Douglas Murray sananvapaudesta ja maahanmuutosta

Euroopan nykyinen maahanmuuttokriisi on pahentunut mittaamattomasti ja kaikin tavoin, koska olemme kyvyttömiä ymmärtämään sananvapauden tärkeyttä, aivan joka tavalla. Minä uskon, että kun puhe menee vikaan, silloin ajatukset menevät vikaan ja sitten politiikka menee vikaan. Ja meidän politiikkamme on mennyt aivan vikaan viime vuosina, koska puhe on mennyt vikaan ja ajatukset ovat menneet vikaan.

Annan pari esimerkkiä. Viime vuoden syyskuussa hänen itsensä luoman kriisin ollessa kuumimmillaan, kansleri Merkel oli lounaalla YK:ssä New Yorkissa ja istui Facebookin Mark Zuckerbergin vieressä. Kansleri Merkelin epäonneksi, kuten voi käydä kenelle hyvänsä, hänen mikrofoninsa oli jäänyt päälle, ja se toisti noin 30 sekuntia hänen ja Mark Zuckerbergin välistä keskustelua, jonka he luulivat olevan yksityistä. Kansleri Merkel aloitti kysymyllä Mark Zuckerbergiltä, mitä hän voisi tehdä, etteivät ihmiset kirjoittaisi maahanmuuton vastaisia kirjoituksia Facebookiin, ja tämän vastaus oli "me kehittelemme sitä".

Mielestäni aivan kaikki, mikä on mennyt vikaan Euroopassa viime vuosina, voidaan tiivistää tuohon keskusteluun. Se kuvastaa täydellisesti ongelmaa. Kansleri Merkel ei muuten sivumennen sanoen pyri estämään vain itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan kaikkien sellaisten näkemysten levittämisen, joissa maahanmuutto esitetään hänen näkemyksensä vastaisesti.

Annan muutaman esimerkin siitä mitä tapahtuu, kun sanon, että puheen mennessä vikaan myös politiikka menee vikaan. George Orwell sanoo, että jos vapaus mitään merkitsee, se on oikeutta sanoa ihmisille asioita, joita he eivät halua kuulla. Jaetaan tämä kahteen osaan. Ensimmäiseksi se mitä kansleri Merkel ja muut mantereemme poliitikot, ja erityisesti Ruotsin hallitus, eivät halua ihmisten kuulevan: he eivät halua heidän kuulevan, että miljoonien ihmisten päästäminen Eurooppaan muutamassa kuukaudessa horjuttaa massiivisesti Euroopan yhteiskuntaa pitkälle tulevaisuuteen. He eivät halua kuulla sitä.

He haluaisivat uskoa, että yhteiskunnat ja kulttuurit, tällaiset kuin meidän, ovat valtavan voimakkaita olioita, sellaisia, joihin voidaan päästää miljoonia ihmisiä täysin erilaisista kulttuureista, ja he muuttuvat heti ensimmäisenä tai toisena päivänä saapumisensa jälkeen [meidän kaltaisiksemme]. Minä en usko kulttuurien olevan tällaisia. Ne ovat ennemminkin hauraita ekosysteemejä, joiden kasvaminen kestää vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja kehittyä, ja jotka voidaan tuhota yhden ihmisiän aikana.

Kansleri Merkel ja hänen kolleegansa ovat eri mieltä. Mutta estämällä keskustelun, he samalla estävät kysymykset, joita heidän olisi pitänyt kysyä. Ja on huomattavaa, että vain viisi vuotta aikaisemmin, kun hän teki tämän mielestäni katastrofaalisen päätöksen, kansleri Merkel piti yhden kuuluisimmista puheistaan, missä hän sanoi, että monikulttuurisuus on epäonnistunut.  Mitä hän tarkoitti sillä? Hän itse sanoi sen. Puheen alussa hän sanoi, että he olivat olettaneet, että vierastyöläiset menisivät takaisin kotiin. Minusta tämä osoittaa, miten joka ikinen askel on mennyt vikaan Euroopan sodanjälkeisessä maahanmuutossa, aivan murheellinen väärinkäsitys. Missään vaiheessa meidän poliitikkomme eivät miettineet, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ajateltiin, että maahanmuuttaneet ihmiset lähtisivät pois. Ajateltiin, ettei heitä tulisi niin paljon. Ajateltiin, että heitä kyllä tulee paljon, mutta he integroituvat. Ajateltiin, että ehkä heidän ei pitäisikään integroitua. Jotkut sanovat, että heidän pitäisi integroitua, mutta toiset sanovat, että on kolonialismia vaatia heitä integroitumaan.

Olimme täysin ulkona koko tapahtumaketjun ajan, osittain siksi, että tahallaan estimme itseltämme keskustelun. Keskustelun, jonka joutuisimme joka tapauksessa käymään jossain vaiheessa.  Annan pienen esimerkin tästä. Minulle on ollut selvää pitkän aikaa, että jos rajat avataan, kuten kansleri Merkel viime vuonna teki, on edessämme valtava joukko kysymyksiä.

Minusta kaikkein ilmiselvin kysymys on: onko Eurooppa sellainen paikka, mihin jokainen parempaa elämää haluava voi laillisesti tulla elelemään. Nykyinen ajattelu näyttää kuitenkin olevan padota tulva väliaikaisesti, mutta emme edelleenkään ole vastanneet yhteenkään perustavanlaatuiseen kysymykseen, joita kysyin saksalaiselta poliitikolta käydessäni yhtenä päivänä Berliinissä.

Jos olette minun laillani käyneet Kreikan ja Italian saarilla, olette nähneet valtavaa inhimillistä kärsimystä, eikä sitä voi mitenkään vähätellä. Ihmisiä on tullut Eurooppaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Kaukoidästä, monista eri syistä. He haluavat paremman elämän, monet ovat paenneet sotaa, poliittista vainoa. Hirvittäviä tarinoita. Mutta mikään niistä vastauksista, joita kansleri Merkel ja hänen kolleegansa ovat antaneet, eivät voi vastata tähän kysymykseen.

Mitä voidaan sanoa afganistanilaiselle pakolaiselle, kuten sille, jonka kanssa keskustelin Lesboksen saarella. Hän kysyi, että miksi saksalaiset antavat etusijan turvapaikkaan syyrialaisille pakolaisille? Syyriassa on ollut sisällissota vasta viisi vuotta, meillä on ollut 15 vuotta. Miksi ette ole yhtä anteliaita afganistanilaisille kuin olette kaikille muille?

Eritrea, josta kukaan eurooppalainen on tuskin kuullutkaan ennen viime vuotta. Hirvittävä yhteiskunta, josta monet miljoonat ihmiset lähtisivät Eurooppaan, jos vain saisivat siihen mahdollisuuden.

Nykyinen keskustelu on rajoittunut todellista turvaa tarvitseviin ja elintason perässä tuleviin maahanmuuttajiin. Oletetaan, että Euroopan Komission Frans Timmerman olisi oikeassa, kun hän arvioi, että 60 prosentilla Eurooppaan vuonna 2015 saapuneista ihmisistä ei ole sen suurempaa oikeutta olla Euroopassa kuin kenellä tahansa maailman ihmisellä. Sanotaan, että se olisi totta. Sanotaan, että tällä asialla on seurauksensa.

Sanotaan, että Saksa tulee karkottamaan kolme neljännestä niistä miljoonasta ihmisestä, jotka saapuivat viime vuonna. Sanotaan, että Ruotsi aikoo, kuten eräs hallituksenne ministereistä teeskenteli, karkottaa 80.000 ihmistä, jotka saapuivat viime vuonna. Mitään tällaista ei tule tapahtumaan. Se on täyttä valhetta ja heidän täytyy itsekin tietää se.  Heillä ei ole varaa eikä poliittista tahtoa suorittaa sellaista tekoa. Niinpä he jatkavat itsepetosta, ja lehdistö muiden muassa kieltäytyy kysymästä tarvittavia kysymyksiä.

Kuvitellaan, että kansleri Merkel ja Jean-Claude Juncker, jota meidän brittien ei luojan kiitos tarvitse enää paljon katsella, keksisivät sellaisen vartaloskannerin, joka pystyy läpi kulkeneesta ihmisestä sanomaan suoraan onko hän todellisen turvapaikan tarpeessa vaiko elintasopakolainen. Oletetaan lisäksi, että olisi poliittista tahtoa poistaa Euroopasta kuusi kymmenestä turvapaikanhakijasta, jotka ovat elintasopakolaisia eivätkä turvapaikan tarpeessa.  Haluaako Eurooppa edelleen toivottaa tervetulleeksi jokaisen, joka on todellisessa turvapaikan tarpeessa?

Minun mielestäni, vaikka se olisikin kovin kunnioitettavaa, se on kuitenkin mahdotonta. Vähän aikaa sitten puhuin kreikkalaisella saarella nuorten miesten kanssa, jotka olivat tulleet Bangladeshista, he olivat maan hallituksen vastustajia. He ovat hallituksen vihollisia, ja heillä on täysin perusteltu syy hakea turvapaikkaa Euroopasta. Mutta jos laskemme yhteen kaikki nämä maat, Bangladeshista Pakistaniin, Afganistanista Iraniin ja Irakista Syyriaan, Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, puhumme sadoista miljoonista ihmisistä, joilla on täysin perusteltu syy hakea turvapaikkaa Euroopasta. Tätä keskustelua kuulen hyvin harvoin käytävän. Kuulen hyvin harvoin kenenkään poliitikon pohtivan tätä ja puhuvan siitä realistisesti.

Ja tässä on se toinen ongelma. Kun poliitikot eivät salli puhetta, saamme huonoa puhetta, puhe menee vikaan. Annan pari esimerkkiä. Viime kuukausina olen havainnut sosiaalisessa mediassa ja joissakin Euroopan protestiliikkeissä lisääntyneen pakolaisten nimittelyn hyvin vastenmielisillä tavoilla. Jotkut protestiliikkeet sanovat kaikkien pakolaisten olevan "rapefugees", ja toiset nimittelevät heitä termillä "refujihadists".  Hölmöjä nimityksiä, ja loukkaavia.  Mutta näin siinä käy.

Kansleri Merkel teeskentelee, että kaikki maahantulijat ovat turvapaikan tarpeessa eikä kukaan heistä ikinä tule tekemään mitään pahaa kenellekään ja Eurooppa on heidän uusi kotinsa. Ja tietenkin tästä seuraa, että ihmiset alkavat sanoa, että kaikki turvapaikan hakijat ovat raiskaajia ja jihadisteja, myös ne jotka ovat itse asiassa paenneet raiskaajia ja jihadisteja.

Saman ilmiön voi nähdä Yhdysvalloissa. Heillä on presidentti, joka on niin haluton käyttämään sanoja islam tai islamisti tai islamismi tai islamilainen terrorismi, että jopa silloin, kun amerikkalaiselta panttivangilta leikataan pää irti allahu akbaria huutavan miehen toimesta Syyrian aavikolla, hän sanoo, että tällä teolla on luultavasti vähemmän tekemistä islamin kanssa kuin minkä tahansa muun uskonnon kanssa.

Se on väistämätöntä. Jos Yhdysvaltain presidentti on tällainen, on väistämätöntä, että jostain tulee vastapuoli, joka sanoo, ettei yhtäkään muslimia saa enää päästää Yhdysvaltoihin. Se on kuin Jin ja Jang, yö seuraa päivää. Sillä valtaa pitävien poliitikkojen sukupolvet yrittivät estää keskustelun, ja nyt tämä keskustelu menee huonoon suuntaan joka puolella Eurooppaa. Tämä on mielestäni kaikkein pahin uhka yhteiskunnallemme ja olemme uskomattoman haluttomia myöntämään sitä.

H. L. Mencken sanoi kerran, että vaarallisin mies mille tahansa hallitukselle on mies, joka osaa tehdä omat päätelmänsä eikä välitä olemassa olevista taikauskoista tai tabuista. Mutta meillä on niin paljon olemassa olevia taikauskoja ja tabuja. Ja meidän poliitikoillemme ne ovat olleet kovin hyödyllisiä nämä vuodet.

Ensimmäistä kertaa aikuisen elämäni aikana näen nyt miten pahaksi tämä voi mennä Euroopassa, viime viikolla Pariisissa ja Berliinissä ja nyt Tukholmassa, ja joku sanoi minulle Tukholmassa, että Ruotsi on maailman hulluin maa, lukuun ottamatta ehkä Pohjois-Koreaa. Voin vakuttaa teille, koska olen käynyt Pohjois-Koreassa, että te olette aivan samalla tasolla.

On niin monia asioita, joiden näemme menevän vikaan, sillä puhe on mennyt vikaan, sitten ajatukset ovat menneet vikaan, emmekä ole koskaan miettineet asioita kunnolla läpi. Meillä ei ole ollut rohkeutta käsitellä niitä ja meidät yritetään jopa vaientaa. Meidän täytyy vaatia saada olla eri mieltä itsemme kanssa ja toisten kanssa, ja tulee olemaan keskustelua ja debattia tulevina vuosina asioista, joista olemme eri mieltä. Meidän on oltavat tiukkoja siinä, ettei kukaan saksalainen tuomari tai kansleri, tai ruotsalainen poliitikko, Brysselin byrokraatti tai Britannian poliitikko sano meille mitä meidän tulee ajatella omasta tulevaisuudestamme. Meillä on siihen oikeus ja me pidämme siitä kiinni, mitä ikinä vuodet sitten tuovatkin tullessaan.

----

Douglas Murray Archive

Islamaiheisia kirjoituksia valtamediassa

Ajattelin tällä kertaa jakaa valtamediassa kirjoittavia blogisteja, jotka käsittelevät islamia kriittisesti. Näissä on se hyvä puoli, että niitä voi helpommin jakaa julkisesti vaikkapa facebookissa ilman, että leimautuu välittömästi vihapuhujaksi tai foobikoksi. Onhan ne sentään julkaistu kunnianarvoisissa aviiseissa.

Iltalehden blogeissa kirjoittava Alan Salehzadeh kertoo esittelyssään olevansa uusisuomalainen geopoliittisiin erikoistunut tutkija ja luennoitsija. Hän erottelee islamin ja poliittisen islamin toisistaan. Jälkimmäiseen kuuluu hänen mukaansa väkivaltainen jihadismi ja terrorismi.

Maltillista islamia ei enää ole olemassa

Onko fasismia vastustaa suurmoskeija-hanketta

Oletko sinäkin islamisti-foobikko

Samoin iltalehden blogeissa kirjoittaa Pauli Vahtera, joka kirjoittaa huomattavasti Salehzadehia räväkämmin eikä yritä sovitella sanojaan kohteliaasti. Vahtera käsittelee usein maahanmuuttoa ja siinä sivussa vähän islamiakin.

Suurmoskeijasta tulee vallan ja alistamisen symboli

Albaniassa muslimit syövät sianlihaa

Eija-Riitta Korhola kirjoittaa Iltalehden blogeissa ilmastonmuutoksen ja muiden aiheiden lisäksi myös välillä islamin lieveilmiöistä.

Suurmoskeija hakee valtaa pääsi sisältä

Kuinka lyödä vaimoa

Kun valot sammuvat

Tuula Malin käsittelee välillä myös maahanmuuttoaiheita.

Kärsimysnäytelmän katsomossa

Sotatieteiden maisteri Atte Kaleva kirjoittaa Uuden Suomen blogeissa myös islamin lieveilmiöistä.

Poliittinen suurmoskeija

Islamin ja jihadismin suhteesta

Jussi Kuosmanen kirjoittaa Savon Sanomissa:

Suurmoskeijalle jyrkkä ei

Massamurhattu unelma

Maahanmuutto ja sharia

Bill Warner: Migration and Sharia


Olemme sellaisessa historian vaiheessa, jossa islamilaisista maista muuttaa joukoittain ihmisiä kafirien maille, Eurooppaan ja Amerikkaan. Mitä tulee tapahtumaan? Mitä tämä tarkoittaa? Se mitä tulee tapahtumaan on vuosisatainen taistelu Euroopan ja Amerikan islamisoimiseksi mikäli islam aikoo toteuttaa päämääränsä.

Meillä on tässä kaksi täysin erilaista sivilisaatiota. Näemme näiden sivilisaatioiden eron kafirin käsitteessä. Kafir on täysin islamin ulkopuolella, hän on uskoton, vääräuskoinen ja kaikki kafirissa on pahaa. Katsotaanpa mitä islamin etiikka sanoo kafirin kohtelusta:

Koraanin jakeessa 48:29 sanotaan: "Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille [kafireille], mutta laupiaita toisiaan kohtaan." Tämä periaate on nimeltään "al wala wal bara", joka on joidenkin islaminoppineiden mielestä islamin toiseksi tärkein opetus. Se tarkoittaa, että muslimien tulee rakastaa sitä, mitä Allah rakastaa, se on islamia ja muslimeja, ja vihata ja halveksia sitä, mitä Allah vihaa ja halveksii, se on kafireita.

Meillä on tässä dualistinen eettinen järjestelmä, jossa muslimeja kohdellaan yhdellä tavalla ja kafireja toisella tavalla. Tämä erilainen eettinen järjestelmä erottaa sivilisaatiot toisistaan.

Sharia on ylin politiikkaa ohjaava sääntö islamissa. Amerikassa meillä on perustuslaki, mutta meidän lakijärjestelmäämme kutsutaan "jahiliyaksi", joka tarkoittaa tietämättömyyttä, eli siinä ei muslimia, islamia eikä Allahia ja siksi se täytyy tuhota ja purkaa. Tämä ei tapahdu yhdessä yössä, se on vähittäinen prosessi.

Sharia käsittelee kafireita ainoastaan alistamalla heidät. Kafir on alempiarvoinen kuin muslimi. Kafirin tulee olla "dhimmi", kolmannen luokan kansalainen. Kun islamilainen sivilisaatio tunkeutuu toisen sivilisaation alueelle islamilaiset maahanmuuttajat islamisoivat maan. Alamme jo nähdä merkkejä siitä. Euroopassa pakolaiset vaativat, että shariaa noudatetaan ja miespuolinen lääkäri ei hoida naispotilasta, ja toisin päin: naissairaanhoitaja ei voi hoitaa miestä. Tämä on sharian käytäntö, tämä on alistamista ja tässä on kyseessä sivilisaatiosta, joka pyrkii hallitsemaan toista sivilisaatiota. Tämänkään ei tarvitse tapahtua yhdessä yössä.

Islam valloitti Anatolian, jota me nykyään kutsumme Turkiksi, vuonna 1453, mutta vei vuosisatoja ennen kuin sharia oli voimassa koko Turkissa. Se on hidas prosessi, mutta se toimii aina. Muistakaa että Lähi-itä oli alunperin kristitty. Mitä tapahtui? Sharia otettiin käyttöön, kristityistä tuli dhimmejä ja lopulta heidät eliminoitiin vuosisatojen saatossa.

Voit sanoa nyt, että "tuohan on naurettavaa!". Tunnen töistä joitakin mukavia muslimeja eivätkä he yritä muuttaa mitään. He yrittävät vain elää elämäänsä. Muista, että tarvitaan vain muutamia johtajia, ei jokaisen amerikkalaisen muslimin tarvitse olla sharian kannattajia, he eivät ehkä edes tiedä mitä sharia tarkoittaa. Mutta imaami tietää. Ja Muslimiveljeskunnan johtajat tietävät. Ja he ovat niitä, jotka keskustelevat mediassa ja vaikuttavat politiikkaan.

Mitä sitten tapahtuu, kun islam muuttaa toiseen sivilisaatioon? Tuo sivilisaatio saa nauttia sharian implementoinnin pitkästä ja kuluttavasta prosessista. Lopulta kafirien kansakunta kärsii tappion. Tämä on historian opetus. Pohjois-Afrikka, Egypti - ne olivat kristittyjä maita, mutta eivät enää. Siellä on joitakin kristittyjä jäljellä, mutta heidätkin eliminoidaan lopulta. Tämä on sivilisaatioiden välinen konflikti.

Ongelmana on se, että islam haluaa voittaa, mutta me haluamme vain tasapelin. Tiedäthän miten sama toimii urheilussa? Aivan. Ja tässä käy samalla tavalla. Meidän tulee päättää haluta voittaa ja olla vallassa, jotta voittaisimme. Muuten meidät tuhotaan. Ja meistä tulee dhimmejä. Näin islam on toiminut koko 1400-vuotisen historiansa ajan.

Carlqvist: Kuolema maahanmuuton vuoksi

Ingrid Carlqvist Gatestone Institute-sivustolla:

Massamaahanmuutto vaatii yhä uusia uhreja Ruotsissa. Murhat, hyökkäykset ja raiskaukset ovat tulleet osaksi tämän pienen vain kymmenen miljoonan asukkaan maan arkea, kun se viime vuonna aukaisi ovensa melkein 163.000:lle maahanmuuttajalle. Viimeisin uhri on 22-vuotias Alexandra Mezher. Hänet puukotti kuoliaaksi eräs niin sanottu yksin saapunut pakolaislapsi vastaanottokeskuksessa, missä hän työskenteli.

Vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on vähentynyt dramaattisesti sitten tammikuun neljännen, jolloin Ruotsi otti käyttöön rajatarkistukset Ruotsin Tanskan vastaisella rajalla, ovat jo maahantulleet ihmiset valtava ongelma kunnille, poliisille ja kansalaisille. Poliisi on häviämässä taistelun katurikollisuutta vastaan, samoin päivittäisiä vastaanottokeskusten tapahtumia vastaan - joihin kuuluvat yleiset järjestyshäiriöt tappeluineen, raiskauksineen ja uhkailuineen.

Vastaanottokeskuksissa vallitsee anarkia. Tammikuun 27:nä päivänä poliisi hälytettiin teini-ikäisten asuntolaan Lindåsissa, missä oli syntynyt mellakka. Poliisimies Johan Nilsson kertoi paikallislehti Barometernille:

"Eräälle nuorelle kieltäydyttiin myymästä makeisia ja hän suuttui henkilökunnalle. Hän kutsui kokoon 15 ystäväänsä ja henkilökunta joutui lukitsemaan itsensä oven taakse siksi aikaa, kun joukkio rikkoi ikkunoita ja muuta omaisuutta. Tekijä, joka väittää olevansa 16-vuotias, on epäiltynä mellakan aloittamisesta ja toinen henkilö on epäiltynä laittomasta uhkauksesta ja väkivaltaisesta mellakoinnista."

Epäilty kuitenkin vapautettiin myöhemmin, kun hän esitti dokumentin, joka todisti hänet alle 15-vuotiaaksi, jolloin hänellä ei ole rikosoikeudellista vastuuta.

Toinen vakavampi tapahtuma sattui Signalistenin vastaanottokeskuksessa Västeråsissa tammikuun 20. päivä. Kymmenen poliisia saapui paikalle, koska 10-vuotiaan pojan raportoitiin tulleen toistuvasti raiskatuksi. Väkijoukko otti poliisit vastaan käytävällä huutaen ja puiden nyrkkejään. Tilanne kehittyi niin pahaksi, että poliisit joutuivat pakenemaan henkensä edestä. Eräs poliiseista kertoi myöhemmin, että he onnistuivat pakenemaan vain, koska paikalla oli koirapartio:

"Taaksemme tuli vielä enemmän ihmisiä. Olin henkisesti varautunut taistelemaan hengestäni. Meitä oli 10 poliisia kapeassa käytävässä. Kuulin jonkun huutavan, että siellä oli hätäpoistumistie. Uskoin, että meidät päihitettäisiin helposti ympäristön ja vastustajien määrän vuoksi."

Poliisimies kirjoitti raporttiinsa myös, että hän toivoo tulevaisuudessa lisää koulutusta siitä, miten "käsitellään joukkoja ahtaissa tiloissa".

On selvää, ettei Ruotsin poliisi enää selviydy velvollisuuksistaan. Poliisipäällikkö Dan Eliasson vaati hiljattain 2500 uutta poliisia ja 1600 siviilityöntekijää poliisiin hoitamaan kasvanutta terroriuhkaa ja pakolaistulvaa. Ottaen huomioon ajan, mikä menee poliisien koulutukseen, kestää luultavasti kauan ennen kuin poliisi saa täydennystä. Eliasson vaati myös 1.8 - 2.8 miljoonan kruunun korotuksia budjettiin, koska "pakolaistilanne kasvattaa huomattavasti poliisin työmäärää".

Hän mainitsi erityisesti rajavalvonnan ja vastaanottokeskusten tarvitsevan lisäresursseja ympäri maan: "Joudumme menemään sinne usein, siellä on tappeluita ja häiriöitä".

Tammikuun 26. päivä tapahtui se, mitä kaikki olivat pelänneet. Poliisi saapui "yksin saapuneiden lapsien" vastaanottokeskukseen Möndalissa varhain aamulla saatuaan tiedon puukkotappelusta. Heidän saapuessaan oli jo liian myöhäistä. Vastaanottokeskuksen työntekijä Alexandra Mezher makasi vertavuotavana lattialla yhden hoitamansa "lapsen" puukottamana. Hän kuoli sairaalassa muutamaa tuntia myöhemmin.

Poliisi pidätti somalimiehen, joka väitti olevansa 15-vuotias, murhasta epäiltynä, samoin epäiltynä toisen nuoren murhayrityksestä - tämä oli yrittänyt estää puukotusta. Tekijä vangittiin myöhemmin. Paikallislehti GT:n mukaan henkilökunta oli aikaisemmin useasti varoittanut, että tekijällä oli psykiatrisia ongelmia.

Mezherin perhe on Libanonin kristittyjä, jotka pakenivat Libanonin väkivaltaisuuksia 25 vuotta aikaisemmin. Alexandran äiti, Chimene Mezher kertoi brittiläiselle Daily Mail-lehdelle:

"Lähdimme pakoon Libanonin sisällissotaa, väkivaltaa ja vaaroja. Tulimme turvalliseen Ruotsiin perustamaan perheen. Mutta se ei ole enää turvallinen... Enkä ymmärrä miksi...miksi Alexandra? Hän halusi auttaa heitä, mutta he tekivät tämän. Haluan vain vastauksia."

Chimene Mezher syyttää Ruotsin poliitikkoja tyttärensä murhasta. Mölndalin, Göteborgin lähiön, viimeaikainen dramaattinen väestönkasvu pelottaa monia sen 60.000:sta asukkaasta. Alle vuodessa sinne on muuttanut 8000 turvapaikanhakijaa - heistä puolet niin sanottuja "yksin saapuneita pakolaislapsia".

Nyt on tullut ilmi, että vastaanottokeskuksen, jossa Alexandra Mezher surmattiin, henkilökunta oli toistuvasti valittanut kestämättömistä olosuhteista. Vuosi sitten työntekijät varoittivat liian vähäisestä henkilökunnasta ja yksin työskentelemisestä: "Tähän mennessä ei ole tapahtunut mitään vakavaa, mutta vielä kyllä tapahtuu", sanoi epätoivoinen työntekijä, joka soitti sosiaalihuollon tarkastusvirastoon ("Inspektionen för vård och omsorg", IVO). IVO tutki vastaanottokeskuksen, mutta heidän mukaansa kaikki oli kunnossa. Kun Mezher murhattiin, oli hän yksin keskuksessa kymmenen turvapaikanhakijan kanssa. Murhaan ei ole vielä löydetty motiivia.

Kun poliisipäällikkö esiintyi "Hyvää huomenta Ruotsi" TV showssa päivä Mezherin murhan jälkeen, hän ilmaisi sympatiaa murhaajalle, mutta tuskin edes mainitsi uhria. Se synnytti raivon sosiaalisessa mediassa. Eliasson sanoi:

"Olette tietysti kiihtyneitä kaikkien osallisten puolesta. Luonnollisesti uhrin ja hänen perheensä vuoksi, mutta myös sen yksinäisen nuoren pojan vuoksi, joka teki niin hirveän teon. Mitä hän onkaan joutunut kokemaan? Minkälaista traumaa hän kantaa? Tämä koko pakolaiskriisi osoittaa, kuinka epäreilua elämä on niin monissa maailman paikoissa. Meidän on yritettävä ratkaista tämä parhaan kykymme mukaan."

Sosiaalisen median ilmapiiri on nyt lähes vallankumouksellinen. Ihmiset laittavat nettiin videoita, joissa he syyttävät hallitusta murhasta ja siitä, että Ruotsiin on tuotettu väkivaltaisia ihmisiä ja että ruotsalaiset on täysin unohdettu.

Alexandra Mezher (vasemmalla) murhattiin "yksinsaapuneiden pakolaislasten" vastaanottokeskuksessa, missä hän työskenteli. Hänet puukotti asukas, joka on tullut Somaliasta ja joka väittää olevansa 15-vuotias. Kun poliisin päällikkö Dan Eliasson (oikealla) puhui murhasta televisiossa, hän ilmaisi sympatiansa murhaajalle jättäen uhrin lähes huomiotta.

Mitä Ruotsin hallitus oikein ajattelee? Onko se sitä mieltä, että oikeus turvapaikkaan menee kaiken muun edelle - jopa omien kansalaisten turvallisuuden edelle?

Gatestone Institute soitti Sofia Häggmarkille, sitoutumattomalle oikeusministeriön virkamiehelle maahanmuuttajien oikeuksista. Tässä haastattelu:

Tuleeko kenellä tahansa olla oikeus hakea turvapaikkaa Ruotsista, vaikka se johtaisi Ruotsin tuhoon?

"Oikeus turvapaikkaan on hyvin vahva. Meillä on kansainväliset säännöt ja EU:n säännöt, jotka sanovat, että jos henkilö tulee EU-maahan, hänellä on oikeus hakea turvapaikkaa."

Onko oikein sanoa ei, jos maassanne on ryhmiä, jotka tulevat turvapaikanhakijoiden uhkailemiksi - sellaiset vähemmistöt kuin romanit, juutalaiset ja saamelaiset? Tai että Ruotsilla ei ole varaa siihen?

"Ei, jos henkilöllä on perusteet turvapaikkaan tai häntä uhkaa kotimaassaan kuolemanrangaistus tai kidutus, emme voi kieltää heiltä turvapaikkaa."

Eikö Ruotsin hallituksen tärkein tehtävä ole suojella Ruotsia ja ruotsalaisia?

 "Meidän täytyy noudattaa kansainvälisiä sääntöjä; olemme pakotettuja siihen. Meidät voidaan haastaa Euroopan Unionin tuomioistuimeen ellemme salli ihmisten hakea turvapaikkaa."

Kumpi on tärkeämpää - ruotsalaisten henki vai riski siitä, että teidät haastetaan Euroopan Unionin tuomioistuimeen?

"En voi vastata tuohon kysymykseen; voin ainoastaan kertoa, mitä ovat säädökset."

Sanot siis, että jos 30 miljoonaa ihmistä tulee tänne tappamaan meitä, me emme voi puolustautua, me emme voi estää sitä?

 "Voin ainoastaan sanoa, että oikeus turvapaikkaan antaa hyvin vahvan suojan."

 Mutta ei ruotsalaisille?

"Jos henkilö tappaa jonkun täällä Ruotsissa, oikeusjärjestelmä käsittelee asian ja syyttää tekijää. Meidän on tarkasteltava jokaista turvapaikanhakijaa yksilöllisesti."

Tiedätkö yhtään tapausta maailman historiasta, että valtio olisi välittänyt enemmän muiden maiden kansalaisista kuin omistaan?

 "En voi vastata tuohon. Mutta ei ole mitään sääntöä, mikä asettaisi rajan kuinka monta [turvapaikanhakijaa] Ruotsi voi ottaa vastaan."

 Eli ei ole mitään suunnitelmaa sen varalle, että maa on täynnä ja kansalaiset ovat peloissaan?

"Ei ole."

Mitä mieltä itse olet, onko tämä niinkuin pitää?

"En voi vastata tuohon. Se ei ole minun työtäni."

 Jos useat miljoonat muslimit tulevat tänne ja toimeenpanevat sharia-lain, niin oikeus turvapaikkaan on käytännössä aiheuttanut maamme demokratian kumoamisen, ruotsalaisten korvaamisen muun maalaisilla ja koko Ruotsin yhteiskuntajärjestelmän tuhoamisen. Onko kukaan teistä miettinyt tällaisia kohtalokkaita seurauksia?

"Ymmärrän ajatuksesi."

Toimet joihin hallitus ryhtyi 4. tammikuuta olivat tapa lopettaa maahanmuutto vaarantamatta oikeutta turvapaikan hakemiseen, koska niillä jotka astuvat Ruotsin maaperälle, on oikeus hakea turvapaikkaa. Hallitus määräsi vastuun juna- ja lauttayhtiöille, jotka operoivat Ruotsin ja Tanskan välillä, mikä tarkoittaa, että noiden yhtiöiden täytyy palkata vartiohenkilökuntaa estämään tulijoita, joilla ei ole esittää passia tai henkilötodistusta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmiset eivät voi liikkua vapaasti Pohjoismaiden välillä sitten Pohjoismaiden passivapauden säätämisen vuonna 1952.

Henkilötietojen tarkistukset ovat aiheuttaneet ongelman Tanskalle, joka ei ole lainkaan halukas pitämään kaikkia Ruotsiin haluavia turvapaikanhakijoita. Niinpä Tanska pani toimeen omat rajatarkistuksensa Saksan rajalla.

Muutoin Tanska on valinnut eri tien kuin Ruotsi. Sen sijaan, että estäisi ihmisiä hakemasta turvapaikkaa, Tanskan parlamentti sääti uuden lain tammikuun 26. päivä, joka asettaa turvapaikanhakijoille kovia vaatimuksia - vaatimuksia, joiden hallitus toivoo vähentävän tulijoiden määrää. Uudet säännöt määräävät:

• Lyhyemmät oleskeluluvat
• Tiukennokset perheenyhdistämiseen
• Valtion oikeus takavarikoida turvapaikanhakijan omaisuutta kulujen kattamiseksi
• Tiukemmat ehdot pysyvään oleskelulupaan
• Helpompi oleskeluluvan peruutus
• 10% alennus turvapaikanhakijan rahallisiin etuihin

Jopa Tanskan sosialidemokraatit tukivat lakeja. Vuonna 2010 he vaativat, että Eurooppa "antaa tilaa islamille", mutta nyt se on näköjään tehnyt täyden u-käännöksen. Sosialidemokraattien puheenjohtaja Henrik Sass Larsen julkaisi mielipidekirjoituksen Politiken-lehdessä:

"Teemme kaikkemme rajoittaaksemme ei-länsimaalaisten pakolaisten ja maahanmuuttajien määrää tässä maassa. Siksi olemme menneet näin pitkälle - paljon pitemmälle kuin koskaan kuvittelimme. Teemme tämän, koska emme halua uhrata hyvinvointivaltiota humanismin nimissä. Sillä hyvinvointivaltio on... sosialidemokraattien poliittinen projekti. Massamaahanmuutto - katsokaa vaikka Ruotsia - tuhoaa hyvinvointivaltion talouden ja sosiaalisen perustan."

Mutta monen sukupolven rakentaman hyvinvointivaltion suojeleminen ei näytä olevan Ruotsin sosialidemokraattien päämäärä. Jotkut ovat jo kauan väittäneet, että sosialidemokraattien kiintymys maahanmuuttoon johtuu puolueen pyrkimyksestä täyttää maa "vaalikarjalla" ja se on saanut nyt uutta pontta. Muslimit näyttävät tutkimusten mukaan usein äänestävän vasemmistoa. Esimerkiksi Ranskan muslimit äänestivät 93 prosenttisesti sosialistista presidenttiä Francois Hollandea ja lähes 90% Amerikan muslimeista äänesti presidentti Obamaa.

Viimeaikaisten mielipidemittausten perusteella Ruotsin pääministeri Stefan Löfven todella tarvitsee muslimien äänet pysyäkseen vallassa. Arvostettu kyselytutkimuslaitos Sifo julkaisi puolueiden tammikuun kannatusluvut. Sosialidemokraattien tulos oli säälittävä 23,2% - huonoin tulos sitten 1967. Puolue sai 31% kannatuksen 2014 vaaleissa ja sitä pidettiin huonona.

Kun uudet rajatarkastukset saatettiin voimaan tammikuussa ja turvapaikanhakijoiden määrä väheni 10.000:n viikottaisen tulijan huipusta 820:een (tammikuun kolmas viikko), kukaan ei osannut sanoa, oliko se seurausta rajakontrollista vai talvisesta säästä.

Kaikkiaan 162.877 ihmistä haki turvapaikkaa Ruotsista vuonna 2015. Se on lähes kaksinkertaisesti edelliseen vuoteen verrattuna ja moninkertaisesti enemmän kuin 2000-luvun keskiarvo, joka on noin 33.000 vuodessa.

Nyt sisäministeri Anders Ygeman kertoo Dagens Industri-lehdessä, että hän on antanut poliisille ja maahanmuuttoviranomaisille tehtäväksi karkottaa maasta jopa 80.000 viime vuonna saapunutta turvapaikanhakijaa. Hallitus suunnittelee käyttävänsä tilauslentoja. Anders Ygeman kuvailee operaatiota "hyvin suureksi haasteeksi".



Alkuperäinen kirjoitus: http://www.gatestoneinstitute.org/7363/sweden-death-by-immigration

Nicolai Sennelsin haastattelu

Löysin MV-lehdestä linkin tähän Homma-foorumilla julkaistuun ja Veikko Suvannon kääntämään Nicolai Sennelsin haastatteluun. Kirjoitus on niin mainio ja ajankohtainen, että julkaisen sen tässäkin blogissa:


HommaForumin M.K.Korpela haastatteli Nicolai Sennelsiä 17.12.2009.

Nicolai, kertoisitko lyhyesti tähänastisen elämäntarinasi?

Synnyin vuonna 1976 ja kasvoin Tanskan maaseudulla. Opiskellessani Kööpenhaminassa toimin teinejä avustavana sosiaalityöntekijänä. Psykologian opintojeni aikana soitin myös muutaman vuoden ajan puoliammattilaisessa rockbändissä. Olen tehnyt koko aikuisikäni työtä ongelmanuorten kanssa. Minun on aina ollut helppoa pitää heistä, saada heihin yhteys ja auttaa heitä. Olen kehitellyt uudenlaisia terapiamuotoja, etenkin musliminuorille, ja niitä on kehuttu monissa ammattilehdissä, sanomalehdissä ja radiossa.

Milloin aloit kiinnostua integraatioon ja islamiin liittyvistä kysymyksistä?

Kymmenen vuotta sitten Tanskassa sattui kammottava tapaus. Neljä muslimipoikaa raahasi nuorta naista tukasta pitkin Kööpenhaminan suurinta ostoskatua Strøgetia ja yritti raiskata tämän. Vaikka nainen huusi ja oli selvää että jotakin hirveää oli tekeillä, kukaan ei tehnyt elettäkään estääkseen tätä tapahtumasta. Kuvitelkaa: nuorta naista raahataan pitkin Tanskan vilkkainta ostoskatua eikä kukaan puutu tähän mitenkään. Pahinta mitä itsetunnolleen, henkilökohtaiselle etiikalleen ja humanistisille arvoilleen voi tehdä on olla estämättä pahan tapahtumista, vaikka se sitten merkitsisikin työtoverien, ystävien tai suvun paheksuntaa tai jopa mustaa silmää. Jos autamme heikompiamme vain silloin kun se ei merkitse minkäänlaista riskiä meille itsellemme, olemme hyödyttömiä pelkureita. Nykyään tämä auttaminen ei ole niinkään fyysistä – joskin kaikkien miesten pitäisi mielestäni oppia kamppailutaitoja joko taistelulajeissa tai armeijassa – vaan pikemminkin henkistä. Kirjeiden kirjoittaminen yleisönosastoihin, blogin pitäminen, rehellisten ajatustensa ilmaiseminen keskustelun siirtyessä lounastauolla islamiin tai maahanmuuttoon – kaikki tällainen auttaa paljon. Sen sijaan passiivisena pysyminen samalla kun naisia kohdellaan kaltoin ja epäonnistunut integraatio uhkaa koko arvojärjestelmäämme ja hyvinvointivaltioitamme merkitsee vastuusta vetäytymistä. Etenkin miesten tulisi suhtautua vakavasti osaansa naisten suojelijoina.

Kuten suurin osa tanskalaisista, minäkin olin järkyttynyt raiskaustapauksesta kuullessani. Sekä tapauksen brutaalisuus että naisen jääminen vaille apua tuntui hirvittävältä. Ennen tätä tapausta en ollut ottanut islamin ja muslimimaahanmuuton kritiikkiä kuuleviin korviini, mutta sen jälkeen aloin kuunnella vakavissani. Noihin aikoihin olin edelleen varma että integraatio onnistuisi ennen pitkää ja että jännitteet etnisten ryhmien välillä johtuivat pääasiassa yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Pelkäsin myös arvostelua muiden taholta siinä määrin etten kertonut heille epäilyksistäni. Nyt on toisin: en enää äänestä sosiaalidemokraatteja enkä välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat muslimikulttuuria yms. koskevista mielipiteistäni. En ole myöskään enää passiivinen – tunnen kunnia-asiakseni puolustaa alistettuja musliminaisia ja vapauksiamme ja näyttää ihmisille, että meillä on oikeus sanoa kakistelematta mitä mieltä olemme islamista ja muslimimaahanmuutosta.

Sivumennen sanoen: kävi sattumalta niin, että kolme noista neljästä muslimipojasta tuomittiin joksikin aikaa laitokseen jossa minä olin tuolloin töissä. He olivat epävarmoja, hämmentyneitä nuoria miehiä, joilla oli muslimimiehille liiankin tyypilliset sovinistiset asenteet ja voimakas uhrimentaliteetti eikä mitään varsinaisia elämänarvoja, paitsi pyrkimys saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Kertoisitko konfliktistasi Kööpenhaminan kaupunginhallituksen kanssa?

Tehtyäni vuosia töitä sekä tanskalais- että muslimilasten ja -nuorten kanssa minulle oli valjennut, että näiden kahden kulttuurin välillä on hyvin syviä psykologisia eroja. Nämä erot ovat niin syvällekäyviä että muslimien täytyisi luopua monista perustavista arvoistaan voidakseen integroitua yhteiskuntaamme ja tuntea itsensä tanskalaisiksi, suomalaisiksi, saksalaisiksi jne.

Koska olen rikollisuuteen ja maahanmuuttajiin erikoistunut psykologi, Kööpenhaminan integraatiovastaava Jakob Hougaard kutsui minut osallistumaan integraatiota käsittelevään konferenssiin kaupungintalolla. Keskustelu koski rikollisia maahanmuuttajia, maahanmuuttajia ja integraatiota, maahanmuuttajia ja terrorismia, maahanmuuttajia ja rinnakkaisyhteiskuntia jne. Minua alkoi ärsyttää keskustelun yleinen kulku, sillä kaikki osanottajat niputtivat ”maahanmuuttajat” yhteen ikään kuin he kaikki tulisivat samasta kulttuurista. Esitin omana käsityksenäni että suurin osa ongelmallisista maahanmuuttajista tulee muslimikulttuureista ja että meidän tulisi ratkaisuja ja toimintamalleja miettiessämme ottaa huomioon kulttuuriset tekijät. Tämä oli liian suoraa puhetta sekä Hougaardille että suurimmalle osalle keskustelijoista. Toinen keskustelu konferenssissa koski sitä että meidän pitäisi auttaa rikollisia maahanmuuttajia löytämään rauha elämässään rohkaisemalla heitä suuremmassa määrin uskonnon pariin. Tällöin minä muistutin Hougaardia ja muita keskustelijoita monista Koraanin kohdista, joissa yllytetään muslimeja tekemään rikoksia – ja että monet Kööpenhaminan moskeijoista tiedetään erittäin radikaaleiksi. Tämäkin oli poliitikoille liikaa.

Sittemmin olen väitellyt Kööpenhaminan pormestarin kanssa sanomalehti Jyllands-Postenin nettisivuilla pitämässäni blogissa nimeltä ”Kulttuurien kuilu”. Debatti alkoi siitä että hän lupasi kustantaa muslimien uskonnolliset juhlat, jos nämä auttaisivat häntä tulemaan valituksi uudelleen paikallisissa vaaleissa 17. 11. 2009. Hän ei muuten voittanut vaaleja. Valitettavasti voittaja, Klaus Bondam, on tavallaan vielä huonompi vaihtoehto: koska hän on avoimesti homoseksuaali ja käyttää meikkiä, hänellä tulee luultavasti olemaan vaikeuksia kommunikoida muslimiyhteisön kanssa.

Miksi muslimien kanssa on niin vaikea saada aikaan dialogia korkeasta rikollisuusasteesta ja integraatio-ongelmista?

Syy piilee kulttuuripsykologiassa. Muslimikulttuurissa ihmiset katsovat, että heidän elämäänsä kontrolloivat pääasiassa ulkopuoliset tekijät: islam, Allah, imaami, perheen isä, kulttuurin normit ja perinteet sekä – aina kun ilmenee jokin ongelma – vääräuskoiset ja etenkin vääräuskoiset auktoriteetit. Länsimaisessa kulttuurissa tilanne on monessa suhteessa päinvastainen. Katsomme olevamme itse vastuussa elämästämme. Pidämme motivaatiotamme, elämänkatsomustamme, ajattelutapaamme, kommunikointi- ja toimintatapojamme tärkeimpinä elämäämme vaikuttavina tekijöinä. Siksi meillä on niin paljon psykiatreja ja terapeutteja, suuri määrä yhteiskuntatieteitä, rivikaupalla elämänhallintakirjoja yms., jotka on kirjoitettu sisintä elämäämme ajatellen ja perustuvat sille ajatukselle että me luomme ja hallitsemme itse elämäämme. Nämä asiat ja tämä katsantokanta puuttuvat muslimikulttuurista. Jos olet muslimi ja sinulla on jokin ongelma, sinua ei ole kasvatettu ajattelemaan: ”Mitä teen väärin koska joudun jatkuvasti vaikeuksiin?” Muslimikulttuurissa katse on aina suunnattu ulkomaailmaan: ”Kuka teki tämän minulle, minun elämälleni?”

Tällainen ajattelutapa saa ihmisen pitämään aina itseään uhrina ja jotakuta tai jotakin ulkopuolista syypäänä ongelmiinsa. Professori Bernard Lewis, kuuluisa islam-historioitsija, on tehnyt saman havainnon. Hän muotoili tämän kulttuurieron niin, että länsimaalaiset kysyvät: ”Mitä tein väärin?”, kun taas muslimit kysyvät: ”Kuka teki tämän minulle?”

Niinpä monet muslimit ovat sitä mieltä etteivät he ole itse vastuussa ongelmistaan. Ja on vaikea puhua ihmiselle hänen ongelmistaan jos hänen mielestään kaikki on jonkun muun syytä...

Liittyykö rikollinen käyttäytyminen jotenkin kasvatukseen?

Mitä suurimmassa määrin. Hyvän kasvatuksen saaneilla ihmisillä on yleensä hyvä itsetunto, he ovat yleensä hyväntuulisia ja osaavat ratkaista ongelmansa rakentavalla tavalla. Heidän on helppo rakastaa lähimmäisiään ja olla hyödyksi sekä heille että itselleen.

Kokeneena ammattipsykologina voin kertoa että useimmilla rikollisilla on sisimmässään paljon vihaa, epävarmuutta ja hyvin vähän kykyä empatiaan. Tärkeä kysymys on seuraava: miksi niin monet muslimit saavat sellaisen kasvatuksen joka tekee heistä rikollisia?

Vastaan kysymykseen analogialla. Jotkin perheet tarjoavat lapsille hyvän kasvuympäristön. He oppivat ottamaan vastuuta, tuntemaan empatiaa ja tajuamaan että tuhoisat tunteet kuten viha, kateellisuus, kostonhalu jne. ovat negatiivisia ja että ne tulee pitää kurissa. Toiset perheet taas tarjoavat huonon kasvuympäristön: lapsista tulee yhteistyökyvyttömiä, haluttomia sopeutumaan yhteiskunnan sääntöihin, piittaamattomia muista ja itsestään jne. Tässä mielessä jokaisessa perheessä on oma kulttuurinsa, omanlaisensa tunne- ja kulttuuriympäristö joka muokkaa siinä kasvavia ihmisiä. Perheet ovat erilaisia ja voivat vaikuttaa ihmisten kehitykseen terveellisellä tai epäterveellisellä tavalla, ja sama pätee myös kulttuureihin.

Ei ole epäilystäkään että muslimikulttuuri tarjoaa yleisesti ottaen epäterveen kasvuympäristön. Sille ominainen vihan ihailu, naisellisten piirteiden (joita psykologiassa kutsutaan ”feminaksi”) tukahduttaminen, epävarma suhde kunniaan, uhrimentaliteetti ja kyvyttömyys nähdä yhteys oman käytöksen ja omien ongelmien välillä on kaikki omiaan luomaan epäkypsiä, aggressiivisia ja matalalla itsetunnolla varustettuja yksilöitä.

Pidetäänkö näkemyksiäsi poliittisina eikä ammattipsykologin esittäminä kiihkottomina havaintoina?

Minua ja kirjaani on toki kritisoitu. Kuten voitte itsekin kuulla, sanon asiat suoraan. Mutta kriitikoillani joko ei ole kokemusta työskentelystä muslimien kanssa tai sitten he ovat itse muslimeja. Kun luennoin opettajille ja sosiaalityöntekijöille kouluissa joissa on paljon muslimeja, he ovat aina samaa mieltä kanssani. Noissa tilaisuuksissa keskustelu ei koske sitä, olenko väärässä vai oikeassa, sillä he kaikki ovat tehneet täsmälleen samanlaisia havaintoja kuin minä. Luentojen päätteeksi siirrymme heti pohtimaan ratkaisuja. Kirjani arvosteltiin hiljattain tanskalaisten ammattipsykologien lehdessä PsykologNyt. Arvostelu oli hyvin myönteinen ja kirjaa kuvailtiin ”provosoivaksi herätyshuudoksi, vakuuttavaksi ja konkreettisiin esimerkkeihin perustuvaksi”. Myös monet sanomalehdet kirjoittivat siitä myönteisesti ja jopa kuuluisin muslimipoliitikkomme, Naser Khader, joka on itsekin kirjoittanut kirjan muslimikulttuurista, antoi siitä myötämielisen lausunnon. Khaderin mukaan ”Nicolai Sennelsin ammattikokemus on poikkeuksellinen ja hänen selkeät esimerkkinsä tekevät tästä kirjasta pakollista luettavaa jokaiselle opettajalle ja sosiaalityöntekijälle”. Ihmiset joilla on kokemusta muslimeista pitävät minua kokeneena ammattipsykologina.

Mikseivät media ja akateemiset piirit reagoi millään tavoin? Johtuisiko tämä siitä että ne toimittajat ja yliopistoväki, joilla on niin sanoakseni oma lehmä ojassa myönnytyspolitiikassa, olisivat vaarassa joutua luopumaan urastaan? Paluu assimilaatiopolitiikkaan merkitsisi monille monikultturismista uran tehneille ihmisille mediassa ja yliopistoissa henkilökohtaista katastrofia.

Tärkein opinkappale akateemisissa piireissä on se että syyn ja seurauksen laki ei päde muslimien kohdalla. Tarkoitan syyllä ja seurauksella yksinkertaisesti sitä että ihmiset luovat itse oman elämänsä. Yliopistomaailmassa opetetaan että köyhien ja yhteiskunnalle vahingollisten ihmisten kohtalo on meidän muiden käsissämme. Kuitenkin on selvää että muslimit ovat itse vastuussa ongelmistaan kieltäytymällä integroitumasta, oppimasta tanskaa, tarjoamasta lapsilleen koulutusta, työskentelemästä, avautumasta läntiselle kulttuurille jne. Naisellisten piirteiden tukahduttaminen on erityisen vahingollista sekä heidän naisilleen, miehilleen ja lapsilleen että mahdollisuudelle rakentaa vapaita, demokraattisia ja humaaneja yhteiskuntia. Yliopistoväen mielestä syyn ja seurauksen laki pätee ainoastaan rikkaiden ihmisten kohdalla: kun he ovat epätoivoisia tai epäonnistuneita, se on heidän omaa syytään ja heille ihan oikein... Naurettavaa. Jos emme halua näyttää ihmisille, missä määrin he ovat itse vastuussa ongelmistaan, kuinka voimme opettaa heitä ratkaisemaan nuo ongelmat?

Iso-Britannia ja Ruotsi tuntuvat kilpailevan siitä, kumpi on Euroopan mestari lakaisemaan ongelmat maton alle. Tanskaa taas pidetään joskus eräänlaisena vapaamman keskustelun edelläkävijänä. Mutta tämä käsitys Tanskasta ei ehkä ole täysin oikea – osa tanskalaista mielipideilmastoa ovat kuitenkin edelleen Tøger Seidenfaden ja DR. Onko Tanskan politiikassa siis muuttunut viime vuosina niin paljon kuin puheista voisi päätellä?

Tanska on maailmankuulu avoimesta islamia ja muslimimaahanmuuttoa koskevasta keskustelusta. Ja tämä huomio on epäilemättä ansaittu. Sanomalehdissä julkaistaan jatkuvasti kirjeitä joissa kritisoidaan islamia ja muslimien epäonnistunutta integraatiota. Tanskalaiseen kulttuuriin yksinkertaisesti kuuluu, että ihmisiä jotka suuttuvat arvostelusta ja menettävät malttinsa pilkataan julkisesti. Meillä on toki myös ihmisiä jotka eivät tajua islamin ja etnisten jännitteiden vaaraa. Ei ole epäilystäkään että äärivasemmistolaiset lehdet kuten Tøger Seidenfadenin Politiken menettäisivät lukijoita – ja siten myös rahaa – jos ne ottaisivat realistisemman asenteen näihin ongelmiin. Mutta ne menettävät lukijoita joka tapauksessa ja ainoat äärivasemmistolaiset puolueet, Enhdeslisten ja De Radikale Venstre, ovat nekin hiljalleen valumassa eduskunnan viemäristä alas. Normaali kadunmies ja -nainen näkee selvästi mitä maallemme on tapahtumassa. Hän tapaa aggressiivisia muslimeja diskoissa, lastensa kouluissa, metrossa jne. On tärkeää että ihmiset puhuvat näistä asioista. Jokainen joka mainitsee muslimimaahanmuuttoa koskevista huolistaan vaikkapa työpaikalla auttaa monia työtovereitaan ajattelemaan asiaa ja puhumaan siitä avoimemmin töissä, perheaterioilla jne.

Jos saisit päättää, mikä olisi tärkein muutos jonka tekisit tavassa käsitellä muslimimaahanmuuttajia?

Ihmisten kutsuminen täysin erilaisesta kulttuurista asumaan meidän maissamme on suurin sosiologinen koe ihmiskunnan historiassa ja on selvää että se päättyy huonosti. Syvällekäyvät muutokset kokonaisen maanosan demografiassa ovat äärimmäisen vaarallisia. Maahanmuuttajat joilla ei ole halua assimiloitua – siis omaksua kulttuurimme ja tulla länsimaalaisiksi – eivät kuulu tänne. Meidän pitäisi löytää planeetaltamme jokin paikka jossa sellaiset ihmiset voisivat elää ilman painetta sopeutua ja jossa heidän yhteiskunnalle haitallinen käytöksensä, uskonnollinen fanatisminsa ja taloudellinen taakkansa ei vahingoittaisi heidän ympäristöään.

Maahanmuuttokriittisillä keskustelupalstoilla myönnytyspolitiikkaa pidetään onnistuneen integraation täydellisenä vastakohtana. Etenkin muslimivoittoisilla alueilla asuneet tanskalaiset ja ruotsalaiset sanovat että myönnytykset saavat muslimit vain vaatimaan lisää. Onko myönnytyksillä vaikutusta rikollisuuteen? Ovatko kaikki myönnytykset pahasta vai näetkö niissä joitakin valoisia puolia?

Myönnytykset vahvistavat epäilemättä muslimien tunnetta että he ovat voimakkaita ja oikeassa. Se saa myös meidät näyttämään heikoilta heidän silmissään. Heidän uhrimentaliteettinsa kasvaa joka kerta kun joku myönnytyspolitiikan harjoittaja avaa suunsa. Myönnytykset nimittäin kuuluvat läntiseen perinteeseen. Me odotamme että tekemällä kompromisseja ja olemalla ystävällisiä saamme toiset tuntemaan kiitollisuutta ja tekemään parhaansa ratkaistakseen ongelmansa. Muslimit ajattelevat toisin – heidän kulttuurissaan koira joka haukkuu kovimmin pääsee päälliköksi.

Me olemme tottuneet ajattelemaan että vain pienet koirat haukkuvat – isojen koirien ei tarvitse haukkua, koska ne voivat tehdä mitä haluavat. Kun ne haukkuvat, ajattelemme että ne ovat epäkypsiä ja tarvitsevat vain lisää kasvatusta. Tekemällä myönnytyksiä ja kompromisseja omien arvojemme suhteen saamme muslimit pitämään meitä heikkoina ja haavottuvaisina, ja he tuntevat yhä vähemmän tarvetta sopeutua kulttuuriimme. Myönnytyspolitiikka on kuolettava seuraus kyvyttömyydestä ymmärtää tätä oleellista eroa läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.

Pahinta mitä myönnytyspoliitikot ja poliittinen korrektius ovat saaneet aikaan on se että monet ihmiset pelkäävät sanoa mielipiteensä. Ihmiset pelkäävät vaikuttavansa rasistilta tai saavansa huonon maineen. Minun neuvoni heille on: älkää välittäkö! Jos näkisitte neljän pojan raahaavan tyttöä hiuksista – ettekö yrittäisi estää heitä? Jos olette vakavasti huolissanne islamista ja muslimimaahanmuutosta – eikö teidän vastuunne ole puhua siitä?

---

Kirjoituksen voi ladata tästä linkistä PDF-dokumenttina.

Carlqvist: Ruotsi on romahtamassa

Ingrid Carlqvist kirjoittaa Gatestone Institut -sivustolla:

Ruotsi on lähellä täydellistä romahtamista. Yhä useammat kunnat varoittavat, että jos tulijoita tulee tällä tahdilla, hallinto ei voi enää taata tavanomaisia palveluita kansalaisille. Lisäksi viranomaisten pahaenteiset lausunnot ovat saaneet ruotsalaiset pelkämään mitä huominen tuo tullessaan. Jos tulijoiden tulva jatkuu, ruotsalaisista tulee 10-15 vuodessa vähemmistö omassa maassaan.

Lokakuun yhdeksännen lehdistötilaisuudessa pääministeri Stefan Löfven sanoi, että Ruotsi on kriisissä. Kun häntä pyydettiin selventämään lausuntoaan, hän ei kuitenkaan kyennyt antamaan vastaukseksi yhtäkään järkevää lausetta.

Kiireesti kokoonkutsutussa lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin heti ylimääräisen hallituksen kokouksen jälkeen, pääministerin rinnalla oli kolme muuta ministeriä. Tilaisuuden tarkoituksena tuntuu olleen välittää kaksi viestiä:

1.  Kertoa maailmalle ja Ruotsin kansalle, että Ruotsi kohtaa "yhden historiansa suurimmista humanitaarisista haasteista".
2. Että majoitustilat ovat loppu ja tulijoiden täytyy valmistautua asumaan teltoissa.

Ministereiden puheiden jälkeisessä kysymysosiossa journalisti Tomas Ramberg Ruotsin radiosta kysyi: "Sanot, että Ruotsi valmistautuu kriisiin. Mitä tarkoitat noilla dramaattisilla sanoilla?"

Stefan Löfvenin vastaus oli käsittämätön:

"Joo, ensinnäkin me kaikki olemme keskellä ja tarkoitan sitä vakavasti, kun ilmaisen suuren kiitokseni kaikille ihmisille, jotka tekevät valtavan hyvää työtä tässä humanitaarisessa ponnistuksessa, se on juuri niin kuin oikeus- ja maahanmuuttoministeri juuri sanoi. Se mitä me itse asiassa teemme on, että me pelastamme ihmishenkiä, kun ihmiset tulevat pommien keskeltä, tappamisesta, vainosta, heidän elämänsä on pirstaleina. Me autamme heitä ja se on suuri humanitaarinen ponnistus ja tietysti kun näemme niiden ihmisten määrän, jotka ovat sen tarpeessa, jotka etsivät suojelua, että tämä on yksi suurimmista humanitaarisista ponnistuksista. Ja koska me olemme tämän kriisin edessä, osittain siksi minä, me olemme hahmottelemassa tänään, että valmistaudumme tilanteeseen, jossa ihmisiä täytyy asuttaa telttoihin, koska seisomme humaanin pakolaispolitiikan takana, oikeuteen turvapaikkaan, mutta voimme nyt nähdä, ettemme voi sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että nyt tulee enemmän ihmisiä lyhyessä ajassa ja meidän täytyy tarjota katto heidän päänsä päälle. Sitten on vielä -- vielä muutakin voidaan tarvita."

Oli miten oli, niin se tosiasia, että hallitus puhuu nyt tulijoiden asuttamisesta telttoihin, saattaa olla viesti, että Ruotsi, kaikesta huolimatta, ei halua olla kaiken tämän jälkeen enää "humanitaarisen" taistelun etulinjassa. Ruotsin jääkylmän talven viettäminen teltassa saattaa olla sellainen tulevaisuudennäkymä, joka saa tulijat valitsemaan jonkun muun maan kuin Ruotsin. Ellei ole, Ruotsin järjestelmän täydellinen romahdus on käsillä.

Vuonna 2014 tanskalainen historioitsija ja yhteiskunnallinen kommentaattori Lars Hedegaard huomautti profeetallisesti kirjassaan "Farliga ord" (Vaaralliset sanat), että kansakuntien taloudellinen romahdus tapahtuu aina nopeasti ja ennalta arvaamattomasti:

"Jos historiasta voidaan löytää mitään opetusta, se on se, että se mitä et usko tapahtuvan, tapahtuu. Uudestaan ja uudestaan. Lännen ja erityisesti Ruotsin maahanmuuttopolitiikan lopullinen seuraus on talouden romahtaminen -- sillä kuka sen kaiken lopulta maksaa? Ja taloudelliset romahdukset, sitten kun ne tapahtuvat, tapahtuvat aina hyvin nopeasti."

Juuri nyt Ruotsin hallitus lainaa rahaa ulkomailta maksaakseen maahanmuuton kustannukset. Mutta määrä on riittämätön. Lokakuun kahdeksantena Ruotsalainen Paikallisviranomaisten ja Alueiden Järjestö (SKL) varoitti, että kuntien on nostettava veroprosenttia kahdella. Keskimääräinen kunnallisvero on jo 32%, minkä päälle useimmat ruotsalaiset maksavat vielä valtionveroa. Kahden veroprosentin nosto tarkoittaa 15.000 kruunua lisäveroja jokaiselle keskivertotaloudelle.

Myös korkea-arvoiset poliitikot ja virkamiehet sanovat tilanteen olevan hyvin vakava. Lokakuun ensimmäisenä sisäministeri Anders Ygeman sanoi, että nykyinen tulijoiden tulva johtaa "valtaviin taloudellisiin vaikeuksiin"; ja muutama päivä myöhemmin Maahanmuuttoviraston johtaja Anders Danielsson selitti, että "tämän tuntemamme järjestelmän puitteissa olemme tulemassa tiemme päähän". Tällaisia lausuntoja ei ole koskaan ennen kuultu Ruotsissa, varsinkaan "pyhää" maahanmuuttoa sivuavissa asioissa. Tähän asti ruotsalaisille on jatkuvasti kerrottu, kuinka he asuvat rikkaassa maassa, jolla ei ole mitään ongelmaa hoidella sinne haluavia turvapaikanhakijoita.

Euroopan Unionin suurimpaan maahan Saksaan (81 milj. asukasta) odotetaan tänä vuonna saapuvan 1,5 miljonaa maahanmuuttajaa, mutta tulijoita tulvii myös paljon pienempään Ruotsiin. Maantieteellisesti Ruotsi on suuri, mutta se on lähinnä metsää ja erämaata eikä asukkaitakaan ole kuin vajaat 10 miljoonaa. Vuoteen 2010 saakka Ruotsi otti vastaan noin 25.000 maahanmuuttajaa vuodessa. Pääministeri Fredrik Reinfeldt teki kuitenkin 2010 sopimuksen maahanmuuttomyönteisen Vihreiden (Miljöpartiet) kanssa -- hän on tunnustanut tehneensä sen rangaistaakseen äänestäjiä siitä, että he olivat päästäneet Ruotsidemokraatit (Sverigedemokraterna) Ruotsin parlamenttiin.

Reinfeldtin sopimus avasi maahanmuuton tulvaportit. Vuonna 2014 81.000 ihmistä haki turvapaikkaa Ruotsista ja 33.500:lle se myönnettiin. Monet tulijat kuitenkin toivat myöhemmin maahan sukulaisensa, mikä kasvatti lukua huomattavasti. Viime vuonna 110.000 ihmistä sai oleskeluluvan Ruotsista. Tähän lukuun täytyy vielä lisätä tuntematon määrä laittomia siirtolaisia.

Nyt puhutaan 180.000:n turvapaikanhakijan tulosta Ruotsiin 2015. Tämä luku on kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna. Jos puolelle heistä myönnetään turvapaikka ja he tuovat mukanaan keskimäärin kolme sukulaista, puhumme noin 270.000:sta maahanmuuttajasta -- yhdessä vuodessa. Yli 8000 ihmistä saapui viime viikolla ja heistä 1716 oli niin sanottuja "yksin saapuneita pakolaislapsia".

Vain valtamediaa seuraavat ruotsalaiset saavat käsityksen, että kaikki pakolaiset ovat tulleet Syyriasta, mutta syyrialaisten määrä on itsea asiassa alle puolet koko määrästä: viime viikon tulijoista 2864 väitti tulleensa Syyriasta, 1861 Irakista ja 1820 Afganistanista. Selvästikin monet ihmiset maista, jotka eivät ole sodassa, ovat nähneet tilaisuutensa tulleen hakea turvapaikkaa Ruotsista, mutta tästä valtamedia ei katso olevansa velvollinen kertomaan seuraajilleen.

Jokaiselle selväjärkiselle pitäisi olla päivänselvää, että nyt on tapahtumassa väestön vaihto. Ruotsalainen taloustieteilijä Tino Sanandaji (alkuperältään Iranin kurdi, ja siksi kovempi pala kuin useimmat ruotsalaiset maahanmuuttokriitikot, joita syytetään välittömästi rasismista) kirjoittaa blogissaan, että ruotsalaiset voivat pian olla vähemmistö omassa maassaan:

"1000 - 1500 turvapaikanhakijaa päivässä 15 vuoden ajan on 5.5 - 8.2 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Vuoden 2014 lopussa Ruotsin väestöstä oli tilastokeskuksen (SCB) mukaan 21,5% ulkomaalaistaustaisia: 2,1 miljoonaa 9,7 miljoonasta. Etnisten ruotsalaisten -- syntynyt Ruotsissa ruotsalaisille vanhemmille -- osuus on pysytellyt noin 7,7 miljoonassa ja sen odotetaan pysyvän samana tai hieman pienentyvän. Jos ulkomaalaistaustaiset lisääntyvät 5,6 miljoonalla, heistä tulee enemmistö."

Ruotsin etelärannikolla sijaitseva Trelleborg (43.000 asukasta) on yksi niistä kunnista, johon on tulvinut pakolaisia. Yli 100 "yksin saapunutta pakolaislasta" saapuu lautalla Saksasta tavallisena päivänä. Kahden viime viikon aikana on rekisteröity yli 1000 tällaista nuorta. Yli puolet heistä on nyt häipynyt ja heidät on merkitty kadonneiksi. Kukaan ei tiedä miksi tai mihin he ovat menneet. Lisää tähän 13.000 aikuista turvapaikanhakijaa.

Improvisoituja väliaikaisia majoitustiloja on tehty urheilukeskuksiin, jäähalleihin ja Sturupin lentokentän hotelliin, vain muutamia mainitakseni.

Trelleborg on kirjoittanut epätoivoisen avunpyynnön hallitukselle, samoin kuin vain muutama viikko sitten teki myös Örkeljungan kunta, täysin turhaan. Trelleborgin kaupunginjohtaja ja maahanmuuttojohtaja, joka allekirjoitti kirjeen 1. lokakuuta, kirjoitti:

"Aikaisemmin monet turvapaikanhakijat ovat tulleet Tanskasta Malmöhön, mutta tämä muuttui pari viikkoa sitten. Syyskuun 10:stä lokakuun 1:een saapui Trelleborgiin lautalla 14.100 turvanpaikanhakijaa. Vauhdin hidastumisesta ei ole mitään merkkejä: se tuntuu vain jatkuvasti kasvavan. Tiistaina, 22. syyskuuta, Trelleborgiin saapui Maahanmuuttovirastosta viesti, että kunnalla on velvollisuus tarjota saapuville lapsille ja nuorille asunto ja ylläpito kunnes virasto on päättänyt heidän sijoituspaikastaan... Trelleborg on nopeasti joutunut tilanteeseen, missä kunnan normaalit palvelut vaarantuvat...Haluan tuoda tällä kirjeellä esiin, miten valtavan kuormitettuja me olemme."

Nähtävästi oikeus- ja maahanmuuttoministeri Morgan Johansson on sittemmin ollut yhteydessä Trelleborgin kaupunginjohtajaan puhelimitse keskustallakseen ratkaisuista. Lokakuun 9:tenä Maahanmuuttovirasto päätti, että Trelleborg vapautetaan velvollisuudestaan majoittaa yksinsaapuneita lapsia. Ainut konkreettinen apu on tähän mennessä tullut naapurikunnilta, jotka ovat tarjonneet majoitusta joillekin Trelleborgin maahanmuuttajille.

Noin 30 kilometrin päässä Trelleborgista sijaitseva Malmö on myös vakavan paikan edessä. Viime viikkoina Ruotsin kolmanneksi suurimman kaupungin rautatieasema on ollut täynnä tulijoita ja vapaaehtoiset, jotka toivat ensimmäisinä päivinä ruokaa, vettä ja vaatteita, ovat nyt menettäneet kiinnostuksensa. Sydsvenska Dagbladet -lehti teki yhteenvedon Malmön epätoivoisesta tilanteesta, missä jopa kaupungin tyhjää vankilaa ehdotettiin (mutta hylättiin) pakolaislasten asunnoiksi. Nyt se pääsee ehkä aikuisten pakolaisten asuntolaksi.

Filipstadin sosialidemokraattinen kaupunginjohtaja Per Gruvberger varoitti myös hiljattain, että hänen 6000:n asukkaan kuntansa ei pysty järjestämään koulua ja lastenhoitoa 1100:lle turvapaikanhakijalle, jotka ovat hänen kuntansa vastuulla.

Oikeus- ja maahanmuuttoministerin Morgan Johanssonin vastaus hänen avunpyyntöönsä oli: "Tarpeen vaatiessa Filipstadin täytyy vain laajentaa toimintojaan."

Tämä Johanssonin tunteeton lausunto sai naapurikunta Årjängin johtajan Daniel Schützerin raivostumaan. Hän kirjoitti puoluetoverilleen Facebookissa:

"Anteeksi kielenkäyttöni, mutta Morgan Johansson on ihan vitun typerä. 'Laajentakaa', hän sanoo. Ei meiltä mitään vitun tiiliä ja lautaa puutu vaan opettajia!!!"

Maahanmuuttovirasto, jonka tehtävänä on selvittää tulijoiden syyt turvapaikan hakemiseen, hukkuu ymmärrettävästi töihinsä. Jopa ennen nykyistä "pakolaiskriisiä" -- ja huolimatta 1200:sta viime vuonna palkatusta työntekijästä -- sen henkilökunta on helisemässä. Ammattiliitto on huolissaan yhä useammista väkivallateoista, vandalismista ja itsemurhan yrityksistä -- tänä vuonna sellaisia on raportoitu (elokuuhun mennessä) 1021 tapausta.

"Työtilanne on hyvin kuormittava. Paine on valtava. Työolosuhteet ovat huonontuneet vakavasti", sanoi Sanna Norblad, paikallisen ST ammattiyhdistyksen puhemies Norrköpings Tidningarille.

Samalla kun tämä kaikki tapahtuu, monet ruotsalaiset katselevat kauhistuneina sivusta ja pohtivat, milloin vääjäämätön romahdus tapahtuu. Samaan aikaan hämmästyttävän suuri osa kansalaisista uskoo luottavaisesti, että "Isänmaa" laittaa kaiken kuntoon. Se on hyvin ruotsalainen suhtautumistapa, lapsen toiveikkuus, josta Peter Santesson, Demoskop-tutkimuslaitoksen johtaja, kirjoitti Dagens Opinion -lehdessä. Santesson esittää, että ruotsalaisilla on luja usko yhteiskuntajärjestykseen, ja he ovat vakuuttuneita siitä, että "jossain ylempänä on aina joku, joka on viisaampi ja tietävämpi, joka ottaa vastuun ja laittaa asiat kuntoon". Jos hallituksen virkamiehet osoittautuvat kykenemättömiksi hoitamaan pakolaiskaaoksen, jonka he ovat itse luoneet, on seurauksena katastrofi. Santesson jatkaa:

"Vastuullisten päättäjien täytyy nyt pohtia sitä luottamusta, jonka kansa on heille antanut, ja heidän on käsiteltävä tätä luottamusta huolellisesti tässä vaikeassa kriisissä. Jos ihmisten luottamus petetään sillä, että tätä tilannetta ei saada hoidettua -- jos 'Ruotsi' ei onnistukaan ihmeparantumisessa ja kriisi osoittautuu liian vaikeaksi -- tuloksena voi olla poliittisia ja sosiaalisia seurauksia, jotka menevät paljon maahanmuuttokysymystä pidemmälle."

Bloggeri Johan Westerholm, hallitusta kritisoiva sosialidemokraatti, huomauttaa 7. lokakuuta blogissaan "Maahanmuuttojärjestelmän infarkti", että jo Ruotsissa olevien lisäksi, meidän täytyy ottaa huomioon ne, joille ei myönnetä turvapaikkaa Norjasta ja Suomesta, ja jotka lähetetään sitten takaisin siihen maahan, mistä he tulivat -- Ruotsiin. Kun otetaan huomioon, että Suomi hylkää 60% turvapaikkahakemuksista, on oletettavaa, että kaaos tulee vain lisääntymään.

Westerholm kirjoittaa, että Malmön tilanne ei ole hallinnassa ja sanoo, ettei meillä ole edes mitään tietoa, keitä maahan tulijat ovat:

"Hyvin suuri osa [maahanmuuttoviraston] virkailijoista ei edes tunne terroristijärjestöjä, ja lisäksi siellä on sympatiseeraajia -- henkilöitä, jotka eivät ideologisista syistä koskaan raportoisi maahanmuuttovirastolle. Monet on peloteltu hiljaisiksi. Organisaatiossa, jota johdetaan pelolla ja paineella, on parasta olla tekemättä mitään, jotta saat pitää työpaikkasi. Jos epäilyksistä silti raportoidaan, yleensä mitään ei tapahdu. Jos terroristin henki ja terveys on uhattuna, kuten usein on, hän saa joka tapauksessa jäädä. Hänelle annetaan väliaikainen oleskelulupa, mutta käytännössä se on pysyvä."

Ne 152 turvapaikanhakijaa, jotka on raportoitu turvallisuuspalvelulle, ovat luultavasti vain jäävuoren huippu.

Ne ruotsalaiset, jotka ovat menettäneet uskonsa viranomaisiin ja poliitikkoihin, varautuvat nyt pahimpaan -- että heidän turvallinen yhteiskuntansa on romahtamassa. Nettisivusto 72timmar.se, Kansalaisten Epävarmuuden Laitos, informoi yleisöä "viidestä perustarpeesta: vesi, ruoka, lämpö, uni ja turvallisuus." Lukijoita kehotetaan pitämään vettä ja säilykkeitä kotona ja huolehtimaan siitä, että pysyvät lämpiminä."

"Survivalismi" on yleistymässä Ruotsissa. Viime kesänä sanomalehti Svenska Dagbladet kirjoitti ensimmäisestä ruotsalaista nettikaupasta, joka on suunnattu survivalisteille ja kiinnostus on ollut suurta. Kyselytutkimuslaitos Sifon mukaan viime aikoihin asti seitsemän kymmenestä ruotsalaisesta on ollut täysin valmistautumaton kriisiin, joka katkaisisi sähköt ja koko infrastruktuurin. Nettikaupan omistaja Fredrik Qvarnström kertoi lehdelle, että hänen arvionsa mukaan ruotsalaiset ovat maailman heikoimmin varustautuneita kriisiin:

"Paljon puhutaan kasvihuoneilmiöstä ja talouskriisistä. Ihmiset tuntuvat tiedostavan, että ongelmia on, mutta luulen, etteivät he ymmärrä kuinka haavoittuvaisia me olemme. Luotamme, että valtio huolehtii meistä kuten ennenkin."

Ei mene enää kauan, kun ruotsalaiset huomaavat, ettei valtio huolehdi heistä. Maa, joka 20 vuotta sitten oli yksi maailman turvallisimmista ja varakkaimmista, on nyt vaarassa vajota epäonnistuneeksi valtioksi.



Alkuperäinen kirjoitus: http://www.gatestoneinstitute.org/6697/sweden-collapse

Ei pakolaisia, ei terrorismia

Daniel Greenfield Front Page Magazinessa: 

 Jordanian kuningatar Rania sanoo, että eurooppalaisten on paras ottaa vastaan Syyrian pakolaiset, joita Jordania itse ei halua, tai pakolaisista tulee terroristeja. Entä jos nämä "pakolaiset", kuten niin monet muutkin Eurooppaan tulleet muslimit, päättävät pitää terrorismista joka tapauksessa?

 Kymmenesosa Lontoosta kannattaa ISISiä. Islamilaista Valtiota tukee Yhdistyneen Kuningaskunnan nuorista, joista suuri osa on muslimeja, jo 14 prosenttia.

 Mitä tapahtuu, kun kymmeniä tuhansia muslimeita tulee maahan ISISin kotimaasta? Kuinka paljon islamistinen terrorismi saa tukea kymmenen vuoden kuluttua, kun massamaahanmuutto on olennaisesti muuttanut UK:n väestön uskontojen jakaumaa?

 Tuore kyselytutkimus Syyriassa osoitti, että 22 prosenttia uskoi, että ISIS:llä oli positiivinen vaikutus heidän maahansa. Ja tämä sisältää ainoastaan tuen kaikkein kiistanalaisimmalle jihadistijärjestölle. Tukea muille "maltillisemmille" jihadistijärjestöille, kuten Al-Qaedaan yhteydessä olevalle Al-Nusran rintamalle tai Islamilaiselle rintamalle, jonka osia on liittynyt Syyrian vapautusarmeijaan. Lännen tukemat sunnikapinalliset ovat käytännössä jihadistisia ryhmittymiä.

 Jopa New York Times myönsi, että "kapinnallisten hallitsemassa Syyriassa ei ole mainittavia sekulaareja taisteluyksiköitä."

 Miten suuri kannatus sunnikapinallisten taistelujärjestöillä on pakolaisten keskuudessa? Viidesosa olisi jo liikaa, mutta sunnien jihadistisen opposition kannatus on luultavasti paljon suurempi.

 Ja nämä jihadistijärjestöt muodostavat lähes yhtä suuren terrorismiuhan kuin ISIS. Unkarin rajalla syyrialaisen maahanmuuttajan kuultiin sanovan: "Jos Syyrian vapautusarmeija olisi täällä, he ampuisivat tuon helikopterin alas."

 Mutta monet Syyrian vapautusarmeijan taistelijat ovat jo Euroopassa, tai matkalla sinne. Kuinka moni heistä ryhtyy terroritekoihin Euroopassa? Jo yksi on liikaa. Mutta Euroopan odotetaan ottavan heidät vastaan ja saavan sen selville jälkeenpäin.

 Tämä ei ole syy olla ottamatta lisää syyrialaisia. Tämä on syy olla ottamatta yhtään pakolaista.

 Muslimipakolaiset ovat olleet Yhdysvalloissa jatkuva syy terrorismiin. Jos heitä otetaan lisää kymmeniä tuhansia, se vain pahentaa ongelmaa.

 Kuningatar Rania kertoo meille, että meidän on joko otettava muslimisiirtolaisia tai kohdattava muslimiterrori. Mutta jos lopettaisimme muslimien vastaanottamisen, meillä olisi paljon vähemmän muslimiterroria. Venettä ei voi tehdä merikelpoisemmksi poraamalla sen pohjaan reikiä. Eurooppa ottaa lisää siirtolaisia vähentääkseen terrorismin uhkaa, mitä ei edes olisi, jos muslimipakolaisten tulva pysäytettäisiin rajoille.

 Mikään määrä "väkivaltaisten ääriainesten torjuntaa", auttamista, profilointia, lentokentän turvatarkastuksia tai moskeijoiden tarkkailua ei auta, jos maahanmuutto tarjoaa yhä uusia värvättäviä jihadiin.

 Norjassa on jo saatu kiinni UNHCR-pakolaisia, joilla on terrorismiyhteyksiä. Euroopassa tullaan löytämään heitä vielä lisää. Mutta vaikka saisimme jotenkin kiinni kaikki terroristit, meillä ei ole keinoa pysäyttää tulevia terroristeja, jotka ryhtyvät islamistiseen väkivaltaan sen jälkeen, kun ovat päässeet Eurooppaan turvaan.

 Sen sijaan, että toimisivat järkevästi, Eurooppalaiset eivät ainoastaan ota vastaan "pakolaisia", vaan ne jopa ottavat vastaan eurooppalaisia muslimeja, jotka ovat lähteneet sotimaan Syyriaan ja sitten päättäneet palata takaisin. Eurooppa ei ota vastaan ainoastaan tuntemattomia terroristeja, vaan myös tunnettuja terroristeja, ja sitten he yrittävät uudelleenkouluttaa heitä ja saada heidät hylkäämään "ääriajattelun" ennen kuin he ehtivät aloittaa uuden verilöylyn.

 Mutta varmin tapa saada heidät lopettamaan tappamisen ei suinkaan ole vaaleatukkainen sosiaalityöntekijä ja taqqiya-imaami, joka saarnaa "maltillista" islamia. Varmin tapa on estää heitä tulemasta maahan.

 Kuningatar Rania tarjoaa Euroopalle valinnan muslimipakolaisten ja muslimiterrorin välillä. Historia on osoittanut, että Eurooppa on saanut sekä muslimimaahanmuuttajia että muslimiterrorismia. Luotettavin tapa estää muslimiterrorismia on lopettaa muslimien maahanmuutto. Ei pakolaisia, ei terrorismia.

 Lue loput Front Page Magazinesta: http://www.frontpagemag.com/fpm/260198/no-refugees-no-terrorism-daniel-greenfield

Daniel Greenfield pitää Sultan Knish -blogia.

Sennels ja poliittisen korrektiuden psykologia

Nicolai Sennels: Poliittisen korrektiuden psykologisia selityksiä

Islamin ja muslimimaahanmuuton haitat ovat monia ja päivänselviä.

Taloudelliset haittavaikutukset, kasvanut rikollisuus ja heikentynyt turvallisuus, kokonaisten asuinalueiden muuttuminen rinnakkaisiksi yhteiskunniksi, muslimilasten säännönmukainen haitallinen vaikutus kouluissa ja laitoksissa, jne. - näillä kaikilla on vaikutusta useimpien lasten ja aikuisten jokapäiväisen elämään tavalla tai toisella.

Monet meistä ihmettelevät miten on yhä niin monia tavallisia ihmisiä, toimittajia ja poliitikkoja, jotka eivät puhu näistä ongelmista tai eivät ehkä edes ymmärrä niiden olemassaoloa.

Laillistettua psykologina ja henkilönä, jolla on vuosien kokemus julkisuudesta tunnettuna islamin ja muslimimaahanmuuton ja -kulttuurin kriitikkona, yritän tässä kirjoituksessa antaa kolme psykologista selitystä poliittiselle korrektiudelle.

Kuten aina, kun suuret ryhmät ummistavat silmänsä päivänselviltä ongelmilta, asia kuuluu sosiaalipsykologian alaan:


Ohikulkijavaikutus

Ohikulkijavaikutus on psykologinen ilmiö, joka selittää miksi ihmiset ovat passiivisia hätätapauksissa.

Ohikulkijavaikutuksen tutkimus sai alkunsa Kitty Genovesen murhasta vuonna 1964, kun useat naapurit eivät tehneet mitään katsellessaan kun Genovese puukotettiin kuoliaaksi.

Esimerkki ohikulkijavaikutuksen psykologisesta tutkimuksesta on koe, jossa nainen teeskentelee pyörtyvänsä. Jos koehenkilö on yksin, hän auttaa naista 70 prosentissa tapauksista. Jos paikalla on useita henkilöitä vain 40 prosenttia koehenkilöistä auttaa naista.

Ohikulkijavaikutus saa hätätapauksen silminnäkijät tarkkailemaan toisten reaktioita - itse tapahtuman sijasta - arvioidakseen tilanteen vakavuutta.

Kun ihmiset monissa tapauksissa odottavat toisten ihmisten reaktiota sen sijaan että tekisivät itse aloitteen, voi tuloksena olla, ettei kukaan tee mitään - kaikki odottavat jonkun toisen toimivan ensin.

Jos toiset eivät tee mitään, yksilöt tulkitsevat etteivät toiset näe asiaa niin vakavana, että siihen tarvitsisi puuttua. Tämä vaikuttaa henkilön omaan arvioon tilanteesta ja siis myös toimintaan. Enemmistön reaktio toimii totuuden "barometrinä".

Jos sovellamme tätä ilmiötä poliittiseen korrektiuteen, se tarkoittaa että koska enemmistö ei ilmaise kritiikkiä islamia, shariaa (eli islamisaatiota) ja muslimimaahanmuuttoa kohtaan, ihmiset pitävät sitä "todisteena" siitä, ettei kyseisiä asioita tarvitse kritisoida.

Olosuhteet ohikulkijavaikutukselle ovat erityisen otolliset silloin, kun ihmiset ovat epävarmoja oikeasta toimintatavasta ja käyttävät sen vuoksi toisten ihmisten reaktioita tilanteen arvioimiseen.

Paras vastatoimi tällaiselle käytökselle on antaa ihmisille riittävästi informaatiota, jotta he voivat tehdä omat johtopäätöksensä. Lisäksi on tietysti tärkeää, että mahdollisimman moni tekee jotakin, jotta ohikulkijavaikutuksen alaisena olevat ymmärtävät todellisen tilanteen. On psykologisesti tärkeää, että ne jotka ottavat aloitteen, tekevät sen tavalla, johon muiden on helppoa samastua - on vältettävä vihaa ja tarpeetonta provokaatiota, osoitettava iloista mieltä ja optimismia, ja rentoa asennetta, ja puhuttava näistä asioista vain silloin, kun siihen tulee luonteva tilaisuus (esim. kun perheenjäsenet tai työtoverit ottavat asian itse esille).


Joukkoharha

Ohikulkijavaikutukseen liittyy usein joukkoharha. Joukkoharha on sosiaalipsykologinen ilmiö, jossa enemmistö ryhmästä yksityisesti hylkää normin (esim. muslimimaahanmuutto), mutta jotka samalla olettavat, että enemmistö hyväksyy normin. Koska ihmiset haluavat tulla enemmistön hyväksymiksi, he hyväksyvät normin, vaikka itse salaisesti vastustavat sitä. Tällä tavoin demokraattinen prosessi voi johtaa sellaisten normien hyväksyntään, joita enemmistö vastustaa.

Soveltaaksemme joukkoharhan teoriaa poliittiseen korrektiuteen, voimme ajatella, että enemmistö itse asiassa haluaa vähemmän islamia, shariaa ja muslimimaahanmuuttoa, mutta yksittäiset henkilöt uskovat, ettei enemmistö ole näitä asioita vastaan. Koska ihmiset eivät uskalla nousta tätä "kuvitteellista enemmistöä" vastaan, he kieltäytyvät julkisesti kritisoimasta niitä.

Kritiikin pelko voi painostaa enemmistön olemaan hiljaa - vaikka he itse asiassa saisivat tahtonsa läpi, mikäli he rohkenisivat nostaa kätensä ja sanoa oman mielipiteensä.

Joukkoharhan tekee mahdolliseksi osaksi itseluottamuksen puute puolustaa omaa mielipidettään ja osaksi väärä käsitys siitä, mitä muut ajattelevat.

Paras tapa käsitellä joukkoharhaa on rohkaista ihmisiä sanomaan mielipiteensä ja osoittaa heille etteivät he ole yksin näkemyksineen. Tämän voi saavuttaa näyttämällä itse rohkeasti esimerkkiä. Lisäksi on tärkeää tukea muita kriitikkoja antamalla heille tukea, jotteivät he tunne itseään haavoittuviksi ja yksinäisiksi. Lopuksi on tärkeää levittää tietoa ja perusteluja, joita ihmiset voivat käyttää kritiikkiä vastaan.


Hyvät ihmiset

Kolmas teoria on minun omani. Se perustuu oletukseen, että kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa on määritelty mikä on "hyvä ihminen".

Koska ihmisillä on tarve tuntea itsensä pidetyiksi ja osaksi yhteisöään, useimmilla on psykologinen tarve pyrkiä toimimaan "hyvän ihmisen" tavoin. "Hyvän ihmisen" määritelmään vaikuttavat kuitenkin monet asiat ja määritelmä voi myös muuttua.

Vanhanajan tanskalaisessa kristillisessä yhteiskunnassa hyvä ihminen kävi kirkossa joka sunnuntai. Yhteiskunnissa, joissa on voimakas työetiikka, nähdään tärkeänä pitää itse huolta itsestään eikä elää tukien varassa. Nykyään monissa piireissä pidetään "hyvänä" olla huolissaan ilmastosta ja ympäristöstä - tai ainakin välinpitämättömyyttä niistä pidetään pahana. Kun olin lapsi 70-luvulla, oli trendikästä ja Vasemmistolaista taistella naisten vapauksien puolesta, kritisoida uskonnon ja yhteiskunnan sosiaalista kontrollia ja taistella oikeudesta kritisoida auktoriteetteja ja uskontoa.

Nykyään on levinnyt laajalle näkemys, että "suvaitsevaisuus ja avoimuus" luonnehtivat "hyviä ihmisiä". Tähän sisältyy se, että vähemmistöjen ja toisten normien kritisointi on "pahaa".

Siten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa muslimimaahanmuuton ja islamin uskonnon ja kulttuurinormien arvostelu ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä.

Koska vain pieni vähemmistö kritisio näitä asioita avoimesti, ohikulkijavaikutus saa monet ajattelemaan, ettei mitään ongelmaa ole - tai ainakaan se ei ole niin suuri, että siitä tarvitsisi puhua.

Islamkriitikoiden kohtaama jyrkkä kritiikki (erityisesti muslimien itsensä keskuudessa) kasvattaa joukkoharhaa, koska yhä harvemmat ihmiset uskaltavat sanoa mielipiteensä. Vaikka enemmistö suhtautuu islamiin kriittisesti, he luulevat olevansa vähemmistö.

Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset kykenevät paremmin luottamaan omaan arvostelukykyynsä moraalisesta "hyvyydestä" ilman, että heihin vaikuttaa toisten arvostelu tai tämänhetkinen käsitys "hyvästä ihmisestä". Niinpä ohikulkijavaikutuksella ja joukkoharhalla on heihin pienempi vaikutus.


Kuka on neuroottinen?

Islamin, sharian ja muslimimaahanmuuton kriitikkoja kutsutaan usein rasisteiksi (jotka ilmaisevat vihamielisyyttä muita rotuja kohtaan), ksenofobeiksi (jotka tuntevat irrationaalista pelkoa tuntematonta kohtaan) ja islamofobeiksi (jotka tuntevat irrationaalista pelkoa islamia kohtaan).

Islam ja muslimit eivät kuitenkaan ole rotu, eivätkä islam ja muslimit myöskään ole tuntemattomia, koska useimmat meistä törmäävät ilmiöön tavalla tai toisella lähes päivittäin. Ja islamin pelkäämisessä ei ole mitään irrationaalista, koska islamin pyhät kirjoitukset sanovat, että on muslimien velvollisuus alistaa ja tappaa kaikki toisuskoiset ja levittää uskontoaan kaikin mahdollisin tavoin.

Jonka islam ja monet muslimit myös tekevät saaden apua kaikilta niiltä ihmisiltä, poliitikoilta ja toimittajilta, jotka eivät puhu islamia, shariaa ja muslimimaahanmuuttoa vastaan.

Kutsumalla ihmisiä rasisteiksi tai diagnosoimalla heitä poliittisesti korrektit monikulttuurin rakastajat yrittävät määritellä islamin kriitikot häiriintyneiksi tai neuroottisiksi ihmisiksi. Mutta me emme ole sellaisia.

Islamin, sharian ja muslimimaahanmuuton puolestapuhujat sen sijaan ovat ohikulkijavaikutuksen ja joukkoharhan uhreja. Ja monet heistä ovat epävarmoja ja seuraavat tämän hetken trendejä ja kaltaistensa näkemyksiä siitä mikä tekee "hyvän ihmisen".

Ei ole mitään syytä pelätä sellaisia älyllisesti laiskoja ihmisiä. Avaa suusi ja sano mitä ajattelet. Et ole hullu, paha tai neuroottinen. Aivan päinvastoin.

Johtopäätökseni perustuen yllä mainittuihin psykologisiin teorioihin on se, että me islamkriitikot olemme paremmin informoituja ja meillä on parempi itseluottamus kuin monilla niistä, joilta puuttuu tietoa, rohkeutta ja rehellisyyttä puhua ilmiselvistä ongelmista.



Alkuperäinen kirjoitus: http://10news.dk/?p=1634

Optimismia vai piittaamattomuutta?

Fjordman Dispatch Internationalissa:

Eräs väite, joka esitetään islam-kriittisiä kirjoittajia vastaan on, että he kärsivät vainoharhoista, joiden mukaan salainen islamilainen suunnitelma pyrkii islamilaistamaan Euroopan ja länsimaat. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kukaan ei ole väittänyt, että suunnitelma olisi salainen, ei ainakaan kokonaan.  Islamilaisen teologian pitkän aikavälin suunnitelma on islamin voitto koko maailmasta mukaanlukien Eurooppa ja länsimaat. Tämä on islamin valtavirran käsitys, joka on ollut olemassa vuosisatoja; ei mikään muutamien radikaalien viimeaikainen keksintö.

Totuus on sitäpaitsi sellainen, että - yhtään liioittelematta - jopa islamin kritisoijat ovat hämmästyneet tapahtumien nopeutta ja miten vikkelästi läntiset johtajat ovat antaneet periksi islamilaiselle painostukselle.

Helle Merete Brix, Torben Hansen ja Lars Hedegaard julkaisivat vuonna 2003 Tanskassa kirjan I krigens hus: Islams kolonisering af Vesten ("Sodan talo: Lännen islamilainen kolonalisaatio"). Heidän mukaansa olemme nyt kokemassa Jihadin kolmatta aaltoa, uutta yritystä valloittaa, kolonalisoida ja islamisoida Eurooppa sen jälkeen kun arabit ja turkkilaiset käyttivät vuosisatoja yrittäen samaa. Ennalta arvattavasti nämä rohkeat kirjoittajat joutuivat pilkan kohteeksi erityisesti vasemmiston toimesta.

Esimerkiksi vasemmistolaisessa sanomalehti Politikenissä Michael Jarlner kirjoitti arvostelun kirjasta vuonna 2003 ja tuomitsi sen vihapuheeksi. Hän väitti, että Euroopan islamisaatiosta varoittajien "houreet" olivat "harhaluuloja" ja "pahimman luokan ennakkoluuloista vainoharhaa".

Konservatiivinen kolumnisti Mikael Jalving tunnusti muutamaa vuotta myöhemmin, ettei hänkään ollut aluksi ottanut tosissaan väitteitä islamisaatiosta. Myöhemmin hän kuitenkin käsitti, että varoituksissa saattoi sittenkin olla jotain perää. Monet ongelmat kuten poliittinen väkivalta, koulujen, lastentarhojen ja autojen polttamiset, sekä islamilaiset uhkaukset sananvapautta vastaan olivat sellaisia, joista vain rohkeimmat varoittivat muutamia vuosia sitten. Noista ongelmista on tullut päivittäistä todellisuutta monissa kaupungeissa.

Itse asiassa, monet harhaisiksi väitetyt pessimistit ovat aliarvioineet sen kuinka pahaksi tilanne on todellisuudessa muuttunut. Lars Hedegaard, yksi sodan talon kirjoittajista, joutui hyökkäyksen kohteeksi omassa kodissaan vuonna 2013 ja oli vähällä tulla tapetuksi.  Vuonna 2003 kirjoittajat eivät myöskään osanneet ennustaa, että Tanska joutuisi pahimpaan ulkopoliittiseen kriisiinsä sodan jälkeen islamin vuoksi.

Muhammedin pilakuvajupakka tapahtui sen jälkeen, kun sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi muutaman verrattain viattoman pilakuvan islamin perustajasta Muhammedista syyskuun 30. päivä, 2005. Olin yksi ensimmäisistä, jotka kirjoittivat tästä tapauksesta englanniksi. Jo lokakuussa 2005 tuin sanomalehteä ja sananvapautta vanhassa blogissani.

Ymmärsinkö silloin, miten merkityksellinen tämä tapaus oli? Kyllä. Osasinko ennustaa, että siitä tulisi iso kansainvälinen välikohtaus, joka aiheuttaisia monia kuolemia, terrorihyökkäyksiä, murhayrityksiä ja lähetystöjen polttamisia muutamaa kuukautta myöhemmin? En. Se tarkoittaa sitä, että jopa tällainen pahamaineinen islamofobi aliarvioi tapahtumien merkityksen.

Vuosien 2013 - 2014 välisenä aikana Ahmed Akkari, yksi niistä imaameista, jotka olivat lietsomassa kansainvälistä islamilaista vihaa Tanskaa vastaan pilakuvajupakan aikana, päätti vaihtaa puolta ja pyysi anteeksi aikaisempia tekojaan. Vuonna 2014 julkaistussa kirjassaan Akkari paljasti, että tanskalaisten imaamien delegaatio oli salaisesti tavanut islamilaisia terroristiorganisaatioita Hamasia ja Hisbollahia Lähi-idässä syksyllä 2005, tarkoituksenaan kohdistaa huomio Muhammedin pilakuviin ja käyttää niitä heidän omiin tarkoitusperiinsä.

Akkari myönsi lisäksi, että hän ja monet muut muslimit olivat hyvin iloisia jihadistien hyökkäyksestä syyskuun 11:tenä 2001. Asuin silloin Egyptissä ja todistin paikallisten muslimien juhlintaa. Ahmed Akkari puhuu kuitenkin 9/11 juhlinnasta, joka tapahtui muslimien parissa Skandinaviassa, ei Saudi-Arabiassa, Iranissa tai Pakistanissa.

Ylipäätään Ahmed Akkari vahvistaa käytännössä kaiken, mitä niin sanotut islamofobit ovat sanoneet jo vuosia: että jotkut muslimit puhuvat kaksinaamaisesti, että monet muslimijohtajat pyrkivät soluttautumaan järjestelmiimme ja islamisoimaan maamme ja että aivan liian monet muslimit hiljaisesti halveksivat toisuskoisia maita, joihin he ovat vapaaehtoisesti asettuneet asumaan. He myös pyrkivät vaientamaan islamin kritiikin, tavalla tai toisella.

Kirjoittaja, toimittaja ja sananvapausaktivisti Lars Hedegaard joutui hyökkäyksen kohteeksi kodissaan Kööpenhaminassa helmikuun viidentenä päivänä 2013. Hän selviytyi, koska murhaaja ampui ensimmäisen päähän tähtäämänsä laukauksen ohi, metrin etäisyydeltä, ja koska 70-vuotias Hedegaard tappeli paljon häntä nuorempaa murhaajakandidaattia vastaan. Ase jumiutui tässä elämän ja kuoleman taistelussa, estäen enemmät laukaukset ennen kuin murhaaja otti jalat alleen. "Oli yllättävää, että minua pitäisi ampua, mutta selvästikin minua pitäisi", Hedegaard sanoi lausunnossaan.

Myöhään huhtikuussa 2014, 26-vuotias muslimimies, Tanskan kansalainen, pidätettiin Turkissa epäiltynä Hedegaardin murhayrityksestä. Epäilty on opiskellut insinööritieteitä Tanskassa ja häntä kuvailtiin maltilliseksi muslimiksi. Kuitenkin hän oli lehtitietojen mukaan ollut yhteyksissä ääri-islamilaisiin piireihin Tanskassa ja Ruotsissa ja hän oli myös luultavasti ottanut osaa taisteluihin Syyriassa. Nyt täytyy korostaa, että tätä miestä ei ole vielä tuomittu mistään. Hänen elämäntarinansa on kuitenkin mielenkiintoinen. Hän on koulutettu mies, jota kuvaillaan hyvin integroituneeksi, ja silti hän on kehittänyt suhteita radikaaleihin islamilaisiin ryhmiin.

Joskus media ehdottaa, että islamilainen radikalismi aiheutuisi tietämättömyydestä ja köyhyydestä, ja se voitaisiin parantaa koulutuksella. Ongelma tässä marxilaisuuden innoittamassa teoriassa on, että se ei perustu tosiasioihin. Monet tutkimukset osoittavat, että militantit muslimit ovat usein vähintäänkin hyvin toimeentulevia ja heillä on keskimääräistä korkeampi koulutus.

Muhammed Atta oli jihadistiterroristi, joka lensi American Airlinesin lennon 11 World Trade Centerin Pohjoistorniin New Yorkissa syyskuun 11:tenä 2001. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut lakimiehen poika, joka oli opiskellut useita vuosia Hampurissa, Saksassa. Kuitenkin hänen länsimainen koulutuksensa opetti hänelle, miten käyttää länsimaista tekniikkaa tappamaan tehokkaammin länsimaisia toisuskoisia.

Osallistuin kerran luennolle ja väittelytilaisuuteen tanskalaisen Morten Stormin kanssa, joka oli kääntynyt islamiin ja sitten muutamia vuosia myöhemmin luopunut siitä. Sen takia hän on saanut vakavia tappouhkauksia. Sinä aikana, kun hän oli uskovainen muslimi, hänestä tuli kovan linjan militantti muslimi, joka piti yllä ystävällisiä suhteita jihadisti- ja terroristiryhmiin.

Kertoessaan kuinka hän muuttui tavallisesta muslimista radikaaliksi militantiksi muslimiksi, Morten Storm antoi yksinkertaisen vastauksen: hän luki Koraania ja otti sen tosissaan. Hänestä tuli yhä sotaisampi ja vihaavampi, koska hän rehellisesti omaksui sotaisat ja vihaavat tekstit oppaakseen. Hänen näkemyksensä oli, että islamilaiset tekstit ovat perusteiltaan vihaa lietsovia ja väkivaltaisia. Siksi Storm väitti, että ihmisestä tulee vihaavampi ja väkivaltaisempi, jos hän opiskelee islamia ja ottaa sen tosissaan, ei päinvastoin.

Se mitä me länsimaalaiset harjoitamme, on peruusteeton optimismi. Oletettavasti älykkäät ihmiset sanovat, että meidän tulee olla optimistisia, ja että näkemämme ongelmat kyllä ratkeavat jotenkin itsestään. Optimismi voi olla joskus hyväksi, mutta se voi olla myös vaarallista, kun sille ei ole mitään perusteita. Silloin se estää sinua toimimasta oikealla tavalla todellisten ongelmien kanssa. Lukemattomat valtaaomaavat länsimaiset ihmiset näyttävät olettavan, että lukuisat muslimit, jotka virtaavat maihimme sopeutuvat kulttuurimme ja muuttuvat "vähemmän islamilaisiksi" ajan myötä. Silti todistusaineisto viittaa juuri päinvastaiseen.

On paljon esimerkkejä siitä miten nuoret toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat ovat islamilaisempia ja vihamielisempiä Euroopan kantaväestöä ja kulttuuria kohtaan kuin ensimmäisen polven maahanmuuttajat. Jotkut heistä lähtevät ulkomaille taistelemaan pyhää sotaa sellaisiin paikkoihin kuin Syyria.

Silloin tällöin heihin liittyy islamiin kääntyneitä valkoisia. Nuoret eurooppalaiset on opetettu olemaan parhaimmillaankin välinpitämättömiä kansaansa ja kulttuuriperintöään kohtaan, pahimillaan halveksumaan sitä. Ei pitäisi olla yllätys, että jotkut heistä sitten valitsevat jonkun toisen kulttuurin, kun heitä on systemaattisesti estetty olemasta ylpeä omastaan. Loppujen lopuksi, suuri osa mediaa ja akateemista maailmaa kertoo heille jatkuvasti, kuinka meidän kulttuurimme on paha, rasistinen, sortava ja henkisesti tyhjä. Kuka haluaisi olla osana jotain sellaista?

Sitä paitsi, jo pelkkä maahanmuuttajien lukumäärä, myös ei-muslimien, on aivan liian suuri, että heitä voitaisiin assimiloida järkevällä tavalla. Olemme todistamassa käytännössä yhteiskuntamme pirstaloitumista uskonnollisiin, etnisiin, rodullisiin ja kulttuurisiin ryhmiin.

Ensimmäiset muslimimaahanmuuttajat, jotka tulivat tänne, pitivät matalaa profiilia, koska heitä oli vain vähän. Nyt heitä on niin paljon, että he perustavat rinnakkaisia yhteisöjä länsimaihin, käytännössä kolonialisoimalla maamme. Niin juuri on käymässä. Nykyaikainen telekommunikaatioteknologia on tehnyt helpommaksi pysyä yhteydessä alkuperäisiin kotimaihin, sähköpostilla tai satelliitti-TV:llä, aivan kuin ei oltaisi sieltä koskaan poistuttukaan. On täysin mahdollista käyttää mannertenvälisiä lentoja vaimon hakemiseen Pakistanista ja tuoda hänet Berliiniin tai Lontooseen.

Useammat naiset Euroopan kaupungeissa pukeutuvat huiviin kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen nähnyt jopa kasvot peittäviä huiveja ja täys-burkia. Vain muutamia vuosia sitten se olisi ollut ennenkuulumatonta, mutta ei enää. Taas kerran huomaamme, että todellisuus on pahempi kuin mitä monet pessimistit ennustivat pari sukupolvea sitten. Jotkut kaukonäköiset tarkkailijat varoittivat tästä, mutta heitä parjattiin, pilkattiin tai vain yksinkertaisesti jätettiin huomiotta.

Soeren Kern kartoittaa Gatestone Instituutissa meneillä olevaa islamisoitumista länsimaissa Espanjasta ja Italiasta Ranskaan ja Belgiaan. Kovan linjan muslimien monimutkainen suunnitelma soluttaa ja islamisoida julkinen koululaitos on paljastettu. Militantit muslimit, jotka kannattavat sharia-lakia, yrittävät samaa toisissa maissa, esimerkiksi Saksassa. Tämä tapahtuu nyt, ei jossain hämärässä ja kaukaisessa tulevaisuudessa.

Toukokuun 19. päivän pikkutunneilla Malmössä, Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, räjähti käsikranaatti tuhoten monia autoja ja rikkoen lähitalojen ikkunoita. Tämä oli viides tapaus, joissa oli käytetty käsikranaatteja pelkästään Malmössa vuoden 2014 viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Raza Arnaut sanoi paikalliselle sanomalehdelle, että hän putosi sängystään asuntonsa vieressä tapahtuneen räjähdyksen voimasta. Hän on nyt peloissaan ja haluaa muuttaa muualle. Tilanne on huonontunut jo vuosia, hän varoittaa. Viimeaikaisten pommi-iskujen valossa "tämä on kuin Bosnian sota" 90-luvulla, jota hän aikoinaan lähti pakoon. Ilmeisesti tällaisia aseellisia konflikteja on kehittymässä myös muualla Ruotsissa. Tämä on Skandinavia tänään.

Samaan aikaan Göteborgissa, Ruotsin toiseksi suurimmassa kaupungissa, mies ammuttiin kuoliaaksi 20:nnessä kaupungin ampumavälikohtauksessa tänä vuonna. Pääkaupungissa Tukholmassa ihmiset pelkäävät, että valtavat toukokuun 2013 maahanmuuttajamellakat voivat toistua koska tahansa. Taustalla olevia ongelmia ei ole ratkaistu.

Useissa muissa Länsi-Euroopan kaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lontoossa on tapahtunut suuren kokoluokan mellakoita. Ranskan Marseillesissa katuväkivallan ja jengitappeluiden taso on pahentunut niin paljon, että maahanmuuttajataustaiset sosialistiset poliitikot haluavat armeijan apuun palauttamaan lain ja järjestyksen. Viranomaiset ovat menettäneet satojen alueiden kontrollin Ranskassa vuosia sitten. Toukokuussa 2014 ilmoitettiin, että kiinalainen poliisi tulee auttamaan järjestyksenpidossa turistikohteissa, kun kiinalaisiin turisteihin kohdistuneet ryöstöt ja väkivalta olivat lisääntyneet.

Samaan aikaan laiton maahanmuutto Eurooppaan etelästä ja idästä, erityisesti Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta, jatkaa kasvuaan melkein kuukausittain vuonna 2014. Tilanne on pahempi kuin vuotta aikaisemmin ja pahempi kuin toissa vuonna. Nämä suuret maahanmuuttoaallot eivät osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin kestämätön väestönkasvu jatkuu monissa Afrikan maissa ja islamilaisessa maailmassa samalla kun Euroopan maat ovat lähestulkoon luopuneet tehokkaasta rajavalvonnasta EU:n vuoksi. Lukemattomien ihmisoikeuskokousten ja painostusryhmien vuoksi laittomia maahanmuuttajia ei useinkaan voida karkottaa.

Ihmissalakuljetus on kasvanut suureksi globaaliksi liiketoiminnaksi. Torben Snarup Hansen varoittaa, että sadat tuhannet laittomat maahanmuuttajat Afrikasta ja Lähi-idästä odottavat maahanpääsyä, millä tahansa keinolla. Nämä numerot eivät näytä laantumisen merkkejä. Päinvastoin, kun Afrikan ja islamilaisten maailman väestö kasvaa, kasvaa myös tulijoiden määrä. Tulijoiden tulva Välimeren yli on saavuttanut "Raamatulliset mittasuhteet", varoittaa Italian laivaston päällikkö. Hansen pelkää Euroopan olemassaolon olevan uhattuna.

Euroopan osuus maailman väestöstä ei ole koskaan ollut alempi historiallisena aikana, ja se jatkaa laskuaan. Eurooppa jää jo kokonaan Afrikan väestön varjoon ja sen talous on jäämässä Aasian varjoon. Alkuperäiset eurooppalaiset ovat nopeasti menettämässä kotimaansa ja kyvyn vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Jatkuva massamaahanmuutto ja avointen rajojen politiikka on tässä tilanteessa silkkaa hulluutta. Se on hirveä petos tulevia eurooppalaisten sukupolvia kohtaan, jotka joutuvat hoitamaan tulevaisuuden sosiaaliset ja etniset konfliktit. Meidän on vähintäänkin tehtävä kaikkemme rajoittaaksemme vahinkoja.

Joskus me joudumme kokemaan yllättäviä ja järkyttäviä tapahtumia, kuten Breivikin hyökkäys Norjassa vuonna 2011 muistutti meitä. Kuitenkaan tällä tapahtumalla ei luultavasti ole juurikaan vaikutusta historian kulkuun.

Kun katson taaksepäin viime vuosikymmentä, näen yhden positiivisen valtatrendin ja yhden negatiivisen valtatrendin. Hyvä uutinen on se, että länsimaiden hajoamisen vastustajat ovat lisääntyneet. Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Theo van Gogh murhattiin Amsterdamissa islamin pilkan vuoksi, islam-kriitikko Geert Wilders johtaa yhtä Alankomaiden suurimmista puolueista. Vastustus totalitaarisia ja sortavia EU:n puolia vastaan on heräämässä tavallisten äänestäjien keskuudessa. Kasvava määrä kantaeurooppalaisia kapinoi kulttuurieliittiä vastaan. Monet nuoret eurooppalaiset ovat saaneet tarpeekseen aggressiivisten rikollisjengien häirinnästä kaduilla ja siitä, että heitä jälkeenpäin haukutaan "rasisteiksi" viranomaisten taholta, jos he eivät halua lisää väkivaltaisia maahanmuuttajia maahansa. Tämä on tulevaisuuden toivonkipinä.

Negatiivisella puolella näen kuitenkin massamaahanmuuton ja islamisaation edelleen jatkuvan. Ideologinen sensuuri on menossa huonompaan suuntaan. Samoin sosiaalinen taantuminen siellä, mitä ennen kutsuttiin Länsimaiseksi sivistykseksi.

Lukuunottamatta muutamia rohkeita sieluja, tuskin kukaan 70 tai 80 luvuilla osasi ennustaa, että merkittävä määrä länsimaisia intellektuelleja eläisi pian poliisisuojeluksessa. Tämä on nyt todellisuutta. Jopa Skandinaviassa useat taiteilijat ovat käytännössä vankeina kodeissaan vain sen takia, että he tekivät muutaman piirroksen miehestä, joka eli tai mahdollisesti ei elänyt 600-luvulla. Pahimmin kärsineissä Skandinavian kaupungeissa hyökkäykset käsikranaateilla ovat arkipäivää. Tämä ylittää sen, mitä jotkut niin kutsutut rasistit ennustivat useita vuosikymmeniä sitten, ja kuitenkin se nyt tapahtuu.

Jos katsomme taaksepäin pari sukupolvea, monet varoituksista, joita ilmaisimme vuosia sitten ovat nyt tarkasti toteutuneet. Jotkut niistä olivat aliarviointeja. Itse olin naivi joissakin asioissa vielä 1990-luvulla. En yksinkertaisesti voinut ymmärtää sitä demografista ja kulttuurista muutosta, joka oli käynnissä. En ole ylpeä siitä, mutta olin typerä. Uskoin mitä opetettiin koulussa ja mitä valtamedia kertoi.

On kuitenkin olemassa raja, kuinka typeriä meidän sallitaan olla. Ongelmat ovat jo niin suuria, että kukaan ei voi jättää niitä huomiotta. Ne ovat kenen tahansa nähtävissä. Aika on loppumassa. Enää ei ole hyväksyttävää valtaapitäville sanoa, että "he eivät tienneet".

On äärimmäisen vastuutonta ja hirveä petos Euroopan tuleville sukupolville jatkaa massamaahanmuuton epäonnistunutta politiikkaa ja avoimia rajoja toivoen, että "kaikki päättyy lopulta hyvin". Tässä on kyseessä massiivinen sosiaalinen kokeilu kokonaisella mantereella ja sivilisaatiolla. Sen on loputtava.