Tämänkertainen Robert Spencerin Koraaniblogi käsittelee suuria 49-52. Uskovaisten tulee seurata Muhammedin puheita ja tekoja. Uskovaisia kielletään tappelemasta keskenään - paitsi vääräoppisia vastaan. Allah vannoo valoja ja Muhammed unohtaa hetkeksi, että Koraanin ainut kertoja on Allah. Allah on hävittänyt lukuisia kansoja - kääntykää siis islamiin tai palakaa helvetissä! Jokaisella ihmisellä on vasemmalla ja oikealla olkapäällä kaksi enkeliä, jotka merkitsevät muistiin kaikki hyvät ja pahat teot. Aabraham saa vieraita ja Saara nauraa. Sodoma ja Gomorra ja muutama muu kansa hävitetään. Paratiisissa uskovaiset nauttivat perheineen tummasilmäisten neitojen ja kauniiden poikien palveluksista. Uskottomat väittävät Muhammedin olevan riivattu runoniekka, mutta he saavat rangaistuksensa Tuomion päivänä.
Myöhäisen medinalaisen suuran 49 alussa Allah kertoo uskovaisille, miten häidän tulee käyttäytyä Muhammedin seurassa (jakeet 1-5). Voidaan ehkä ihmetellä, miksi täydellinen ja ikuinen kirja, joka käsittelee uskonnollisia ja eettisiä aiheita ja joka on voimassa kaikkina aikoina, sisältää kappaleen, mikä koskee ainoastaan islamin ensimmäisen sukupolven ihmisiä, mutta vastauksen voi päätellä ensimmäisen jakeen ohjeesta, ettei muslimien pidä estää Muhammedin läsnäoloa. Ibn Kathirin mukaan tämä merkitsee, että heidän ei tule "kiirehtiä tekemään päätöksiä ennen häntä, vaan mieluummin seurata häntä kaikissa asioissa". Muhammedin kuoleman jälkeen muslimit voivat toimia näin noudattamalla Muhammedin ohjeita, jotka on merkitty muistiin autenttisiin haditheihin - ja tätä vanhoilliset muslimit käyttävät niitä nykyaikaisia muslimeja vastaan, jotka julistavat haluavansa seurata ainoastaan Koraania.
Allah jatkaa antamalla yleisiä ohjeita uskovaisille (jakeet 6-18). Heidän ei tule uskoa jumalattomia ihmisiä (jae 6). Muhammed on heidän keskuudessaan, ja jos hän tottelisi uskovaisten jokaista pyyntöä - Allahin käskyjen sijaan - siitä seuraisi ongelmia (jae 7). Uskovaisten ei pidä taistella toisiaan vastaan, vaan heidän on yhdistettävä voimansa kapinallisia vastaan, kunnes he palaavat Allahin totuuteen (jae 9): tämä on pääasiallinen oikeutus taistella islamin sisällä toisia lahkoja vastaan. Oikeat uskovaiset sen sijaan muodostavat veljeskunnan (jakeet 10, 13) - se ylittää kaikki muut siteet mukaanlukien kansalliset ja jopa sukulaisuussuhteet. Maududui selittää, että "tässä tuomitaan nationalistiset ja rodulliset erottelut, jotka aiheuttavat yleistä korruptiota."
Seuraavaksi Allah ojentaa niitä beduiineja, joiden usko on epätäydellinen: heitä kehotetaan tottelemaan Allahia ja Muhammedia (jae 14).
Muhammed tapasi lausua mekkalaista suuraa 50 jokaisessa perjantaisaarnassaan ja eidien aikana - eid on juhla, jota vietetään Ramadanin päättyessä sekä Mekan pyhiinvaelluksen lopussa. Suura alkaa valalla "Ylevän Koraanin" nimeen (jae 1), mutta on epäselvää miksi tällainen vala vannotaan. Ali ehdottaa [Koraanin käännöksensä] sivuhuomautuksessa, että siinä vannotaan Muhammedin olevan profeetta: "Ylevän Koraanin nimeen (sinä olet Allahin lähettiläs)". Tafsir al-Jalalayn sen sijaan sanoo valan koskevan uskottomia: "Ylevän ja Jalon Koraanin nimeen, Mekan epäuskoiset eivät totisesti uskoneet Muhammediin."
Mutta kuka vannoo? Allah on islamin doktriinin mukaan Koraanin ainut kertoja, mutta on omituista, että kaikkivaltias Jumala todistaisi itsestään jonkin itseään vähäisemmän kautta. Silti näitä valoja on Koraanin loppupuolella runsaasti.
Allah toistaa jälleen luonnon ihmeiden olevan todiste voimastaan ja kritisoi uskottomia siitä, että he epäilevät ylösnousemusta (jakeet 2-14). Allah luettelee joitakin aikaisempia kansoja, jotka hän on hävittänyt - kansoja, jotka myös hylkäsivät ylösnousemuksen ja hänen sanomansa (jakeet 12-14). Sitten Allah varoittaa vielä kerran Tuomiopäivästä ja helvetin tulesta (jakeet 15-30). Jokaisella ihmisellä on seuranaan kaksi enkeliä, joista toinen merkitsee muistiin hyvät teot ja toinen pahat teot (jae 17). Ne jotka hylkäävät Allahin ja palvovat muita jumalia, joutuvat helvettiin (jakeet 24, 26). Oikeamieliset sen sijaan pääsevät Paratiisin puutarhoihin (jakeet 31-35). Muhammedin tulee olla kärsivällinen (jae 39), sillä Tuomion päivä on tulossa (jae 42); Koraani on varoitus (jae 45).
