Iranilaisen turvapaikanhakijan tarina

Iltalehti julkaisi netissä 46-vuotiaan Shalan tarinan. Artikkeli poistettiin melko pian julkaisun jälkeen, syytä ei ole kerrottu. En lähde spekuloimaan miksi näin on tehty, mutta koska toimittaja Linda Rantanen on jutun tehnyt ja se on mennyt läpi Iltalehden toimituksessa, niin oletan, että juttu ei ole ns. valeuutinen vaan tositarina. Jos jutussa olisi ollut virhe, niin se olisi voitu helposti korjata poistamisen sijasta. Sosiaalisessa mediassa tämä onkin aiheuttanut ihmetystä ja Iltalehdeltä on vaadittu selitystä asialle. Kertomuksen luonteesta johtuen päätin julkaista sen - hyvien tapojen vastaisesti - tässä blogissa, koska tällaisten asioiden piilottelu ei auta tuollaisessa tilanteessa olevien tyttöjen ja naisten asiaa. Asiat pitää nostaa esille, jotta niihin voidaan vaikuttaa.

Iltalehti kesäkuussa 2020.

Muistot kuljettavat 46-vuotiaan Shalan iranilaisen kurdikaupungin, Nandedin sopukoihin, jossa Shala syntyi ja kasvoi.

Shala muistaa asetelman hänen ja veljiensä välillä olleen aina hyvin erilainen jo lapsuudessa.

– Muut lapset, veljeni mukaan lukien, leikkivät ulkona, kun taas minä tein kotitöitä. Seitsemänvuotiaana kudoin jo mattoja.

Shalan veljet olivat vapaita tulemaan, menemään ja harrastamaan mielensä mukaan. Etenkin perheen äiti tuntui olevan erityisen ylpeä pojistaan, mutta tyttärestään ei juurikaan.

– Äiti rakasti poikiaan. Hän kertoi minulle, että olisi toivonut kaikkien lastensa olevan poikia, tyttöjä hän ei olisi kaivannut. Mutta minut hän kuitenkin sai, Shala huokaa.

Shala kertoo isänsä olleen erittäin hyvä mies, joka pyrki puolustamaan tytärtään viimeiseen saakka. Maan tavoilta ja kulttuurilta hän ei kuitenkaan pystynyt Shalaa pelastamaan.

Murrosiän kynnyksellä äiti ja veljet käänsivät lopullisesti selkänsä Shalalle.

– Minulla ja veljilläni oli aiemmin todella läheinen suhde, mutta tuolloin se muuttui heidän osaltaan mustasukkaiseksi sekä alistavaksi.

Ajatus avioliitosta ajoi itsemurhan partaalle

Shalan ollessa 14-vuotias, perhettä lähestyttiin ensimmäisen kerran sen suhteen, että Shalan tulisi mennä naimisiin.

Shalaa pelotti, eikä hän tiennyt tulevasta aviomiehestään tuon taivaallista. Tytön pelokkaat sanat kaikuivat kuitenkin kuuroille korville – päätös oli jo tehty. Erityisen mielissään avioliitosta vaikutti olevan Shalan äiti.

Epätoivoinen Shala käsitti, että hänen ainoa pakotiensä olisi kuolema. Hän yritti itsemurhaa.

– Olin sanonut äidilleni jo aiemmin, että tapan itseni jos he pakottavat minut naimisiin. Hän totesi siihen, että sittenpä tapat mutta avioliittoa ei peruta.

Äidilliset tunteet eivät heränneet siinäkään vaiheessa, kun tytär yritti toteuttaa uhkauksensa. Kumpikaan vanhemmista ei suostunut viemään tytärtään edes sairaalaan.

– Isäni totesi, että uskontolain mukaan jos joku yrittää itsemurhaa, hän ansaitsee kuolla ja joutuu helvettiin.

Lopulta isä kutsui perheen kotiin sairaanhoitajana työskentelevän sukulaisen, joka teki Shalalle vatsalaukun tyhjennyksen.

Ei ilon kyyneleitä

Heti toipumisen jälkeen edessä oli avioliitto, jota ennen Shalalle tehtiin lääkärintarkastus.

–Siinä varmistettiin, että olin edelleen neitsyt. Lääkäri antoi minulle kaksi todistusta, toisen vanhempieni kotiin ja toisen tulevalle miehelleni.

Shala muistaa lääkärin olleen hyvin vihainen Shalan veljen vaimolle, joka oli lähtenyt mukaan lääkärikäynnille.

– Hän kysyi että miten te voitte tehdä näin, tämä tyttöhän on pelkkä lapsi.

Vielä hääpäivänsä aamuna Shala toivoi vanhempiensa muuttavan mielensä ja estävän tulevan avioliiton. Toiveet olivat kuitenkin turhia.

– Kukaan ei nähnyt kyyneleitäni. Muistan miten hääpäivän aamuna äitini tuli huoneeseeni ja käski valmistella itseni. Romahdin, olin niin peloissani.

Lyhyen hääjuhlan jälkeen Shala muutti asumaan uuden, kymmenen vuotta vanhemman aviomiehensä luo. Shalan mukaan mies otti sen minkä halusi.

Mies raiskasi Shalaa jo avioliiton ensimmäisistä päivistä alkaen.

– Olin todella pienikokoinen, ja öiksi ryömin piiloon pienen kaapin sisään. Siellä uskalsin nukkua pieniä hetkiä.

Rakkauskirjeeseen vastaaminen vei vankilaan

Avioliittoa ei ehtinyt kestää kovinkaan pitkään, kun Shalan olo kävi sietämättömäksi. Hän palasi lapsuudenkotinsa ovelle, ja ilmoitti että tällä kertaa tekisi itsemurhan ja myös onnistuisi siinä.

- Isäni käsitti ne pahat asiat joita mieheni oli minulle tehnyt, mutta äitini ei. Äiti oli vihainen, vaati minua palaamaan takaisin mieheni luokse.

Lopulta Shalan isä päätti, että tytär saisi jäädä lapsuudenkotiinsa. Aviomiehen luo Shala ei enää palannut. Eron saamiseen meni kuitenkin pitkä aika.

– Islamissa mies voi kieltää naiselta eron. Nainen ei voi tehdä päätöstä.

Vielä ollessaan naimisissa miehen kanssa, tuttu poika lähestyi Shalaa rakkauskirjeellä. Shala vastasi pojalle, että odotti eroa miehestään eikä voisi alkaa minkäänlaiseen suhteeseen pojan kanssa.

Kirjeeseen vastaaminen oli kuitenkin suuri virhe.

– Jostain syystä poliisi otti pojan kiinni, ja laukusta löytyi kirjoittamani kirje.

Vaikka Shala ei kirjeessään kirjoittanut olevansa rakastunut poikaan tai haluavansa tätä, asiaa pidettiin hyvin raskauttavana.

Seuraavana päivänä ovikello soi. Poliisit tulivat hakemaan asemalle sekä Shalaa että tämän isään.

Kovakouraisen kuulustelun jälkeen Shala kuljetettiin paikalliseen vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

– Samassa vankilassa oli todellisia rikollisia, murhaajia.

Joukosta ilmestyivät myös kahdet lempeät kasvot. Kaksi poliitikkonaista ottivat Shalan siipiensä suojaan, ja pyrkivät huolehtimaan että tämä pärjäisi vankilan karuissa oloissa.

99 iskua – miehet laskivat vieressä, nainen löi

40 päivän vankeuden jälkeen edessä oli oikeudenkäynti.

– Minut tuomittiin 99 raipaniskuun. Vaihtoehtona olisi ollut se, että joku olisi maksanut takuut. Kukaan perheestäni ei kuitenkaan tullut edes paikalle.

Shala palautettiin takaisin vankilaan, jossa rangaistusta lähdettiin laittamaan toteen saman tien. Shalaa suojellut naiskaksikko koitti auttaa tyttöä pukemalla tämän päälle mahdollisimman paljon vaatteita, jotta iskut eivät tuntuisi niin kovilta.

– Lyöjä kuitenkin huomasi sen. Hän komensi minua ottamaan vaatteita pois.

Shalaa lyönyt henkilö oli myös nainen. Vielä vuosienkin jälkeen Shala muistaa suunnattoman kivun sekä pelon. Huutaa ei saanut, vaikka painava ja paksu ruoska sivalsi Shalan selkää ja jalkoja kerta toisensa jälkeen.

– Miehet seisoivat vieressä ja laskivat, mustaan kaapuun pukeutunut nainen löi. Yksi, kaksi, kolme... Shala muistelee ääni musertuen.

Aivan viimeisistä lyönneistä hän ei edes muista mitään.

– En pystynyt edes kävelemään. Vankilan ovet avattiin ja minut heitettiin pihalle.

Lopulta Shalalle tuttu nainen saapui hakemaan hänet ja kuljetti kotiinsa. Syville haavoille ruoskitut selkä ja jalat tulehtuivat hoitoyrityksistä huolimatta.

– Olin naisen luona viikon, kunnes isäni haki minut kotiin. Olin huonossa kunnossa todella pitkään.

Uusi avioliitto – ja pako

Toipumisensa jälkeen Shala sai ensimmäisestä miehestään eron, jolloin hänen äitinsä vaati tytärtään menemään naimisiin uudelleen. Lopulta Shala menikin.

–Siinäkään liitossa ei ollut rakkautta. Saimme kuitenkin kaksi lasta, ja avioliittoomme mahtui hyviäkin hetkiä.

Avioliiton loppu ei ollut kuitenkaan kaunis. Mies vei Shalalta parin molemmat lapset, eikä tämä saanut nähdä näitä yli kahdeksaan kuukauteen. Viimein Shala sai tarpeekseen, ja teki tarkan suunnitelman.

– Onnistuin saamaan lapset takaisin, ja meitä lähdettiin salakuljettamaan hevoskyydillä vuorilla sijaitsevalle leirille. Matka oli kammottava. Maan alle oli piilotettu pommeja, joita väistelimme.

Myöhemmin lasten isä onnistui viemään parin yhteisen pojan muassaan takaisin Nandediin, eikä Shala enää ryhtynyt taisteluun poikansa takaisin saamiseksi.

– Tiesin, että hänestä pidetään kuitenkin huolta. Jos olisin lähtenyt taisteluun poikani takaisin saamiseksi, olisi tyttäreni voinut menettää äitinsä.

Lopulta Shala onnistui tyttärensä kanssa matkustamaan vuorilta Turkkiin, jossa he tekivät turvapaikkahakemuksen.

Ei enää pelkoa

Vastaus hakemukseen tuli 40 päivän kuluttua: Suomi ottaisi vastaan Shalan sekä hänen tyttärensä.

Joulukuussa 1996 kaksikko matkusti Suomeen.

– Minulla oli ensin epäilykseni, mutta rakastuin tähän maahan. Kotiuduimme tyttäreni kanssa hyvin, vaikka sopeutumista olikin. Me kaipasimme hymyjä sekä ystävällisiä ajatuksia, ja myös saimme niitä.

Vuosien varrella Shala on onnistunut rakentamaan itselleen upean elämän Suomeen. Hän on perustanut oman yrityksen sekä ylläpitänyt tukiryhmää maahanmuuttajanaisille.

– Nämä naiset eivät helposti pyydä apua, vaikka tarvitsisivat sitä. He ovat niin tottuneita siihen julmuuteen, että eivät käsitä heidän elämänsä olevan täynnä väkivaltaa. Toisinaan naiset ovat äärimmäisen julmia myös toisilleen.

Nykyään Shala on naimisissa suomalaisen miehen kanssa, ja parilla on yhteinen 7-vuotias tytär. Shalan esikoistytär on jo 30-vuotias, ja tällä on lämpimät välit äitiinsä.

Vuosien varrella Shala onnistui saamaan Suomeen myös poikansa, mutta nyt välit ovat erkaantuneet.

– Pojalleni oli 7-vuotiaaksi asti uskoteltu, että hänen äitinsä on kuollut. Sen jälkeen hänelle kerrottiin, että äiti on hylännyt hänet ja rakastaa vain siskoa. Pojassani oli paljon vihaa minua kohtaan, Shala suree.

Isis-naisia ei Suomeen

Omaa tarinaansa Shala haluaa kertoa valaakseen lohtua ja uskoa muihin.

– Kulttuuri ei ole mikään syy tehdä pahaa ihmiselle. Jokaisen naisen tulee uskoa siihen että heidän sisällään on voimaa lähteä. Minä en suostu enää pelkäämään.

Hänellä on myös vahva mielipide siihen, tulisiko Isisin riveissä olleiden naisien saapumista maahan sallia.

- Ehdottomasti ei. Jos johonkin muuhun vastaavaan toimintaan osallistuisi, joutuisi vankilaan. Miksi ei sitten tässä tapauksessa? Pienet lapset on otettava, mutta murrosikäisiä ei. He ovat eläneet siinä kauheudessa jo niin pitkään, että miten he voisivat sopeutua tänne?

Shala ei myöskään usko kaikkien käsittävän, miten tiukasti kulttuurin tavat ovat joihinkin jääneet – ne ylittävät myös rakkauden omia lapsia kohtaan. Uskonnon määrittämillä säännöillä ei ole rajoja.

– Joidenkin kohdalla, ei kaikkien. Lapsilla ei ole siinä kulttuurissa riittävästi oikeuksia. En usko esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten aivan ymmärtävän, millaista psyykkistä väkivaltaa kulttuuriin kuuluu jo lapsia kohtaan. Joissain tapauksissa myös fyysistä väkivaltaa.

---

Teksti on kopioitu internetin välimuistisivustolta artikkelin poistamisen jälkeen.

Shalan tarina muistuttaa kovasti Anni Cyrusin tarinaa. Myös hänet naitettiin lapsena väkivaltaiselle miehelle. Hän onnistui pakenemaan Yhdysvaltoihin.