Dispatch International on kesätauolla, mutta he ovat laittaneet pari numeroa saataville nettiin.
Numero 24, 13.6.2013
http://www.d-intl.com/difree/nr24.pdf
Numero 25, 20.6.2013
http://www.d-intl.com/difree/nr25.pdf
Numero 26, 27.6.2013
http://www.d-intl.com/difree/nr26.pdf
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dispatch International. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dispatch International. Näytä kaikki tekstit
15. heinäkuuta 2013
8. helmikuuta 2013
Lopettakaa valehteleminen!
Ingrid Carlqvist Dispatch Internationalissa:
Oletteko te nyt tyytyväisiä, äärivasemmisto ja toimittajakolleegamme, kun Lars Hedegaard melkein murhattiin? Te jotka olette tehneet kaikkenne esittääksenne Dispatch Internationalin rasistisena ja muslimivihamielisenä lehtenä sen sijaan että olisitte kertoneet totuuden: että olemme kriittisiä islamin totalitääriselle ideologialle. Oletteko tietoisia että teidän tukenne yhä brutaaleimmille islamisointivaatimuksille länsimaissa mahdollistaa noiden murhaajien toimia vapaasti yhteiskunnassamme?
Tiistaina koin yhden elämäni suurimmista järkytyksistä. Päätoimittajakolleegani Lars Hedegaard soitti ja pahoitteli, ettei pääsisi tulemaan Malmön toimitukseen, koska hän oli juuri joutunut murhayrityksen kohteeksi.
Me emme ole tyhmiä. Olemme täysin tietoisia toimintamme vaarallisuudesta - pahinta mitä Ruotsissa voi tehdä vuonna 2013, on kritisoida islamia ja Reinfeldtin ajamaa päätöntä maahanmuuttopolitiikkaa. Mutta me taistelemme sen puolesta, että voisimme jatkossakin elää avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa on täysi ilmaisunvapaus.
Sinä päivänä kun annamme periksi voimille, jotka haluavat vetää länsimaat totalitaariseen pimeyteen, on kaikki lopussa. Meidän on toimittava NYT jos haluamme säilyttää elämäntapamme.
Me Dispatch Internationalissa olemme pakotettuja olemaan entistäkin varovaisempia turvallisuutemme suhteen. Mutta me emme koskaan, milloinkaan, ikinä anna periksi totalitäärisille voimille. Heidän täytyy tappaa meidät yksi kerrallaan.
Pyydän kaikkia toimittajakolleegoitani puolustamaan sananvapautta ja jokaisen sanomalehden oikeutta kirjoittaa niistä aiheista, joita he pitävät tärkeinä lukijoilleen. Lopettakaa kutsumasta meitä muslimien vihaajiksi - me emme ole niitä jotka vihaavat tai yrittävät murhata toisinajattelijoita. Suhtaudumme kriittisesti islamin totalitääriseen ideologiaan, joka on yhtä suuri uhka vapaalle maailmalle kuin aikoinaan natsismi, fasismi ja kommunismi olivat.
Lopettakaa valehtelu lukijoillenne, kuuntelijoillenne ja katsojillenne. Kertokaa heille että me puolustamme demokratiaa ja vapautta - asioita, joiden puolustamisen te olette lopettaneet jo kauan sitten.
En kuitenkaan pane toivoani teihin. Te olette maalanneet itsenne nurkkaan, jossa te kiihkoisasti esitätte "hyviä rasisminvastustajia" ettekä näe metsää puilta. Te ette ymmärrä että juuri te olette se suuri uhka. Te jotka puolusteletta murhaajia ja terroristeja vaikealla lapsuudella ja "ulkopuolisuudella". Te olette niitä jotka keskittyvät pelkästään Breivikiin ja vähät välitätte terroristeista, jotka haluavat leikata Jyllands-Postenin toimittajilta kurkut auki ja heittää päät Rådhuspladsenille. Te olette niitä jotka hellivät terroristeja ja vähättelevät heidän tekojaan.
Jos te ette puolusta Dispatch Internationalin oikeutta julkaista lehtä joutumatta murhayrityksen kohteeksi, teillä ei ole mitään tekemistä julkaisualalla. Voitte saman tien luopua demokratiasta ja sananvapaudesta.
Oletteko te nyt tyytyväisiä, äärivasemmisto ja toimittajakolleegamme, kun Lars Hedegaard melkein murhattiin? Te jotka olette tehneet kaikkenne esittääksenne Dispatch Internationalin rasistisena ja muslimivihamielisenä lehtenä sen sijaan että olisitte kertoneet totuuden: että olemme kriittisiä islamin totalitääriselle ideologialle. Oletteko tietoisia että teidän tukenne yhä brutaaleimmille islamisointivaatimuksille länsimaissa mahdollistaa noiden murhaajien toimia vapaasti yhteiskunnassamme?
Tiistaina koin yhden elämäni suurimmista järkytyksistä. Päätoimittajakolleegani Lars Hedegaard soitti ja pahoitteli, ettei pääsisi tulemaan Malmön toimitukseen, koska hän oli juuri joutunut murhayrityksen kohteeksi.
Me emme ole tyhmiä. Olemme täysin tietoisia toimintamme vaarallisuudesta - pahinta mitä Ruotsissa voi tehdä vuonna 2013, on kritisoida islamia ja Reinfeldtin ajamaa päätöntä maahanmuuttopolitiikkaa. Mutta me taistelemme sen puolesta, että voisimme jatkossakin elää avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa on täysi ilmaisunvapaus.
Sinä päivänä kun annamme periksi voimille, jotka haluavat vetää länsimaat totalitaariseen pimeyteen, on kaikki lopussa. Meidän on toimittava NYT jos haluamme säilyttää elämäntapamme.
Me Dispatch Internationalissa olemme pakotettuja olemaan entistäkin varovaisempia turvallisuutemme suhteen. Mutta me emme koskaan, milloinkaan, ikinä anna periksi totalitäärisille voimille. Heidän täytyy tappaa meidät yksi kerrallaan.
Pyydän kaikkia toimittajakolleegoitani puolustamaan sananvapautta ja jokaisen sanomalehden oikeutta kirjoittaa niistä aiheista, joita he pitävät tärkeinä lukijoilleen. Lopettakaa kutsumasta meitä muslimien vihaajiksi - me emme ole niitä jotka vihaavat tai yrittävät murhata toisinajattelijoita. Suhtaudumme kriittisesti islamin totalitääriseen ideologiaan, joka on yhtä suuri uhka vapaalle maailmalle kuin aikoinaan natsismi, fasismi ja kommunismi olivat.
Lopettakaa valehtelu lukijoillenne, kuuntelijoillenne ja katsojillenne. Kertokaa heille että me puolustamme demokratiaa ja vapautta - asioita, joiden puolustamisen te olette lopettaneet jo kauan sitten.
En kuitenkaan pane toivoani teihin. Te olette maalanneet itsenne nurkkaan, jossa te kiihkoisasti esitätte "hyviä rasisminvastustajia" ettekä näe metsää puilta. Te ette ymmärrä että juuri te olette se suuri uhka. Te jotka puolusteletta murhaajia ja terroristeja vaikealla lapsuudella ja "ulkopuolisuudella". Te olette niitä jotka keskittyvät pelkästään Breivikiin ja vähät välitätte terroristeista, jotka haluavat leikata Jyllands-Postenin toimittajilta kurkut auki ja heittää päät Rådhuspladsenille. Te olette niitä jotka hellivät terroristeja ja vähättelevät heidän tekojaan.
Jos te ette puolusta Dispatch Internationalin oikeutta julkaista lehtä joutumatta murhayrityksen kohteeksi, teillä ei ole mitään tekemistä julkaisualalla. Voitte saman tien luopua demokratiasta ja sananvapaudesta.
* * *
* * *
1. joulukuuta 2012
Massive hacker attack against Dispatch International
From Dispatch International:
Dispatch International is under attack. During the last week we have been bombarded by attempts to overload the web site, rendering it inaccessible to our readers.
”This is no ordinary Denial of Service attack, that anybody can carry out. The people responsible know what they’re doing and have reasonably high skills,” says Dispatch International’s head of internet security.