Mekkalainen suura 51 on runollista pohdintaa tuomiosta, helvetistä ja Paratiisista. Allah vannoo tuulen nimeen (jae 1), että Muhammedille annettu lupaus on totta (jae 5) [Koraanin suomennoksessa ei puhuta tuulesta - tässä lienee epäselvyyttä todellisesta merkityksestä, koska myös Pimenoffin ja Hämeen-Anttilan suomennokset eroavat selvästi toisistaan, suom.huom.]. Epäuskoiset ovat harhassa (jae 9) ja valehtelijat ovat kirottuja (jae 10) - toisin sanoen ne, jotka pilkkaavat ja kyselevät milloin Tuomion päivä tulee (jae 12). He saavat maistaa rangaistusta (jae 14), mutta oikeamieliset saavat nautiskella Paratiisissa (jae 15), koska he nousevat aamulla varhain rukoilemaan (jae 18) ja antavat tarvitseville almuja (jae 19).
Allah tarinoi Aabrahamin "kunnioitetuista vieraista" - kertomus, joka muistuttaa Jumalan ja "kolmen miehen" vierailua Aabrahamin luona Mooseksen ensimmäisen kirjan luvussa 18 (jakeet 24-37). Kuten Raamatussa tässäkin Aabraham kertoo vaimolleen, että tämä synnyttää pojan (jae 28) ja vaimo nauraa pilkallisesti, koska hän on vanha ja hedelmätön (jae 29). Sitten, samoin kuin Raamatussa, miehet menevät Sodomaan ja Gomorraan, joita ei mainita nimeltä, mutta ne tunnistetaan "syntisistä ihmisistä" (jae 32), jotka hävitetään (jae 33) sen jälkeen kun uskovaiset on evakuoitu (jae 35). Sitten kerrotaan vielä muista uskottomien hävityksistä: Farao (38-40); Aadin kansa (41-42); Thamudin kansa (43-45) ja Nooan kansa (45).
Sitten Allah kertoo jälleen luonnon ihmeistä, jotka ovat hänen tunnusmerkkejään (jakeet 47-49) ja sitten jakeissa 50-53 hän ilmeisesti kertoo Muhammedille, miten tämän tulee puhutella uskottomia. Tässä tekstinkohdassa ei kuitenkaan ole mitään merkkiä siitä - mitä tapahtuu Koraanissa usein - että Allah käskisi Muhammedin sanoa näitä asioita ja silti kertoja puhuu ensimmäisessä persoonassa - mikä on ongelma sen islamin käsityksen kanssa, että Allah on Koraanin ainut kertoja. Jakeissa 54-60 Allah vakuuttaa Muhammedia kääntymään pois uskottomista ja sanoo, ettei ole Muhammedin vika etteivät he usko (jae 54). He saavat rangaistuksensa Tuomiopäivänä (jae 60).
Suura 52 on myös mekkalainen suura ja käsittelee samanlaisia teemoja. Allah aloittaa kertoen helvetistä ja Paratiisista (jakeet 1-28). Uskottomat joutuvat helvettiin vaikka eivät uskoneet siihen (jae 14) ja heiltä kysytään siellä onko tuli todellinen (jae 15). Siunatut nauttivat Paratiisin neidoista, jotka ovat "puhtaita ja tummasilmäisiä" (jae 20) ja heidän perheensä saapuvat heidän seuraansa (jae 21). Ibn Kathir ja Tafsir al-Jalalayn ovat samaa mieltä siitä, että tässä on kysymys Paratiisin eri tasoista: hurskaiden ihmisten uskovaiset lapset pääsevät vanhempiensa tasolle vaikka eivät olisi olleet yhtä hurskaita. Uskovaisten palvelijoina on myös kauniita poikia (jae 24). Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ja siellä on joka puolella hienokäytöksisiä nuorukaisia heidän palvelijoinaan, jotka kauneudessaan ja puhtaudessaan ovat kuin kätkettyjä helmiä, kuoriensa suojassa, sillä on parempi, että helmi on kuoressaan kuin poissa sieltä".
Lopuksi Allah vielä tuomitsee uskottomat, jotka väittävät Muhammedin olevan riivattu (jae 29) ja runoilija (jae 30) ja keksineen Koraanin omasta päästään (jae 33). Mutta he eivät pysty tuottamaan mitään sen kaltaista (jae 34). Vai ovatko he luoneet taivaan ja maan (jae 36)? Vaikka he näkisivät osan taivasta romahtavan, he sanoisivat niitä vain pilviksi (jae 44). Niinpä Muhammedin pitää jättää heidät rauhaan (jae 45) ja olla kärsivällinen (jae 48), sillä uskottomat saavat rangaistuksensa Tuomion päivänä (jae 46).
Blogging the Qur’an: Suras 49, “The Chambers,” 50, “Qaf,” 51, “The Winnowing Winds,” and 52, “The Mount”
49. Sisähuoneiden Suura
50. Qaaf:n Suura
51. Tuhlaajien Suura
52. Vuoren Suura
Raamatun kertomus Jumalan vierailusta Aabrahamin luona
 |
| Kolme miestä tulee tapaamaan Aabrahamia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti