Daniel Greenfield Sultan Knish -blogissa:
Sillä aikaa kun länsimaiset sanomalehdet keskustelivat siitä pitäisikö Muhammedin pilakuvia julkaista, Nigerian Islamilainen Valtio, joka tunnetaan myös Boko Haramina, teki muslimijärjestön historian tähän asti verisimmän iskunsa.
Eloonjääneet kertoivat Islamilaisen Valtion järjestäytyneen tehokkaiksi tappo-osastoiksi ja surmanneen kaikki huutaen "Allahu Akbar". "Kävelin viisi kilometriä ruumiiden ylitse kunnes saavuin Malam Karantin kylään, joka sekin oli poltettu ja autio," kertoo eräs hengissä selvinnyt.
Tälle on oma sanansa. Kansanmurha.
Nigerian Islamilaisen Valtion on raportoitu tappaneen 2000 ihmistä viime vuonna. Tänä vuonna he surmasivat sen verran yhdessä viikossa. Mutta meitä ei kiinnosta Nigerian tapahtumat ellei sille ole hashtagia. Kukaan ei vielä ole keksinyt riittävän älykästä hashtagia 2000 ihmisen murhaamiselle. #Bringbackourdead ei taida toimia.
Islamilaisen Valtion seuraava kohde on Maiduguri, joka on Bornon suurin kaupunki yli miljoonalla asukkaallaan. Tapettujen lukumäärä tulee olemaan hirvittävä, jos "Rauhan kotina" tunnettu Maiduguri kukistuu.
Katolinen arkkipiispa, Ignatius Kaigama, varoitti, ettei tappaminen tule loppumaan Nigeriassa. "Se tulee laajentumaan. Se leviää Eurooppaan ja muuallekin".
Ja sen se on jo tehnyt. Tosin ei samanlaisessa mittakaavassa.
"Ne jotka eivät käänny islamiin, tai maksa islamilaista veroa, tapetaan."
Kuvittele, että palavat kaupungit eivät olekaan Nigeriassa tai Syyriassa. Kuvittele ne Ranskaan tai Ruotsiin. Aseistetuista soluista, jotka hyökkäilevät armeijan kimppuun, ei ole pitkä matka kokonaisten kylien tai kaupunkien valtaukseen. Ne ovat saman konfliktin eri vaiheita.
Irakin al-Qaida muuttui itsemurhapommituksia tekevästä terrorijärjestöstä valtioksi vuosikymmenessä. Samoin Hamas Israelissa. Euroopassa on jo alueita, jotka ovat epävirallisen sharia-poliisin kontrollissa. Ranskassa on vähemmän muslimeja kuin Nigeriassa ja paljon vakaampi hallinto ammattimaisine poliisi- ja sotilasvoimineen. Vain nämä pitävät islamilaisen joukkotuhonnan aisoissa.
Samantyyppiset miehet, jotka ovat vastuussa surmista Nigeriassa ja Irakissa, olivat Ranskan verilöylyjen takana. He vain eivät ole riittävän organisoituneita eivätkä he vielä ole riittävän lukumääräisiä, jotta he voisivat suorittaa samanlaisen kansanmurhan kuin Nigeriassa, Syyriassa tai Irakissa.
Selitykset ovat niitä tavallisia. Keskushallinnot ovat toimimattomia, epäpäteviä ja korruptoituneita. Poliittinen ratkaisu on ainut mahdollinen. Todellinen syy on köyhyys. Sillä aikaa tappaminen ja kieltäminen jatkuu.
Ulkopolitiikasta vastaavat, ihmisoikeusjärjestöt ja itsetietoiset kirjoittajat, jotka olettavat kertovansa ihmisille tärkeistä asioista New York Timesin ja Washington Postin sivuilla, ovat tehneet kaikkensa välttääkseen yhdistämästä murhia Nigerian, Irakin ja Syyrian Islamilaisiin valtioihin. Ja he ovat tehneet kaikkensa, jottei näitä tappamisia yhdistettäisi tuhansiin New Yorkin kaduilla kuolleisiin eikä viimeisimpiin Pariisin tapahtumiin. Tappamiset voidaan yhdistää kolmella yksinkertaisella sanalla: globaali islamilainen kansanmurha.
Viime vuosisadan eurooppalainen älymystö oli liian kiintynyt unelmaansa paremmasta maailmasta, jotta he olisivat huomanneet, mitä oli tapahtumassa Saksassa ja Japanissa. Eivätkä he ymmärtäneet mitä sille pitäisi tehdä. Sillä aikaa kun he unelmoivat maailmanhallituksesta, joka lopettaisi sodat,
oli tappaminen jo alkanut.
