12. tammikuuta 2014

Israel tappaa vähiten viattomia mutta saa syyt niskaansa

Ben-Dror Yemini:

Professori Richard Falk on YK:n korkea virkamies. Hän julisti hiljattain, että Israel aiheuttaa Palestiinalaisten verilöylyn ja että heillä on tarkoituksena aikaansaada kansanmurha. Jos haluamme ymmärtää valhetehtailun ja ihmisoikeuskeskustelun suhdetta, kelpo lähestymistapa on tutkia tuota pahaa miestä, luultavasti juutalaista, joka on tuon suhteen ilmentymä.

Tarkastellaanpa tuota kansanmurhaväitettä. Ihmisoikeusorganisaatio B'Tselemin mukaan vuonna 2013 tapettiin 36 palestiinalaista. Ainakin 30 heistä olivat joutuneet kahnauksiin IDF:n sotilaiden kanssa tai he olivat terroristijärjestöjen jäseniä. Vain muutama viaton tapettiin. Jokainen näistä kuolemista on hyvin valitettava. Täytyy kuitenkin lisätä, että maailmassa ei ole toista konfliktia, jossa siviilikuolleisuus olisi yhtä alhainen kuin Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa. Muissa konflikteissa arvioitu viattomien uhrien osuus on 60:n ja 90:n prosentin välillä. Israelin ja Palestiinan konfliktissa he ovat vähemmistö.

Itse asiassa vuosittainen uhriluku Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa on pienempi kuin päivittäinen terrori-iskuissa menehtyneiden määrä Irakissa, Somaliassa, Syyriassa, Jemenissä ja muissa maissa, missä 1.153 ihmistä on kuollut terrori-iskuissa. Lukuun ei sisälly Syyrian hallituksen toimeenpanema päivittäinen verilöyly.

Suurin osa uhreista on radikaalien islamistien tappamia muslimeja. Yksin viime vuonna Pakistanissa kuoli 5.366 ihmistä terrori-iskujen uhrina. Lähes 3.000 heistä oli siviilejä. Vuonna 2013 Irakissa kuoli 8.868 terrori-iskuissa, joista 7.818 oli siviilejä. Liittoutuman terrorismin vastainen sota vaati 227.000 - 300.000 uhria Irakissa ja Afganistanissa, suurin osa heistä viattomia ihmisiä.

Vaikka israelin operaatioiden vaatima uhriluku olisi kymmenen tai kaksikymmentä kertaa suurempi, se ei silti olisi kansanmurha. Laaja historiallinen tutkimus tukee tätä näkemystä. Vuodesta 1967 lähtien vähemmän kuin 10.000 palestiinalaista on surmattu. Suurin osa heistä oli terroristeja. Voit sanoa sitä miksi hyvänsä, mutta kansanmurha se ei ole.

Mutta missään muussa konfliktissa ei ole professori Falkia taustalla levittämässä häväistyskirjoituksia, ei YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamassa loputtomia lausuntojaan, ei ihmisoikeusjärjestöjä tehtailemassa kasvavaa määrää vihamielisiä ja vääristeleviä julkaisuja, eikä miljoonan dollarin tukiaisia Euroopasta järjestöille, joiden tavoite on keksiä tarinoita, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Ainut joka on valittu kohteeksi on Israel, joka tappaa vähemmän ihmisiä kuin mikään muu konfliktin osapuoli sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Ja se joutuu olemaan tekemisissä sellaisten järjestöjen kuin Islamilainen Jihad ja Hamas, jotka häpeämättömästi julistavat tavoitteekseen Israelin tuhoamisen ja juutalaisten hävityksen sekä kristittyjen ja kommunistien tappamisen "viimeiseen mieheen".

Mutta järjestöt, jotka levittävät valheita, ja joita joskus kutsuttaan ihmisoikeusjärjestöiksi, jatkavat valheiden levittämistä. ja niin kauan kuin sellaiset kuin Richard Falk ovat ihmisoikeusneuvoston neuvonantajina, ja niin kauan kuin ihmisoikeusjärjestöt kuuntelevat näiden antisemitististen neuvonantajien neuvoja, ne ovat osallisia rikokseen.

Selvyyden vuoksi, ihmisoikeudet ja ihmisoikeusjärjestöt ovat elintärkeä osa mitä tahansa demokraattista yhteiskuntaa. Mutta ne jotka jääräpäisesti toimivat salaliitossa vain yhtä valtiota vastaan ansaitsevat tulla kutsutuiksi rasisteiksi - eikä suinkaan ihmisoikeustaistelijoiksi.

Ben Dror on israelilainen journalisti, tutkija ja puhuja. Hänen kirjansa "The Industry of Lies" julkaistaan piakkoin.

* * *






6. tammikuuta 2014

Tapaus Eric Allen Bell

Malsi-Tung: The Case of Eric Allen Bell:

Vuoden 2012 alussa, Eric Allen Bell oli vankkumaton muslimien ja islamin puolustaja. Hän oli tekemässä dokumenttielokuvaa Murfreesboron asukkaista, jotka vastustivat 45.000 hengen moskeijan rakentamista kaupunkiinsa. Liberaalit mielipiteet omaava Bell oli vahvasti muslimien puolella, koska tässä oli selvästi kyse taantumuksellisista ennakkoluuloista vähemmistökulttuuria kohtaan.Vuoden 2012 loppuun mennessä Bellistä oli tullut suorasanainen islamkriitikko ja hän oli vahvasti sitoutunut vastustamaan islamin leviämistä ja vaikutusvaltaa.

Mitä sellaista tapahtui, mikä sai hänet muuttamaan mielensä? Minkälainen tapahtumasarja sai aikaan täyskäännöksen suhtautumisessa muslimeihin ja islamiin?

Kun tarkastelemme tyypillistä liberaalien moraalista perustaa, voimme ymmärtää paremmin Bellin muutosta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, liberaaliin luonteeseen vaikuttaa suuresti Huolehtimisen periaate [Care Foundation]. Huolehtimisen periaate tulee käyttöön, kun haavoittuvat ryhmät - kuten vähemmistöt, maahanmuuttajat, homot, jne. - näyttävät joutuvan uhatuiksi. Liberaalit usein vastuvat sitä kulttuuria, jonka he kokevat hallitsevaksi ja johon he itse kuuluvat, ja nousevat puolustamaan vähemmistökulttuuria, joka ei sopeudu valtakulttuuriin. Liberaali tuntee olonsa epämukavaksi ollessaan osa valtakulttuuria ja pyrkii hyvittämään sen auttamalla ja suojelemalla oletetun heikomman osapuolen asiaa.

Huolehtimisen periaate oli toiminnassa, kun Bell tuki Murfreesboron muslimeita heidän moskeijanrakennusprojektissaan. He olivat heikompi ja alistettu osapuoli konfliktissa ja siten tyypillinen liberaalien hyväntahtoisuuden ja suojelun kohde Huolehtimisen periaatteen mukaan.

Kun ihminen on ottanut omakseen tällaisen moraalisen periaatteen, on melkein mahdotonta muuttaa hänen mieltään. Ihmismielen intuitiivinen puoli on äärimmäisen nopea ja voimakas ja se käyttää egoa järkiperäistämään tunneperäisen moraalisen asenteen, jonka ihminen on omaksunut. Kirjassaan The Righteous Mind Jonathan Haidt kutsuu "norsuksi" tätä aivojen automaattista ja tavanomaista ominaisuutta, joka valitsee puolensa kiistanalaisissa ja tunteenomaisissa asioissa. Me teemme arviomme intuitiivisesti ja etsimme vasta sitten järkevät perustelut tunteillemme.

Yhtä kaikki, Eric Allen Bell kuitenkin muutti mieltään, joten mitä tapahtui?

Eräänä päivänä Bell ajoi taksilla, jonka kuljettaja oli egyptiläinen koptikristitty. Bell kysyi häneltä oliko hän innoissaan Hosni Mubarakin syrjäyttämisestä, johon taksinkuljettaja vastasi "ei, olen hyvin huolissani perheeni ja muiden koptikristittyjen puolesta". Bell kyseli häneltä lisää ja sai pala palalta tietää enemmän ei-muslimien ahdingosta muslimienemmistöisessä Egyptissä.

Koptien ahdinko laukaisi Ericin Huolehtimisen periaatteen, koska hän on ihminen joka aidosti välittää haavoittuvaisien ihmisten kohtelusta. Hän onnistui vaihtamaan puolta emotionaalisesti ja näki nyt muslimit sortajina sorrettujen sijaan ja se on se, miten hän on nähnyt asian siitä lähtien. Juuri tämä emotionaalinen muutos on se, mitä vastajihadistien tulisi edistää niissä, jotka ovat yhä sokeita islamin hävitykselle. Huolehtimisen periaate ohjaa liberaaleja ja sinun tulee löytää keino, jolla saat sen aiheuttamaan näkökulman muutoksen. Et pääse puusta pitkään puhumalla islamin uhasta valtakulttuurille, koska liberaalit näkevät sen vainoharhaisena tai pelon lietsomisena. "Norsu" on äärimmäisen nopea puolustautumaan erilaista näkökantaa vastaan. Mutta sitten kun olet onnistunut laukaisemaan Huolehtimisen periaatteen, mieli tulee vastaanottavaiseksi informaatiolle, joka vahvistaa emotionaalisen näkemyksen. Intuitio tulee ensin ja sitten vasta järkeily.

Tämä on eräs opetuksista, jotka saadaan liberaalin mielen moraalisista periaatteista. Kun laukaiset Huolehtimisen periaatteen haavoittuvaisia muslimien sorrosta kärsiviä ryhmiä kohtaan, niin liberaali mieli tulee paljon vastaanottavaisemmaksi kritiikille islamia ja muslimeja kohtaan. Tästä syystä Raymond Ibrahimin kuukausittainen raportti kristittyjen vainoista on niin arvokas.

Kun emotionaalinen muutos on tapahtunut, tie on avoinna paljon rehellisemmälle tarkastelulle islamin opetuksia ja Muhammadin henkilöä kohtaan. Bell oli riittävän suoraselkäinen ja rohkea tehdäkseen tämän - vaikka hän oli tunnettu henkilö, jolla oli paljon menetettävää.

Liberaalit ovat perinteisesti nähneet itsensä moraalisesti ylempiarvoisina ja tavanneet suhtautua alentuvasti ihmisiin, joilla on erilaiset mielipiteet. He ovat usein ihmisiä, jotka kiinnittävät huomion toisten tekopyhyyteen. Mutta osat ovat nyt vaihtuneet ja nyt on vastajihadistien vuoro huomauttaa liberaaleille heidän tekopyhyydestään: miksi he ummistavat silmänsä vähemmistöjen vainoilta muslimimaissa; ihmisoikeusloukkauksilta muslimien kesken; naisten asemalta islamissa? Miksi he väittävät kannattavansa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mutta kieltäytyvät kritisoimasta muslimeja niiden rikkomisesta? Miksi heillä ei ole rohkeutta ottaa selkoa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja islamin yhteensopivuudesta?

Niin kauan kuin heidän Huolehtimisen periaatteensa ei ole kohdennettu islamin uhreihin, he tulevat aina löytämään keinot välttää riitasointusta informaatiota; he uskovat mieluummin satuja Muhammadin elämästä ja luonteesta (Karen Armstrong) ja epäuskottavia kertomuksia muslimien monikulttuurisesta suvaitsevaisuudesta keskiajalla.

Lisähuomautus: On merkityksellistä, että edellä kuvattu tärkeä muutos tapahtui taksissa yksityisessä tilassa ja keskustelussa, jossa ei ollut kyse näkemysten puolustamisesta. Tällaiset tilanteet avaavat meille uusia tapoja nähdä maailma ja kokea uusia emotionaalisia reaktioita. Heti kun olemme kiivaassa tai jännittyneessä väittelyssä, meidän eläimen aivomme ovat lukittautuneet taisteluun ja olemme kyvyttömiä muuttamaan käsitystämme. Se on toivoton tilanne vaikuttaa toisiin. Huomattavaa on myös se, että taksinkuljettaja ilmaisi vastauksen kysymykseen arabikeväästä hyvin henkilökohtaisella tasolla, joka aukaisi Bellille uuden näkökulman asiaan, tai kuten Goethe sanoi: "Se mikä on sanottu suoraan sydämestä, tuo toisten sydämet sinun luoksesi"






http://www.frontpagemag.com/2012/eric-allen-bell/video-eric-allen-bell-islamophobia-or-islamo-reality/

Eric Allen Bell Facebookissa:
https://www.facebook.com/EricAllenBell














1. tammikuuta 2014

Bill Warner: Islamin kultainen sääntö

Islamin apologistit sanovat, että ainut, mitä islam tarvitsee, on reformi. Onhan kristinusko ja juutalaisuuskin reformoitu. Apologistit eivät kuitenkaan kerro, mikä tämä reformi olisi.

Islamia voidaan uudistaa monilla tavoilla, mutta onko sillä mitään väliä, jos uudistus on vain rukoussuunnan vaihtaminen Mekasta Los Angelesiin? Ei. Ainoa asia, mistä me vääräuskoiset välitämme, on miten islam kohtelee meitä. Me haluamme kohteluumme muutoksen. Haluamme reformoida poliittisen islamin.

Islamin asenne meitä kohtaan tiivistyy yhteen sanaan - kafir. Koraani sanoo, että kafireja (vääräuskoisia) on lupa ryöstää, tappaa, kiduttaa, pilkata, loukata, mestata, raiskata, ristiinnaulata ja niin edelleen. Jokainen viittaus kafireihin on kielteinen, hyökkäävä ja vihamielinen.

Sana "kafir" havainnollistaa islamin kumpaakin poliittista periaatetta - alistamista ja dualismia. Trilogia (Koraani, Sira ja Hadith) sanoo, että jokaisen maailman kafirin on alistuttava poliittisen islamin alaisuuteen.

Koraani vakiinnuttaa dualismin sen eettiseen järjestelmään. Muslimin ei ole lupa tappaa toista muslimia; kafirin tappaminen voi olla luvallista. Muslimin ei ole lupa valehdella toiselle muslimille; kafirille valehtelu voi olla luvallista. Islamilla on yhdet eettiset säännöt muslimeille ja toiset säännöt kafireille - tämä on dualistista etiikkaa.

Medinassa kirjoitettu myöhempi poliittinen Koraani on monessa kohtaa ristiriidassa aikaisemman uskonnollisen Mekassa kirjoitetun Koraanin kanssa. Koraanissa on näiden ristiriitaisuuksien ratkaisemiseksi sääntö, jonka mukaan myöhempi Koraani "kumoaa" aikaisemman Koraanin (abrokaatio). Aikaisempi Koraani on silti edelleen totta; se on Allahin ilmoitusta. Niinpä islamissa voivat molemmat ristiriidassa olevat ilmoitukset olla totta. Tästä aiheutuu islamin dualistinen logiikka. Meidän yksinkertainen logiikkamme sanoo, että jos kaksi asiaa ovat ristiriidassa, niin toisen niistä on oltava väärää tietoa.

Tämä dualismi selittää kahdenlaisten muslimien olemassaolon - hyvien muslimien, joita tapaamme työpaikalla, sekä talibanimuslimien. Molemmat muslimit ovat "aitoja" muslimeja. Dualismi antaa "hyville" muslimeille mahdollisuuden perustellusti olla sitä mieltä, että se mitä jihadistit sanovat, ei ole "oikeaa" islamia. Dualismin vuoksi "hyvät" muslimit ja jihadistit ovat vain saman oksan eri päät.

Koraani, Sira ja Hadith ovat täynnä käskyjä, jotka vaativat kafireja alistumaan islamin alaisuuteen. Kafirit voivat alistua joko kääntymällä islamiin tai hyväksymällä dhimmin (apologistin) aseman. Joka tapauksessa Koraani vaatii vakaasti kafireja alistumaan.

