Hetkellinen ja ikuinen viha

Malsi-tung: Hatred, temporal and eternal

Vihaa pidetään nykyään kuolemansyntinä; niin kauhistuttavana tunteena, ettei kukaan kunnollinen ihminen tunne sellaista.

Meitä neuvotaan olemaan enkelimäisen anteeksiantavia ja "suvaitsevaisia" jopa siihen pisteeseen asti, ettei kukaan, vaikka hänellä olisi minkälainen vaikutus meidän elämäämme tai lastemme tulevaisuuteen, jää ilman myötätuntoamme. Lainsäätäjät laativat vihapuhelakeja rangaistaakseen "suvaitsemattomuudesta kaikissa muodoissaan", aivan kuin suvaitsevaisuus olisi itsessään hyve.

Taistelu "vihaa" vastaan on saanut monia muotoja: "Hope not hate" [ei vihaa, vaan toivoa], "No Hate Alliance" [liittouma vihaa vastaan], "No Hate Speech Movement" ['ei vihapuhetta'-liike], "Unite Against Hate" [yhdessä vihaa vastaan], "Come Together Against Hate" [tulkaa kaikki vastustamaan vihaa].

Sen sijaan, että keksisimme uuden iskulauseen, voisimme pohtia mitä viha on ja yrittää ymmärtää sitä.

Viha on eräs tapa suhtautua asioihin, ihmisiin tai ajatuksiin. Monet sanakirjat määrittelevät sen "voimakkaaksi vastenmielisyydeksi" ihmistä tai asiaa kohtaan. Se merkitsee voimakasta vihamielisyyttä. Se voi olla aivan mitätöntä, kuten jonkun ruokalajin vihaamista, tai äärimmäiseen vakavaa, kuten silloin, kun ihmisryhmä vihaa toista ihmisryhmää.

Mielestäni vihan voi paremmin ymmärtää jatkuvan vihamielisyyden asenteena.

Toisessa maailmansodassa liittoutuneet pitivät yllä jatkuvaa vihamielisyyttä akselivaltoja kohtaan pitääkseen yllä taistelutahtoa. Kun natsit oli kukistettu, ei ollut enää mitään syytä vihata saksalaisia, vaikka jotkut heitä vihasivatkin aiheuttamansa kärsimyksen tähden.

Psykologien mukaan asenne muodostuu kolmesta elementistä:

1. Kognitiivinen elementti, joka muodostuu ajatuksista ja uskomuksista koskien kyseistä asiaa
2. Emotionaalinen elementti, joka muodotuu tunteista asiaa kohtaan
3. Toiminnallinen elementti, joka on usein kognitiivisen ja emotionaalisen elementin ilmaus, mutta joka myös vahvistaa niitä. Toiminta ei kuitenkaan ole aina yhdenmukaista uskomusten ja tunteiden kanssa; esimerkiksi sosiaalinen paine voi vaikuttaa käytökseen.

Asenteet ovat pitkäaikaisia, ne kestävät usein koko eliniän, tai yhteisöllisellä tasolla jopa vuosisatoja. Jos viha on jatkuvan vihamielisyyden asenne, niin mikä saa sen jatkumaan? Vastaus löytyy kognitiivisesta ja toiminnallisesta komponentista.

Uskomukset ja ajatukset vihan kohteesta säilytetään ja toistetaan kognitiivisella tasolla. Siellä uskomukset säilyvät ja kehittyvät; siellä säilytetään muistoja menneistä vääryyksistä; siellä ovat päätelmät tulevaisuudesta perustuen menneisiin tapahtumiin ja mielikuvitukseen; siellä päätellään mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan. Ilman tätä säilyttämisen ulottuvuutta vihamielisyys ei pysyisi eikä olisi niin katkeraa.

Väittäisin kuitenkin, että on vielä toinen vihan ulottuvuus, joka menee vihamielisyyttä pidemmälle. Todella myrkyllinen antipatia, joka demonisoi ja panettelee vihattua ryhmää. Klassinen esimerkki tällaisesta on natsien vihamielisyys juutalaisia kohtaan ja sen myötävaikuttama juutalaisten tuhoamisohjelma.

Natsien holokausti on pysyvä muistutus siitä miten pitkälle tällainen viha voi mennä. Myöhemmin on tapahtunut muitakin joukkomurhia: Kambodza, Ruanda, Darfur, jesidit.

Mistä sitten vihapuhelakeja ja syrjintää vastustavia säännöksiä laativat moraalinvartijamme ovat huolissaan? Tietenkään he eivät ole huolissaan siitä, että minä alkaisin vihata koiria ja kissoja tai edes vanhaa tätiäni. He ovat huolissaa sellaisesta vihasta, joka kohdistuu ihmisryhmää kohtaan, varsinkin jos tämä ryhmä on tällä hetkellä vähemmistö.

He ovat huolissaan siitä, että vihantäyteiset sanat voisivat johtaa tällaisen ryhmän syrjintään; tämä on itse asiassa täsmälleen se, mistä Geert Wildersiä syytettiin viimeisimmässä vihapuheoikeudenkäynnissä. Wilders oli kysynyt kokousväeltä haluavatko he enemmän vai vähemmän marokkolaisia Alankomaihin.

Vihapuhelakien säätäjiä ei kiinnosta se miten haitallista  vähemmistön toiminta on yhteiskunnalle; heille suurin huolenaihe on julkinen keskustelu ongelmista, "sillä se voi johtaa syrjintään". Mutta kieltäessään keskustelun he tulevat samalla syrjineeksi isäntäyhteiskuntaa. He eivät pysty näkemään tätä, koska heidän näkökulmastaan syrjintä voi kohdistua ainoastaan vähemmistöön.

Pohditaan seuraavaksi sitä, mitä viha on ja minkälaisia tasoja sillä on.

Kuten sanottua, yhdellä tasolla vihaa voi pitää eräänlaisena jatkuvana vihamielisyytenä. Tällainen vihamielisyys voi perustua kokemukseen. Jos joku ihmisryhmä on sortanut sukuasi sukupolvien ajan, saatat hyvinkin tuntea voimakasta ja pysyvää vihamielisyyttä tätä ryhmää kohtaan.

Tätä vihamielisyyttä voi kuvailla molemminpuoliseksi, sillä se aiheutuu meitä kohtaan suunnatusta vihamielisyydestä. Tämä on perusta "koston kierteelle". Molemminpuolinen viha aiheutuu kahden ryhmän vuorovaikutuksesta. Se synnyttää käsityksiä ja väärinymmärryksiä. Tässä tapauksessa konfliktin ratkaisua voidaan yrittää saavuttamalla keskinäinen yhteisymmärrys. Jos voimme vähentää keskinäistä epäluuloa ja vihamielisyyttä, voimme saavuttaa tilanteen, jossa kaksi ryhmää elävät rauhanomaisesti yhdessä sen sijaan, että vihaisivat toisiaan.

Vihamielisyys toisia kohtaan voi kummuta myös ryhmän jäsenyydestä. Jos olen ryhmän A jäsen, minun saatetaan edellyttää olevan vihamielinen ryhmää B kohtaan. Tällainen vihamielisyys on sidottu henkilökohtaiseen identiteettiini.

Voin tuntea olevani ryhmän täysivaltainen jäsen vain, jos tunnen ja ilmaisen vihamielisyyttä ulkoryhmää kohtaan. Saan hyväksyntää siitä, että inhoan ulkoryhmää. Voi olla jopa niin, että jos en näytä tarpeeksi vihamielisyyttä ulkoryhmää kohtaan, minua voidaan epäillä sisäryhmässä luopioksi. Joissakin ryhmissä tämä voi olla hengenvaarallista, ja niinpä kannattaa ilmaista syvää vihaa ulkoryhmää kohtaan.

