20. kesäkuuta 2017

Pelko on tehnyt minusta voittoisan


Yle:KRP epäillyn terroriteon valmistelusta Helsingissä: "Tilannearvio johti näkyvään poliisitoimintaan"



"Pelko (jota kylvetään vihollisten sydämiin) on tehnyt minusta voittoisan, ja kun minä nukuin, maailman aarteiden avaimet tuotiin minulle ja pantiin minun käteeni."


Näin sanoo islamin profeetta Muhammad Sahih Bukharin hadithissa (Bukhari: 4.52. 220).

Muhammad valloitti Arabian niemimaan heimo kerrallaan. Jos vihollinen vastusteli, Muhammad tappoi miehet, takavarikoi heidän omaisuutensa ja otti heidän naisensa ja lapsensa orjiksi. Naisista tuli muslimien jalkavaimoja.

Tämän vuoksi monet heimot antautuivat Muhammadille ilman taistelua. Silloin he saivat pitää omaisuutensa, naisensa ja lapsensa. He saivat myös pitää uskontonsa mikäli maksoivat muslimeille erityistä veroa, jizyaa. Tämä oli tietysti houkutteleva vaihtoehto kuolemalle ja orjuudelle. Ja näin vihollisten sydämiin kylvetty pelko teki Muhammadista voittoisan.

Islamin lopullinen päämäärä on levittää islamin uskonto koko maailmaan ja saattaa Jumalan laki sharia sen lainsäädännöksi. Tämän päämäärän saavuttamiseksi voidaan käyttää mitä tahansa keinoja aina rauhanomaisesta lähetystyöstä täysimittaiseen sotaan. Terroriteoilla kylvetään kauhua uskottomien sydämiin ja uskottomat myöntyvät muslimien vaatimuksiin siinä toivossa, että heidät säästettäisiin terrori-iskuilta.

Nämä vaatimukset ovat aina sharia-lain soveltamista länsimaisessa yhteiskunnassa ja tällä tavoin Jumalan laki hivutetaan pala kerrallaan voimaan. Ensimmäiset vaatimukset vaikuttavat kohtuullisilta, kuten omat uimahallivuorot (sharia kieltää naisten ja miesten vapaan yhdessäolon) tai uskonnon mukaiset perheoikeudet (kuten Britanniassa jo tehdään), joissa sovelletaan sharian perheoikeutta.

Sharian soveltaminen perheoikeuteen voi vaikuttaa viattomalta, mutta useimmat toisuskoiset eivät ymmärrä, mitä sharian soveltaminen esimerkiksi avioeroihin tarkoittaa. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää, että kansalaiset saavat islamista totuudenmukaista tietoa. Tietoa on toki saatavilla, mutta useimmat ovat tässäkin asiassa valtamedian varassa, joka on päättänyt olla käsittelemättä islamin epämiellyttäviä puolia.

Olisiko niin, että toimittajat ovat antaneet pelolle vallan? Jos vältämme muslimien loukkaamista, niin ehkäpä he eivät sitten loukkaannu ja radikalisoidu ja jättävät Temppeliaukion kirkon ja muut Helsingin nähtävyydet rauhaan? Jospa suostuisimme antamaan imaameille vallan päättää musliminaisten avioliitoista ja rakentaisimme oikein hienon moskeijan Hanasaareen, niin ehkäpä muslimit eivät alkaisi tulkitsemaan Koraania ISISin tapaan ja vuokraisi autoja tappotarkoituksiin?

Pelko on tehnyt minusta voittoisan.





Lukemista:

Kaikki Muhammadista
Muhammedin tarina
Muhammadin elämä ja sankariteot
Kahden tunnin Koraani
Koraaniblogi
Mitä lännen tulee tietää

10. kesäkuuta 2017

Bosch Fawstinin piirroksia

Bosch Fawstin on kasvanut muslimiperheessä, mutta ymmärrettyään uskontonsa todellisen olemuksen luopui islamista ja vastustaa nykyään islamofasismia piirtämällä. Häneltä on ilmestynyt Pigman sarjakuvakirja ja hän julkaisee ja myy piirroksiaan blogissaan http://fawstin.blogspot.fi/

Texasin Garlandissa järjestetyssä pilapiirroskilpailussa Fawstin sai ensimmäisen palkinnon Muhammedia esittävällä piirroksellaan. Tapahtuma keskeytettiin muslimiterroristien yritettyä massamurhaa tilaisuuden osallistujia kohtaan. Turvamiehet ampuivat terroristit eikä sivullisia kuollut.

Bosch Fawstin puhuu Garlandin sarjakuvatapahtumassa:





Ensimmäinen palkinto annettiin tästä piirroksesta:

"Et saa piirtää minua!" - "Siksipä juuri piirrän sinut."



Muita Bosch Fawstinin piirroksia:












Lisää piirroksia täältä: http://fawstin.blogspot.fi/

Bosch Fawstin twitterissä: https://twitter.com/BoschFawstin



1. kesäkuuta 2017

Jumalan armo maailman kansoille, osa 1

Olemme lähettäneet sinut, oi Muhammed, vain armoksi maailman kansoille.
Koraani 21:107

Ne "monet edut", jotka Muhammad oli luvannut pettyneille seuraajilleen Hudaibiyyassa, oli Khaibarin juutalaisten varallisuus. Rauhansopimus oli poistanut mekkalaisten uhan, mikä mahdollisti Muhammadille hyökkäyksen Khaibarin juutalaisia vastaan ja näiden omaisuuden ryöstämisen, aivan samoin kuin oli tehty Yathribin juutalaisille. Muhammad ei kertonut suunnitelmistaan kenellekään moneen kuukauteen, mutta eräänä päivänä hän määräsi Hudaibiyyassa mukana olleet aseisiin. Kun ihmiset kuulivat, että kohteena oli Khaibar, monet muutkin ilmoittautuivat halukkaiksi lähtemään sotaretkelle, mutta Muhammad ei kelpuuttanut mukaan muita kuin ne, jotka olivat osallistuneet pyhiinvaellukselle. Hän syytti vapaaehtoisia siitä, että he halusivat mukaan vain sotasaaliin toivossa eivätkä hänen uskontonsa levittämisen vuoksi. He voisivat liittyä mukaan hyvän asian puolesta. Sotasaalista he eivät saisi. Tällä tavalla hän antoi heille opetuksen, mutta sotasaaliin epäämisen vuoksi hän sai kokoon vain suhteellisen pienen sotajoukon, noin tuhatviisisataa miestä.

Khaibarin keidas oli yksi läntisen Arabian vauraimmista alueista. Se oli kapea, kiemurteleva ja hedelmällinen laakso muinaisten laavakenttien välissä. Sitä sanottiin Hijazin taatelitilaksi ja se oli kuuluisa myös vihanneksista, viljasta, silkkivaatteista, metallityökaluista ja sotatarvikkeista. Puolenkymmentä sukulaisuuden ja uskonnon yhdistämää klaania asui linnoituksissa ja ympäröivissä kylissä, joilla kullakin oli omat viljelyksensä ja peltonsa. Joillakin viljelyksillä oli teolliset mittasuhteet: yhdessä kerrottiin olevan neljäkymmentätuhatta taatelipalmua, toisessa kaksitoistatuhatta. Tällainen tuotanto ja sen aikaansaama kauppa ulkomaailman kanssa mahdollistivat Khaibarin juutalaisille elintason, jota vähemmän yritteliäät kansat kadehtivat.

Sotasaaliin lisäksi Muhammadin motiivina hyökätä Khaibariin oli hänen profeetan kunniansa. Kuten Yathribin juutalaiset, myös Khaibarin juutalaiset kieltäytyivät omaksumasta hänen uskontoaan ja ottamasta häntä uskonnolliseksi johtajakseen. Sen sijaan he juonittelivat häntä vastaan. Useammin kuin kerran hän oli saanut tietoonsa, että Khaibarin juutalaiset olivat luvanneet ghatafaneille osuuden sadostaan palkkioksi avusta häntä vastaan. Hän tulkitsi tämän todisteeksi salaliitosta hyökätä häntä vastaan, mutta juutalaiset näyttäväisivät olleen enemmänkin aikeissa puolustautua kuin hyökätä. Muhammadin sotavoimien kasvaessa khaibarilaiset etsivät monilukuisemmista ghatafaneista liittolaista puolustamaan keidasta hyökkääjää vastaan. Niinpä kun huhut Muhammadin aikeista hyökätä saavuttivat Khaibarin, Kinana, eräs Nadir-heimon johtajista, jotka olivat asettuneet Khaibariin, kun heidät oli karkoitettu Yathribista, kiirehti tapaamaan ghatafanien johtajia tarkoituksenaan saada heiltä sotilaallista apua.

Muhammad pyrki yllätyshyökkäykseen ja suoritti pikamarssin pohjoiseen taittamalla Yathribin ja Khaibarin välin vain kolmessa päivässä. Hän lähetti edeltä miehiä levittämään huhua, että armeija aikoi hyökätä suojattomia ghatafanien leirejä vastaan aavikkotasangoilla, jotka alkoivat heti laavakenttien jälkeen. Harhautus onnistui. Ghatafanien vahvistukset olivat jo saapuneet Khaibariin tai olivat vielä matkalla, mutta he kiirehtivät takaisin kuultuaan, että heidän oma kansansa oli vaarassa. Lähestyessään Khaibaria Muhammad sijoitti pari sataa ratsumiestä strategisiin vuorisoliin tukkimaan ghatafanien tien mikäli he palaisivat takaisin ja varmisti näin selustansa.

Leiri oli noin kymmenen kilometriä Khaibarista ja se toimi ensimmäisen hyökkäyksen tukikohtana. Hyökkäys alkoi aamun koitteessa. Pimeyden turvin joukot siirtyivät laavakentän reunojen kallioille, mistä oli näkymä Khaibariin. Seuraten periaatettaan Muhammad odotti ensin, josko kuulisi rukouskutsun, aina musiikkia hänen korvilleen, ennen kuin aloitti hyökkäyksen. Voi vaikuttaa järjettömältä, että hän odotti kuulevansa rukouskutsun juutalaisten yhteisöstä, joka oli hänen perivihollisensa, mutta se oli käytäntö, jonka hän oli säätänyt: kaikki mitä hän teki, oli sunnaa, esikuvallista toimintaa, joka edisti "Allahin" asiaa. Uskovaisten tuli noudattaa hänen Koraaninsa määräyksiä, mutta myös hänen sunnaansa. Siksi hän toimi tälläkin kertaa samalla tavalla ja odotti rukouskutsua, vaikka tiesi, ettei sitä kuulu. Kerrotaan, että hän rukoili odotellessaan ja pyysi Allahia antamaan hänelle Khaibarin "hyvän", tarkoittaen sotasaalista ja vankeja. Rukouksen loppusanat ovat oppikirjaesimerkki psykologisesta projektiosta: "Ja me etsimme Sinun suojelustasi sen pahuudelta ja sen asukkaiden pahuudelta ja kaikelta pahuudelta, mitä siellä on!"

Juutalaisilla oli lukuisia linnoituksia, jotka olivat kolmessa suuremmassa ryppäässä kattaen koko laakson, kivirakennelmat pilkistivät vehmaiden viljelysten välistä. Suurimpien klaanien linnoitukset oli rakennettu laavakenttien huipuille tai laaksojen korkeimmille paikoille. Vaikuttavin niistä oli rakennettu kukkulan huipulle ja se kohosi yli kolmekymmentä metriä puiden latvojen yläpuolelle. Siellä oli myös salainen lähde, jonka vesi johdettiin kallioon louhittua tunnelia pitkin linnoitukseen. Juutalaiset nousivat ylös aikaisin aamulla, ja kun aamu valkeni, hyökkääjät näkivät heidän jättävän asumustensa turvan pidellen käsissään kuokkia, lapioita ja muita maataloustyökaluja matkalla päivän töihin. Juutalaiset odottivat hyökkäystä, mutta eivät arvanneet, että se oli jo käsillä. Muhammad antoi hyökkäysmerkin huutamalla "Allahu Akbar! Jumala on suurin! Khaibar on tuhon oma!" Ratsastaen hevosilla ja nopeilla kameleilla he rynnäköivät laaksoon huutaen "Oi valloittajat, tappakaa, tappakaa!" Joka puolella juutalaiset antoivat varoituksen: "Muhammad tulee! Muhammad tulee!"

Sen sijaan, että olisivat koonneet armeijansa yhteiseen hyökkäykseen Muhammadia vastaan, juutalaiset suojautuivat linnoituksiinsa toivoen kestävänsä hyökkäyksen. Linnoituksissa oli ruokaa, vettä ja aseita. Tämä puolustusstrategia osoittautui virheeksi, sillä Muhammad valloitti yhden linnoituksen kerrallaan. Piiritys alkoi ensimmäisten linnoitusten ryppäästä nimeltään Nata, jonka päälinnoitus kuului juutalaiselle sotilaalle Marhabille. Muhammad piiritti Marhabin linnaa yli viikon, mutta ei onnistunut murtamaan sen vahvaa pääporttia. Iltaisin Muhammadin joukot palasivat selustassa olevan leirinsä turviin peläten yöllisiä hyökkäyksiä, jos he jäisivät laaksoon. Ensimmäisten viiden päivän ajan Muhammad oli migreenin kourissa ja joutui makailemaan leirissä. Hän vaihtoi päälliköitä, mutta kukaan heistä ei onnitustunut tunkeutumaan Marhabin mahtavaan linnoitukseen, jonka muurit olivat korkeat ja vahvat, ja jota puolustivat urheat sotilaat haarniskoissaan. Kirjallisuudessa kerrotaan erilaisia versioita kaksintaistelusta, joka päättyi Marhabin kuolemaan. Toisessa versiossa Ali otti haasteen vastaan ja voitti vastustajansa hurjalla iskulla, joka lävisti Marhabin kypärän. Toisessa taas Maslama pyysi Muhammadilta lupaa taistella Marhabia vastaan kostona kuolleesta veljestään. Hurjan miekkataistelun jälkeen Maslama leikkasi Marhabin toisen tai molemmat jalat irti ja jätti tämän vuotamaan kuiviin, mutta Ali tuli väliin, katkaisi vihollisen pään ja riisui tältä sitten haarniskan, mikä johti riitaan siitä kumpi oli oikeutettu sotasaaliiseen. Muhammad päätti asian Maslaman hyväksi. Kerrotaan, että Marhabin veljet tulivat sitten yksi kerrallaan kaksintaisteluun Muhammadin miesten kanssa ja heidät kaikki tapettiin.

Läpimurto tapahtui, kun eräs juutalainen joko loikkasi vihollisen puolelle tai vangittiin ja suostuteltiin yhteistyöhön. Muhammad sai tietää häneltä, että juutalaiset olivat kauhuissaan ja he olivat siirtäneet naiset ja lapset toiseen linnoitukseen kauempana laaksossa. Juutalainen kertoi Muhammadille linnoituksessa olevista piiritysaseista - katapultista ja muurinmurtajista, jotka oli katettu suojaten niiden kantajia nuolilta ja yläpuolelta heitetyiltä kiviltä. Hän myös tarjoutui näyttämään heille salaisen pääsytien linnoitukseen, mutta kirjallisuus antaa myös vaihtoehtoisen version, jossa hänen sallittiin palata linnoitukseen, ja hän avasi portin seuraavana päivänä. Useimmat juutalaisista puolustajista kiipesivät muurien yli ja pakenivat toisiin linnoituksiin. Ne, jotka vastustelivat, kukistettiin ja tapettiin. Toiset yrittivät piiloutua, mutta löydettäessä heidät pakotettiin polvistumaan ja mestattiin.

Marhabin linnan valloitus oli tärkeä voitto, sillä se antoi Muhammadille tukikohdan laaksossa. Hän siirsi leirinsä linnoitukseen, missä se oli turvassa vastahyökkäyksiltä. Hän miehensä kuitenkin valittivat, että kaiken näkemänsä vaivan jälkeen he eivät olleet saaneet paljon mitään saalista. Lisäksi heillä oli pulaa ruuasta. He olivat ottaneet Yathribista mukaansa ruokaa vain matkan tarpeiksi ja olivat olettaneet elävänsä sen jälkeen ryöstösaalilla. Marhabin linnoituksesta ei löytynyt juurikaan syötäväksi kelpaavaa ja nyt ruoka oli lopussa. Monet miehistä olivat syöneet viimeisen ateriansa päivää ennen linnoituksen valloittamista ja senkin he olivat saaneet vain erään soturin urhoollisuuden ansiosta. Muutama lammas oli päässyt ulos juutalaisten linnoituksesta, mutta ne olivat lähellä muureja ja nuolenkantaman päässä. Muhammad pyysi vapaaehtoisia sieppaamaan lampaan ja sanoi: "Kuka miehistä ruokkii meidät noilla lampailla?" Mies, joka tunnettiin hassusta kävelytyylistään, sanoi: "Minä teen sen, oi Jumalan lähettiläs!" Nuolia väistellen hän sieppasi uuhit molempiin kainaloihinsa ja juoksi takaisin omille linjoilleen silmät pullottaen ja pää taaksepäin kallellaan kuin pelästyneellä strutsilla. Muhammad oli vaikuttunut suorituksesta ja osoitti hänelle suosiotaan: "Oi Jumala, olkoon hän kauan ilonamme!", hän huudahti. Mutta kaksi lammasta tuhannelleviidellesadalle miehelle ei ollut kuin suupala jokaiselle, tuskin sitäkään. Epätoivoissaan jotkut miehistä ottivat kiinni muutamia aaseja ja teurastivat ne. Liha kypsyi jo padoissa ja miehet valmistautuivat ruokailemaan, kun Muhammad sai tietää asiasta. Hän julisti, että aasin lihan syöminen on kiellettyä. Sikojen tavoin aasien tiedettiin syövän lantaa ja ne olivat sen tähden epäpuhtaita. Hän antoi käskyn kaataa kaikki keittoastiat maahan. Vastahakoisesti nälkäiset taistelijat suostuivat.

Sinä päivänä Muhammad oli mainiolla tuulella ja hän antoi uusia määräyksiä. Jopa pahempi kuin aasin lihan kieltäminen oli seksin kieltäminen vangittujen naisten kanssa heti vangitsemisen jälkeen. Se oli kova käsky, sillä tällainen seksi kuului luontaisetuihin ja oli yhtä hyvä kannustin taisteluun kuin sotasaalis. Se ei aikaisemmin ollut ollut ongelma Muhammadille. Vangittuja naisia oli aina voinut vapaasti raiskata, mutta nyt asia muuttui: Jumala ei pitänyt sitä hyvänä asiana. Muhammad seisoi Marhaban linnoituksen pihalla ja luetteli uusia määräyksiään aloittaen vangituista naisista: "Ei ole luvallista miehelle, joka uskoo Jumalaan ja viimeiseen päivään, sekoittaa siementään toisen miehen siemeneen." Hän selitti sen niin, että tyhminkin heistä ymmärtäisi: se tarkoitti, että on odotettava riittävän kauan, että voidaan todeta, ettei nainen ole raskaana aviomiehestään. Hänellä oli ensin oltava kuukautiset, mutta sen jälkeen he voisivat harrastaa seksiä hänen kanssaan niin paljon kuin haluaisivat. Jos hän sattuisi olemaan raskaana, ei häneen saisi koskea ennen kuin hän on synnyttänyt. Hän antoi myös säädöksen väliaikaisesta avioliitosta, huviliitoista, kuten niitä kutsuttiin, jotka olivat eräänlaisia yhden yön romansseja. Tämä käytäntö oli kehittynyt uskovaisten keskuudessa kiertämään määräystä avioliiton ulkopuolisesta seksistä, josta oli rangaistuksena ruoskiminen, jos tekijä oli naimaton, ja kuolemantuomio kivittämällä mikäli tekijä oli naimisissa.

Toiset määräykset koskivat sotasaaliista varastamista. Saaliista näpistelystä oli tullut vakava ongelma. Aikaisemmilla retkillä miehet olivat lainanneet tavaroita saaliskasoista ennen kuin ne oli jaettu laillisille omistajilleen. Uskovaiset saattoivat ottaa hevosen tai kamelin, ajaa sen väsyksiin ja sitten palauttaa sen. Tai he ottivat vaatteen ja palauttivat sen rikkinäisenä. Tai sitten he ottivat jotain eivätkä edes palauttaneet sitä. Muhammad kertoi heille, että Jumala ei pitänyt siitä. Vaikka hän itse ei saisi koskaan tietää, Jumala tietää kaiken, ja on mahdotonta salata sellaista Jumalalta. He eivät voisi salata edes ajatuksiaan Jumalalta, saati sitten pikku varkauksia sotasaaliista. Varkaita oli varoitettu: varastettu vaatekappale muuttuu tuleksi, jonka Jumala pukee varkaan ylle; varastetut jalkineet muuttuvat tulisiksi kengiksi, jotka polttavat kieroja jalkoja ikuisesti.

Aasin lihan keittoastioiden kaataminen maahan oli Muhammadilta nerokasta motivointia. Nälkäiset sotilaat olivat raivokkaita taistelijoita, erityisesti, koska seuraavassa linnoituksessa kerrottiin olevan runsaasti ruokatarpeita. Juutalainen loikkari oli kertonut Muhammadille, että yksi Natan linnoituksista kuului Sab-nimiselle juutalaiselle, joka oli yksi laakson rikkaimmista. Seuraavana päivänä Muhammadin miehet mursivat Marhabin linnoituksesta saaduilla muurinmurtajilla portit ja ryntäsivät linnoitukseen. Kuten oli käynyt Marhabin linnan valtauksessa, nytkin suurin osa juutalaisten sotilaista pakeni muurien yli, ja ne jotka jäivät kiinni, tapettiin. Armeija juhli linnasta löydetyllä ruualla. Siellä oli myös valtavia viiniruukkuja. Muhammad määräsi ruukut kaadettavaksi maahan tai rikottaviksi, muttä eräs uskovainen - häntä kutsuttiin Alkoholisti-Abdullahiksi - ei voinut vastustaa kiusausta ja joi itsensä sikahumalaan. Muhammad löi häntä sandaalillaan ja antoi sitten miesten hakata häntä lisää, mutta Abdullah oli niin juovuksissa, ettei tuntenut mitään. Abdullah istui jalat ristissä muiden seurassa typerästi hymyillen, kun ruoka tuotiin, ja miehet katselivat syödessään kuinka hän huojui puolelta toiselle.

---

Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "God's Mercy to Mankind" (ss. 354 - 360)

Aikaisemmat käännökset samasta kirjasta löytyvät osoitteesta https://kaikkimuhammadista.blogspot.fi/



---




27. toukokuuta 2017

Peter Townsend: Arabiaa vääräuskoisille

Peter Townsend kirjoittaa kirjassaan "Arabic for Unbelievers: 8 Words Every Non-Muslim Should Know":

Muistele hetki kaikkia niitä uutisjuttuja, joissa kerrotaan kuinka "mukavasta pojasta/tytöstä tuli jihadisti". Mikä on niille kaikille yhteistä?

Arvaan, että jokaisesta jutusta löytyy joku "mutta sitten" -maininta. Jotain sellaista kuin:

  • "Hän oli aivan tavallinen nuori mies, mutta sitten hän kääntyi islamiin"
  • "Hän tapaili ystäviään, mutta sitten hän alkoi käydä säännöllisesti moskeijassa"
  • "Hän ei ollut mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta sitten hän alkoi käyttää huivia ja lopetti yhteydenpidon ystäviinsä"


Tällaiset kertomukset ovat räikeästi ristiriidassa sen tarinan kanssa, mitä meille islamista kerrotaan. Meille kerrotaan monin tavoin kuinka islam on "rauhan uskonto", ja ne, jotka perustelevat sillä väkivaltaisia tekojaan, käyttävät väärin islamin perimmältään suvaitsevaista opetusta. Onkin kysyttävä, että miksi sitten kääntyminen islamiin, tai ryhtyminen hartaammaksi uskovaiseksi niin usein johtaa raivoisaan vihaan vääräuskoisia kohtaan? Eikö sen pitäisi mennä niin, että mitä hartaammin rauhanomaista uskontoa harjoittaa, sitä rauhanomaisemmaksi sitä tulee?

Tietysti ne, jotka pitävät kiinni "islam tarkoittaa rauhaa" -kertomuksesta, vakuuttavat meille innokkaasti, kuinka nämä tarinat ovat poikkeuksellisia ja näiden henkilöiden ennalta-arvattava kehitys jihadisteiksi perustuu islamin todellisen luonteen väärinymmärtämiseen. Miten voi olla, että miljoonat ihmiset ovat ymmärtäneet islamin väärin täsmälleen samalla tavalla? Eikö voisi siis olla niin, että  islamin opetuksessa on jotain sellaista, mikä motivioi jihadistien tekoja?

Viimeisen kysymyksen esittäminen on nykyään lähes mahdotonta ilman, että tulisi leimatuksi "islamofobiksi". Kriittisten kysymysten esittäminen islamin ja väkivallan suhteesta on ehkäpä yksi suurimmista yhteiskuntamme tabuista. Tässä kirjassa tulen rikkomaan tämän tabun ja käsittelemään tätä kysymystä tutkimalla kriittisesti islamin opetuksia niistä ihmisistä, jotka hylkäävät sen sanoman. Esittelen lukijalle kahdeksan arabian kielen sanaa ja ilmausta, jotka liittyvät suoraan tähän aiheeseen. Sanojen tulkinta perustuu islamin klassillisiin lähteisiin (Koraani, hadith ja sunna). En lainaa ainuttakaan ei-muslimilähdettä, vaan annan islamin omien kirjoitusten puhua puolestaan.

Rajoitan käsittelyn vain islamin ja vääräuskoisten suhteeseen eikä sitä tule nähdä islamin väitteiden kokonaisvaltaisena kritiikkinä. Siihen tarkoitukseen olen kirjoittanut paljon laajemman kirjan "Questioning Islam - Tough Questions and Honest Answers About the Muslim Religion". Kirja löytyy täältä: http://www.qi-book.com

[...]


Mahdollisista vastaväitteistä


Esitän tässä kirjassa islamista väitteen, että siinä on joitakin opetuksia, jotka järkyttävät ei-muslimeja, ja että nämä opetukset ovat usein välitön syy väkivaltaisiin tekoihin. Tämä saa tietysti monet ihmiset, jotka ovat tottuneet islamin käsittelyyn silkkihansikkain, tuntemaan itsensä vaivautuneiksi. Voidaankin olettaa, että meille esitetään joitakin tyypillisiä vastaväitteitä. Tarkastellaan lyhyesti näitä vastaväitteitä ennen kuin menemme asiaan.


"Tällainen islamin arvostelu on vihapuhetta ja suvaitsemattomuutta". Tämä syytös on kovin ironinen. Muslimisaarnaajat ja opettajat arvostelevat muita uskontoja ja ideologioita hyvinkin yksityiskohtaisesti ja vapaassa yhteiskunnassa heillä on siihen oikeus. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, että kun tähän kohteliaisuuteen vastataan samalla mitalla (eli islamia arvostellaan), aletaan heitellä syytöksiä "vihapuheesta" ja "suvaitsemattomuudesta". Sanon tämän mahdollisimman selvästi: ideologian kyseenalaistaminen ei tarkoita ihmisten vihaamista. Tehtävänäni on tarkastella kriittisesti islamia, eikä suinkaan lietsoa vihaa ketään vastaan. Olen aikaisemmin esittänyt lupauksen lukijoilleni, ja toistan sen tässä: jos joku pystyy osoittamaan kirjoituksistani "vihaa", joka kohdistuu muslimiyhteisön yksittäiseen jäseneen, haluan esittää anteeksipyyntöni ja vetää sanani takaisin. Sillä sellaiseen en pyri näillä kirjoituksillani.


"Sinä olet rasisti". En ole vielä saanut tyydyttävää vastausta siihen kysymykseen, jonka esitän tämä väitteen kuultuani: mikä "rotu" islam taas olikaan? Islam on uskonto eikä rotu. Koraanin väkivaltaiset säkeet koskettavat kaikkia ei-muslimeja, lausuivat niitä sitten arabit tai vaaleahiuksiset sinisilmäiset käännynnäiset (esimerkiksi "Valkoinen leski", Samantha Lethwaite). Tulee myös huomata, että monet äänekkäimmistä islamin kriitikoista eivät ole länsimaalaisia (esim. sikhejä, hinduja, mustia afrikkalaisia). Ovatko hekin "rasisteja" esittäessään epämiellyttäviä kysymyksiä?


"Sinä olet islamofobi". Odotan kuulevani huutoja "islamofobiasta" aina, kun islamista sanotaan jotain kriittistä, tarkoituksena tukahduttaa avoin ja vapaa keskustelu. Se on yhdenlaista sensuuria. Fobia voidaan määritellä järjettömäksi peloksi. Tässä kirjassa käy täysin selväksi, että tietyillä Koraanin opetuksilla on hyvin ikäviä seurauksia niille, jotka eivät näihin opetuksiin usko. Näiden seikkojen osoittamista ja niistä huolestumista ei voi pitää "fobiana", vaan ennemminkin täysin järkevänä reaktiona luettuun tekstiin. Käyttäisin sanan "islamofobian" sijasta mieluummin sanaa "islamorealismi".


"Muissakin kirjoituksissa on väkivaltaisia kohtia." Olen edelleen hämmästynyt siitä, miten usein tämä vastaus annetaan, kun puhun Koraanin monista tekstinkohdista, jotka oikeuttavat väkivallan vääräuskoisia kohtaan. Tarkoitukseni ei ole mainostaa mitään muuta uskontoa tai ideologiaa, vaan ainoastaan tarkastella islamia. Mielestäni Koraanin vertaaminen muihin uskonnollisiin kirjoituksiin on tarkoituksetonta seuraavista syistä:
  • Laiska moraalinen vertailu ei johda mihinkään. Vaikka voitaisiinkin osoittaa, että toisten uskontojen kirjoitusten väkivaltaiset kohdat ovat edelleen voimassa ja miljoonat ihmiset ovat valmiita toimimaan niiden mukaan (mitä vahvasti epäilen), tämä seikka ei mitenkään vapauta Koraania vastuusta. "Noi muutkin tekee niin" on keskustelutaktiikka, joka kuuluu alakoulun pihalle ja useimmat lapset luopuvat siitä, kun he oppivat, että jokaisen teot ja vastuu täytyy arvioida sinällään eikä vertailla toimintaa muiden tekemisiin.
  • Toinen perustelu, jonka mainitsen, kun saan vastauksen "nuo toiset ovat aivan yhtä pahoja", on se, että islamilla on lähes monopoli uskonnollisesti oikeutetussa väkivallassa tässä ja nyt 2000-luvulla. On täysin oikeutettua huomauttaa sellaisista asioista kuin inkvisitio esimerkkinä kuinka myös muiden uskontojen perusteella on menneisyydessä oikeutettu väkivaltaa, mutta ovatko katolisen kirkon polttoroviot ajankohtainen kysymys? Voimme toki käsitellä historiallisia tapahtumia, mutta on tunnustettava, että väkivallantekoja pyhät kirjoitukset huulillaan tekevät lähinnä ne, jotka tunnustavat islamin uskoa. Voin melkein kuulla vastapuolen "mut, mut, mut..." tässä kohdassa. "Mutta entä KKK?", "Entäs Westboron baptistikirkko?" Tähän vastaan vain, että globaali jihad tappoi yhtenä päivänä 11.9.2001 enemmän ihmisiä kuin KKK on tappanut koko olemassaolonsa aikana. Mitä tulee Westboron baptistikirkkoon, vaikka heidän ideologiansa onkin varmasti vihan täyteinen, eivät he ole tietääkseni tappaneet ainuttakaan ihmistä. Nämä tapaukset toki ansaitsevat tulla tuomituiksi, mutta meidän on oltava järkeviä ja rehellisiä siinä, mikä on tänä päivänä suurin uskonnollisesti motivoidun väkivallan lähde.


Lopuksi on mainittava, että Koraanin väkivaltaisilla säkeillä on huomattava teologinen painoarvo. Näin ei välttämättä ole muissa uskonnollisissa teksteissä. Esimerkiksi Tooran väkivaltaiset kohdat sisältävät historiallisen kuvauksen, eikä niissä anneta ymmärtää, että kyseessä olisivat ikuiset määräykset. Koraanissa asia on aivan toisin teologisen säännön, "abrogaation lain", mukaan. Se perustuu Koraanin säkeeseen 2:106: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" Tästä säkeestä seuraa, että Koraanissa on säkeitä, jotka on korvattu myöhemmillä säkeillä. Tämän soveltaminen sotaan ja rauhaan on hyvin tärkeää. Kronologisesti aikaisemmat Koraanin osat "ilmoitettiin" Mekassa, kun Muhammad oli pienen vaikeuksissa olevan vähemmisön johtaja. Siksi tältä ajalta olevat kappaleet kehottavat suvaitsevaisuuteen ja rauhanomaiseen yhteiseloon. Myöhemmät kappaleet on "ilmoitettu" Medinassa, kun Muhammad oli Medinan armeijan ylipäällikkö, joka pyrki valloittamaan koko Arabian niemimaan. Kuten voidaan arvata, tämän ajanjakson tekstit ovat paljon väkivaltaisempia vääräuskoisia kohtaan. Jotkut muslimiteologit sanovat, että Koraanin säe 9:5 (niin sanottu "Miekkajae") kumoaa kaikki aikaisemmat säkeet, jotka kehottavat rauhaan uskottomien kanssa. Tämän vuoksi Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät ole vain historiallisia jäänteitä, vaan koko Koraanin tärkeimpiä ja arvovaltaisimpia säkeitä.


"Minulla on muslimiystävä ja hän ei ole lainkaan väkivaltainen". Tässä meidän täytyy kysyä: kumoaako sinun ystäväsi olemassaolo Koraanin väkivaltaiset säkeet? Ystäväsi on epäilemättä hieno ihminen. On kuitenkin jyrkästi Koraanin vastaista olla ystävä ei-muslimin kanssa säkeen 3:28 perusteella: "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta". Se tosiasia, että ystäväsi jättää noudattamatta Koraanin selvää käskyä, on ehkä osoitus siitä, ettei ystävääsi voi käyttää mittapuuna, kun arvioidaan miten hurskaan muslimin tulisi käyttäytyä. On myös hyvä huomata, että Koraanin säe 3:28 antaa vääräuskoisten ystävien kieltoon yhden poikkeuksen: "Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan . Jumala kehoittaa teitä pelkäämään vain Häntä, ja Hänen luoksensa te palaatte". Tämä tarkoittaa, että muslmin on sallittua teeskennellä "ystävyyttä", jos hän näin suojelee muslimien yhteisöä jollain tavalla (esim. vakuuttamalla heille, että yhteisön aikomukset ovat täysin rauhanomaisia).


"Vain 'pieni vähemmistö' kannattaa väkivaltaa". Tähän voidaan vastata, että on todella olemassa maltillisia muslimeja ("maltillisuuteen" kuuluu usein Koraanin huomiotta jättäminen), mutta islam itsessään ei ole maltillinen ideologia. Lisäksi niitä, jotka toimivat Koraanin ja perimätiedon kirjaimellisen tulkinnan mukaan, ei voi mitenkään kutsua pieneksi vähemmistöksi. Monet tutkimukset osoittavat, että huomattava osuus maailman muslimeista ei ole "maltillisia" ja he myös hyväksyvät jihadin islamin levittämiseksi. Vaikka ajattelisimme väkivaltaisen jihadin kannattajia olevan vain naurettavan pieni osuus (10%), heidän lukumääräänsä (130 miljoonaa) ei voi millään muotoa kutsua "pieneksi" (jos muslimien kokonaismäärä on 1,3 miljardia). Se on enemmän kuin useimpien valtioiden asukasluku. Jos noin moni ihminen on valmis tarttumaan aseisiin islamin puolesta (tai tukemaan heitä aineellisesti), meillä ei-muslimeilla on valtava ongelma ja meidän on otettava se huomioon eikä kieltää asiaa.


"Irroitat Koraanin tekstin kontekstistaan." Tämä väite on erityisen ironinen, sillä ne, jotka ajavat "rauhan uskonnon" tarinaa, syyllistyvät siihen itse säännöllisesti. Meille esimerkiksi usein kerrotaan Koraanin sanovan, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256). Se mitä jätetään kertomatta on, että tämä säe on kumottu väkivaltaisemmilla säkeillä (erityisesti 9:5), jotka ilmoitettiin, kun Muhammad soti mekkalaisia vastaan. Entäpä Koraani 5:33 ("kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset")? Kummallisesti ne, jotka lainaavat tätä sydämellistä lausetta yhä uudelleen, eivät koskaan lue säettä kokonaisuudessaan, sillä siinä tehdään poikkeus niiden kohdalla, jotka tekevät "pahuutta" maan päällä. Heidän rangaistuksensa? Heidät pitää tappaa ja ristiinnaulita. Se siitä "kontekstista"!

"Irrottaminen kontekstista" -syytös on erityisen ironen sen vuoksi, että on hyvin vaikeaa löytää Koraanista kontekstia ja monesti se on mahdotonta.

  • Koraanissa on 114 lukua (suuraa), jotka on järjestetty suurin piirtein pisimmästä lyhyimpään, ainoana poikkeuksena ensimmäinen luku (Fatiha, Avauksen suura). Tämä järjestys aiheuttaa sen, että perättäisillä luvuilla ei ole juuri mitään yhteistä toistensa kanssa.
  • Kontekstin määrittäminen on hankalaa myös sen vuoksi, että Koraanissa ei ole juurikan kerronnalisia kappaleita. Ne ovat vain samankaltaisia Allahin julistuksia ilman selityksiä, missä ja milloin ja mihin tapauksiin nämä julistukset liittyvät. Muslimioppineet yrittävät ratkaista tämän ongelman viittaamalla haditheihin (perimätietoon), joiden väitetään antavan kontekstin kyseisille tekstinkohdille. Näissä ongelmana on se, että ne on kirjoitettu muistiin yli 200 vuotta sen jälkeen, kun näiden asioden on väitetty tapahtuneen. Monesti perimätieto tarjoaa samaan tapahtumaan ristiriitaisia konteksteja, esimerkiksi sunnien ja shiiojen kertomukset voivat erota huomattavasti.


Filosofiselta kannalta kannattaa huomata, että kontekstiin turvautumisessa on perustavaa laatua oleva ongelma, kun puhutaan kirjasta, jonka väitetään olevan ikuinen. Useimmat ortodoksiset muslimit uskovat, että Koraania ei ole luotu, ja että maallinen Koraani on täydellinen kopio Allahin ikuisesta ilmoituksesta. Koraanin joidenkin osien selittäminen historiallisella kontekstilla on siksi hyvin ongelmallista. Jos Koraani todellakin on Allahin ikuinen opastus ihmiskunnalle, ihmisten pitäisi voida noudattaa sitä kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa.

Kaikesta yllä sanotusta huolimatta tulen ottamaan tässä kirjassa tarkasti huomioon kontekstin, milloin se vaan on mahdollista. Tukeudun arabiankieliseen tekstiin ja viittaan säännöllisesti keskustelun kohteena olevan tekstin edellä ja jäljessä oleviin säkeisiin. Olen varma, että viittaan ja keskustelen Koraanista aina oikeassa kirjallisessa kontekstissa.


"Ei sillä ole väliä, mitä Koraani sanoo, sillä muslimit voivat uskoa mitä haluavat." Amerikkalainen näyttelijä Ben Affleck käytti tätä argumenttia hiljattain. Hän näyttäisi ehdottavan, että muslimit keksivät islamin omasta päästään ja että uskonnon opetukset eivät paljoa merkitse. Tämä lausunto on niin naurettava, ettei se oikeastaan tarvitse vastaväitettä, mutta sanotaan kuitenkin selvyyden vuoksi seuraavaa:

  • Totuuden näkeminen suhteellisena voi olla muodikasta tietyissä länsimaiden älymystöpiireissä. Tämän trendikkään ajatuksen siirtäminen koko muslimimaailmaan on kuitenkin täysin järjetöntä. Luulenpa että on oikein sanoa, ettei muslimien suuri enemmistö koe uskoaan jonkilaisena valintamyymälänä, josta voi päivittäin ottaa mikä miellyttää.
  • Toisekseen täytyy huomata, että teologinen uudistaminen (bidah) katsotaan ortodoksisessa islamissa hyvin vakavaksi synniksi. Bidah nähdään niin vakavaksi asiaksi, että jos joku jatkuvasti harjoittaa sitä, hänet voidaan julistaa uskonluopioksi, jolla on islamissa erittäin vakavat seuraukset (katso luku apostaasista). Koraanin kirjaimellinen tulkinta on klassilisten kommentaattoreiden toimesta varsin kirjaimellisesti pakotettu voimaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
  • Lopuksi voidaan sanoa, että vaikka edellä esitetyt seikat eivät pitäisikään paikkaansa (toisin sanoen, muslimit olisivatkin vapaita uskomaan ja toimimaan vapaasti miten haluavat), miljoonat muslimit ympäri maailmaa ovat valinneet ultrakirjaimellisen islamin kirjoitusten tulkinnan ja niiden perusteella he vaalivat vihaa vääräuskoisia kohtaan. Länsimainen eliitti, joka yrittää toivoa pois nämä tosiasiat, koska heidän oma elämänkokemuksensa ei riitä ymmärtämään, että uskonnolla voi olla näin suuri vaikutus ihmisiin, on erehtynyt, ja suoraan sanoen vaarallinen.


Kahdeksan arabiankielistä sanaa löytyvät aikaisemmista blogiteksteistä

Kafir - vääräuskoinen

'Ahl al-Kitab - kirjan kansat

Dhimmi - suojeltu henkilö

Jihad - kamppailu

Dar al-Harb - sodan maa

Ridda - uskosta luopuminen

Shari'a - islamilainen laki

Taqiyya - teeskentely


Mitä voidaan tehdä?


Pelkään, että islamista maalaamani kuva suhtautumisessa niihin, jotka eivät seuraa sen opetuksia, ei ole aurinkoinen. En pyytele sitä anteeksi. On paljon parempi kohdata epämiellyttävä totuus kuin toivoa sen katoavan tai toistaa hurskastelevia kliseitä, kuten "islam on rauhan uskonto".

Jäljelle jää kysymys, miten meidän vääräuskoisten tulisi vastata.

Vaikka vastaukset Koraanin sisäänrakennettuun vihaan ja väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan voivat olla monenlaisia, yksi vastaus on varmasti väärä. Valitettavasti se on juuri se, minkä poliittiset päättäjämme valitsevat: kieltäminen.

Aina kun uusi hirmuteko islamin nimessä tapahtuu, voimme melkein varmasti kuulla johtajiemme (joista useimat eivät luultavasti ole koskaan edes pidelleet kädessään Koraania) vakuuttavan, että "tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Lisäksi seuraa vääjäämättä "radikalisoitumisen syiden" pohtimista. Kun osoitetaan, että "radikalisoitumisen syy" voidaan usein yksinkertaisesti osoittaa islamin perusteksteistä (Koraani ja hadith), tämän ilmiselvän tosiasian lausuja hiljennetään huutamalla "islamofobiaa".

Kuinka kauan meillä on varaa olla kuuroja ja sokeita uhalle, jonka islamin opetukset toisuskoisten kohtelusta aiheuttaa ei-muslimien elämälle ja hyvinvoinnille? Kuinka paljon tarvitaan lisätodisteita (Koraanin teksteistä ja miljoonien ihmisten kokemuksista) ennen kuin tunnustamme sen tosiasian, että meillä on valtava ongelma käsissämme.

Jos kieltäminen ei ole järkevä vaihtoehto, niin mikä on? Ehdottaisin, että islamista esitettyjen väitteiden perusteellinen kritiikki on aivan listan kärjessä. Jos islamin teologinen järjestelmä pystytään onnistuneesti haastamaan, toissijaiset näkemykset (kuten miten islam näkee vääräuskoiset) joutuvat seuraavaksi epäilyksen alle. Toisin sanoen: islamin heikentäminen tekee ei-muslimien maailman turvallisemmaksi.

Valitettavasti vuosikymmenien "poliittisen korrektiuden" nimissä tehty sensurointi on asettanut islamin arvostelun yläpuolelle. Tämä perustuu ajatukseen, että toisten uskomusten liian yksityiskohtainen tutkiminen olisi jotenkin tahditonta, suvaitsematonta tai jopa "vihaa". Valitettavasti monet muslimit vielä vahvistavat tätä väärää ajattelutapaa tuomitsemalla kaiken islamin kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä muslimeja vastaan. Näillä samoilla muslimeilla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia esittää raivoisaa kritiikkiä muita uskontoja ja ideologioita vastaan.

Miten pääsemme tämän yli? Meidän täytyy yksinkertaisesti vakuuttaa ihmiset siitä, että uskomuksien kyseenalaistaminen ei ole sama asia kuin ihmisten vihaaminen, ja jatkaa tarmokkaasti islamin kritisoimista. Vasta sitten, kun ei-muslimit pystyvät mainitsemaan monia Koraanin ristiriitaisuuksia ja kyseenalaistamaan Muhammadin elämän tapahtumia, on tämä tehtävä loppuun saatettu. Vasta maailmassa, jossa islamia ei voida saarnata ilman, että vääräuskoiset välittömästi vastaavat hyvin perustelluilla ja vastaansanomattomilla vasta-argumenteilla, on toisuskoisten turvallista elää.

Aivan liian monet ihmiset edelleen väittävät, että "tässä ei ole kyse islamista" sen sijaan, että tarkastelisivat islamia kriittisesti, varmistaen näin, että radikalisaation ja väkivallan juurisyitä (Koraani ja hadith) ei kyseenalaisteta. Meillä ei ole varaa jatkaa tällä väärällä polulla!

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Muita Peter Townsendin kirjoja:

Questioning Islam: Tough Questions & Honest Answers About the Muslim Religion
https://www.amazon.com/Questioning-Islam-Questions-Answers-Religion-ebook/dp/B00LBQ32SE

Nothing to do with Islam?: Investigating the West's Most Dangerous Blind Spot
https://www.amazon.com/Nothing-Islam-Investigating-Wests-Dangerous-ebook/dp/B01FWVFHFE



 



---

Islam pähkinänkuoressa:




21. toukokuuta 2017

Arabiaa vääräuskoisille: Taqiyya

ﺗﻘﻴﺔ Taqiyya - teeskentely


Kun on kyse etiikasta ja moraalista, useimmat ihmiset arvostavat rehellisyyttä hyvin korkealle. Islamin suhde rehellisyyteen on melko monimutkainen, mutta voimme kuitenkin sanoa, että muslimien ei tarvitse puhua totta kaikissa tilanteissa ja joissakin tilanteissa epärehellisyyttä suorastaan rohkaistaan. Tämä on seurausta Muhammadin eettisestä periaatteesta, jossa moraalisena ohjenuorana on kysymys "Mikä on islamille hyväksi tässä tilanteessa?" Moraalinen kysymys ei siis ole "Mikä on totta?". Tämän vuoksi on täysin hyväksyttyä kertoa valheita tai puolitotuuksia, erityisesti ei-muslimeille, jos se palvelee islamin tarpeita.

Petoksen käyttäminen islamin päämäärien edistämiseksi perustuu lujasti Koraaniin. Seuraavat tekstit ovat taqiyyan (teeskentely, harhauttaminen) doktriinin perusta moraalisena tekona:

  • "Niitä, jotka kieltävät Jumalan ensin Häneen uskottuaan - emme tarkoita niitä, jotka siihen pakotetaan, vaikkakin heidän sydämensä pysyvät uskossa, vaan niitä, jotka avaavat sydämensä epäuskolle - niitä kohtaa Jumalan viha ja niitä kohtaa suuri rangaistus" (Koraani 16:106). Tässä säkeessä lausutaan periaate, että muslimi voi kieltää olevansa muslimi, jos hän pelkää joutuvansa vaikeuksiin, mikäli tämä tulee tietoon. Koraanin säkeessä 40:28 annetaan esimerkki miehestä, joka salasi tällä tavoin uskonsa. Kuten tulemme näkemään, tätä periaatetta kehitetään edelleen haditheissa aggressiiviseksi petollisuudeksi, jossa henkilö salaa muslimitaustansa, jotta voisi päästä vahingoittamaan uhriaan.
  • "Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä julistus ihmisille suuren toivioretken päivänä, että Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään" (Koraani 9:3). Tämä säe on hämmästyttävän kyyninen. Tärkeät sopimukset, ehkäpä jopa Allahin nimeen vannotut, voidaan purkaa noin vain julistamalla, että Allah ja Muhammad ovat vapaita pakanoiden "kosketuksesta". Tämä perustuu periaatteeseen, että sopimukset, valat ja lupaukset tarvitsee pitää vain, jos niistä on hyötyä muslimeille. Mikäli sopimuksen rikkomisella voidaan saavuttaa etua, tämä mahdollisuus tulee käyttää islamin edistämiseksi. Lisäksi muslimeille vakuutetaan, että Allah ei pidä heitä syyllisinä "ajattelemattomasta sanasta valoissanne" (Koraani 2:225).
  • "Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta. Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan" (Koraani 3:28). Tässä kuuluisassa säkeessä muslimeja kielletään ottamasta ei-muslimeja ystävikseen. On kuitenkin yksi tärkeä poikkeus. He voivat ystävystyä mikäli he pelkäävät jotain heidän puoleltaan. Tämä teksti tulkitaan yleisesti siten, että muslimeilla on lupa teeskennellä ystävyyttä ei-muslimien kanssa, mikäli se turvaa heidän oman asemansa yhteisössä.


Edellä olevat säkeet opettavat muslimeille, että rehellisyys ei aina ole hyve, vaan valehtelu ja petos ovat joskus tarpeellisia islamin asian ajamiseksi. Tämä päätelmä vahvistetaan monissa haditheissa, joissa muslimeja ylistetään petollisista teoista, jotka auttoivat muslimeja.

  • Sahih Bukhari (52:269) siteeraa Muhammadia: "Sota on petosta". Toiset hadithit kertovat, miten petosta voidaan käyttää sodankäynnissä. Sahih Bukhari (52:271) on erityisen paljastava: "Profeetta sanoi: 'Kuka on valmis tappamaan Ka'b bin Ashrafin?' Muhammad bin Maslama vastasi:'Haluatko minun tappavan hänet?' Profeetta vastasi myöntävästi. Muhammad bin Maslama sanoi: 'Salli minun sitten sanoa mitä haluan' Profeetta sanoi: 'Minä sallin sen sinulle'". Huomatkaa, mitä tässä tapahtuu: Eräs Muhammadin seuraaja pyytää lupaa valehdella ja se sallitaan hänelle saman tien. Sahih Bukhari (53:369) kertoo meille, mitä tapahtui seuraavaksi. Bin Maslama menee tapettavaksi määrätyn miehen luo ja teeskentelee, että hän on hyvin pettynyt "profeettaan". Tällä tavalla hän saavuttaa miehen luottamuksen ja pääsee hänen sisäpiiriinsä. Kun he olivat "ystävystyneet", Maslama kysyi Ka'bilta, jos tämä tahtoisi haistella päänsä hajustetta, teko, joka voi tapahtua vain kahden luotetun ystävän kesken. Luottaen "ystäväänsä" Ka'b suostuu ja silloin hänet otetaan kiinni ja tapetaan! "Sota on petosta".
  • Muhammad salli rauhansopimuksen tekemisen perustuen väärään tietoon. Tämä periaate lausutaan Sahih Bukharissa kohdassa (49:857): Um Kulthum bint Uqba kertoi, että hän kuuli Allahin lähettilään sanovan: "Hän, joka tekee rauhan kansojen välillä keksimällä sopivia tietoja ja sanomalla hyviä asioita, ei ole valehtelija."

Se että teeskentelyyn kehotetaan tässä määrin on erittäin huolestuttavaa ei-muslimien näkökulmasta. Meidän pettämisemme nähdään hyvänä tekona, minkä pitäisi vähintäänkin johtaa islamin seuraajien sanomisten kriittiseen tarkasteluun.

---



Bill Warner selittää mitä on taqiyya:




David Wood kertoo taqiyyasta:




20. toukokuuta 2017

Arabiaa vääräuskoisille: Shari'a

ﺷﺮﻳﻌﺔ Shari'a - islamin laki



Islamin laki tunnetaan yleisesti nimellä shari'a. Shari'a on paljon enemmän kuin lakikokoelma. Se pyrkii säätelemään muslimin (ja itse asiassa kaikkien ihmisten) elämän jokaista yksityiskohtaa Allahin täydellisen lain mukaan. Toisuskoisten onkin hyvä tutustua shari'an säännöksiin, erityisesti niihin, jotka koskevat vääräuskoisia.

Muslimit ovat velvollisia noudattamaan shari'an kaikkia säännöksiä. Allah julistaa uskosta luopuneiksi ne, jotka eivät noudata hänen lakiaan: "Joka ei käytä Jumalan ilmestystä oikein, on uskoton" (Koraani 5:44-45). Tästä seuraa, että mikä tahansa lainsäädäntö, joka ei perustu shari'aan, on mahdotonta hyväksyä. Koraanissa sanotaan näin: "Siten on sinun (Muhammed) arvosteltava heitä sen mukaan kuin Jumala on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän alhaisia viettejään, vaan ole heidän suhteensa varuillasi, etteivät he viettelisi sinua pois osastakaan niitä totuuksia, jotka Jumala on sinulle ilmoittanut" (Koraani 5:49-50).

Tätä näkemystä vahvistetaan hadithissa, jossa ilmoitetaan yksiselitteisesti, että muslimin on ehdottomasti kiellettyä totella lakeja ja asetuksia, jotka eivät ole shari'an mukaisia: "Abullah kertoi: Profeetta sanoi: 'muslimin on kuunneltava ja toteltava (hallitsijansa määräyksiä), piti hän siitä tahi ei, kunhan nämä määräykset eivät ole tottelemattomuutta (Allahia kohtaan), mutta jos tottelemattomuutta (Allahia kohtaan) määrätään, niin silloin sitä ei pidä kuunnella eikä totella'" (Sahih Bukhari 9:89:258).

Tämä shari'an rikkomattomuus, jota kaikkien muslimien odotetaan noudattavan, on vähintäänkin ongelmallinen. Tämä sen vuoksi, että shari'a on oleellisesti ristiriidassa nykyajan ajattelutavan, ihmisoikeuksien ja ei-islamilaisen lainsäädännön kanssa. Shari'an noudattaminen asettaa muslimiyhteisöt törmäyskurssille heidän toisuskoisten naapuriensa kanssa.

Kaikkien sellaisten shari'an määräysten luetteleminen, jotka ovat modernien arvojen ja ihmisoikeuksien vastaisia, vaatisi kokonaisen kirjan, joten tässä luetellaan vain muutamia huomattavia esimerkkejä. Yleisesti voidaan sanoa, että shari'a:

  • Kriminalisoi sellaisia tekoja, jotka eivät ole rikoksia muissa lakijärjestelmissä.
  • Määrää tekemään sellaista, mikä on laitonta muissa lakijärjestelmissä.
  • Kohtelee todistajia epäoikeudenmukaisesti.
  • Määrää julmia ja epäinhimillisiä rangaistuksia.



Shari'an laaja sovellusalue


On huomattava, että shari'a suunniteltiin kontrolloimaan yhteiskunnan ja yksilön jokaista tekoa. Tästä syystä monet sellaiset asiat, joihin lainsäädäntö ei puutu monissa maailman maissa, ovat shari'an vastaisia. Seuraavassa luetellaan tekoja, jotka ovat shari'an mukaan vakavia rikoksia:


  • Apostaasi eli islamin uskosta luopuminen. Siellä missä shari'aa tarkasti noudatetaan, uskonluopiot voivat odottaa saavansa kuolemantuomion.
  • Sananvapaus. Jumalanpilkka on erittäin vakava rikos shari'an mukaan. Erityisen vakavana pidetään Profeetan arvostelua. Muhammadin esimerkin mukaisesti useimmat shari'aan perustuvat lait vaativat blasfemiasta kuolemanrangaistusta.
  • Aviorikos. Perinteinen shari'an mukainen rangaistus aviorikoksesta on kuoliaaksi kivittäminen, siitä huolimatta, että tämä rangaistus on säädetty vain hadith-kokoelmissa, mutta ei Koraanissa.
  • Alkoholin nauttiminen ja uhkapeli. Shari'a-laki perustuu tältä osin Koraanin säkeeseen 5:90: "Te, jotka uskotte! Päihdyttävät juomat ja uhkapelit ja (uhripalvelus) pystytettyjen kivien edessä sekä nuolilla arpominen ovat pelkkää riettautta, paholaisen aikaansaamaa; karttakaa kaikkea tätä, jotta olisitte onnelliset" (Koraani 5:90). Ensikertalaiset yleensä ruoskitaan, mutta rikoksen uusimisesta voi seurata vakavampia rangaistuksia.
  • Homoseksuaalisuus. Shari'assa ei ole mitään epäselvyyttä siitä, pitääkö homoseksuaalisesta teosta rangaista, ainoastaan siitä, minkälainen rangaistuksen tulisi olla. Moni shari'aan perustuva lainsäädäntö määrää homoseksuaalisuudesta kuolemanrangaistuksen.


Monia muitakin tekoja, joita ei useimmiten pidetä lainsäädännössä rikoksina, ovat sellaisia shari'n mukaan. On huomattava, että näistä "rikoksista" nostetaan edelleen kärkkäästi syytteitä islamilaisessa maailmassa. On paljon esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset islamilaisessa maailmassa ovat menettäneet henkensä apostaasin, blasfemian, aviorikoksen ja homoseksuaalisuuden vuoksi vielä 2000-luvulla.


Shari'an laittomat määräykset


Sen lisäksi, että sharia määrää monista sellaisista teoista rangaistuksen, joita ei yleensä pidetä rikoksina, se myös määrää tekemään sellaista, joita toisissa sivilisaatioissa pidetään rikoksina.


  • Perheväkivalta: Koraani tekee selväksi, että miehen on lyötävä vaimoaan, mikäli tämä on tottelematon: "Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä" (Koraani 4:34). Vaimon lyöminen on näin ollen täysin laillista ja sitä jopa suositellaan shari'assa.
  • Sukupuolisyrjintä: Shari'a seuraa Koraanin määräyksiä perinnönjaossa ja todistamisessa oikeudessa. Sen mukaan nainen perii vain puolet miehen saamasta perinnöstä (Koraani 4:11). Naisen todistus on myös vain puolet miehen todistuksesta (Koraani 2:282). Shari'a siis vaalii sukupuolten eriarvoista kohtelua sallimalla naisten syrjinnän lain edessä.
  • Seksi alaikäisen kanssa: Muhammadin henkilökohtaisen esimerkin ja Koraanin selvän opetuksen vuoksi shari'a ei sisällä rajoituksia sukupuoliyhteyteen alaikäisten kanssa. Päin vastoin, kaikki muslimimaiden hallitusten yritykset määrätä suojaikärajoja kansainvälisten käytäntöjen mukaan törmäävät uskonnollisten johtajien raivoisaan vastustukseen.
  • Orjuus: Koraanissa ja haditheissa ei ole yhtäkään kohtaa, missä tuomittaisiin orjuus, vaan siihen suhtaudutaan normaalina asiantilana. Kun otetaan vielä huomioon, että Muhammadilla oli itselläänkin orjia, ja Muhammad on esimerkkinä kaikille muslimeille, on selvää, ettei shari'asta löydy yhtäkään orjuuden kieltävää pykälää. Vaikka onkin totta, ettei orjuus ole voimassa nykyajan muslimimaailmassa, se ei ole millään tavalla shari'an ansiota.



Shari'a on perustaltaan epätasa-arvoinen


Tärkeimpiä periaatteita missä tahansa oikeudenmukaisessa lakijärjestelmässä on ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä. Toisin sanoen, jokaisen todistajan sanan tulee olla saman arvoinen toisten todistajien sanomisten kanssa. Järjestelmä, jossa henkilön todistusta pidetään vähempiarvoisena vain siksi ketä he ovat, esimerkiksi naisia tai ei-muslimeja, voidaan pitää perustavalla tavalla epäoikeudenmukaisena. Kuitenkin juuri näin shari'a toimii. Kaikki todistajanaitiossa istuvat eivät ole lähellekään samanarvoisia. Naisen todistuksen arvo on vain puolen miehen vastaavasta. Ajatellaan tämän seurauksia vaikkapa raiskaustapauksessa. Jos mies todistaa naista vastaan, on miehen todistus shari'an mukaan aina voimakkaampi kuin naisen todistus. Epätasa-arvo lain edessä ulottuu myös ei-muslimeihin. Joissakin shari'aa noudattavissa lakijärjestelmissä ei-muslimien ei ole luvallista todistaa muslimeja vastaan. Toisissa heidän todistuksensa on vähempiarvoinen kuin muslimin todistus. Tästä seuraa, että ei-muslimeilla on suuria vaikeuksia silloin, kun heidän täytyy todistaa muslimia vastaan.


Shari'an barbaariset rangaistukset


Nykyajan ihmisoikeusperiaatteet mainitsevat "julman ja epätavallisen rangaistuksen" yhtenä perustavaa laatua olevana ihmisoikeusrikkomuksena. Valitettavasti islamilainen laki määrää monista rikoksista juuri tällaisia rangaistuksia, myös sellaisista rikoksista, joita ei muissa lakijärjestelmissä pidetä edes rikoksina. Näitä rangaistuksia ovat:


  • Amputaatio: Koraanissa on kaksi säettä (ja monia haditheja), jotka määräävät jäsenten katkaisun islamin lain rikkomisesta. Ne ovat Koraani 5:33:"Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta."; ja Koraani 5:38: "Varkailta taasen, olkootpa mies~ tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta. Jumala on mahtava, viisas."
  • Kivitys: Vaikka kivitystä ei mainita Koraanissa, kuuluu se kuitenkin shari'an rangaistuksiin. Tämä perustuu siihen, että Muhammadin vaimo Aisha (kalifi Umarin tukemana) sanoo, että Koraanissa oli alkujaan avionrikkojien kivittämisen määräävä säe (Sunan Ibn Majah, Nikahin kirja, numero 1934).
  • Ristiinnaulitseminen: Ristiinnaulitseminen on muinainen ja barbaarinen teloitustapa, jossa uhria kidutetaan hirvittävällä tavalla ennen kuolemaa. Koraani määrää tämän rangaistuksen säkeessä 5:33 (katso edellä) ja se on siten shari'an mukaan hyväksyttävä rangaistustapa.



Tässä luvussa lähinnä raapaistiin pintaa shari'an ja nykyaikaisten arvojen välillä olevista eroista, mutta tämänkin pitäisi vakuuttaa lukija siitä, ettei islamin laki ole avain onnelaan, vaan varma tie epätasa-arvoon, epäoikeudenmukaisuuteen ja julmuuteen.


---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös
Arabiaa vääräuskoisille: Kafir,
Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab
Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi
Arabiaa vääräuskoisille: Jihad

Arabiaa vääräuskoisille: Ridda


---

Bill Warner kertoo shari'a-laista




Sharia for Dummies



17. toukokuuta 2017

Arabiaa vääräuskoisille: Ridda

ﺭﺩﺓ Ridda - apostaasi, uskosta luopuminen


Tällä kertaa käsittelemme sanaa, jolla on erityistä merkitystä niille ei-muslimeille, jotka harkitsevat kääntyvänsä islamiin.