A number of experts on IT security have gone through the logs from the 24 hour period when the attack was at its most intense, around November 22. And they have drawn several conclusions, of which the most interesting is that computers belonging to the newspapers Sydsvenskan, Värnamo Nyheter and Norrköpings Tidningar, the radio production company Tredje Statsmakten Media AB and Swedish state television SVT took part in the attack.
“Most of the computers used in the attack have random, dynamic IP addresses. So, these media houses certainly stand out,” says one of the security experts.
Even if there is no way to be sure that persons from these companies have participated actively in the attack, the experts believe is the most likely scenario.
”The alternative is that these major corporations have been hacked, and that would mean this is a very high profile attack. That is very is unlikely. An attack at that level could have wreaked complete havoc with the system, and that didn’t happen this time.”
By the skin of their teeth, Dispatch International’s security team managed to keep the web page online during most of the attack, but the publication of last week’s web paper was severely delayed. If one were to calculate how much money an attack like this is worth in overtime and damage to the paper’s reputation, one would end up with a six-figure amount. Dispatch International has of course reported the attack to the police, who are now investigating suspicions of hacking.
----------------------------------------------
Dispatch International on pyytänyt blogisteja julkaisemaan artikkeleitaan hyökkäyksen vastustamiseksi.
18. marraskuuta 2012
Tue Dispatch Internationalia!
Jos sinua potuttaa valtavirran liian korrekti kirjoittelu, niin nyt voit tehdä asialle jotakin:
Tilaa Dispatch International!
Verkkoversion saa englanniksi, ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi ja paperilehden ruotsiksi ja tanskaksi.
Puolen vuoden nettiversion tilaus maksaa 55€, mikä ei ole paljon sananvapauden tukemisesta.
Tutustu englanninkieliseen näytenumeroon täältä.
Lisäksi voit lähettää kirjastoosi toiveen lehden tilaamisesta. Ainakin ruotsinkielisillä paikkakunnilla kuten pääkaupunkiseudulla lehti on varmasti mahdollista saada kirjastoihin.
KOTITEHTÄVÄ: lähetä hankintatoive Dispatchistä omaan kirjastoosi. Kun toiveita tulee riittävästi, lehti varmasti tilataan!
Kirjastoille voi lähettää toiveita myös netin kautta, esim. http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Hankintaehdotus
Tänään 19 946 tappavaa terrori-iskua islamin nimeen sitten 11.9.2001
1. syyskuuta 2012
Uusi lehti - Dispatch International
Sananvapauden puolestapuhujien Lars Hedegaardin ja Ingrid Carlqvistin yhteistyön hedelmä Dispatch International on julkaissut näytenumeron. Uusi viikkolehti kertoo niistä asioista, joista valtamedia vaikenee. Lehden voi tilata oikeana paperilehtenä ruotsiksi ja tanskaksi ja nettilehtenä lisäksi englanniksi ja saksaksi. Vuosi paperilehteä maksaa 119€ ja nettilehti 98€. Osia lehdestä julkaistaan myös ilmaiseksi internetissä.
Pääuutinen näytenumerossa on Ruotsin ja Tanskan muslimipopulaatioiden kaksinkertaistuminen 14:ssä vuodessa ja sitä ryydittää kuva somaliäidistä työntämässä lastenrattaita. Vasemmisto, ilmastomuutos ja Obaman syntymäpaikan epäselvyydet ovat myös päässeet etusivulle, yhdessä Muhammadin ja Israelin kanssa.
Sisäsivuilla löytyy Paul Westonin kirjoitus massamaahanmuuton vaaroista ja George Iglerin artikkeli sananvapauden puolustamisesta. Putin ja Hollande saavat hekin osansa.
Luvassa on siis sivukaupalla rasistista ja suvaitsematonta vihapuhetta tai rehellistä ja avointa journalismia riippuen poliittisesta orientoitumisesta. Matinpoika kuitenkin tykkää.
