31. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Toinen juutalaisheimo

Toinen Medinan juutalaisheimoista alkoi olla huolissaan Muhammedin kasvavasta vallasta ja aggressiivisuudesta. He juonittelivat Muhammedia vastaan, mutta Muhammed, jolla oli aina erinomainen tiedustelu, sai tietää asiasta ja piiritti heidän linnoituksensa.

Nämä juutalaiset kasvattivat hienoja taatelipalmuja. Muhammed poltti useita palmuja, mikä raivostutti juutalaisia. He sanoivat: "Olet itse kieltänyt umpimähkäisen vahingonteon ja moittinut sellaisen tekijöitä. Nyt rikot omaa kieltoasi vastaan."

Juutalaiset olivat kuitenkin avuttomia, joten he tekivät sopimuksen Muhammedin kanssa. He saisivat ottaa mukaansa kaiken, jonka pystyisivät kantamaan, paitsi haarniskoitaan ja aseitaan. He jopa purkivat talonsa saadakseen niiden puupalkit mukaansa; ne olivat arvokkaita puuttomassa Arabiassa. Koska mitään taistelua ei tullut, Muhammed otti 100% saaliista itselleen, jonka hän antoi perheensä tarpeisiin. Lisäksi hän osti aseita jihadia varten.

Arvostelijoille Koraaniin kirjattiin uusia ilmestyksiä. Allah oli kostanut juutalaisille heidän pahat tekonsa.

59:2 Hän ensimmäisessä maastamuutossa karkoitti kodeistaan ne Pyhän kirjan saajista , jotka olivat epäuskoisia. Te ette luulleet, että he siirtyisivät pois, ja he uskoivat, että heidän linnoituksensa suojelisivat heitä Jumalaa vastaan, mutta Jumala tuli heidän luokseen sieltä, mistä he eivät odottaneet, ja nosti pelon heidän sydämiinsä, niin että he hävittivät talonsa omin käsin ja uskovaisten avulla. Ottakaa siis tästä oppiaksenne te, joilla on silmät.


Bukhari:

B4, 52, 153 Koska juutalaisten omaisuus, jonka Allah antoi Muhammedille, ei tullut muslimien voittona heidän hevostensa ja kameliensa avulla, se kuului kokonaisuudessaan Muhammedille. Hän antoi sen perheelleen vuosittaisena elatusmaksuna ja käytti loput ostaakseen aseita ja hevosia jihadia varten.

Sira:

I654 Juutalaiset olivat hyvin onnekkaita kun saivat lähteä maallisen omaisuutensa kanssa. He pääsivät pakoon elossa eikä Allah surmannut heitä, mutta he tulevat palamaan Helvetissä, koska vastustivat Muhammedia.


Kommentteja

Koska kafirit ovat Allahin vihollisia, kaikki mitä Muhammed teki heille, oli oikeutettua. Jihadin opista oli muodostumassa täysimittainen sota kafireja vastaan. Hän ei tunnustanut mitään rajoituksia sodanjulistuksille heitä vastaan, koska Allah oikeuttaisi aina minkä tahansa säännön rikkomisen. Muhammed oli nyt ollut Medinassa noin kolme vuotta.





* * *



Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/


Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina

30. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Uhudin taistelu

Badrin taistelun jälkeen mekkalaiset janosivat kostoa. He kokosivat armeijan ja marssivat Medinaan, missä he leiriytyivät kaupungin ulkopuolelle odottamaan Muhammedia.

Muhammed halusi odottaa kunnes he hyökkäisivät kaupunkia vastaan, jolloin puolustus olisi helpompaa, mutta monet hänen kärsimättömistä sotilaistaan tunsivat itsensä voittamattomiksi ja he halusivat marssia vihollista vastaan. Lopulta Muhammed myöntyi ja hän lähti kaupungista kohdatakseen mekkalaiset paikassa nimeltä Uhud.

Taistelu sujui aluksi hyvin muslimien kannalta, jotka taistelivat nyt fanaattisella kiihkolla uskoen, että kuolema olisi suora tie Paratiisiin. Mekkalaiset menettivät yhteyden leiriinsä, jossa olivat heidän varusteensa ja arvotavaransa.

Muhammed oli asettanut osaston jousiampujia varmistamaan selustaansa. Nähdessään, että mekkalaiset eivät enää päässeet leiriinsä, nämä jousimiehet ryntäsivät sinne päästäkseen ensimmäisinä käsiksi sotasaaliiseen. Tämä jätti Muhammedin selustan suojattomaksi ja Mekan ratsuväki hyökkäsi tuhoten Muhammedin puolustuksen.

Muhammed joutui pakenemaan henkensä edestä ja hänen armeijansa lyötiin perinpohjaisesti. Hänen onnekseen mekkalaiset eivät käyttäneet tilaisuutta hyväkseen. He oli tulleet puolustamaan heimonsa kunniaa ja sen he olivat jo saavuttaneet.

Kuten useimmilla ihmisyhteisöillä, jotka turvautuvat väkivaltaan, mekkalaisillakin oli tavoite. Kun he saavuttivat tämän tavoitteen, he laskivat aseensa ja jatkoivat elämäänsä.

Monille muslimeille Uhudin tappio oli karu paluu todellisuuteen. He olivat uskoneet, että Allah olisi heidän takanaan ja että he olisivat siten voittamattomia. Muhammed, ovelampana kuin koskaan, käänsi tappion voitokseen.

Hän selitti muslimeille, että Allah oli koetellut heitä. Jos hän antaisi heille vain helppoja voittoja, Allah ei saisi koskaan tietää, ketkä olisivat hänelle uskollisia. Muslimeiden oli tärkeä oppia, että he taistelivat ensisijassa Allahin kunniaksi sekä islamin levittämiseksi.

Sotasaalis oli vain toissijainen etu. Keskittyminen tämän maailman nautintoihin oli aiheuttanut heidän tappionsa ja Allah oli heihin tyytymätön.

Koraani sanoo:

3:140 jos teitä kohtasi isku, niin on yhtä ankara isku kohdannut (uskottomia) ihmisiä tätä ennen . Me annamme ihmisten kesken päivien vaihdella, jotta Jumala tulisi tuntemaan ne, jotka uskovat, ja voisi hankkia itselleen todistajia teidän keskuudestanne - väärintekijöitä ei Jumala rakasta

3;142 Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, ennenkuin Jumala tuntee ne teistä, jotka olivat taisteluvalmiit, ja ennenkuin Hän tuntee ne, jotka ovat kestäviä?


Kommentteja

Yksi tärkeimmistä asioista voiton saavuttamiseksi on pitää yllä joukkojen hyvää moraalia. Kun menestys on jatkuvaa, on moraalin ylläpito helppoa, mutta tappioputki voi saada sotilaat menettämään toivonsa ja taistelutahtonsa.

Muhammed osoitti jälleen nerokkuuttaan antamalla sotilailleen jumalallisen syyn taistella huolimatta siitä oliko tuloksena voitto tai tappio. Älkää taistelko vain voiton vuoksi, hän sanoi, Allah arvostelee teitä sitoutumisenne mukaan ja hän palkitsee teidät Paratiisilla.

Tämä on seuraava jihadin sääntö, joka varmistaa sen, että muslimit säilyttävät korkean taistelumoraalin, vaikka he olisivat toivottomassa tilanteessa.

Jihadin säännöt:

7) Älä koskaan anna periksi, älä edes silloin, kun olet jo lyöty.


Uhudin taistelun jälkeen Muhammed lähetti jälleen salamurhaajan tappamaan erään ryhmän johtajan, joka oli vastustanut häntä. Muhammedin siunauksella hänen miehensä tekeytyivät miehen ystäviksi käyttäen tämän luottamusta hyväkseen ja päästäkseen tarpeeksi lähelle tappaakseen hänet. Muhammed käytti usein tällaista hämäysoperaatiota surmatakseen poliittiset vastustajansa.

Sira kertoo:

I681 Eräs Ghatafansin mies lähestyi Muhammedia sanoen, että hän oli muslimi, vaikka hänen väkensä ei tiennyt sitä. Muhammed sanoi hänelle: "Mene ja levitä epäluottamusta vihollisesi keskuuteen. Sota on petosta."

Bukharin hadith sanoo:

B4, 52, 268 "Sota on petosta".


Muhammed oli psykologian mestari ja käytti usein petosta voittaakseen vihollisensa. Hän myös kehoitti seuraajiaan tekemään samoin.






* * *



Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/


Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina





28. tammikuuta 2015

Globaali islamilainen kansanmurha

Daniel Greenfield Sultan Knish -blogissa:

Sillä aikaa kun länsimaiset sanomalehdet keskustelivat siitä pitäisikö Muhammedin pilakuvia julkaista, Nigerian Islamilainen Valtio, joka tunnetaan myös Boko Haramina, teki muslimijärjestön historian tähän asti verisimmän iskunsa.

Eloonjääneet kertoivat Islamilaisen Valtion järjestäytyneen tehokkaiksi tappo-osastoiksi ja surmanneen kaikki huutaen "Allahu Akbar". "Kävelin viisi kilometriä ruumiiden ylitse kunnes saavuin Malam Karantin kylään, joka sekin oli poltettu ja autio," kertoo eräs hengissä selvinnyt.

Tälle on oma sanansa. Kansanmurha.

Nigerian Islamilaisen Valtion on raportoitu tappaneen 2000 ihmistä viime vuonna. Tänä vuonna he surmasivat sen verran yhdessä viikossa. Mutta meitä ei kiinnosta Nigerian tapahtumat ellei sille ole hashtagia. Kukaan ei vielä ole keksinyt riittävän älykästä hashtagia 2000 ihmisen murhaamiselle. #Bringbackourdead ei taida toimia.

Islamilaisen Valtion seuraava kohde on Maiduguri, joka on Bornon suurin kaupunki yli miljoonalla asukkaallaan. Tapettujen lukumäärä tulee olemaan hirvittävä, jos "Rauhan kotina" tunnettu Maiduguri kukistuu.

Katolinen arkkipiispa, Ignatius Kaigama, varoitti, ettei tappaminen tule loppumaan Nigeriassa. "Se tulee laajentumaan. Se leviää Eurooppaan ja muuallekin".

Ja sen se on jo tehnyt. Tosin ei samanlaisessa mittakaavassa.

"Ne jotka eivät käänny islamiin, tai maksa islamilaista veroa, tapetaan."

Kuvittele, että palavat kaupungit eivät olekaan Nigeriassa tai Syyriassa. Kuvittele ne Ranskaan tai Ruotsiin. Aseistetuista soluista, jotka hyökkäilevät armeijan kimppuun, ei ole pitkä matka kokonaisten kylien tai kaupunkien valtaukseen. Ne ovat saman konfliktin eri vaiheita.

Irakin al-Qaida muuttui itsemurhapommituksia tekevästä terrorijärjestöstä valtioksi vuosikymmenessä. Samoin Hamas Israelissa. Euroopassa on jo alueita, jotka ovat epävirallisen sharia-poliisin kontrollissa. Ranskassa on vähemmän muslimeja kuin Nigeriassa ja paljon vakaampi hallinto ammattimaisine poliisi- ja sotilasvoimineen. Vain nämä pitävät islamilaisen joukkotuhonnan aisoissa.

Samantyyppiset miehet, jotka ovat vastuussa surmista Nigeriassa ja Irakissa, olivat Ranskan verilöylyjen takana. He vain eivät ole riittävän organisoituneita eivätkä he vielä ole riittävän lukumääräisiä, jotta he voisivat suorittaa samanlaisen kansanmurhan kuin Nigeriassa, Syyriassa tai Irakissa.

Selitykset ovat niitä tavallisia. Keskushallinnot ovat toimimattomia, epäpäteviä ja korruptoituneita. Poliittinen ratkaisu on ainut mahdollinen. Todellinen syy on köyhyys. Sillä aikaa tappaminen ja kieltäminen jatkuu.

Ulkopolitiikasta vastaavat, ihmisoikeusjärjestöt ja itsetietoiset kirjoittajat, jotka olettavat kertovansa ihmisille tärkeistä asioista New York Timesin ja Washington Postin sivuilla, ovat tehneet kaikkensa välttääkseen yhdistämästä murhia Nigerian, Irakin ja Syyrian Islamilaisiin valtioihin. Ja he ovat tehneet kaikkensa, jottei näitä tappamisia yhdistettäisi tuhansiin New Yorkin kaduilla kuolleisiin eikä viimeisimpiin Pariisin tapahtumiin. Tappamiset voidaan yhdistää kolmella yksinkertaisella sanalla: globaali islamilainen kansanmurha.

Viime vuosisadan eurooppalainen älymystö oli liian kiintynyt unelmaansa paremmasta maailmasta, jotta he olisivat huomanneet, mitä oli tapahtumassa Saksassa ja Japanissa. Eivätkä he ymmärtäneet mitä sille pitäisi tehdä. Sillä aikaa kun he unelmoivat maailmanhallituksesta, joka lopettaisi sodat, oli tappaminen jo alkanut.

Tämän vuosisadan älymystö on yhtä lailla halutonta siirtämään huomionsa pois talousasioista, ilmastonmuutoksesta ja maailman hallinnosta, huomatakseen, että maailmanlaajuinen holokausti on jo käynnissä.

Kansanmurha ei ole uusi asia Afrikassa ja Lähi-idässä, joten sitä vähätellään heimokonfliktina. Terrorismi ei ole uusi asia Amerikassa ja Euroopassa, joten siitä syytetään poliittisia ääriliikkeitä. Kuten tarinassa sokeista miehistä ja norsusta, kun mies kosketti norsun kärsää ja luuli sitä käärmeeksi, nähdään paikallinen islamilainen kansanmurha tuttuna paikallisena ilmiönä; heimosotana, poliittisena ääriliikehdintänä tai vähemmistöjen ongelmina.

Ja jokaista, joka näkee kokonaiskuvan, syytetään islamofobiasta. Entä jos muslimien suorittama hindujen ja buddhalaisten kansanmurha Aasiassa ja muslimien tekemä kristittyjen ja juutalaisten kansanmurha Lähi-idässä onkin osa samaa ilmiötä?

Entä jos Nigerian Islamilaisen Valtion tappajat, jotka huutavat "Allahu Akbar" toimeenpannessaan verilöylyä jakavat motiivin syyskuun yhdennentoista lentokonekaappareiden kanssa, joiden kerrotaan huutaneen "Allahu Akbar", koska se kylvää pelkoa uskottomien sydämiin?

Mitä jos iltauutisten terroriteot eivät olekaan satunnaisia tapahtumia, työpaikkaväkivaltaa, mielenterveyden ongelmia tai poliittista ääriliikehdintää, vaan uuden islamilaisen joukkotuhonnan alku?

Islamin nousu ei perustunut hengellisyyteen vaan joukkomurhaan.

Muutama vuosisata siitä, kun Muhammed määräsi juutalaisten ja kristittyjen etnisen puhdistuksen Arabian niemimaalla, miljoonien kristittyjen, juutalaisten, hindujen ja buddhalaisten joukkotuhonta oli käynnissä Lähi-idästä Intiaan ja Afganistaniin asti.

Islamilainen holokausti oli suurin joukkotuhonta ihmiskunnan historiassa. Ja nyt yli tuhat vuotta myöhemmin, se on edelleen käynnissä.

Rooman valtakunnan kukistuminen avasi ovet islamilaiselle valloitukselle. Jos länsimainen sivilisaatio, jolla on samanlainen rooli maailman yhdistämisessä, kukistuu, uusi islamilainen valloitus ja kansanmurha alkaa.

"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan" George Santayana kirjoitti.

Olisi kauheaa, jos todella olisimme tuomittuja elämään uudestaan miljoonien kansanmurhan ja kokonaisten sivilisaatioiden tuhon jihadin mustan lipun alla, koska kieltäydymme muistamaan mennyttä ja tunnustamaan nykytilanteen. Koska pelkäämme tulevamme leimatuiksi islamofobeiksi emmekä siksi uskalla puhua kaikkien noiden kuolleiden puolesta.

Olisi hirvittävää, jos tuo nigerialainen kylä olisikin huomenna ruotsalainen kylä. Vielä pahempi olisi, jos Intian muslimivalloitus toistuisi Euroopassa.

Kansanmurha on ruma sana.

Olemme tottuneet liittämään sen Afrikan kyliin ja Euroopan keskitysleireihin. Emme ajattele sitä sellaisena asiana, joka tapahtuisi meille tai meidän lapsillemme.

Mutta meidän pitäisi.

Islamilaiset sodat Nigeriasta Israeliin, Irakista Kashmiriin, ovat joukkotuhontaa. Israelista saattaa tulla ensimmäinen valtio, joka kohtaa islamilaisen kansanmurhan, mutta ei suinkaan viimeinen. Syyskuun yhdeksännen iskut oli ensimmäinen islamilainen joukkotuhonta, joka tappoi tuhansia amerikkalaisia, mutta se ei ole viimeinen.

Kansanmurhan uhatessa meidän ensimmäinen velvollisuutemme on varoittaa maailmaa.


Vastajihad on selviytymistaistelua. Se on meidän keinomme vastustaa globaalia islamilaista kansanmurhaa.




25. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Ensimmäinen juutalaisheimo

Badrin taistelun sotasaalis oli jaettu ja Muhammed otti siitä tavanomaisen kaksikymmentä prosenttiaan. Tämä oli, ja tulee tietysti aina olemaan, sotasaaliin jakamisen periaate (hengellinen johtaja saa viidenneksen).

Muhammedin seuraajat alkoivat nyt saavuttaa sekä vaurautta että valtaa. Tämä teki uskonnon paljon houkuttelevammaksi autiomaan arabeille, joita alkoi tulla seuraajien riveihin yhä enemmän.


Badrin taistelun jälkeen Muhammed teki muutamia hyökkäyksiä Mekan liittolaisten kimppuun. Sitten hän käänsi huomionsa yhteen Medinan juutalaisista heimoista.



Qainuqan juutalaisten tapaus


I545 Medinassa oli kolme juutalaisheimoa. Bani Qainuqan jäsenet harjoittivat kultasepän tointa ja asuivat linnakkeessa. Muhammed sanoi heidän rikkoneen sopimuksensa, jonka he olivat tehneet Muhammedin kanssa, kun hän tuli Medinaan. Miten he olivat rikkoneet sen, on epäselvää.


I545 Muhammed keräsi juutalaiset heidän torilleen ja sanoi: "Oi juutalaiset, varokaa ettei Allah kosta teille kuten se kosti Quraishille. Kääntykää muslimeiksi. Te tiedätte, että olen profeetta, joka on lähetetty teille. Te löydätte sen kirjoituksistanne."


I545 he vastasivat: "Oi Muhammed, tunnut ajattelevan meidän olevan sinun kansaasi. Älä petä itseäsi. Olet ehkä tappanut muutaman quraishilaisen kauppiaan, mutta me olemme sotilaita ja oikeita miehiä."


I545 Koraani vastaa:

3:12 Sano niille, jotka ovat uskottomia: »Te joudutte tappiolle ja teidät karkoitetaan Helvettiin». Mikä surkea olinpaikka! Olihan teille jo tunnusmerkkinä kaksi sotajoukkoa, jotka kohtasivat toisensa, toinen taisteli Jumalan asian puolesta, toinen oli uskoton. Toiset arvioivat silmämäärin vihollisensa kaksi kertaa lukuisammiksi, kuin he olivat, sillä Jumala tukee voimallaan ketä tahtoo. Tässä on totisesti esimerkki niille, joilla on silmät nähdä.

I546 hieman myöhemmin Muhammed piiritti juutalaisen Bani Qainuqa -heimon asuinalueen. Kumpikaan muista juutalaisheimoista ei tullut heidän avukseen. Lopulta juutalaiset antautuivat ja olettivat tulevansa surmatuiksi vangitsemisensa jälkeen.


I546 arabiliittolainen, joka oli kauppasuhteissa heidän kanssaan, lähestyi Muhammedia ja sanoi: "Oi Muhammed, kohtele lempeästi asiakkaitani." Muhammed ei välittänyt hänestä. Liittolainen toisti pyynnön ja edelleen Muhammed jätti hänet huomiotta. Liittolainen tarttui Muhammedin vaatteeseen vihastuttaen Muhammedin, joka sanoi "anna minun mennä!" Liittolainen vastasi, "Ei, sinun tulee kohdella lempeästi asiakkaitani. He ovat suojelleet minua, ja nyt sinä olet tappamassa heidät kaikki? Pelkään sitä mitä tulee tapahtumaan."


Koraani vastaa:

5:57 Te, jotka uskotte! Niiden joukosta, joille Kirjoitus oli ennen teitä annettu, älkää ottako sellaisia ystäviksenne, jotka pitävät pilkkana tai leikintekona teidän uskontoanne, älkääkä myös jumalattomien joukosta, vaan osoittakaa hurskautenne Jumalalle, jos olette uskovaisia. Kun te kokoonnutte rukoukseen, he ottavat sen pilan ja leikin kannalta, sillä he ovat totisesti ymmärtämätöntä väkeä.


Kommentteja:

Eräs islamin ydinuskomuksista on, että Koraani on Jumalan täydellistä sanaa. Koraani kieltää hyvin selvästi muslimeja ottamasta ystävikseen toisuskoisia. He voivat olla ystävällisiä kafireja kohtaan, erityisesti, jos siitä on etua islamille. Kuitenkin, jos muslimi on kafirin todellinen ystävä, hän ei voi olla todellinen muslimi.

Kun halutaan motivoida ihmisryhmää tekemään väkivaltaa toiselle ryhmälle, on tärkeää rikkoa siteet toiseen ryhmään. Jokainen sotilaskomentaja ymmärtää tämän.

Ensimmäisen maailmansodan ensimmäisenä jouluna englantilaiset ja saksalaiset sotilaat nousivat juoksuhaudoistaan, lauloivat joululauluja ja jakoivat tupakkaa ja ruokaa. Valtaapitävät pitivät huolen, ettei sellaista päässyt enää tapahtumaan.

Jotta ihmiset saadaan motivoitua väkivaltaan, on tärkeää demonisoida ja epäinhimillistää vastustaja, ja Muhammed teki niin jatkuvasti. Hän ei koskaan viitannut ihmisiin kokonaisuutena vaan jakoi heidät muslimeihin ja kafireihin. Kafireita kuvailtiin kaikella tavalla huonoimmiksi olennoiksi ja mikä tahansa teko kafirejä vastaan oli oikeutettu.

