Tämä blogi on ollut nyt hyvän aikaa telakalla motivaation äkillisesti hävittyä näihin kirjoitushommiin. Vuosien aikana on tullut kuitenkin suomennettua niin paljon materiaalia, että olisi sääli, jos ne häviäisivät ihan kokonaan internetin pohjattomiin syvyyksiin. Laitanpa siis tähän linkkejä kirjoitussarjoihin, jotka on tämän blogin lisäksi julkaistu omina blogeinaan.
Eräs kommentoija kysyi mikä tämän blogin tarkoitus on. Tämän blogin tarkoitus on levittää kriittistä ja asiallista tietoa islamista ja sen lieveilmiöistä. Tarkoitus ei ole solvata, herjata eikä kiihottaa, eikä missään tapauksessa hyökätä muslimeja tai muitakaan ihmisiä vastaan, vaan tuoda esille tosiasioita tästä vanhasta ideologiasta meidän kafireiden(kuffar)näkökulmasta.
Mikä on kafireiden näkökulma? Annetaan Bill Warnerin selittää (kirjasta Kahden tunnin Koraani):
Islamin kolme näkökulmaa
Islamia voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Näkökulma riippuu
siitä mikä on suhteesi Muhammediin. Jos uskot, että Muhammed oli
Allahin profeetta, olet uskova. Jos et usko sitä, olet kafir. Kolmas
suhtautumistapa on islamin apologistin näkökulma.
Apologistit eivät usko, että Muhammed oli profeetta, mutta he eivät
koskaan sano sellaista, jota muslimit voisivat pitää pahana. He eivät
koskaan loukkaa islamia, ja he tuomitsevat kaiken islamin arvostelun
ennakkoluuloisena.
Otetaan esimerkki näistä kolmesta näkökulmasta.
Muhammed istui Medinassa koko päivän vierellään 12-vuotias vaimonsa
katsellen, kun 800:n juutalaisen päät irrotettiin miekalla. Heidän
päänsä katkaistiin, koska he olivat sanoneet, ettei Muhammed ollut
Allahin profeetta. Muslimin näkökulmasta nämä kuolemat olivat
välttämättömiä, koska Muhammedin kieltäminen oli loukkaus islamia
vastaan. Mestaus on siitä hyväksytty rangaistus, ja Allah on pyhittänyt
sen.
Kafir näkee tapahtuman todisteena islamin jihadistisesta väkivallasta,
ja pahuuden tekona. He kutsuvat tapahtumaa etniseksi puhdistukseksi.
Apologistit sanovat, että tämä oli eräs historiallinen tapahtuma, että
kaikilla kulttuureilla on väkivaltaista menneisyyttä eikä tässä ole
syytä langettaa tuomiota.
Näkökulmasta riippuen 800:n juutalaisen tappaminen oli joko pahuutta,
täydellinen jumalallinen teko tai vain eräs historiallinen tapahtuma,
valinta on sinun.
Tämä kirja on kirjoitettu Kafirin näkökulmasta ja on siten
kafir-keskeinen. Islamia käsitellään siltä kannalta, miten se vaikuttaa
kafireihin, toisuskoisiin. Tämän vuoksi uskonnollisilla kysymyksillä on
vain vähän merkitystä. Vain muslimit ovat kiinnostuneita islamin
uskonnollisesta puolesta, kafireihin vaikuttaa vain islamin poliittiset
näkemykset.
Huomaa, että tässä ei ole kysymys oikeasta tai väärästä, vaan ainoastaan
yhteensovittamattomista näkökulmista. Kafirin ja muslimin näkökulmia ei
voi yhdistää. Apologisti yrittää rakentaa siltaa saadakseen aikaan
kompromissin, mutta se ei ole loogisesti mahdollista.
Suura 4, "Naiset", on jälleen Medinalainen suura, joka sisältää lakeja naisten kohtelusta ja islamilaisesta perhe-elämästä.
Jae 1 sanoo, että Allah loi miehen ja naisen "yhdestä hengestä". Monet länsimaiden muslimit ovat viitanneet tähän jakeeseen todistaakseen, että islam tunnustaa täysin naisten ihmisarvon. Ayatollah Murtada Mutahhari sanoo, että "muutkin uskonnot ovat käsitelleet tätä kysymystä, mutta ainoastaan Koraanissa on lukuisia jakeita, jotka nimenomaisesti sanovat, että nainen on luotu ihmiseksi ja sekä miehellä että naisella on sama sisäinen luonne." Sen jälkeen hän lainaa jaetta 4:1. "Yksi henki", josta ihmiskunta luotiin, oli Adamin henki ja vaikka raamatullista tarinaa Eevan luomisesta ei tässä toisteta, Muhammed viittaa siihen hadithissa, jossa hän esittää, että vaikka miehellä ja naisella on sama sisäinen luonne, ei se tarkoita, että he olisivat yhdenvertaisia, koska naiset ovat "kierossa": "Nainen on luotu kylkiluusta, eikä häntä ole mahdollista suoristaa sinua varten; joten jos haluat hänestä hyötyä, hänen kieroutensa silti pysyy. Ja jos yrität suoristaa hänet, sinä rikot hänet, ja hänen rikkomisensa on sitä, että eroat hänestä."
Jae 3 on perusta islamin moniavioisuudelle sallien miehen ottaa jopa neljä vaimoa, kunhan hän uskoo pystyvänsä olemaan "tasapuolinen" heille kaikille. Mishkat al-Masabihin mukaan Muhammed sanoi: "Mies jolla on kaksi vaimoa, mutta ei ole tasapuolinen heille, on Tuomiopäivänä sellaisessa tilassa, että hänen kehonsa toinen puoli on lysähtänyt." Tietysti tasapuolisuus näissä tilanteissa on katsojan silmässä. Ibn Kathir sanoo tästä vaatimuksesta, että tasapuolisuus vaimojen suhteen ei ole kummoinenkaan asia, sillä tasapuolinen kohtelu ei tarkoita, että heitä pitäisi kohdella samalla tavoin: "ei ole pakollista kohdella heitä samalla tavoin, vaikka se onkin suositeltavaa. Jos joku niin tekee, se on hyvä, mutta jos ei tee, ei siitä ole hänelle haittaakaan."
Moniavioisuudesta Asad toteaa, että "joku voisi kysyä, miksei samoja vapauksia ole annettu myös naisille, mutta vastaus on helppo. Huolimatta rakkauden henkisestä puolesta, joka vaikuttaa miehen ja naisen suhteisiin, määräävä biologinen tekijä seksuaalisessa halussa on molemmilla sukupuolilla lisääntyminen: nainen voi tulla raskaaksi vain yhdestä miehestä kerrallaan ja hänen on kannettava lasta yhdeksän kuukautta ennen kuin voi uudestaan tulla raskaaksi, mutta mies voi panna lapsen alulle aina, kun hän on naisen kanssa. Niinpä olisi ollut luonnolta tuhlausta antaa naiselle moniavoisuuden vietti, mutta miehen taipumus moniavioisuuteen on biologisesti perusteltua."
Jae 3 jatkaa, että jos mies ei voi kohdella vaimojaan tasapuolisesti, niin hänen tulee naida vain yksi, tai pitäytyä "niissä orjattarissa, joita omistatte".
Orjattarissa? Bulandshahri selittää tämän käytännön viisauden ja haikailee vanhojen aikojen perään:
"Jihadin (pyhän sodan) aikana monet miehet ja naiset jäivät vangeiksi. Amirul Muminin [uskovien johtaja eli kalifi - virka jota ei ole nyt täytetty] saattoi jakaa heidät mujahidineille [uskonsotureille], jolloin heistä tuli näiden mujahidineiden omaisuutta. Tämä orjuutus on rangaistus epäuskosta [kufr]"
Hän jatkaa selittämällä, ettei tämä ole ainoastaan muinaishistoriaa:
"Mitään orjuuteen kuuluvaa ei ole abrogoitu shariassa. Syy miksi tämän päivän muslimeilla ei ole orjia, on se, että he eivät ole osallistuneet jihadiin [uskonnolliseen sotaan]. He sotivat uskottomien [kuffar] käskyvallan alla ja nuo rikolliset estävät heitä. Muslimi on kahlehdittu uskottomien [kuffar] sopimuksilla, jotka kieltävät ottamasta sodassa orjia. Tämä suuri siunaus, että jokaisessa muslimikodissa voisi olla orja, on kielletty muslimeilta. Antakoon Allah muslimeille kyvyn paeta vihollisen lonkeroita, pysyä vahvana uskossa (din) ja käydä jihadiin (uskonsotaan) sharian määräysten mukaan. Amen!"
Jae 3 myös ohjeistaa muslimeja naimaan ne naiset "joista pidätte". Ibn Majah kirjoittaa traditiosta, jossa Muhammed luettelee hyvän vaimon ominaisuuksia, kuten "tottelee käskyjä" ja "hän miellyttää aviomiehen silmää".
Jae 4 käskee antamaan vaimolleen myötäjäiset. Ibn Kathir selittää, että "Profeetan jälkeen kenenkään ei ole sallittua naida naista ilman myötäjäisiä." "Vaimo voi kuitenkin vapauttaa miehensä tästä määräyksestä:'mutta jos he hyvästä tahdostaan luovuttavat teille jotakin takaisin, niin pitäkää se ilomielin hyvänänne'"
Jakeet 5-14 antavat ohjeita perinnönjakoon liittyvissä asioissa. Jae 11 määrää, että perinnönjaossa tyttäret saavat puolet siitä, mitä pojat saavat.
Jakeet 15-16 määräävät rangaistukset seksuaalisista moraalittomuuksista. Jae 15 määrää kotiarestin kuolemaan saakka ("kunnes kuolema heidät korjaa") sellaisille naisille, jotka ovat tehneet huorin ja sille on neljä todistajaa. Islamin lain mukaan nämä neljä todistajaa tulee olla miespuolisia muslimeja; naisten todistusta ei hyväksytä seksuaalisuuteen liittyvissä tapauksissa, ei edes raiskauksessa, jossa nainen on uhri. Jos nainen todetaan syylliseksi aviorikokseen, hänet tulee kivittää kuoliaaksi; jos hänen todetaan harjoittaneen esiaviollista seksiä, hänelle tulee antaa sata ruoskaniskua (katso 24:2). Kivitysrangaistusta ei ole Koraanissa, mutta Umar, yksi Muhammedin varhaisista kumppaneista sanoi sen kuitenkin olevan Allahin tahto: "Pelkäänpä", hän sanoi, "että pitkän ajan kuluttua ihmiset sanovat: 'Emme löydä Rajamin (kivittäminen kuoliaaksi) jakeita Pyhästä Kirjasta', ja he menevät harhaan jättämällä noudattamatta, mitä Allah on ilmoittanut." Umar todisti: "Katso! Minä todistan, että Rajam-rangaistus tulee määrätä hänelle, joka on laittomasti yhdynnässä, jos hän jo on naimisissa ja rikos on todistettu todistajien toimesta, tunnustuksella tai raskaus on siitä todisteena." Sitten hän lisäsi vielä, että Muhammed "pani toimeen Rajam-rangaistuksen ja me noudatamme hänen esimerkkiään."
Jae 16 viittaa Tafsir al-Jalalayn mukaan miehiin jotka "harjoittavat haureutta, aviorikoksen tai homoseksuaalisen yhdynnän." Heitä tulee rangaista "solvaamalla ja lyömällä heitä sandaaleilla; mutta jos he katuvat haureuttaan ja tekevät parannuksen hyvillä teoilla, antakaa heidän olla älkääkä vahingoittako heitä." Se lisää kuitenkin, että tämä jae "on abrogoitu aviorikoksesta määrätyllä rangaistuksella", eli kivittämisellä. Se jatkaa vielä, että islamin lainoppinut al-Shafi'i vaatii myös homoseksuaalien kivittämisen, mutta "hänen mukaansa henkilöä, joka on ollut penetraation kohteena, ei tule kivittää vaikka hän olisi naimisissa, vaan mieluummin ruoskia ja karkottaa." Jakeissa 17-18 Allah toistaa kehotuksen katumukseen, minkä hän aloitti jakeessa 16 varoittamalla, että hän hyväksyy katumuksen vain niiltä, jotka ovat tehneet syntiä tietämättömyyttään, eikä katso hyvällä kuolinvuoteella tehtyjä parannuksia. Sitten hän kieltää ottamasta naisilta heidän perintöään vastoin heidän tahtoaan (jae 19), ja kohtelmasta heitä huonosti tarkoituksena saada takaisin osa heidän myötäjäisistään - "paitsi jos he syyllistyvät ilmeiseen huoruuteen." Aisha, Muhammedin lempivaimo, kertoo Mishkat al-Masibihin mukaan Muhammedin sanoneen: "Teistä parhaimmat ovat ne, jotka ovat parhaimpia vaimoilleen, ja minä olen paras omille vaimoilleni."
Sitten Allah jatkaa kehotuksiaan reilusta kohtelusta (jakeet 20-21), sanoen miehille, että jos he ovat päättäneet "ottaa (uuden) vaimon toisen (erottamanne) sijaan", heidän ei tule ottaa takaisin myötäjäistä, jonka he ovat antaneet erotetulle vaimolle. Hän kieltää naimasta useita naisia, jotka ovat verisukulaisia tai sukua avioliiton kautta (jakeet 22-25).
Allah sanoo "imettäjien" olevan niitä, joiden kanssa avioliitto on kielletty (jae 23). Islamin laki kieltää miestä ja naista olemasta yksin toistensa seurassa paitsi, jos he ovat sukulaisia, mutta mies ja nainen, joiden välillä avioliitto on kielletty - s.o. jotka ovat sukua jollakin tavalla - voivat olla yhdessä ilman muuta seuraa.
Kerran eräs nainen tuli Muhammedin luo ja kertoi, että hänen aviomiehensä, Abu Hadhaifa, oli vihainen, koska yksi hänen vapautetuista orjistaan, murrosiän saavuttanut nuorukainen, "tulee taloon vapaasti". Muhammed sanoi hänelle: "Imetä häntä, jolloin tulet kielletyksi hänelle, ja Abu Hadhaifan sydämen harmistus katoaa." Myöhemmin nainen kertoi sen toimineen: "Niinpä imetin häntä ja se hävisi, mikä vaivasi Abu Hudhaifan sydäntä"
Tämä ohjeistus saavutti kansainvälistä huomiota muutama vuosi sitten, kun eräs uskonoppinut Kairon al-Azharin yliopistosta, joka on sunni-islamin kunnioitetuin auktoriteetti, suositteli, että tällä voitaisiin ratkaista ongelma, joka esiintyy työpaikoilla: mies voisi olla yksin naisen kanssa, ja työskennellä hänen kanssaan, kun he eivät ole sukua toisilleen, jos nainen imettäisi miestä ja naisesta tulisi silloin hänen imettäjänsä. Kun asia pääsi julkisuuteen, al-Azhar joutui kansainvälisen pilkan kohteeksi ja sitä ehdottanut luennoitsija erotettiin. Mikä jätettiin kuitenkin kertomatta oli se, että ehdotuksen alkuperä oli itsensä Muhammedin sanoissa.
Allah kieltää muslimeja naimasta naisia, jotka jo ovat naimisissa, poislukien orjattaret (jae 24): islamin lain mukaan, kun nainen joutuu vangiksi ja otetaan orjaksi, hänen avioliittonsa mitätöityy saman tien (katso 'Umdat al-Salik o9.13). Eräässä tapauksessa, sahih Muslimin hadithin mukaan, "Allahin lähettilään kumppanit välttivät harjoittamasta yhdyntää vangiksi saatujen naisten kanssa, koska he olivat naimisissa monijumalaisten miesten kanssa" (3432). Kumppanit "kysyivät Profeetalta tästä asiasta, ja silloin tämä Aya [jae] ilmestyi ... niinpä me harjoitimme seksiä näiden naisten kanssa."
Ibn Kathir sanoo tämän jakeen myös kieltävän väliaikaisen avioliiton - avioliiton, jolla päättyy ennalta sovittuna päivänä, mitä ei shiiojen näkemyksen mukaan ole kielletty. Toisaalta miesten, joilla ei ole rahaa naida uskovia naisia, tulee naida muslimiorjattaria (jae 25).
Jumala kääntyy sen jälkeen yleisiin moraalikysymyksiin, kuten itsemurhan kieltoon (jakeet 29-30). Kuuluuko itsemurhapommitus itsemurhan kiellon piiriin? Ne muslimijohtajat, joiden mukaan se ei kuulu, perustelevat asian siten, että tarkoituksena ei ole tappaa itseään vaan vääräuskoisia, ja silloin he surmaavat ja heitä surmataan, mistä on palkintona pääsy Paratiisiin Koraanin jakeen 9:111 mukaan.
Allah kehottaa muslimeja välttämään "raskaita syntejä" (jae 31). Mitä ne ovat? Islaminoppinut Hafidh Dhahabi luettelee 70 raskasta syntiä kirjassaan Kitab ul-Kaba'ir aloittaen shirkistä, eli kumppanien asettamisesta Allahin rinnalle (esim. sanomalla, että Jeesus on Jumalan Poika), ja jatkaen sellaisilla kuin musta magia, aviorikos, pakeneminen taistelukentältä, alkoholin juominen, valehtelu, varastaminen, ylpeys, sotasaaliista varastaminen, toisten vakoilu, vahingon aiheuttaminen muslimeille ja muslimien panettelu, tottelemattomuus aviomiestä kohtaan ja kuvien tekeminen. Toisissa luetteloissa on lisää. Kirjassa Al Ashba wa al-Nadha'ir lasketaan sellaiset rikkomukset kuin sianlihan syöminen, tanssiminen, orjan kastroiminen, uskosta luopuminen, shakin pelaaminen, masturbointi ja huumeiden käyttö raskaiksi synneiksi.
Shakin pelaaminen.
Seuraavaksi Allah ilmoittaa pahamaineisen vaimonhakkausjakeen (jae 34). Hän kehottaa miehiä lyömään tottelemattomia vaimojaan, kun ovat ensin varoittaneet heitä ja laittaneet heidät nukkumaan eri vuoteessa. Tämä on tietysti hyvin kiistanalainen jae, joten on hyvä tarkastella useita eri [englanninkielisiä] käännöksiä tässä käytetystä arabian kielen sanasta waidriboohunna.
Pickthall: "and scourge them" = "ja piiskatkaa heitä" Yusuf Ali: "(And last) beat them (lightly)" = "(Viimeiseksi) lyökää heitä (kevyesti)" Al-Hilali/Khan: "(and last) beat them (lightly, if it is useful)" = "(Viimeiseksi) lyökää heitä (kevyesti, jos se on tarpeen)" Shakir: "and beat them" = "ja lyökää heitä" Sher Ali: "and chastise them" = "kurittakaa heitä" Khalifa: "then you may (as a last alternative) beat them" = "sitten voitte (viimeisenä keinona) lyödä heitä" Arberry: "and beat them" = "ja lyökää heitä" Rodwell: "and scourge them" = "ja piiskatkaa heitä" Sale: "and chastise them" = "ja kurittakaa heitä" Asad: "then beat them" = "sitten lyökää heitä"
Laleh Bakhtiar, jonka hiljattainen käännös sai paljon julkisuutta, kääntää jakeen "go away from them" ("menkää pois heidän luotaan"). Muiden kääntäjien, sekä muslimien että toisuskoisten, yhteisymmärryksen valossa tätä voi olla vaikea perustella - kaikki nämä kääntäjät erehtyivät, mutta Bakhtiar käänsi sen oikein? Hän vaikuttimensa ovat kuitenkin ymmärrettävät, sillä tämä jae saa monet nykymuslimit nolostumaan. Asad esittää useita traditioita, joissa Muhammed "kielsi naisten lyömisen", ja päättelee, että naisen lyöminen on "juuri ja juuri sallittua ja sitä pitäisi mieluummin välttää."
Tämä näkemys ei valitettavasti kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.
Sheikh Syed Mahmud Allusi antaa kommentaarissaan Ruhul Ma'ani neljä syytä, jolloin mies voi lyödä vaimoaan: "jos hän kieltäytyy kaunistamasta itseään miestään varten", jos hän kieltäytyy seksistä kun mies sitä pyytää, jos hän kieltäytyy rukoilemasta tai suorittamasta puhdistautumisrituaaleja, ja "jos hän poistuu talosta ilman pätevää syytä."
Muhammedin esimerkki asettaa normin muslimeille, koska hän on "erinomainen esikuva" (Koraani 33:21) - ja Aisha kertoo, että Muhammed löi häntä. Kun Muhammed kerran meni ulos keskellä yötä luullen Aishan nukkuvan, Aisha seurasi häntä salaa. Muhammed huomasi hänet ja, kuten Aisha kertoo: "Hän löi minua rintaan ja se otti kipeää, ja sitten hän sanoi: Luulitko että Allah ja Hänen Lähettiläänsä kohtelisi sinua epäreilusti?" (shahih Muslim 2127)
Vaimon lyömistä esiintyy kaikissa kulttuureissa, mutta ainoastaan islamissa sillä on jumalallinen oikeutus.
Amnesty International raportoi, että "Pakistanin lääketieteellisen yliopiston mukaan yli 90% naimisissa olevista naisista kertoo tulleensa potkituksi, läimäytetyksi, hakatuksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyksi kun aviomiehet olivat tyytymättömiä heidän ruuanlaittoonsa tai siivoamiseensa, tai kun vaimo oli 'epäonnistunut' lapsen saannissa tai oli synnyttänyt tytön pojan sijaan."
Aisha itse sanoi: "En ole nähnyt kenenkään naisen kärsivän niin kuin uskovien naisten." (Bukhari 7.72.715) Sen jälkeen kun Allah ensin suosittelee sovittelijaa riitelevälle pariskunnalle (jae 35) hän käskee kohtelemaan hyvin sukulaisia, ystäviä, naapureita ja omistamiaan orjia ja tuomitsee ylpeyden ja saituuden (jakeet 36-42).
Sitten hän kieltää rukoilemasta juovuksissa (jae 43). Ibn Abi Hatim sanoo tämän ilmoituksen syyksi sen, että eräs muslimi luki ääneen jakeita 109:1-3, jotka kuuluvat "Sano: Te, jotka ette usko! En palvele sitä, mitä te palvelette, ettekä te palvele Häntä, jota minä palvelen." Mutta rukouksen johtaja oli juovuksissa ja hän sanoikin "Sano: Te, jotka ette usko! Minä en palvele sitä, mitä te palvelette, mutta me palvelemme, mitä te palvelette." Pian sen jälkeen tämä neljännen suuran jae ilmoitettiin.
Tämä oli ensimmäinen vaihe Koraanin kolmevaiheisessa alkoholin kiellossa.
Ensin Allah käski tässä jakeessa muslimeja olemaan rukoilematta, kun ovat juovuksissa; sitten hän kertoi heille, että alkoholiin "sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille" (2:219); ja lopulta tuli ilmestys, jonka mukaan alkoholi oli "paholaisen aikaansaamaa" (5:90), ja tuli siksi kieltää kokonaan. Näistä viimeisen jakeen katsotaan abrogoineen kaksi aikaisempaa.
Muhammedista itsestään tuli hyvin jyrkkä suhteessa juopumukseen ja hän sanoi että juopoille on annettava ensin kolme varoitusta ja sen jälkeen heidät on teloitettava: "Jos hän on juovuksissa, ruoskikaa hänet; jos hän on uudestaan juovuksissa, ruoskikaa hänet; ja taas jos hän on juovuksissa, ruoskikaa hänet; jos hän tekee sen neljännen kerran, tappakaa hänet."
Sitten Allah palaa yhteen suosikkiaiheistaan, Kirjan Kansojen ja erityisesti juutalaisten sättimiseen.
Juutalaiset "kartuttavat harhauskoa" ja toivovat muslimien "eksyvän oikealta tieltä" (jae 44). He uskovat "jumalankuviin ja epäjumaliin ja sanovat uskottomista: 'Nämä ovat lähempänä oikeaa tietä kuin uskovat'". He vääristelevät Allahin sanoja ja Allah on "kironnut heidät heidän uskottomuutensa tähden", kufrihim, (jae 46; katso myös jae 52).
Ibn Kathir sanoo: "Allah esittää, että juutalaiset, langetkoot Allahin kirous heidän päälleen Tuomiopäivään asti, ovat valinneet väärän tien opastuksesta huolimatta, ja hylänneet sen, minkä Allah lähetti Hänen Lähettiläälleen Muhammedille. He myös hylkäsivät sen tiedon Muhammedista, jonka he olivat saaneet edeltäviltä profeetoilta, saadakseen vähäistä hyötyä tässä elämässä." Heitä kehotetaan kääntymään islamiin tai kohtaamaan kauhean rangaistuksen, mukaanlukien kirouksen, jolla "Me kirosimme sapatinrikkojat" (jae 47) - eli muuttamisen apinoiksi ja sioiksi (2:63-65). Allah antaa anteeksi kaiken muun paitse shirkin, vertaisten asettamisen Jumalan rinnalle (jae 48). Koska Kirjan Kansat ovat kirottuja, Allah polttaa heidät tulessa: "Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa" (jae 56).
Maududin mukaan jae "Jumala käskee teidän palauttaa uskotun omaisuuden sen omistajalle ja tuomitsemaan rehellisesti, kun tuomitsette ihmisten kesken" tarkoittaa, että Allah varoittaa muslimeja tekemästä samaa virhettä kuin juutalaiset: "Yksi israelilaisten pahimmista virheistä oli, että he rappioaikanaan antoivat luottamustehtävät (s.o. uskonnolliset ja poliittiset johtotehtävät) epäpäteville, pahoille, moraalittomille, korruptoituneille ja epärehellisille ihmisille."
Maududi, eturivin poliittisen islamin edustaja, joka kirjoitti 1900-luvun puolivälissä, antaa ymmärtää, että muslimit ovat eksyneet harhaan kun ovat asettaneet valtaan autoritäärisiä hallituksia, jotka eivät hallitse islamilaisen lain mukaan, eivätkä pane toimeen sharia-lakia kokonaisuudessaan. Toinen 1900-luvun teoreetikko Sayyid Qutb kirjoittaa samankaltaisesti tästä samasta jakeesta ja lisää, että jihad on "erityinen uskon täyttymys". Myös Maulana Bulandshahri selittää, että nykyiset muslimivaltioiden hallitsijat ovat pettäneet uskonsa sallimalla "lainsäädäntöelinten laatia lakeja" sen sijaan, että "seurattaisiin Koraanin ja hadithien ohjeistusta".
Sitten uskovia kehotetaan tottelemaan "Jumalaa ja [...] profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta" (jae 59). Muhammedin totteleminen tarkoittaa nykyään monien islamin auktoriteettien mukaan hänen haditheihin kirjattuja sanojaan - toisaalta jotkut nykymuslimit haluavat hylätä ne ja sanovat, että ainoastaan Koraani on auktoriteetti. Muhammed itse oli varsin selväsanainen mitä tulee tarpeellisuuteen noudattaa maallisia lakeja: "Teidän on kuunneltava ja toteltava hallitsijaanne, vaikka hän olisi etiopialainen (musta) orja, jonka pää on kuin rusina." Jakeet 60-70 jatkavat teemaa tottelevaisuudesta Muhammedia kohtaan, nuhdellen teeskentelijöitä, jotka ovat uskovinaan Muhammediin ja islamiin, mutta kieltäytyvät antamasta kiistojaan hänen ratkaistavakseen. Allah sanoo Muhammedille: "Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan" (jae 65).
Heti tämän jälkeen Allah kehottaa uskovia käymään rohkeasti jihadiin (jakeet 71-104). Ibn Kathir selittää jakeen 71 näin: "Allah käskee uskollisia palvelijoitaan ryhtymään varotoimiin vihollisiaan vastaan, hankkimalla aseita ja muita tarvikkeita, ja lisäämään Hänen puolestaan taistelevien joukkojen lukumäärää." Sotilaan on taisteltava pelottomasti, sillä "kaatuupa hän tai voittaa, annamme Me jalon palkinnon" (jae 74) - tässä on taas lupaus, joka on saanut muslimit taistelemaan niin sinnikkäästi kautta historian. Vastakohta on jyrkkä: uskovat taistelevat sortoa vastaan (jae 75) ja Allahin puolella, kun taas uskottomat taistelevat Saatanan puolella (jae 76). Kuolemaa ei voi paeta kieltäytymällä taistelemasta, koska "Kaikki tulee Jumalalta" (jae 78). Ja joka tapauksessa, Allah "lannistaa uskottomain mahdin" (jae 84).
Ne, jotka liittyvät muslimeihin ja sitten kääntyvät pois, tulee vangita ja tappaa - tämä on perusta islamin kuolemanrangaistukselle apostaasista (jae 89).
Jaetta 90 käytetään joskus todisteena, että muslimeilla ei ole avointa valtakirjaa taistella vääräuskoisia vastaan, mutta Tafsir al-Jalalayn tekee selväksi, että tämä koskee ainoastaan niitä uskottomia, jotka alistuvat islamin hallintoon: "Ja niinpä jos he eivät taistele teitä vastaan, ja tarjoavat rauhaa ja sovintoa, se on: jos he alistuvat, silloin Jumala ei salli teidän tehdä heille mitään, [Hän ei salli teidän] ottaa heitä vangiksi tai tappaa heitä."
Allah kieltää tappamasta uskonveljiään tarkoituksella; jos joku tappaa muslimin vahingossa, hänen on vapautettava muslimiorja (jakeet 92-93). Miksi sitten muslimit voivat tappaa sellaisella innolla toisia muslimeja Irakissa ja muualla?
He julistavat takfirin toisilleen - julistavat vastustavan ryhmän vääräuskoisiksi - huolimatta jakeen 94 varoituksesta. Allah sanoo, että ne uskovat, jotka jäävät kotiin eivätkä aseta henkeään alttiiksi, eivät ole niiden veroisia, jotka käyvät jihadiin (jae 95).
Tällaiset tekstinkohdat, joitka usein ohitetaan keskustelussa Koraanin näkökulmasta jihadiin, osoittavat selvästi, että se mitä Koraani tarkoittaa jihadilla, ei ole sisäistä hengellistä kamppailua vaan sodankäyntiä.
Miksi kenenkään tulisi pelätä uskottoman hyökkäävän kimppuunsa, tai pitäisi lyhentää rukoustaan vihollisen hyökkäyksen vuoksi (jae 101), jos kyse on hengellisestä kamppailusta? Miten muka voisi tappaa vahingossa uskonveljensä hengellisessä kamppailussa? Allah jatkaa edellisen jakson sotateemaa (jae 104) sanoen ettei muslimien tule hellittää uskottomien takaa-ajossa. Bulandshahri selittää: "Kun uskottomat (kuffar) joutuvat ikuiseen kidutukseen ja vaivaan Helvetin syvyyksissä, muslimit riemuitsevat Taivaan (Jannah) autuudessa ja mukavuuksissa ilman mitään huolia tai murheita. Uskottomat (kuffar) eivät voi saavuttaa sitä asemaa, koska se on luvattu ainoastaan muslimeille. Tästä syystä muslimeilla on paljon suurempi syy taistella ja heidän on tehtävä se mitä suurimmalla innokkuudella."
Sitten Allah opastaa muslimeja tuomitsemaan Koraanin perusteella (jae 105); tuomitsee teeskentelijät ja varoittaa synnistä (jakeet 107-112); ja muistuttaa Muhammedia Allahin suojeluksesta käskien muslimien totella häntä (jakeet 113-116). Varoittaessaan jakeessa 115 olemaan seuraamatta "jotakin muuta tietä kuin uskovaisten", Allah perustaa islamilaisen lain ajatuksen ijma:sta, yhteisymmärryksestä. Sen mukaan kun islamin yhteisö on saavuttanut yhteisymmärryksen jostain asiasta, voidaan olla varmoja, että Allah on opastanut yhteisön totuuteen. Ibn Kathir selittää: "Muhammedin umma (yhteisö) on erehtymätön, kun he ovat yksimielisiä jossain asiassa, se on ihme, joka kasvattaa heidän kunniaansa heidän Profeettansa suuruuden kautta." Valitettavasti tämä käsite voi estää islamia uudistumasta: kun yhteisö on saavuttanut yhteisymmärryksen asiassa, siitä käsityksestä tulee yleensä muuttumaton. Vaikka harvat islamin puhemiehet Yhdysvalloissa myöntävät sen, tämä on totuus islamin sovinistisesta ideologiasta, joka pyhittää sodankäynnin vääräuskoisia vastaan ja heidän alistamisensa: koska se on asia, jossa kaikki islamin koulukunnat ovat yksimielisiä, sitä on hyvin vaikea syrjäyttää.
Allah hyökkää monijumalaisia vastaan, jotka "rukoilevat epäjumalia, nimittäin naispuolisia" ja Saatanaa Allahin sijasta (jae 117). Vielä yhtenä todisteena Allahin täydellisestä kaiken hallinnasta jae 119 sanoo hänen johtavan nämä uskottomat harhaan: "ja herättävä heissä himoja; olen totisesti käskevä heitä (taikatarkoituksessa) leikkaamaan kotieläinten korvia ja olen käskevä heitä pilaamaan Jumalan luomia." Viimeinen lause viittaa Al-Hasan bin Abi Al-Hasan Al-Basrin mukaan tatuointiin. Muhammed sanoi: "Allah on kironnut naisen, joka harjoittaa tatuointia ja sen joka hankkiin sellaisen itselleen, ja myös naisen, joka pidentää keinotekoisesti hiuksia, ja naisen, joka hankkii itselleen pidennetyt hiukset."
Tämän jälkeen Allah palaa naisiin. Hän puhuu miehen ja vaimon välisestä sopimisesta (jae 128). Ibn Abbas kertoo, että yksi Muhammedin vaimoista, Sawdah, "pelkäsi, että Allahin Lähettiläs eroaisi hänestä." Niinpä hän sanoi: "Oi Allahin Lähettiläs! Älä eroa minusta; anna minun päiväni Aishalle" - se on: sen sijaan, että viettäisit minulle varaamasi yön sängyssäni, vietä se jonkun muun vaimosi kanssa. Allah sanoo (jae 129) etteivät muslimit kykene kohtelemaan kaikkia vaimojaan tasapuolisesti, mutta Aisha vakuuttaa, että Muhammed oli poikkeus; hän "tapasi kohdella vaimojaan tasapuolisesti".
Allahin seuraava aihe on ... Allah. Hän painottaa kaikkivaltiuttaan, käskee oikeudenmukaisuuteen ja kritisoi uskottomia (joita ei pidä ottaa ystäviksi jakeiden 139 ja 144 mukaan) ja teeskentelijöitä sekä varoittaa, että Allah ei armahda niitä, jotka jättävät islamin kahdesti (jae 137). Muhammedin omat sanat ovat jyrkemmät: "Jos joku (muslimi) jättää uskontonsa, tappakaa hänet." Sitten Allah kritisoi teeskentelijöitä islamin pilkkaamisesta (jae 140) ja siitä, että he muka tukevat muslimeja vaikka ovat todellisuudessa heitä vastaan (jae 141). Uskovien ei tule ottaa uskottomia ystävikseen uskovaisten sijasta (jae 144).
Ja sitten Allah jälleen kerran palaa juutalaisten ja kristittyjen pahuuteen. Ne palkitaan, jotka eivät tee eroa Allahin profeettojen välillä (jae 152). Ibn Kathir sanoo: "Allah uhkailee niitä, jotka eivät usko häneen ja hänen Profeettaansa, niin kuin juutalaiset ja kristityt, jotka erottavat Allahin ja Hänen Lähettiläänsä uskostaan.. juutalaiset, kirotkoon Allah heidät, uskovat Profeettoihin, paitsi Isaan [Jeesus] ja Muhammediin, rauha heille. Kristityt uskovat Profeettoihin, mutta hylkäävät heidän Lopullisen Sinettinsä, ja kaikkein kunnioitetuimman heistä, Muhammedin, rauha olkoon hänen kanssaan... Niinpä, kuka hyvänsä hylkää yhdenkin Allahin Profeetoista, hän hylkää heidät kaikki, koska ihmiskunnan on uskottava kaikkiin Allahin maan päälle lähettämiin profeettoihin." Koska juutalaiset jättivät toistuvasti tottelematta Allahia, Allah "on sulkenut ne sinetillään heidän uskottomuutensa tähden" (jae 155). Ne juutalaiset, joilla on "perusteelliset tiedot", uskovat Muhammediin ja islamiin (jae 162).
Vakuutuksen "Eikä Pyhän kirjan omaavien joukossa ole ketään, jolla ei olisi oikeata uskoa häneen ennen kuolemaansa, (muuten) Ylösnousemuksen päivänä hän on todistava heitä vastaan" on katsottu tarkoittavan, että Jeesus palaa maan päälle - ja kun hän tulee, Muhammedin mukaan, hän "särkee Ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa jizyan (veron, jota ei-muslimit maksavat muslimihallitukselle suojelua vastaan)." Hän siis lakkauttaa ei-muslimeja alistavan dhimmiyden ja islamisoi maailman: "Silloin Allah hävittää kaikki muut uskonnot paitsi islamin ja Allah hävittää Al-Masih Ad-Dajjalin (Väärän Messiaan)."
Allah kehottaa kristittyjä muistamaan, että Jeesus oli luotu olento ja olemaan sanomatta "Kolminaisuus" (jae 171) - siis varoittaa, että Jumalaa ei saa sanoa kolminaisuudeksi. Ibn Kathir lainaa Koraania itseään (5:116) sanoen, että kristityt kohottivat Jeesuksen "ja hänen äitinsä jumaliksi Allahin rinnalle"; Kristittyjen Kolminaisuutta "Isä, Poika ja Pyhä Henki" ei mainita Koraanissa.
Kööpenhaminassa pidettiin 9.9.2017 konferenssi, jonka aiheena oli islamin alkuperä. Järjestäjinä olivat yhteistyössäInternational Free Press Society in Denmark sekä Humans Rights Service ja Document -järjestöt.
Puhujana oli professori Robert Martin Kerr. Hän toimii Inarah-tutkimusverkostossa, joka keskittyy Koraanin, islamin alkuperän ja sen varhaisen historian filologiseen ja kriittiseen tutkimukseen.
Luennolla oli noin 50-60 osallistujaa. Se ei ole paljon, mutta kuitenkin aika hyvin tiiviille kuusituntiselle luennolle muinaisista kivikirjoituksista ja kielistä, joista useimmat eivät ole edes kuulleet. Ulkopuolella oli vahdissa monta poliisia. Jopa Skandinaviassa tarvitaan nykyään aseistettuja poliiseja turvaamaan luentoja aramean kielen kieliopista. Länsi-Euroopan vapaus on vähitellen katoamassa.
Professori Kerr ei näytä uskovan, että Muhammad, jonka sanotaan perustaneen islamin, olisi lainkaan historiallinen hahmo. Muhammadia ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Kuten hän osoittaa, mitään aikalaistodistuksia ei Muhammadista ole. Ei ainuttakaan. Sana "Muhammad" voisi olla arvonimi tarkoittaen "ylistettyä", eikä suinkaan henkilökohtainen nimi.
Sunnimuslimit uskovat, että Muhammadin kuoltua muslimien johtajuus siirtyi neljälle niin sanotulle oikeaan johdetulle kalifille (seuraajalle), jotka olivat tunteneet Muhammadin henkilökohtaisesti: Abu Bakr, Umar, Uthman ja Ali. Shiiat tunnustavat ainoastaan Alin, joka oli Muhammadin vävy tämän tyttären Fatiman kautta.
Sunnit ja shiiat ilman muuta olettavat, että nämä ihmiset ovat todella eläneet. Kuitenkaan meillä ei ole mitään kouriintuntuvia todisteita, että nämä neljä kalifia olisivat olleet todellisia ihmisiä. He saattavat olla fiktiivisiä. Emme ole löytäneet ainuttakaan kolikkoa, joita nämä hallitsijat olisivat lyöneet. Sikäli kuin tiedämme, ei rahoja lyöty Mekassa tai Medinassa ennen kuin 800-luvulla. Se on kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun islamin ja islamilaisen valtakunnan kerrotaan syntyneen.
Ibn Ishaq, jonka väitetään kirjoittaneen ensimmäisen Muhammadin elämäkerran, laati teoksensa yli vuosisata sen jälkeen, kun Muhammadin sanotaan eläneen. Elämäkerran totuudenmukaisuutta voidaan vakavasti epäillä. Hadith-kirjallisuus, kertomukset Muhammadin sanoista ja teoista, koottiin vielä myöhemmin. Jopa muslimit myöntävät, että monet haditheista ovat sepitettyjä. Ilman näitä lähteitä emme tietäisi Muhammadista käytännössä mitään.
Tiedämme, että seitsemännellä vuosisadalla arabit valloittivat suuria alueita Persiasta Iberian niemimaalle. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen, mihin nämä arabit uskoivat ja mikä sai heidät aloittamaan valloituksensa, tai mistä ne edes alkoivat. Islamin ulkopuoliset historioitsijat, jotka kirjoittivat näistä tapahtumista, eivät mainitse Koraania, islamia eivätkä muslimeja, ja Muhammadista on vain harvoja mainintoja. Ehkäpä se islam, jonka me tunnemme, luotiin vasta arabien valloitusten jälkeen. Tämä jättää tietysti avoimeksi kysymyksen siitä, mikä oli valloituksien todellinen syy.
Arabivalloittajat eivät itsekään mainitse Koraania ensimmäisten vuosikymmenten aikana, luultavasti siksi, ettei sitä vielä ollut tunnistettavassa muodossa. Arabian kielen kirjoitusjärjestelmä ei myöskään ollut vielä täysin kehittynyt siihen aikaan, kun Koraanin väitetään kootun kirjaksi. Tämä aiheuttaa vielä lisää virhelähteitä.
Robert Martin Kerrin mukaan jotkut osat Koraanista saattavat hyvinkin olla ajalta ennen Muhammadia. Jopa koulutetut natiivit arabian puhujat pitävät osia Koraanista vaikeina ymmärtää. Näin oli myös jo tuhat vuotta sitten. Ibn Warraq on kirjoittanut joitakin erinomaisia ja yksityiskohtaisia kirjoja aiheesta.
Joissakin Koraanin osissa on eroavaisuuksia perinteiseen arabian kielioppiin. Tämä voi olla seurausta siitä, että osia Koraanista ei ollut kirjoitettu alunperin arabiaksi. Ne oli kirjoitettu arameaksi, joka on arabian sukuinen kieli, jota alueen kristityt käyttivät. Christoph Luxenberg on eräs niistä tutkijoista, jotka uskovat, että suuria osia nykyään tuntemastamme Koraanista on kirjoitettu alunperin syyriaksi, joka on aramean murre. Syyriaa puhuttiin laajasti Syyriassa ja sen lähialueilla, mutta ei juurikaan Arabian niemimaalla. Koraani vaikuttaisi olevan sekoitus juutalaisista ja kristityistä lähteistä, johon on lisätty arabialaista islamille omaleimaista materiaalia.
On mahdollista, että jotkut Koraanissa siteeratut kristilliset tekstit ovat peräisin itäisiltä lahkoilta, jotka eivät uskoneet kolmiyhteyteen. Toiset Koraanin luvut ovat suvaitsevampia kuin toiset, mutta jos uskomme tähän perinteisestä käsityksestä eroavaan historian tulkintaan, voisimme ajatella näiden perustuvan aikaisempiin juutalaisiin ja kristillisiin teksteihin.
Professori Kerr mainitsee lisäksi, että tärkeimmät (sunnilaiset) hadithien kokoajat al-Bukhari ja al-Muslim eivät milloinkaan käyneet Mekassa tai Medinassa tutustumassa Muhammadin elämän lähdemateriaaliin. Kuten Patricia Crone ja muut tutkijat ovat huomauttaneet, Mekka sijaitsee aavikolla eikä lähistöllä ole jokia tai suuria vesistöjä. Ei ole mitään ei-islamilaisia lähdettä, jonka mukaan Mekka olisi ollut tärkeä kauppakaupunki varhain 600-luvulla. Se, että Mekalla on niin keskeinen rooli islamilaisessa historiankirjoituksessa, saattaa koko tarinan islamin synnystä epäilyksen alle.
Kerr ja jotkut muut tutkijat uskovat, että arabivalloituksen lähde löytyy paljon pohjoisempaa. Ei Arabian niemimaan Hijazin alueen Mekasta ja Medinasta, vaan luultavasti lähempänä nykyistä Syyriaa ja Jordaniaa.
Kerr myös huomauttaa, että yhdenkään varhaisen Pohjois-Afrikan moskeijan qibla (rukoussuunta) ei osoita Mekkaan. Ei myöskään umaijadien moskeija Espanjan Cordobassa. Jopa islamin perimätiedossa mainitaan, että ensimmäinen rukoussuunta oli kohti Jerusalemia Mekan sijasta.
Arabivalloittajilla on saattanut olla jonkinlainen juutalaisuudesta ja kristinuskosta mallia ottanut monotoistinen uskonto, mutta valloitusten jälkeen sukupolvien ja vuosisatojen saatossa he hylkäsivät sen ja kehittivät sotaisamman uskonnon, joka toimi arabinationalismin ja imperialismin veturina. Ehkäpä valloitukset muovasivat enemmän islamia kuin islam valloituksia.
Käsittelin asiaa kirjoituksessani Robert Spencerin kirjasta Did Muhammad Exist? - An Inquiry into Islam's Obscure Origins. [Oliko Muhammad olemassa? - Tutkimus islamin hämärästä alkuperästä.] Sen esipuheen oli kirjoittanut nyt jo edesmennyt hollantilainen tutkija Hans Jansen, lahjakas arabisti ja modernin islamilaisen ajattelun professori. Hän osoittaa, että se vähäinen todistusaineisto, jota meillä on, ei vahvista kuudennen ja seitsemännen vuosisadan perinteistä islamilaista kertomusta.
Arkeologiset löydökset ovat itse asiassa ristiriidassa perinteisen kertomuksen kanssa. Asiaan voisivat tuoda valoa uudet argeologiset kaivaukset nykyisessä Saudi-Arabiassa ja Syyriassa. Saudi-Arabiassa tällaiset kaivaukset ovat kuitenkin kiellettyjä. Kovan luokan wahhabit ovat suorastaan tuhonneet joitakin kohteita. Saudien uskonnolliset johtajat eivät myöskään ole kiinnostuneita löydöksistä, jotka saattaisivat olla ristiriidassa heidän uskonnollisten näkemystensä kanssa, tai jotka saattaisivat heikentää heidän maansa keskeistä asemaa islamissa. Jos historian kertomus Muhammadista Mekassa ja Medinassa ei pidä paikkaansa, on Saudi-Arabia vain merkityksetöntä autiomaata, missä on valitettavan paljon öljyä.
Robert Spencer ehdottaa, että Muhammad saattaisi olla tarunomainen hahmo, vähän kuin Robin Hood, kuningas Arthur ja Wilhelm Tell, joiden tekoja myöhemmät tarinankertojat suuresti liioittelivat. Perinteinen kertomus Muhammadista on täynnä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia.
Mutta jos joku keksi Muhammadin, eivätkö he olisi keksineet sympaattisempaa hahmoa kuin raaka sotapäällikkö, josta saamme lukea perimätiedosta? Ehkäpä. Sen ajan arabit ovat kuitenkin saattaneet ajatella, että tällainen armoton hahmo toimisi paremmin inspiraationa valloituksille ja imperiumin rakentamiselle.
On epäselvää onko Muhammad koskaan elänyt. Ehkä hän oli jonkinlainen arabialainen sotapäällikkö, joka yhdisti eri heimot ja suuntasi näiden energian ulospäin valloitussotiin. Se ei eroaisi juurikaan siitä, miten Tsingis-kaani onnistui yhdistämään eripuraiset mongoliheimot mongolivaltioksi, joka oli kykenevä valloittamaan valtavia alueita.
Suurin ero on tietenkin, että Tsingis-kaanin ympärille ei muodostettu uskonnollista henkilökulttia. Ehkä meidän kannattaisi olla siitä kiitollisia. Muuten suurin äänestysblokki YK:ssa saattaisi olla OMC (Organisation of Mongolian Cooperation), ja BBC sekä New York Times varoittaisivat meitä Tsingisfobian vaaroista.
Jotkut perimätiedon kertomukset islamin varhaisvaiheista ja sen suurimmasta profeetasta eivät voi mitenkään pitää paikkaansa. Minkälainen vaikutus kriittisellä tutkimuksella on uskovaisiin muslimeihin? Tähän mennessä ei oikeastaan minkäänlaista. He perustavat edelleen elämänsä suurimmaksi osaksi sepitettyihin kertomuksiin jostakin, joka on joko tapahtunut tai ei ole tapahtunut 1400 vuotta sitten. Muslimit myös uhkaavat tappaa ihmisiä sellaisen miehen kunnian vuoksi, joka ei ehkä koskaan elänytkään.
Tänään jaan muutamia Tom Hollandin videoita ja äänikirjan. Holland esittää toisenlaisen teorian islamin synnystä. Hän hylkää islamin perinteiset legendat ja lähestyy aihetta aivan toisesta suunnasta. Hän uskoo Muhammadin kyllä olleen historiallinen henkilö, mutta islamin hän uskoo syntyneen vasta yli sata vuotta sen jälkeen, kun Muhammadin islamin lähteiden mukaan väitetään kuolleen.
Nämä ovat aika pitkiä videoita, mutta aiheesta kiinnostuneille varmasti katselemiseen käytetyn ajan arvoisia.
Aloitetaan dokumenttifilmillä, jonka esitys BBC:llä peruttiin ilmeisesti sen vuoksi, että sen pelättiin loukkaavan muslimeja (ja jotkut ilmeisesti myös uhkailivat väkivallalla). Minusta tuossa ei ole kyllä mitään, mikä voisi ketään loukata. Mutta arvioikaa toki itse:
Tällä videolla Tom Holland puhuu islamista Christopher Hitchensin hengessä. Kannattaa kuunnella myös kysymys ja vastaus -osuus.
Tällä videolla Holland esittää oman teoriansa islamin synnystä. Hänen mukaansa islam sai alkunsa Arabian niemimaan sijasta lähellä Palestiinaa ja alkuperäinen Mekka sijaitsi mahdollisesti nykyisessä Irakissa. Perustelut tuntuvat ainakin näin maallikon korvissa varsin vakuuttavilta.
Ja lopuksi vielä äänikirja, jossa Holland esittää teoriansa islamin synnystä: In the Shadow of the Sword.
Ajattelin tällä kertaa jakaa valtamediassa kirjoittavia blogisteja, jotka käsittelevät islamia kriittisesti. Näissä on se hyvä puoli, että niitä voi helpommin jakaa julkisesti vaikkapa facebookissa ilman, että leimautuu välittömästi vihapuhujaksi tai foobikoksi. Onhan ne sentään julkaistu kunnianarvoisissa aviiseissa.
Iltalehden blogeissa kirjoittava Alan Salehzadeh kertoo esittelyssään olevansa uusisuomalainen geopoliittisiin erikoistunut tutkija ja luennoitsija. Hän erottelee islamin ja poliittisen islamin toisistaan. Jälkimmäiseen kuuluu hänen mukaansa väkivaltainen jihadismi ja terrorismi.
Samoin iltalehden blogeissa kirjoittaa Pauli Vahtera, joka kirjoittaa huomattavasti Salehzadehia räväkämmin eikä yritä sovitella sanojaan kohteliaasti. Vahtera käsittelee usein maahanmuuttoa ja siinä sivussa vähän islamiakin.
Liian usein keskustelu islamin väkivaltaisuudesta pyörii doktriinin ympärillä -- mitä Koraani ja muut kirjoitukset (kuten hadith - Muhammadin sanat ja teot) todella sanovat ja tarkoittavat. Keskustelussa unohtuu, etteivät islamin kirjoitukset ole tarpeen sen selvittämisessä opettaako islam väkivaltaa ja sotaa vääräuskoisia kohtaan.
Historia riittää. Voimme tarkastella tosiasioita, jotka on näytetty toteen sekä muslimien että ei-muslimien historiallisissa lähteissä.
Tuskin oli kulunut vuosikymmentäkään islamin synnystä 600-luvulla, kun jihad purkautui ulos Arabiasta. Vain muutamassa vuosikymmenessä muslimit olivat pysyvästi valloittaneet kaksi kolmannesta sen aikaisesta kristitystä maailmasta. Nykyisen muslimimaailman ydin -- valtiot kuten Egypti, Syyria, koko Pohjois-Afrikka, Turkki -- olivat olleet 600-luvulla kristikunnan ydin.
Sen jälkeen kristittyä Eurooppaa vastaan käytiin jatkuvaa sotaa.
"Rauhan uskonto"? Kysykää Obamalta: Jos islam on rauhanomainen, eikö islamin olisi pitänyt olla rauhanomainen jo sen perustamisen aikoihin ja heti sen jälkeen?
Alle kolme vuosikymmentä islamin perustamisen jälkeen (622) kolme alkuperäisistä apostolien perustamista kristittyjen keskuksista ("patriarkaateista") -- Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem -- olivat joutuneet islamin haltuun. Neljäs, Konstantinopoli, vastusti urheasti islamin hyökkäystä satoja vuosia, kunnes islam lopulta valloitti sen 1453.
Vain kaukainen Rooma, vaikka muslimit ryöstivät ja polttivat sen jo vuonna 846 -- Vatikaani, viides kristittyjen muinainen patriarkaatti -- pysyi valloittamattomana.
Muita muslimien valloittamia tai hyökkäyksen kohteena olleita kansoja ja alueita vuosisatojen aikana olivat (nykyisillä nimillä ja satunnaisessa järjestyksessä):
Portugali, Espanja, Ranska, Italia, Sisilia, Sveitsi, Itävalta, Unkari, Kreikka, Venäjä, Puola, Bulgaria, Ukraina, Liettua, Romania, Albania, Serbia, Armenia, Georgia, Kreeta, Kypros, Kroatia, Bosnia-Herzegovina, Makedonia, Valko-Venäjä, Malta, Sardinia, Moldova, Slovakia ja Montenegro.
Harvat Euroopan alueet välttyivät suoralta islamin valloitukselta niiden kaukaisuuden vuoksi, kuten Iso-Britannia, Skandinavia ja Saksa. Se ei kuitenkaan tietenkään tarkoita, että ne eivät olisi joutuneet islamin hyökkäyksen kohteeksi.
Jopa luoteisimmassa Euroopan kolkassa - Islannissa - kristityillä oli tapana rukoilla, että Jumala säästäisi heidät "turkkilaisten terrorilta". Tämä ei ollut pelkkää vainoharhaisuutta. Niinkin myöhään kuin 1627 muslimimerirosvot ryöstelivät Islantia.
He ottivat neljäsataa vankia ja myivät heidät Algerian orjamarkkinoilla.
Edes Amerikka ei välttynyt islamin hyökkäykseltä. Muutama vuosi Yhdysvaltain perustamisen jälkeen, vuonna 1800, amerikkalaiset kauppalaivat joutuivat Välimerellä muslimimerirosvojen ryöstämiksi ja merimiehet joutuivat orjiksi.
Tripolin suurlähettiläs selitti Thomas Jeffersonille, että oli muslimien oikeus ja velvollisuus käydä sotaan vääräuskoisia vastaan missä tahansa he heitä tapaisivatkaan, ja ottaa kaikki saamansa vangit orjiksi.
Noina aikoina ei ollut salailua eikä poliittisesti korrektia keskustelua islamista.
Jo 700-luvulla bysanttilainen historioitsija Theophanes kirjoitti Chrongraphiassaan:
Hän [Muhammad] opetti kuulijoilleen, että ne jotka tappavat vihollisia -- tai tulevat vihollisen tappamaksi -- pääsevät paratiisiin [esim. Koraani 9:111]. Ja hän kertoi paratiisin olevan lihallinen ja aistillinen -- orgioita, joissa on ruokaa, juomaa ja naisia.
Siellä on myös joki, missä virtaa viiniä ... ja naiset ovat erilaisia, ja seksi kestää paljon kauemmin ja nautinto pidempään [esim. 56:7-40, 78:31, 55:70-77]. Ja kaikkea muuta hölynpölyä.
Kuusisataa vuotta myöhemmin, 1300-luvulla, Bysantin hallitsija Paleologus II sanoi muslimioppineelle:
Näytä minulle yksikin uusi asia, jonka tuli Muhammadilta, ja siinä me löydämme ainoastaa pahuutta ja epäinhimillisyyttä -- kuten käsky levittää hänen saarnaamaansa uskontoa miekalla.
Sellaista oli sen ajan rehellinen uskontojen välinen dialogi.
Toistetaan vielä, että edellämainitut tapahtumat ovat historiankirjoituksen valossa kiistämättömiä ja niistä todistavat sekä eurooppalaiset että muslimihistorioitsijat, islamin alkuajoista nykyaikaan.
Lyhyesti sanottuna, huolimatta siitä, mitä Koraani ja muut islamin kirjoitukset todella "tarkoittavat", suunnilleen tuhannen vuoden ajan -- poikkeuksena vain ristiretkiaika, jota nykyaikana pakkomielteisesti demonisoidaan -- muslimit kävivät hellittämätöntä sotaa Länttä vastaan.
He tekivät niin, ja tekevät edelleen, islamin nimeen.
Entä tänään? Oli se sitten lukio tai yliopisto, oli esittäjänä joko Hollywood tai uutismedia, vallitseva historiankertomus on, että muslimit ovat "suvaitsemattomien" länsimaisten kristittyjen historiallisia "uhreja". (Katso tästä vastaukseni Fox Newsin uutisemännälle, joka ihmetteli, miksi kristityt ovat aina sortaneet muslimeja.)
Maksamme nyt siitä, että olemme historiaton yhteiskunta. Muutamia vuosia islamilaisten syyskuun yhdennentoista hyökkäysten jälkeen -- jotka olivat vain viimeisimmät iskut vuosisatoja kestäneessä maailmalaajuisessa jihadissa Länttä vastaan -- amerikkalaiset valitsivat (kahdesti) presidentikseen miehen, jolla on musliminimi ja -tausta; miehen, joka avoimesti edistää samaa islamilaista ideologiaa, jota vastaan länsimaiset sotilaat ovat taistelleet vuosisatoja.
Yhdysvaltojen eurooppalaisten esi-isien -- jotka kaikki jossain vaiheessa joko taistelivat islamia vastaan tai tulivat sen valloittamaksi -- täytyy kääntyillä haudoissaan.
Mutta tämä kaikkihan on vain historiaa, kuten sanot? Miksi sitä pitäisi kaivella? Miksi emme voi antaa sen olla ja siirtyä eteenpäin, aloittaa uusi luku molemminpuolisessa suvaitsevaisuudessa ja kunnioituksessa, vaikka historiaa jouduttaisiinkin hieman mainitsemaan?
Tämä olisi oikein hyvä kysymys -- ellei oteta huomioon sitä tosiasiaa, että islamin valloitusvaihe ei ole koskaan loppunutkaan. Joka puolella maailmaa muslimit osoittavat yhä samaa imperialistista asennetta ja suvaitsematonta ylivaltaan pyrkimistä mitä heidän esi-isänsä osoittivat. Ainoa ero menneeseen on, että muslimimaailma on tällä hetkellä kykenemätön voittamaan Länttä tavanomaisella sodankäynnillä.
Se ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeen. Kiitos Lännen historiantuntemattomuuden, muslimien sallitaan vyöryä Eurooppaan, niin että tuskin päivääkään menee ilman, että uutisotsikoissa ei olisi käsittämätöntä muslimiväkivaltaa ei-muslimeja kohtaan. Tätä kirjoittaessa viimeisin isku tapahtui Ranskassa, missä muslimi hyökkäsi kirkkoon, pakotti papin polvistumaan ja leikkasi hänen kurkkunsa auki.
Tämä kaikki johtaa toiseen tärkeään kysymykseen: jos lännen ja islamin todellinen historia on käännetty päälaelleen, mitkä muut historialliset "totuudet" ovat virheellisiä? Tarina islamin väitetystä rauhanomaisuudesta on kyseenalaistettu vain, koska maailma näkee muslimien päivittäiset väkivallanteot. Mutta varmasti on muitakin pahoja ja kumouksellisia voimia, jotka ovat tarpeeksi älykkäitä olemaan paljastamatta itseään?
Tulevaisuudessa (minkälainen se sitten onkaan) ajastamme kirjoittavat historioitsijat luultavasti painottavat kuinka aikamme, jota ironisesti kutsuttiin "informaatioajaksi", ei ollut aika, jolloin ihmisillä oli oikeaa tietoa. Aikamme oli enemmänkin aikakausi, jolloin disinformaatio oli niin laajalle levinnyttä ja kyseenalaistamatonta, että koko sukupolvi eli vaihtoehtoisessa todellisudessa, autuaan tietämättöminä, kunnes kuplat lopulta puhkesivat.
---