Pääuutinen näytenumerossa on Ruotsin ja Tanskan muslimipopulaatioiden kaksinkertaistuminen 14:ssä vuodessa ja sitä ryydittää kuva somaliäidistä työntämässä lastenrattaita. Vasemmisto, ilmastomuutos ja Obaman syntymäpaikan epäselvyydet ovat myös päässeet etusivulle, yhdessä Muhammadin ja Israelin kanssa.
 |
| Huomatkaa että kuva EI esitä Muhammadia. |
Ja eihän lehti olisi täydellinen ilman pilakuvaa, jatkokertomusta ja kulttuuripalstaa. Naiskauneudesta pitäville on takasivulla vielä pieni bonus. Sosiaalista mediaakaan ei ole unohdettu ja halukkaat voivat liittyä Dispatch Internationalin ryhmäsivulle FB:ssä.
Luvassa on siis sivukaupalla rasistista ja suvaitsematonta vihapuhetta tai rehellistä ja avointa journalismia riippuen poliittisesta orientoitumisesta. Matinpoika kuitenkin tykkää.
18. heinäkuuta 2012
Haluan oman maani takaisin
Tämä on käännös Ingrid Carlqvistin pitämästä puheesta Euroopan Parlamentissa 9.7.2012
Hyvät naiset ja herrat. Minä olen Ingrid Carlqvist ja olen syntynyt Ruotsissa 1960, kun sosialidemokraatit näyttivät hallitsevan ikuisesti ja maamme oli mukavin ja turvallisin ja edistynein koko maailmassa. Nyt minä asun Absurdistanissa - maassa jonka ilmoitettujen raiskausten määrä on maailman korkein, missä on satoja eristyneitä alueita, joissa ihmiset elävät Ruotsin yhteiskunnan ulkopuolella ja missä sanomalehdet salaavat kaikki nämä kauheudet yleisöltä.
Tunnen itseni Dorothy Galeksi Ihmemaa Ozissa - tornaado tuli ja heitti minut kauaksi kotoa tuntemattomaan maahan.
"Toto, minusta tuntuu ettemme ole enää Ruotsissa."
Kuten Dorothy, minäkin etsin tietä kotiin, mutta kohtaan polullani vain leijonia ilman rohkeutta, variksenpelättimiä ilman aivoja ja tinamiehiä ilman sydäntä.
Lapsena meidän pääministerimme oli Tage Erlander, sosialidemokraatti. Vuonna 1965 hän sanoi parlamentissa Amerikan rotumellakoiden jälkeen:
"Me ruotsalaiset olemme äärettömän paljon paremmassa tilanteessa. Väestömme on yhtenäinen, ei vain rodullisesti vaan myös monissa muissa suhteissa."
Nyt elän valtakunnassa, joka ei ole yhtenäinen missään suhteessa. Hänen jälkeensä tullut Olof Palme päätti, että yhtenäisyys on huono asia ja avasi rajamme ihmisille kaikkialta maailmasta. Ja oikealta vasemmalle poliitikkomme kertoivat meille ettei ollut sellaista kuin ruotsalainen kulttuuri, mainitsemisen arvoisia ruotsalaisia tapoja ja että meidän ruotsalaisten pitää olla kiitollisia, kun niin monet ihmiset OIKEISTA kulttuureista OIKEINE tapoineen tulevat tänne.
Mona Sahlin, myöhemmin Sosialidemokraattien puheenjohtaja, sanoi vuonna 2002 Euroturk-lehden haastattelussa, kun kysyttiin mitä ruotsalainen kulttuuri on:
"Minulta on usein kysytty tuota, mutta en osaa ajatella mitä ruotsalainen kulttuuri olisi. Luulen että se on se joka tekee meidät niin kateelliseksi maahanmuuttajia kohtaan. Teillä on kulttuuri, identiteetti, jotain joka sitoo teidät yhteen. Mitä meillä on? Meillä on juhannusaatto ja muita vanhanaikaisia juttuja."
Hän sanoi myös: "Ruotsalaisten täytyy integroitua uuteen Ruotsiin. Vanha Ruotsi ei tule takaisin."
Tässä Uudessa Ruotsissa meillä on enemmän ilmoitettuja raiskauksia kuin missään muussa Euroopan Unionin maassa englantilaisen professori Liz Kellyn tutkimuksen mukaan. Vuonna 2008 raportoitiin 5000 raiskausta tai raiskauksen yritystä (viime vuonna luku oli 6000). Vuonna 2010 toinen tutkimus raportoi, että vain yhdessä maassa on enemmän raiskauksia kuin Ruotsissa, ja se oli Lesotho Etelä-Afrikassa. Jokaista sataatuhatta asukasta kohden ilmoitetaan Lesothossa 92 raiskausta, Ruotsissa 53, Yhdysvalloissa 29, Norjassa 20 ja Tanskassa 7.
Vuonna 1990 viranomaiset laskivat kolme eristynyttä aluetta Ruotsissa, lähiöitä joissa asuu enimmäkseen maahanmuuttajia, joiden asukkailla ei ole työtä ja jotka elävät yhteiskunnan tuella ja joiden lapset eivät pääse tutkinnoista läpi. Vuonna 2002 eristyneitä alueita oli 128. Vuonna 2006 niitä oli 156 ja sen jälkeen niitä ei ole enää laskettu. Joissakin kaupungeissa, kuten omassa kaupungissani Malmössä, kolmasosa asukkaista asuu eristyneillä alueilla.
Mitä Tage Erlanger tarkoitti, kun hän sanoi Ruotsin väestön olevan yhtenäinen, ei vain rodullisesti vaan myös monilla muilla tavoin? Luulen että hän tarkoitti sääntöjä, arvoja, kulttuuria ja perinteitä. Tunnen toveruutta hänen kanssaan. Meillä kaikilla Vanhassa Ruotsissa oli samanlainen näkemys siitä, mikä on hyvä yhteiskunta ja miten konfliktit ratkaistaan. Hän TIESI mitä ruotsalainen kulttuuri tarkoittaa, päinvastoin kuin Mona Sahlin.
Uudessa Ruotsissa me tarvitsemme aseistettuja poliiseja sairaaloissamme, koska riidoissa olevat suvut tappelevat sairaalahuoneissa. He ampuvat toisiaan keskellä katua ja ryöstävät ja hakkaavat vanhuksia. Rikollisuus kasvaa joka minuutti, mutta Ruotsin poliitikot ja journalistit kertovat meille, ettei sillä ole mitään tekemistä siirtolaisuuden kanssa. Se tosiasia, että vankilamme ovat täynnä ulkomaalaisia, on vain sattumaa tai se voidaan selittää sosio-ekonomisilla muuttujilla.
Olin monia vuosia journalistina valtamediassa. Mutta olin myös häirikkö, aina epäileväinen siihen mitä ihmiset sanoivat TOTUUDEKSI. Kun kaikki muut juoksivat yhteen suuntaan, käännyin ympäri ja katsoin mitä toisessa suunnassa oli.
Tammikuussa 2011 tapahtui jotain, joka sai minut menettämään viimeisen toivoni ruotsalaiseen journalismiin. Olin varapuheenjohtajana kustantajien yhdistyksessä Malmössä ja olin kutsunut tanskalaisen journalistin Mikael Jalvingin puhumaan uudesta kirjastaan "Absolute Sweden - a Journey in the Country of Silence." Eräänä päivänä puheenjohtaja soitti minulle ja sanoi: "Meidän täytyy peruuttaa Mikael Jalvingin vierailu, koska hän aikoo puhua National Today-lehden tilaisuudessa".
Häntä, tai ketään muutakaan yhdistyksen johtokunnan jäsentä, ei kiinnostanut se, että Jalving aikoisi puhua kirjastaan. Jos hän menisi tuon yhdistyksen kokoukseen, hän saattaisi saada tartunnan nationalistisista ideoista ja hänestä saattaisi tulla natsi.
Katsokaas, jokainen jolla on eriävä mielipide Ruotsissa ON natsi.
Näin asiat toimivat Ruotsissa, jota kutsun Absturdistaniksi. Hiljaisuuden maa.
Olin raivoissani ja jätin yhdistyksen. Sen seurauksena minut kutsuttiin "The Danish Free Press"-yhdistykseen puhumaan oudosta Ruotsinmaasta ja se sai minut perustamaan "The Swedish Free Press"-yhdistyksen (Tryckfrihetssällskapet).
Näin tutustuimme myös Lars Hedegaardin kanssa. Mutta me emme tyytyneet pyörittämään omia "Free Press"-yhdistyksiämme, koska meillä on molemmilla pitkä kokemus journalisteina, vaan päätimme perustaa oman sanomalehden. Vanhanaikaisen kunnon paperisen sanomalehden. Päätimme nimetä sen Dispatch Internationaliksi, koska meidän visiomme on, että siitä tulee jonain päivänä maailmanlaajuinen. Mutta ensin valloitamme Manhattanin ja sitten Berliinin. Tai mieluummin - ensin Skandinavia ja sitten maailma.
Dispatch tulee ilmestymään kahtena versiona - tanskaksi ja ruotsiksi - mutta jutut ovat molemmissa samat. Internetissä lehteä voi lukea myös englanniksi ja saksaksi. Kirjoitamme maittemme ja maailman politiikasta. Kirjoitamme niistä asioista, joita valtamedia on pimittänyt meiltä niin monta vuotta. Erottelemme uutiset, tarinat ja kommentaarit ja sävy tulee olemaan hillitty. Annamme tosiasioiden puhua, tosiasioiden joista valtamedia vaikenee.
Tilanne Ruotsissa on paljon pahempi kuin Tanskassa. Ruotsissa KUKAAN ei puhu maahanmuuton ongelmista, monikulttuuriprojektin epäonnistumisesta tai Euroopan islamisaatiosta. Jos puhut, sinut leimataan välittömästi rasistiksi, islamofobiksi tai natsiksi. Niin minua on kutsuttu siitä lähtien kun perustin "Free Press Societyn" Ruotsiin. Nimeni on loattu suurissa sanomalehdissä kuten Sydsvenskan, Svenska Dagbladet ja jopa omassa ammattiyhdistyslehdessäni Journalistissa.
Tarvitsen teitä kaikkia ryhtymään Glindakseni, Pohjoisen hyväksi noidaksi, ja auttamaan minua löytämään kotiini taas. En usko että se onnistuu napsauttamalla punaisia kenkiäni kolme kertaa kuten Dorothy herätäkseen vuoteessaan Kansasissa. Mutta jos te tuette Dispatchiä tilaamalla sen tai ryhtymällä osakkeenomistajaksi tai lahjoittajaksi, autatte minua yhden askeleen lähemmäksi kotia. Ruotsia joka kerran oli, Ruotsia jonka haluan takaisin.
-Ibn Matti
Hyvät naiset ja herrat. Minä olen Ingrid Carlqvist ja olen syntynyt Ruotsissa 1960, kun sosialidemokraatit näyttivät hallitsevan ikuisesti ja maamme oli mukavin ja turvallisin ja edistynein koko maailmassa. Nyt minä asun Absurdistanissa - maassa jonka ilmoitettujen raiskausten määrä on maailman korkein, missä on satoja eristyneitä alueita, joissa ihmiset elävät Ruotsin yhteiskunnan ulkopuolella ja missä sanomalehdet salaavat kaikki nämä kauheudet yleisöltä.
Tunnen itseni Dorothy Galeksi Ihmemaa Ozissa - tornaado tuli ja heitti minut kauaksi kotoa tuntemattomaan maahan.
"Toto, minusta tuntuu ettemme ole enää Ruotsissa."
Kuten Dorothy, minäkin etsin tietä kotiin, mutta kohtaan polullani vain leijonia ilman rohkeutta, variksenpelättimiä ilman aivoja ja tinamiehiä ilman sydäntä.
Lapsena meidän pääministerimme oli Tage Erlander, sosialidemokraatti. Vuonna 1965 hän sanoi parlamentissa Amerikan rotumellakoiden jälkeen:
"Me ruotsalaiset olemme äärettömän paljon paremmassa tilanteessa. Väestömme on yhtenäinen, ei vain rodullisesti vaan myös monissa muissa suhteissa."
