Allah käyttää huomattavan paljon aikaa Mooseksen tarinan kertomiseen (jakeet 103-171). Hän aloittaa kertomuksella Mooseksesta ja faraosta selvästi olettaen, että se on kuulijoille tuttu: esimerkiksi kuulemme Mooseksen sanovan faraolle "lähetä siis Israelin lapset kanssani" (jae 105), mutta kuulijoiden oletetaan tietävän, että israelilaiset olivat tuohon aikaan Egyptissä sorrettuina orjina. Kuten Raamatun tarinassa, Mooses esittää faraon edessä ihmetekoja - vaikka kun Mooseksen käsi "näytti katselijoista valkealta", Ibn Abbas sanoo ettei se "johtunut leprasta", mikä ei sovi yhteen Exoduksen jakeen 4:6 kanssa. Ruhul Ma'ani sanoo, että Mooseksen käsi loisti kirkkaampana kuin aurinko. Kuten Raamatunkin tarinassa, farao ei ole vaikuttunut. Mutta faraon noidat ovat ja he sanovat: " huudahtaen: 'Me uskomme maailmojen Herraan, Mooseksen ja Aaronin Herraan'" (jakeet 121-122). Silloin farao uhkaa hakata heidän kätensä ja jalkansa poikki vastakkaisilta puolilta ja ristiinnaulita heidät (jae 124) - sama rangaistus jonka Allah langettaa niille, jotka sotivat Allahia ja Muhammedia vastaan (5:33). Noidat rukoilevat: "Herra! Täytä meidät kärsivällisyydellä ja auta meitä kuolemaan Sinulle alistuneina (muslimeina)" (jae 126); tässä jälleen muistutus siitä, että Koraanin mukaan kaikki raamatulliset profeetat olivat islamin profeettoja, joiden sanoman juutalaiset ja kristityt myöhemmin vääristelivät.
Kun farao uhkailee Moosesta ja hänen kansaansa, Mooses sanoo heille: "Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte" (jae 129) - ja tietenkin juutalaiset reputtavat testin. Allah todellakin tuhoaa heidän vihollisensa: hän lähettää vitsauksia egyptiläisille (tämä kerrotaan jälleen siten, että kuulijoiden oletetaan tuntevan kertomuksen): "vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta" (jae 133), farao hukutetaan mereen (jae 136) ja juutalaisille, joita "he nöyryyttivät", annetaan "perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat" (jae 137). Mutta juutalaiset, jotka kohtaavat epäjumalan palvojia uudessa maassaan, ryhtyvät itsekin palvelemaan epäjumalia (jae 138). Mooses nousee vuorelle (28:46) keskustelemaan Allahin kanssa ja ottaa vastaan lain, jonka sisältöä ei Koraanissa kerrota, kivitauluhin kirjoitettuna (jae 145). Sillä aikaa Mooseksen kansa palvoo tekemäänsä vasikkaa, "joka ammui".
Mooses rukoilee Allahin anteeksiantoa (jae 155) ja Allah lupaa armon "niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme" (jae 156). "Almut" (zakah) on islamilainen hyväntekeväisyys ja "tunnusmerkit" on ayat eli Koraanin jakeet - tämä osoittaa jälleen, että Allahin anteeksianto koskee vain muslimeja. Tätä alleviivataan edelleen sillä että armo on "niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa" (jae 157). Lähettiläs on tietysti Muhammed, josta muslimit uskovat ennustetun juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksissa ennen kuin ne vääristeltiin. Ibn Kathir sanoo: "Tämä on Profeetta Muhammedin kuvaus Profeettojen Kirjassa. He toivat hyvän sanoman hänen tulemisestaan kansoilleen ja käskivät heidän seurata häntä. Kuvaukset olivat yhä heidän kirjoissaan, kuten rabbit ja papit hyvin tietävät". Rabbit ja papit tietävät sen hyvin: jälleen islamilainen uskomus siitä, että juutalaiset ja kristityt, tai ainakin heidän johtajansa, tietävät Muhammedin olevan oikea profeetta, mutta jääräpäisesti kieltäytyvät tunnustamasta häntä; he eivät torju häntä hyvässä uskossa.
Muhammed "tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty" (jae 157). Tämä asettaa perustan uskolle haditheihin, Muhammedin sanoille ja teoille: muslimeja käsketään noudattamaan Muhammedin käskyjä ja ne löytyvät ainoastaan haditheista.
Juutalaisten keskuudessa "on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta" (jae 159), mutta "silloin vääryydentekijät heidän joukossaan" muuttivat kirjoituksia: he "väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu" (jae 162) - toisin sanoen väärensivät Allahin ilmoituksen. He hylkäsivät Allahin käskyn viettää sapattia, jolloin hän muutti heidät "inhottaviksi apinoiksi" (jae 166) ja jakoi "heidät eri ryhmiksi maan päällä" (jae 168).
Sitten Allah palaa jälleen yhteen lempiaiheistaan, varoittamaan epäjumalanpalveluksesta ja hänen torjumisensa seurauksista (jakeet 172-206). Jokainen ihminen on syntynyt muslimiksi (jae 172), kuten Muhammed hadithissa sanoo: "Jokainen lapsi syntyy islamin uskoon, mutta hänen vanhempansa kääntävät hänet juutalaiseksi tai kristityksi" (Sahih Muslim 6426). Toisessa hadithissa Allah kerää yhteen kaikki Adamin lapset ja kysyy heiltä, "Enkö ole teidän Herranne?" (Alastu Bi Rabbikum). Kaikki myöntävät että hän on. Siksi Bulandshahrin mukaan "kukaan ei voi väittää etteivät he tienneet Allahin olevan heidän Herransa". Tässä jälleen syy miksi jotkut muslimit usein olettavat, että ei-muslimit toimivat vastoin parempaa tietoaan: he tietävät Koraanin olevan totuus ja Muhammedin olevan profeetta, mutta kieltäytyvät tunnustamasta sitä.
Allah käskee Muhammedin lausua tarina miehestä, jolle Allah antoi ilmestyksen, mutta hän hylkäsi sen (jae 175). Tämä on Abdullah bin Mas'udin mukaan viittaus tarinaan Bal'amista, juutalaisesta joka sai ilmestyksen, mutta hylkäsi sen. Kyseessä lienee Bileam, neljännen Mooseksen kirjan vastahakoinen profeetta (Neljäs Mooseksen kirja 22:2-24:25).
Allah on luonut lukuisan määrän ihmisiä ja jinnejä helvettiä varten: "Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (jae 179). Uskovat sen sijaan johtavat ihmisiä totuudessa ja jakavat sen mukaan oikeutta (jae 181). Muhammed ei ole mielenvikainen (jae 184) eikä hänellä ole tietoa näkymättömästä maailmasta. Hän on vain sanantuoja (jae 188). Allah yksin suojelee ihmisiä ja voi auttaa heitä; jumalankuvat eivät voi tehdä mitään (jae 197). Allah käskee Muhammedia "Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä" (jae 199). Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslamin mukaan "Allah käski [Profeetta Muhammedia] olemaan anteeksiantavainen ja kääntymään pois epäjumalan palvelijoista kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen Allah käski häntä olemaan ankara heitä kohtaan". Kuten tulemme kohta näkemään.
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an: Sura 7, “The Heights,” verses 103-206
Rajamuurin suura: http://www.islamopas.com/koraani/007.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti