30. marraskuuta 2016

Jos mies laukeaa ennen naista, lapsi muistuttaa isäänsä - La ilaha illallah!

Robert Spencerin Koraaniblogin käännös tuo aina välillä yllättäviä käännösongelmia. Mikä on esimerkiksi suomeksi "the caudite (i.e. extra) lobe of the fish liver"? Ahkeran googlauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä on kalan maksan häntälohko. Jos lukijoissa on anatomian tuntijoita niin korjannette, jos olen täysin harhautunut oikealta polulta. (Ja kyllä se otsikon lupaama laukeaminenkin tekstistä löytyy, kunhan jaksatte lukea sinne asti...)

Mekkalainen suura 46 on viimeinen "haa miim" -sarjan suurista (40-46) ja toistaa samoja teemoja: Allah on ilmoittanut Koraanin (jae 2); Allah loi taivaan ja maan totuudessa, mutta uskottomat hylkäävät uskon (jae 3); ne joita he rukoilevat Allahin rinnalla ovat voimattomia (jakeet 4-5); uskottomat hylkäävät Koraanin "noituutena" (jae 7) tai sepitteenä.

Allah käskee Muhammedin vastata tähän huomauttamalla, että Allah kyllä rankaisisi häntä, jos hän väittäisi Allahin sanoneen sellaista, mitä hän ei ole sanonut (jae 8). Muhammed ei tuo uutta sanomaa - epäsuora vahvistus islamin uskomukselle, että islam oli kaikkien aikaisempien profeettojen, kuten Aabrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen, uskonto, mutta heidän pahat seuraajansa väärensivät heidän sanomansa. Argumentin tueksi Koraani tuo todistajan "Israelin lasten joukosta", joka "on todistanut sen oikeaksi" (jae 10).

Muhammedin ensimmäisen elämäkerturin Ibn Ishaqin muistiin merkitsemä perimätieto ja hadith-kokoelman laatija Bukhari tunnistaa hänet mieheksi nimeltä Abdullah bin Salam, rabbiksi, joka oli varhainen muslimikäännynnäinen. Rabbina ollessaan hän kiinnostui Muhammedista ja meni tapaamaan häntä. Päästyään Muhammedin puheille hän kysyi profeetalta kolme kysymystä, joihin vain profeetta osaa vastata. Mikä on ensimmäinen Viimeisen hetken ennusmerkki? Mikä on Paratiisin asukkaiden ensimmäinen ateria? Ja miksi lapsi muistuttaa joko äitiään tai isäänsä?

Sen sijaan, että olisi huomauttanut kysymyksen ristiriitaisuudesta - että Abdullah voisi tietää Muhammedin vastausten oikeellisuuden ainoastaan, jos hän itse olisi profeetta - Muhammed sanoi hänelle: "Juuri nyt Jibril (Gabriel) antoi minulle vastauksen."

Abdullah oli hämmästynyt. "Gabriel?"

"Kyllä", sanoi Muhammed.

"Hän on juutalaisten vihollinen enkelten joukossa", sanoi Abdullah, jolloin Muhammed lausui Koraanin säkeen: "Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»" Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä, apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse) on uskottomien vihollinen. (2:97-98)

Sitten hän vastasi Abdullahin kolmeen kysymykseen:
"Viimeisen hetken ennusmerkki on tuli, joka kokoaa ihmiset idästä länteen. Paratiisin asukkaiden ensimmäinen ateria on kalan maksan häntälohko. Ja jos mies laukeaa ennen naista, lapsi muistuttaa isäänsä, mutta jos nainen laukeaa ennen miestä, muistuttaa lapsi äitiään."
Kuultuaan nämä vastaukset, Abdullah kääntyi heti islamiin ja tuomitsi oman kansansa sanoen: "Todistan, että La ilaha illallah (vain Allahia tulee palvella) ja sinä olet Allahin lähettiläs, oi Allahin lähettiläs; juutalaiset ovat valehtelijoita ja jos he saavat tietää minun kääntyneen islamiin, he väittävät minua valehtelijaksi."

Abdullah sanoi vielä, että hänestä "on tullut muslimi ja kun palaan kotiini määrään perheeni tekemään samoin". Hän pyysi Muhammedilta apua asettaakseen ansan juutalaisille: "Juutalaiset ovat valehtelijoiden kansa ja toivoisin, että otat minut yhteen taloistasi ja piilotat minut heiltä, sitten kysy heiltä minkälainen asema minulla on heidän keskuudessaan, ennen kuin he tietävät, että olen muslimi. Sillä jos he tietävät sen etukäteen, he keksivät minusta panettelevia valheita." Muhammed suostui ja kutsui juutalaisten johtajat luokseen, ja Abdullah oli paikalla, mutta piiloutuneena, ja hän kysyi heidän mielipidettään Abdullahista. He vastasivat: "Hän on meidän päällikkömme ja päällikkömme poika, rabbimme ja oppineemme."

Muhammed kysyi heiltä: "Mitä sanoisitte, jos Abdullah bin Salam kääntyisi islamiin?"

Juutalaisten johtajat sanoivat: "Suojelkoon Allah häntä sellaiselta!"

Ansa oli lauennut. Abdullah tuli esiin ja huuusi: "Todistan että La ilaha illallah (vain Allahia tulee palvella) ja että Muhammed on Allahin lähettiläs. Oi juutalaiset, peljätkää Jumalaa ja ottakaa vastaan mitä Hän on teille lähettänyt. Sillä Jumalan nimeen tiedän, että hän on Jumalan lähettiläs. Löydätte hänet Toorastanne ja nimeltä mainittuna. Todistan, että hän on Jumalan lähettiläs, uskon häneen, uskon hänen olevan totuudessa, ja tunnustan hänet."

Mutta nyt juutalaiset sanoivat: "Abdullah on pahin meistä ja hänen poikansa ovat meistä pahimpia."

Abdullah huudahti: "Oi Allahin lähettiläs! Tätä minä juuri pelkäsin!" Hän kertoi myöhemmin: "Muistutin lähettilästä, että olin sanonut heidän näin tekevän, sillä he olivat petollisia, valehtelevia ja pahoja ihmisiä."

Tällaiset tarinat ovat teroittaneet muslimeille kautta historian kuinka juutalaisten (samoin kuin kristittyjen) kirjoitukset tosiasiassa todistavat selkeästi Muhammedista. Ibn Sa'd kertoo, että Muhammed meni kerran juutalaisten kokoontumiseen, missä hän haastoi kaikkein oppineimman rabbin: "Tiedätkö sinä, että minä olen Allahin lähettiläs?"

Rabbi vastasi: "Allahin nimeen!" Tiedän, ja kansa tietää, että minä tiedän. Ominaisuutesi ja piirtesi on kuvattu selvästi Toorassa, mutta he ovat sinulle kateellisia." Ainostaan juutalaisten ja kristittyjen syntinen uppiniskaisuus esti heitä tunnustamasta tätä - todellakin, tämä synti oli niin suuri, että se sai heidät lopulta muuttaamaan kirjoituksiaan ja poistamaan kaikki viittaukset Muhammediin. Ajatus juutalaisista ja kristityistä syntisinä islamin totuuden kieltäjinä tuli islamin peruskiveksi suhteessa ei-muslimeihin.

Koraani jatkaa, että uskottomat halventavat uskovaisia sanomalla, että jos islam olisi totta, uskovaisten kaltaiset huonot ihmiset eivät olisi olleet ensimmäisenä omaksumassa sitä (jae 11). Kuitenkin Koraani vahvistaa arabian kielellä Mooseksen kirjan (jae 12). Ne jotka tunnustavat uskonsa Allahiin eivät joudu kärsimään, vaan iloitsevat Paratiisin puutarhoissa (jae 13-14).

Hyvän muslimin tulee kunnioittaa vanhempiaan; jotkut epäuskoiset lapset kuitenkin moittivat vanhempiaan heidän islamin uskonsa vuoksi - he ovat "tuhon omat" (jakeet 15-18). Uskottomat nauttivat tässä elämässä, mutta joutuvat tuonpuoleisessa helvettiin (jae 20). Siellä he tunnustavat islamin totuuden ja saavat rangaistuksensa sen hylkäämisestä (jae 34). Profeetta Huud (kts. suurat 7, 11, 26) ilmestyy painottamaan tätä - hän varoittaa kansaansa (jae 21), mutta he eivät kuuntele, ja sitten heidät hävitetään (jakeet 24-25). Sitten Allah kertoo Muhammedille, että joukko jinnejä kuunteli kun hän lausui Koraania (jae 29) ja ne menivät varoittamaan omaa kansaansa, että ne jotka eivät ota sanomaa vastaan, ovat harhassa ja saavat rangaistuksensa (jae 32). Allah päättää suuran kehottamalla Muhammedia olemaan kärsivällinen ja jatkamaan saarnaamista; uskottomat saavat pian rangaistuksensa.


Blogging the Qur’an: Sura 46, “The Dunes”
Hiekkakunnaiden suura









1 kommentti: