ja niiden vahvistaminen haditheissa pitäisi olla selvä osoitus siitä, että ne ovat keskeisessä roolissa islamin ortodoksisessa tulkinnassa. Kaikki yritykset kiistää tämä ovat Koraanin ja hadithien selvän sanoman kieltämistä.
Monet nykyajan muslimit ovat hyvin vaivautuneita Koraanin verenhimoisista säkeistä ja yrittävät todistella, että Koraanin todellinen sanoma on rauhaa ja rakkautta. Kolme yleisintä väitettä tämän todistamiseksi ovat:
- Sana jihad merkitsee todellisuudessa sisäistä henkistä kilvoittelua
- Koraani sanoo, että yhden ihmisen tappaminen on sama kuin tappaisi koko ihmiskunnan
- Koraani sanoo, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa"
Onko "jihad itseä vastaan" kaikkein tärkein jihadin muoto? Monet muslimiapologistit tuovat esiin ajatusta "suuresta" ja "vähäisemmästä" jihadista. Tämän uskomuksen mukaan kamppailu (jihad tarkoittaa kamppailua) oman itsen haluja vastaan on suurempaa jihadia, ja "taistelu Allahin retkellä" (sotiminen Allahin puolesta) on vähäisempää jihadia. Ajatus perustuu 1100-luvun kirjan "Bagdadin historia" kertomukseen, jonka on kirjoittanut Yahya bin al Ala, joka sanoo: "Meille kertoo tämän Layth, joka on kuullut sen 'Atalta, joka on kuullut sen Abu Rabahilta, joka on kuullut sen Jabirilta, joka sanoi: Profeetta palasi kerran eräästä taistelusta ja kertoi meille: 'Olette palanneet kunniakkaasti, olette palanneet vähäisemmästä jihadista suureen jihadiin - (Jumalan) palvelijan taisteluun omia halujaan vastaan'".
Ensimmäiseksi täytyy huomata, että tämä hadith esiintyy ensi kerran 1100-luvulla. Viisi vuosisataa Muhammadin kuoleman jälkeen! Sitä ei mainita lainkaan tärkeimmissä hadith-kokoelmissa kuten sahih Bukharissa, sahih Muslimissa, Dawudissa, Tirmidhissä, jne. Ajatus "sisäisestä taistelusta" jihadin alkuperäisenä muotona on ristiriidassa Koraanin kanssa. Koraanin säkeissä 4:95-96 tehdään täysin selväksi, mikä on jihadin tärkein muoto: "Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan."
Tämän vuoksi klassillisen islamin oppineet hylkäävät yllä mainitun hadithin, ja myös sen hyvin epävarman todistusketjun vuoksi, ja pitävät sitä "heikkona" tai "sepitettynä".
Joitakin esimerkkejä:
- Ibn Taymiyyah: "Tähän hadithiin ei ole mitään lähteitä eikä kukaan islamin oppinut ole kertonut siitä. Jihad uskottomia vastaan on kaikkein jaloin teko ja se on sitä paitsi mitä tärkein teko ihmiskunnan puolesta" (Al-Furqan, ss. 44-45)
- Al Bayhaqi: "Sen todistusketju on heikko (Da'eef)"
"Sisäisen taistelun" hadith on myös ristiriidassa monien sahih (luotettavien) hadithien kanssa. Esimerkkejä on moninkertaisesti, mutta esitän tässä ainoastaan kaikkein arvostetuimpia ja luotettavimpia hadith-kokoelmia (sahih Bukhari, sahih Muslim ja Sunan Ibn Majah):
- Abu Huraira kertoi: "Profeetalta kysyttiin: 'Oi Jumalan lähettiläs! Mikä teko on jihaad fi sabeelillaah:iin (taistelu Allahin puolesta) veroinen?' Hän vastasi: 'Te ette ole riittävän vahvoja siihen.' He toistivat kysymyksen kaksi tai kolme kertaa. Joka kerta hän vastasi: 'Te ette ole riittävän vahvoja siihen' Kun kysymys esitettiin kolmanne kerran, hän sanoi: 'Se joka lähtee jihadiin on yhtä hyvä kuin se, joka paastoaa ja rukoilee lakkaamatta totellen Allahin Koraanin säkeitä eikä hellitä paastoamasta ja rukoilemasta ennen kuin mujahidit palaavat jihaad fi sabeelillaahista (jihad Allahin puolesta, sotaretkeltä)" (Sahih Muslim 4636)
- Abu Huraira kertoi: Eräs mies tuli Allahin lähettilään luokse ja sanoi: "Opeta minulle, mikä teko on jihaadin veroinen" Hän vastasi: "En tiedä sellaisesta teosta." Sitten hän lisäsi: "Pystyisitkö sinä, sillä aikaa kun mujahidit ovat lähteneet jihadiin, menemään moskeijaan ja lakkaamaatta rukoilemaan ja paastoamaan ilman keskeytystä?" Mies vastasi: "Mutta kuka siihen pystyisi?" (Sahih Bukhari 4:41)
- Allahin lähettiläältä kysyttiin: "Mikä on teoista parhain?" Hän vastasi: "Uskoa Allahiin ja Hänen lähettilääseensä (Muhammadiin)." Kysyjä sanoi vielä: "Mikä on seuraavaksi parhain?" Hän vastasi: "Osallistuminen jihadiin (pyhään sotaan) Allahin puolesta." (Sahih Bukhari 1:2:26)
- Kerrotaan, että Amr bin Abasah sanoi: "Menin Profeetan luo ja sanoin: 'Oi Allahin lähettiläs, minkälainen jihad on paras?' Hän vastasi:'Silloin kun mies vuodattaa verta ja hänen hevosensa on haavoittunut'" (Sunan Ibn Majah 2794)
Yllä olevan perusteella pitäisi olla selvää, että "jihadilla itseä vastaan" tärkeimpänä jihadin muotona ei ole mitään perustaa ortodoksisessa islamin opetuksessa. Se, että nykyajan muslimit vetoavat tähän hyvin heikkoon hadithiin, ei johdu siitä, että he tahtoisivat olla uskollisia Muhammadin selkeälle opetukselle, vaan siitä, että he yrittävät epätoivoisesti päästä tästä opetuksesta eroon.
Koraanin rauhanomaisimman säkeen ongelmallisuus.
Aina kun esitetään väite, että islam kehottaa väkivaltaan vääräuskoisia vastaan, islamin apologistit ovat nopeita vastaamaan Koraanin opettavan, että "viattoman" tappaminen on sama kuin tappaisi koko ihmiskunnan (Koraani 5:32). Ensimmäiseksi täytyy huomata, että tämä ajatus ei ole peräisin islamista, vaan se on kopioitu juutalaisten midrasista. Sitäkin kiinnostavampaa on, että apologistit eivät koskaan siteeraa tätä säettä kokonaisuudessaan (se siitä Koraanin lukemisesta 'kontekstissaan').
Koraanin säkeet 5:32-33 kuuluvat seuraavasti: "Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen. Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä. Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus" (Koraani 5:32-33)
Pitäisi olla heti selvää, ettei tämä ole yleinen tappamisen kielto. Lause "muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa" tarkoittaa, että näin tekevät eivät ole viattomia ja heidät tulee tappaa. Paljon siis riippuu siitä mitä tämä "pahuus", jota pitää ehkäistä, tarkoittaa Koraanissa. Käännytään seuraavaksi sunnilaisuuden kunnioitetuimpien tafsirien (Koraanin selitysteoksien) puoleen. Nämä kaksi selitysteosta ovat niin arvovaltaisia, että sunni-muslimia, joka hylkää niiden Koraanin tulkinnan, voidaan syyttää bidahin opettamisesta (uudistamisesta), joka on kerettiläisyyttä!
- Tafsir Ibn Kathir: pahuuden tekemisen merkitys - Heidän pahuutensa on olla tottelematta Allahia, sillä kuka hyvänsä jättää tottelematta Allahia maan päällä, tai käskee olemaan tottelematta Allahia, on syyllistynyt pahuuteen maan päällä.
- Tafsir Ibn Abbas: Kuka hyvänsä tappaa ihmisen muuten kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi tai kuvainpalvonnan vuoksi, on kuin hän olisi tappanut koko ihmiskunnan.
Sanotaan asia vielä mahdollisimman selvästi: tämän tekstin perinteinen tulkinta tarkoittaa "pahuudella" epäuskoa. Muslimioppineet tapaavat yllä olevan valossa rajoittaa tämän säkeen koskemaan vain muslimien henkeä. Vääräuskoiset eivät siten voi odottaa tämän säkeen suojelevan heitä.
Sahih Bukhari vahvistaa tämän periaatteen: "Allahin lähettiläs sanoi: 'Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he sanovat: ainoastaan Allahia tulee palvella. Ja jos he niin sanovat, rukoilevat kuten me teemme ja kääntyvät meidän qiblaamme ja surmaavat kuten me surmaamme, silloin heidän verensä ja omaisuutensa ovat meille pyhiä." (Sahih Bukhari 1:8:387) Entä jos et ole "viaton" ja olet siis vääräuskoinen? Seuraava säe (5:33) kertoo silloin kohtalosi. Ne, jotka syyllistyvät pahuuteen maan päällä tulee tappaa tai ristiinnaulita tai "heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin"! On kovin ironista, että juuri tämä säe, joka kehottaa tappamaan vääräuskoisia, on valittu edustamaan islamin julistusta rauhasta ja suvaitsevaisuudesta.
Eikö todellakaan ole "uskonnossa mitään pakkoa"?
Ne, jotka sanovat islamin saarnaavan rauhaa toisuskoisten kanssa, siteeraavat mielellään Koraanin säettä 2:256: "Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä." Tämä säe "ilmoitettiin", kun Muhammadin seurakunta oli vielä heikko, ja voidaan siksi nähdä pyyntönä olla suvaitsevainen muslimeja kohtaan. Sitä ei voi pitää periaatteena silloin, kun muslimit ovat vallassa.
Tämä käy selväksi, kun huomataan, että useat myöhemmät ilmestykset ovat sen kanssa ristiriidassa. Eräs esimerkki vastakkaisesta säkeestä on Koraanin 8:39: "Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät." Huomatkaa, että islamiin käännyttäminen ("kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa") on tässä sodan päämäärä, joka tekee pilkkaa lauseesta "uskonnossa ei ole mitään pakkoa". Tämä ristiriita voidaan ratkaista vain "abrogaation lain" avulla, jonka mukaan myöhemmät ilmestykset kumoavat aikaisemmat. Niinpä myöhäisempi "Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa" (Koraani 8:39) kumoaa sanan "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256)
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Koraani on täynnä kehotuksia väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan. Nämä kehotukset nauttivat suurta uskonnollista kunnioitusta ja jokainen niin sanottujen maltillisten yritys selittää ne pois epäonnistuu surkeasti. Tämä on valitettava totuus, josta jokaisen ei-muslimin tulisi olla tietoinen.
---
Koraani löytyy osoitteesta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm
Lue myös Arabiaa vääräuskoisille: Kafir ja Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab ja Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi
---
David Wood selittää tällä videolla jihadin eri vaiheita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti