Yhdenvertaisuus ja sharia

malsi-tung:

"Kun sinä olet vahvempi, pyydän sinulta vapauttani, sillä se on sinun periaatteesi; mutta kun minä olen vahvempi, kiellän sinun vapautesi, sillä se on minun periaatteeni."

- Louis Veuillot

Yhdenvertaisuus on hyvin tärkeä periaate länsimaisessa kulttuurissa:

• Yhdenvertaisuus Jumalan edessä (peräisin kristinuskosta)
• Yhdenvertaisuus lain edessä (peräisin roomalaisesta lainkäytöstä)
• Tavoite poistaa esteet, joita voivat asettaa sukupuoli, yhteiskuntaluokka, etnisyys jne. on ollut tärkeää syrjinnän poistamisessa, sosiaalisessa nousussa, mahdollisuuksien tasa-arvossa jne.
• Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien käsite (peräisin liberalismista ja rationalismista)

Länsimaisissa demokratioissa useimmat ihmiset jakavat nämä yhdenvertaisuuden periaatteet.

Erityisesti vasemmisto on tehnyt yhdenvertaisuudesta johtoajatuksensa. Se tarjoaa heille hyvin yksinkertaisen moraalisen kompassin. On helppoa tehdä moraalisia arvioita, kun yhdenvertaisuus on hyvä ja eriarvoisuus paha. Se sopii yhteen lapsuuden oikeudenmukaisuuden käsityksen kanssa. Yhdenvertaisuuden periaate hallitsee vasemmistolaista ajattelua.

Vasemmisto määrittelee oikeudenmukaisuuden yhdenvertaisuuden mittareilla. Mitä enemmän yhdenvertaisuutta sen enemmän oikeudenmukaisuutta; "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" on nimi sosiaaliselle järjestykselle, joka saavutetaan yhdenvertaisuuden kautta. Eriarvoisuus vauraudessa tai vallassa on aina väärin. Mitä eriarvoisempi yhteiskunta on, sitä huonompi se on. Kaikki mikä johtaa suurempaan yhdenvertaisuuteen on oikein ja hyvää. Kaikki mikä vähentää yhdenvertaisuutta on pahaa.

Toinen heikompi osapuoli on uhri, joka on hyväksikäytetty ja sorrettu; vahvempi osapuoli on sortaja. Tämän vääryyden oikaisemiseksi on otettava vahvemmalta ja annettava heikommalle. Täten saavutetaan suurempi oikeudenmukaisuus.

Skaalan ääripäässä, äärivasemmistossa, vahvempi osapuoli ei voi tehdä mitään hyvää eikä heikompi osapuoli voi tehdä mitään väärää. Kaikki lisää yhdenvertaisuutta tuottavat toimenpiteet ovat oikeutettuja. Mikä tahansa epäloogisuus ja todellisuuden vääristely on oikeutettua, kun yhdenvertaisuutta puolustetaan.

Yhdenvertaisuuden periaatetta sovelletaan nykyään alueille, minne se ei kuulu ja missä se on merkityksetön. Monet ihmiset voivat esimerkiksi ajatella, että kaikki mielipiteet ovat yhtä oikein: "Minulla on oikeus mielipiteeseeni" tai "sinulla on mielipiteesi ja minulla on omani". Tässä subjektivismi on mennyt liian pitkälle eikä ota enää huomioon mielipiteiden takana olevaa opiskelua ja kokemusta. Siinä ei oteta huomioon argumentin järkevyyttä tai sitä tukevaa todistusaineistoa.

Alue, jolla yhdenvertaisuuden periaate on aiheuttanut vakavaa vahinkoa, on sen soveltaminen erilaisiin kulttuureihin. Monikulturismin doktriini on ajanut ideaa siitä, että kaikki kulttuurit ansaitsevat samanlaisen arvostuksen, samanlaisen kohtelun ja yhdenvertaisen hyväksynnän (paitsi liberaalidemokraattinen kulttuuri itse, joka ainoana tekee tämän kaiken mahdolliseksi).

Tämä yhdenvertainen kunnioitus on jopa johtanut ajatukseen siitä, että jokaista kulttuuria pitäisi kohdella niiden itsensä määrittämillä ehdoilla. Kun sellainen kulttuuri kuin islam määrittelee itsensä ylivertaiseksi muihin verrattuna, silloin muslimien tulee sallia näkevänsä itsensä ylivertaisina ja hyväksyä heidän käyttäytyvän kuin islamilla olisi ylivertainen asema maailmassa. Jos islam ei salli kritiikkiä, niin silloin sitä ei pidä kritisoida. Tämä on sama kuin kunnioittaa islamia samoin kuin se kunnioittaa itseään. Näemme merkkejä tästä, kun länsimaiden johtajat viittaavat "Profeetta Muhammediin" ja kun islamin arvostelu kriminalisoidaan.

Monikulturismin käsite kuulostaa uskottavalta ja suvaitsevaiselta abstraktilla tasolla, mutta heti kun alamme soveltaa sitä käytäntöön joudumme vaikeuksiin. Ajatellaan vaikkapa tavoitetta, että jokainen alikulttuuri kunnioittaisi kaikkien muiden alikulttuurien uskomuksia: kunnioitatko sinä ei-muslimina muslimien uskomusta siitä, että sinä olet alempiarvoinen? Kunnioitatko sinä islamin uskomusta siitä, että jos sinä kritisoit islamin uskomuksia, kuten edellämainittua, sinä loukkaat islamia ja sinua tulee rangaista, mahdollisesti jopa tappaa?

Unissakävelymme lempeään totalitaariseen monikulttuuriin tekee tällaiset ongelmat hyvin todellisiksi. Bradfordin poliisi Britanniassa etsii miestä, joka teki loukkaavia huomautuksia islamista istuessaan "aasialaisen" miehen takana. Viranomaiset tekevät jo päätöksiä siitä kuka saa sanoa mitäkin ja kenelle.

Voimme olla eri mieltä erilaisista yhdenvertaisuuden määrittelyistä: harvat hyväksyät äärivasemmiston lopputulosten tasa-arvon, mutta useimmat meistä ovat valmiita taistelemaan kuolemaan asti saavuttaakseen yhdenvertaisuuden lain edessä.

Miksi me sitten sallimme islamin rapauttaa yhdenvertaisuuden? Miksi kaikista ihmisistä juuri vasemmistolaiset ajavat tällaista kehitystä? Miksi heillä on sokea piste uskonnolliselle ja poliittiselle järjestelmälle, joka pyhittää eriarvoisuuden? Vainko sen takia, että halutaan oikaista epätasa-arvoisuus dominoivan länsimaailman suhteen? Suojellakseen heikommalta näyttävää osapuolta?

Tässä on myös se hankala ongelma, että ihminen, joka on kasvanut liberaalissa, demokraattisessa kulttuurissa, ei voi uskoa, että nykymaailmassa olisi yhteiskuntajärjestyksiä, jotka edistävät - ja pyhittävät - eriarvoisuutta ja suojelevat sitä laeilla.

---

Islamia ei voi erottaa shariasta; ne ovat kasvaneet yhdessä kuin siamilaiset kaksoset. Muhammed oli sekä lainsäätäjä että lain toimeenpanija kuin myös itse itsensä profeetaksi ylentänyt saarnamies. Sharia-laki perustuu hänen antamaansa esimerkkiin ja hänen Koraaniin kirjattuihin "ilmestyksiinsä". Muhammedin käskyjen noudattminen ja hänen käyttäytymisensä jäljitteleminen on tottelevaisuutta Allahia kohtaan; tämä pätee niin politiikassa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Islamissa nämä kaksi ovat yksi ja sama asia. Tämä muodostaa perinpohjaisesti totalitaarisen ja monoteistisen järjestelmän.

Sharian periaatteet johdetaan Koraanista ja Muhammedin sanoista ja teoista kertovasta perinnetiedosta. Sharian periaatteet tunnetaan hyvin ja ovat kiistämättömiä, ne ovat vakiintuneet jo vuosisatoja sitten.

Alla olevat esimerkit osoittavat miten sharia on täysin ristiriidassa yhdenvertaisuuden periaatteiden kanssa:

Naisten eriarvoisuus

• Tuomioistuimessa naisen todistuksen arvo on puolet miehen todistuksen arvosta.
• Nainen perii puolet siitä mitä hänen miespuoliset sisaruksensa perivät.
• Miehellä voi olla neljä vaimoa ja hän voi erota heistä helposti, kun taas naisen on esitettävä sharia-tuomioistuimelle eroanomuksen perustelut, joita voi olla joskus hyvin vaikea todistaa.

Toisuskoisten eriarvoisuus

• Ei-muslimin todistus muslimia vastaan ei kelpaa oikeudessa
• Monijumalaiset ja pakanat ovat kirjan kansojen (juutalaiset ja kristityt) alapuolella ja kirjan kansat ovat alempiarvoisempia kuin muslimit. Muslimien valloituksissa monijumalaiset ja pakanat saavat kaksi vaihtoehtoa: käänny islamiin tai kuole; kirjan kansoilla on kolmas vaihtoehto: elää toisen luokan kansalaisena islamilaisessa valtiossa ja kärsiä monista jatkuvista nöyryytyksistä ja rangaistuksista, jotta heitä "suojeltaisiin" muslimien vainolta. Tämä on järjestäytynyttä rikollisuutta.
• Eräs ehto, johon kirjan kansojen on suostuttava, on vuosittaisen veron maksaminen, mikä tunnetaan nimellä jizya. Maksutapahtumaan liittyy usein nöyryyttäviä rituaaleja ja rahasummat ovat huomattavia.
• Toisuskoiset eivät koskaan saa olla ylemmässä asemassa kuin muslimit.
• Toisuskoisen henki on vähäarvoisempi kuin muslimin. Muslimia ei tule teloittaa toisuskoisen murhasta, mutta muslimi saa kuolemantuomion toisen muslimin surmasta.

Homoseksuaalien eriarvoisuus

• Homoseksuaaleilla ei ole oikeutta elämään.
• Homoseksuaalisuuden rangaistuksesta ollaan yksimielisiä ja se on kuolema. Ainoastaan teloitustavasta on erimielisyyttä.
• Viimeaikaiset videot näyttävät miten Islamilainen Valtio heittää homoseksuaaleja korkeiden rakennusten katoilta. Tämä teloitustapa on linjassa sharia-lain kanssa.

Orjuus

• Orjuus on yksi eriarvoisimmista tilanteista
• Muhammed osti, möi, vangitsi ja omisti orjia. Siksi orjuus on sunna (Muhammedin esimerkin mukaista). Tämän vuoksi orjuutta ei voida kieltää ja se on yhä laillista sharia-lain mukaan (ja tulee aina olemaan).
• Muhammedilla oli myös seksiorjia. Hän lahjoitti kumppaneilleen naisia seksiorjiksi. Tämän vuoksi myös seksiorjuus on sunna.
• Sharia-laissa on monia sääntöjä orjien pitämisestä ja kohtelusta. Kaikissa näissä säännöissä on oletuksena, että orjuudessa sinänsä ei ole mitään väärää.
• Muslimin omistamien seksiorjien määrälle ei ole ylärajaa. Mies voi harjoittaa seksiä sekä vaimojensa että rajoittamattoman määrän seksiorjia kanssa.

Tämä luettelo ei ole täydellinen, mutta sen pitäsi osoittaa, että islam ja sen lakijärjestelmä ei ainoastaan kannusta eriarvoisuuteen vaan suorastaan pyhittää sen. Liberaalissa demokratiassa me voimme olla pitämättä eriarvoisista käytännöistä ja arvostella vaikkapa pankkiirien saamia palkkioita ja muuta sellaista, mutta ainakin me voimme protestoida näitä epätasa-arvoisuuksia vastaan.

Sharian mukaan eriarvoisuuksien vastustamista pidetään jumalanpilkkana ja siitä on rangaistuksena kuolema.

Miksi ihmisistä juuri vasemmistolaiset ovat niin raivoisia puolustamaan islamia arvostelulta?

Eräs syy tälle sharialle antautumiselle on monikulttuurisuuden doktriini. Hyväksymällä periaatteen, että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, he ovat antaneet epätasa-arvoiselle ja totalitaariselle kulttuurille suojelun, jonka turvin se pääsee levittäytymään yhä syvemmälle yhteiskuntaan. Ei ole mitään absoluuttista standardia, jolla voitaisiin arvioida toisia kulttuureita.

Jos kerran kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, miten voisi sanoa, että kulttuuri joka kannattaa orjuutta olisi huonompi kuin kulttuuri, joka ei sitä kannata; että väkivaltainen ja tuhoisa kulttuuri olisi huonompi kuin rauhanomainen ja luova kulttuuri; että kulttuuri, joka on äärimmäisen epätasa-arvoinen olisi huonompi kuin tasa-arvoinen kulttuuri?

Kummallisinta (ja raivostuttavaa) on näiden eriarvoisuutta vastaan taistelevien islamin puolustelu vaikka islam on niin vihamielinen yhdenvertaisuutta kohtaan. Kuten hyvä ystäväni totesi tässä eräänä päivänä: tuollaiset ihmiset ovat niitä todellisia "islamofobeja", koska he ovat liian peloissaan, että opiskelisivat islamia ja ottaisivat selvää mistä siinä todella on kysymys. He käyttäytyvät juuri siten, kuin tyypillinen foobikko, joka välttelee pelkoa aiheuttavaa tilannetta.

Uskomalla islamin apologistien huijaukset; kieltäytymällä tutustumasta islamin doktriiniin (ja niiden muuttumattomaan luonteeseen); lisäämällä epätietoisuutta islamista sen sijaan että yrittäisivät saada siihen selvyyden; hyökkäämällä niitä vihamielisiä rasisteja vastaan, jotka ovat jo ottaneet selvää islamista; kieltäytymällä lukemasta Koraania ja sitä miten sitä tulkitaan (mukaan lukien abrogaation periaate); he sitovat meidät eriarvoisuuden pilareihin, joista emme ehkä koskaan pääse irti.

Sallimalla yhdenvertaisuuden periaatteen (joka nähdään usein ratkaisuna kaikkeen) soveltamisen asioihin, jonne ne eivät sovellu, kuten totuuteen ja kulttuurisiin arvoihin, me vaarannamme yhdenvertaisuuden siellä mihin se soveltuu: yhdenvertaisuus lain edessä ja kaikilla samanlaiset oikeudet.

Alkuperäinen kirjoitus: http://malsi-tung.blogspot.fi/2015/02/equality-and-sharia.html