Islamin perimätiedon mukaan kyseinen nainen oli nimeltään Khawlah bin Tha'labah ja hänen aviomiehensä Aws bin As-Samit, ja Gabriel ilmoitti tämän Koraanin sanan sen jälkeen, kun Khawlah valitti islamin profeetalle ahdingostaan. Jälleen kerran Koraanin lukija kohtaa kaksi vaihtoehtoa: joko Muhammed keksi omasta päästään ilmestyksiä, joita väitti Jumalan määräyksiksi, ratkaistaakseen ongelmia, joita hän kohtasi jokapäiväisessä elämässään ja näin Ikuinen Kirja on täynnä satunnaisia tapahtumia Muhammedin elämästä - tai sitten jokainen hänen elämänsä yksityiskohta heijastelee ikuista jumaluutta ja opettaa ikuisia totuuksia, ja näin ollen hän oli tärkein ihminen, joka on koskaan elänyt. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Myöhemmin tulee vielä osoituksia Koraanin kertomusten satunnaisesta luonteesta (tai vaihtoehtoisesti Muhammedin elämän yksityiskohtaisesta jumalallisesta suunnitelmasta). Qatadahin mukaan jae 11 "ilmoitettiin koskien kokoontumisia, joissa Allahia muistellaan. Kun joku tulee kokoontumiseen Lähettilään kanssa, heidän on varattava riittävästi tilaa, että kaikille riittää paikkoja. Ylhäinen Allah käski heitä levittäytymään ja tekemään tilaa toinen toisilleen." Ja sitten Allah käskee uskovaisia antamaan lahjoituksia ennen yksityisiä tapaamisiaan Muhammedin kanssa (jakeet 12-13).
Myös tämä suura sisältää tutuiksi tulleita teemoja ja uhkauksen, että "ne, jotka vastustavat Jumalaa ja Hänen sananjulistajaansa, lyödään maahan" ja heitä "odottaa häpeällinen kuritus" (jae 5). Allah on kaikkinäkevä ja kaikkitietävä, ja hän tietää myös uskottomien salaisista kokouksista ja rankaisee heitä Tuomion päivänä (jakeet 7-10). Ne, jotka ottavat ystävikseen Allahin kiroamat ovat Saatanan omia (jae 19) ja he tulevat kärsimään helvetissä (jae 17). (Ja tietenkin Allahin kiroamiin kuuluvat myös juutalaiset ja kristityt jakeen 9:30 mukaan). Ne, jotka rakastavat Allahin ja Muhammedin vastustajia, eivät pääse Paratiisiin (jae 22).
Suura 59 ilmoitettiin islamin perimätiedon mukaan sen jälkeen, kun Muhammed oli karkoittanut juutalaisen an-Nadir -heimon Medinasta. Allah "nosti pelon heidän sydämiinsä, niin että he hävittivät talonsa omin käsin ja uskovaisten avulla" (jae 2). Ibn Kathir selittää:
Kun Allahin lähettiläs muutti Medinaan, hän teki rauhansopimuksen juutalaisten kanssa asettaen ehdoksi, että hän ei taistelisi heitä vastaan elleivät he taistelisi häntä vastaan. Pian he kuitenkin rikkoivat Allahin lähettilään kanssa tehdyn sopimuksen. Siksi Allah lähetti heille kärsimyksen; sitä ei voi estää ja Hän määräsi heidän kohtalonsa; sitä ei voi vastustaa. Profeetta pakotti heidät lähtemään ja jättämään linnoituksensa, joita muslimit eivät uskoneet koskaan saavansa hallintaansa. Juutalaiset luulivat, että heidän linnoituksensa säästäisivät heidät Allahin kuritukselta, mutta niistä ei ollut pienintäkään apua Allahia vastaan. Sitten se mitä he eivät olleet odottaneet tapahtui Allahin toimesta ja Allahin lähettiläs pakotti heidät lähtemään Medinasta...
Historioitsija Tabarin mukaan sopimus rikottiin siksi, että jotkut Banu Nadirin miehet suunnittelivat Muhammedin salamurhaa. Sen sijaan, että Muhammed olisi kääntynyt Nadirin johtajien puoleen ja pyytänyt heitä luovuttamaan syylliset hänelle, Muhammed lähetti Nadirille sanan: "Lähtekää minun mailtani älkääkä asuko kanssani. Te olette suunnitelleet petosta." Kun Nadirin miehet protestoivat ja vetosivat sopimukseen, Muhammed vastasi: "Olemme muuttaneet mielemme ja islam on pyyhkinyt pois vanhat sopimukset."
Abdullah bin Ubayy ja muutamat muut, joihin Koraani viittaa "teeskentelijöinä", kehottivat Banu Nadiria jäämään paikoilleen, ja lupasivat heille apuaan mikäli heidän kimppuunsa hyökättäisiin (jakeet 11-12, 16). Luottaen tähän Nadir sanoi Muhammedille: "Me emme jätä asuinsijojamme; tee niin kuin haluat." Siirtäen vastuun viholliselle, mistä jihad-soturit on tunnettu kautta aikojen, Muhammed sanoi muslimeille: "Juutalaiset ovat julistaneet sodan." Silloin Allah lupasi Muhammedille, että hän kylvää "pelkoa" juutalaisten sydämiin (jae 13) ja kertoi, että sekä teeskentelijät että juutalaiset joutuvat helvettiin (jae 17).
Islamin profeetta määräsi muslimit marssimaan heimoa vastaan ja piirittämään heitä. Piirityksen aikana hän antoi polttaa Banu Nadirin taatelipalmuja. Nadirin juutalaiset hämmästelivät tätä ja kysyivät Muhammedilta: "Muhammed, sinä olet kieltänyt mielivaltaiset tuhotyöt ja moittinut sellaiseen syyllistyneitä. Miksi sinä nyt kaadat ja poltat palmujamme?" Allah oikeutti Muhammedin teon selittämällä, että hän kaatoi puut "Jumalan tahdosta" (jae 5). Islamin apologistit viittaavat usein Muhammedin kieltoon tehdä mielivaltaisia tuhotöitä - mutta he eivät mainitse, että Muhammed itse rikkoi määräystään vastaan ja että Allah hyväksyi teot.
 |
| Muslimit voittavat juutalaisen Banu Nadir heimon (maalaus 1300-luvulta) |
Siitä, mitä juutalaiset eivät pystyneet viemään mukanaan, tuli Muhammedin yksityistä omaisuutta, jonka hän jakoi tarvitseville (jakeet 6-9). Osan hän piti itsellään kuten Umar myöhemmin kertoi: "Banu Nadirilta jääneen omaisuuden Allah antoi Apostolilleen... Tämä omaisuus oli tarkoitettu erityisesti Pyhälle Profeetalle... hän käytti sen perheensä elinkustannuksiin ja osti lopuilla hevosia ja aseita valmistautuessaan jihadiin."
Suura päättyy kehoituksella pelätä Allahia, sillä "Tulen asukkaat" ja "Paratiisin asukkaat" eivät ole samanarvoisia (jae 20), ja Koraanin ylistykseen, sillä jos se olisi ilmoitettu vuorella "olisit varmasti nähnyt sen sortuvan ja pirstoutuvan Jumalan pelosta" (jae 21), sekä Allahin ylistykseen: "Hän on Jumala, ja paitsi Häntä ei ole muuta jumaluutta, kuningas, pyhä, rauhantuoja, turvanantaja, kaiken suojelija, kaikkivoipa, korkein, kaiken suuruuden alkulähde" (jae 23), "luoja, alkuunpanija, muodostaja", jolle "kuuluvat kaikki erinomaiset nimet" (jae 24). Nämä ovat osa legendaarisista islamin tradition 99:stä Allahin nimestä.
Blogging the Qur’an: Suras 58, “The Pleading Woman,” and 59, “Exile”
Oikeutta etsivän suura
Maasta karkoituksen suura
Allahin 99 nimeä
Banu Nadir
Abd-Allah ibn Ubayy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti