Sennels ja poliittisen korrektiuden psykologia

Nicolai Sennels: Poliittisen korrektiuden psykologisia selityksiä

Islamin ja muslimimaahanmuuton haitat ovat monia ja päivänselviä.

Taloudelliset haittavaikutukset, kasvanut rikollisuus ja heikentynyt turvallisuus, kokonaisten asuinalueiden muuttuminen rinnakkaisiksi yhteiskunniksi, muslimilasten säännönmukainen haitallinen vaikutus kouluissa ja laitoksissa, jne. - näillä kaikilla on vaikutusta useimpien lasten ja aikuisten jokapäiväisen elämään tavalla tai toisella.

Monet meistä ihmettelevät miten on yhä niin monia tavallisia ihmisiä, toimittajia ja poliitikkoja, jotka eivät puhu näistä ongelmista tai eivät ehkä edes ymmärrä niiden olemassaoloa.

Laillistettua psykologina ja henkilönä, jolla on vuosien kokemus julkisuudesta tunnettuna islamin ja muslimimaahanmuuton ja -kulttuurin kriitikkona, yritän tässä kirjoituksessa antaa kolme psykologista selitystä poliittiselle korrektiudelle.

Kuten aina, kun suuret ryhmät ummistavat silmänsä päivänselviltä ongelmilta, asia kuuluu sosiaalipsykologian alaan:


Ohikulkijavaikutus

Ohikulkijavaikutus on psykologinen ilmiö, joka selittää miksi ihmiset ovat passiivisia hätätapauksissa.

Ohikulkijavaikutuksen tutkimus sai alkunsa Kitty Genovesen murhasta vuonna 1964, kun useat naapurit eivät tehneet mitään katsellessaan kun Genovese puukotettiin kuoliaaksi.

Esimerkki ohikulkijavaikutuksen psykologisesta tutkimuksesta on koe, jossa nainen teeskentelee pyörtyvänsä. Jos koehenkilö on yksin, hän auttaa naista 70 prosentissa tapauksista. Jos paikalla on useita henkilöitä vain 40 prosenttia koehenkilöistä auttaa naista.

Ohikulkijavaikutus saa hätätapauksen silminnäkijät tarkkailemaan toisten reaktioita - itse tapahtuman sijasta - arvioidakseen tilanteen vakavuutta.

Kun ihmiset monissa tapauksissa odottavat toisten ihmisten reaktiota sen sijaan että tekisivät itse aloitteen, voi tuloksena olla, ettei kukaan tee mitään - kaikki odottavat jonkun toisen toimivan ensin.

Jos toiset eivät tee mitään, yksilöt tulkitsevat etteivät toiset näe asiaa niin vakavana, että siihen tarvitsisi puuttua. Tämä vaikuttaa henkilön omaan arvioon tilanteesta ja siis myös toimintaan. Enemmistön reaktio toimii totuuden "barometrinä".

Jos sovellamme tätä ilmiötä poliittiseen korrektiuteen, se tarkoittaa että koska enemmistö ei ilmaise kritiikkiä islamia, shariaa (eli islamisaatiota) ja muslimimaahanmuuttoa kohtaan, ihmiset pitävät sitä "todisteena" siitä, ettei kyseisiä asioita tarvitse kritisoida.

Olosuhteet ohikulkijavaikutukselle ovat erityisen otolliset silloin, kun ihmiset ovat epävarmoja oikeasta toimintatavasta ja käyttävät sen vuoksi toisten ihmisten reaktioita tilanteen arvioimiseen.

Paras vastatoimi tällaiselle käytökselle on antaa ihmisille riittävästi informaatiota, jotta he voivat tehdä omat johtopäätöksensä. Lisäksi on tietysti tärkeää, että mahdollisimman moni tekee jotakin, jotta ohikulkijavaikutuksen alaisena olevat ymmärtävät todellisen tilanteen. On psykologisesti tärkeää, että ne jotka ottavat aloitteen, tekevät sen tavalla, johon muiden on helppoa samastua - on vältettävä vihaa ja tarpeetonta provokaatiota, osoitettava iloista mieltä ja optimismia, ja rentoa asennetta, ja puhuttava näistä asioista vain silloin, kun siihen tulee luonteva tilaisuus (esim. kun perheenjäsenet tai työtoverit ottavat asian itse esille).


Joukkoharha

Ohikulkijavaikutukseen liittyy usein joukkoharha. Joukkoharha on sosiaalipsykologinen ilmiö, jossa enemmistö ryhmästä yksityisesti hylkää normin (esim. muslimimaahanmuutto), mutta jotka samalla olettavat, että enemmistö hyväksyy normin. Koska ihmiset haluavat tulla enemmistön hyväksymiksi, he hyväksyvät normin, vaikka itse salaisesti vastustavat sitä. Tällä tavoin demokraattinen prosessi voi johtaa sellaisten normien hyväksyntään, joita enemmistö vastustaa.

Soveltaaksemme joukkoharhan teoriaa poliittiseen korrektiuteen, voimme ajatella, että enemmistö itse asiassa haluaa vähemmän islamia, shariaa ja muslimimaahanmuuttoa, mutta yksittäiset henkilöt uskovat, ettei enemmistö ole näitä asioita vastaan. Koska ihmiset eivät uskalla nousta tätä "kuvitteellista enemmistöä" vastaan, he kieltäytyvät julkisesti kritisoimasta niitä.

Kritiikin pelko voi painostaa enemmistön olemaan hiljaa - vaikka he itse asiassa saisivat tahtonsa läpi, mikäli he rohkenisivat nostaa kätensä ja sanoa oman mielipiteensä.

