31. joulukuuta 2016

Oikeutta etsivä nainen ja Banu Nadir-heimon karkoitus

Medinalaisen suuran 58 alussa Allah sanoo Muhammedille, että hän on kuullut sen naisen pyynnöt, jonka aviomies pyrki eroamaan hänestä sanoen, että nainen on "takaapäin kuin hänen äitinsä". Tällä tavoin hylätty nainen ei voi mennä uudestaan naimisiin, vaan hänen täytyy asua miehensä talossa käytännössä palvelijattarena. Allah säätää, että sellainen avioero ei ole lopullinen vaan voidaan purkaa, jos aviomies vapauttaa orjan (jae 3), paastoaa kaksi kuukautta tai ruokkii kuusikymmentä köyhää (jae 4).

Islamin perimätiedon mukaan kyseinen nainen oli nimeltään Khawlah bin Tha'labah ja hänen aviomiehensä Aws bin As-Samit, ja Gabriel ilmoitti tämän Koraanin sanan sen jälkeen, kun Khawlah valitti islamin profeetalle ahdingostaan. Jälleen kerran Koraanin lukija kohtaa kaksi vaihtoehtoa: joko Muhammed keksi omasta päästään ilmestyksiä, joita väitti Jumalan määräyksiksi, ratkaistaakseen ongelmia, joita hän kohtasi jokapäiväisessä elämässään ja näin Ikuinen Kirja on täynnä satunnaisia tapahtumia Muhammedin elämästä - tai sitten jokainen hänen elämänsä yksityiskohta heijastelee ikuista jumaluutta ja opettaa ikuisia totuuksia, ja näin ollen hän oli tärkein ihminen, joka on koskaan elänyt. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Myöhemmin tulee vielä osoituksia Koraanin kertomusten satunnaisesta luonteesta (tai vaihtoehtoisesti Muhammedin elämän yksityiskohtaisesta jumalallisesta suunnitelmasta). Qatadahin mukaan jae 11 "ilmoitettiin koskien kokoontumisia, joissa Allahia muistellaan. Kun joku tulee kokoontumiseen Lähettilään kanssa, heidän on varattava riittävästi tilaa, että kaikille riittää paikkoja. Ylhäinen Allah käski heitä levittäytymään ja tekemään tilaa toinen toisilleen." Ja sitten Allah käskee uskovaisia antamaan lahjoituksia ennen yksityisiä tapaamisiaan Muhammedin kanssa (jakeet 12-13).

Myös tämä suura sisältää tutuiksi tulleita teemoja ja uhkauksen, että "ne, jotka vastustavat Jumalaa ja Hänen sananjulistajaansa, lyödään maahan" ja heitä "odottaa häpeällinen kuritus" (jae 5). Allah on kaikkinäkevä ja kaikkitietävä, ja hän tietää myös uskottomien salaisista kokouksista ja rankaisee heitä Tuomion päivänä (jakeet 7-10). Ne, jotka ottavat ystävikseen Allahin kiroamat ovat Saatanan omia (jae 19) ja he tulevat kärsimään helvetissä (jae 17). (Ja tietenkin Allahin kiroamiin kuuluvat myös juutalaiset ja kristityt jakeen 9:30 mukaan). Ne, jotka rakastavat Allahin ja Muhammedin vastustajia, eivät pääse Paratiisiin (jae 22).

Suura 59 ilmoitettiin islamin perimätiedon mukaan sen jälkeen, kun Muhammed oli karkoittanut juutalaisen an-Nadir -heimon Medinasta. Allah "nosti pelon heidän sydämiinsä, niin että he hävittivät talonsa omin käsin ja uskovaisten avulla" (jae 2). Ibn Kathir selittää:

Kun Allahin lähettiläs muutti Medinaan, hän teki rauhansopimuksen juutalaisten kanssa asettaen ehdoksi, että hän ei taistelisi heitä vastaan elleivät he taistelisi häntä vastaan. Pian he kuitenkin rikkoivat Allahin lähettilään kanssa tehdyn sopimuksen. Siksi Allah lähetti heille kärsimyksen; sitä ei voi estää ja Hän määräsi heidän kohtalonsa; sitä ei voi vastustaa. Profeetta pakotti heidät lähtemään ja jättämään linnoituksensa, joita muslimit eivät uskoneet koskaan saavansa hallintaansa. Juutalaiset luulivat, että heidän linnoituksensa säästäisivät heidät Allahin kuritukselta, mutta niistä ei ollut pienintäkään apua Allahia vastaan. Sitten se mitä he eivät olleet odottaneet tapahtui Allahin toimesta ja Allahin lähettiläs pakotti heidät lähtemään Medinasta...

Historioitsija Tabarin mukaan sopimus rikottiin siksi, että jotkut Banu Nadirin miehet suunnittelivat Muhammedin salamurhaa. Sen sijaan, että Muhammed olisi kääntynyt Nadirin johtajien puoleen ja pyytänyt heitä luovuttamaan syylliset hänelle, Muhammed lähetti Nadirille sanan: "Lähtekää minun mailtani älkääkä asuko kanssani. Te olette suunnitelleet petosta." Kun Nadirin miehet protestoivat ja vetosivat sopimukseen, Muhammed vastasi: "Olemme muuttaneet mielemme ja islam on pyyhkinyt pois vanhat sopimukset."

Abdullah bin Ubayy ja muutamat muut, joihin Koraani viittaa "teeskentelijöinä", kehottivat Banu Nadiria jäämään paikoilleen, ja lupasivat heille apuaan mikäli heidän kimppuunsa hyökättäisiin (jakeet 11-12, 16). Luottaen tähän Nadir sanoi Muhammedille: "Me emme jätä asuinsijojamme; tee niin kuin haluat." Siirtäen vastuun viholliselle, mistä jihad-soturit on tunnettu kautta aikojen, Muhammed sanoi muslimeille: "Juutalaiset ovat julistaneet sodan." Silloin Allah lupasi Muhammedille, että hän kylvää "pelkoa" juutalaisten sydämiin (jae 13) ja kertoi, että sekä teeskentelijät että juutalaiset joutuvat helvettiin (jae 17).

Islamin profeetta määräsi muslimit marssimaan heimoa vastaan ja piirittämään heitä. Piirityksen aikana hän antoi polttaa Banu Nadirin taatelipalmuja. Nadirin juutalaiset hämmästelivät tätä ja kysyivät Muhammedilta: "Muhammed, sinä olet kieltänyt mielivaltaiset tuhotyöt ja moittinut sellaiseen syyllistyneitä. Miksi sinä nyt kaadat ja poltat palmujamme?" Allah oikeutti Muhammedin teon selittämällä, että hän kaatoi puut "Jumalan tahdosta" (jae 5). Islamin apologistit viittaavat usein Muhammedin kieltoon tehdä mielivaltaisia tuhotöitä - mutta he eivät mainitse, että Muhammed itse rikkoi määräystään vastaan ja että Allah hyväksyi teot.

Muslimit voittavat juutalaisen Banu Nadir heimon (maalaus 1300-luvulta)


Siitä, mitä juutalaiset eivät pystyneet viemään mukanaan, tuli Muhammedin yksityistä omaisuutta, jonka hän jakoi tarvitseville (jakeet 6-9). Osan hän piti itsellään kuten Umar myöhemmin kertoi: "Banu Nadirilta jääneen omaisuuden Allah antoi Apostolilleen... Tämä omaisuus oli tarkoitettu erityisesti Pyhälle Profeetalle... hän käytti sen perheensä elinkustannuksiin ja osti lopuilla hevosia ja aseita valmistautuessaan jihadiin."

Suura päättyy kehoituksella pelätä Allahia, sillä "Tulen asukkaat" ja "Paratiisin asukkaat" eivät ole samanarvoisia (jae 20), ja Koraanin ylistykseen, sillä jos se olisi ilmoitettu vuorella "olisit varmasti nähnyt sen sortuvan ja pirstoutuvan Jumalan pelosta" (jae 21), sekä Allahin ylistykseen: "Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta, kuningas, pyhä, rauhantuoja, turvanantaja, kaiken suojelija, kaikkivoipa, korkein, kaiken suuruuden alkulähde" (jae 23), "luoja, alkuunpanija, muodostaja", jolle "kuuluvat kaikki erinomaiset nimet" (jae 24). Nämä ovat osa legendaarisista islamin tradition 99:stä Allahin nimestä.


Blogging the Qur’an: Suras 58, “The Pleading Woman,” and 59, “Exile”

Oikeutta etsivän suura
Maasta karkoituksen suura

Allahin 99 nimeä
Banu Nadir
Abd-Allah ibn Ubayy


26. joulukuuta 2016

Kuun halkaisu, Laupias Armahtaja, Suuri Tapahtuma ja Rauta

Spencerin Koraaniblogi jatkuu suurilla 54-57. 

Ibn Kathir kertoo, että Muhammed lausui suuria 54 ja 50 "suurissa kokoontumisissa ja tilaisuuksissa, sillä ne sisältävät Allahin lupauksia ja varoituksia sekä tietoa luomisesta, Ylösnousemuksesta, Tawhid [Allahin ykseydestä], profetian vahvistamisen ja muita tärkeitä aiheita." Suura 54 saa nimensä ensimmäisestä jakeesta, jossa viitataan kuun halkaisemiseen, joka on hadithin mukaan ihme, joka tapahtui Muhammedin eläessä. Kun muslimit katsoivat ihmeissään kuun jakautuvan kahteen osaan, Muhammed huudahti: "Todistakaa, todistakaa (tätä ihmettä)!"





Jotkut nykyajan muslimit kuitenkin väittävät, että tämä jae on profetia, joka toteutui Neil Armstrongin laskeuduttua kuuhun 1969 ja jolloin astronautit kaivoivat kuun kamaraa ja toivat sitä mukanaan maahan. Huolimatta mielikuvituksellisista numerologisista rakennelmista on kuitenkin melko kaukaa haettua ajatella, että pieni määrä kuuperää katsottaisiin kuun halkaisemiseksi.

Suuran loppuosa rakentuu toistuvan hokeman ympärille: "Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missä on se, joka haluaa noudattaa sitä?", ja se toistuu jakeissa 17, 22, 32, 40. Toinen hokema "mutta minkälainen olikaan Minun lähettämäni kuritus ja varoitus!" toistuu jakeissa 16, 18, 21 ja 30. Väleissä puhutaan tutuista teemoista: uskottomat kääntyvät pois Allahin merkeistä ja pilkkaavat niitä noituutena (jae 2); Muhammedin tulee jättää heidät rauhaan Tuomion päivään asti, jolloin heitä rangaistaan (jakeet 6-8). Nooa ja vedenpaisumus ovat varoitus Muhammedin ajan uskottomille (9-16), samoin kuin Aadin kansan hävitys (jakeet 18-22) sekä Tamuudin kansan (23-31), Lootin kansan (33-39) ja vielä Faaraon ja hänen kansansa hävitys (41-42). Ovatko Muhammedin hyljänneet epäuskoiset parempia kuin nämä (jae 43)? He luulevat, että voivat puolustaa itseään auttamalla toisiaan (jae 44), mutta eivät he pääse pakoon Tuomiopäivää (jae 46).

Mekkalainen suura 55 on rakennettu runollisen kertosäkeen ympärille ja sitä toistetaan vielä useammin kuin suuran 54 hokemia: "Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?" (jakeet 13, 16, 18, 21, 23, 25, 28, 30, 32, 34, 36, 38, 40, 42, 45, 53, 55, 59, 61, 65, 67, 69, 77) - muistuttaen hieman psalmia 136, jossa toistetaan "Iäti kestää hänen armonsa!", vaikkakin Koraani keskittyy paisuttelemaan, moittimaan ja jopa pilkkaamaan uskottomien jääräpäistä islamin torjumista. Maududi sanoo: "Tämä on ainoa suura, jossa ihmisten rinnalle otetaan jinnit, jotka ovat toinen maan luoduista, joilla on tahdon ja tekojen vapaus." Jinneihin viitataan ihmisten rinnalla jakeessa 31.

Ensimmäisessä osassa (jakeet 1-30) Allah painottaa jälleen luomisvoimaansa ja valtaansa maallisiin tapahtumiin; toisessa osassa (jakeet 31-78) hän varoittaa Tuomion päivästä ja kuvailee helvettiä ja Paratiisia. Tämä kaikki on jo sanottu muualla Koraanissa. Idän ja lännen kaksi Herraa jakeessa 17 viittavat Ibn Kathirin mukaan "kesän ja talven auringon nousuun sekä kesän ja talven auringon laskuun" - hyvin maakeskeinen tulkinta.

Mekkalaisessa suurassa 56 Allah varoittaa jälleen Tuomion päivästä (jakeet 1-7) ja kuvailee niitä, jotka ovat "oikealla puolella", toisin sanoen niitä, jotka pääsevät Paratiisiin (jakeet 10-40; 88-91). Näihin kuuluvat tietenkin myös legendaariset neitsyet (jae 36), jotka Allah on luonut "omin käsin" (jae 35). Heidän eräs erikoisominaisuutensa on islamin perimätiedon mukaan, että heidän neitsyytensä palautetaan aina uudelleen, jolloin he ovat uskovaisille joka kerta kuin eka kerta. Sitten tulee vielä uusi kuvaus Helvetin kauhuista (jakeet 41-56;92-94). Suura päättyy Allahin ylistäessä Koraania jumalallisena ilmestyksenä, jota saavat koskettaa vain rituaalisesti puhdistetut (jakeet 77-80) - tästä syystä Guantanamon amerikkalaiset vartijat, kumartaen islamilaisille normeille, koskevat Koraaniin vain käsineet käsissä.

Allah pilkkaa uskottomia, jotka eivät usko Koraaniin, kysyen heiltä mikseivät he voi estää kuolemaa (jae 87), jos he kerran ovat riippumattomia hänen vallastaan (jae 83).

Medinalainen suura 57 ilmoitettiin sen jälkeen, kun muslimit olivat valloittaneet Mekan eikä heillä enää ollut merkittäviä esteitä tullakseen koko Arabian hallitsijoiksi. Se alkaa Allahin voiman ylistyksellä ja kysymyksellä uskottomille: "Miksi epäilisitte?" (jae 8). Valloituksen kustannukset ovat ehkä kuluttaneet muslimien varat, sillä Allah kehottaa muslimeja osallistumaan islamilaiseen varainkeruuseen, vaikka hän sanookin, että ne jotka osallistuivat jo ennen Mekan valloitusta saavat suuremman palkinnon kuin ne, jotka liittyivät mukaan vasta kun muslimit olivat voittaneet vihollisensa (jakeet 10-11). Maududi selittää: "Ne jotka uhrasivat elämänsä ja käyttivät omaisuuttaan islamin edistämiseen sen jälkeen, kun se jo oli vahva, eivät voi päästä niiden tasolle, jotka panivat alttiiksi elämänsä ja omaisuutensa edistääkseen ja pitääkseen yllä islamin asiaa silloin, kun se oli heikko."

Uskolliset palkitaan Paratiisin puutarhoissa (jakeet 12, 21), mutta tekopyhiä rangaistaan (jae 13) helvetillä (jae 15). Muslimien ei tule olla kuten juutalaiset ja kristityt, jotka kyllä saivat jumalallisen ilmestyksen, mutta paaduttivat sydämensä (jae 16). Sen sijaan heidän tulee olla anteliaita (jae 18), sillä tämä maailma on vain leikkiä ja ajanvietettä ja maallinen elämä vain pettävää nautintoa (jae 20). Allah hallitsee kaikkia maallisia tapahtumia (jae 22) - kuten Tafsit al-Jalalayn selittää: "Mikään kärsimys maan päällä, kuten kuivuus, tai teissä itsessänne, kuten sairaus, lapsen menetys, ei tapahdu ellei se ole Kirjassa, Ikuisessa Kirjoitustaulussa (al-lawh al-mahfuz), ellemme Me anna sen tapahtua, ellemme Me luo sitä." Allah mainitsee menneet profeetat ja raudan lahjan osoittaakseen huolenpitonsa ihmiskunnasta (jae 25). Yksi näistä menneistä profeetoista oli Jeesus, mutta hänen seuraajansa keksivät luostarilaitoksen, mitä Allah ei ollut määrännyt. Heidän olisi sen sijaan pitänyt etsiä ainoastaan Jumalan suosiota; useimmat kristityt ovat "lainrikkojia" (jae 27). Juutalaiset ja kristityt eivät pane rajoja Allahin armolle (jae 29) - kuten Tafsir al-Jalalayn sanoo: "vaikka he väittävät, että Jumala rakastaa heitä ja he ansaitsevat Hänen autuutensa." Ibn Kathir selittää tämän jakeen tarkoittavan, että "he eivät voi estää sitä, minkä Allah antaa, eivätkä antaa sitä minkä Allah estää."


Blogging the Qur’an: Suras 54, “The Moon,” 55, “The Merciful,” 56, “The Inevitable,” and 57, “Iron”

Kuun suura
Laupiaan Armahtajan suura
Suuren Tapahtuman suura
Raudan suura
Psalmi 136

21. joulukuuta 2016

Ja tapahtui niinä päivinä

Guido Reni (1575-1642) (wikipedia commons)

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

18. joulukuuta 2016

Profeetta joka varasti Joulun


Ja katso, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala ilmoittaa sinulle hyvän sanoman, että hänen Sanansa tulee sinulle. Hänen nimensä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, hän on kuuluisa tässä ja tulevassa elämässä, yksi niistä, jotka korotetaan Jumalan läheisyyteen.

"Ennen kuin alat etsiä tätä lainausta Uudesta Testamentista, sinun kannattaa pyytää muslimityötoveriltasi, -ystävältäsi tai -naapuriltasi Koraani luettavaksesi - lainaus on Koraanin kolmannen luvun jakeesta 45." Näin kirjoittaa Ibrahim Hooper, CAIR:in (Council on American-Islamic Relations) viestintäpäällikkö. Hän aloittaa tällä tavoin joulunajan viestinsä ja se esitetään todisteena siitä, että "myös muslimit rakastavat ja kunnioittavat Jeesusta".

Aina jouluisin Hooperin kirjoitus julkaistaan uudestaan viesteineen siitä, kuinka "meillä on enemmän yhteistä kuin luulisit." Mutta tähän toiveikkaiseen viestiin liittyy muutakin. Sillä joka vuosi joulun aikaan joillakin muslimeilla on tapana murhata kristittyjä ja polttaa heidän kirkkonsa - mieluiten juuri joulupäivänä. Jos olet kristitty ja asut Nigeriassa, Egyptissä tai Pakistanissa, Joulupäivä on sekä ilon että pelon päivä. Jotkut muslimimaiden kristityt elävät jatkuvassa sieppausten, raiskausten, pakkoavioliittojen, omaisuuden takavarikoinnin, hakkaamisen ja jumalanpilkkasyytösten pelossa. Kuten Raymond Ibrahim on osoittanut kuukausittain ilmestyvässä kirjoitussarjassaan muslimien kristittyihin kohdistuvasta vainosta, muslimimaailma on täynnä vihaa kristittyjä kohtaan.

Onkin kysyttävä: eivätkö he ole kuulleet sanomaa siitä, että muslimit "rakastavat ja kunnioittavat Jeesusta"? Kyllä he ovat. Mutta he eivät kunnioita Jeesus Nasaretilaista vaan Muhammedin versiota Jeesuksesta. Islamin opetuksen mukaan Jeesus, kuten myös hänen äitinsä, ovat muslimeita - Jeesus on peräti islamin profeetta. Hän ei ole kuitenkaan lainkaan Nasaretin Jeesuksen kaltainen. Hän kieltää (varsin jyrkästi) olevansa jumalallinen tai koskaan sellaista väittäneensä (Koraani 5:116-7). Koraanin mukaan Jeesusta ei myöskään ristiinnaulittu eikä hän herännyt kuolleista eikä hän ole myöskään osa Kolminaisuutta. Lähes joka kerta, kun Jeesus mainitaan Koraanissa, tekstissä nähdään paljon vaivaa hänen jumalallisuutensa kiistämiseksi. Esimerkiksi hieman sen jälkeen kun enkeli Gabriel on ilmoittanut Marialle, että hän synnyttää Jeesuksen, lukijaa muistutetaan, että "Tämän me julistamme sinulle Muhammed, tunnusmerkkinä ja viisauden tietona, jotka ovat Koraanissa. Katso, Jeesus on Jumalan edessä samankaltainen kuin Aadam; Hän loi hänet (Aadamin) maan tomusta, sitten Hän sanoi hänelle: »Ole!» ja hän oli (elävä sielu)" (Koraani 3:58-59). Jeesus oli siis vain ihminen. Jottei tästä jäisi epäselvyyttä, pyydetään Kirjan kansaa (kristittyjä) vielä myöntämään, "ettemme palvele muuta kuin ainoata Jumalaa emmekä aseta ketään Hänen rinnalleen" (Koraani 3:64).

Jeesuksen syntymän ilmoitus toistetaan Koraanin suurassa 19 yhdessä Jeesuksen syntymän kuvauksen kanssa (joka tapahtui taatelipalmun alla). Sen jälkeen annetaan varoitus: "Tällainen on Jeesus, Marian poika. Tämä on tosi sanoma, josta he kuitenkin kiistelevät. Jumalan ei ole soveliasta hankkia itselleen poikaa; kunnia olkoon Hänelle! Kun Hän päättää jonkin asian, Hänen tarvitsee vain sanoa: »Tapahtukoon!» ja se tapahtuu" (19:34-35). Toisessa kohdassa käytetään vielä jyrkempää kieltä. Jakeessa 9:30 sanotaan, että "kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika»", ja sitten: "Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etääntyneet!"

Hooper ei mainitse näitä asioita ovelassa joulusanomassaan, mutta ne muslimit, jotka tuntevat Koraania, tietävät, että he jotka asettavat muita Jumalan rinnalle syyllistyvät shirk:in syntiin - ja se on pahin synti kaikista. Mutta muiden asettaminen Jumalan rinnalle (Jeesus ja Pyhä Henki) on juuri sitä, mitä kristityt tekevät. Niinpä he ovat Allahin kirouksen alla ja ansaitsevat rangaistuksen. Tästä syystä muslimit vihaavat kristittyjä ja se on syy vihamielisyyteen joulua kohtaan.

Muslimit uskovat, että evankeliumeissa Jeesuksen sanoma on väärennetty. Islamin näkökulmasta kristittyjen evankeliumin Jeesus on väärä Jeesus. Todellinen Jeesus - hän joka kieltää olevansa Jumalan poika - löydetään Koraanista. Muistakaa tämä seuraavalla kerralla, kun muslimiapologisti (tai kristitty islamin apologisti) kertoo teille, että muslimit rakastavat ja kunnioittavat Jeesusta. Se ei ole sama Jeesus.

Muhammed väittää tavanneensa Jeesuksen ihmeellisellä matkallaan Paratiisiin, mutta se Jeesus, jonka hän tapasi, oli vain yksi profeetoista. Itse asiassa tapaaminen tapahtui seitsemänkerroksisen taivaan toisella tasolla, joten muut profeetat olivat selvästi hänen yläpuolellaan. Hän ei myöskään näytä tehneen juuri vaikutusta Muhammediin, joka kuvaili hänen "punakkaa" ihoaan ja "monia pisamiaan". Muhammed näyttää tarkoituksella asettaneen Jeesuksen tähän asemaan: hänen yläpuolellaan ovat Aaron, Mooses ja profeetta Aabraham, jota seitsemänkymmentätuhatta enkeliä palvelee (ja joka Muhammedin mukaan "on aivan minun näköiseni").

Kuvitellaanpa hetki, että Muhammed ei olisi tavannutkaan oman mielikuvituksensa Jeesusta, vaan Muhammed siirrettäisiin ajassa taaksepäin tapaamaan todellista Jeesusta. Miten hän reagoisi? Tervehtisikö hän Jeeusta profeetta-kolleeganaan? Tuskinpa. Sillä Uuden Testamentin Jeesus on - muslimien näkökulmasta - jumalanpilkkaaja. Hän väittää olleensa olemassa jo ennen Aabrahamia. Hän väittää olevansa Jumalan poika. Hän väittää olevansa Jumalan veroinen. Hän on toisin sanoen syyllistynyt kaikkein pahimpaan syntiin. Toisten asettaminen Jumalan rinnalle on Koraanin mukaan niin vastenmielistä, että luultavasti Muhammed olisi liittynyt niiden joukkoon, jotka vaativat Jeesuksen kuolemaa.

Muslimien nykyinen kristittyjen vainoaminen ei ole Koraanin vääristelyä vaan pitkälti sen noudattamista. Koraanissa on lukuisia varoituksia kristityille, "jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää kirjaa" [siis sitä evankeliumia, jonka Allah ilmoitti Jeesukselle] (Koraani 3:78). Muualla kristittyjä kutsutaan "jumalattomiksi" (3:110) ja "ihmisistä kurjimmiksi" (98:6). Heidän syntinsä on jälleen kerran, että he palvelevat "jotakuta Hänen vertaisenaan" (4:48) ja tämän synnin vuoksi Allah lähettää "pelästyksen epäuskoisten sydämiin" (3:151). Ja vielä lisäksi Viimeisenä Päivänä "hän [Jeesus] on todistava heitä vastaan" (4:159).

Kristittyjen tavoin muslimit uskovat Jeesuksen toiseen tulemiseen, mutta se tulee olemaan epämiellyttävä yllätys kristityille, jotka eivät ole kääntyneet islamiin. Usein siteeratun hadithin mukaan:

Profeetta sanoi: Minun ja hänen, Jeesuksen, välillä ei ole muuta profeettaa. Hän laskeutuu (maan päälle)... Hän rikkoo ristin, tappaa sian ja lakkauttaa jizyan. Allah hävittää kaikki muut uskonnot paitsi islamin (Sunan Abu Dawud 37, 4310).

Islamin uskonoppineet ovat yleisesti sitä mieltä, että nämä teot tarkoittavat, että Jeesus kieltää kristinuskon. Shafi-koulukunnan lakikäsikirjan mukaan "Tämän viimeisen tulemisen jälkeen heiltä hyväksytään ainoastaan islam ... hän [Jeesus] ei hallitse evankeliumin mukaan vaan meidän Profeettamme seuraajana" (o9.8).

Islamilaisesta näkökulmasta Jeesuksen syntymä on siis kristinuskon hävittämisen alkusoitto. Koraanin mukaan Jeesus ei tullut maailmaan pelastamaan ihmisiä synnistä, vaan julistamaan Muhammedin tulemista ja toimimaan todistajana kristittyjä vastaan Tuomion päivänä. Ibrahim Hooper tietää tämän kaiken. Ja sen takia hänen joulun sanomansa kristityille vaikuttaa melko ontolta. Jos, kuten islam opettaa, Jeesus ei ole Jumala, jos häntä ei ole ristiinnaulittu eikä hän ole noussut ylös, ja jos hän ei ole ihmiskunnan pelastaja, hänen syntymänsä saattaa olla merkille pantava, mutta ei suinkaan syy lohtuun ja iloon.

Muhammedille Jeesus oli tärkeä, koska hän saattoi käyttää häntä keksimänsä uskonnon edistämiseen - yksi profeetta lisää pitkään ketjuun, joka todistaa postuumisti islamin totuutta. Käytännössä Muhammed käyttää Jeesusta omiin tarkoitusperiinsä. Hän riisuu evankeliumin sanoman kaikesta merkityksestä. Koraanissa ei julisteta "ilosanomaa". Kuten niin moni muukin asia Koraanissa, ilmoitus Jeesuksen syntymästä on vain lainaa. Se on otettu mukaan pönkittämään Muhammedin väitettä, että hänen uskontonsa perustuu pitkään perinteeseen.

Muhammed ei juhlinut Jeesuksen syntymää. Hän alensi Jeesuksen Messiaasta lähettilääksi. Ja mitä tämä lähettiläs julisti? Elämänkieltävää lakiuskontoa, jonka jumala oli etäinen tyranni. Islamin synty oli askel taaksepäin. Muhammed katseli ympärilleen ja päätti, että maailma tarvitsee vielä yhden esi-kristillisen uskonnon. Jeesus julisti, että Jumala on rakastava isä. Muhammed julisti, että Jumala on arvaamaton ja pakkomielteinen hallitsija. Jeesus oli uudistaja. Muhammed halusi palata vanhaan. Hänen seksuaalinen ja sensuelli paratiisinsa on esimerkki paluusta monien pakanoiden kuvittelemaan taivaaseen.

Vaikka Muhammed lainaa kristinuskosta, islam on perustaltaan esi-kristillinen uskonto. Jeesuksen syntymä mainitaan, mutta varsinainen kertomus on poistettu. Suuri tarina on Koraanissa typistetty muutamaan katkelmaan, jotka eivät ainoastaan jätä noudattamatta alkuperäistä tarinaa, vaan niitä käytetään palvelemaan aivan eri tarkoitusta. Muhammedin kertomus Jeesuksen syntymän ilmoituksesta on selvästi lainattu Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta. Mutta toinen luku, jossa enkeli ilmoittaa ilosanoman paimenille, on tarkoituksella jätetty pois:

mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Luukkaan evankeliumi 2:10-11)

Evankeliumin ilosanoma on, että Jeesus on syntynyt ja hänen syntymänsä mahdollistaa syntymisen uuteen elämään. Muhammed sulkee tämän mahdollisuuden. Kukaan, joka on lukenut Koraania, ei voi syyttää Muhammedia ilon tuomisesta maailmaan. Hän ei ole ilosanoman vaan vanhan sanoman lähettiläs: että olemme arvaamattoman ja käsittämättömän Jumalan orjia, jolla on pakkomielle rankaisemiseen (lähes jokaisella Koraanin sivulla pelotellaan helvetin tulella). Sen lisäksi yksi tärkeimmistä tavoista miellyttää Jumalaa on sotia hänen vihollisiaan vastaan. Sen sijaan Jeesus - ihmiskunnan toivo uudesta alusta - on alennettu suhteellisen pieneen sivurooliin tarinassa, joka evankeliumeihin verrattuna on varsin kolkko.

Vuonna 2001 yhdeksäntoista muslimia kaappasi neljä lentokonetta ja he onnistuivat murhaamaan kolmetuhatta ihmistä. Mutta tällainen ei olisi koskaan juolahtanut heidän mieleensä ellei 1400 vuotta aiemmin Muhammed olisi kaapannut ja vääristellyt juutalais-kristillisiä uskomuksia luodakseen oman uskonnon korvikkeensa. Muhammad ajatteli aluksi käännyttävänsä juutalaiset ja kristityt uuteen uskontoonsa. Kristittyjen ja juutalaisten elementtien oli tarkoitus tehdä islam heille houkuttelevammaksi.

Ja juuri sitä Ibrahim Hooper yrittää saavuttaa joulun ajan sanomallaan. Mutta ennen kuin uskot hänen "enemmän-yhteistä-kuin-luuletkaan" -propagandaansa, mieti muutamia viimeaikaisia uutisotsikoita:

"Joulujuhla saattoi motivoida San Bernardinon terroristeja" (On selvinnyt, että Syed Farook ja hänen vaimonsa Tashfeen Malik olivat syvästi loukkaantuneita Farookin toimiston joulukoristeista)
"Muslimilaulajattaren perhe saa tappouhkauksia muslimeilta, koska he olivat julkaisseet kuvan joulukuusestaan" (Perhettä syytettiin "islamin loukkaamisesta" ja heidän sanottiin "häpäisevän uskontonsa")
"Toivotettuaan kristityille 'Hyvää Pääsiäistä' pidetty Glasgowilainen kauppias tuli surmatuksi toisen muslimin toimesta" (Kauppias Asad Shah tapasi myös toivottaa hyvää joulua kristityille facebook-sivullaan ja kaupassaan)

Ja lopuksi vielä hieman perspektiiviä Hooperin joulukirjoitukseen. Islam Question and Answer -nettisivusto antaa ohjeistusta joulukuusista:

Kysymys: "En juhli joulua millään tavalla, mutta 11-vuotias tyttäreni pitää kovasti koristelluista joulukuusista. Onko luvallista pitää sellaista kodissani ympäri vuoden?"
Vastaus (lyhennetty): "Sinun tulee selittää tyttärellesi, että on haraam [kiellettyä] jäljitellä vääräuskoisia ja on pakollista erottautua heistä, jotka on tuomittu Helvettiin ja inhota kaikkea mistä he pitävät, vaatetusta, symboleja ja rituaaleja, jotta hänelle syntyy kunnioitus ja kiintymys omaa uskontoaan kohtaan..."

Jäljempänä kirjoituksessaan Hooper ehdottaa, että "vihan voimien" yritykset "työntää muslimit ja kristityt erilleen" voidaan välttää "rakkauden, rauhan ja anteeksiannon sanomalla, jota Jeesus opetti ja jonka molemmat uskonnot hyväksyvät." Tämän on hullunkurista, sillä en muista yhtään kohtaa Koraanissa, jossa muslimi-Jeesus puhuisi "rakkaudesta", "rauhasta" tai "anteeksiannosta". Sen sijaan siellä on useita kohtia, joissa Jeesus tai Allah kieltää, että Jeesus olisi Jumalan poika. Mutta juuri Jumalan Pojan tuleminen ihmiseksi on evankeliumin pääsanoma. Jos se poistetaan, poistuu myös syy joulukuuselle, joululauluille ja joulukorteille, jotka valaisevat keskitalven pimeyttä. Ja mikä tärkeintä: silloin poistuu myös suurin toivo, jonka uupunut maailma on nähnyt.

Jäljelle jää vain uupunut ja ankea Muhammedin maailma, missä Narnian tarinoiden sanoin  "on aina talvi, vaan ei milloinkaan Joulu"


 - William Kilpatrick





---

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.crisismagazine.com/2016/prophet-stole-christmas

Hooperin kirjoitus: http://www.usatoday.com/story/opinion/2013/12/22/christmas-jesus-catholic-quran-column/4166559/

Raymond Ibrahimin raportteja kristittyjen vainoista: http://raymondibrahim.com/category/muslim-persecution-of-christians/

Luukkaan evankeliumi: http://raamattu.fi/1992/Luuk.html

Koraani: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

11. joulukuuta 2016

Välähdyksiä Muhammedin elämästä VI: Jäähyväissaarna

Tämä kertomus Muhammedin elämästä löytyy Profeetta Muhammadin elämäkerran sivuilta 448-450. 

Dhul-qa'da -kuussa Jumalan lähettiläs varustautui pyhiinvaellusta varten ja käski ihmistenkin laittautua valmiiksi. A'isha on kertonut, että Jumalan lähettiläs lähti pyhiinvaellukselle kuun viidenneksi viimeisenä päivänä.

Jumalan lähettiläs näytti ihmisille pyhiinvaelluksen paikat ja niihin liittyvät menot. Sitten hän piti heille kuuluisan puheensa. Aluksi hän ylisti Jumalaa. Sitten hän lausui:

Ihmiset, kuulkaa minun sanani, sillä minä en tiedä, kohtaanko teitä tällä paikalla enää tämän vuoden jälkeen!
Ihmiset, teidän verellänne ja teidän omaisuudellanne on sama suoja kuin tällä päivällä ja tällä kuukaudella, aina siihen asti, kunnes te kohtaatte Herranne. Te kyllä kohtaatte Herranne, ja Hän kysyy teiltä teidän teoistanne. Minä olen sen nyt teille kertonut.
Jolla on hallussa hänelle uskottua omaisuutta, palauttakoon sen omaisuuden omistajalle. Kaikki korot ovat nyt rauenneet, mutta te saatte takaisin lainaamanne rahan pääoman: teille ei tehdä vääryyttä ettekä te saa tehdä vääryyttä. Jumala on säätänyt, ettei korkoa saa ottaa. Kaikkien Abbas ibn Abdalmuttalibin antamien lainojen korko on rauennut.
Myös pakanuuden aikaiset verivelat ovat rauenneet; ensimmäisenä pakanuuden ajan veriveloista minä julistan rauenneeksi Ibn Rabi'a ibn al-Harith ibn Abdalmuttalibin surmasta aiheutuneen verivelan. [Koron ja verivelan raukeamisen esimerkiksi Jumalan lähettiläs ottaa oman sukunsa tapaukset.]
Ihmiset, Saatana on luopunut toivosta, että häntä palvottaisiin enää koskaan teidän maassanne. Jos häntä kuitenkin muuten totellaan asioissa, joita te pidätte mitättöminä, hän on siihen tyytyväinen. Varokaa siis häntä uskonnossanne!
Ihmiset, karkauskuukauden julistaminen on ylenmääräistä epäuskoa, jolla uskottomia eksytetään. He julistavat sen arkikuukaudeksi yhtenä vuonna ja pyhäksi toisena pitääkseen Jumalan pyhittämien kuukausien luvun tasaisena. Niin he julistavat arkikuukaudeksi sen, jonka Jumala on pyhittänyt [Kor. 9:37] ja pyhitetyksi sen, jonka Jumala on julistanut arkikuukaudeksi.
Nyt aika on palannut samaan muotoonsa kuin missä se oli sinä päivänä, jolloin Jumala loi taivaan ja maan. 'Kuukausia on Jumalan edessä kaksitoista' [Kor. 9:36]. Neljä niistä on pyhiä, kolme peräkkäistä sekä lisäksi Mudar-heimon rajab jumada-kuun ja sha'ban-kuun välissä.
Ihmiset, teillä on oikeuksia vaimojenne suhteen ja heillä teidän suhteenne. Teidän oikeutenne on, että vaimonne eivät anna kenenkään, jota te inhoatte, astua vuoteeseenne ja etteivät he tee selkeää säädyttömyyttä. Jos he näin tekevät, Jumala on antanut teille luvan välttää heitä vuoteessa ja lyödä heitä, mutta ei liian kovasti.
Jos he pidättäytyvät näistä asioista, heillä on oikeus saada kohtuullinen elatus ja vaatetus. Neuvokaa naisia lempeästi. He ovat teidän luonanne kuin vankeja eikä heillä ole valtaa omien asioittensa suhteen, mutta te olette ottaneet heidät Jumalan teille uskomaksi velvoitteeksi ja teillä on oikeus nauttia heistä sukupuolisesti Jumalan sanojen mukaan.
Ihmiset, ymmärtäkää sanani! Minä olen sen nyt teille kertonut.
Minä olen jättänyt teille selkeän asian, Jumalan Kirjan ja Hänen profeettansa sunnan; jos te tukeudutte niihin, te ette koskaan kulje eksyksiin.
Ihmiset, kuulkaa sanani ja ymmärtäkää ne!
Tietäkää tosiaan, että jokainen muslimi on toisten muslimien veli; kaikki muslimit ovat keskenään veljiä. Kukaan ei saa viedä veljeltään muuta kuin mitä tämä vapaaehtoisesti hänelle antaa. Älkää tehkö vääryyttä toisillenne. Jumalan edessä, olenko minä nyt kertonut?

Kerrotaan, että jotkut huusivat vastaan: "Jumalan edessä, kyllä olet!" Jumalan lähettiläs sanoi vielä: "Jumala, ole todistajanani!"


Muhammed (oikealla) pitää jäähyväissaarnansa Arafatin vuorella lähellä Mekkaa. Kuva on keskiaikaisesta al-Birumin astronomian käsikirjoituksesta. (lähde)

---

Aikaisempia välähdyksiä Muhammedin elämästä:

Välähdyksiä Muhammedin elämästä I: Kaulojen katkaisu
Välähdyksiä Muhammedin elämästä II: Kivittäminen
Välähdyksiä Muhammedin elämästä III: Ensimmäinen ilmestys
Välähdyksiä Muhammedin elämästä IV: Safiya, Jumalan lähettilään vaimo

7. joulukuuta 2016

Saatanalliset säkeet

Useimmat yhdistänevät "saatanalliset säkeet" Salman Rushdien pahamaineiseen romaaniin. Vuonna 1989 Iranin ajatolla Khomeini julisti fatwan, joka käskee tappamaan Rushdien tämän kirjan kirjoittamisen vuoksi, ja kuolemantuomion ovat vahvistaneet toiset Iranin johtajat - tosin salamurhaa ei ole vielä toteutettu.

Mutta Rushdie ei keksinyt "saatanallisia säkeitä". Termillä viitataan tapahtumaan, joka on kirjattu islamin perimätietoon ja johon viitataan suurassa 53 ja jossa Saatana puhuu Muhammedin suulla Allahin sijaan. Jakeet, jotka paholainen antoi islamin profeetalle on siitä lähtien tunnettu "saatanallisina säkeinä".

Muhammedin elämäkerturin Ibn Ishaqin ja hänen kertomuksensa muistiinmerkitsijän Tabarin mukaan "lähettiläs oli huolissaan kansansa hyvinvoinnista" - pakanallisesta Quraish-heimosta - ja "pyrki miellyttämään heitä". Lopulta kuitenkn Quraishin johtajat tulivat itse tekemään hänelle tarjouksen. He antaisivat hänelle vaimoja ja rahaa ja tekisivät hänestä jopa kuninkaan, jos hän vain hyväksyisi heidän ehtonsa. "Tämän me annamme sinulle, Muhammed, joten lopeta jumaliemme herjaaminen äläkä puhu niistä pahaa. Mikäli suostut, me teemme tarjouksen, joka on sekä sinulle että meille edullinen."

"Minkälainen tarjous se on?", kysyi Muhammed.

"Sinä palvelet meidän jumaliamme, al-Latia ja al-Uzzaa, vuoden päivät ja me palvelemme vuoden sinun jumalaasi."

Al'Uzza, Allat ja Manat 


Torjuttuaan ensin tarjouksen Muhammed sai ilmestyksen, jossa sanottiin, että muslimeille on luvallista rukoilla al-Latia, al-Uzzaa ja Manatia, kolmea quraishien palvomaa pakanjumalatarta, välittäjinä Allahin edessä. Quraishit ilahtuivat ja rukoilivat Allahia Muhammedin ja muslimien rinnalla, kun Muhammed oli lausunut uuden ilmestyksensä. Ibn Ishaq kertoo:

Sitten ihmiset hajaantuivat ja quraishit menivät pois iloisina siitä, mitä oli sanottu heidän jumalistaan, sanoen: "Muhammed on puhunut jumalistamme hienolla tavalla. Hän vakuutti puheessaan heidän olevan ylhäisiä Gharaniq, jotka on hyväksytty välittäjiksi."

Gharaniq olivat korkealla lentäviä kurkia. Muhammed tarkoitti, että ne olivat lähellä Allahin valtaistuinta ja muslimien oli luvallista rukoilla al-Latia, al-Uzzaa ja Manatia välittämään viestinsä Allahille.

Muslimien keskuudessa sana levisi nopeasti: "quraishit ovat kääntyneet islamiin." Koska rauha näytti olevan käsillä, jotkut muslimit, jotka olivat aiemmin paenneet Abessiniaan, lähtivät paluumatkalle. Mutta näytelmän päänäyttelijä ei ollut lainkaan tyytyväinen: enkeli Gabriel, jonka ilmestyminen Muhammedille oli synnyttänyt islamin. Hän tuli Muhammedin luokse ja sanoi: "Mitä sinä olet mennyt tekemään Muhammed? Olet lukenut näille ihmisille sellaista, mitä en ole tuonut sinulle Jumalalta, ja sanonut sellaista, mitä Hän ei ole sanonut sinulle."

Muhammedille alkoi selvitä kuinka pahasti hän oli poikennut yksijumalaisuuden sanomastaan: "Olen sepittänyt asioita Jumalaa vastaan ja väittänyt hänen sanoneen sellaista, mitä hän ei ole sanonut." Hän "oli murheellinen ja pelkäsi suuresti" Allahia annettuaan Saatanan väärentää ilmoituksensa. Mutta Allah vakuutti hänelle: "Ennen sinua, oi Muhammed, emme ole lähettänyt ainoatakaan lähettilästä tai profeettaa, joiden tarkoitusperiä ei saatana olisi sotkenut. Mutta Jumala tekee tyhjäksi saatanan sekaantumiset. Jumala vahvistaa tunnusmerkkinsä, sillä Jumala on tietävä, viisas." (Koraani 22:52). Ibn Ishaq jatkaa, että Allah "helpotti profeettansa surua ja hälvensi hänen pelkonsa". Hän myös lähetti uuden ilmestyksen korvaamaan Saatanan säkeet al-Latista, al-Uzzasta ja Manatista suurassa 53 toistaen muuallakin Koraanissa toistetun ivan siitä, että Allahilla muka olisi tyttäriä ja ihmisillä poikia (jakeet 19-23).

Muhammedin takinkäännöstä seurasi tietysti taas välien kiristyminen quraishien kanssa. Ibn Ishaq kertoo, että monijumalaiset alkoivat käyttää tätä tapahtumaa häntä vastaan:

Kun oli mitätöity se, mitä Saatana oli laittanut Muhammedin suuhun muka Jumalan sanana, quraishit sanoivat: "Muhammed on muuttanut mielensä siitä, mitä hän sanoi meidän jumaliemme asemasta Allahin edessä ja sanoo nyt aivan jotain muuta." Nyt nuo sanat, jotka Saatana oli asettanut lähettilään suuhun, olivat jokaisen monijumalaisen kielellä ja heistä tuli entistä vihamielisempiä muslimeita ja lähettilään seuraajia kohtaan.

Saatanallisten säkeiden sattumus on tietysti nolostuttanut muslimeja kautta vuosisatojen. Sehän itse asiassa heittää varjon Muhammedin profetian päälle. Jos Saatana yhden kerran onnistui panemaan sanoja Muhammedin suuhun niin että hän piti niitä Allahin ilmestyksinä, eikö ole mahdollista, että Saatana olisi käyttänyt Muhammedia puhemiehenään muulloinkin? Niinpä uskonoppineet, apologistit ja historioitsijat ovat hyökänneet saatanallisia säkeitä vastaan poikkeuksellisen raivoisasti. Muhammad Husayn Haykal väittää kirjassaan Life of Muhammad, että koko episodia ei tapahtunutkaan, eikä edes voinut tapahtua, sillä onhan Muhammed kuitenkin profeetta:

Tämä tarina on saanut länsimaisten orientalistien huomion ja he pitävät sitä totena ja toistavat sitä ad nauseam...Se on kertomus, jonka epäjohdonmukaisuus on selviää pienessäkin tarkastelussa. Se on ristiriidassa sen kanssa, että kaikki profeetat ovat erehtymättömiä Herran sanan välittämisessä.

Hän ihmettelee miten jopa jotkut uskonoppineet voivat pitää sitä totena. Tarinan juuret ovat kuitenkin syvällä islamin perimätiedossa. On vaikea nähdä miten ja miksi tällainen tarina olisi sepitetty ja miten sellaiset hurskaat muslimit kuten Ibn Ishaq, Ibn Sa'd ja Tabari, samoin kuin myöhempi Koraanin kommentaattori Zamakhshari (1074-1143), joka tuskin olisi kertonut siitä, jos ei olisi luottanut lähteisiin, olisivat hyväksyneet sen, ellei se olisi autenttinen. Tässä, kuten niin usein, varhaisten islamilaisten todistajien määrä on vastaansanomaton. Ne, jotka haluaisivat saatanallisten säkeiden vain katoavan, eivät voi kieltää sitä tosiasiaa, että nämä tarinat eivät ole vihollisen keksintöä, vaan niitä ovat kertoneet miehet, jotka vakaasti uskoivat Muhammedin olleen Allahin profeetta.

