21. toukokuuta 2017

Arabiaa vääräuskoisille: Taqiyya

ﺗﻘﻴﺔ Taqiyya - teeskentely


Kun on kyse etiikasta ja moraalista, useimmat ihmiset arvostavat rehellisyyttä hyvin korkealle. Islamin suhde rehellisyyteen on melko monimutkainen, mutta voimme kuitenkin sanoa, että muslimien ei tarvitse puhua totta kaikissa tilanteissa ja joissakin tilanteissa epärehellisyyttä suorastaan rohkaistaan. Tämä on seurausta Muhammadin eettisestä periaatteesta, jossa moraalisena ohjenuorana on kysymys "Mikä on islamille hyväksi tässä tilanteessa?" Moraalinen kysymys ei siis ole "Mikä on totta?". Tämän vuoksi on täysin hyväksyttyä kertoa valheita tai puolitotuuksia, erityisesti ei-muslimeille, jos se palvelee islamin tarpeita.

Petoksen käyttäminen islamin päämäärien edistämiseksi perustuu lujasti Koraaniin. Seuraavat tekstit ovat taqiyyan (teeskentely, harhauttaminen) doktriinin perusta moraalisena tekona:

  • "Niitä, jotka kieltävät Jumalan ensin Häneen uskottuaan - emme tarkoita niitä, jotka siihen pakotetaan, vaikkakin heidän sydämensä pysyvät uskossa, vaan niitä, jotka avaavat sydämensä epäuskolle - niitä kohtaa Jumalan viha ja niitä kohtaa suuri rangaistus" (Koraani 16:106). Tässä säkeessä lausutaan periaate, että muslimi voi kieltää olevansa muslimi, jos hän pelkää joutuvansa vaikeuksiin, mikäli tämä tulee tietoon. Koraanin säkeessä 40:28 annetaan esimerkki miehestä, joka salasi tällä tavoin uskonsa. Kuten tulemme näkemään, tätä periaatetta kehitetään edelleen haditheissa aggressiiviseksi petollisuudeksi, jossa henkilö salaa muslimitaustansa, jotta voisi päästä vahingoittamaan uhriaan.
  • "Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä julistus ihmisille suuren toivioretken päivänä, että Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään" (Koraani 9:3). Tämä säe on hämmästyttävän kyyninen. Tärkeät sopimukset, ehkäpä jopa Allahin nimeen vannotut, voidaan purkaa noin vain julistamalla, että Allah ja Muhammad ovat vapaita pakanoiden "kosketuksesta". Tämä perustuu periaatteeseen, että sopimukset, valat ja lupaukset tarvitsee pitää vain, jos niistä on hyötyä muslimeille. Mikäli sopimuksen rikkomisella voidaan saavuttaa etua, tämä mahdollisuus tulee käyttää islamin edistämiseksi. Lisäksi muslimeille vakuutetaan, että Allah ei pidä heitä syyllisinä "ajattelemattomasta sanasta valoissanne" (Koraani 2:225).
  • "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta. Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan" (Koraani 3:28). Tässä kuuluisassa säkeessä muslimeja kielletään ottamasta ei-muslimeja ystävikseen. On kuitenkin yksi tärkeä poikkeus. He voivat ystävystyä mikäli he pelkäävät jotain heidän puoleltaan. Tämä teksti tulkitaan yleisesti siten, että muslimeilla on lupa teeskennellä ystävyyttä ei-muslimien kanssa, mikäli se turvaa heidän oman asemansa yhteisössä.


Edellä olevat säkeet opettavat muslimeille, että rehellisyys ei aina ole hyve, vaan valehtelu ja petos ovat joskus tarpeellisia islamin asian ajamiseksi. Tämä päätelmä vahvistetaan monissa haditheissa, joissa muslimeja ylistetään petollisista teoista, jotka auttoivat muslimeja.

  • Sahih Bukhari (52:269) siteeraa Muhammadia: "Sota on petosta". Toiset hadithit kertovat, miten petosta voidaan käyttää sodankäynnissä. Sahih Bukhari (52:271) on erityisen paljastava: "Profeetta sanoi: 'Kuka on valmis tappamaan Ka'b bin Ashrafin?' Muhammad bin Maslama vastasi:'Haluatko minun tappavan hänet?' Profeetta vastasi myöntävästi. Muhammad bin Maslama sanoi: 'Salli minun sitten sanoa mitä haluan' Profeetta sanoi: 'Minä sallin sen sinulle'". Huomatkaa, mitä tässä tapahtuu: Eräs Muhammadin seuraaja pyytää lupaa valehdella ja se sallitaan hänelle saman tien. Sahih Bukhari (53:369) kertoo meille, mitä tapahtui seuraavaksi. Bin Maslama menee tapettavaksi määrätyn miehen luo ja teeskentelee, että hän on hyvin pettynyt "profeettaan". Tällä tavalla hän saavuttaa miehen luottamuksen ja pääsee hänen sisäpiiriinsä. Kun he olivat "ystävystyneet", Maslama kysyi Ka'bilta, jos tämä tahtoisi haistella päänsä hajustetta, teko, joka voi tapahtua vain kahden luotetun ystävän kesken. Luottaen "ystäväänsä" Ka'b suostuu ja silloin hänet otetaan kiinni ja tapetaan! "Sota on petosta".
  • Muhammad salli rauhansopimuksen tekemisen perustuen väärään tietoon. Tämä periaate lausutaan Sahih Bukharissa kohdassa (49:857): Um Kulthum bint Uqba kertoi, että hän kuuli Allahin lähettilään sanovan: "Hän, joka tekee rauhan kansojen välillä keksimällä sopivia tietoja ja sanomalla hyviä asioita, ei ole valehtelija."

Se että teeskentelyyn kehotetaan tässä määrin on erittäin huolestuttavaa ei-muslimien näkökulmasta. Meidän pettämisemme nähdään hyvänä tekona, minkä pitäisi vähintäänkin johtaa islamin seuraajien sanomisten kriittiseen tarkasteluun.

---



Bill Warner selittää mitä on taqiyya:




David Wood kertoo taqiyyasta:




Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

1 kommentti:

  1. Jarmo Kanerva8/5/18 11:09

    No Mattihan on tulkinnut ansiokkaasti Koraanin tekstejä. Ei muuta kuin yliopistoon opiskelemaan islamia. Kyllä se siitä!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)