Fjordman Gates of Viennassa:
Aivan ensimmäinen
blogini, jonka kirjoitin nimimerkillä "Fjordman", uuteen blogiini 20.2.2005, sai otsikon "Muslimiraiskausepidemia Ruotsissa ja Norjassa - viranomaiset välinpitämättömiä." Olin ollut jo sitä ennen aktiivinen internetissä ja kirjoitellut kommentteja toisten nettisivuille jo paljon aiemmin, mutta tämä kirjoitus oli monella tapaa vakavamman kirjoittajan urani alku.
Vuosien aikana olen kirjoittanut useita Ruotsia käsitteleviä esseitä, vaikka en ole siellä itse asunutkaan. Eräs syy tähän on se, että Ruotsi on selvästi äärimmäisin esimerkki Pohjolan maista mitä tulee massiiviseen maahanmuuttoon ja monikultturismiin. Kun otetaan huomioon ideologinen indoktrinaatio, toisinajattelun tukahduttaminen ja median sensuuri, väittäisin että Ruotsi on yksi totalitaarisimmista valtioista Länsimaissa. Ulkopuoliset eivät aina edes ymmärrä miten paha tilanne todella on.
Viimeaikoina eräät ahdasmielisistä kulttuureista saapuneet maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan joitakin epätoivottavia traditioita, kuten kunniamurhat. Tämän tyyppiset ongelmat koskettavat vain pääasiassa maahanmuuttajaväestön naisia, vaikkakaan se ei tee niistä yhtään vähemmän valitettavia. On silti paljon ongelmia ja monikulttuurisia jännitteitä, jotka aiheuttavat kärsimystä myös alkuperäisväestössä.
Ei ole täysin sattumaa, että ensimmäinen kirjoitukseni, jonka kirjoitin Fjordmanin salanimellä, käsittely Ruotsin raiskauksia. Mitä tulee raiskauksiin, ei voi olla mitenkään enempää epäjohdonmukaista millaisessa valossa Ruotsi haluaa esittäytyä maailmalle kuin millainen tilanne todellisuudessa on. Ruotsin huolellisesti ylläpitämä imago naisten oikeuksien mallimaana törmää siihen tosielämän realiteettiin, että Ruotsi on muuttumassa helvetiksi monille naisille.
En enää kirjoita tästä asiasta niin usein kuin aikaisemmin siitä yksinkertaisesta syystä, että olen väsynyt aiheeseen. Samasta syystä kirjoitan joskus ainoastaan tieteestä ja astronomiasta, jos olen kyllästynyt islamiin: pimeyteen tunkeutuminen on rasittavaa. Valitettavasti pimeys ei aina katoa vain sillä, ettei siitä haluta puhua.
Alkuperäinen artikkeli, josta ylläoleva kuvaaja on otettu.
Raiskausongelma on nyt pahempi kuin kirjoittaessani siitä ensi kerran melkein vuosikymmen sitten.
6.320 virallisesti ilmoitettua raiskausta vuonna 2012 ei mitä todennäköisimmin ole näiden rikosten todellinen määrä. 2880:ssa tapauksessa näistä raiskauksista uhrit olivat alaikäisiä ja lapsia väliltä 0-17 vuotta. Yllättävää oli, että 10% raiskatuista lapsista oli poikia. Miesten osuus raiskausten aikuisista uhreista oli pienempi, mutta silti korkeampi kuin jokin aika sitten.
Tiedämme että monet raiskauksen uhrit eivät tee rikosilmoitusta, ehkä häpeän tai pelon vuoksi. Jos oletamme, että 25% raportoidaan poliisille, raiskausten kokonaismäärä Ruotsissa vuonna 2012 olisi todellisuudessa 25.000 tuon 6.320 sijasta, joka sekin olisi jo tarpeeksi huono. Jos oletamme että vain 10% raiskauksista päätyy viranomaisten tietoon - estimaatti jota jotkut tutkijat käyttävät - raiskausten määrä yksin vuonna 2012 olisi uskomaton 63.200.
Jos käytämme alempaa näistä arvioista, saamme tulokseksi satatuhatta raiskauksen uhria Ruotsissa vain neljässä vuodessa. Jos käytämme korkeampaa, muttei silti epäuskottavaa, arviota, päädymme neljännesmiljoonaan ruotsalaiseen raiskauksen uhriin neljässä vuodessa ja miljoonaan kuudessatoista vuodessa.
Oli arvio mikä hyvänsä olemme tekemisissä satojen tuhansien raiskauksen uhrien kanssa yhden sukupolven aikana, ehkä jopa puolesta miljoonasta miljoonaan. Tämä on valtava määrä maassa, jonka väkiluku on vain yhdeksän miljoonaa. Se on kuin sotaa. Kymmenet tuhannet näistä uhreista ovat lapsia.
Tiedetään että jotkut erityisen haavoittuvaiset uhrit joutuvat raiskatuksi useammin kuin kerran. Otetaan lisäksi huomioon, että Ruotsissa on noin 4,5 miljoonaa naista, jotkut näistä vanhempia ihmisiä, jotka eivät tilastollisesti joudu juurikaan raiskauksen uhriksi. Tämä tarkoittaa pahimmillaan kaikkien nuorten ruotsalaisnaisten tulevan raiskatuksi.
Raportti vuodelta 2011 osoitti alle 15 vuotiaisiin kohdistuneiden raiskausten nouseen hälyttävästi. Tapaukset kasvoivat vuoden 1995 vähän yli 200:sta noin 1400:aan vuonna 2008. Ja käyrä oli edelleen nousussa. Osa kasvusta voi ymmärrettävästi selittyä raiskauksen laillisen määrittelyn muuttumisella, mutta kasvu on niin ällistyttävää, että on erittäin todennäköistä sen kuvastavan raiskausten määrän todellista kasvua ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
Tanskalainen kirjoittaja
Morten Uhrskov Jensen tutki virallisia lukuja ja sai selville, että vuoden 2013 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana pelkästään Tukholman läänissä rekisteröitiin 300 (kolmesataa) alle 15 vuotiaisiin kohdistunutta raiskausta. Se on enemmän kuin 500 vuodessa, jos trendi jatkuu. Tämä tulos oli vain maan yhdeltä alueelta, ei koko maasta.
Alle 15-vuotiaat luokitellaan käytännössä aina lapsiksi. Lisäksi, kuten aiemmin totesimme, on otettava huomioon, ettei kaikkia tapauksia ilmoiteta viranomaisille. Meillä on siis mitä todennäköisimmin Ruotsissa tuhansia lasten raiskaustapauksia vuosittain, ja kymmeniä tuhansia vuosikymmenessä.
Kuten Morten Uhrskov Jensen totesi, nämä luvut ovat kauhistuttavia maassa, joka kerran oli rauhallinen Skandinaavinen valtio. Nämä uhrit eivät ole vain kasvottomia numeroita tilastoissa; he ovat todellisia eläviä ihmisiä. Heistä monien elämä on tuhoutunut. Joissakin tapauksissa uhrit ovat niin traumatisoituneita, että he riistävät oman henkensä. Rikoksilla on traumatisoiva vaikutuksensa myös uhrien perheisiin.
On muistettava, että nämä raiskaukset tulevat kaikenlaisen seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön lisäksi, joita ei luokitella teknisesti raiskauksiksi. Lisäksi meillä on lukematon määrä erilaisia ei-seksuaalisia hyväksikäyttöjä, pahoinpitelyitä, ryöstöjä, häirintää ja väkivaltaa, joka kohdistuu säännöllisesti molempiin sukupuoliin. Kaikki tämä yhdessä saa aikaan väkivallan ja pelon ilmapiirin.
Tietenkin raiskauksia oli myös ajalta ennen Euroopan ulkopuolelta tulevaa massiivista maahanmuuttoa, mutta ei läheskään niin paljon kuin nykyään. Pelkkien lukumäärien lisäksi raiskaukset ovat muuttuneet raaemmiksi sisältäen joskus sadistista kidutusta. Joukkoraiskaukset olivat tavattoman harvinaisia Skandinaviassa, mutta valitettavasti näin ei enää ole. Ja kuten olemme edellä nähneet, myös alaikäisten ja lasten raiskaukset ovat järkyttävästi yleistyneet.
Myös miesten raiskaaminen on ollut epätavallista tässä maailmankolkassa. Näin ei enää ole. 17-vuotias ilmoitti tulleensa joukkoraiskatuksi
Växjössä Etelä-Ruotsissa. Vuonna 2012, 132 ruotslaista miestä teki ilmoituksen raiskauksesta. Todettakoon vielä kerran, että voimme olettaa ainoastaan harvojen uhrien tekevän rikosilmoituksen. Nöyryytys, häpeä ja pelko leimautumisesta miespuoliseksi raiskauksen uhriksi ovat oletettavasti yhtä voimakkaita kuin naispuolisilla uhreilla.
Ruotsalainen valtamedia ja poliittinen eliitti ovat hyvin tarkkoja siitä, etteivät he vihjaisi mitään yhteyttä olevan näiden raiskausten ja kolmannen maailman maista tulevan maahanmuuton välillä. On kuitenkin kaikki syy olettaa tällaisen yhteyden olevan olemassa. Tiedämme toisista Länsimaista, että maahanmuuttajat tietyiltä alueilta ja kulttuureista, erityisesti islamilaisista maista ja Afrikasta, ovat yliedustettuina raiskaajina.
Britanniassa, erityisesti Englannin kaupungeissa, on paljastettu järkyttävä määrä tapauksia, joissa muslimimiehet saalistavat jopa kymmenvuotiaita tyttöjä, huumaavat heidät ja käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen. Useimmat heidän nuorista uhreistaan ovat valkoihoisia tyttöjä, mutta joskus he saalistavat tyttöjä myös muista maahanmuuttajayhteisöistä. Britannian viranomaiset ovat olleet häpeällisen hitaita ja epäröiviä näiden lasten raiskauksien käsittelyssä. Silti silloin tällöin joku Britannian sanomalehti tai aikakauslehti kirjoittaa aiheesta peittelemättä. Ruotsissa media lakaisee rikollisten etnisyyden järjestelmällisesti maton alle.
Vuonna 2005 etnologi
Maria Bäckman seurasi tutkimuksessaan "
Valkoihoisuus ja sukupuoli" ryhmää etnisesti ruotsalaisia tyttöjä Rinkebyn lähiössä lähellä Tukholmaa. Etniset ruotsalaiset olivat ovat siellä vähemmistönä massamaahanmuuton vuoksi. Useat luonnostaan vaaleatukkaiset sanoivat värjänneensä hiuksensa välttyäkseen epätoivotulta huomiolta ja seksuaaliselta häirinnältä. Valkoisten tyttöjen kutsuminen "huoraksi" joissakin kouluissa on jo niin yleistä, että opettajat ovat lakanneet puuttumasta siihen. Ongelma ei taatusti ole pienentynyt vuosina, jotka ovat kuluneet tästä tutkimuksesta.
Raportti vuodelta 2006 kertoo miten tyttöjen ja nuorten naisten elämä tuntuu yhä turvattomammalta heidän omassa maassaan. He pelkäävät tulevansa raiskatuiksi, mahdollisuus joka on heille hyvin todellinen. Monet tekevät suunnitelmia miten tulla illalla kotiin, miten puolustaa itseään tai miten juosta kotiin vaarallisessa tilanteessa.
"Ei ole yhtä väärin raiskata ruotsalainen tyttö kuin arabityttö", sanoo Hamid haastattelussa, joka koskee ulkomaalaisten tekemää joukkoraiskausta. "Ruotsalainen tyttö saa paljon apua jälkeenpäin, ja hän on joka tapauksessa luultavasti nussinut ennenkin. Mutta arabitytölle tulee ongelmia kotona. Hänelle raiskaus aiheuttaa häpeää." Hän väittää, että on "tosi helppoa saada ruotsalainen huora...tarkoitan tyttö." Hamid nauraa sananvalinnalleen. "En juuri kunnioita ruotsalaisia tyttöjä. Voisi sanoa että ne nussitaan palasiksi."
Ei vain uhrit, mutta myös heidän raiskaajansa, tulevat yhä nuoremmiksi. Virallinen
tilasto vuodelta 2013 näyttää, että alle kahdeksantoistavuotiaiden tekemät raiskaukset ovat kahdeksan (8) kertaa yleisempiä kuin vuonna 1998. Nuoret ihmiset, joiden etnisyyttä ei ole määritelty, ovat yhä enenevässä määrin epäiltyinä vakavista ja väkivaltaisista rikoksista Ruotsin viranomaisten mukaan [
Statistics Sweden sekä Swedish National Council for Crime Prevention]. Verrattuna 1990-luvun loppuun nuoret ovat nyt epäiltynä kaksinkertaisessa määrässä ryöstöjä. Huumerikoksista epäiltyjen nuorten määrä on viisinkertainen. Raiskaustapauksissa nuorten epäiltyjen määrä on kahdeksankertaistunut. Mitään selitystä tälle kasvulle ei raportissa anneta.
Sellaisen johtopäätöksen tekeminen, että väkivaltaisen rikollisuuden kasvulla olisi jotain tekemistä maahanmuuton tai vieraiden ja aggressiivisten kulttuurien kanssa, on kielletty lailla.
Maaliskuussa 2007 SSu:n (Sosialidemokraattien nuorisojärjestö) mielenosoituksessa eräs mies kantoi kylttiä, jossa luki "Sillä aikaa kun maahanmuuttajajengit joukkoraiskaavat ruotsalaisia tyttöjä, SSU taistelee rasismia vastaan." Hänet pidätettiin ripeästi ja tuomittiin sakkoihin. Hänen rikoksensa? Hän oli "ilmaissut halveksuntaa ihmisryhmää kohtaan kansallisen tai etnisen taustan perusteella."
Oikeus hylkäsi miehen argumentin sananvapaudesta, koska sananvapaudellakin on rajansa ja hän oli selvästi toiminut asiassa liian provokatiivisesti.
Vaikka raiskausluvut ovat hirveitä, ne ovat vain yksi osa väkivaltaisen rikollisuuden leviämistä. Vain muutamia vuosikymmeniä sitten Ruotsi oli turvallinen valtio. Nyt Ruotsin katujen vitsauksina ovat ryöstöt, ammuskelut, jengiväkivalta ja mafia laajuudessa, jota ei ole ollut koskaan Skandinavian historiassa.
Kun
elokuun loppupuolella 2013 esitettiin väite, että hunnutettua musliminaista kohtaan olisi hyökätty, syntyi kansanliike puolustamaan naisten oikeutta pukeutua hijabiin ja monet poliitikot ja julkisuuden henkilöt liittyivät siihen. Liikettä tukevat vasemmistopoliitikot julkaisivat kuvia itsestään pukeutuneina islamilaiseen päähineeseen.
Myöhemmin väitettiin saman raskaana olevan naisen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi
toistamiseen. Hänen kimppuunsa käytiin eteläisessä Tukholmassa useiden miesten toimesta, jotka löivät häntä ja käskivät häntä peruuttamaan rikosilmoituksensa.
Jos tapaus on totta, se on hyvin epätavallista käytöstä syntyperäisiltä ruotsalaisilta. On kuitenkin hyvin tavallista, että tietyistä autoritaarisista maahanmuuttajayhteisöistä tulevat uhkailevat todistajia kuvatulla tavalla. Tämä nostaa kysymyksen olivatko naisen kimppuun hyökänneet maahanmuuttajayhteisöstä ja mahdollisesti hänen omia sukulaisiaan.
Vääristelevä ja totalitaarinen ruotsalainen valtamedia ei kuitenkaan epäillyt mitään. He reagoivat vähäisen todistusaineiston perusteella outoon tarinaan kampanjoimalla epäiltyä islamofobian viha-aaltoa vastaan Ruotsissa - yhdessä eniten poliittisesti korrektissa maassa tämän planeetan pinnalla.
