1. lokakuuta 2017

Fjordman: Mikä on islamin todellinen alkuperä?

Fjordmanin kirjoitus What Were the True Origins of Islam? Gates of Vienna-sivustolla.


Kööpenhaminassa pidettiin 9.9.2017 konferenssi, jonka aiheena oli islamin alkuperä. Järjestäjinä olivat yhteistyössä International Free Press Society in Denmark sekä Humans Rights Service ja Document -järjestöt.

Puhujana oli professori Robert Martin Kerr. Hän toimii Inarah-tutkimusverkostossa, joka keskittyy Koraanin, islamin alkuperän ja sen varhaisen historian filologiseen ja kriittiseen tutkimukseen.





Luennolla oli noin 50-60 osallistujaa. Se ei ole paljon, mutta kuitenkin aika hyvin tiiviille kuusituntiselle luennolle muinaisista kivikirjoituksista ja kielistä, joista useimmat eivät ole edes kuulleet. Ulkopuolella oli vahdissa monta poliisia. Jopa Skandinaviassa tarvitaan nykyään aseistettuja poliiseja turvaamaan luentoja aramean kielen kieliopista. Länsi-Euroopan vapaus on vähitellen katoamassa.

Professori Kerr ei näytä uskovan, että Muhammad, jonka sanotaan perustaneen islamin, olisi lainkaan historiallinen hahmo. Muhammadia ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Kuten hän osoittaa, mitään aikalaistodistuksia ei Muhammadista ole. Ei ainuttakaan. Sana "Muhammad" voisi olla arvonimi tarkoittaen "ylistettyä", eikä suinkaan henkilökohtainen nimi.

Sunnimuslimit uskovat, että Muhammadin kuoltua muslimien johtajuus siirtyi neljälle niin sanotulle oikeaan johdetulle kalifille (seuraajalle), jotka olivat tunteneet Muhammadin henkilökohtaisesti: Abu Bakr, Umar, Uthman ja Ali. Shiiat tunnustavat ainoastaan Alin, joka oli Muhammadin vävy tämän tyttären Fatiman kautta.

Sunnit ja shiiat ilman muuta olettavat, että nämä ihmiset ovat todella eläneet. Kuitenkaan meillä ei ole mitään kouriintuntuvia todisteita, että nämä neljä kalifia olisivat olleet todellisia ihmisiä. He saattavat olla fiktiivisiä. Emme ole löytäneet ainuttakaan kolikkoa, joita nämä hallitsijat olisivat lyöneet. Sikäli kuin tiedämme, ei rahoja lyöty Mekassa tai Medinassa ennen kuin 800-luvulla.  Se on kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun islamin ja islamilaisen valtakunnan kerrotaan syntyneen.





Ibn Ishaq, jonka väitetään kirjoittaneen ensimmäisen Muhammadin elämäkerran, laati teoksensa yli vuosisata sen jälkeen, kun Muhammadin sanotaan eläneen. Elämäkerran totuudenmukaisuutta voidaan vakavasti epäillä. Hadith-kirjallisuus, kertomukset Muhammadin sanoista ja teoista, koottiin vielä myöhemmin. Jopa muslimit myöntävät, että monet haditheista ovat sepitettyjä. Ilman näitä lähteitä emme tietäisi Muhammadista käytännössä mitään.

Tiedämme, että seitsemännellä vuosisadalla arabit valloittivat suuria alueita Persiasta Iberian niemimaalle. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen, mihin nämä arabit uskoivat ja mikä sai heidät aloittamaan valloituksensa, tai mistä ne edes alkoivat. Islamin ulkopuoliset historioitsijat, jotka kirjoittivat näistä tapahtumista, eivät mainitse Koraania, islamia eivätkä muslimeja, ja Muhammadista on vain harvoja mainintoja. Ehkäpä se islam, jonka me tunnemme, luotiin vasta arabien valloitusten jälkeen. Tämä jättää tietysti avoimeksi kysymyksen siitä, mikä oli valloituksien todellinen syy.

Arabivalloittajat eivät itsekään mainitse Koraania ensimmäisten vuosikymmenten aikana, luultavasti siksi, ettei sitä vielä ollut tunnistettavassa muodossa. Arabian kielen kirjoitusjärjestelmä ei myöskään ollut vielä täysin kehittynyt siihen aikaan, kun Koraanin väitetään kootun kirjaksi. Tämä aiheuttaa vielä lisää virhelähteitä.





Robert Martin Kerrin mukaan jotkut osat Koraanista saattavat hyvinkin olla ajalta ennen Muhammadia. Jopa koulutetut natiivit arabian puhujat pitävät osia Koraanista vaikeina ymmärtää. Näin oli myös jo tuhat vuotta sitten. Ibn Warraq on kirjoittanut joitakin erinomaisia ja yksityiskohtaisia kirjoja aiheesta.

Joissakin Koraanin osissa on eroavaisuuksia perinteiseen arabian kielioppiin. Tämä voi olla seurausta siitä, että osia Koraanista ei ollut kirjoitettu alunperin arabiaksi. Ne oli kirjoitettu arameaksi, joka on arabian sukuinen kieli, jota alueen kristityt käyttivät. Christoph Luxenberg on eräs niistä tutkijoista, jotka uskovat, että suuria osia nykyään tuntemastamme Koraanista on kirjoitettu alunperin syyriaksi, joka on aramean murre. Syyriaa puhuttiin laajasti Syyriassa ja sen lähialueilla, mutta ei juurikaan Arabian niemimaalla. Koraani vaikuttaisi olevan sekoitus juutalaisista ja kristityistä lähteistä, johon on lisätty arabialaista islamille omaleimaista materiaalia.





On mahdollista, että jotkut Koraanissa siteeratut kristilliset tekstit ovat peräisin itäisiltä lahkoilta, jotka eivät uskoneet kolmiyhteyteen. Toiset Koraanin luvut ovat suvaitsevampia kuin toiset, mutta jos uskomme tähän perinteisestä käsityksestä eroavaan historian tulkintaan, voisimme ajatella näiden perustuvan aikaisempiin juutalaisiin ja kristillisiin teksteihin.

Professori Kerr mainitsee lisäksi, että tärkeimmät (sunnilaiset) hadithien kokoajat al-Bukhari ja al-Muslim eivät milloinkaan käyneet Mekassa tai Medinassa tutustumassa Muhammadin elämän lähdemateriaaliin. Kuten Patricia Crone ja muut tutkijat ovat huomauttaneet, Mekka sijaitsee aavikolla eikä lähistöllä ole jokia tai suuria vesistöjä. Ei ole mitään ei-islamilaisia lähdettä, jonka mukaan Mekka olisi ollut tärkeä kauppakaupunki varhain 600-luvulla. Se, että Mekalla on niin keskeinen rooli islamilaisessa historiankirjoituksessa, saattaa koko tarinan islamin synnystä epäilyksen alle.

Kerr ja jotkut muut tutkijat uskovat, että arabivalloituksen lähde löytyy paljon pohjoisempaa. Ei Arabian niemimaan Hijazin alueen Mekasta ja Medinasta, vaan luultavasti lähempänä nykyistä Syyriaa ja Jordaniaa.

Kerr myös huomauttaa, että yhdenkään varhaisen Pohjois-Afrikan moskeijan qibla (rukoussuunta) ei osoita Mekkaan. Ei myöskään umaijadien moskeija Espanjan Cordobassa. Jopa islamin perimätiedossa mainitaan, että ensimmäinen rukoussuunta oli kohti Jerusalemia Mekan sijasta.





Arabivalloittajilla on saattanut olla jonkinlainen juutalaisuudesta ja kristinuskosta mallia ottanut monotoistinen uskonto, mutta valloitusten jälkeen sukupolvien ja vuosisatojen saatossa he hylkäsivät sen ja kehittivät sotaisamman uskonnon, joka toimi arabinationalismin ja imperialismin veturina. Ehkäpä valloitukset muovasivat enemmän islamia kuin islam valloituksia.

Käsittelin asiaa kirjoituksessani Robert Spencerin kirjasta Did Muhammad Exist? - An Inquiry into Islam's Obscure Origins. [Oliko Muhammad olemassa? - Tutkimus islamin hämärästä alkuperästä.] Sen esipuheen oli kirjoittanut nyt jo edesmennyt hollantilainen tutkija Hans Jansen, lahjakas arabisti ja modernin islamilaisen ajattelun professori. Hän osoittaa, että se vähäinen todistusaineisto, jota meillä on, ei vahvista kuudennen ja seitsemännen vuosisadan perinteistä islamilaista kertomusta.

Arkeologiset löydökset ovat itse asiassa ristiriidassa perinteisen kertomuksen kanssa. Asiaan voisivat tuoda valoa uudet argeologiset kaivaukset nykyisessä Saudi-Arabiassa ja Syyriassa. Saudi-Arabiassa tällaiset kaivaukset ovat kuitenkin kiellettyjä. Kovan luokan wahhabit ovat suorastaan tuhonneet joitakin kohteita. Saudien uskonnolliset johtajat eivät myöskään ole kiinnostuneita löydöksistä, jotka saattaisivat olla ristiriidassa heidän uskonnollisten näkemystensä kanssa, tai jotka saattaisivat heikentää heidän maansa keskeistä asemaa islamissa. Jos historian kertomus Muhammadista Mekassa ja Medinassa ei pidä paikkaansa, on Saudi-Arabia vain merkityksetöntä autiomaata, missä on valitettavan paljon öljyä.

Robert Spencer ehdottaa, että Muhammad saattaisi olla tarunomainen hahmo, vähän kuin Robin Hood, kuningas Arthur ja Wilhelm Tell, joiden tekoja myöhemmät tarinankertojat suuresti liioittelivat. Perinteinen kertomus Muhammadista on täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia.

Mutta jos joku keksi Muhammadin, eivätkö he olisi keksineet sympaattisempaa hahmoa kuin raaka sotapäällikkö, josta saamme lukea perimätiedosta? Ehkäpä. Sen ajan arabit ovat kuitenkin saattaneet ajatella, että tällainen armoton hahmo toimisi paremmin inspiraationa valloituksille ja imperiumin rakentamiselle.

On epäselvää onko Muhammad koskaan elänyt. Ehkä hän oli jonkinlainen arabialainen sotapäällikkö, joka yhdisti eri heimot ja suuntasi näiden energian ulospäin valloitussotiin. Se ei eroaisi juurikaan siitä, miten Tsingis-kaani onnistui yhdistämään eripuraiset mongoliheimot mongolivaltioksi, joka oli kykenevä valloittamaan valtavia alueita.

Suurin ero on tietenkin, että Tsingis-kaanin ympärille ei muodostettu uskonnollista henkilökulttia. Ehkä meidän kannattaisi olla siitä kiitollisia. Muuten suurin äänestysblokki YK:ssa saattaisi olla OMC (Organisation of Mongolian Cooperation), ja BBC sekä New York Times varoittaisivat meitä Tsingisfobian vaaroista.

Jotkut perimätiedon kertomukset islamin varhaisvaiheista ja sen suurimmasta profeetasta eivät voi mitenkään pitää paikkaansa. Minkälainen vaikutus kriittisellä tutkimuksella on uskovaisiin muslimeihin? Tähän mennessä ei oikeastaan minkäänlaista. He perustavat edelleen elämänsä suurimmaksi osaksi sepitettyihin kertomuksiin jostakin, joka on joko tapahtunut tai ei ole tapahtunut 1400 vuotta sitten. Muslimit myös uhkaavat tappaa ihmisiä sellaisen miehen kunnian vuoksi, joka ei ehkä koskaan elänytkään.





Kuvat ovat Fjordmanin konferenssissä ottamia.

10 kommenttia:

  1. Lämmin kiitos tästä erittäin mielenkiintoisesta käännöksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samallalailla myös Jeesuksen historiallisuus on hyvin kyseenalainen.

      Poista
    2. Jeesuksesta on jäänyt kuitenkin jotain mainintoja jälkipolville kristinuskon ulkopuolisissakin lähteissä:
      Wikipedian artikkeli "Jeesuksen historiallisuus"
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesuksen_historiallisuus

      Poista
  2. Heikolla pohjalla se Jeesuksen historiallisuus on joka tapauksessa. Uskonasia kuten sanotaan. Mihin tahansa voi uskoa. Kyllä vahva usko menee vaikka kiven läpi. Kukaan ei ole nähnyt eikä kuullut mitään kokomiehestä muuten kuin jonkun juoruja ja tarinoita, mitä niitä nyt on vaikka veden päällä kävelyä ja veden muuttamista viiniksi ja muita vastaavia temppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koraanissahan usein mainitaan, että Profeetta ei tehnyt ihmeitä. Hadith-kokoelmissa tällaisista ihmeistä kuitenkin kerrotaan. Esimerkkinä sunnien arvostetuimman hadith-kokoelman al-Bukharin kertomus (volume 4, kirja 56, numero 776):

      Ihmisillä ei ollut vettä ja he olivat janoisia, mutta silloin Muhammad otti pienen vesiastian ja pani kätensä sinne. Ja katso: vesi virtasi Muhammadin sormista niin, että kaikki 1500 miestä saivat juodakseen, ja vesi olisi riittänyt vaikka sadalle tuhannelle!

      Volume 4, Book 56, Number 776:
      Narrated Salim bin Abi Aj-Jad:

      Jabir bin 'Abdullah said, "The people became very thirsty on the day of Al-Hudaibiya (Treaty). A small pot containing some water was in front of the Prophet and when he had finished the ablution, the people rushed towards him. He asked, 'What is wrong with you?' They replied, 'We have no water either for performing ablution or for drinking except what is present in front of you.' So he placed his hand in that pot and the water started flowing among his fingers like springs. We all drank and performed ablution (from it)." I asked Jabir, "How many were you?" he replied, "Even if we had been one-hundred-thousand, it would have been sufficient for us, but we were fifteen-hundred."

      http://www.iupui.edu/~msaiupui/056.sbt.html

      Poista
  3. Eiköhän sekä Raamattu että Koraani vertaudu samanlaiseen fantasiakirjallisuuteen mitä ovat esim. Taru Sormusten Herrasta jne. Fantasia on ollut aina suosittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raamatustahan löytyy ihan mielenkiintoisia tarinoita, joista voisi tehdä vaikka Hollywood-elokuvia - ja on tehtykin. Vanhassa testamentissa on hurjia kertomuksia, joissa tapetaan, raiskataan ja soditaan. Erona Koraaniin on se, että Raamatussa näitä tekoja yleensä paheksutaan, mutta Koraani suorastaan yllyttää niihin.

      Raamattu löytyy täältä:
      http://raamattu.fi/

      Ja Koraani täältä:
      http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

      Koraani on hyvin vaikeaselkoinen teos, mutta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua Koraaniblogin selityksiin siitä, miten muslimit ovat sitä tulkinneet kautta aikojen:

      Koraaniblogi löytyy täältä:
      http://koraaniblogi.blogspot.fi/

      Poista
  4. Sadun ovat satuja vaikka voissa paistaisi. Nyt kun eletään kohta Superälyn aikaa; pitäisi pikkuhiljaa aikuistua ja lopettaa satujen kertominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö tässä kirjoituksessa juuri sitä tehty: siirrytty tarinoiden sepitteistä todistettavaan historiaan?

      Nähdäkseni tässä siis tehtiin selväksi, ettei arabivaltakuntaa ole todellisuudessa voinut olla olemassa Muhammadin perustamana ja hänen neljän seuraaja-kalifinsa hallitsemina sellaisina, miten ne on islamilaisessa kaanonissa esitetty.

      Muhammadista ja hänen seuraajistaan ei siis ole islamin ulkopuolisia aikalaislähteitä, saati arkeologisia. Merkittävämpää on, ettei arabien Pyreneiden niemimaalle edenneestä ekspansiostakaan ole sen islamilaisuutta selkeästi korostavia ulkopuolisia mainintoja.

      Jos arabit olisivat valloittaneet Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja jopa osan Lounais-Eurooppaa Allahin nimeen, joka on Muhammadin heille toimittaneen Koraanin mukaan antanut käskyn tappaa, tappaa, tappaa kaikki vääräuskoiset ja raiskata, raiskata, raiskata heidän vääräuskoiset naisensa alistaen kaikki vääräuskoisten maat Allahin alaisuuteen Koraanin mukaisesti...eikö tällaisesta käyttäytymisestä olisi viljalti arabien ulkopuolisia aikalaislähteitä?

      Koska sellaisia ei ole, on siis kyseenalaistettava islamin alkuperä Muhammadin luomuksena, joka yhdisti arabiheimot yhdeksi kansakunnaksi, joka aloitti mahtavan arabiekspansion.

      Mutta jos näin ei tapahtunutkaan, mikä sitten saattoi aloittaa arabiheimojen ekspansion? Ehkä sama joka aloitti hunnien ja madjaarien vastaavat aktiviteetit?

      Hunnit eivät olleet yhtenäinen kansakunta, vaan lukuisten mongolisten ja turkkilaisten paimentolaisheimojen löyhä liittokunta, joka yhdistyi yhden kuninkaan alaisuuteen vasta paljon sen jälkeen, kun olivat alkaneet terrorisoida Rooman keisarikuntaa.

      Samaan tapaan toimivat madjaariheimot ulottaessaan sotaretkiään syvälle saksalaisiin ja ohjoisitalialaisiin maihin, kunnes Saksan keisari Otto I otti heistä ratkaisevan voiton 10.9.955 Lechfeldin taistelussa. Seuraavina vuosikymmeninä madjaariheimot omaksuivat katolisen kristinuskon, mikä toi voimakkaan organisatorisen lisän Unkarin kansakunnan muodostukseen.

      Näin se on käynyt valloitushaluisten heimojen löyhiltä liittokunnilta todistettavasti ennen ja jälkeen oletetun Muhammad-ekspansion. Miksi se ei siis voisi olla totuus myös 600-luvulta alkaneesta arabi-invaasiosta, jolle islam näköjään keksittiin perusteluksi vasta jälkeenpäin?

      Poista