Näin ollen se, mitä kafirit haluavat uudistaa islamissa, on sen periaatteet poliittisesta alistamisesta ja dualismista. Mitä periaatetta voidaan käyttää islamin reformoinnissa? Avain kysymykseen on se miten islam kohtelee "toisia" - kafireita. Kultainen sääntö kertoo meille, miten "toisia" kuuluu kohdella. Jokaisella kulttuurilla on oma versionsa kultaisesta säännöstä. Mutta islamilla sitä ei ole.

Mitä tapahtuu, jos sovellamme "kohtele toisia, kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan"-periaatetta poliittiseen islamiin? Kaikki pahansuopa, vastenmielinen ja vahingollinen dualismi ja alistaminen katoavat. On yllättävää miten paljon islamin oppirakennelmasta silloin katoaa. Noin 61% Koraanista katoaa. Sira menettää 75% prosenttia sanoistaan ja 20% haditheista häviää.

Ja nuo luvut ovat alhaisia. Kaikki loukkaavat sanat naisia kohtaan häviäisivät myös. Yllä olevat poistot olisivat siis vieläkin suuremmat.

Kultainen sääntö muuttaa jopa Helvetin. Islamilainen Helvetti on ensi sijassa poliittinen. Koraanissa mainitaan Helvetti 146 kertaa. Vain yhdeksässä kohdassa on kyse moraalisesta rappiosta - ahneudesta, hyväntekeväisyyden laiminlyönnistä, maailmallisen hyvän rakastamisesta. Loput 137 mainintaa Helvetistä saarnaavat ikuista kidutusta siitä hyvästä, ettei ole hyväksytty Muhammadin ajatuksia. Tämä on poliittinen syytös, ei moraalin rappiota.  Niinpä viittaukset Helvettiin ovat 94 prosenttisesti vankila poliittisille toisinajattelijoille.

Mieti miten ihana kultaisen säännön islam olisi. Ei riitoja, vaatimuksia, syytöksiä, oikeusjuttuja, uhkauksia, painostusta, vihapuhetta, tappamisia tai pommi-iskuja. Muslimi voisi jopa olla kafirin aito ystävä.  Islam kehittäisi itselleen häpeän tunteen ja myöntäisi jihadissa tapettujen 270 miljoonan kafirin hirveät kärsimykset. Kultaisen säännön islam pyytäisi anteeksi dhimmien kärsimyksiä. Kultaisen säännön islam myöntäisi harjoittaneensa orjakauppaa Afrikassa tappaen ja vangiten orjia, joita he myivät valkoisille orjakauppiaille.

Naisia ei enää hakattaisi, eikä heidän tarvitsisi käyttää hijabia tai burkaa. Kunniamurhat loppuisivat. Muslimit voisivat liittyä muuhun ihmiskuntaan.

Mutta kaikki nuo ihmeelliset ajatukset haihtuvat, kun ymmärretään, mitä muuta se merkitsisi islamille. Muhammadilla oli vain 150 seuraajaa Mekassa saarnattuaan uskontoaan 13 vuotta. Kun hän lähti Medinaan ja ryhtyi poliitikoksi ja sotaherraksi, hän valloitti koko Arabian yhdeksässä vuodessa aiheuttaen väkivaltaisuuksia keskimäärin kuuden viikon välein.

Dualismi ja poliittinen alistaminen olivat ne periaatteet, jotka antoivat islamille sen menestyksen. Miksi islam hylkäisi juuri ne periaatteet, joiden avulle se menestyi? Dualismi ja poliittinen alistaminen ovat murskanneet maailman, joka uskoo kultaiseen sääntöön.

CSPI voisi julkaista Koraanin, Siran ja Hadithit, joissa sovellettaisiin kultaista sääntöä. Ne olisivat ohuita kirjoja, mutta ostaisiko kukaan muslimi niitä?


- Bill Warner
Copyright (c) http://www.politicalislam.com/
Copy and use as needed, give us credit and don't edit. Original article



* * *


Suomennettu Citizen Warriorin sivustolta: http://www.citizenwarrior.com/2011/05/golden-rule-in-islam.html






Lisää islamista ja kultaisesta säännöstä:

Jihad Watch: Islam and the Golden Rule