Sira jatkuu kuvauksella kuinka Muhammed rohkaisi seuraajiaan salamurhaamaan vihollisensa ja kriitikkonsa, erityisesti juutalaiset. Hän salli, jopa rohkaisi siihen, että salamurhan toteutuksessa käytettäisiin petosta, jotta ensin saavutettaisiin uhrin luottamus ja sitten hänet voitaisiin tappaa.

Sira:

I554 Allahin lähettiläs sanoi: "Tappakaa jokainen juutalainen, jonka saatte käsiinne." Kuultuaan tämän Muhayyisa kävi juutalaisen kauppiaan, liikekumppaninsa, kimppuun ja tappoi hänet. Muhayyisan veli ei ollut muslimi ja hän kysyi tältä, miten hän voi tappaa miehen, joka on ollut hänen kumppaninsa ja ystävänsä monissa liikeyrityksissä.

Muslimi sanoi, että jos Muhammed olisi käskenyt häntä tappamaan veljensä, hän olisi tehnyt sen välittömästi. Hänen veljensä kysyi "Tarkoitatko, että jos Muhammed käskisi sinun leikata minun pääni irti, niin sinä tekisit sen?" "Kyllä", oli vastaus. Vanhempi veli sanoi silloin "Allahin kautta, uskonto joka saa sinut tekemään tällaista, on ihmeellinen." Ja hän päätti siinä paikassa tulla muslimiksi.

On hämmästyttävää, mihin useimmat ihmiset pystyvät. Monissa kokeissa psykologit ovat havainneet, että jos ryhmässä pidetään jotain käytöstä hyväksyttävänä, niin suuri enemmistö tekee asioita joita "sivistyneet ihmiset" pitäisivät "epäinhimillisinä".

Moniko japanilainen harkitsee asiaa kahta kertaa ennen kuin syö valaanlihaa? Kuinka moni vietnamilainen pitää vääränä tappaa ja syödä koiria? Yhdeksänkymmentäluvun alussa puoli miljoonaa ruandalaista hakattiin kuoliaiksi macheteilla maanmiestensä toimesta.

Neljäkymmentäluvulla Euroopassa hävitettiin kuusi miljoonaa juutalaista, suurin osa tavallisten saksalaisten toimesta. Kotimaassani, isoäitini aikoina, viiden ja kuuden ikäisiä lapsia laitettiin siivoamaan savupiippuja, ja moni jäi sinne.

Nykyajan länsimaalaiselle nämä ovat vastenmielisiä asioita ja kuitenkin ihmiset, jotka ovat aivan samanlaisia kuin me, kykenevät tekemään niitä. Uskonnoilla on erityisen suuri merkitys yhteiskuntiin. Kun ihmiset uskovat, että heillä on jumalallinen lupa, he ovat valmiita hylkäämään normaalin inhimillisen inhon tunteen.

Kun "kaikki muutkin tekevät niin", tulee helpoksi oikeuttaa hyvinkin äärimmäinen käytös. Muhammed ei ollut ainoastaan uskonnollinen johtaja. Hänen tekonsa tästä lähtien aina kuolemaansa saakka olivat lähes kaikki poliittisia luonteeltaan. Jihadin avulla hänestä tuli Arabian kuningas vain yhdeksässä vuodessa.

Islam ei ole vain uskonto. Sillä on huomattava poliittinen puolensa aivan kuin kommunismilla ja fasismilla. Tällaiset ideologiat ovat erityisen vaarallisia, koska on mahdollista, että pieni vähemmistö, ehkä vain 5% väestöstä, voi kaapata vallan vakavin seurauksin.

Kun he ovat päässeet valtaan, on usein mahdotonta päästä heistä eroon ilman ulkopuolista apua. Kommunismi kesti 70 vuotta, fasismi tuskin vuosikymmentäkään, mutta islam on vaikuttanut 1400 vuotta ja on tänään voimakkaampi kuin koskaan.






* * *




Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.

http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:

http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:

http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/


Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina


23. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Sota on petosta

Tähän mennessä Muhammed oli selvästi ymmärtänyt minkälaisen taktisen edun hänen vankkumattoman urheat sotilaansa hänelle antoivat. Uskonnollisena johtajana hän saattoi uhkailla kuolemanjälkeisillä kärsimyksillä tai luvata pääsyn Paratiisiin, mitä useimmat sotilasjohtajat eivät voineet tehdä. Hän asetti uusia sääntöjä, kuten tämän Sirasta:

I477 Kun muslimi kohtaa kafirin sodassa, hänellä ei ole lupa kääntää hänelle selkäänsä muuten kuin taktisena liikkeenä. Allahin puolesta taistelevan muslimin on kohdattava vihollinen. Ellei hän näin tee, tulee hänen osakseen Allahin viha ja hänet tuomitaan Helvettiin.

Ishaqin elämäkertaan on kirjattu jihadin ehdot:

I480 Jos ne jotka harjoittavat vanhoja uskontoja, kääntyvät islamiin, on kaikki anteeksi annettu. Mutta jos he eivät käänny, he saavat oppitunnin Badrin taistelusta. Jihad ei pääty, ennen kuin kafirit ovat antautuneet islamille. Vain alistuminen islamille voi pelastaa kafirit.

Koraani vahvistaa tämän:

8:38 Sano niille, jotka eivät usko, että jos he herkeävät epäuskostaan, annetaan heille heidän entiset tekonsa anteeksi, mutta jos lankeavat uudelleen, niin on entisten rangaistus heidän silmiensä edessä. Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät. Ja jos he kääntävät teille selkänsä, niin tietäkää, että Jumala on suojelijanne, paras liittolaisenne ja auttajanne.



Kommentteja:

Muhammed teki selväksi, että hänen vihollisillaan oli kaksi vaihtoehtoa: alistuminen hänen tahtoonsa tai ikuinen taistelu hänen itsemurhataistelijoitaan vastaan. Ihmisten uhkailu kuolemalla, elleivät he alistu, ei tietysti ollut uusi keksintö Muhammedinkaan aikana.

Jihadin nerokkuus piilee kuitenkin valehtelun käytössä vihollisen harhaan johtamiseksi. Muhammed hämmensi vihollisiaan ja sai heidät uskomaan, että hänen kanssaan voisi neuvotella; vaikka todellisuudessa hän oli vannonut taistelevansa heitä vastaan, kunnes he joko alistuvat tai kuolevat.

Muhammed jakoi maailman kahteen osaan, Dar al-Islam ja Dar al-Harb. Dar al-Islam on islamin alue, joka on alistunut ja jossa noudatetaan sharia-lakia. Dar al-Harb on sodan alue, johon kuuluu loput maailmasta.

Kansakunnat eivät ehkä koe olevansa sodassa islamin kanssa, mutta jos niissä ei vallitse sharia-laki, silloin islam on tosiasiassa sodassa niiden kanssa.

Kaikki muslimit ovat osa kansakuntaa, jota kutsutaan nimellä "Umma" ja joka on sodassa kaikkia muita kansoja vastaan. Vaikka vihollisuuksia ei juuri nyt olisikaan, sota on silti tosiasiallisesti käynnissä, vaikka tavalliset muslimit eivät sitä tietäisikään.

Tämä rauha on väliaikainen ja se tunnetaan islamissa nimellä "Hudna". Niinpä muslimi, joka asuu Englannissa, ei ole englantilainen, joka sattuu olemaan muslimi. Sen sijaan hän on muslimi, joka sattuu asumaan Englannissa. Hänen lojaalisuutensa kuuluu ennen kaikkea Ummalle, joka on tosiasiallisesti sodassa Englantia vastaan.

Islamin taito piilottaa nämä tosiasiat toisuskoisilta tekee jihadista niin menestyksellisen. Muslimijohtajat ymmärtävät tämän ja he käyttävät paljon voimavaroja tämän petoksen levittämiseen.

Olemme jo nähneet, miten islamin pyhät kirjat on järjestetty siten, että niiden tulkinta olisi mahdollisimman vaikeaa. Tutustumme myöhemmin tarkemmin millä tavoin poliittinen islam ponnistelee väsymättä tämän valheen kasvattamiseksi.

Tämä on seuraava ja luultavasti tärkein jihadin taktiikka.


Jihadin säännöt:

6) Harhauta vihollista (kafireja) aina kun mahdollista varmistaaksesi voittosi.


Muhammed ei ollut ainoastaan käyttänyt säännöllisesti harhautusta, vaan oli sen mestari, kuten tulemme näkemään. Ja kun olemme tässä aiheessa, niin huomatkaa edellisessä Koraanin lauseessa sana "kiusaukset", jolla viitataan muslimien sortoon.


[suom. huom. Englanninkielisessä Koraanissa (Pickthalin käännös) lukee "persecuted", s.o. "vainottu" tai "sorrettu". Suomenkielisessä Koraanissa käännöksessä on käytetty lausetta "kaikki kiusaukset taukoavat". Jatkan käännöstä olettaen, että arabiankielisessä alkutekstissä todella viitataan muslimien sortoon tai vainoon. Katso myös http://www.quranexplorer.com/quran/, jossa on Koraanin käännös useilla eri kielillä.

Tässä vielä kyseinen Koraanin kohta alkuperäisestä kirjoituksesta:

8:38 Tell the Kaffirs that if they change their ways, then they will be forgiven for their past. If, however, they continue to sin, let them remember the fate of those who came before them. Fight against them until they stop persecuting you, and Allah’s religion reigns sovereign over all others. If they cease, Allah knows all they do, but if they turn their backs, know that Allah is your protector—an excellent helper.]



Voi vaikuttaa oudolta, että kun Muhammed oli hyökkäämässä vihollisiaan vastaan, hän samalla valittaa muslimeihin kohdistuvasta sorrosta. Muhammed määritteli "sorron" tarkoittamaan sitä, että vastustaja ei suostunut sharia-lain alaisuuteen.

Toisin sanoen, islamin tulee hallita koko maailmaa ja ne, jotka vastustavat tätä, syyllistyvät muslimien sortoon, vaikka nämä eivät olisi hyökänneet muslimeita vastaan.

Sanat ovat voimakkaita. Sanat määrittelevät ajatteluamme, joten vääristelevät sanat voivat muuttaa tapaa, jolla ihmiset ajattelevat. Huomaa, että jos vastustat sharia-lain tuomista yhteiskuntaasi, sinun katsotaan sortavan muslimeja, mikä tekee heille lailliseksi hyökätä sinua vastaan.

Islamin oppi määrittelee tämän "itsepuolustukseksi". Lisäksi tulee huomata, että niitä kafireja (toisuskoisia), jotka tulevat surmatuksi jihadissa, ei pidetä "viattomina". Kuulemme usein muslimien puhemiesten vakuuttavan, että "viattomien" tappaminen on vastoin islamin opetuksia. Se minkä he jättävät sanomatta on, että "viattomuus" tarkoittaa eri asiaa islamissa, kuin mitä me sillä ymmärrämme.




* * *


Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/


Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina


21. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Koraanin abrogaatio

Asuessaan Mekassa Muhammed oli vihollisten ympäröimä. Vaikka hän esittikin uhkauksia, ei hän ollut milloinkaan väkivaltainen. Nyt hänellä oli poliittista valtaa ja alkoi toteuttaa noita uhkauksia.

Tämä muutos näkyy selvästi Koraanissa. Siksi oppineet jakavatkin sen Mekan kauden Koraaniin ja Medinan kauden Koraaniin. Eroa on tavallisen ihmisen vaikea huomata, koska Koraanin tekstit eivät ole aikajärjestyksessä. Kun Koraani järjestetään kronologisesti, ero on kuitenkin täysin selvä.

Vertaa tätä Mekan Koraanin jaetta

88:21 Jatka siis varoituksiasi, sinä olet juuri varoittaja, etkä ole heidän kaitsijansa. Mutta sitä, joka kääntää selkänsä ja jää epäuskoonsa, Jumala kurittaa suurella kärsimyksellä


Medinan Koraanin jakeeseen

8:12 Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.»  Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan. Tässä on rangaistus teille; maistakaa sitä siis! Uskottomia varten on tulen tuska.


Muhammed teki selväksi, että aina kun Koraanissa kaksi jaetta ovat ristiriidassa, aikaisempi jae abrogoidaan (kumotaan) myöhemmällä jakeella. Muslimit lainaavat usein rauhanomaisia Mekan kauden jakeita, mutta jättävät mainitsematta, että nämä jakeet on kumottu myöhemmillä jakeilla.

Nyt on hyvä hetki laittaa mietintämyssy päähän, koska aion selittää erään erittäin tärkeän, mutta vaikeatajuisen, islamin näkökulman. Islamin ymmärtämisen kannalta asia on hyvin olennainen.

Kuten edellä selitettiin, kumoavat Koraanin myöhemmin ilmoitetut jakeet aikaisemmin ilmoitetut, mutta tiedämme myös, että Koraania pidetään Allahin täydellisenä ilmoituksena. Länsimaisessa logiikassa on niin, että jos kaksi asiaa on ristiriidassa keskenään, pitää ainakin toisen niistä olla epätosi. Islamin logiikassa kaksi asiaa voi kuitenkin olla ristiriidassa siten, että kummatkin ovat tosia.

Koraani kehoittaa muslimeja noudattamaan Muhammedin esimerkkiä, mutta kumpaa esimerkkiä? Mekassa Muhammed ei koskaan käyttänyt väkivaltaa kafireita vastaan, ja alkuaikoina osoitti jopa hieman suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan. Medinassa Muhammed sen sijaan käytti tavoitteidensa saavuttamiseen lähes aina väkivaltaa, eikä osoittanut minkäänlaista suvaitsevaisuutta kafireita kohtaan.

Medinan Koraani on myöhempi, joten se kumoaa Mekan Koraanin, mutta siitä huolimatta Mekan Koraani on edelleen voimassa, sillä Koraani (ja Muhammed) on täydellinen. Niinpä muslimi voi noudattaa kumpaa tahansa esimerkkiä, vaikkakin Medinan esimerkki on parempi, koska se on myöhäisempi. Mistä muslimi voi tietää kumman esimerkin hän valitsee?

Kuten tavallista, meidän tulee katsoa Muhammedin esimerkkiä, jotta löydämme vastauksen. Mekassa Muhammed ei ollut voimakas ja hän oli vihollisten ympäröimä. Silloin hän saarnasi suvaitsevaisuutta ja väkivallattomuutta. Muutettuaan Medinaan hänestä tuli voimakas ja hän käytti säännöllisesti väkivaltaa saavuttaakseen päämääränsä.

Muhammedin esimerkki ei ole yhdenmukainen, vaan muuttuu olosuhteiden mukaan. Kun olet heikko, ole hissukseen äläkä vedä huomiota itseesi.

Käytä aika hyväksesi, vahvista itseäsi ja kasvata lukumäärääsi, kunnes olet riittävän voimakas aloittaaksesi jihadin. Tämä on Muhammedin esimerkki eli "sunna", joka tulee haditheista (Muhammedin perimätieto) ja Sirasta (hänen elämäkerrastaan).



* * *


Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/


Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina


9. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Badrin taistelu

Suuri karavaani oli paluumatkalla Mekkaan mukanaan suuri määrä tavaroita ja aarteita. Muhammed sai tietää asiasta ja päätti ryöstää karavaanin. Jotkut hänen miehistään olivat vastahakoisia osallistumaan ryöstöretkeen, koska quraishit olivat heidän sukulaisiaan ja heimoveljiään.

Heimoveljien tappaminen oli aina ollut kiellettyä ennen islamia, mutta nyt Muhammed teki sen luvalliseksi. Muhammed lähetti pienen armeijan karavaanin kimppuun, mutta Mekan karavaani sai tietää asiasta.

He lähettivät ratsumiehen Mekkaan hakemaan apua. Mekkalaiset kokosivat nopeasti armeijan, joka marssi pohjoiseen karavaanin suojaksi. Karavaani onnistui kuitenkin välttämään Muhammedin joukot ja livahti turvaan Mekan rajojen sisäpuolelle.

Vaikka karavaani olikin päässyt turvaan, päätti Mekan armeija taistella muslimeja vastaan paikassa nimeltä Badr.

Tähän mennessä Muhammedin miehet eivät olleet vielä taistelleet todellisessa taistelussa. Heidän kohteensa olivat olleet pieniä kauppakaravaaneja. Muslimit olivat lukumääräisesti alakynnessä, mutta ennen kuin taistelu alkoi, sai Muhammed ilmestyksen, joka on kirjattu Muhammedin elämäkertaan Siraan:

I445 Nuolia lensi ja yksi muslimi kuoli. Muhammed puhutteli armeijaansa: "Allahin nimeen, jokainen, joka tänään taistelee rohkeasti, eikä pakene taistelusta, pääsee Paratiisiin." Eräs hänen miehistään, joka oli syömässä taateleita, sanoi, "Tarkoitatko, ettei minun ja Paratiisin välillä ole muuta kuin quraishin tappaminen?" Hän heitti taatelit menemään, tarttui miekkaansa ja ryntäsi taisteluun. Hän sai haluamansa ja tuli surmatuksi.

I445 Eräs Muhammedin miehistä kysyi häneltä, mikä saa Allahin nauramaan. Muhammed vastasi: "Kun sotamies syöksyy keskelle taistelua ilman haarniskaa" Mies riisui haarniskansa, tarttui miekkaansa ja lähti hyökkäykseen [tullen surmatuksi].

Muslimit saivat Muhammedin ilmestyksestä suurta rohkeutta. He eivät enää pelänneet kuolemaa vaan toivottivat sen tervetulleeksi. Jos he voittaisivat taistelun, olisi sotasaalis heidän ja jos he kärsisivät tappion, olisi heillä pääsy Paratiisiin.

Muslimit olivat voitokkaita ja saivat apua hiekkamyrskyltä, joka alkoi ratkaisevalla hetkellä ja sokaisi Mekkalaiset. Muhammedin mukaan enkelit olivat puhaltaneet hiekkaa heidän vihollistensa silmille.

Muslimit voittivat ensimmäisen taistelunsa ylivoimaista vihollista vastaan. Vaikka Muhammed oli taitava sotataidossa, hänen neroutensa tuli kuitenkin ilmi siinä, miten hän motivoi seuraajansa tyhmänrohkeaan urheuteen taistelukentällä.

Sira:

I445 Kun ruumiita heitettiin kaivoon, eräs muslimeista näki isänsä heitettävän sinne. Hän sanoi: "Isäni oli taitava, viisas, hyväsydäminen ja sivistynyt mies. Olin toivonut hänen tulevan muslimiksi, mutta hän kuoli kafirina. Hän viettää ikuisuutensa helvetin tulessa." Ennen islamia sukulaisten ja heimoveljien tappaminen oli ollut kiellettyä ammoisista ajoista. Islamin jälkeen veli tappaa veljen ja pojat tappavat isänsä taistellen Allahin tiellä, se on jihadia.


Kommentteja:

Vaikka tähän taisteluun osallistui vain satoja miehiä, se on luultavasti yksi historian tärkeimmistä taisteluista ollen käännekohta uskonnolle, jolla on nykyään yli miljardi kannattajaa.

Muslimien keskuudessa taistelu on hyvin tunnettu, mutta länsimaalaiset ovat lähes täysin tietämättömiä tapahtumasta. Muhammedin miehet olivat taisteluun mennessään ryysyinen rosvojoukko, mutta marssi siitä ulos suurena poliittisena voimana. Uutinen Muhammedin menestyksestä kiiri kaikkialle Arabiaan, missä hänen menestyksensä (ja sotasaaliinsa) alkoi houkutella lisää kannattajia.

Muhammed lisäsi uuden periaatteen jihadin sääntökokoelmaan. Uskontoon(/poliittiseen ideologiaan) lisätty marttyyriuden käsite kannusti hänen seuraajiaan hullunrohkeaan urheuteen, itsemurhatehtäviin.

Tämä on huomattava etu mille tahansa sotavoimalle, erityisesti sellaiselle, joka pystyy korvaamaan kaatuneet sotilaat yhtä nopeasti kuin islam. Muhammed selvästi ymmärsi minkälaisen edun tämä antoi hänelle ja monet hänen opetuksistaan tästä lähtien käsittelevät marttyyriuden tärkeyttä.

Hän puhui toistuvasti niistä palkinnoista, jotka odottivat marttyyreita kuoleman jälkeisessä elämässä ja jotka ylittivät kaiken, mitä he saattoivat kuvitella. Islamin taivaassa on useita eri kerroksia, joiden välinen ero on yhtä suuri kuin maanpäällisen elämän ja ensimmäisen kerroksen välinen ero. Shahid (marttyyri) pääsee suoraan kaikkein korkeimmalle tasolle.


Jihadin säännöt:

5) Kannusta seuraajiasi fanaattisiin itsemurhatehtäviin.





* * *



Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/


Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina

8. tammikuuta 2015

Charlie Hebdon pilakuvia

Elder of Ziyon julkaisi blogissaan päivän teemaan sopivia Charlie Hebdo pilakuvia. Näiden takia ne ihmiset surmattiin.

Muhammed tapatti kaikki arvostelijansa. Muslimien on seurattava Muhammedin esimerkkiä kaikissa toimissaan. Terroristit toimivat täsmälleen niin kuin heidän uskontonsa heitä määrää tekemään.

Tässä vielä Charlie Hebdon numero, joka voisi olla syynä iskuihin (en ymmärrä ranskaa, mutta kuvista päätellen siinä kerrotaan sarjakuvan keinoin Muhammedin tarina):

http://www.scribd.com/doc/252003722/Charlie-Hebdo-La-Vie-de-Mahomet-1ere-Partie-Les-Debuts-d-Un-Prophete-2013-PDF-1














4. tammikuuta 2015

Muhammedin tarina: Pyhä Sota alkaa


Saatuaan hallintaansa Medinan heimot, Muhammed käänsi huomionsa jälleen Mekan Quraish-heimoon. Mekkaan pohjoisesta tulevat karavaanit kulkivat läheltä Medinaa ja Muhammed lähetti sotilasosastoja hyökkäämään niiden kimppuun. Karavaanit olivat yleensä aseistettuja ja ensimmäiset seitsemän ryöstöyritystä epäonnistuivat.


Arabian heimot olivat sopineet, että neljän pyhän kuukauden aikana kaikenlainen sotiminen oli kiellettyä. Tähän kieltoon oli luultavasti syynä elintärkeän kaupankäynnin tukeminen. Näiden kuukausien aikana suurien ja arvokkaiden tavaroiden kuljettaminen oli mahdollista ilman kalliita vartiojoukkoja. Tästä hyötyivät kaikki ja sen takia sääntöä kunnioitettiin tarkasti.


Erään tällaisen kuukauden viimeisenä päivänä muslimien ryöstöjoukko tapasi mekkalaisen karavaanin. Seuraavana päivänä he olisivat voineet vapaasti hyökätä karavaanin kimppuun, mutta epäonnekseen karavaani olisi silloin jo ehtinyt Mekan rajojen sisäpuolelle. Rajojen sisäpuolella taisteleminen oli kiellettyä aina, sillä Mekka oli pyhä kaupunki. He pähkäilivät aikansa mitä tehdä, mutta päättivät lopulta hyökätä.


Skeptisille lukijoille (skeptisyys on hyvä asia) lainaan tähän Bill Warnerin suosiollisella luvalla hänen kirjaansa Mohammed and the Unbelievers (Muhammed ja uskottomat). Liitän mukaan myös asianomaiset sivut Sirasta (Muhammedin elämäkerta), jonka on kääntänyt englanniksi professori A. Guillaume alkuperäisestä arabiankielisestä tekstistä.


Jos vertaat näitä kahta versiota, huomaat että Mohammed and the Unbelievers on selkeämpi ja helppolukuisempi, mutta se ei kuitenkaan jätä mitään olennaista pois tai vääristele totuutta millään tavalla. Siksi tulen yleensä lainaamaan sitä tästä eteenpäin.



Muhammedin elämäkerrasta:


I425 Muslimit pitivät neuvonpidon. Heillä oli ongelma: jos he hyökkäisivät karavaanin kimppuun nyt, he tappaisivat pyhän kuukauden aikana. Onneksi pyhä kuukausi päättyisi sinä päivänä ja seuraavana päivänä ei olisi mitään estettä tappamiselle.


Oli kuitenkin toinen ongelma: iltaan mennessä karavaani olisi Mekan pyhien rajojen sisäpuolella. Pyhitetyllä alueella ei tappaminen ollut luvallista milloinkaan. He epäröivät ja keskustelivat siitä mitä pitäisi tehdä. He päättivät tappaa niin monta kuin mahdollista ja ottaa heidän tavaransa ennen seuraavaa päivää.


I425 Islam hyökkäsi ensimmäisen kerran Mekan Quraisheja vastaan. He hyökkäsivät aseettomia miehiä vastaan. Amr, ensimmäinen jihadin uhrina kuollut mies, kuoli jousella ammuttuun nuoleen. Yksi mies pakeni ja kaksi otettiin vangiksi. Muslimit ottivat vihollisen kamelit tavaroineen ja lähtivät takaisin Muhammedin luokse Medinaan. Matkalla he keskustelivat siitä kuinka Muhammed saisi viidenneksen ryöstösaaliista.


I425 Kun he saapuivat perille, Muhammed sanoi heille, ettei hän ollut käskenyt heitä taistelemaan pyhän kuukauden aikana. Hän takavarikoi karavaanin ja kaksi vankia ja kieltäytyi koskemasta heihin tai saaliiseen. Vangit sanoivat: "Muhammed on rikkonut pyhää kuukautta, vuodattanut verta, varastanut ja ottanut vankeja". Mutta Koraani sanoi:


2:217 He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.


I426 Muhammedin mukaan islamin vastustaminen ja muslimien taivutteleminen jättämään uskonsa oli pahempaa kuin tappaminen. Ennen islamia Arabian laki oli tappo taposta, mutta nyt islamin vastustaminen oli pahempi kuin murha. Niiden tappaminen, jotka puhuivat islamia vastaan ja vastustivat sitä, oli pyhä toimitus. Niinpä murhaaminen ja varkaus oli tehty luvalliseksi. Sotasaalis jaettiin ja vangeista esitettiin lunnasvaatimus. Miehet jotka olivat suorittaneet ryöstön ja murhat olivat nyt huolestuneita siitä saisivatko he osuutensa saaliista. Niinpä Koraani puhui jälleen kerran:


2:218 Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias.


I426 Muslimit, jotka olivat lähteneet maanpakoon ja taistelleet Jumalan retkellä, olivat Jumalan siunaamia. He saivat osuutensa saaliista ja Muhammed otti hänelle kuuluvat 20 prosenttia.



Bukharin hadith:

B4, 53, 351 Allahin lähettiläs sanoi, "Sotasaalis on tehty minulle luvalliseksi".


Sotaruno Sirasta:

Te (Quraishit) laskitte pyhän kuukauden vakavuuden varaan

mutta vakavampaa on se, että vastustatte Muhammedia ja teidän epäuskonne. Vaikka soimaatte meitä Amrin tappamisesta, meidän sotilaamme joivat Amrin verta.

Sytytimme sodan liekin. - Abu Bakr (Muhammedin oikea käsi)



Jihad, uusi sodankäynnin muoto


Ennen muuttoaan Medinaan Muhammed ei ollut vielä koskaan käyttänyt väkivaltaa. Nyt kun hänellä oli keinot käytössään, hän alkoi tehdä hyökkäyksiä mekkalaisia vastaan, koska he olivat torjuneet hänen kutsunsa islamiin.

Pinnalta katsoen tämä oli vain yhden heimopäällikön (Muhammedin) suunnitelma ryöstää kilpailijan omaisuutta. Tosiasiassa tämä oli kuitenkin sen sodan alku, jota Muhammed ja hänen seuraajansa tulisivat käymään vihollisiaan (kafireita) vastaan ikuisesti.


Sodan jatkuessa Muhammed kehittäisi strategian kokonaan uudelle sodankäynnin muodolle, jota Muhammed kutsui jihadiksi. Länsimaalaiset kääntävät jihadin "pyhäksi sodaksi", mutta se on paljon enemmän. Vaikkakin Muhammed oli pätevä sotataktikko, jihad ei liity juuri ollenkaan sodankäynnin taktiikoihin.


Jos näin olisi ollut, jihadista olisi tullut tarpeeton heti kun sotilasteknologia olisi esitellyt uusia tehokkaampia keksintöjä, kuten varsijousia tai tuliaseita.


Sodankäynnillä, kuten kaikella väkivallalla, on myös psykologinen ulottuvuutensa, mikä on monella tavalla tärkeämpää, kuin itse väkivalta. Muhammedin nerokkuus oli tämän psykologian ymmärtämisessä ja tavoissa, joilla hän sovelsi ymmärrystään jihadin taktiikoihin.


Tämän vuoksi jihad on tehokasta huolimatta siitä taistellaanko jousilla ja nuolilla vai laserohjatuilla raketeilla. Tarinan kehittyessä näemme, miten jihadin strategia kehitettiin ja miten sitä sovellettiin. Luettelen jihadin menetelmät tässä:



Jihadin säännöt:


1) Allah on pyhittänyt jihadin. Korkeampaa auktoriteettia ei ole, joten se on aina sallittua.


2) Älä kunnioita mitään sääntöä tai rajoitusta, päämäärä pyhittää minkä tahansa keinon - vaikka kuinka järkyttävän. Jihad voi olla mitä tahansa, mikä edistää islamia tai heikentää kafireita, joko yksilöä tai ryhmää. Jopa rahan lahjoittaminen jonkun toisen suorittaman jihadin tukemiseksi on eräs jihadin muoto.


3) Esitä aina uhria. Muhammed käänsi tilanteensa ympäri. Vaikka hän hyökkäsi viattomia ihmisiä vastaan ilman mitään syytä, hän syytti heitä siitä, että "he olivat estäneet muita tulemasta muslimeiksi" ja olivat harjoittaneet kuvainpalvontaa. Hyökkäys oli uhrien syytä ja muslimit olivat uhreja, eivät vääräuskoiset (kafirit).


4) Toista tätä niin kauan, että ihmiset alkavat lopulta uskoa siihen. Jos saat uhrin hyväksymään syytökset, olet voittanut, koska kosto vaatii kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta.


Raamatussa on kertomuksia sodista, joissa juutalaisten hyökkäys on Jumalan hyväksymä. Tämä hyväksyntä oli voimassa ainoastaan yksilöidyissä taisteluissa ja vain tiettynä historian aikana. Se ei ollut edelleen jatkuva strategia maailman valloittamiseksi. Raamatun Jumala ei antanut lupaa hellittämättömälle ja provosoimattomalle väkivallalle toisuskoisia vastaan.




Muhammedin elämäkerrasta otettu suora englanninkielinen lainaus:


Direct Translation from the Original Arabic text (The Sira) by Professor Guillaume


EXPEDITION OF ABDULLAH B. JAHSH AND THE COMING DOWN OF “THEY WILL ASK YOU ABOUT THE SACRED MONTH”


The apostle sent Abdullah b. Jahsh b. Ri’ab al-Asadi in Rijab on his return from the first Badr. He sent with him eight emigrants, without any of the Ansar. He wrote for him a letter and ordered him not to look at it until he had journeyed for two days, and to do what he was ordered to do but not to put pressure on any of his companions. The names of the eight Emigrants were, Abu Hudhayfa, Abdullah b. Jabsh, Ukkasha b Mibsan, Utba b Ghazwan, Sa’d b. Abu Waqqas, Amir b. Rabi’a, Waqid b Abdullah, and Khalid b. al-Bukayr. When Abdullah had travelled for two days he opened the letter and looked into it, and this is what it said: “When you have read this letter of mine proceed until you reach Nakhla between Mecca and Al-Ta’if. Lie in wait there for Quraysh and find out for us what they are doing.” Having read the letter he said, “To hear is to obey.” Then he said to his companions, “The apostle has commanded me to go to Nakhla to lie in wait there for Quraysh so as to bring him news of them. He has forbidden me to put pressure on any of you, so if anyone wishes for martyrdom, let him go forward, and he who does not, let him go back; as for me, I am going on as the prophet has ordered.” So he went on, as did all his companions, not one of them falling back. He journeyed along the Hijaz until at a mine called Babran above al-Furu, Sa’d and Utba lost the camel which they were riding by turns , so they stayed behind to look for it, while Abdullah and the rest of them went on to Nakhla. A caravan of Quraysh carrying dry raisins and leather and other merchandise of Quraysh passed by them,Amr b al-Hadrami (349), Uthman b Abdullah b Mughira and his brother Naufal the Makhzumites and al-Hakam b Kaysan, freedman of Hisham b. al-Mughira being among them. When the caravan saw them they were afraid of them because they had camped near them. Ukkasha who had shaved his head looked down on them and when they saw him they felt safe and said, “They are pilgrims, you have nothing to fear from them.” Then they encouraged each other and decided to kill as many as they could of them and take what they had. Waqid shot Amr b. al-Hadrami with an arrow and killed him, and Uthman and Al-Hakam surrendered. Naufal escaped and eluded them. Abdullah and his companions took the caravan and the two prisoners and came to Medina with them. One of Abdullah’s family mentioned that he said to his companions, “A fifth of what we have taken belongs to the apostle” (This was before God had appointed one fifth of the booty to him.) So he set apart for the apostle a fifth of the caravan and divided the rest among his companions. When they came to the apostle, he said, “I did not order you to fight in the sacred month and he held the caravan and the two prisoners in suspense and refused to take anything from them. When the apostle said that, the men were in despair and thought that they were doomed. Their Muslim bretheren reproached them for what they had done, and the Quraysh said “Mohammed and his companions have violated the sacred month, shed blood therein, taken booty and captured men.” The Muslims in Mecca who opposed them said that they had done it in Shaban. The Jews turned this raid into an omen against the apostle. “Amr g al-Hadrami whom Waqid had killed they said meant “amarate’l-harb” (war has come to life), al-Hadrami means “hadrati’l-harb” (means war is present) and Waqid meant “wugadati’l-harb”,(war is kindled); but God turned this against them, not for them, and when there was much talk about it God sent down to his apostle: they will ask you about the sacred month and war in it. Say, war therein is a serious matter, but keeping people from the way of God and disbelieving in him and in the sacred Mosque and driving out his people there from is more serious with God. ie. if you have killed in the sacred month they have kept you back from the way of God with their unbelief in him, and from the sacred Mosque, and have driven you from it when you were its people. This is a more serious matter with God and the killing of those of them whom you have slain. And seduction is worse than killing. i.e. they used to seduce the Muslim in his religion until they made him return to unbelief after believing and this is worse with God than killing. And they will not cease to fight you until they turn you back from your religion if they can. i.e. they are doing more heinous acts than that contumaciously. And when the Koran came down about that, God relieved the Muslims of their anxiety in the matter, the apostle took the caravan and the prisoners. Quraysh sent to him to redeem Uthman and and al-Hakam and the apostles said, “we will not let you redeem them until our two companions come meaning Sa’d and Utba, for we fear for them on your account. If you kill them, we will kill your two friends.” So when Sa’d and Utba turned up the apostle let them redeem them. As for al-Hakam he became a good Muslim and stayed with the apostle until he was killed as a martyr at Bi’rMa’una. Uthman went back to Mecca and died there as an unbeliever. When Abdullah and his companions were relieved of their anxiety when the Koran came down, they were anxious for reward, and said, “can we hope that it will count as a raid for which we shall be given the reward of combatants?” so God sent down concerning him: “those who believe and have emigrated and fought in the way of God, these may hope for God’s mercy, for God is forgiving and merciful.” That is, God gave them the greatest hopes there in. The tradition about this comes from al-Zuhri and Yazidb.Ruman from Urwa b al-Zubayr. One of Abdullah’s family mentioned that God divided the booty when he made it permissible and gave up four fifths to whom God had allowed to take it and one fifth to God and his apostle. So it remained on the basis of what Abdullah had done with the booty of that caravan.


Abu Bakr said concerning Abdullah’s raid [though others say that Abdulla himself said it], when Quraysh said, “Muhammad and his companions have broken the sacred month shed blood therein and taken booty and made prisoners”




You count war in the holy month a grave matter, but graver is, if one judges rightly, your opposition to Muhammad’s teaching, and your unbelief in it, which God sees and witnesses. Your driving God’s people from his mosque so that none can be seen worshiping him there. Though you defame us for killing him, more dangerous to Islam is the sinner who envies. Our lances drank of Ibn al-Hadrami’s blood. In Nakhla when Waqid lit the flame of war, Uthhman Ibn Abdullah is with us, a leather hand, streaming with blood restrains him





* * *



Tämä on osittainen suomennos Harry Richardsonin kirjasta "The Story of Muhammed", joka on luettavissa osoitteessa 
http://thestoryofmohammed.blogspot.com.au/


Muhammedin elämäkerran on kääntänyt suomeksi Jaakko Hämeen-Anttila nimellä "Profeetta Muhammadin elämäkerta", Basam Books, 1999, ISBN 952-9842-27-9.
http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-27-9/profeetta-muhammadin-elamakerta


Ibn Ishaqin ja A.Guillaumen englanniksi kääntämä Muhammadin elämäkerta:
http://www.amazon.com/The-Life-Muhammad-I-Ishaq/dp/0196360331


Muhammed and the Unbelievers:
http://www.politicalislam.com/product/mohammed-and-the-unbelievers/

Muhammedin tarina löytyy myös täältä:
http://abdullahsarh.wix.com/muhammedintarina