Tämän vuosisadan älymystö on yhtä lailla halutonta siirtämään huomionsa pois talousasioista, ilmastonmuutoksesta ja maailman hallinnosta, huomatakseen, että maailmanlaajuinen holokausti on jo käynnissä.
Kansanmurha ei ole uusi asia Afrikassa ja Lähi-idässä, joten sitä vähätellään heimokonfliktina. Terrorismi ei ole uusi asia Amerikassa ja Euroopassa, joten siitä syytetään poliittisia ääriliikkeitä. Kuten tarinassa
sokeista miehistä ja norsusta, kun mies kosketti norsun kärsää ja luuli sitä käärmeeksi, nähdään paikallinen islamilainen kansanmurha tuttuna paikallisena ilmiönä; heimosotana, poliittisena ääriliikehdintänä tai vähemmistöjen ongelmina.
Ja jokaista, joka näkee kokonaiskuvan, syytetään islamofobiasta. Entä jos muslimien suorittama hindujen ja buddhalaisten kansanmurha Aasiassa ja muslimien tekemä kristittyjen ja juutalaisten kansanmurha Lähi-idässä onkin osa samaa ilmiötä?
Entä jos Nigerian Islamilaisen Valtion tappajat, jotka huutavat "Allahu Akbar" toimeenpannessaan verilöylyä jakavat motiivin syyskuun yhdennentoista lentokonekaappareiden kanssa, joiden kerrotaan huutaneen "Allahu Akbar", koska se kylvää pelkoa uskottomien sydämiin?
Mitä jos iltauutisten terroriteot eivät olekaan satunnaisia tapahtumia, työpaikkaväkivaltaa, mielenterveyden ongelmia tai poliittista ääriliikehdintää, vaan uuden islamilaisen joukkotuhonnan alku?
Islamin nousu ei perustunut hengellisyyteen vaan
joukkomurhaan.
Muutama vuosisata siitä, kun Muhammed määräsi juutalaisten ja kristittyjen etnisen puhdistuksen Arabian niemimaalla, miljoonien kristittyjen, juutalaisten, hindujen ja buddhalaisten joukkotuhonta oli käynnissä Lähi-idästä Intiaan ja Afganistaniin asti.
Islamilainen holokausti oli suurin joukkotuhonta ihmiskunnan historiassa. Ja nyt yli tuhat vuotta myöhemmin, se on edelleen käynnissä.
Rooman valtakunnan kukistuminen avasi ovet islamilaiselle valloitukselle. Jos länsimainen sivilisaatio, jolla on samanlainen rooli maailman yhdistämisessä, kukistuu, uusi islamilainen valloitus ja kansanmurha alkaa.
"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan" George Santayana kirjoitti.
Olisi kauheaa, jos todella olisimme tuomittuja elämään uudestaan miljoonien kansanmurhan ja kokonaisten sivilisaatioiden tuhon jihadin mustan lipun alla, koska kieltäydymme muistamaan mennyttä ja tunnustamaan nykytilanteen. Koska pelkäämme tulevamme leimatuiksi islamofobeiksi emmekä siksi uskalla puhua kaikkien noiden kuolleiden puolesta.
Olisi hirvittävää, jos tuo nigerialainen kylä olisikin huomenna ruotsalainen kylä. Vielä pahempi olisi, jos Intian muslimivalloitus toistuisi Euroopassa.
Kansanmurha on ruma sana.
Olemme tottuneet liittämään sen Afrikan kyliin ja Euroopan keskitysleireihin. Emme ajattele sitä sellaisena asiana, joka tapahtuisi meille tai meidän lapsillemme.
Mutta meidän pitäisi.
Islamilaiset sodat Nigeriasta Israeliin, Irakista Kashmiriin, ovat joukkotuhontaa. Israelista saattaa tulla ensimmäinen valtio, joka kohtaa islamilaisen kansanmurhan, mutta ei suinkaan viimeinen. Syyskuun yhdeksännen iskut oli ensimmäinen islamilainen joukkotuhonta, joka tappoi tuhansia amerikkalaisia, mutta se ei ole viimeinen.
Kansanmurhan uhatessa meidän ensimmäinen velvollisuutemme on varoittaa maailmaa.
Vastajihad on selviytymistaistelua. Se on meidän keinomme vastustaa globaalia islamilaista kansanmurhaa.