Maa jossa ei ole muslimeja

Maailmassa ja erityisesti Euroopassa on maita, joissa on menossa huomattava kulttuurinen muutos muslimien maahanmuuton vuoksi. Ranska, Saksa, Belgia ja Hollanti ovat kiintoisia esimerkkejä siitä, miten maahanmuutolla muslimimaista ja muslimien korkealla syntyvyydellä on vaikutuksia kaikille elämäaloille.

On myös mielenkiintoista, että on olemassa maa, jossa sekä virallinen että yleisön asenne muslimikysymykseen on täysin erilainen. Kyseinen maa on Japani. Maa pitää hyvin matalaa profiilia kaikkeen muslimeihin liittyvään: diplomaattisella tasolla muslimimaiden poliitikot harvoin vierailevat Japanissa ja japanilaiset poliitikot vierailevat harvoin muslimimaissa. Suhteet muslimimaihin perustuvat sellaisiin asioihin kuin öljy ja kaasu, joita Japani tuo joistakin muslimimaista. Japanin politiikkana on, ettei muslimeille anneta Japanin kansalaisuutta, ja jopa pitkäaikaisia oleskelulupia myönnetään muslimeille säästeliäästi.

Japanissa on kiellettyä kehottaa ihmisiä kääntymään islamin uskoon, ja muslimi, joka pyrkii edistämään keskustelua islamista, nähdään vieraan ja epätoivotun kulttuurin saarnaajana. Vain harvat yliopistot opettavat arabian kieltä. Koraaneja on hyvin vaikeaa tuoda Japaniin, ja muslimit jotka tulevat maahan, ovat usein ulkomaalaisten yhtiöiden palveluksessa. Japanissa on hyvin vähän moskeijoita. Japanin viranomaisten politiikkana on tehdä kaikkensa estääkseen muslimeja tulemasta maahan, vaikka he olisivat Japanissa toimivien ulkomaalaisten yritysten palveluksessa olevia lääkäreitä, insinöörejä tai johtajia. Japanilainen yhteiskunta edellyttää muslimien rukoilevan kotonaan.

Japanilaiset yhtiöt, jotka etsivät ulkomaalaisia työntekijöitä, erityisesti mainitsevat, etteivät he ole kiinnostuneita muslimihakijoista. Muslimien, jotka onnistuvat pääsemään maahan, on vaikea löytää vuokra-asuntoa. Siellä missä muslimi asuu hänen naapurinsa tuntevat olonsa epämiellyttäväksi. Japanissa on kiellettyä perustaa islamilaisia järjestöjä, joten islamilaisten koulujen ja moskeijoiden perustaminen on lähes mahdotonta. Tokiossa on vain yksi imaami.

Päinvastoin kuin Euroopassa vain hyvin harvat japanilaiset tuntevat vetoa islamiin. Jos japanilainen nainen nai muslimin, hänestä tulee hylkiö sosiaalisissa suhteissaan ja sukunsa keskuudessa. Japanissa ei ole käytössä sharia-lakia. Japanissa voi ostaa joitakin ruokia, jotka ovat halal (puhdasta islamilaisessa mielessä), mutta niitä ei ole helppoa löytää kaupoista.

Japanilaisten suhtautuminen muslimeihin näkyy myös tilastoissa: Japanissa on 127 miljoonaa asukasta, mutta vain kymmenentuhatta muslimia - vähemmän kuin prosentin sadasosa. Japanilaisten käännynnäisten määrän uskotaan olevan pieni. Japanissa on muutamia kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia muslimitaustaisia työläisiä, lähinnä Pakistanista, jotka ovat onnistuneet pääsemään Japaniin töihin rakennusyhtiöiden palveluksessa. He pitävät kuitenkin matalaa profiilia japanilaisten islam-kielteisen asenteen takia.

Tähän tilanteeseen on useita syitä:

Ensinnäkin, japanilaisilla on taipumus niputtaa kaikki muslimit fundamentalisteiksi, jotka ovat haluttomia luopumaan omista perinteistään ja omaksumaan modernin ajattelutavan ja käytöksen. Japanissa islam nähdään omituisena uskontona, jota jokaisen ajattelevan ihmisen tulisi välttää.

Toiseksi, useimmat japanilaiset eivät ole uskonnollisia, vaan shintolaisuus ja buddhalaisuus ovat osa kansallisia tapoja. Japanissa uskonto yhdistyy nationalistisuuteen ja ulkomaalaisiin kohdistuu ennakkoluuloja tulivatpa he sitten Kiinasta, Koreasta, Malesiasta tai Indonesiasta, eivätkä länsimaalaisetkaan säästy ennakkoluuloilta. Toiset kutsuvat tätä kehittyneeksi kansallistunteeksi, toiset rasismiksi. Näyttää siltä, että kummatkaan eivät ole väärässä.

Kolmanneksi, japanilaiset hylkäävät ajatuksen monoteismista ja uskosta abstraktiin jumalaan, koska heidän maailmankuvansa on materiaalinen, ei uskonnollinen tai tunteellinen. He tuntuvat niputtavan juutalaisuuden samaan ryhmään islamin kanssa. Kristinuskoa esiintyy Japanissa eikä siihen suhtauduta kielteisesti, ilmeisesti sen vuoksi, että he kokevat Jeesuksen samanlaisena hahmona kuin Shinton tai Buddhan.

Mielenkiintoisin piirre Japanin suhtautumisessa islamiin on se, etteivät japanilaiset koe tarvetta pyydellä anteeksi muslimeilta negatiivista suhtautumistaan islamiin. He tekevät selkeän eron taloudellisten intressien (muslimimaiden öljy ja kaasu, jotka pakottavat hyviin suhteisiin muslimimaiden kanssa) ja Japanin nationalististen näkemysten välillä, jonka mukaan islam on jotain, joka sopii muille, mutta ei Japanille, ja siksi muslimien on pysyttävä poissa.

Koska japanilaisilla on hillitty käytös ja ovat tyyniä ja rauhallisia ulkomaalaisia kohtaan, nämä kohtelevat japanilaisia kohteliaasti ja kunnioituksella. Japanilainen diplomaatti ei koskaan korota ääntään tai puhu epäkohteliaasti ulkomaalaisten läsnäollessa ja niinpä ulkomaalaiset kohtelevat heitä kunnioituksella huolimatta heidän rasismistaan ja muslimien syrjinnästä maahanmuutossa. Jos japanilaiselle virkailijalle esittää kiusallisen kysymyksen siitä, miten he kohtelevat muslimeja, hän yleensä jättää vastaamatta, koska hän tietää että totuudenmukainen vastaus herättäisi vihaa ja hän on sekä kykenemätön että haluton antamaan valheellista vastausta. Hän hymyilee vastaamatta ja jos painostat häntä, hän pyytää lisäaikaa vastauksen antamiseen, jotta voi kysyä esimiehiltään, miten hänen kuuluisi vastata, vaikka tietää hyvin ettei vastausta koskaan tule.

Japani onnistuu pysymään maana lähes ilman muslimeja, koska kielteinen asenne islamiin ja muslimeihin on levinnyt koko väestöön kadunmiehestä organisaatioihin ja yrityksiin ja päättäviin elimiin. Päinvastoin kuin muissa maissa, Japanissa ei ole "ihmisoikeusorganisaatioita", jotka tukevat muslimien vaatimuksia. Japanissa kukaan ei salakuljeta muslimeja maahan tienatakseen muutaman jenin, ja tuskin kukaan antaa heille tukea, jotta he voisivat saada lupaa väliaikaiseen tai pysyvään oleskeluun tai kansalaisuuteen.

Toinen asia, joka auttaa japanilaisia pitämään muslimimaahanmuuton minimissään, on japanilaisten suhtautuminen työntekijän ja työnantajan suhteeseen. Vierastyöläisiin suhtaudutaan kielteisesti Japanissa, koska he vievät paikan japanilaiselta työläiseltä. Japanilainen työnantaja tuntee velvollisuudekseen palkata japanilaisen työntekijän, vaikka se maksaisi enemmän kuin ulkomaalaisen palkkaaminen. Perinteinen työnantajan ja työntekijän suhde perustuu molemminpuoliseen sitoutumiseen: työntantaja kokee velvollisuudekseen antaa elannon työntekijälleen, ja työntekijä tuntee velvollisuudekseen antaa täyden panoksena työantajan hyväksi. Asetelma ei rohkaise ulkomaalaisten palkkaamiseen, koska heidän sitoutumisensa työnantajaan on alhainen.

Kansan ja viranomaisten yhtenäinen asenne muslimimaahanmuuttoa kohtaan muodostaa Japanin ympärille rautaisen muurin, jonka ylittämiseen muslimeilla ei ole lupaa eikä keinoja. Tämä rautamuuri hiljentää maailman kritiikin, koska maailma ymmärtää kritiikin olevan turhaa, sillä se ei vakuuttaisi japanilaisia avaamaan rajojaan muslimimaahanmuutolle.

Japani antaa maailmalle kiintoisan opetuksen: kansallisen perinteen ja halukkuuden ottaa vastaan maahanmuuttajia välillä on suora yhteys - kansa, jolla on vakaa ja selkeä kansallinen perinne ei salli maailman työttömien saapua maahansa; toisaalta kansat, joiden kulttuuriperintö ja kansallinen identiteetti on heikko, eivät pysty estämään vieraan kulttuurin tunkeutumista maahansa.

- Mordechai Kedar

http://www.citizenwarrior.com/2013/07/a-country-without-muslims.html

* * *