Islamin suvaitsemattomuus tulee erityisen selväksi siinä, miten se kohtelee niitä, jotka luopuvat uskosta. Koraani tekee selväksi, että islamista luopuminen on erittäin vakava synti, ja se sisältää monia vertahyytäviä muistutuksia kauheasta kohtalosta niin tekeville. "Mutta jotka oltuaan uskossa ovat tulleet uskottomiksi ja sitten yhä yltyvät uskottomuudessaan, niiden kääntymystä ei totisesti hyväksytä; he jäävät eksyneiksi. Niistä, jotka ovat olleet uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, ei yhdenkään sielun lunnaiksi hyväksytä edes koko maailman täyttä kultaa, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, eivätkä he löydä ketään puoltajaa" (Koraani 3:90-91). On mielenkiintoista, että tällaisia uhkauksia ylipäänsä tarvitaan. Voisiko olla, että hyvin monet näkivät profeetan valheellisuuden, ja ainut tapa saada heidät harjoittamaan islamia oli uhkailla heitä?

Hadithit tekevät selväksi, että uskosta luopuneiden "tuskallinen rangaistus" ei ole vain ikuisuuskysymys, vaan osan siitä panevat täytäntöön tämän maailman muslimit. Joitakin esimerkkejä:

  • Muhammad antoi pelottavan määräyksen siitä, miten uskosta luopuneita tulee kohdella muslimiyhteisössä: "Kuka hyvänsä luopuu islamin uskostaan, silloin tappakaa hänet" (Sahih Bukhari 4:52:260).
  • Muhammad piti uskosta luopumista niin vakavana, että hän teki siitä yhden kolmesta syystä, joiden perusteella voi tappaa ihmisen, joka on aikaisemmin tunnustanut islamin uskonsa: "Allahin lähettiläs sanoi: 'Niiden muslimien verta, jotka tunnustavat, ettei muita kuin Allahia pidä palvoa ja että minä olen Hänen lähettiläänsä, ei saa vuodattaa, paitsi kolmessa tapauksessa: qisa (verikosto) murhan takia, avioliiton ulkopuolinen laiton sukupuoliyhteys ja jos joku luopuu islamista ja jättää muslimit.'" (Sahih Bukhari 9:83:17)
  • Haditheissa myös kerrotaan monista muslimeista, jotka olivat halukkaita panemaan täytäntöön Allahin tuomion apostaasista: "Ikrima kertoi: Jotkut Zanadiqa (ateistit) tuotiin Alin eteen, ja hän poltti heidät elävältä. Kun Ibn Abbas sai tietää tästä, hän sanoi:'Jos minä olisin ollut hänen sijassaan, en olisi polttanut heitä elävältä, sillä Allahin lähettiläs kielsi niin tekemästä sanoen:'Älkää rangaisko ketään Allahin rangaistuksella (tulella).' Olisin kyllä tappanut heidät Allahin lähettilään käskyn mukaan: 'Kuka hyvänsä luopuu islamin uskostaan, silloin tappakaa hänet'" (Sahih Bukhari 9:84:57).
  • Toinen esimerkki: "Abu Musa kertoi: Eräs mies kääntyi islamiin ja sitten hän kääntyi takaisin juutalaisuuteen. Mu'adh bin Jabal tuli ja näki miehen Abu Musan seurassa. Mu'adh kysyi: 'Mikä tällä miehellä on hätänä?' Abu Musa vastasi: 'Hän kääntyi islamiin ja on nyt kääntynyt takaisin juutalaisuuteen.' Mu'adh sanoi: 'En istu alas ennen kuin olet tappanut hänet Allahin ja Hänen lähettiläänsä määräyksen mukaan'" (Sahih Bukhari 9:89:271)


Yllä esitettyjen todisteiden perusteella ei voi jäädä epäselväksi, että islamissa apostaasista on määrätty kuolemanrangaistus. Tämä ei ole vain muinaisaikojen opetusta, joka olisi aikaa sitten hylätty. Kaikki neljä sunni-islamin koulukuntaa, samoin kuin shiialaisuuden ortodoksinen tulkinta, ovat samaa mieltä siitä, että uskosta luopuneet tulee teloittaa. Tästä on osoituksena se tosiasia, että niissä maissa, joissa islamilainen laki (shari'a) on voimassa, monet ihmiset joutuvat oikeuteen (ja teloitetuiksi) syytettynä uskosta luopumisesta. Jopa siellä, missä shari'aa ei johdonmukaisesti noudateta, elävät ex-muslimit usein pelossa, sillä jotkut muslimit ovat innokkaita toteuttamaan Muhammadin määräyksen.

Opetus, että uskosta luopuneet pitää tappaa, on ainutlaatuinen uskontojen joukossa. Ainoastaan islam kaikista uskonnoista vaatii kuolemaa niille, jotka ovat hylänneet sen. Pitää myös huomata, että yllä siteeratut hadithit tekevät selväksi, ettei rangaistus apostaasista koske ainoastaan muslimeiksi syntyneitä, vaan myös siihen kääntyneitä, jotka ovat myöhemmin päättäneet kääntää islamille selkänsä.

Tämän puolen islamista pitäisi erityisesti huolettaa niitä, jotka harkitsevat kääntyvänsä islamiin. Heidän tulee tietää, että vaikka islamiin kääntyminen on helppoa, siitä lähteminen ei olekaan niin yksinkertaista. Ne jotka lähtevät, saattavat joutua vakavaan vaaraan. Tämän seikan pitäisi saada jokaisen, mukaan lukien islamiin syntyneiden, pysähtymään ja miettimään, mitä islamin määräykset uskosta luopuneiden kohtalosta kertovat tästä uskonnosta. Mitä meidän tulisi ajatella uskonnosta, jonka perustaja määräsi, että sen seuraajat on pidettävä mukana kuolemanrangaistuksen uhalla? Vähintäänkin sen pitäisi kertoa meille, että Muhammad ei ollut itsekään vakuuttunut siitä, että todisteet ja järkisyyt olisivat riittäviä pitämään ihmiset uskollisina islamille.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös
Arabiaa vääräuskoisille: Kafir,
Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab
Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi
Arabiaa vääräuskoisille: Jihad


---

Sheikh Assim Al Hakeem kertoo, miten uskosta luopuneita tulee kohdella




Ex-muslimien kertomuksia




16. toukokuuta 2017

Arabiaa vääräuskoisille: Dar al-Harb

ﺩﺍﺭ ﺍﻟﺤﺮﺏ  Dar al-Harb - sodan maa


Islamilaisen valtion (ISIS) hallitsemalta alueelta jokin aika sitten otetussa valokuvassa oli rakennus, jonka seinään oli maalattu: "Islamilaisella valtiolla ei ole rajoja, ainoastaan rintamia!" Tämä tiivistää ytimekkäästi kuuluisen islamin ajatuksen siitä, että maailma on jaettu kahteen osaan, "Islamin maahan" (Dar al-Islam) ja "Sodan maahan" (Dar al-Harb).

Toisin kuin muissa tämän tämä kirjan konsepteissa, termiä "Sodan maa" ei voida jäljittää suoraan Koraaniin tai haditheihin. Se on ennemminkin myöhempien islamin oppineiden yritys määritellä ja luokitella islamilaisten maiden asukkaiden asenne niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole alistuneet Muhammadin ilmoitukselle (katso esimerkiksi erinomainen sunnilaisuuden lakikäsikirja "The Reliance of the Traveller"). Siitä on tullut miljoonien muslimien tapa hahmottaa maailmaa.

Tärkein ajatus jaottelussa "Islamin maa/Sodan maa" on se tosiasia, että muslimien ei tule koskaan olla tyytyväisiä pysyvään rauhaan heitä ympäröivien kansojen kanssa. Väliaikaisia rauhansopimuksia voidaan toki tehdä, mutta "The Reliance of the Traveller" tekee selväksi, että muslimihallitsijoiden ja -kansalaisten tulee ponnistella islamin maantieteellisen alueen laajentamiseksi. Sitä kuvaa tuo ISISin graffiti, jossa sanotaan, ettei ole rajoja, vaan ainoastaan "rintamia".

Onko "Islamin maa/Sodan maa" -jako sitten ainoastaan historiallinen islamilainen muinaisjäänne? Ei lainkaan! Vilkaisu karttaan osoittaa selvästi, miten vaarallista vääräuskoisten on asua muslimienemmistöisten valtioiden naapureina. Kuten Samuel Huntingdon toteaa kirjassaan "The Clash of Civilizations and the Coming World Order": "islamilla on veriset rajat".

Seuraavassa luetellaan joitakin alueita, jossa islam on muiden uskontojen ja ideologioiden naapurina, ja siitä aiheutuneita konflikteja:

  • Islam Afrikan kristittyjen ja heimouskontojen naapurina: Boko Haramin kapinalliset Nigeriassa, vuosikymmeniä kestänyt jihad eteläisessä Sudanissa, Al-Shababin jatkuvat hyökkäykset Keniassa.
  • Islam hindujen naapurina: vuosikymmeniä kestänyt konflikti Intian ja Pakistanin rajaseuduilla ja Jammu ja Kashmirissa.
  • Islam Kiinan naapurina: Muslimien kapinointi läntisessä Xinjiangin maakunnassa Kiinassa.
  • Islam Kaakkois-Aasian buddhalaisuuden naapurina: Verinen selkkaus, jossa muslimit pyrkivät perustamaan islamilaisen valtion Etelä-Thaimaahan.
  • Islam juutalaisuuden naapurina: Vuosikymmeniä jatkunut intifada, jota perustellaan teologisilla seikoilla (esim. Hamas kieltää Israelin oikeuden olemassaoloon Koraanin ja hadithien perusteella)
  • Islam Kaakkois-Aasian katolilaisuuden naapurina: hankala ja verinen konflikti Filippiinien eteläosissa, jälleen päämääränä islamilaisen valtion perustaminen

Tämä epätäydellinen lista tekee selväksi, että Huntingdon oli täysin oikeassaan puhuessaan "islamin verisistä rajoista". "Dar al-Harbin" idea on siis elossa ja voi hyvin. Todellakin, yksi varmimmista menetelmistä ennustaa, onko alueella konfliktin vaara, on katsoa, onko sen naapureina muslmienemmistöinen kansa. Dar al-Harbin idean voima inspiroida konflikteja tulisikin ottaa huomioon niiden ratkaisuyrityksissä.




---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Lue myös 

---

Bill Warnerin luento islamin historiasta



14. toukokuuta 2017

Arabiaa vääräuskoisille: Jihad

 ﺟﻬﺎﺩ  Jihad - taistelu


Arabian sana "jihad" tarkoittaa yksinkertaisesti "kamppailla". Monet muslimiapologistit väittävätkin siksi, että sana on ymmärretty länsimaissa täysin väärin, ja että se on ennemminkin jonkinlaista rauhanomaista sisäistä kilvoittelua. Keskustelemme tästä väitteestä myöhemmin, mutta todetaan nyt vain, että ilmaus "taistelu Jumalan retkellä" (al-jihad fi sabil Allah) sisältää Koraanissa ja haditheissa aina merkityksen "fyysinen taistelu". Tähän sisältyy vaarallinen ajatus, että kaikkia keinoja, mukaan lukien väkivalta, tulee käyttää Allahin uskonnon levittämiseen.

Keskustelu islamin ja väkivallan suhteesta herättää väistämättä kiistelyä, erityisesti koska sekä muslimit että ei-muslimit ovat linnoittautuneet omiin näkemyksiinsä. Tarkoituksenani on tässä kirjoituksessa käsitellä kysymystä niin maltillisesti ja kiihkottomasti kuin mahdollista viittaamalla ainoastaan islamin omiin pyhiin kirjoituksiin. Tulen väittämään, että muslimeja todellakin käsketään käymään sotaan ja käyttämään väkivaltaa islamin levittämiseksi. Kehoitan lukijaa olemaan "ampumatta viestintuojaa", jos hän ei ole samaa mieltä tästä päätelmästä, ja sen sijaan tutkimaan tarkasti mitä kirjoituksissa sanotaan. Ongelma ei ole välttämättä tämän kirjoittajassa, vaan siinä mitä islam on alusta alkaen opettanut.

Käsittelen asiaa kolmessa osassa:

1) Yleiskuva Koraanin opetuksista väkivallan käyttämisestä toisuskoisia vastaan.
2) Koraanin väkivaltaisten tekstinkohtien arvovaltaisuuden arviointi.
3) Keskustelu kolmesta yleisimmästä vastaväitteestä islamin väkivaltaisuutta vastaan.


Koraanin väkivaltaiset säkeet


Koraani sisältää monia säkeitä, joissa kehotetaan suoraan väkivaltaan vääräuskoisia vastaan islamin ylivallan laajentamiseksi. Se tosiasia, että useimmat nykyajan muslimit jättävät nämä Koraanin osat huomiotta, ei tee tyhjäksi näiden säkeiden olemassaoloa. Ne, jotka kuitenkin päättävät seurata näiden säkeiden määräyksiä, ovat kärkkäitä osoittamaan niin sanoituille maltillisille muslimeille, että nämä eivät noudata Koraanin selviä määräyksiä elämällä toisuskoisten kanssa rauhanomaisesti.

Ennen kuin tutustumme joihinkin Koraanin väkivaltaisiin säkeisiin, on hyvä muistaa, että kyseessä on ikuinen pyhä kirja. Näin ollen sen määräyksiä ei voi noin vain toivoa pois ottamalla huomioon kontekstin missä ne ilmoitettiin. Lisäksi tarkan kontekstin selvittäminen on lähes mahdotonta. Vaikka ottaisimme huomioon Asab al-Nuzul -kirjallisuudessa ("ilmestysten tapahtumat") mainitut kontekstit, kävisi hyvin pian selväksi, että suurta osaa väkivaltaan kehottavista käskyistä ei "ilmoitettu" sellaisissa tilanteissa, joissa nämä määräykset voitaisiin tulkita kehotukseksi itsepuolustukseen. Nämä säkeet käsittelevät yleensä sellaisia tapahtumia, jotka voidaan tulkita ainoastaan hyökkäyssodankäynniksi. Lisäksi määräykset ovat avoimia (niitä ei ole rajoitettu tiettyihin vihollisiin tai tilanteisiin), ja ne voidaan siksi tulkita kehotukseksi jatkuvaan sotaan vääräuskoisia vastaan.

Surmatkaa heidät sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Seuraava säe ilmoitettiin oletettavasti vähän sen jälkeen, kun Muhammad ja hänen pieni seuraajien joukkonsa lähti maanpakoon Medinaan. He eivät olleet silloin hyökkäyksen kohteena ja säe on sen tähden suora käsky käydä hyökkäyssodankäyntiin ja kehotus muslimeille lähteä Mekkaan tappamaan vääräuskoisia: "Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka. ... Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen" (Koraani 2:191, 2:193). Suomennoksen "pakanuuteen käännyttäminen" on arabian kielen sana "fitna", joka Koraanissa tarkoittaa epäuskoa tai kapinointia tai epäuskon aiheuttamaa sekasortoa. Niinpä muslimeja tässä kehotetaan jatkuvasti taistelemaan ja surmaamaan, kunnes fitna päättyy ja ihmiset palaavat islamiin. Näistä säkeistä seuraava johtopäätös on pelottava. Niissä opetetaan muslimeille, että fitnan tilassa oleminen (se on: kapinointi Allahia vastaan) on pahempi kuin fitnan tilassa olevien ihmisten tappaminen.

Sotikaa vaikka se on teille vastenmielistä. On kiinnostaa huomata, että jopa Muhammadin seuraajat silloin tällöin vastustelivat, kun heitä vaadittiin käymään surmatöihin. Kun jotkut muslimit eivät halunneet lähteä jälleen kerran ryöstöretkelle toisuskoisia vastaan, seuraava säe "ilmoitettiin" juuri sopivasti: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä" (Koraani 2:216). Tässäkään tilanteessa muslimien yhteisö ei ole hyökkäyksen uhkaama (joten ei voida vedota itsepuolustukseen), ja Muhammad vaatii heitä silti taistelemaan ja tappamaan Allahin puolesta.

Taistelu Allahin puolesta on yksi parhaista teoista, joita muslimi voi tehdä. Jotkut nykyiset muslimit sanovat mielellään, että jihad viittaa ensisijaisesti sisäiseen henkiseen taisteluun. Tästä väitteestä lisää myöhemmin. Nyt voimme todeta vain, että tämä ajatus on selkeästi ristiriidassa Koraanin säkeen 4:95 kanssa, missä selvästi todetaan, että fyysinen sodankäynti Allahin puolesta on parhainta kilvoittelua. Kontekstin perusteella on selvää, että tässä ei ole kyseessä mikään "henkinen" taistelu, sillä vammaiset, jotka voisivat aivan hyvin osallistua henkiseen taisteluun, vapautetaan erikseen mainitsemalla: "Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan." (Koraani 4:95)

Taisteluun tulee yhdistää terrori ja pahoinpitely. Allah tekee Koraanissa selväksi, että terrori on tärkeä osa hänen strategiassaan vääräuskoisia vastaan, ja että hänen seuraajansa ovat tämän terrorin välikappaleita: "Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa" (Koraani 8:12). Tämän kauemmaksi ei henkisestä kilvoittelusta voi enää päästä. Vihollisen taistelijoiden jäsenten silpominen (elävien tai kuolleiden) on nykyaikana hyvin vakava sotarikos (kuten määritelty Geneven sopimuksissa). Ja tässä me luemme kuinka "armollinen" Allah vaatii "täyttämään uskottomien sydämet pelolla" osana strategiaansa. Tämä säe selittää myös nykyajan jihadistien mieltymyksen kaulojen katkaisuun teloitusmenetelmänä. Eivät he ole keksineet sitä tyhjästä. He vain pyrkivät olemaan mahdollisimman uskollisia Koraanin suoralle käskylle "hakata poikki" vihollistensa kaulat.

Taistelu vääräuskoisten alistamiseksi. Yhdeksäs suura on Koraanin ylivoimaisesti väkivaltaisin luku. Se on myös yksi viimeisistä "ilmoitetuista" luvuista. Tämän asian tärkeydestä myöhemmin. Ensimmäinen tämän luvun äärimmäisen väkivaltainen säe kuuluu seuraavasti: "Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen" (Koraani 9:5). Muslimeja kehotaan tässä käymään leppymättömään sotaan pakanoita vastaan. Voitaisiinko tämä ymmärtää itsepuolustuksena? Ei ainakaan tämän säkeen mukaan. Vääräuskoisia vastaan tulee taistella kunnes he kääntyvät islamiin! Katso tarkasti loppupuolen tekstiä. Heitä vastaan pitää taistella, kunnes he "rukoilevat" ja "antavat almut". Tämä voi vaikuttaa aivan viattomalta, paitsi jos katsoo mitä arabiankielisiä sanoja siinä on käytetty. Ne ovat salah (rukoilu) ja zakat (almut). Nämä viittaavat islamin viiden peruspilarin "rukoukseen" ja "almuihin". Tästä voidaan päätellä, että sodankäynnin tavoitteena on käännyttää vihollinen islamiin.

Taistele myös "kirjan kansoja" vastaan. Aikaisemmin näimme kuinka nykyajan muslimiapologistit mielellään vetoavat muslimien ja "kirjan kansojen" (juutalaiset ja kristityt) välillä olevaan yhteyteen. Koraanista käy kuitenkin selväksi, että tämä suhde ei ole lainkaan tasa-arvoinen. Koraanin mukaan muslimien on aina oltava heitä ylempänä, ja juutalaisia ja kristittyjä vastaan tulee taistella mikäli he eivät tunnusta muslimien yliherruutta. Koraani ilmaisee asian näin: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa." Tämä säe selvästi kehottaa väkivaltaiseen hyökkäykseen juutalaisia ja kristittyjä vastaan, kunnes heistä tulee muslimeja tai heidät kukistetaan ja he "tunnustavat alistuvansa".

Jälleen kerran on hyvä huomata, että tässä eivät suinkaan ole kaikki säkeet, joissa Koraani kehottaa väkivaltaan Allahin nimessä. Nämä ovat kuitenkin edustava näyte. Näitä tekstejä lukemalla emme voi tulla kuin siihen tulokseen, että sota vääräuskoisia vastaan on Koraanin ydinsanoma. Tämä jättää vielä tilaa kysymykselle eri säkeiden teologisesta painoarvosta. Ovatko nämä vain historiallisia kuriositeetteja vai onko niillä teologista merkitystä islamin myöhempään kehitykseen?


Miten paljon teologista painoarvoa on Koraanin väkivaltaisilla säkeillä?


Lukija saattaa ajatella, että väkivaltaiset säkeet ovat vain historiallisia jäänteitä, joilla ei ollut mitään roolia islamin myöhemmässä kehityksessä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Ortodoksiset islamin oppineet pitävät tätä puolta Koraanin opetuksesta täysin perustavanlaatuisena. Tähän on pääasiassa kaksi syytä: a) väkivaltaiset säkeet ovat kaikki "uudempia" ja b) monissa haditheissa vahvistetaan, että Allah asettaa väkivallan etusijalle.

Väkivaltaiset säkeet kumoavat rauhanomaiset eikä päinvastoin. Olemme jo todenneet, että Koraanin väkivaltaiset säkeet on yleensä ilmoitettu myöhemmin kuin rauhanomaiset. Suurin syy tähän lienee se, että Muhammadin täytyi käyttää rauhanomaista kieltä, kun hän oli ahdingossa olevan vähemmistön johtajana Mekassa. Hänen pieni joukkonsa ei ollut siinä asemassa, että he olisivat voineet vastustaa Mekan pakanoiden sotilaallista mahtia, ja hänen vetoomuksensa rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta voidaan nähdä vetoomuksena suvaita pientä muslimiyhteisöä ja elää heidän kanssaan rauhassa. Heti kun Muhammad sai sotilaallista valtaa muutettuaan Medinaan, hänen retoriikkansa muuttui. Nyt väkivaltaiset säkeet ovat vallitsevina samalla, kun Muhammad johdattaa sotajoukkonsa valloituksiin ja taistelemaan Allahin puolesta. Tämä kronologia on erittäin merkityksellinen "kumoutumisen lain" näkökulmasta: "Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?" (Koraani 2:106) Tämän lain mukaan kahden säkeen ollessa ristiriidassa myöhemmin ilmoitettu kumoaa (abrogoi) aikaisemman. Yleisesti voidaan todeta, että Medinassa "ilmoitetut" säkeet kumoavat aina Mekassa "ilmoitetut", jos niiden välillä on ristiriita. Tästä seuraa, että väkivaltaisilla säkeillä voidaan väittää olevan enemmän arvovaltaa kuin rauhanomaisilla. Niinpä heillä, jotka kannattavat väkivaltaista tulkintaa, on parempi teologinen perusta väitteilleen. Tämä on varsin pelottava ajatus ei-muslimin näkökulmasta, mutta on aivan hyödytöntä työntää pää pensaaseen ja teeskennellä, että Koraani on rauhaa, yhteiseloa ja rakkautta.

Väkivaltaisten säkeiden sanoma vahvistetaan monissa luotettavissa haditheissa. Luotettavat hadithit, joihin suuri osa muslimien uskosta ja toiminnasta perustuu, tekevät selväksi, että Koraanin kehotus väkivaltaan on ihan muuta kuin vain historiallinen kuriositeetti. Monet yksittäiset hadithit vahvistavat väkivallan erittäin tärkeän roolin islamin levittämisessä, ja ne vahvistavat ja tarkentavat Koraanin väkivaltaisia säkeitä. Seuraavassa edustava esimerkki:

Siviiliväestö on laillinen kohde: jotkut muslimiapologistit väittävät, että Koraanin väkivaltaisia säkeitä pehmentää se seikka, että niiden konteksti on suurelta osin sodankäynti. Niinpä niitä ei voida pitää umpimähkäisenä ja silmittömänä väkivaltana. Perimätieto kuitenkin osoittaa aivan muuta, ja kerrotaan kuinka Muhammad ei osoittanut pienintäkään sympatiaa siviiliuhreille sanoen, että naiset ja lapset pitää nähdä osana heitä, joita vastaan taistellaan. He ovat siis laillisia väkivallan kohteita. Tässä esimerkki: "Profeetalta kysyttiin oliko luvallista hyökätä yöllä pakanasotilaita vastaan, sillä silloin myös heidän naisensa ja lapsensa joutuisivat vaaraan. Profeetta vastasi: 'He (naiset ja lapset) ovat samaa väkeä (pakanoita)." (Sahih Bukhari 52:256) Tämä hadith on niiden mieleen, jotka tekevät hirmutekoja islamin nimessä ja tappavat viattomia. Se oikeuttaa heidän tekonsa tekemällä selväksi, ettei ole mitään todellisia "viattomia", kun islamin kannattajat hyökkäävät vääräuskoisia vastaan.

Muslimien yhteisö tulee olemaan sodassa vääräuskoisia vastaan aina maailman loppuun asti. Seuraavan hadithin pitäisi toimia varoituksena niille, jotka uskovat, että pysyvä rauha on mahdollinen niiden kanssa, jotka ottavat Koraanin väkivaltaiset säkeet vakavasti: "Uskonnossa on kolme perustaa: välttää tappamasta henkilöä, joka lausuu 'Ei ole muuta jumalaa kuin Allah' ja olla julistamatta häntä uskottomaksi vaikka hän tekisi minkä synnin hyvänsä, eikä erottaa häntä islamista minkään teon takia; ja on käytävä jihadiin hellittämättömästi siitä päivästä, kun Allah lähetti minut profeetaksi, siihen päivään, kun viimeinen minun yhteisöni jäsen taistelee Dajjalia (antikristusta) vastaan'" (Abu Dawud 14:2527)

Pelastus voidaan saavuttaa taistelemalla Allahin puolesta. Nykyajan jihadistien suosituimpia haditheja on tämä, jossa Muhammad julistaa: "Tietäkää, että Paratiisi on miekkojen varjossa" (sahih Bukhari 52:73)

Väkivaltaa voidaan käyttää myös niitä muslimitovereita kohtaan, jotka eivät noudata islamia riittävän tarkasti. Muhammad määrää hadithissa polttamaan elävältä eräät muslimit, jotka eivät olleet tulleet rukoilemaan: "[Muhammad sanoi:] Päätin määrätä erään miehen johtamaan rukousta ja sitten polttamaan elävältä koteihinsa ne, jotka eivät olleet tulleet rukoilemaan [moskeijaan]" (Bukhari 11:626) Jos ei muuta, niin tämän barbaarisen teon on täytynyt herättää muslimiyhteisön huomio, ja se vahvisti Muhammadin terrorihallintoa entisestään.


Yrityksistä vähätellä Koraanin väkivaltaisia säkeitä vääräuskoisia kohtaan.


Väkivaltaisten säkeiden vahva asema ja niiden vahvistaminen haditheissa pitäisi olla selvä osoitus siitä, että ne ovat keskeisessä roolissa islamin ortodoksisessa tulkinnassa. Kaikki yritykset kiistää tämä ovat Koraanin ja hadithien selvän sanoman kieltämistä.

Monet nykyajan muslimit ovat hyvin vaivautuneita Koraanin verenhimoisista säkeistä ja yrittävät todistella, että Koraanin todellinen sanoma on rauhaa ja rakkautta. Kolme yleisintä väitettä tämän todistamiseksi ovat:

  • Sana jihad merkitsee todellisuudessa sisäistä henkistä kilvoittelua
  • Koraani sanoo, että yhden ihmisen tappaminen on sama kuin tappaisi koko ihmiskunnan
  • Koraani sanoo, että "uskonnossa ei ole mitään pakkoa"

Onko "jihad itseä vastaan" kaikkein tärkein jihadin muoto? Monet muslimiapologistit tuovat esiin ajatusta "suuresta" ja "vähäisemmästä" jihadista. Tämän uskomuksen mukaan kamppailu (jihad tarkoittaa kamppailua) oman itsen haluja vastaan on suurempaa jihadia, ja "taistelu Allahin retkellä" (sotiminen Allahin puolesta) on vähäisempää jihadia. Ajatus perustuu 1100-luvun kirjan "Bagdadin historia" kertomukseen, jonka on kirjoittanut Yahya bin al Ala, joka sanoo: "Meille kertoo tämän Layth, joka on kuullut sen 'Atalta, joka on kuullut sen Abu Rabahilta, joka on kuullut sen Jabirilta, joka sanoi: Profeetta palasi kerran eräästä taistelusta ja kertoi meille: 'Olette palanneet kunniakkaasti, olette palanneet vähäisemmästä jihadista suureen jihadiin - (Jumalan) palvelijan taisteluun omia halujaan vastaan'".

Ensimmäiseksi täytyy huomata, että tämä hadith esiintyy ensi kerran 1100-luvulla. Viisi vuosisataa Muhammadin kuoleman jälkeen! Sitä ei mainita lainkaan tärkeimmissä hadith-kokoelmissa kuten sahih Bukharissa, sahih Muslimissa, Dawudissa, Tirmidhissä, jne. Ajatus "sisäisestä taistelusta" jihadin alkuperäisenä muotona on ristiriidassa Koraanin kanssa. Koraanin säkeissä 4:95-96 tehdään täysin selväksi, mikä on jihadin tärkein muoto: "Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan." 

Tämän vuoksi klassillisen islamin oppineet hylkäävät yllä mainitun hadithin, ja myös sen hyvin epävarman todistusketjun vuoksi, ja pitävät sitä "heikkona" tai "sepitettynä".

Joitakin esimerkkejä:

  • Ibn Taymiyyah: "Tähän hadithiin ei ole mitään lähteitä eikä kukaan islamin oppinut ole kertonut siitä. Jihad uskottomia vastaan on kaikkein jaloin teko ja se on sitä paitsi mitä tärkein teko ihmiskunnan puolesta" (Al-Furqan, ss. 44-45)
  • Al Bayhaqi: "Sen todistusketju on heikko (Da'eef)"

"Sisäisen taistelun" hadith on myös ristiriidassa monien sahih (luotettavien) hadithien kanssa. Esimerkkejä on moninkertaisesti, mutta esitän tässä ainoastaan kaikkein arvostetuimpia ja luotettavimpia hadith-kokoelmia (sahih Bukhari, sahih Muslim ja Sunan Ibn Majah):

  • Abu Huraira kertoi: "Profeetalta kysyttiin: 'Oi Jumalan lähettiläs! Mikä teko on jihaad fi sabeelillaah:iin (taistelu Allahin puolesta) veroinen?' Hän vastasi: 'Te ette ole riittävän vahvoja siihen.' He toistivat kysymyksen kaksi tai kolme kertaa. Joka kerta hän vastasi: 'Te ette ole riittävän vahvoja siihen' Kun kysymys esitettiin kolmanne kerran, hän sanoi: 'Se joka lähtee jihadiin on yhtä hyvä kuin se, joka paastoaa ja rukoilee lakkaamatta totellen Allahin Koraanin säkeitä eikä hellitä paastoamasta ja rukoilemasta ennen kuin mujahidit palaavat jihaad fi sabeelillaahista (jihad Allahin puolesta, sotaretkeltä)" (Sahih Muslim 4636)
  • Abu Huraira kertoi: Eräs mies tuli Allahin lähettilään luokse ja sanoi: "Opeta minulle, mikä teko on jihaadin veroinen" Hän vastasi: "En tiedä sellaisesta teosta." Sitten hän lisäsi: "Pystyisitkö sinä, sillä aikaa kun mujahidit ovat lähteneet jihadiin, menemään moskeijaan ja lakkaamaatta rukoilemaan ja paastoamaan ilman keskeytystä?" Mies vastasi: "Mutta kuka siihen pystyisi?" (Sahih Bukhari 4:41)
  • Allahin lähettiläältä kysyttiin: "Mikä on teoista parhain?" Hän vastasi: "Uskoa Allahiin ja Hänen lähettilääseensä (Muhammadiin)." Kysyjä sanoi vielä: "Mikä on seuraavaksi parhain?" Hän vastasi: "Osallistuminen jihadiin (pyhään sotaan) Allahin puolesta." (Sahih Bukhari 1:2:26)
  • Kerrotaan, että Amr bin Abasah sanoi: "Menin Profeetan luo ja sanoin: 'Oi Allahin lähettiläs, minkälainen jihad on paras?' Hän vastasi:'Silloin kun mies vuodattaa verta ja hänen hevosensa on haavoittunut'" (Sunan Ibn Majah 2794)

Yllä olevan perusteella pitäisi olla selvää, että "jihadilla itseä vastaan" tärkeimpänä jihadin muotona ei ole mitään perustaa ortodoksisessa islamin opetuksessa. Se, että nykyajan muslimit vetoavat tähän hyvin heikkoon hadithiin, ei johdu siitä, että he tahtoisivat olla uskollisia Muhammadin selkeälle opetukselle, vaan siitä, että he yrittävät epätoivoisesti päästä tästä opetuksesta eroon.


Koraanin rauhanomaisimman säkeen ongelmallisuus. 

Aina kun esitetään väite, että islam kehottaa väkivaltaan vääräuskoisia vastaan, islamin apologistit ovat nopeita vastaamaan Koraanin opettavan, että "viattoman" tappaminen on sama kuin tappaisi koko ihmiskunnan (Koraani 5:32). Ensimmäiseksi täytyy huomata, että tämä ajatus ei ole peräisin islamista, vaan se on kopioitu juutalaisten midrasista. Sitäkin kiinnostavampaa on, että apologistit eivät koskaan siteeraa tätä säettä kokonaisuudessaan (se siitä Koraanin lukemisesta 'kontekstissaan').

Koraanin säkeet 5:32-33 kuuluvat seuraavasti: "Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen. Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä. Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus" (Koraani 5:32-33)

Pitäisi olla heti selvää, ettei tämä ole yleinen tappamisen kielto. Lause "muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa" tarkoittaa, että näin tekevät eivät ole viattomia ja heidät tulee tappaa. Paljon siis riippuu siitä mitä tämä "pahuus", jota pitää ehkäistä, tarkoittaa Koraanissa. Käännytään seuraavaksi sunnilaisuuden kunnioitetuimpien tafsirien (Koraanin selitysteoksien) puoleen. Nämä kaksi selitysteosta ovat niin arvovaltaisia, että sunni-muslimia, joka hylkää niiden Koraanin tulkinnan, voidaan syyttää bidahin opettamisesta (uudistamisesta), joka on kerettiläisyyttä!

  • Tafsir Ibn Kathir: pahuuden tekemisen merkitys - Heidän pahuutensa on olla tottelematta Allahia, sillä kuka hyvänsä jättää tottelematta Allahia maan päällä, tai käskee olemaan tottelematta Allahia, on syyllistynyt pahuuteen maan päällä.
  • Tafsir Ibn Abbas: Kuka hyvänsä tappaa ihmisen muuten kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi tai kuvainpalvonnan vuoksi, on kuin hän olisi tappanut koko ihmiskunnan.

Sanotaan asia vielä mahdollisimman selvästi: tämän tekstin perinteinen tulkinta tarkoittaa "pahuudella" epäuskoa. Muslimioppineet tapaavat yllä olevan valossa rajoittaa tämän säkeen koskemaan vain muslimien henkeä. Vääräuskoiset eivät siten voi odottaa tämän säkeen suojelevan heitä.

Sahih Bukhari vahvistaa tämän periaatteen: "Allahin lähettiläs sanoi: 'Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he sanovat: ainoastaan Allahia tulee palvella. Ja jos he niin sanovat, rukoilevat kuten me teemme ja kääntyvät meidän qiblaamme ja surmaavat kuten me surmaamme, silloin heidän verensä ja omaisuutensa ovat meille pyhiä." (Sahih Bukhari 1:8:387) Entä jos et ole "viaton" ja olet siis vääräuskoinen? Seuraava säe (5:33) kertoo silloin kohtalosi. Ne, jotka syyllistyvät pahuuteen maan päällä tulee tappaa tai ristiinnaulita tai "heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin"! On kovin ironista, että juuri tämä säe, joka kehottaa tappamaan vääräuskoisia, on valittu edustamaan islamin julistusta rauhasta ja suvaitsevaisuudesta.


Eikö todellakaan ole "uskonnossa mitään pakkoa"?

Ne, jotka sanovat islamin saarnaavan rauhaa toisuskoisten kanssa, siteeraavat mielellään Koraanin säettä 2:256: "Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä." Tämä säe "ilmoitettiin", kun Muhammadin seurakunta oli vielä heikko, ja voidaan siksi nähdä pyyntönä olla suvaitsevainen muslimeja kohtaan. Sitä ei voi pitää periaatteena silloin, kun muslimit ovat vallassa.

Tämä käy selväksi, kun huomataan, että useat myöhemmät ilmestykset ovat sen kanssa ristiriidassa. Eräs esimerkki vastakkaisesta säkeestä on Koraanin 8:39: "Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät." Huomatkaa, että islamiin käännyttäminen ("kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa") on tässä sodan päämäärä, joka tekee pilkkaa lauseesta "uskonnossa ei ole mitään pakkoa". Tämä ristiriita voidaan ratkaista vain "abrogaation lain" avulla, jonka mukaan myöhemmät ilmestykset kumoavat aikaisemmat. Niinpä myöhäisempi "Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa" (Koraani 8:39) kumoaa sanan "uskonnossa ei ole mitään pakkoa" (Koraani 2:256)


Yhteenvetona voidaan sanoa, että Koraani on täynnä kehotuksia väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan. Nämä kehotukset nauttivat suurta uskonnollista kunnioitusta ja jokainen niin sanottujen maltillisten yritys selittää ne pois epäonnistuu surkeasti. Tämä on valitettava totuus, josta jokaisen ei-muslimin tulisi olla tietoinen.

---

Tämä on suomennos Peter Townsendin kirjasesta "Arabic for Unbelievers", jonka voi ladata osoitteesta http://questioning-islam.org/arabicunbelievers/

Koraani löytyy osoitteesta: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

Lue myös Arabiaa vääräuskoisille: Kafir ja Arabiaa vääräuskoisille: 'Ahl al-Kitab ja Arabiaa vääräuskoisille: Dhimmi

---

David Wood selittää tällä videolla jihadin eri vaiheita