Paitsi epäsuoran viittauksen saatanallisten säkeiden tapahtumaan, mekkalainen suura 53 sisältää kaksi näkyä enkeli Gabrielista ja haasteen uskottomille todistaa, etteivät näyt ole todellisia (jakeet 1-18). Kolmen jumalattaren kieltämisen jälkeen (jakeet 19-23) Allah selittää, että uskottomat kutsuvat enkeleitä naisten nimillä (jae 27) ja että Muhammedin tulee välttää heitä (jakeet 29-30).

Sitten Allah puhuu uskon ja epäuskon seurauksista. Allah antaa anteeksi niille, jotka välttävät suuria syntejä (jae 32), mutta ne jotka luopuvat islamista (jakeet 33-34) hylkäävät sen, mitä ilmoitettiin Moosekselle (jae 36) ja Aabrahamille (jae 37) - heidän taakkaansa ei kukaan kanna Tuomion päivänä (jae 38) ja jokainen saa osansa (jae 39). Allah on kaiken hallitsija (jakeet 43-49) ja hän hävitti aikaisemmat uskottomien kansat (jakeet 50-54). Ihmisten olisi parempi kuunnella Muhammedin varoitusta, sillä Tuomio on kohta käsillä (jakeet 55-62).


Blogging the Qur’an: Sura 53, “The Star”
Tähden suura



6. joulukuuta 2016

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni





Maamme-

1Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!-

 
2On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.-

 
3Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht’yömme, kesät kirkkahat,
kaikk’kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.-

 
4Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.-

 
5Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?-

 
6Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.-

 
7Tääll’ olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?-

 
8Ja tässä, täss’ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss’ on se,
maa armas isäimme.-

 
9Jos loistoon meitä saatettais
vaikk’ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhäänkotihin
halumme kuitenkin.-

 
10Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.-

 
11Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.-
J L Runeberg, suomennos Paavo Cajander


 

5. joulukuuta 2016

Koraaniblogi: suurat 49-52

Tämänkertainen Robert Spencerin Koraaniblogi käsittelee suuria 49-52. Uskovaisten tulee seurata Muhammedin puheita ja tekoja. Uskovaisia kielletään tappelemasta keskenään - paitsi vääräoppisia vastaan. Allah vannoo valoja ja Muhammed unohtaa hetkeksi, että Koraanin ainut kertoja on Allah. Allah on hävittänyt lukuisia kansoja - kääntykää siis islamiin tai palakaa helvetissä! Jokaisella ihmisellä on vasemmalla ja oikealla olkapäällä kaksi enkeliä, jotka merkitsevät muistiin kaikki hyvät ja pahat teot. Aabraham saa vieraita ja Saara nauraa. Sodoma ja Gomorra ja muutama muu kansa hävitetään. Paratiisissa uskovaiset nauttivat perheineen tummasilmäisten neitojen ja kauniiden poikien palveluksista. Uskottomat väittävät Muhammedin olevan riivattu runoniekka, mutta he saavat rangaistuksensa Tuomion päivänä.

Myöhäisen medinalaisen suuran 49 alussa Allah kertoo uskovaisille, miten häidän tulee käyttäytyä Muhammedin seurassa (jakeet 1-5). Voidaan ehkä ihmetellä, miksi täydellinen ja ikuinen kirja, joka käsittelee uskonnollisia ja eettisiä aiheita ja joka on voimassa kaikkina aikoina, sisältää kappaleen, mikä koskee ainoastaan islamin ensimmäisen sukupolven ihmisiä, mutta vastauksen voi päätellä ensimmäisen jakeen ohjeesta, ettei muslimien pidä estää Muhammedin läsnäoloa. Ibn Kathirin mukaan tämä merkitsee, että heidän ei tule "kiirehtiä tekemään päätöksiä ennen häntä, vaan mieluummin seurata häntä kaikissa asioissa". Muhammedin kuoleman jälkeen muslimit voivat toimia näin noudattamalla Muhammedin ohjeita, jotka on merkitty muistiin autenttisiin haditheihin - ja tätä vanhoilliset muslimit käyttävät niitä nykyaikaisia muslimeja vastaan, jotka julistavat haluavansa seurata ainoastaan Koraania.

Allah jatkaa antamalla yleisiä ohjeita uskovaisille (jakeet 6-18). Heidän ei tule uskoa jumalattomia ihmisiä (jae 6). Muhammed on heidän keskuudessaan, ja jos hän tottelisi uskovaisten jokaista pyyntöä - Allahin käskyjen sijaan - siitä seuraisi ongelmia (jae 7). Uskovaisten ei pidä taistella toisiaan vastaan, vaan heidän on yhdistettävä voimansa kapinallisia vastaan, kunnes he palaavat Allahin totuuteen (jae 9): tämä on pääasiallinen oikeutus taistella islamin sisällä toisia lahkoja vastaan. Oikeat uskovaiset sen sijaan muodostavat veljeskunnan (jakeet 10, 13) - se ylittää kaikki muut siteet mukaanlukien kansalliset ja jopa sukulaisuussuhteet. Maududui selittää, että "tässä tuomitaan nationalistiset ja rodulliset erottelut, jotka aiheuttavat yleistä korruptiota."

Seuraavaksi Allah ojentaa niitä beduiineja, joiden usko on epätäydellinen: heitä kehotetaan tottelemaan Allahia ja Muhammedia (jae 14).

Muhammed tapasi lausua mekkalaista suuraa 50 jokaisessa perjantaisaarnassaan ja eidien aikana - eid on juhla, jota vietetään Ramadanin päättyessä sekä Mekan pyhiinvaelluksen lopussa. Suura alkaa valalla "Ylevän Koraanin" nimeen (jae 1), mutta on epäselvää miksi tällainen vala vannotaan. Ali ehdottaa [Koraanin käännöksensä] sivuhuomautuksessa, että siinä vannotaan Muhammedin olevan profeetta: "Ylevän Koraanin nimeen (sinä olet Allahin lähettiläs)". Tafsir al-Jalalayn sen sijaan sanoo valan koskevan uskottomia: "Ylevän ja Jalon Koraanin nimeen, Mekan epäuskoiset eivät totisesti uskoneet Muhammediin."

Mutta kuka vannoo? Allah on islamin doktriinin mukaan Koraanin ainut kertoja, mutta on omituista, että kaikkivaltias Jumala todistaisi itsestään jonkin itseään vähäisemmän kautta. Silti näitä valoja on Koraanin loppupuolella runsaasti.

Allah toistaa jälleen luonnon ihmeiden olevan todiste voimastaan ja kritisoi uskottomia siitä, että he epäilevät ylösnousemusta (jakeet 2-14). Allah luettelee joitakin aikaisempia kansoja, jotka hän on hävittänyt - kansoja, jotka myös hylkäsivät ylösnousemuksen ja hänen sanomansa (jakeet 12-14). Sitten Allah varoittaa vielä kerran Tuomiopäivästä ja helvetin tulesta (jakeet 15-30). Jokaisella ihmisellä on seuranaan kaksi enkeliä, joista toinen merkitsee muistiin hyvät teot ja toinen pahat teot (jae 17). Ne jotka hylkäävät Allahin ja palvovat muita jumalia, joutuvat helvettiin (jakeet 24, 26). Oikeamieliset sen sijaan pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 31-35). Muhammedin tulee olla kärsivällinen (jae 39), sillä Tuomion päivä on tulossa (jae 42); Koraani on varoitus (jae 45).

Mekkalainen suura 51 on runollista pohdintaa tuomiosta, helvetistä ja Paratiisista. Allah vannoo tuulen nimeen (jae 1), että Muhammedille annettu lupaus on totta (jae 5) [Koraanin suomennoksessa ei puhuta tuulesta - tässä lienee epäselvyyttä todellisesta merkityksestä, koska myös Pimenoffin ja Hämeen-Anttilan suomennokset eroavat selvästi toisistaan, suom.huom.]. Epäuskoiset ovat harhassa (jae 9) ja valehtelijat ovat kirottuja (jae 10) - toisin sanoen ne, jotka pilkkaavat ja kyselevät milloin Tuomion päivä tulee (jae 12). He saavat maistaa rangaistusta (jae 14), mutta oikeamieliset saavat nautiskella Paratiisissa (jae 15), koska he nousevat aamulla varhain rukoilemaan (jae 18) ja antavat tarvitseville almuja (jae 19).

Allah tarinoi Aabrahamin "kunnioitetuista vieraista" - kertomus, joka muistuttaa Jumalan ja "kolmen miehen" vierailua Aabrahamin luona Mooseksen ensimmäisen kirjan luvussa 18 (jakeet 24-37). Kuten Raamatussa tässäkin Aabraham kertoo vaimolleen, että tämä synnyttää pojan (jae 28) ja vaimo nauraa pilkallisesti, koska hän on vanha ja hedelmätön (jae 29). Sitten, samoin kuin Raamatussa, miehet menevät Sodomaan ja Gomorraan, joita ei mainita nimeltä, mutta ne tunnistetaan "syntisistä ihmisistä" (jae 32), jotka hävitetään (jae 33) sen jälkeen kun uskovaiset on evakuoitu (jae 35). Sitten kerrotaan vielä muista uskottomien hävityksistä: Farao (38-40); Aadin kansa (41-42); Thamudin kansa (43-45) ja Nooan kansa (45).

Sitten Allah kertoo jälleen luonnon ihmeistä, jotka ovat hänen tunnusmerkkejään (jakeet 47-49) ja sitten jakeissa 50-53 hän ilmeisesti kertoo Muhammedille, miten tämän tulee puhutella uskottomia. Tässä tekstinkohdassa ei kuitenkaan ole mitään merkkiä siitä - mitä tapahtuu Koraanissa usein - että Allah käskisi Muhammedin sanoa näitä asioita ja silti kertoja puhuu ensimmäisessä persoonassa - mikä on ongelma sen islamin käsityksen kanssa, että Allah on Koraanin ainut kertoja. Jakeissa 54-60 Allah vakuuttaa Muhammedia kääntymään pois uskottomista ja sanoo, ettei ole Muhammedin vika etteivät he usko (jae 54). He saavat rangaistuksensa Tuomiopäivänä (jae 60).

Suura 52 on myös mekkalainen suura ja käsittelee samanlaisia teemoja. Allah aloittaa kertoen helvetistä ja Paratiisista (jakeet 1-28). Uskottomat joutuvat helvettiin vaikka eivät uskoneet siihen (jae 14) ja heiltä kysytään siellä onko tuli todellinen (jae 15). Siunatut nauttivat Paratiisin neidoista, jotka ovat "puhtaita ja tummasilmäisiä" (jae 20) ja heidän perheensä saapuvat heidän seuraansa (jae 21). Ibn Kathir ja Tafsir al-Jalalayn ovat samaa mieltä siitä, että tässä on kysymys Paratiisin eri tasoista: hurskaiden ihmisten uskovaiset lapset pääsevät vanhempiensa tasolle vaikka eivät olisi olleet yhtä hurskaita. Uskovaisten palvelijoina on myös kauniita poikia (jae 24). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ja siellä on joka puolella hienokäytöksisiä nuorukaisia heidän palvelijoinaan, jotka kauneudessaan ja puhtaudessaan ovat kuin kätkettyjä helmiä, kuoriensa suojassa, sillä on parempi, että helmi on kuoressaan kuin poissa sieltä".

Lopuksi Allah vielä tuomitsee uskottomat, jotka väittävät Muhammedin olevan riivattu (jae 29) ja runoilija (jae 30) ja keksineen Koraanin omasta päästään (jae 33). Mutta he eivät pysty tuottamaan mitään sen kaltaista (jae 34). Vai ovatko he luoneet taivaan ja maan (jae 36)? Vaikka he näkisivät osan taivasta romahtavan, he sanoisivat niitä vain pilviksi (jae 44). Niinpä Muhammedin pitää jättää heidät rauhaan (jae 45) ja olla kärsivällinen (jae 48), sillä uskottomat saavat rangaistuksensa Tuomion päivänä (jae 46).



Blogging the Qur’an: Suras 49, “The Chambers,” 50, “Qaf,” 51, “The Winnowing Winds,” and 52, “The Mount

49. Sisähuoneiden Suura
50. Qaaf:n Suura
51. Tuhlaajien Suura
52. Vuoren Suura

Raamatun kertomus Jumalan vierailusta Aabrahamin luona




Kolme miestä tulee tapaamaan Aabrahamia.


2. joulukuuta 2016

Ayaan Hirsi Ali: Suvaitsemattomuuden suvaitseminen

Ayaan Hirsi Ali kirjoittaa uusimmassa kirjassaan "Harhaoppinen" suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta:

Useimmat amerikkalaiset ja eurooppalaisetkin mieluiten unohtaisivat koko ristiriidan islamin ja oman maailmankatsomuksensa välillä. Osittain tämä johtuu siitä, että he yleisesti ottaen olettavat, että "uskonto", miten se sitten määritelläänkin, on hyvyyden lähde ja että kaikenlaiset uskonnolliset vakaumukset tulisi suvaitsevaisessa yhteiskunnassa hyväksyä. Ymmärrän tämän kyllä. Ylevistä tavoitteista ja ihanteista huolimatta Amerikassa on osoittautunut monessa suhteessa vaikeaksi toteuttaa uskonnollista ja etnistä suvaitsevaisuutta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi ummistaa silmämme mahdollisilta seurauksilta, jos mukaudumme vakaumuksiin, jotka suhtautuvat avoimen kielteisesti länsimaisiin lakeihin, perinteisiin ja arvoihin. Kyse ei nimittäin ole vain uskonnosta vaan poliittisesta uskonnosta, jonka keskeisistä opinkappaleista moni on pysyvästi ristiriidassa elämäntapamme kanssa.  Meidän on vaadittava, että meidän länsimaalaisten ei tule sopeutua muslimien kieltoihin ja tabuihin; muslimien on mukauduttava länsimaisiin, liberaaleihin ihanteisiin.

Valitettavasti kaikki eivät tätä ymmärrä.

Syksyllä 2014 Bill Maher, joka isännöi HBO:n ohjelmaa Real Time with Bill Maher, viritteli keskustelua islamista. Hänen vierainaan olivat tuolloin menestyskirjailija Sam Harris, näyttelijä Ben Affleck ja New York Timesin kolumnisti Nicholas Kristof. Harris ja Maher pohtivat, hylkäävätkö länsimaiset liberaalit omat periaatteensa, kun eivät pane islamia tilille siitä, miten se kohtelee naisia, kannustaa jihadiin ja langettaa sharian mukaisia kivitystuomioita ja kuolemanrangaistuksia uskosta luopuneille. Affleckin mielestä tämä haiskahti islamofobialta, ja hänen vastauksensa olikin moralisoiva ja tuohtunut. Saatuaan yleisöltä aplodit hän sanoi, että Harris ja Maher olivat "törkeitä" ja "rasisteja" ja että näiden puheet ovat samaa luokkaa kuin jos he sanoisivat juutalaisia epäluotettaviksi. Kristof asettui Affleckin puolelle ja huudahti, että urheat muslimit riskeeraavat henkensä edistääkseen ihmisoikeuksia muslimimaissa.

Ohjelman jälkeen lämpiössä Sam Harris kysyi Ben Affleckilta ja Nick Kristoffilta: "Mitä luulet, että tapahtuisi, jos olisimme tämän illan lähetyksessä polttaneet Koraanin?" Sam vastasi kysymykseensä itse: "Monissa maissa olisi mellakoita. Lähetystöihin hyökättäisiin. Kirjan kaltoinkohtelun vuoksi miljoonat muslimit lähtisivät kaduille ja me saisimme loppuelämämme ajan väistellä vakavamielisiä tappouhkauksia. Mutta kun IS ristiinnaulitsee ihmisiä, hautaa lapsia elävältä ja raiskaa ja kiduttaa tuhansia naisia - islamin nimissä - reaktio siihen on vain muutama pieni mielenosoitus Euroopassa ja aihetunniste [#NotInOurName].

Pian sen jälkeen, kun ohjelma oli lähetetty, eräs pakistanilais-kanadalainen musliminainen (ja homojen oikeuksien puolustaja) nimeltä Einah kirjoitti Ben Affleckille avoimen kirjeen, jossa hän summasi tismalleen minun tuntemukseni:

Miksi muslimit halutaan "säilöä" jonkinlaiseen vuosisatojen takaiseen aikakapseliin? Miksi on hyväksyttävää, että me edelleen elämme sellaisessa maailmassa, jossa naisia verrataan kaupan hyllyllä kuluttajaa odottaviin karkkeihin? Miksi on hyväksyttävää, että muualla maailmassa naiset saavat taistella vapauden ja tasa-arvon puolesta, kun taas meitä käsketään kätkemään häpeälliset ruumiimme? Etkö käsitä, että meitä estetään liittymästä tähän eliittiklubiin, joka tunnetaan nimellä 2000-luku?

Kaltaisesi jalot liberaalit puolustavat aina muslimeja, kun heistä puhutaan harhaanjohtavasti, ja vastustavat islamofoobikkoja. Tämä on toki hienoa, mutta kuka on minun puolellani ja muiden uskonnon sortamien puolella? Aina, kun korotamme äänemme, joku meistä kuolee tai jotakuta uhkaillaan. -- Kun huusit "Rasisti!", oikeastaan vain päätit keskustelun, jota moni meistä on odottanut. Autoit niitä, jotka haluavat kieltää ongelmien olemassa olon.

Mitä pahaa on siinä, että haluaa astua tälle vuosisadalle? Siinä ei pitäisi olla mitään hävettävää. Ei voida kiistää, etteikö väkivaltaa, misogyniaa ja homofobiaa esiintyisi kaikissa uskonnollisissa teksteissä, mutta islam on ainoa uskonto, jonka tekstejä yhä noudatetaan kirjaimellisesti.

Omassa kulttuurissasi sinä voit kutsua tällaisia literalisteja "hulluiksi", -- Minun kultuurissani tällaisia arvoja ylläpitävät useammat ihmiset kuin aavistammekaan. Moni yrittää kiistää tämän, mutta toivon sinun kuuntelevan minua, kun sanon, että nämä eivät ole marginaalisia arvoja. Sen näkee jo siitä, kuinka harva muslimi rohkenee vastustaa arkaaista sharia-lakia. Jumalanpilkasta, uskosta luopumisesta ym. annettavat rangaistukset ovat sorron välineitä. Miksi niihin eivät tartu edes ne rauhanomaiset ihmiset, jotka eivät ole fanaattisia, jotka haluavat vain syödä leipäänsä ja rukoilla viidesti päivässä? Missä ovat jumalanpilkka- ja uskostaluopumislakeja vastustavat muslimit? Missä ovat sharian ankaraa tulkintaa vastaan nousevat muslimit?

----

Einahin avoin kirje Ben Affleckille; An open letter to Ben Affleck

---

Ben Affleck, Sam Harris ja Bill Maher ohjelmassa Real Time with Bill Maher.



Videolla viitataan PEW-tutkimuslaitoksen tilastoihin (ei välttämättä juuri tähän tutkimukseen): The World’s Muslims: Religion, Politics and Society


30. marraskuuta 2016

Jos mies laukeaa ennen naista, lapsi muistuttaa isäänsä - La ilaha illallah!

Robert Spencerin Koraaniblogin käännös tuo aina välillä yllättäviä käännösongelmia. Mikä on esimerkiksi suomeksi "the caudite (i.e. extra) lobe of the fish liver"? Ahkeran googlauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä on kalan maksan häntälohko. Jos lukijoissa on anatomian tuntijoita niin korjannette, jos olen täysin harhautunut oikealta polulta. (Ja kyllä se otsikon lupaama laukeaminenkin tekstistä löytyy, kunhan jaksatte lukea sinne asti...)

Mekkalainen suura 46 on viimeinen "haa miim" -sarjan suurista (40-46) ja toistaa samoja teemoja: Allah on ilmoittanut Koraanin (jae 2); Allah loi taivaan ja maan totuudessa, mutta uskottomat hylkäävät uskon (jae 3); ne joita he rukoilevat Allahin rinnalla ovat voimattomia (jakeet 4-5); uskottomat hylkäävät Koraanin "noituutena" (jae 7) tai sepitteenä.

Allah käskee Muhammedin vastata tähän huomauttamalla, että Allah kyllä rankaisisi häntä, jos hän väittäisi Allahin sanoneen sellaista, mitä hän ei ole sanonut (jae 8). Muhammed ei tuo uutta sanomaa - epäsuora vahvistus islamin uskomukselle, että islam oli kaikkien aikaisempien profeettojen, kuten Aabrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen, uskonto, mutta heidän pahat seuraajansa väärensivät heidän sanomansa. Argumentin tueksi Koraani tuo todistajan "Israelin lasten joukosta", joka "on todistanut sen oikeaksi" (jae 10).

Muhammedin ensimmäisen elämäkerturin Ibn Ishaqin muistiin merkitsemä perimätieto ja hadith-kokoelman laatija Bukhari tunnistaa hänet mieheksi nimeltä Abdullah bin Salam, rabbiksi, joka oli varhainen muslimikäännynnäinen. Rabbina ollessaan hän kiinnostui Muhammedista ja meni tapaamaan häntä. Päästyään Muhammedin puheille hän kysyi profeetalta kolme kysymystä, joihin vain profeetta osaa vastata. Mikä on ensimmäinen Viimeisen hetken ennusmerkki? Mikä on Paratiisin asukkaiden ensimmäinen ateria? Ja miksi lapsi muistuttaa joko äitiään tai isäänsä?

Sen sijaan, että olisi huomauttanut kysymyksen ristiriitaisuudesta - että Abdullah voisi tietää Muhammedin vastausten oikeellisuuden ainoastaan, jos hän itse olisi profeetta - Muhammed sanoi hänelle: "Juuri nyt Jibril (Gabriel) antoi minulle vastauksen."

Abdullah oli hämmästynyt. "Gabriel?"

"Kyllä", sanoi Muhammed.

"Hän on juutalaisten vihollinen enkelten joukossa", sanoi Abdullah, jolloin Muhammed lausui Koraanin säkeen: "Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»" Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä, apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse) on uskottomien vihollinen. (2:97-98)

Sitten hän vastasi Abdullahin kolmeen kysymykseen:
"Viimeisen hetken ennusmerkki on tuli, joka kokoaa ihmiset idästä länteen. Paratiisin asukkaiden ensimmäinen ateria on kalan maksan häntälohko. Ja jos mies laukeaa ennen naista, lapsi muistuttaa isäänsä, mutta jos nainen laukeaa ennen miestä, muistuttaa lapsi äitiään."
Kuultuaan nämä vastaukset, Abdullah kääntyi heti islamiin ja tuomitsi oman kansansa sanoen: "Todistan, että La ilaha illallah (vain Allahia tulee palvella) ja sinä olet Allahin lähettiläs, oi Allahin lähettiläs; juutalaiset ovat valehtelijoita ja jos he saavat tietää minun kääntyneen islamiin, he väittävät minua valehtelijaksi."

Abdullah sanoi vielä, että hänestä "on tullut muslimi ja kun palaan kotiini määrään perheeni tekemään samoin". Hän pyysi Muhammedilta apua asettaakseen ansan juutalaisille: "Juutalaiset ovat valehtelijoiden kansa ja toivoisin, että otat minut yhteen taloistasi ja piilotat minut heiltä, sitten kysy heiltä minkälainen asema minulla on heidän keskuudessaan, ennen kuin he tietävät, että olen muslimi. Sillä jos he tietävät sen etukäteen, he keksivät minusta panettelevia valheita." Muhammed suostui ja kutsui juutalaisten johtajat luokseen, ja Abdullah oli paikalla, mutta piiloutuneena, ja hän kysyi heidän mielipidettään Abdullahista. He vastasivat: "Hän on meidän päällikkömme ja päällikkömme poika, rabbimme ja oppineemme."

Muhammed kysyi heiltä: "Mitä sanoisitte, jos Abdullah bin Salam kääntyisi islamiin?"

Juutalaisten johtajat sanoivat: "Suojelkoon Allah häntä sellaiselta!"

Ansa oli lauennut. Abdullah tuli esiin ja huuusi: "Todistan että La ilaha illallah (vain Allahia tulee palvella) ja että Muhammed on Allahin lähettiläs. Oi juutalaiset, peljätkää Jumalaa ja ottakaa vastaan mitä Hän on teille lähettänyt. Sillä Jumalan nimeen tiedän, että hän on Jumalan lähettiläs. Löydätte hänet Toorastanne ja nimeltä mainittuna. Todistan, että hän on Jumalan lähettiläs, uskon häneen, uskon hänen olevan totuudessa, ja tunnustan hänet."

Mutta nyt juutalaiset sanoivat: "Abdullah on pahin meistä ja hänen poikansa ovat meistä pahimpia."

Abdullah huudahti: "Oi Allahin lähettiläs! Tätä minä juuri pelkäsin!" Hän kertoi myöhemmin: "Muistutin lähettilästä, että olin sanonut heidän näin tekevän, sillä he olivat petollisia, valehtelevia ja pahoja ihmisiä."

Tällaiset tarinat ovat teroittaneet muslimeille kautta historian kuinka juutalaisten (samoin kuin kristittyjen) kirjoitukset tosiasiassa todistavat selkeästi Muhammedista. Ibn Sa'd kertoo, että Muhammed meni kerran juutalaisten kokoontumiseen, missä hän haastoi kaikkein oppineimman rabbin: "Tiedätkö sinä, että minä olen Allahin lähettiläs?"

Rabbi vastasi: "Allahin nimeen!" Tiedän, ja kansa tietää, että minä tiedän. Ominaisuutesi ja piirtesi on kuvattu selvästi Toorassa, mutta he ovat sinulle kateellisia." Ainostaan juutalaisten ja kristittyjen syntinen uppiniskaisuus esti heitä tunnustamasta tätä - todellakin, tämä synti oli niin suuri, että se sai heidät lopulta muuttaamaan kirjoituksiaan ja poistamaan kaikki viittaukset Muhammediin. Ajatus juutalaisista ja kristityistä syntisinä islamin totuuden kieltäjinä tuli islamin peruskiveksi suhteessa ei-muslimeihin.

Koraani jatkaa, että uskottomat halventavat uskovaisia sanomalla, että jos islam olisi totta, uskovaisten kaltaiset huonot ihmiset eivät olisi olleet ensimmäisenä omaksumassa sitä (jae 11). Kuitenkin Koraani vahvistaa arabian kielellä Mooseksen kirjan (jae 12). Ne jotka tunnustavat uskonsa Allahiin eivät joudu kärsimään, vaan iloitsevat Paratiisin puutarhoissa (jae 13-14).

Hyvän muslimin tulee kunnioittaa vanhempiaan; jotkut epäuskoiset lapset kuitenkin moittivat vanhempiaan heidän islamin uskonsa vuoksi - he ovat "tuhon omat" (jakeet 15-18). Uskottomat nauttivat tässä elämässä, mutta joutuvat tuonpuoleisessa helvettiin (jae 20). Siellä he tunnustavat islamin totuuden ja saavat rangaistuksensa sen hylkäämisestä (jae 34). Profeetta Huud (kts. suurat 7, 11, 26) ilmestyy painottamaan tätä - hän varoittaa kansaansa (jae 21), mutta he eivät kuuntele, ja sitten heidät hävitetään (jakeet 24-25). Sitten Allah kertoo Muhammedille, että joukko jinnejä kuunteli kun hän lausui Koraania (jae 29) ja ne menivät varoittamaan omaa kansaansa, että ne jotka eivät ota sanomaa vastaan, ovat harhassa ja saavat rangaistuksensa (jae 32). Allah päättää suuran kehottamalla Muhammedia olemaan kärsivällinen ja jatkamaan saarnaamista; uskottomat saavat pian rangaistuksensa.


Blogging the Qur’an: Sura 46, “The Dunes”
Hiekkakunnaiden suura









27. marraskuuta 2016

Koreilua, savua ja polvistumista - suurat 42, 43 ja 44

Maududin mukaan suura 43 ilmoitettiin samoihin aikoihin kuin suurat 32, 40 ja 42, aikana, jolloin Mekan Quraish-heimo, Muhammedin oma heimo, suunnitteli hänen surmaamistaan - hän lisää vielä, että Allah viittaa näihin salaisiin suunnitelmiin jakeissa 79-80.

Suura alkaa tuttuun tapaan vakuutuksella Koraanin arabialaisesta luonteesta ja viisaudesta (jae 3) ja huomauttaa sen olevan "alkuperäinen Kirjoitus Meidän luonamme" (jae 4). "Alkuperäinen kirjoitus" on islamilaisen perinteen mukaan Säilytetty Kivitaulu, Koraanin kopio, joka on ikuisesti ollut Allahin luona. Koraani, jonka enkeli Gabriel ilmoitti Muhammedille kahdenkymmenenkolmen vuoden aikana, on tämän ikuisen kirjan täydellinen kopio. Seuraavaksi Allah tuomitsee uskottomat ja varoittaa heitä siitä, että myös aikaisempia profeettoja pilkattiin (jae 7) ja pilkkaajat hävitettiin (jae 8).

Sitten Allah jälleen kerran luettelee voimansa merkkejä luonnossa ja ne ovat merkkejä uskottomille (jakeet 9-12). Jakeissa 13-25 hän kritisoi uskottomia siitä, että nämä sokeasti seuraavat isiensä uskontoa (23-24) ja sanovat, että Allahilla on tyttäriä, joita he itse eivät haluaisi (jakeet 16-17). Tämä viittaa Quraishin jumalattariin, jotka Muhammed tunnusti hetken aikaa "Allahin tyttärinä", mutta sitten pyörsi puheensa huomattuaan, että oli poikennut saarnaamastaan monoteismista. Tässä oli kyse pahamaineisesta "saatanallisten säkeiden" tapauksesta, josta on enemmän jälkiä suurassa 53. Ibn Kathir selittää tätä jaetta: "Naisilta puuttuu jotakin, jota he yrittävät saavuttaa koruilla ja kaunistuksilla lapsuudesta lähtien, ja kun tulee kiistaa, he eivät osaa puhua ja puolustaa itseään selkeästi, joten miten tätä voitaisiin pitää Allahin ominaisuutena?"

Aabraham esiintyy lyhyesti jakeissa 26-28 toistaakseen varoituksensa uskottomille, ja sitten Allah jälleen jakeissa 29-42 puhuu uskottomien kiittämättömyydestä ja itsepetoksesta: he luulevat olevansa oikeaan johdettuja vaikka todellisuudessa he ovat Saatanan vaikutuksen alaisia (jakeet 36-37). Allah vakuuttaa Muhammedille, että Koraani on tosi ja että hän on oikealla tiellä (jakeet 43-45). Mooses vierailee jakeissa 46-56 esittäen hyvin läpinäkyvän rinnastuksen Muhammedin tilanteeseen: uskottomat pilkkasivat hänen tunnusmerkkejään (jae 47) ja sanoivat häntä noidaksi (jae 49); ja lopulta Allah rankaisi heitä (jae 55).

Seuraavaksi tulee Jeesus jakeissa 57-65 vakuuttamaan, ettei hän ole jumala (59), ja että hän tulee takaisin Tuomiopäivänä (jae 61). Muhammed sanoo hadithissa, että sinä päivänä Jeesus "rikkoo ristin, tappaa siat ja lakkauttaa jizya-veron", jota kristittyjen tulee maksaa islamilaisen hallinnon alla. Se tarkoittaa, että Jeesus hävittää kristinuskon ja tekee maailmasta islamilaisen. Jeesus myös saarnasi Allahin ykseyttä (jakeet 63-64), mutta hänen seuraajansa jakautuivat eri lahkoihin ja riitelivät keskenään (jae 65). Allah käskee Muhammedin vielä sanoa, että jos Allahilla todella olisi poika, olisi Muhammed ensimmäisenä palvelemassa häntä (jae 81).

Sitten Allah kertoo jälleen Paratiisin riemuista ja Helvetin kärsimyksistä (jakeet 66-88). Uskottomat anovat kärsimyksiensä lopettamista, mutta siihen ei suostuta (jae 77). Islam on totuus, mutta uskottomat vihaavat totuutta (jae 78). Niillä, joita he palvovat Allahin rinnalla, ei ole valtaa (jae 86); Muhammedin tulee kääntyä heistä pois, sillä pian he saavat tietää hänen olleen oikeassa (jae 89).

Islamin perimätiedon mukaan suura 44 ilmoitettiin samoihin aikoihin kuin suura 43. Allah aloittaa senkin ylistämällä Koraania: se "tuo ilmi totuuden" (jae 2) ja sen ilmoittaminen alkoi "siunattuna yönä" (jae 3), joka oli Ramadan-kuukauden lopulla oleva "Voiman yö". Sen ilmoittaminen oli Allahin armon osoitus (jakeet 5-6). Seuraavaksi varoitetaan Tuomiopäivästä, jolloin ihmiset joutuvat savupilveen, mikä on tuskallinen rangaistus (jakeet 10-11). Rangaistusta viivytetään vähän aikaa, mutta ihmiset eivät silti usko (jae 15). Hadith kertoo kuinka Muhammed pyysi Allahia kiroamaan Quraishin; toisessa kerrotaan, että hän pyysi antamaan heille seitsemän vuoden nälänhädän: "ja niin heille tuli vuoden mittainen nälänhätä, joka tuhosi kaiken elämän niin, että ihmiset alkoivat syödä nahkaa, raatoja ja mädäntyneitä eläimiä. Milloin hyvänsä he katsoivat taivaalle, he näkivät vain savua, kun olivat niin nälissään." Kun Quraishin päällikkö vetosi Muhammediin sanoen, että tämän omaa sukuaan kuoli (Quraish oli Muhammedin heimo), Muhammed leppyi ja rukoili heidän puolestaan, ja Allah ilmoitti jakeet 10-16.

Jakeissa 17-33 Faarao ilmestyy paikalle ja haastaa Mooseksen, jota ei jostain kumman syystä mainita nimeltä. Allah valitsi Israelin lapset kaikista kansakunnista (jae 32). Muslimikommentaattorit vähättelevät tämän merkitystä: Mujahid sanoo: "Tämä tarkoittaa, että heidät valittiin niiden joukosta, joiden keskuudessa he silloin asuivat", ja Qatadah on samaa mieltä: "Heidät valittiin aikalaistensa joukosta". Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo myös, että israelilaiset valittiin niiden kansojen joukosta, jotka "elivät heidän aikanaan".

Sitten Allah toistaa varoituksensa uskottomille (jakeet 34-59) puhuen heidän pilkastaan kuolleiden ylösnousemusta kohtaan (jae 35); heidät kyllä tuhotaan (jae 37). Helvetissä uskottomat syövät Zaqqum-puun hedelmiä, joka korventaa heidän sisuksiaan (jakeet 43-46). Oikeamieliset sen sijaan nauttivat Paratiisissa "puhtaista, ihanista kumppaneista" (jae 54).

Suura 45 jatkaa samaa tarinaa. Koraani tulee Allahilta (jae 2); taivas ja maa ovat täynnä merkkejä uskoville (jakeet 3-6, 12-13). Mutta epäuskoiset pilkkaavat Allahin tunnusmerkkejä (jae 9); helvetti odottaa heitä (jakeet 10-11). Uskovien tulee antaa anteeksi uskottomille (jae 14); Ibn Kathir selittää tämän olleen kuitenkin vain väliaikainen käsky: "Uskovaiset antakoot anteeksi epäuskoisille ja kestäköön näiden aiheuttamaa vaivaa. Islamin alussa muslimeja kehotettiin kestämään monijumalaisten ja Kirjan kansojen sortoa, jotta näiden sydämet voisivat kääntyä islamin puoleen. Kun epäuskoiset itsepäisesti pysyivät epäuskossaan, Allah määräsi uskovaiset jihad-taisteluun."

Allah asetti Israelin lapset muiden kansojen yläpuolelle (jae 16), mutta he lankesivat erimielisyyksiin kateutensa tähden (jae 17). Muhammed on nyt oikealla tiellä (jae 18) ja Ibn Kathir varoittaa tämän kohdan tarkoittavan, että se "sisältää varoituksen myös muslimien Ummalle. Se varoittaa heitä käymästä samalle polulle kuin juutalaiset tai omaksumasta heidän tapojaan." Pahantekijöitä ei tuomita samoin kuin oikeamielisiä (jae 21). Allah jättää omien halujensa seuraajat sokeiksi ja harhailemaan (jae 23). Sitten jakeissa 24-37 annetaan lisää varoituksia Tuomion päivästä: uskottomat pilkkaavat (jae 25), mutta Ylösnousemuksen päivästä ei ole epäilystä (jae 26). Uskottomia muistutetaan siitä, että he olivat todistamassa Allahin merkkejä (jae 31), mutta he pitivät niitä pilkkanaan ja palavat siksi ikuisessa tulessa (jae 35).



Onko Hän ottanut luomistaan olennoista tyttäret itselleen ja mieluummin antanut teille pojat? Ja kun joku heistä saa tiedon sellaisen lapsen syntymästä, minkä katsotaan armolliselle Jumalalle kuuluvan, tummuvat hänen kasvonsa vihasta. Jumalalleko sellainen lapsi, joka kasvaa koreudessa eikä kiistan tullen saa selvää sanaa suustaan? [Koraani 43:16-18] (kuva wikipedia commonsista)



Blogging the Qur’an: Suras 43, “Ornaments of Gold,” 44, “Smoke,” and 45, “Crouching”

Koreuden suura
Savun suura
Polvistumisen suura

Kaikki Koraaniblogin tekstit löytyvät osoitteesta: http://koraaniblogi.blogspot.fi/



20. marraskuuta 2016

Robert Spencerin Koraaniblogi: suurat 41 ja 42

Muhammedin ensimmäisen elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan suura 41 ilmoitettiin sen jälkeen kun Utba bin Rabi'a, pakanallisen Quraish-heimon päällikkö, teki Muhammedille monia tarjouksia, jotta "mikäli hän hyväksyy osan niistä, annamme hänelle mitä hän haluaa ja hän jättää meidät rauhaan".

Utba lähestyi Muhammedia ja muistutti hänen kuuluvan Quraish-heimoon (vaikkakin he olivat hylänneet hänen profetiansa). "Jos haluat rahaa, me kokoamme sellaisen omaisuuden, että olet meistä rikkain; jos haluat kunniaa, teemme sinusta päällikön niin, että mitään ei voi päättää ilman sinua; jos haluat valtaa, teemme sinusta kuninkaan, ja mikäli se on tämä aave, joka kulkee kanssasi, etkä voi päästä siitä eroon, etsimme sinulle parantajan ja teemme kaikkemme parantaaksemme sinut, sillä usein tunnettu henki saa miehen hallintaansa kunnes hänet parannetaan."

Muhammed vastasi resitoimalla tämän suuran jakeet 1-37. Ibn Ishaq kertoo vielä, että "kun Utba palasi kumppaneidensa luo, nämä huomasivat hänessä muutoksen, ja he kysyivät mitä oli tapahtunut. Hän sanoi kuulleensa sanoja, jollaisia hän ei ollut milloinkaan kuullut; ne eivät olleet runoutta, loitsuja eivätkä noituutta. 'Kuunnelkaa neuvoani ja tehkää kuten minä teen, jättäkää tämä mies rauhaan, sillä Jumalan nimeen, sanat jotka kuulin kuulutetaan kaikkialla. Jos (toiset) arabit tappavat hänet, he vapauttavat teidät hänestä; jos hän saa arabit puolelleen, hänen hallintonsa on teidän hallintonne, hänen voimansa teidän voimanne, teistä tulee varakkaita hänen avullaan.'"

Quraishin johtajat olivat pilkallisia sanoen: "Hän on noitunut kielesi." Mutta Utba piti päänsä ja sanoi ainoastaan: "Olette kuulleet minun mielipiteeni, te teette niin kuin haluatte".

Se mistä Utba niin vaikuttui, oli jälleen erään usein toistetun Koraanin teeman kertaus. Koraani on selvä ja se on arabiankielinen (jae 3) - mistä tulee ajatus, ettei Koraania voi kääntää, vaan se on olennaisesti arabiankielinen ja vain sen merkitys voidaan siirtää muille kielille. Se ilmoittaa hyvän sanoman ja varoituksen, mitä useimmat eivät kuuntele (jakeet 4-5). Allah käskee Muhammedin sanoa uskottomille olevansa vain tavallinen mies ja Allah on ainoa jumala, eikä hänen rinnallaan saa palvoa muita (jae 6). Eräs todiste Allahin läsnäolosta ja voimasta on se, että hän loi universumin kahdeksassa päivässä (jakeet 9-12) - tässä on ristiriita jakeisiin 7:54, 10:3, 11:7 ja 25:59 nähden, joiden mukaan luomiseen meni kuusi päivää.

Allah hävitti Aadin kansan (jakeet 15-16) ja Tamudin epäuskoiset (jakeet 17-18). Sitten Allah kuvailee joitakin niistä kidutuksista, joita uskottamat joutuvat helvetissä kärsimään, kun jopa heidän ihonsa moittii heitä islamin hylkäämisestä (jakeet 19-25). Uskottomat yrittävät metelöimällä peittää koraanin lukemisen (jae 26), mutta he saavat rangaistuksensa helvetissä (jakeet 27-28). Helvetin asukkaat pyytävät Allahia näyttämään heille ne, jotka johtivat heidät harhaan, niin että voisivat kostaa heille (jae 29). Enkelit suojelevat sillä aikaa uskovia (30-32). Hyvä ja paha eivät voi olla samanlaisia (jae 34); uskottomien ei tule kumartaa aurinkoa ja kuuta vaan Allahia (jae 37).

Allah päättää suuran tuomitsemalla uskottomat, jotka hylkäsivät islamin (jakeet 38-54). He ovat ylpeitä (jae 38) ja Allah kyllä tuntee heidät (jakeet 40-41). Koraani on ylevä kirjoitus, missä ei ole vääryyttä (jakeet 41-42) ja sen sanoma on sama kuin aikaisempien ilmestysten (jae 43) - ja kuten olemme nähneet, tämä johtaa valtavirran muslimit ajattelemaan, että juutalaisten ja kristittyjen kirjat on väärennetty, koska niiden sisältö ei vastaa Koraania. Jos Koraani olisi ilmoitettu jollain muulla kuin arabian kielellä, uskottomat olisivat valittaneet siitä (jae 44). Allah antoi Moosekselle "Kirjoituksen" (toora), mutta siitä nousi erimielisyyksiä: "Ja ellei Herrasi olisi toisin määrännyt, olisi tuomio totisesti jo annettu heille" (jae 45). Ibn Kathir sanoo tämän tarkoittavan, että ellei Allah olisi päättänyt "viivyttää Tilintekoa Ylösnousemuksen päivään...heidän rangaistustaan olisi kiirehditty. Mutta heille on varattu aika, eivätkä he pääse sitä pakoon."

Sinä päivänä uskottomien palvelemat jumalankuvat jättävät heidät pulaan (jae 48). Mutta jos Allah antaa miehen menestyä, tämä unohtaa, että lopulta hän kuolee ja joutuu tuomiolle (jae 50).

Seuraavaksi Allah toistaa suurassa 42, että Muhammedilla on jumalallinen johdatus, kuten myös aikaisemmilla profeetoilla (jae 3). Koraani on lähetetty arabian kielellä Kaupunkien äitiin (se on Mekka, josta Ibn Kathir sanoo:"sillä se on jalompi kuin kuin kaikki muut maat") tuomiopäivänä, eikä siitä ole epäilystä (jae 7). Jos Allah olisi tahtonut, hän olisi voinut tehdä ihmisistä yhden kansan, mutta joillekin hän on armollinen, kun taas väärintekijöillä ei ole auttajaa (jae 8). Ibn Kathir näkee tämän todisteena absoluuttisesta determinismistä: Allah olisi voinut saada koko ihmiskunnan "joko seuraamaan johdatusta tai menemään harhaan, mutta hän teki heistä erilaisia, ja Hän johdattaa totuuteen kenet haluaa ja eksyttää ne jotka tahtoo." Jae 44 antaa tälle vahvistuksen.

Yksikään Koraanin teksteistä, joissa väitetään Allahin opastavan niitä joita tahtoo ja eksyttävän toiset, niin että he eivät voi löytää totuutta, ei selitä miten hän voisi silloin olla oikeudenmukainen rangaistessaan totuuden hylkääjiä ikuisella tulella.

Allah ratkaisee erimielisyydet (jae 10) - Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ja mistä hyvänsä te olette eri mieltä uskottomien kanssa, joko uskonnollisissa tai muissa kysymyksissä, tuomio kuuluu ja se palaa Jumalalle Ylösnousemuksen päivänä." Muhammedin uskonto on sama kuin oli Nooalla, Aabrahamilla, Mooseksella ja Jeesuksella (jae 13), mutta heidän seuraajansa eivät "hajaantuneet ennen kuin vasta sitten, kun tieto oli tullut heidän osakseen, ja he tekivät sen keskinäisestä kateudesta" (jae 14) - tämä tukee sitä islamin ajatusta, että juutalaisten profeettojen ja Jeesuksen on täytynyt saarnata islamia, ja heidän seuraajansa ovat myöhemmin väärentäneet heidän ilmoituksensa. Muhammedin tulee kutsua ihmisiä islamiin ja "jakamaan heille oikeutta" (jae 15). Mutta ne jotka kiistelevät Allahista sen jälkeen kun ovat osoittaneet hänelle kuuliaisuutta, saavat rangaistuksen (jae 16) - tämä asenne saattaa tietysti estää esittämästä uskonnollisia kysymyksiä. Allah jatkaa vielä lupaamalla uskoville Paratiisin ja uskottomille helvetin jakeissa 17-29.

Seuraavaksi Allah julistaa: "Mikä tahansa vaiva teitä kohtaakin, se tapahtuu kättenne töiden ansiosta" (jae 30) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan "niitä syntejä, joita olette tehneet menneisyydessä". Tämä johtaa huomioon, että tie menestykseen tässä maailmassa on noudattaa tiukasti Allahin lakeja - kuten näemme nykyäänkin Pakistanissa ja kaikkialla islamilaisessa maailmassa.

Seuraavaksi Allah selostaa voimaansa ja tuomionsa varmuutta (jakeet 31-39). Jakeessa 40 hän sanoo, että aiheutettu paha tulee kostaa samanlaisella pahalla - mutta Allah palkitsee ne, jotka antavat anteeksi. Kostaminen ei kuitenkaan ole syntiä (jae 41). Allah päättää suuran vahvistamalla, että uskottomat saavat rangaistuksensa (jae 45) eikä heillä ole suojelijaa Tuomion päivänä (jae 46) ja Muhammed on saanut jumalallisen johdatuksen (jakeet 51-52).


Blogging the Qur’an: Suras 41, “Explained in Detail,” and 42, “Consultation”
Erottelemisen suura
Neuvonpidon suura

Erottelemisen suura ääneen luettuna: http://areena.yle.fi/1-2981644?autoplay=true
Neuvonpidon suura ääneen luettuna: http://areena.yle.fi/1-2981859?autoplay=true

Aikaisempia Koraaninblogin tekstejä voi lukea osoitteesta: http://koraaniblogi.blogspot.fi/