IS, Islam ja kuuliaisuus

Seuraava on suomennos malsi-tung blogin kirjoituksesta IS, Islam, and Obedience.

Toisen maailmansodan jälkimainingeissa ihmiset alkoivat kysellä, kuinka sellaiset hirmutekojen tekijät, jotka olivat toimineet natsien kuolemanleireillä, olivat vaimentaneet omantuntonsa.

Natsit ampuvat juutalaisia.

Yhtenä selityksenä annettiin hypoteesi "saksalaiset olivat erilaisia". Oletettiin, että Hitler oli voinut panna kauheat suunnitelmansa käytäntöön, koska saksalaisten perusluonteessa oli vika, joka sai heidät noudattamaan kyselemättä mitä tahansa käskyjä.

Psykologian tutkimuksessa tottelevaisuuden määritelmä on tehdä asioita jonkun muun käskystä. Todellisuudessa siihen yhdistyy myös mukautuminen, jolloin myös toisten esimerkki ja sosiaalinen paine vaikuttaa käyttäytymiseen.

Stanley Milgram, Yalen yliopiston psykologi, järjesti kokeen, jossa testattiin "saksalaiset ovat erilaisia"-hypoteesia. Koejärjestelyssä koehenkilöille kerrottiin, että kyseessä oli rangaistuksen vaikutuksen tutkiminen oppimisessa.

Elektrodit kiinnitetään "oppilaaseen".

Kun koehenkilöt saapuivat koetilanteeseen, he tapasivat valkotakkisen miehen, joka esitteli itsensä Jack Williamsiksi, kokeen tekijäksi. He tapasivat myös viisikymmenvuotiaan Wallacen, joka oli muka toinen koehenkilö.

Koehenkilölle ja Wallacelle kerrottiin, että kokeessa toinen heistä olisi opettaja ja toinen oppilas. Heidän roolinsa arvottiin vetämällä paperilappu hatusta. Todellisuudessa molemmissa lapuissa luki "opettaja". Wallace (joka oli todellisuudessa Milgramin avustaja) veti aina ensin ja sanoi ääneen "oppilas", joten koehenkilöstä tuli aina opettaja.

He menivät viereiseen huoneeseen, missä oppilas (Wallace) sidottiin tuoliin ja hänen käsivarsiinsa asetettiin elektrodit, joiden kautta annettaisiin sähköiskuja viereisessä huoneessa olevalla generaattorilla. Koehenkilölle (opettaja) annettiin 45 voltin sähköisku, jolla hänet vakuutettiin siitä, että sähköiskut olivat todellisia.

Laite näytti siltä, että sillä voitiin antaa eri voimakkuuksisia sähköiskuja "lievistä" (15-60 volttia) aina "vaarallisiin" ja "XXX" asti (450 volttia).

Opettajan olisi luettava sanapareja (esim. sininen-tyttö) ja sen jälkeen ensimmäinen sana, jota seurasi viisi sanaa, joista yksi oli alkuperäisen sanaparin sana. Oppilaan tuli painaa kytkintä osoittaakseen, mikä sana kuului alkuperäiseen sanapariin. Vastaus näkyi opettajan huoneessa valopaneelissa.

Joka kerta kun oppilas teki virheen, opettaja antoi sähköiskun, ja seuraavista virheistä annettiin aina 15 volttia edellistä voimakkampi sähköisku.

Sähköiskuihin oppilas reagoi yhä äänekkäämmillä ja tuskaisemmilla valituksilla. 315 voltin kohdalla hän päästi kovan tuskanhuudon ja ilmaisi halunsa lopettaa koe. 330 voltin kohdalla vastauksena oli vain pahaenteinen hiljaisuus.

Kuinka moni Milgramin koehenkilöistä sitten oli valmis noudattamaan käskyä mennä vaara-alueelle?

65% testattavista jatkoi sähköiskujen antamista 450 volttiin - vaara-alueen yli. Kaikki koehenkilöt jatkoivat 300 volttiin.

Tilanne oli tietysti kokonaan näytelty, mutta koehenkilöt kuitenkin uskoivat antaneensa todellisia sähköiskuja. Epäilyksen hälventämiseksi: monet "opettajat" olivat hyvin ahdistuneita, nauroivat hermostuneesti, nykivät ja vääntelivät kasvojaan; kolme "opettajaa" sai voimakkaan kohtauksen.