Joukkoharhan tekee mahdolliseksi osaksi itseluottamuksen puute puolustaa omaa mielipidettään ja osaksi väärä käsitys siitä, mitä muut ajattelevat.

Paras tapa käsitellä joukkoharhaa on rohkaista ihmisiä sanomaan mielipiteensä ja osoittaa heille etteivät he ole yksin näkemyksineen. Tämän voi saavuttaa näyttämällä itse rohkeasti esimerkkiä. Lisäksi on tärkeää tukea muita kriitikkoja antamalla heille tukea, jotteivät he tunne itseään haavoittuviksi ja yksinäisiksi. Lopuksi on tärkeää levittää tietoa ja perusteluja, joita ihmiset voivat käyttää kritiikkiä vastaan.


Hyvät ihmiset

Kolmas teoria on minun omani. Se perustuu oletukseen, että kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa on määritelty mikä on "hyvä ihminen".

Koska ihmisillä on tarve tuntea itsensä pidetyiksi ja osaksi yhteisöään, useimmilla on psykologinen tarve pyrkiä toimimaan "hyvän ihmisen" tavoin. "Hyvän ihmisen" määritelmään vaikuttavat kuitenkin monet asiat ja määritelmä voi myös muuttua.

Vanhanajan tanskalaisessa kristillisessä yhteiskunnassa hyvä ihminen kävi kirkossa joka sunnuntai. Yhteiskunnissa, joissa on voimakas työetiikka, nähdään tärkeänä pitää itse huolta itsestään eikä elää tukien varassa. Nykyään monissa piireissä pidetään "hyvänä" olla huolissaan ilmastosta ja ympäristöstä - tai ainakin välinpitämättömyyttä niistä pidetään pahana. Kun olin lapsi 70-luvulla, oli trendikästä ja Vasemmistolaista taistella naisten vapauksien puolesta, kritisoida uskonnon ja yhteiskunnan sosiaalista kontrollia ja taistella oikeudesta kritisoida auktoriteetteja ja uskontoa.

Nykyään on levinnyt laajalle näkemys, että "suvaitsevaisuus ja avoimuus" luonnehtivat "hyviä ihmisiä". Tähän sisältyy se, että vähemmistöjen ja toisten normien kritisointi on "pahaa".

Siten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa muslimimaahanmuuton ja islamin uskonnon ja kulttuurinormien arvostelu ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä.

Koska vain pieni vähemmistö kritisio näitä asioita avoimesti, ohikulkijavaikutus saa monet ajattelemaan, ettei mitään ongelmaa ole - tai ainakaan se ei ole niin suuri, että siitä tarvitsisi puhua.

Islamkriitikoiden kohtaama jyrkkä kritiikki (erityisesti muslimien itsensä keskuudessa) kasvattaa joukkoharhaa, koska yhä harvemmat ihmiset uskaltavat sanoa mielipiteensä. Vaikka enemmistö suhtautuu islamiin kriittisesti, he luulevat olevansa vähemmistö.

Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset kykenevät paremmin luottamaan omaan arvostelukykyynsä moraalisesta "hyvyydestä" ilman, että heihin vaikuttaa toisten arvostelu tai tämänhetkinen käsitys "hyvästä ihmisestä". Niinpä ohikulkijavaikutuksella ja joukkoharhalla on heihin pienempi vaikutus.


Kuka on neuroottinen?

Islamin, sharian ja muslimimaahanmuuton kriitikkoja kutsutaan usein rasisteiksi (jotka ilmaisevat vihamielisyyttä muita rotuja kohtaan), ksenofobeiksi (jotka tuntevat irrationaalista pelkoa tuntematonta kohtaan) ja islamofobeiksi (jotka tuntevat irrationaalista pelkoa islamia kohtaan).

Islam ja muslimit eivät kuitenkaan ole rotu, eivätkä islam ja muslimit myöskään ole tuntemattomia, koska useimmat meistä törmäävät ilmiöön tavalla tai toisella lähes päivittäin. Ja islamin pelkäämisessä ei ole mitään irrationaalista, koska islamin pyhät kirjoitukset sanovat, että on muslimien velvollisuus alistaa ja tappaa kaikki toisuskoiset ja levittää uskontoaan kaikin mahdollisin tavoin.

Jonka islam ja monet muslimit myös tekevät saaden apua kaikilta niiltä ihmisiltä, poliitikoilta ja toimittajilta, jotka eivät puhu islamia, shariaa ja muslimimaahanmuuttoa vastaan.

Kutsumalla ihmisiä rasisteiksi tai diagnosoimalla heitä poliittisesti korrektit monikulttuurin rakastajat yrittävät määritellä islamin kriitikot häiriintyneiksi tai neuroottisiksi ihmisiksi. Mutta me emme ole sellaisia.

Islamin, sharian ja muslimimaahanmuuton puolestapuhujat sen sijaan ovat ohikulkijavaikutuksen ja joukkoharhan uhreja. Ja monet heistä ovat epävarmoja ja seuraavat tämän hetken trendejä ja kaltaistensa näkemyksiä siitä mikä tekee "hyvän ihmisen".

Ei ole mitään syytä pelätä sellaisia älyllisesti laiskoja ihmisiä. Avaa suusi ja sano mitä ajattelet. Et ole hullu, paha tai neuroottinen. Aivan päinvastoin.

Johtopäätökseni perustuen yllä mainittuihin psykologisiin teorioihin on se, että me islamkriitikot olemme paremmin informoituja ja meillä on parempi itseluottamus kuin monilla niistä, joilta puuttuu tietoa, rohkeutta ja rehellisyyttä puhua ilmiselvistä ongelmista.



Alkuperäinen kirjoitus: http://10news.dk/?p=1634