Tässä kohtaa asenteen toiminnallinen elementti ja tunteellinen elementti vahvistavat toisiaan. Psykologisesti me tarvitsemme yhdenmukaisuutta näiden kolmen komponentin välillä, ja jos näytän vihamielisyyttä ryhmää kohtaan, silloin kognitiivinen komponentti päättelee, että he ansaitsevat sen, koska he kuuluvat ulkoryhmään.

Yllä kuvattu vihamielisyys on edelleen "kirjoittamatonta"; se on suhteellisen epämuodollista. Seuraavalla tasolla tämä vihamielisyys kirjataan poliittiseen doktriiniin kuten natsismissa.

Natsismissa doktriini perustui sisäryhmän rodulliseen ylivertaisuuteen; tämä ylivertaisuus oli perusta toisten alempiarvoisuudelle. Siihen sisältyi puheet likaisuudesta ja iljettävyydestä. Natsit näkivät juutalaiset likaisina. rappeutuneina ja korruptoituneina. Sisäryhmän jäsenien odotettiin tuntevan vastenmielisyyttä heitä kohtaan. Tällaista vihaa voitaisiin sanoa opilliseksi vihaksi.

Juuri tällaisen vihamielisyyden ilmastossa alkaa nousta tuhoamisen retoriikka. Vihatut ihmiset ovat niin pahoja ja turmeltuneita, että heidän tuhoamisensa on järkevä toimenpide.

Tässä mennään pidemmälle kuin äärimmäiseen vastenmielisyyteen ja siirrytään tasolle, jota voisin kutsua aidoksi vihaksi. Vihamielisyyteen kuluu kiihkeitä ja tunteellisia kuvauksia likaisuudesta, inhottavuudesta ja turmeltuneisuudesta. Tähän vihaan kuuluu moraalinen ulottuvuus ja se menee niin pitkälle, että vihasta tulee oikea ja asianmukainen asenne paneteltua ryhmää kohtaan.

Toiminnallinen elementti voidaan jälleen nähdä vahvistamassa tätä vihaa. Kun juutalaisia syrjittiin ja kohdeltiin kaltoin, oli kolmen komponentin yhtenäisyyden kannalta välttämätöntä vahvistaa uskoa siitä, että he olivat ansainneet sen; he todella olivat likainen ja turmeltunut uhka.

Voimme tietenkin ymmärtää, miksi vihapuhelakien säätäjät haluavat estää tällaista tapahtumasta. Toimivatko he oikein on kuitenkin eri asia.

Vihan viimeinen muoto on teologinen. Tämä on osoittautunut kaikkein kestävimmäksi ja kauaskantoisimmaksi vihan muodoksi. Siinä yhdistyvät kaikki edellämainitut vihan muodot:

• Keskinäinen vihanpito
• Ryhmän jäsenyys
• Identiteetti
• Doktriini
• Sisäryhmän ylivertaisuus
• Inho ja vihanpito ulkoryhmäläisiä kohtaan
• Uskomus, että ulkoryhmän syrjintä ja sortaminen on moraalisesti oikeutettua

Islam on täydellinen esimerkki teologisesta vihasta.

Koraanissa viitataan usein ajatukseen, että ei-muslimit kadehtivat muslimeita ja ovat heitä vastaan petollisia ja että heidän tavoitteenaan on houkutella muslimit luopumaan islamista. He vihaavat muslimeja eivätkä koskaan pääse halustaan saada muslimit jättämään islam ja tehdä heistä samanlaisia kuin he itse: vääryyden rakastajia, totuuden vihollisia ja turmeluksen levittäjiä.

"He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne." (Koraani 2:217).

"He toivoisivat, että te tulisitte uskottomiksi, aivan kuin he itse ovat, ja siten heidän kaltaisikseen." (Koraani 4:89)

"Epäuskoiset kuluttavat varojaan käännyttääkseen ihmisiä pois Jumalan tieltä" (Koraani 8:36)

Tällaisten opetusten tehtävä on kylvää epäluottamusta muslimien ja ulkopuolisten välille; se pitää yllä vainoharhaa ei-muslimien tarkoitusperistä ja kiihdyttää näin keskinäistä vihanpitoa.

Islam tekee kaikkensa erottaakseen muslimit toisuskoisista ja varmistaakseen, että muslimit pitävät itseään ylivertaisina verrattuna toisiin ihmisiin. Se julistaa: "Te olette paras seurakunta, mikä on muodostunut ihmisten keskuuteen" (Koraani 3:110) ja  "kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo" (Koraani 8:55). Toisuskoisia kutsutaan yhteisesti "saastaiset kuffar".

Sanaan kuffar ladattua tunnelatausta ei tule aliarvioida. Se on johdettu epäuskoa tarkoittavasta sanasta, ja se tekee periaatteellisen eron muslimien ja "toisten" välille. Se todellakin "toiseuttaa" ihmiset. Siihen liittyy voimakas inho ja halveksunta.

Koraanissa muslimeja kehotetaan olemaan ottamatta vääräuskoisia ystäviksi ja heitä varoitetaan, että jos he niin tekevät, heistä tulee käytännössä yksi näistä. Kun he ovat vääräuskoisten seurassa, heidän tulee aina säilyttää vihamielinen asenne sydämissään ja kirota heitä itsekseen, vaikka heidän täytyisikin näytellä kiintymystä.

"Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin." (Koraani 5:51)

"Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyä kaikkien heidän puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja." (Koraani 4:46)

"Jumala on kironnut heidät heidän uskottomuutenta tähden" (Koraani 4:46)

Tässä ovat kaikki natsismin toiminnalliset komponentit kuten sisäryhmän ylivertaisuus ja alempiarvoisten ja turmeltuneiden ulkoryhmäläisten inhoaminen.

Vihamielisyys toisuskoisia vastaan on ryhmän jäsenyyden tunnusomainen piirre. Epäusko on "pahempi kuin murha"; periaate, joka korostaa leppymätöntä sotaa vääräuskoisia vastaan.

Koraanin jakeissa toistetaan jatkuvasti "Te, jotka uskotte", jolla erotetaan uskovaiset epäuskoisista, ja niissä kuvaillaan toistuvasti vääräuskoisten tulevaa tuhoa ja onnettomuutta sekä muslimien saamaa palkintoa. Muslimeja käsketään odottamaan innolla sitä, kuinka he pääsevät katselemaan vääräuskoisten paistumista Helvetin tulessa.

Tässä ryhmän jäsenyydessä on huomattava, että se perustuu ainoastaan uskolle ja epäuskolle. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka toisuskoiset olisivat täydellisen hyviä ihmisiä. Pahin muslimi on parempi kuin kunnollisin ei-muslimi.

Ne jotka osoittavat epälojaalisuutta sisäryhmää kohtaan (uskonluopiot) tulee teloittaa. "Jos joku luopuu [islamin] uskonnostaan, tappakaa hänet." (Shahih Bukhari vol 9, kirja 84, numero 57)
 Maailman suosituin sheikki, Yusuf Qaradawi, on jopa sanonut, että islam olisi lakannut olemasta, ellei tätä sääntöä olisi.

Islamin yksityiskohtainen doktriini perustuu Koraaniin, hadith-kokoelmiin ja Siraan [Muhammedin elämäkertoihin], joissa islamin uskonnon ja muslimien ylivertaisuus on selvästi ilmaistu. Ryhmän jäsenyyden tärkein ehto on uskoa, että "ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on hänen lähettiläänsä." Kun sitoudut tähän uskomukseen, olet sisäryhmän jäsen. Sisäryhmän jäsenenä olet ylivertainen ulkoryhmäläisiin nähden; sinun tulee kuitenkin totella myös monimutkaisia sääntöjä, jotta olisit "aito" jäsen.

Islamin doktriini ilmaisee selvästi ja yksityiskohtaisesti miksi ei-muslimien tulee olla alisteisessa asemassa islamilaisessa valtiossa. Se säätää, että ei-muslimit eivät voi olla ylempiarvoisia kuin muslimit; että ei-muslimien tulee antaa tietä muslimeille ja olla heitä kohtaan nöyriä ja kunnioittavia; muslimia ei voida rangaista ankarasti ei-muslimin tappamisesta; että ei-muslimien läsnäolo on aina loukkaus muslimeita kohtaan; että ei-muslimien tulee maksaa erityistä suojelurahaa (jizya), jotta he saisivat pitää omaisuutensa ja henkensä.

Yleisenä periaatteena on, että ei-muslimien tulee olla heikommin menestyviä ja onnettomampia kuin muslimien ja tätä varten on olemassa lukuisia sääntöjä, jotta näin olisi, erityisesti dhimmiyden ehdoissa.

Vihan täyteiset kognitiiviset, emotionaaliset ja toiminnalliset asennekomponentit toimivat yhdessä islamilaisessa maailmankuvassa. Syyt siihen, miksi vääräuskoisiin ei tule luottaa ja miksi heitä tulee inhota, on kuvattu yksityiskohtaisesti; negatiivisia tunteita heitä kohtaan toistetaan ja ne on sidottu kognitiivisiin elementteihin; ja ei-muslimien kaltoinkohtelu ja syrjintä nähdään oikeana ja asianmukaisena moraalisessa maailmanjärjestyksessä. Viha on oikeutettua.

ISIS on julistanut selvästi islamin teologisen vihan perusteet:

"Vaikka te lakkaisitte pommittamasta meitä, vangitsemasta meitä, kiduttamasta meitä, panettelemasta meitä ja anastamasta meidän maitamme, me edelleen vihaisimme teitä, koska pääsyy teidän vihaamiseenne ei katoa, ennen kuin te käännytte islamiin."

Tämän on ollut islamin perusluonne ei-muslimeja kohtaan jo 1400 vuotta.

Teologinen vihan doktriini vääräuskoisia kohtaan heijastuu yhä uudelleen Muhammedin julistuksilla heidän lopullisesta kohtalostaan. Heidät on tuomittu Helvettiin ja uskovaiset saavat nautiskella kuullessaan heidän kidutuksensa tuonpuoleisessa. Se on ikuisen vihan doktriini.

Toivoakseni olen osoittanut, miten tämä doktriini vie vihan aivan uudelle kiihkeälle tasolle ja kuinka läpipääsemätön tuo viha on. Kaikki pakotiet on tukittu.

Vihaan kuuluu usein pelon elementti. Natsit pelkäsivät juutalaisten turmelevaa läsnäoloa. He olivat huolissaan myös rodullisesta puhtaudesta ja halusivat palauttaa arjalaisen rodun aikaisemman loiston. Saavuttaakseen sen he olivat valmiita menemään äärimmäisyyksiin näiden rodullisten ja kulttuuristen päämäärien vuoksi.

Natsit yhdistivät juutalaiset kommunismin, universaalisuuden ja rappeutuneen taiteen ja musiikin uhkaan, Kaikki nämä olivat uhkia saksalaiselle kulttuurille ja historiallisen kansan, volk, pyhyydelle.

Aivan kuten natsit näkivät juutalaiset turmeltuneisuuden ja korrutpion lähteenä, samoin islamilainen teologia näkee ei-muslimit (ja erityisesti juutalaiset).

Islamilaisessa teologiassa on äärimäisen tärkeä käsite fitna. Fitna viittaa koettelemukseen, kiusauksiin ja vainoon; sillä on laaja merkitys ja se voi tarkoittaa mitä tahansa, mikä voi johtaa muslimin kääntymiseen pois islamista.

Tämä mahdollisuus nähdään pelottavana ja inhottavana; islamilaisesta näkökulmasta se on äärimmäinen katastrofi. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi ei-muslimeita kohtaan tunnetaan sellaista vihaa: he edustavat epäuskon (kufr) kiusausta.

Voitaisiin ajatella, että fitnan ongelma on vain käsitysero. Jos voisimme vakuuttaa muslimit siiä, että meillä ei ole mitään aikomustakaan houkutella heitä pois islamista, heidän ei enää tarvitsisi pelätä. Valitettavasti fitna ei ole käsitysero; se on olemassaolon ongelma. Yksinkertaisesti se, että me vääräuskoiset olemme olemassa, on loukkaus, ja vääräuskoisten menestyminen on vielä suurempi loukkaus.

Ongelmana on doktriini ja on hyvin vaikea arvioida, miten vakavissaan muslimit soveltavat sitä. Tietämys ja intohimo ovat tärkeimmät muuttujat. On melko varmaa, että ryhmän jäsenyys saa muslimit asettumaan sisäryhmän puolelle. Tämä puolueellisuus saa heidät tuntemaan sympatiaa omistautuneita jäseniään kohtaan, olivatpa he kuinka murhanhimoisia tahansa.

Loogisesti ajatellen meidän tulisi tällaisen uhan edessä vastata jatkuvalla vihamielisyydellä. Yställisyydellämme ei ole mitään vaikutusta, se voidaan nähdä kiusauksena. Fitnan maailmankuvassa olemme tuomittuja teimme me mitä tahansa. Mikään määrä ystävällisyyttä tai anteliaisuutta ei voi estää tätä mentaliteettia, mutta vastustus herättää vain lisää syitä vihollisuuksille.

Mukautuvat ei-muslimit pyrkivät kovasti välttämään muslimien loukkaamista. He eivät tunnu koskaan miettivän sitä, miksi muslimit loukkaantuvat niin helposti. He eivät ymmärrä, että heidän epäuskonsa on ikuinen loukkaus.

Tässä kontekstissa vihapuhelakien säätäjät, jotka pyrkivät eliminoimaan "kaikenlaisen suvaitsemattomuuden" näyttävät menneen harhaan. Ei kai suinkaan ole järjetöntä pitää yllä jatkuvaa vihollisuutta vihamielistä doktriinia, kuten islamia, kohtaan? Eikö sellainen vihollisuus ole tarpeellista, jotta pysyttäisiin valppaina ja voitaisiin vastustaa sitä? Tätä vihollisuutta ei tule sekoittaa vihaan. Hetkelliset vihollisuudet ikuista vihaa vastaan on kahdesta pahasta pienempi.

Kuten Thomas Jefferson kirjoitti: Olen vannonut Jumalan alttarin edessä ikuista vihollisuutta kaikkea ihmisten mielen tyranniaa vastaan.

Islam on suurin mielen tyrannia, mitä on koskaan ollut.

Alkuperäinen kirjoitus: https://malsi-tung.blogspot.fi/2017/01/hatred-temporal-and-eternal.html


Muita tässä blogissa suomennettuja malsi-tung -blogin kirjoituksia:

Yhdenvertaisuus ja sharia
IS, islam ja kuuliaisuus
Tapaus Eric Allen Bell
Islam: historian varoitus

Yusuf al-Qaradawi: Uskonluopioiden tappaminen on elintärkeää islamin säilymiselle

Yhdenvertaisuus ja sharia

malsi-tung:

"Kun sinä olet vahvempi, pyydän sinulta vapauttani, sillä se on sinun periaatteesi; mutta kun minä olen vahvempi, kiellän sinun vapautesi, sillä se on minun periaatteeni."

- Louis Veuillot

Yhdenvertaisuus on hyvin tärkeä periaate länsimaisessa kulttuurissa:

• Yhdenvertaisuus Jumalan edessä (peräisin kristinuskosta)
• Yhdenvertaisuus lain edessä (peräisin roomalaisesta lainkäytöstä)
• Tavoite poistaa esteet, joita voivat asettaa sukupuoli, yhteiskuntaluokka, etnisyys jne. on ollut tärkeää syrjinnän poistamisessa, sosiaalisessa nousussa, mahdollisuuksien tasa-arvossa jne.
• Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien käsite (peräisin liberalismista ja rationalismista)

Länsimaisissa demokratioissa useimmat ihmiset jakavat nämä yhdenvertaisuuden periaatteet.

Erityisesti vasemmisto on tehnyt yhdenvertaisuudesta johtoajatuksensa. Se tarjoaa heille hyvin yksinkertaisen moraalisen kompassin. On helppoa tehdä moraalisia arvioita, kun yhdenvertaisuus on hyvä ja eriarvoisuus paha. Se sopii yhteen lapsuuden oikeudenmukaisuuden käsityksen kanssa. Yhdenvertaisuuden periaate hallitsee vasemmistolaista ajattelua.

Vasemmisto määrittelee oikeudenmukaisuuden yhdenvertaisuuden mittareilla. Mitä enemmän yhdenvertaisuutta sen enemmän oikeudenmukaisuutta; "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" on nimi sosiaaliselle järjestykselle, joka saavutetaan yhdenvertaisuuden kautta. Eriarvoisuus vauraudessa tai vallassa on aina väärin. Mitä eriarvoisempi yhteiskunta on, sitä huonompi se on. Kaikki mikä johtaa suurempaan yhdenvertaisuuteen on oikein ja hyvää. Kaikki mikä vähentää yhdenvertaisuutta on pahaa.

Toinen heikompi osapuoli on uhri, joka on hyväksikäytetty ja sorrettu; vahvempi osapuoli on sortaja. Tämän vääryyden oikaisemiseksi on otettava vahvemmalta ja annettava heikommalle. Täten saavutetaan suurempi oikeudenmukaisuus.

Skaalan ääripäässä, äärivasemmistossa, vahvempi osapuoli ei voi tehdä mitään hyvää eikä heikompi osapuoli voi tehdä mitään väärää. Kaikki lisää yhdenvertaisuutta tuottavat toimenpiteet ovat oikeutettuja. Mikä tahansa epäloogisuus ja todellisuuden vääristely on oikeutettua, kun yhdenvertaisuutta puolustetaan.

Yhdenvertaisuuden periaatetta sovelletaan nykyään alueille, minne se ei kuulu ja missä se on merkityksetön. Monet ihmiset voivat esimerkiksi ajatella, että kaikki mielipiteet ovat yhtä oikein: "Minulla on oikeus mielipiteeseeni" tai "sinulla on mielipiteesi ja minulla on omani". Tässä subjektivismi on mennyt liian pitkälle eikä ota enää huomioon mielipiteiden takana olevaa opiskelua ja kokemusta. Siinä ei oteta huomioon argumentin järkevyyttä tai sitä tukevaa todistusaineistoa.

Alue, jolla yhdenvertaisuuden periaate on aiheuttanut vakavaa vahinkoa, on sen soveltaminen erilaisiin kulttuureihin. Monikulturismin doktriini on ajanut ideaa siitä, että kaikki kulttuurit ansaitsevat samanlaisen arvostuksen, samanlaisen kohtelun ja yhdenvertaisen hyväksynnän (paitsi liberaalidemokraattinen kulttuuri itse, joka ainoana tekee tämän kaiken mahdolliseksi).

Tämä yhdenvertainen kunnioitus on jopa johtanut ajatukseen siitä, että jokaista kulttuuria pitäisi kohdella niiden itsensä määrittämillä ehdoilla. Kun sellainen kulttuuri kuin islam määrittelee itsensä ylivertaiseksi muihin verrattuna, silloin muslimien tulee sallia näkevänsä itsensä ylivertaisina ja hyväksyä heidän käyttäytyvän kuin islamilla olisi ylivertainen asema maailmassa. Jos islam ei salli kritiikkiä, niin silloin sitä ei pidä kritisoida. Tämä on sama kuin kunnioittaa islamia samoin kuin se kunnioittaa itseään. Näemme merkkejä tästä, kun länsimaiden johtajat viittaavat "Profeetta Muhammediin" ja kun islamin arvostelu kriminalisoidaan.

Monikulturismin käsite kuulostaa uskottavalta ja suvaitsevaiselta abstraktilla tasolla, mutta heti kun alamme soveltaa sitä käytäntöön joudumme vaikeuksiin. Ajatellaan vaikkapa tavoitetta, että jokainen alikulttuuri kunnioittaisi kaikkien muiden alikulttuurien uskomuksia: kunnioitatko sinä ei-muslimina muslimien uskomusta siitä, että sinä olet alempiarvoinen? Kunnioitatko sinä islamin uskomusta siitä, että jos sinä kritisoit islamin uskomuksia, kuten edellämainittua, sinä loukkaat islamia ja sinua tulee rangaista, mahdollisesti jopa tappaa?

Unissakävelymme lempeään totalitaariseen monikulttuuriin tekee tällaiset ongelmat hyvin todellisiksi. Bradfordin poliisi Britanniassa etsii miestä, joka teki loukkaavia huomautuksia islamista istuessaan "aasialaisen" miehen takana. Viranomaiset tekevät jo päätöksiä siitä kuka saa sanoa mitäkin ja kenelle.

Voimme olla eri mieltä erilaisista yhdenvertaisuuden määrittelyistä: harvat hyväksyät äärivasemmiston lopputulosten tasa-arvon, mutta useimmat meistä ovat valmiita taistelemaan kuolemaan asti saavuttaakseen yhdenvertaisuuden lain edessä.

Miksi me sitten sallimme islamin rapauttaa yhdenvertaisuuden? Miksi kaikista ihmisistä juuri vasemmistolaiset ajavat tällaista kehitystä? Miksi heillä on sokea piste uskonnolliselle ja poliittiselle järjestelmälle, joka pyhittää eriarvoisuuden? Vainko sen takia, että halutaan oikaista epätasa-arvoisuus dominoivan länsimaailman suhteen? Suojellakseen heikommalta näyttävää osapuolta?

Tässä on myös se hankala ongelma, että ihminen, joka on kasvanut liberaalissa, demokraattisessa kulttuurissa, ei voi uskoa, että nykymaailmassa olisi yhteiskuntajärjestyksiä, jotka edistävät - ja pyhittävät - eriarvoisuutta ja suojelevat sitä laeilla.

---

Islamia ei voi erottaa shariasta; ne ovat kasvaneet yhdessä kuin siamilaiset kaksoset. Muhammed oli sekä lainsäätäjä että lain toimeenpanija kuin myös itse itsensä profeetaksi ylentänyt saarnamies. Sharia-laki perustuu hänen antamaansa esimerkkiin ja hänen Koraaniin kirjattuihin "ilmestyksiinsä". Muhammedin käskyjen noudattminen ja hänen käyttäytymisensä jäljitteleminen on tottelevaisuutta Allahia kohtaan; tämä pätee niin politiikassa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Islamissa nämä kaksi ovat yksi ja sama asia. Tämä muodostaa perinpohjaisesti totalitaarisen ja monoteistisen järjestelmän.

Sharian periaatteet johdetaan Koraanista ja Muhammedin sanoista ja teoista kertovasta perinnetiedosta. Sharian periaatteet tunnetaan hyvin ja ovat kiistämättömiä, ne ovat vakiintuneet jo vuosisatoja sitten.

Alla olevat esimerkit osoittavat miten sharia on täysin ristiriidassa yhdenvertaisuuden periaatteiden kanssa:

Naisten eriarvoisuus

• Tuomioistuimessa naisen todistuksen arvo on puolet miehen todistuksen arvosta.
• Nainen perii puolet siitä mitä hänen miespuoliset sisaruksensa perivät.
• Miehellä voi olla neljä vaimoa ja hän voi erota heistä helposti, kun taas naisen on esitettävä sharia-tuomioistuimelle eroanomuksen perustelut, joita voi olla joskus hyvin vaikea todistaa.

Toisuskoisten eriarvoisuus

• Ei-muslimin todistus muslimia vastaan ei kelpaa oikeudessa
• Monijumalaiset ja pakanat ovat kirjan kansojen (juutalaiset ja kristityt) alapuolella ja kirjan kansat ovat alempiarvoisempia kuin muslimit. Muslimien valloituksissa monijumalaiset ja pakanat saavat kaksi vaihtoehtoa: käänny islamiin tai kuole; kirjan kansoilla on kolmas vaihtoehto: elää toisen luokan kansalaisena islamilaisessa valtiossa ja kärsiä monista jatkuvista nöyryytyksistä ja rangaistuksista, jotta heitä "suojeltaisiin" muslimien vainolta. Tämä on järjestäytynyttä rikollisuutta.
• Eräs ehto, johon kirjan kansojen on suostuttava, on vuosittaisen veron maksaminen, mikä tunnetaan nimellä jizya. Maksutapahtumaan liittyy usein nöyryyttäviä rituaaleja ja rahasummat ovat huomattavia.
• Toisuskoiset eivät koskaan saa olla ylemmässä asemassa kuin muslimit.
• Toisuskoisen henki on vähäarvoisempi kuin muslimin. Muslimia ei tule teloittaa toisuskoisen murhasta, mutta muslimi saa kuolemantuomion toisen muslimin surmasta.

Homoseksuaalien eriarvoisuus

• Homoseksuaaleilla ei ole oikeutta elämään.
• Homoseksuaalisuuden rangaistuksesta ollaan yksimielisiä ja se on kuolema. Ainoastaan teloitustavasta on erimielisyyttä.
• Viimeaikaiset videot näyttävät miten Islamilainen Valtio heittää homoseksuaaleja korkeiden rakennusten katoilta. Tämä teloitustapa on linjassa sharia-lain kanssa.

Orjuus

• Orjuus on yksi eriarvoisimmista tilanteista
• Muhammed osti, möi, vangitsi ja omisti orjia. Siksi orjuus on sunna (Muhammedin esimerkin mukaista). Tämän vuoksi orjuutta ei voida kieltää ja se on yhä laillista sharia-lain mukaan (ja tulee aina olemaan).
• Muhammedilla oli myös seksiorjia. Hän lahjoitti kumppaneilleen naisia seksiorjiksi. Tämän vuoksi myös seksiorjuus on sunna.
• Sharia-laissa on monia sääntöjä orjien pitämisestä ja kohtelusta. Kaikissa näissä säännöissä on oletuksena, että orjuudessa sinänsä ei ole mitään väärää.
• Muslimin omistamien seksiorjien määrälle ei ole ylärajaa. Mies voi harjoittaa seksiä sekä vaimojensa että rajoittamattoman määrän seksiorjia kanssa.

Tämä luettelo ei ole täydellinen, mutta sen pitäsi osoittaa, että islam ja sen lakijärjestelmä ei ainoastaan kannusta eriarvoisuuteen vaan suorastaan pyhittää sen. Liberaalissa demokratiassa me voimme olla pitämättä eriarvoisista käytännöistä ja arvostella vaikkapa pankkiirien saamia palkkioita ja muuta sellaista, mutta ainakin me voimme protestoida näitä epätasa-arvoisuuksia vastaan.

Sharian mukaan eriarvoisuuksien vastustamista pidetään jumalanpilkkana ja siitä on rangaistuksena kuolema.

Miksi ihmisistä juuri vasemmistolaiset ovat niin raivoisia puolustamaan islamia arvostelulta?

Eräs syy tälle sharialle antautumiselle on monikulttuurisuuden doktriini. Hyväksymällä periaatteen, että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, he ovat antaneet epätasa-arvoiselle ja totalitaariselle kulttuurille suojelun, jonka turvin se pääsee levittäytymään yhä syvemmälle yhteiskuntaan. Ei ole mitään absoluuttista standardia, jolla voitaisiin arvioida toisia kulttuureita.

Jos kerran kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, miten voisi sanoa, että kulttuuri joka kannattaa orjuutta olisi huonompi kuin kulttuuri, joka ei sitä kannata; että väkivaltainen ja tuhoisa kulttuuri olisi huonompi kuin rauhanomainen ja luova kulttuuri; että kulttuuri, joka on äärimmäisen epätasa-arvoinen olisi huonompi kuin tasa-arvoinen kulttuuri?

Kummallisinta (ja raivostuttavaa) on näiden eriarvoisuutta vastaan taistelevien islamin puolustelu vaikka islam on niin vihamielinen yhdenvertaisuutta kohtaan. Kuten hyvä ystäväni totesi tässä eräänä päivänä: tuollaiset ihmiset ovat niitä todellisia "islamofobeja", koska he ovat liian peloissaan, että opiskelisivat islamia ja ottaisivat selvää mistä siinä todella on kysymys. He käyttäytyvät juuri siten, kuin tyypillinen foobikko, joka välttelee pelkoa aiheuttavaa tilannetta.

Uskomalla islamin apologistien huijaukset; kieltäytymällä tutustumasta islamin doktriiniin (ja niiden muuttumattomaan luonteeseen); lisäämällä epätietoisuutta islamista sen sijaan että yrittäisivät saada siihen selvyyden; hyökkäämällä niitä vihamielisiä rasisteja vastaan, jotka ovat jo ottaneet selvää islamista; kieltäytymällä lukemasta Koraania ja sitä miten sitä tulkitaan (mukaan lukien abrogaation periaate); he sitovat meidät eriarvoisuuden pilareihin, joista emme ehkä koskaan pääse irti.

Sallimalla yhdenvertaisuuden periaatteen (joka nähdään usein ratkaisuna kaikkeen) soveltamisen asioihin, jonne ne eivät sovellu, kuten totuuteen ja kulttuurisiin arvoihin, me vaarannamme yhdenvertaisuuden siellä mihin se soveltuu: yhdenvertaisuus lain edessä ja kaikilla samanlaiset oikeudet.

Alkuperäinen kirjoitus: http://malsi-tung.blogspot.fi/2015/02/equality-and-sharia.html

IS, Islam ja kuuliaisuus

Seuraava on suomennos malsi-tung blogin kirjoituksesta IS, Islam, and Obedience.

Toisen maailmansodan jälkimainingeissa ihmiset alkoivat kysellä, kuinka sellaiset hirmutekojen tekijät, jotka olivat toimineet natsien kuolemanleireillä, olivat vaimentaneet omantuntonsa.

Natsit ampuvat juutalaisia.

Yhtenä selityksenä annettiin hypoteesi "saksalaiset olivat erilaisia". Oletettiin, että Hitler oli voinut panna kauheat suunnitelmansa käytäntöön, koska saksalaisten perusluonteessa oli vika, joka sai heidät noudattamaan kyselemättä mitä tahansa käskyjä.

Psykologian tutkimuksessa tottelevaisuuden määritelmä on tehdä asioita jonkun muun käskystä. Todellisuudessa siihen yhdistyy myös mukautuminen, jolloin myös toisten esimerkki ja sosiaalinen paine vaikuttaa käyttäytymiseen.

Stanley Milgram, Yalen yliopiston psykologi, järjesti kokeen, jossa testattiin "saksalaiset ovat erilaisia"-hypoteesia. Koejärjestelyssä koehenkilöille kerrottiin, että kyseessä oli rangaistuksen vaikutuksen tutkiminen oppimisessa.

Elektrodit kiinnitetään "oppilaaseen".

Kun koehenkilöt saapuivat koetilanteeseen, he tapasivat valkotakkisen miehen, joka esitteli itsensä Jack Williamsiksi, kokeen tekijäksi. He tapasivat myös viisikymmenvuotiaan Wallacen, joka oli muka toinen koehenkilö.

Koehenkilölle ja Wallacelle kerrottiin, että kokeessa toinen heistä olisi opettaja ja toinen oppilas. Heidän roolinsa arvottiin vetämällä paperilappu hatusta. Todellisuudessa molemmissa lapuissa luki "opettaja". Wallace (joka oli todellisuudessa Milgramin avustaja) veti aina ensin ja sanoi ääneen "oppilas", joten koehenkilöstä tuli aina opettaja.

He menivät viereiseen huoneeseen, missä oppilas (Wallace) sidottiin tuoliin ja hänen käsivarsiinsa asetettiin elektrodit, joiden kautta annettaisiin sähköiskuja viereisessä huoneessa olevalla generaattorilla. Koehenkilölle (opettaja) annettiin 45 voltin sähköisku, jolla hänet vakuutettiin siitä, että sähköiskut olivat todellisia.

Laite näytti siltä, että sillä voitiin antaa eri voimakkuuksisia sähköiskuja "lievistä" (15-60 volttia) aina "vaarallisiin" ja "XXX" asti (450 volttia).

Opettajan olisi luettava sanapareja (esim. sininen-tyttö) ja sen jälkeen ensimmäinen sana, jota seurasi viisi sanaa, joista yksi oli alkuperäisen sanaparin sana. Oppilaan tuli painaa kytkintä osoittaakseen, mikä sana kuului alkuperäiseen sanapariin. Vastaus näkyi opettajan huoneessa valopaneelissa.

Joka kerta kun oppilas teki virheen, opettaja antoi sähköiskun, ja seuraavista virheistä annettiin aina 15 volttia edellistä voimakkampi sähköisku.

Sähköiskuihin oppilas reagoi yhä äänekkäämmillä ja tuskaisemmilla valituksilla. 315 voltin kohdalla hän päästi kovan tuskanhuudon ja ilmaisi halunsa lopettaa koe. 330 voltin kohdalla vastauksena oli vain pahaenteinen hiljaisuus.

Kuinka moni Milgramin koehenkilöistä sitten oli valmis noudattamaan käskyä mennä vaara-alueelle?

65% testattavista jatkoi sähköiskujen antamista 450 volttiin - vaara-alueen yli. Kaikki koehenkilöt jatkoivat 300 volttiin.

Tilanne oli tietysti kokonaan näytelty, mutta koehenkilöt kuitenkin uskoivat antaneensa todellisia sähköiskuja. Epäilyksen hälventämiseksi: monet "opettajat" olivat hyvin ahdistuneita, nauroivat hermostuneesti, nykivät ja vääntelivät kasvojaan; kolme "opettajaa" sai voimakkaan kohtauksen.

Kun koehenkilöt epäröivät tai kyseenalaistivat kokeen tekijän, Milgram antoi seuraavanlaisia kehotuksia:

1. "Ole hyvä ja jatka" (‘Please continue’ or ‘Please go on’)

2. "Sinun on jatkettava kokeen onnistumiseksi" (‘The experiment requires you to continue’)

3. "On ehdottoman tärkeää, että jatkat" (‘It’s absolutely essential that you continue’)

4. "Sinulla ei ole vaihtoehtoa, sinun on jatkettava" (‘You have no other choice, you must go on’)


Miksi ihmiset tottelivat?

Kun meitä käskytetään, voimme sanoa, että tekemämme asia ei ole enää meidän vastuullamme. Kun Milgram seisoi heidän vieressään ja vaati heitä jatkamaan, he olettivat, että hän tiesi mitä oli tekemässä, ja ajattelivat, että mitä he oikeastaan olivat väittelemään psykologin kanssa?

Kuitenkin heillä oli selvästi syvä konflikti sen välillä, mitä heidän käskettiin tehdä ja sen välillä, mitä heidän omatuntonsa sanoi, ja miltä heistä tuntui aiheuttaa kipua toiselle.

Tällöin ihmiset usein joutuvat 'agenttiseen tilaan' (agentic state); mielentilaan, jossa he vapauttavat itsensä kaikesta vastuusta ja alistuvat auktoriteetin valtaan ja tekevät niin kuin heitä käsketään. "Minä vain noudatin käskyjä."

Milgram tiivisti löydöksensä: "Huomattava osa ihmisistä tekee niin kuin heitä on käsketty huolimatta teon sisällöstä tai omantunnonkysymyksistä, kunhan he kokevat, että käsky tulee pätevältä auktoriteetilta." (Milgram, Obedience to Authority, 1974)

Yllä oleva on koottu Richard Grossin kirjasta "Psychology: The Study of Mind and Behaviour"

Kun otetaan huomioon yllä oleva Milgramin yhteenveto, mitä tapahtuukaan kun auktoriteetin uskotaan olevan absoluuttinen auktoriteetti, Jumala?

Islamissa komentoketju on Allah > Muhammed > muslimit. Muhammedin ja muslimien välillä on joukko välikäsiä: oppineita, uskonnollisia johtajia, kommentaarien kirjoittajia (Ibn Kaldun), sharia-juristeja, mullaheita, imaameja, ynnä muita, jotka kertovat mitä "käskyt" ovat.

Kuka tahansa voi lukea Koraania, ja päinvastoin kuin jotkut muslimit väittävät, jakeet yleensä merkitsevät juuri sitä mitä mitä ne sanovat ja 'radikaalit' muslimit tulkitsevat ne juuri siten (ne muslimit, jotka menevät alkulähteille - Muhammed (sunna) ja Koraani).

Koraanissa on satoja suoria ja peiteltyjä käskyjä uskoa. Lukiessasi törmäät niihin jatkuvasti. Monet jakeet alkavat "Te, jotka uskotte"; varoituksia jaetaan niille, jotka eivät usko; palkinto on runsas niille, jotka uskovat. Samaa teemaa toistetaan loputtomiin.

Käsky uskoa on käsky tottelevaisuuteen. Tämä on ensimmäinen kuuliaisuuden osoitus islamissa. Epäusko (kufr) on islamissa eräs pahimmista synneistä.

Niitä jotka eivät usko, vähätellään ja halveksitaan. Islamissa on keskeistä, että uskovat hyökkäävät uskottomia vastaan ja alistavat heidät.

9:29 Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.

9:5 Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.

9:14 Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään; Hän auttaa teitä vastustaessanne heitä ja parantaa oikeauskoisten rinnat.

Ensimmäinen kuuliaisuuden osoitus on mukana shahadassa: ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on Hänen lähettiläänsä.

Tällä perusteellaan uusia vaatimuksia kuuliaisuuteen.

64:12 Olkaa kuuliaisia Jumalalle ja kuuliaisia sananjulistajalle, mutta jos käännytte pois, ei sanansaattajanne ole vastuussa muusta kuin sanoman julistamisesta.

8:24 Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, kun Hän kutsuu teitä sen ääreen, mikä teidät eläviksi tekee, ja tietäkää, että Jumala hiipii ihmisen ja hänen sydämensä väliin ja että te tulette kokoontumaan Hänen luoksensa.

9:24 [...] Sillä Jumala ei pidä uppiniskaisista.

Seuraavassa jakeessa sanotaan, että myös määräyksiä, joita uskova ei haluaisi noudattaa, on silti noudatettava.

2:216 Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.

IS ampuu vankeja.

Mark Durie kertoo entisesta egyptiläisestä salafi-muslimista, jonka mukaan sen eteen, että uskovat tekisivät vastenmielisiä tekoja, nähdään valtavasti vaivaa, ja näin saadaan heidän luontainen omatuntonsa vaiennettua.

Tottelevaisuuden psykologinen tutkimus osoittaa, että ihmiset, jotka vaientavat omatuntonsa käskyjä noudattaessaan, hylkäävät tavallisesti noudattamansa moraalin. He luopuvat henkilökohtaisesta vastuustaan.

Kun uskova on alistunut ensimmäiseen kuuliaisuuden osoitukseen ja sitoutunut siihen, että islam on oikea uskonto, hän on tilanteessa, jossa hänen on päätettävä miten tulee toimia. Islamin kirjoitukset ja Muhammedin esimerkki tarjoavat vastauksen. Uskovan on toteltava näitä määräyksiä, koska hän on sitoutunut siihen, että ne ovat Jumalan määräyksiä, muuten hän lakkaa olemasta uskova ja hänestä tulee uskonluopio. Uskovat ovat saaneet selkeät käskyt miten toimia uskonluopioiden suhteen: "Jos joku luopuu islamin uskostaan, tappakaa hänet" Bukhari 9.84.57

Määräykset tappaa ovat islamissa hyvin yleisiä.

Toisin kuin Milgramin koehenkilöt, islamiin uskovien on uskottava kuoleman uhalla ja siksi heidän on toteltava annettuja määräyksiä. Samankaltaisuus natsi-Saksan kanssa on ilmiselvä. Ja natsi-Saksa oli vähemmän totalitaarinen kuin islam.

Kun Milgram kehotti koehenkilöitään ystävällisellä "Ole hyvä ja jatka" tai "Sinulla ei ole vaihtoehtoa, sinun on jatkettava", islamilla on puolestaan takanaan koko Jumalan arvovalta ja syytteet uskosta luopumisesta mikäli määräyksiä ei totella. Meissä kaikissa oleva taipumus totella auktoriteettien käskyjä kasvaa suuresti islamissa, missä uskonto ja kulttuurit, joissa sitä noudatetaan, ovat vahvasti autoritäärisiä.

Muslimit kasvavat ympäristössä, missä islamille ei ole vaihtoehtoa - lukuunottamatta vainoa ja kuolemaa. Toisuskoisia panetellaan ja heidän vainoamisensa on yleistä. Miten henkilö voisi vapautua tällaisessa tilanteessa alistumisesta ja kuuliaisuudesta?

Ehkä järkyttävintä nykyisessä Irakin ja Syyrian tilanteessa on, että miljoonat muslimit asettuvat Islamilaisen Valtion puolelle sen sijaan, että olisivat kauhistuneita sen teoista. Jos jätetään psykopatologiset syyt huomiotta, selitys tähän on se, että Islamilainen Valtio toteuttaa Allahin tahtoa. He uskovat (ja heidän pyhät kirjoituksensa ja imaaminsa antavat siihen täyden syyn) että Islamilainen Valtio noudattaa Allahin tahtoa ja myös he haluavat noudattaa Hänen tahtoaan. Kaikki muu olisi tottelemattomuutta.

Sellaiset ihmiset ovat jo pitkällä omatuntonsa vaientamisessa ja täydellisessä alistumisessa islamin auktoriteetille. Neljän kristityn lapsen päiden katkaisu Baghdadissa tarjoaa kaikki todisteet siitä, että nämä islamin uskolliset seuraajat ovat täydellisesti luopuneet omatunnostaan, jotta voisivat totella Allahin tahtoa. Muslimien hurskauden päämäärä on tulla Hänen tahtonsa tahdottomaksi välikappaleeksi.

Yhteenvetona, islam käyttää hyväkseen ihmisen normaalia taipumusta totella auktoriteettia. Muhammed väitti saaneensa auktoriteettinsa Jumalalta. Hän perusti uskonnon, jossa alistuminen ja kuuliaisuus on ydinasia. Islamin muslimeilta vaatima tottelevaisuus ehdollistaa heidät vaientamaan omatuntonsa ja noudattamaan käskyjä tappaa, vainota ja hallita.

Voimme aina luottaa siihen, että muslimit noudattavat islamin doktriineja, koska islamin doktriinissa on kysymys pääasiassa juuri kuuliaisuudesta. Kielletyt ja sallitut asiat on määritelty pikkutarkasti.

Mikäli muslimi ei aio luopua islamista ja siten jättää noudattamatta ensimmäistä kuuliaisuuden sääntöä, voimme aina olettaa, että he tulevat "noudattamaan käskyjä" kun aika tulee.

Islam: Historian varoitus

Suomennos blogista Malsi-Tung: Islam: A Warning from History

"Tapa ne jotka loukkaavat islamia", "Leikkaa päät irti niiltä, jotka loukkaavat islamia", "Vapaus voi painua helvettiin", "Islam tulee hallitsemaan maailmaa"

Heitä, jotka varoittavat islamin leviämisestä, syytetään usein "islamofobiasta", "vihapuheesta" tai jopa "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan". 

Mutta onko huoli islamin vahvistumisesta maassamme todella kohtuuton ja perusteita vailla? Katso tuota yläpuolella olevaa kuvaa...

Vuonna 1930 ihmiset eivät puolustaneet juutalaisia natsien sortoa vastaan. Tänään me emme puolusta jihadin uhreja - mukaan lukien niitä, joista voi tulla uhreja tulevaisuudessa.

Joka puolella maailmaa tänään, eilen ja sitä ennen ihmisiä on tapettu vain sen vuoksi, etteivät he olleet muslimeja. Olisiko mielestäsi aika miettiä asiaa?

Islamin ymmärtäminen

Muhammad on avain islamiin. Islamin uskomukset ja laki perustuvat Muhammadin esimerkkiin. Hän julisti itsensä profeetaksi ja ryhtyi taivuttelemaan toisia hyväksymään hänen julistuksensa. Koraani sisältää sanoja, joiden hän väitti olevan jumalallisia ilmestyksiä. Hänen sanansa ja käyttäytymisensä ovat islamin opinkappaleiden perusta.

Muhammad jakoi maailman muslimeihin ja kafireihin (kaikki toisuskoiset). Muslimien on taisteltava kafireja vastaan, kunnes islam on saavuttanut ylivallan. Muhammad sanoi, "taistelkaa uskottomia vastaan missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla." Koraani 9:5.

Jihad on tapa jolla tämä päämäärä saavutetaan. Sitä voidaan toteuttaa sotimalla, vallankumouksella, maahanmuutolla, taloudellisella sodankäynnillä, sharian hivuttamisella yhteiskuntaan, jne.

Kolmentoista ensimmäisen vuoden ajan Muhammad saarnasi suvaitsevaa sanomaa, joka oli lainattu suurilta osin juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Hän sai noin 150 seuraajaa. Hän oli heikko. Tämä tunnetaan mekkalaisena jaksona. Koraanin jakeet tältä ajalta kuvastavat hänen heikkouttaan ja suvaitsevaisuuttaan: "Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään." Koraani 2:256

Kun hänestä tuli sotapäällikkö Medinassa, hän ryhtyi käyttämään väkivaltaa täysin aikaisemman julistuksensa vastaisesti. Hän teki jihad-iskuja keskimäärin kuuden viikon välein loppuelämänsä ajan.

Hänen sai lisää seuraajia noin 10.000:n  vuosivauhtia luvaten heille maallista hyvää sotasaaliina ja palkinnon kuolemanjälkeisessä elämässä - varsinkin jos he kuolivat levittäessään islamia (muslimien oppi marttyyriudesta). Hän myös painosti ihmisiä ryhtymään muslimeiksi kuoleman uhalla, joka osoittautui hyvin menestykselliseksi tavaksi "suostutella."

Koraani jakautuu näihin kahteen jaksoon: mekkalaiseen ja medinalaiseen. Edellinen on suvaitsevainen, jälkimmäinen väkivaltainen. Islamissa on sekä suvaitsevaista että suvaitsematonta sanomaa.

Tutustu Koraanin ja huomaat hyvin äkkiä, että se on täynnä vihaa kafireja  kohtaan.

Islamin oppi käytännössä

Eräs episodi Muhammadin uralla on Banu Qurayzan joukkomurha.

Maaliskuussa vuonna 627 heimo nimeltä Banu Qurayza joutui piiritetyksi Muhammadin johtamien muslimien toimesta. Kahdesti he tarjoutuivat antautumaan, mutta Muhammad kieltäytyi. Hän vaati heitä antautumaan ilman ehtoja ja alistumaan hänen tuomioonsa. Pakotettuina antautumaan Qurayza vietiin Medinaan. Kolmannen (ja viimeisen) armonanomuksen tekivät Muhammadille heidän liittolaisensa al-Ausit. Muhammad eväsi armonanomuksen. Muhammad määräsi miehet mestattavaksi.

Noin 800 miestä vietiin kaivannoille Medinan torille ja heidän kaulansa katkaistiin; heidän päättömät ruumiinsa haudattiin kaivantoihin Muhammadin katsellessa. Pojat, jotka eivät olleet vielä murrosiässä, säästettiin. Naiset ja lapset myytiin orjiksi, jotkut heistä jaettiin lahjoina Muhammadin kumppaneille. Muhammad valitsi yhden Qurayzan naisista itselleen (Rayhana). Qurayzan omaisuus jaettiin muslimeille sotasaaliina. (1)

Sen sijaan, että hylkäisi tällaisen toiminnan, islam perustaa siihen lakeja ja uskonnollisia tuomioita, jotka tunnetaan fatwoina. Vuonna 2012 muslimioppinut sheikki Yasir al-Ajlawni ohjeisti, että Syyriassa jihadistitaistelijoiden vangiksi jääneitä naisia voidaan käyttää seksiorjina. Tämä fatwa perustui Muhammadin esimerkkiin, kuten edellä voitiin lukea. (2)

Huhtikuussa 2013 ohjeistus pantiin täytäntöön, kun 15-vuotias kristitty tyttö joutui jihadistien vangiksi Syyriassa. Agenzia Fiden mukaan "Al-Nusran rintaman pataljoonan komentaja Qusairissa otti Mariamin vaimoksi ja raiskasi hänet. Sen jälkeen hän erosi tästä. Seuraavana päivänä nuori nainen pakotettiin naimisiin toisen islamistitaistelijan kanssa. Myös hän raiskasi tytön ja erosi tästä sitten. Sama kaava jatkui viidentoista päivän ajan ja viisitoista miestä raiskasi hänet. Hänen mielensä järkkyi, hänestä tuli psyykkisesti epävakaa ja lopulta hänet tapettiin." (3)

Syyriassa ja muualla jihadistit jatkavat myös Muhammadin perinnettä leikata vankien päät irti. Tällaiset teot ovat erityisen järkyttäviä, mutta ne ovat linjassa islamin opinkappaleiden kanssa. (4)

Kafirit islamin suojeltuna kansana

Olet ehkä kuullut, että juutalaisilla ja kristityillä on suojellun kansan status islamilaisissa yhteisöissä. Tämän tarkoitus voidaan jäljittää Koraanin jakeeseen 9:29 ja Omarin sopimukseen, joka perustuu siihen.

Sopimus laadittiin voitettujen juutalaisten ja kristittyjen kohtelun vakiinnuttamiseksi. Se on väliaikainen ja ehdollinen sopimus väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Niitä jotka elävät sopimuksen alaisena, kutsutaan dhimmeiksi - ne jotka elävät nöyryytettyinä.

Jotta dhimmit tuntisivat itsensä nöyryytetyiksi, heidän on maksettava pakkoveroa eli jizyaa; heillä ei ole oikeutta puolustaa itseään; he eivät saa rakentaa tai korjata pyhäkköjään; heidän on pukeuduttava siten, että heidät tunnistaa dhimmeiksi; he eivät saa olla ylemmässä asemassa muslimeihin verrattuna. Jos ketä tahansa yksittäinen dhimmi loukkaa muslimeja esimerkiksi panettelemalla Muhammadia, koko dhimmi-yhteisö on vapaata riistaa muslimien kostolle. Onko tämä vain muinaishistoriaa? Eipä ole...

Pakistanissa elää pieni kristittyjen vähemmistö. Heitä vastaan esitetyt syytteet jumalanpilkasta ovat yleisiä ja pelkkä huhu riittää laukaisemaan hyökkäyksen koko yhteisöä vastaan.

Maaliskuussa 2013 noin kolme tuhatta muslimia hyökkäsi kristittyä Joosefin siirtokuntaa vastaan Lahoressa polttaen kaksi kirkkoa ja 160 kristittyä kotia, koska erästä kristittyä syytettiin jumalanpilkasta. Vuonna 2009 Gojrassa kahdeksan kristittyä poltettiin elävältä, sata taloa ryöstettiin ja 50 kotia sytytettiin palamaan toisen jumalanpilkkasyytteen vuoksi. (5) (6) (7)

Tuhansien kilometrien päässä Egyptissä, Syyriassa ja Irakissa sama kaava toistuu - kuten se toistuu kaikkialla, missä on kafirien vähemmistöjä. 

Syyskuussa 2013 julkistettiin raportteja, että Muslimiveljeskunta ja sen tukijat pakottivat noin 15.000:n kristityn Dalga-kylän asukkaat eteläisessä Minyan provinssissa maksamaan jizyaa. 

Kylän kaikki koptit pakotettiin "ilman poikkeuksia" maksamaan "suojelurahaa", samalla tavoin kuin heidän esi-isänsä lähes 1400 vuotta sitten, kun islamin miekka ensimmäisen kerran valloitti kristityn Egyptin. Jotkut niistä, jotka kieltäytyivät maksamasta, tapettiin. (8)

Joissakin tapauksissa maksamaan kykenemättömien vaimot ja lapset hakattiin ja/tai kidnapattiin. Samaa tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Omarin sopimuksen noudattamatta jättäminen tekee koko yhteisöstä oikeutetun hyökkäyksen kohteen.

Seuraavan kerran, kun kuulet muslimien edustajan puhuvan toisuskoisten "suojellusta" statuksesta, muista mitä se todella tarkoittaa.

Kafir, joka ei vielä ole joutunut kokonaan muslimien alistamaksi, voi myös osoittaa dhimmi-asennetta, kuten silloin kun presidentti Obama sanoi: "Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka panettelevat islamin profeettaa." (9)

Islamin numerosääntö

Kun muslimit ovat vähemmistönä, he noudattavat mekkalaista rauhanomaista islamia. Kun he saavuttavat enemmistön, nousee pintaan aggressiivinen medinalainen islam.

Kun muslimit ovat vähemmistönä ja suhteellisen heikkoja, kuten Muhammad oli Mekassa, he puhuvat suvaitsevaisuudesta. Tämä tilanne on monissa Euroopan maissa. Kun heidän lukumääränsä kasvaa, uhkailut ja väkivalta lisääntyy samoin kuin vaatimukset tehdä myönnytyksiä islamille.

Kun muslimit saavuttavat 50% väestöstä, väkivalta saavuttaa huippunsa (esim. Nigeria). Muslimiväestön noustessa yli 50 prosentin väkivalta alkaa vähentyä, koska kafirit on alistettu ja väkivallan kohteiden määrä on myös laskenut (esim. Pakistan). Saavutettuaan 100% osuuden väestöstä, väkivalta loppuu. Tätä kutsutaan  islamissa "rauhaksi" (esim. Saudi-Arabia).

Lähteet

(1) http://wikiislam.net/wiki/The_Genocide_of_Banu_Qurayza

(2) http://www.humanevents.com/2013/04/02/

(3) http://www.gatestoneinstitute.org/3967/christian-women-degradation-islam

(4) Googlaa “Syrian soldiers beheaded”

(5) http://www.gatestoneinstitute.org/3664/christian-persecution-pakistan

(6) http://www.gatestoneinstitute.org/3980/islamists-election-threats

(7) http://www.gatestoneinstitute.org/3853/pakistan-christians-violations

(8) http://www.aina.org/news/20130913143703.htm

(9) 26 Sep 2012 - At the U.N. General Assembly
(10)http://www.thereligionofpeace.com/

"Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka panettelevat islamin profeettaa."

Lisälukemistoa

An Inquiry into Islam
http://www.inquiryintoislam.com/

Political Islam
http://www.politicalislam.com/

Bulletin of Muslim Persecution
http://www.raymondibrahim.com/

The Religion of Peace
http://thereligionofpeace.com/

Jihad Watch
http://www.jihadwatch.org/