Kuten kirjoittaja Bruce Bawer kommentoi
FrontPage Magazinessa "Jos tämä tapahtui, se on vastenmielistä. Mutta meillä ei ole todisteita, että se tapahtui - ei silminnäkijöitä, ei valvontakameran kuvaa - ja on epäilty (ei toki ruotsalaisessa mediassa), että koko tarina on täysin keksitty. Joka tapauksessa se on mies-puri-koiraa-tarina, jos mikä: Ruotsi on täynnä muslimimiehiä, jotka raiskaavat toisuskoisia naisia, ei toisuskoisia, jotka repivät huiveja musliminaisten päästä."
Toden totta.
Elokuussa 2013, samaan aikaan kun merkittävä ei-muslimi ruotsalainen nainen pukeutui huntuun osoittaakseen "solidarisuutta" muslimeille,
seitsemän turvapaikkaa hakevaan afgaanimuslimia tuomittiin ruotsalaisen naisen raa'asta joukkoraiskauksesta Mariannelundin pienessä kaupungissa. Yksi mies, joka masturboi naisen pään vieressä sillä aikaa, kun toiset seitsemän raiskasivat häntä tuntikausia, kuitenkin vapautettiin. Hän sai 130.000 kruunua
vahingonkorvausta kärsimyksistään. Korvauksen sponsoroivat ruotsalaiset veronmaksajat, myös hänen uhrinsa perhe.
Tällaisten esimerkkien vuoksi tanskalainen
Eva Agnete Selsing on tullut johtopäätökseen, että "Ruotsi on Pahan Imperiumi." Hän viittaa uudenlaiseen totalitarismiin ja avointen rajojen utooppiseen ideologiaan.
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan käytti ilmausta "Pahan Imperiumi" vuonna 1983 viitatessaan Neuvostoliittoon.
Reagan tunsi vilpittömästi, että hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin määritellä kommunistinen järjestelmä pahaksi sen sortavan luonteen ja aiheuttamansa valtavan inhimillisen kärsimyksen vuoksi.
Onko tämä vertailu Ruotsiin liioittelua? Ehkä, ehkä ei. Selsing ei väitä, että uusi monikulttuurinen totalitarismi olisi militantti tai väkivaltainen, kuten jotkut aikaisemmat totalitaariset liikkeet, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi haitallinen tai vaarallinen. Hänen mukaansa räjähtävä sekoitus äärimmäistä poliittista korrektiutta ja hillitöntä maahanmuuttoa aiheuttaa "katastrofin" Ruotsin yhteiskunnalle. Säälimätön autoritaarinen toisinajattelijoiden nujertaminen valtaapitävän eliitin ja median toimesta on muuttanut Ruotsin eräänlaiseksi "ajattelun vankilaksi."
Yksi kauheimmista esimerkeistä on maan raiskaustilastot, jotka ovat Euroopan huonoimmat. Samanaikaisesti erityisesti kolmannesta maailmasta tapahtuneen massamaahanmuuton kanssa ovat ilmoitettujen raiskausten, myös lasten, lukumäärä räjähtänyt. Eva Agnete Selsing ihmettelee, kuinka "tekopyhät" ruotsalaiset poliitikot ja median edustajat voivat nukkua yönsä, tietäen täysin hyvin minkälaisen rikosten ja väkivallan painajaisen he ovat luoneet omalle kansalleen. Hänen päätelmänsä on "Jos toimintasi johtaa väkivaltaan, hyväksikäyttöön, uhkailuihin, sortoon ja kanssaihmistesi sosiaaliseen kontrolliin (jotka eivät ole pyytäneet sitä todellisuutta, johon olet heidät saattanut), ja kieltäydyt ymmärtämästä sitä, silloin sinä ole paha ihminen. Ja pahan valtakunta muodostuu ihmisistä."
Ehkä Ruotsin viranomaisten pitäisi olla enemmän huolissaan heidän oman maansa raiskausluvuista ja vähemmän huolissaan transseksuaaleista Serbiassa tai homojen adoptio-oikeudesta Venäjällä.
* * *