Kun koehenkilöt epäröivät tai kyseenalaistivat kokeen tekijän, Milgram antoi seuraavanlaisia kehotuksia:

1. "Ole hyvä ja jatka" (‘Please continue’ or ‘Please go on’)

2. "Sinun on jatkettava kokeen onnistumiseksi" (‘The experiment requires you to continue’)

3. "On ehdottoman tärkeää, että jatkat" (‘It’s absolutely essential that you continue’)

4. "Sinulla ei ole vaihtoehtoa, sinun on jatkettava" (‘You have no other choice, you must go on’)


Miksi ihmiset tottelivat?

Kun meitä käskytetään, voimme sanoa, että tekemämme asia ei ole enää meidän vastuullamme. Kun Milgram seisoi heidän vieressään ja vaati heitä jatkamaan, he olettivat, että hän tiesi mitä oli tekemässä, ja ajattelivat, että mitä he oikeastaan olivat väittelemään psykologin kanssa?

Kuitenkin heillä oli selvästi syvä konflikti sen välillä, mitä heidän käskettiin tehdä ja sen välillä, mitä heidän omatuntonsa sanoi, ja miltä heistä tuntui aiheuttaa kipua toiselle.

Tällöin ihmiset usein joutuvat 'agenttiseen tilaan' (agentic state); mielentilaan, jossa he vapauttavat itsensä kaikesta vastuusta ja alistuvat auktoriteetin valtaan ja tekevät niin kuin heitä käsketään. "Minä vain noudatin käskyjä."

Milgram tiivisti löydöksensä: "Huomattava osa ihmisistä tekee niin kuin heitä on käsketty huolimatta teon sisällöstä tai omantunnonkysymyksistä, kunhan he kokevat, että käsky tulee pätevältä auktoriteetilta." (Milgram, Obedience to Authority, 1974)

Yllä oleva on koottu Richard Grossin kirjasta "Psychology: The Study of Mind and Behaviour"

Kun otetaan huomioon yllä oleva Milgramin yhteenveto, mitä tapahtuukaan kun auktoriteetin uskotaan olevan absoluuttinen auktoriteetti, Jumala?

Islamissa komentoketju on Allah > Muhammed > muslimit. Muhammedin ja muslimien välillä on joukko välikäsiä: oppineita, uskonnollisia johtajia, kommentaarien kirjoittajia (Ibn Kaldun), sharia-juristeja, mullaheita, imaameja, ynnä muita, jotka kertovat mitä "käskyt" ovat.

Kuka tahansa voi lukea Koraania, ja päinvastoin kuin jotkut muslimit väittävät, jakeet yleensä merkitsevät juuri sitä mitä mitä ne sanovat ja 'radikaalit' muslimit tulkitsevat ne juuri siten (ne muslimit, jotka menevät alkulähteille - Muhammed (sunna) ja Koraani).

Koraanissa on satoja suoria ja peiteltyjä käskyjä uskoa. Lukiessasi törmäät niihin jatkuvasti. Monet jakeet alkavat "Te, jotka uskotte"; varoituksia jaetaan niille, jotka eivät usko; palkinto on runsas niille, jotka uskovat. Samaa teemaa toistetaan loputtomiin.

Käsky uskoa on käsky tottelevaisuuteen. Tämä on ensimmäinen kuuliaisuuden osoitus islamissa. Epäusko (kufr) on islamissa eräs pahimmista synneistä.

Niitä jotka eivät usko, vähätellään ja halveksitaan. Islamissa on keskeistä, että uskovat hyökkäävät uskottomia vastaan ja alistavat heidät.

9:29 Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.

9:5 Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.

9:14 Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään; Hän auttaa teitä vastustaessanne heitä ja parantaa oikeauskoisten rinnat.

Ensimmäinen kuuliaisuuden osoitus on mukana shahadassa: ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammed on Hänen lähettiläänsä.

Tällä perusteellaan uusia vaatimuksia kuuliaisuuteen.

64:12 Olkaa kuuliaisia Jumalalle ja kuuliaisia sananjulistajalle, mutta jos käännytte pois, ei sanansaattajanne ole vastuussa muusta kuin sanoman julistamisesta.

8:24 Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, kun Hän kutsuu teitä sen ääreen, mikä teidät eläviksi tekee, ja tietäkää, että Jumala hiipii ihmisen ja hänen sydämensä väliin ja että te tulette kokoontumaan Hänen luoksensa.

9:24 [...] Sillä Jumala ei pidä uppiniskaisista.

Seuraavassa jakeessa sanotaan, että myös määräyksiä, joita uskova ei haluaisi noudattaa, on silti noudatettava.

2:216 Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.

IS ampuu vankeja.

Mark Durie kertoo entisesta egyptiläisestä salafi-muslimista, jonka mukaan sen eteen, että uskovat tekisivät vastenmielisiä tekoja, nähdään valtavasti vaivaa, ja näin saadaan heidän luontainen omatuntonsa vaiennettua.

Tottelevaisuuden psykologinen tutkimus osoittaa, että ihmiset, jotka vaientavat omatuntonsa käskyjä noudattaessaan, hylkäävät tavallisesti noudattamansa moraalin. He luopuvat henkilökohtaisesta vastuustaan.

Kun uskova on alistunut ensimmäiseen kuuliaisuuden osoitukseen ja sitoutunut siihen, että islam on oikea uskonto, hän on tilanteessa, jossa hänen on päätettävä miten tulee toimia. Islamin kirjoitukset ja Muhammedin esimerkki tarjoavat vastauksen. Uskovan on toteltava näitä määräyksiä, koska hän on sitoutunut siihen, että ne ovat Jumalan määräyksiä, muuten hän lakkaa olemasta uskova ja hänestä tulee uskonluopio. Uskovat ovat saaneet selkeät käskyt miten toimia uskonluopioiden suhteen: "Jos joku luopuu islamin uskostaan, tappakaa hänet" Bukhari 9.84.57

Määräykset tappaa ovat islamissa hyvin yleisiä.

Toisin kuin Milgramin koehenkilöt, islamiin uskovien on uskottava kuoleman uhalla ja siksi heidän on toteltava annettuja määräyksiä. Samankaltaisuus natsi-Saksan kanssa on ilmiselvä. Ja natsi-Saksa oli vähemmän totalitaarinen kuin islam.

Kun Milgram kehotti koehenkilöitään ystävällisellä "Ole hyvä ja jatka" tai "Sinulla ei ole vaihtoehtoa, sinun on jatkettava", islamilla on puolestaan takanaan koko Jumalan arvovalta ja syytteet uskosta luopumisesta mikäli määräyksiä ei totella. Meissä kaikissa oleva taipumus totella auktoriteettien käskyjä kasvaa suuresti islamissa, missä uskonto ja kulttuurit, joissa sitä noudatetaan, ovat vahvasti autoritäärisiä.

Muslimit kasvavat ympäristössä, missä islamille ei ole vaihtoehtoa - lukuunottamatta vainoa ja kuolemaa. Toisuskoisia panetellaan ja heidän vainoamisensa on yleistä. Miten henkilö voisi vapautua tällaisessa tilanteessa alistumisesta ja kuuliaisuudesta?

Ehkä järkyttävintä nykyisessä Irakin ja Syyrian tilanteessa on, että miljoonat muslimit asettuvat Islamilaisen Valtion puolelle sen sijaan, että olisivat kauhistuneita sen teoista. Jos jätetään psykopatologiset syyt huomiotta, selitys tähän on se, että Islamilainen Valtio toteuttaa Allahin tahtoa. He uskovat (ja heidän pyhät kirjoituksensa ja imaaminsa antavat siihen täyden syyn) että Islamilainen Valtio noudattaa Allahin tahtoa ja myös he haluavat noudattaa Hänen tahtoaan. Kaikki muu olisi tottelemattomuutta.

Sellaiset ihmiset ovat jo pitkällä omatuntonsa vaientamisessa ja täydellisessä alistumisessa islamin auktoriteetille. Neljän kristityn lapsen päiden katkaisu Baghdadissa tarjoaa kaikki todisteet siitä, että nämä islamin uskolliset seuraajat ovat täydellisesti luopuneet omatunnostaan, jotta voisivat totella Allahin tahtoa. Muslimien hurskauden päämäärä on tulla Hänen tahtonsa tahdottomaksi välikappaleeksi.

Yhteenvetona, islam käyttää hyväkseen ihmisen normaalia taipumusta totella auktoriteettia. Muhammed väitti saaneensa auktoriteettinsa Jumalalta. Hän perusti uskonnon, jossa alistuminen ja kuuliaisuus on ydinasia. Islamin muslimeilta vaatima tottelevaisuus ehdollistaa heidät vaientamaan omatuntonsa ja noudattamaan käskyjä tappaa, vainota ja hallita.

Voimme aina luottaa siihen, että muslimit noudattavat islamin doktriineja, koska islamin doktriinissa on kysymys pääasiassa juuri kuuliaisuudesta. Kielletyt ja sallitut asiat on määritelty pikkutarkasti.

Mikäli muslimi ei aio luopua islamista ja siten jättää noudattamatta ensimmäistä kuuliaisuuden sääntöä, voimme aina olettaa, että he tulevat "noudattamaan käskyjä" kun aika tulee.