Nyt elän valtakunnassa, joka ei ole yhtenäinen missään suhteessa. Hänen jälkeensä tullut Olof Palme päätti, että yhtenäisyys on huono asia ja avasi rajamme ihmisille kaikkialta maailmasta. Ja oikealta vasemmalle poliitikkomme kertoivat meille ettei ollut sellaista kuin ruotsalainen kulttuuri, mainitsemisen arvoisia ruotsalaisia tapoja ja että meidän ruotsalaisten pitää olla kiitollisia, kun niin monet ihmiset OIKEISTA kulttuureista OIKEINE tapoineen tulevat tänne.
Mona Sahlin, myöhemmin Sosialidemokraattien puheenjohtaja, sanoi vuonna 2002 Euroturk-lehden haastattelussa, kun kysyttiin mitä ruotsalainen kulttuuri on:
"Minulta on usein kysytty tuota, mutta en osaa ajatella mitä ruotsalainen kulttuuri olisi. Luulen että se on se joka tekee meidät niin kateelliseksi maahanmuuttajia kohtaan. Teillä on kulttuuri, identiteetti, jotain joka sitoo teidät yhteen. Mitä meillä on? Meillä on juhannusaatto ja muita vanhanaikaisia juttuja."
Hän sanoi myös: "Ruotsalaisten täytyy integroitua uuteen Ruotsiin. Vanha Ruotsi ei tule takaisin."
Tässä Uudessa Ruotsissa meillä on enemmän ilmoitettuja raiskauksia kuin missään muussa Euroopan Unionin maassa englantilaisen professori Liz Kellyn tutkimuksen mukaan. Vuonna 2008 raportoitiin 5000 raiskausta tai raiskauksen yritystä (viime vuonna luku oli 6000). Vuonna 2010 toinen tutkimus raportoi, että vain yhdessä maassa on enemmän raiskauksia kuin Ruotsissa, ja se oli Lesotho Etelä-Afrikassa. Jokaista sataatuhatta asukasta kohden ilmoitetaan Lesothossa 92 raiskausta, Ruotsissa 53, Yhdysvalloissa 29, Norjassa 20 ja Tanskassa 7.
Vuonna 1990 viranomaiset laskivat kolme eristynyttä aluetta Ruotsissa, lähiöitä joissa asuu enimmäkseen maahanmuuttajia, joiden asukkailla ei ole työtä ja jotka elävät yhteiskunnan tuella ja joiden lapset eivät pääse tutkinnoista läpi. Vuonna 2002 eristyneitä alueita oli 128. Vuonna 2006 niitä oli 156 ja sen jälkeen niitä ei ole enää laskettu. Joissakin kaupungeissa, kuten omassa kaupungissani Malmössä, kolmasosa asukkaista asuu eristyneillä alueilla.
Mitä Tage Erlanger tarkoitti, kun hän sanoi Ruotsin väestön olevan yhtenäinen, ei vain rodullisesti vaan myös monilla muilla tavoin? Luulen että hän tarkoitti sääntöjä, arvoja, kulttuuria ja perinteitä. Tunnen toveruutta hänen kanssaan. Meillä kaikilla Vanhassa Ruotsissa oli samanlainen näkemys siitä, mikä on hyvä yhteiskunta ja miten konfliktit ratkaistaan. Hän TIESI mitä ruotsalainen kulttuuri tarkoittaa, päinvastoin kuin Mona Sahlin.
Uudessa Ruotsissa me tarvitsemme aseistettuja poliiseja sairaaloissamme, koska riidoissa olevat suvut tappelevat sairaalahuoneissa. He ampuvat toisiaan keskellä katua ja ryöstävät ja hakkaavat vanhuksia. Rikollisuus kasvaa joka minuutti, mutta Ruotsin poliitikot ja journalistit kertovat meille, ettei sillä ole mitään tekemistä siirtolaisuuden kanssa. Se tosiasia, että vankilamme ovat täynnä ulkomaalaisia, on vain sattumaa tai se voidaan selittää sosio-ekonomisilla muuttujilla.
Olin monia vuosia journalistina valtamediassa. Mutta olin myös häirikkö, aina epäileväinen siihen mitä ihmiset sanoivat TOTUUDEKSI. Kun kaikki muut juoksivat yhteen suuntaan, käännyin ympäri ja katsoin mitä toisessa suunnassa oli.
Tammikuussa 2011 tapahtui jotain, joka sai minut menettämään viimeisen toivoni ruotsalaiseen journalismiin. Olin varapuheenjohtajana kustantajien yhdistyksessä Malmössä ja olin kutsunut tanskalaisen journalistin Mikael Jalvingin puhumaan uudesta kirjastaan "Absolute Sweden - a Journey in the Country of Silence." Eräänä päivänä puheenjohtaja soitti minulle ja sanoi: "Meidän täytyy peruuttaa Mikael Jalvingin vierailu, koska hän aikoo puhua National Today-lehden tilaisuudessa".
Häntä, tai ketään muutakaan yhdistyksen johtokunnan jäsentä, ei kiinnostanut se, että Jalving aikoisi puhua kirjastaan. Jos hän menisi tuon yhdistyksen kokoukseen, hän saattaisi saada tartunnan nationalistisista ideoista ja hänestä saattaisi tulla natsi.
Katsokaas, jokainen jolla on eriävä mielipide Ruotsissa ON natsi.
Näin asiat toimivat Ruotsissa, jota kutsun Absturdistaniksi. Hiljaisuuden maa.
Olin raivoissani ja jätin yhdistyksen. Sen seurauksena minut kutsuttiin "The Danish Free Press"-yhdistykseen puhumaan oudosta Ruotsinmaasta ja se sai minut perustamaan "The Swedish Free Press"-yhdistyksen (Tryckfrihetssällskapet).
Näin tutustuimme myös Lars Hedegaardin kanssa. Mutta me emme tyytyneet pyörittämään omia "Free Press"-yhdistyksiämme, koska meillä on molemmilla pitkä kokemus journalisteina, vaan päätimme perustaa oman sanomalehden. Vanhanaikaisen kunnon paperisen sanomalehden. Päätimme nimetä sen Dispatch Internationaliksi, koska meidän visiomme on, että siitä tulee jonain päivänä maailmanlaajuinen. Mutta ensin valloitamme Manhattanin ja sitten Berliinin. Tai mieluummin - ensin Skandinavia ja sitten maailma.
Dispatch tulee ilmestymään kahtena versiona - tanskaksi ja ruotsiksi - mutta jutut ovat molemmissa samat. Internetissä lehteä voi lukea myös englanniksi ja saksaksi. Kirjoitamme maittemme ja maailman politiikasta. Kirjoitamme niistä asioista, joita valtamedia on pimittänyt meiltä niin monta vuotta. Erottelemme uutiset, tarinat ja kommentaarit ja sävy tulee olemaan hillitty. Annamme tosiasioiden puhua, tosiasioiden joista valtamedia vaikenee.
Tilanne Ruotsissa on paljon pahempi kuin Tanskassa. Ruotsissa KUKAAN ei puhu maahanmuuton ongelmista, monikulttuuriprojektin epäonnistumisesta tai Euroopan islamisaatiosta. Jos puhut, sinut leimataan välittömästi rasistiksi, islamofobiksi tai natsiksi. Niin minua on kutsuttu siitä lähtien kun perustin "Free Press Societyn" Ruotsiin. Nimeni on loattu suurissa sanomalehdissä kuten Sydsvenskan, Svenska Dagbladet ja jopa omassa ammattiyhdistyslehdessäni Journalistissa.
Tarvitsen teitä kaikkia ryhtymään Glindakseni, Pohjoisen hyväksi noidaksi, ja auttamaan minua löytämään kotiini taas. En usko että se onnistuu napsauttamalla punaisia kenkiäni kolme kertaa kuten Dorothy herätäkseen vuoteessaan Kansasissa. Mutta jos te tuette Dispatchiä tilaamalla sen tai ryhtymällä osakkeenomistajaksi tai lahjoittajaksi, autatte minua yhden askeleen lähemmäksi kotia. Ruotsia joka kerran oli, Ruotsia jonka haluan takaisin.
Tryckfrihetssällskapet
Ihmemaa Oz
-----------------------Ibn Matti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)