Bill Warner: Islamin kultainen sääntö

Islamin apologistit sanovat, että ainut, mitä islam tarvitsee, on reformi. Onhan kristinusko ja juutalaisuuskin reformoitu. Apologistit eivät kuitenkaan kerro, mikä tämä reformi olisi.

Islamia voidaan uudistaa monilla tavoilla, mutta onko sillä mitään väliä, jos uudistus on vain rukoussuunnan vaihtaminen Mekasta Los Angelesiin? Ei. Ainoa asia, mistä me vääräuskoiset välitämme, on miten islam kohtelee meitä. Me haluamme kohteluumme muutoksen. Haluamme reformoida poliittisen islamin.

Islamin asenne meitä kohtaan tiivistyy yhteen sanaan - kafir. Koraani sanoo, että kafireja (vääräuskoisia) on lupa ryöstää, tappaa, kiduttaa, pilkata, loukata, mestata, raiskata, ristiinnaulata ja niin edelleen. Jokainen viittaus kafireihin on kielteinen, hyökkäävä ja vihamielinen.

Sana "kafir" havainnollistaa islamin kumpaakin poliittista periaatetta - alistamista ja dualismia. Trilogia (Koraani, Sira ja Hadith) sanoo, että jokaisen maailman kafirin on alistuttava poliittisen islamin alaisuuteen.

Koraani vakiinnuttaa dualismin sen eettiseen järjestelmään. Muslimin ei ole lupa tappaa toista muslimia; kafirin tappaminen voi olla luvallista. Muslimin ei ole lupa valehdella toiselle muslimille; kafirille valehtelu voi olla luvallista. Islamilla on yhdet eettiset säännöt muslimeille ja toiset säännöt kafireille - tämä on dualistista etiikkaa.

Medinassa kirjoitettu myöhempi poliittinen Koraani on monessa kohtaa ristiriidassa aikaisemman uskonnollisen Mekassa kirjoitetun Koraanin kanssa. Koraanissa on näiden ristiriitaisuuksien ratkaisemiseksi sääntö, jonka mukaan myöhempi Koraani "kumoaa" aikaisemman Koraanin (abrokaatio). Aikaisempi Koraani on silti edelleen totta; se on Allahin ilmoitusta. Niinpä islamissa voivat molemmat ristiriidassa olevat ilmoitukset olla totta. Tästä aiheutuu islamin dualistinen logiikka. Meidän yksinkertainen logiikkamme sanoo, että jos kaksi asiaa ovat ristiriidassa, niin toisen niistä on oltava väärää tietoa.

Tämä dualismi selittää kahdenlaisten muslimien olemassaolon - hyvien muslimien, joita tapaamme työpaikalla, sekä talibanimuslimien. Molemmat muslimit ovat "aitoja" muslimeja. Dualismi antaa "hyville" muslimeille mahdollisuuden perustellusti olla sitä mieltä, että se mitä jihadistit sanovat, ei ole "oikeaa" islamia. Dualismin vuoksi "hyvät" muslimit ja jihadistit ovat vain saman oksan eri päät.

Koraani, Sira ja Hadith ovat täynnä käskyjä, jotka vaativat kafireja alistumaan islamin alaisuuteen. Kafirit voivat alistua joko kääntymällä islamiin tai hyväksymällä dhimmin (apologistin) aseman. Joka tapauksessa Koraani vaatii vakaasti kafireja alistumaan.

Näin ollen se, mitä kafirit haluavat uudistaa islamissa, on sen periaatteet poliittisesta alistamisesta ja dualismista. Mitä periaatetta voidaan käyttää islamin reformoinnissa? Avain kysymykseen on se miten islam kohtelee "toisia" - kafireita. Kultainen sääntö kertoo meille, miten "toisia" kuuluu kohdella. Jokaisella kulttuurilla on oma versionsa kultaisesta säännöstä. Mutta islamilla sitä ei ole.

Mitä tapahtuu, jos sovellamme "kohtele toisia, kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan"-periaatetta poliittiseen islamiin? Kaikki pahansuopa, vastenmielinen ja vahingollinen dualismi ja alistaminen katoavat. On yllättävää miten paljon islamin oppirakennelmasta silloin katoaa. Noin 61% Koraanista katoaa. Sira menettää 75% prosenttia sanoistaan ja 20% haditheista häviää.

Ja nuo luvut ovat alhaisia. Kaikki loukkaavat sanat naisia kohtaan häviäisivät myös. Yllä olevat poistot olisivat siis vieläkin suuremmat.

Kultainen sääntö muuttaa jopa Helvetin. Islamilainen Helvetti on ensi sijassa poliittinen. Koraanissa mainitaan Helvetti 146 kertaa. Vain yhdeksässä kohdassa on kyse moraalisesta rappiosta - ahneudesta, hyväntekeväisyyden laiminlyönnistä, maailmallisen hyvän rakastamisesta. Loput 137 mainintaa Helvetistä saarnaavat ikuista kidutusta siitä hyvästä, ettei ole hyväksytty Muhammadin ajatuksia. Tämä on poliittinen syytös, ei moraalin rappiota.  Niinpä viittaukset Helvettiin ovat 94 prosenttisesti vankila poliittisille toisinajattelijoille.

Mieti miten ihana kultaisen säännön islam olisi. Ei riitoja, vaatimuksia, syytöksiä, oikeusjuttuja, uhkauksia, painostusta, vihapuhetta, tappamisia tai pommi-iskuja. Muslimi voisi jopa olla kafirin aito ystävä.  Islam kehittäisi itselleen häpeän tunteen ja myöntäisi jihadissa tapettujen 270 miljoonan kafirin hirveät kärsimykset. Kultaisen säännön islam pyytäisi anteeksi dhimmien kärsimyksiä. Kultaisen säännön islam myöntäisi harjoittaneensa orjakauppaa Afrikassa tappaen ja vangiten orjia, joita he myivät valkoisille orjakauppiaille.

Naisia ei enää hakattaisi, eikä heidän tarvitsisi käyttää hijabia tai burkaa. Kunniamurhat loppuisivat. Muslimit voisivat liittyä muuhun ihmiskuntaan.

Mutta kaikki nuo ihmeelliset ajatukset haihtuvat, kun ymmärretään, mitä muuta se merkitsisi islamille. Muhammadilla oli vain 150 seuraajaa Mekassa saarnattuaan uskontoaan 13 vuotta. Kun hän lähti Medinaan ja ryhtyi poliitikoksi ja sotaherraksi, hän valloitti koko Arabian yhdeksässä vuodessa aiheuttaen väkivaltaisuuksia keskimäärin kuuden viikon välein.

Dualismi ja poliittinen alistaminen olivat ne periaatteet, jotka antoivat islamille sen menestyksen. Miksi islam hylkäisi juuri ne periaatteet, joiden avulle se menestyi? Dualismi ja poliittinen alistaminen ovat murskanneet maailman, joka uskoo kultaiseen sääntöön.

CSPI voisi julkaista Koraanin, Siran ja Hadithit, joissa sovellettaisiin kultaista sääntöä. Ne olisivat ohuita kirjoja, mutta ostaisiko kukaan muslimi niitä?

- Bill Warner
Copyright (c) http://www.politicalislam.com/
Copy and use as needed, give us credit and don't edit. Original article

* * *

Suomennettu Citizen Warriorin sivustolta: http://www.citizenwarrior.com/2011/05/golden-rule-in-islam.html






Lisää islamista ja kultaisesta säännöstä:

Jihad Watch: Islam and the Golden Rule