Sana jizya esiintyy Koraanissa jakeessa 9:29: "Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa."
Hadithissa Allahin lähettiläs, Muhammed, kehottaa usein muslimeja vaatimaan jizyaa toisuskoisilta: "Jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, vaatikaa heiltä jizya. Jos he suostuvat maksamaan, ottakaa se vastaan ja jättäkää heidät rauhaan. Jos he kieltäytyvät maksamasta jizyaa, turvautukaa Allahiin ja taistelkaa heitä vastaan."
Toinen "oikeamielinen kalifi", Omar al-Khattab, on kerrottu sanoneen, että jokaisen voitetun "vääräuskoisen", joka kieltäytyy kääntymästä islamiin "on maksettava jizyaa nöyryytettynä ja alamaisena. Jos he kieltäytyvät, käyttääkää miekkaa ilman armoa."
Toisuskoisten nöyryyttämisen teema esiintyy säännöllisesti islamin auktoriteettien kommentaareissa. Kirjan "Medieval Islamic Civilization Encyclopedia" mukaan muslimien "lainoppineet olivat tulleet siihen tulokseen, että tietyt dhimmiyteen liittyvät sortavat ja nöyryyttävät käytännöt olit tarpeen. Dhimmit [alistetut toisuskoiset kristityt ja juutalaiset] olivat velvoitettuja maksamaan jizyaa julkisesti, kirkkaassa päivänvalossa, kämmenet käännettynä ylöspäin, ja he saivat iskun otsaansa tai niskaansa veroa keräävältä virkamieheltä."
Jotkut islamin lainoppineet valtuuttivat muitakin nöyryyttäviä rituaaleja jizyan maksamisen yhteydessä, kuten että maksattamista johtava muslimi voi läimäyttää, kuristaa ja joissakin tapauksessa vetää parrasta maksavaa dhimmiä, jonka voidaan vaatia jopa lähestymään virkailijaa nelinkontin kuin eläin.
Arabian sanan "jizya" alkuperäinen merkitys on yksinkertaisesti "maksaa takaisin" tai "hyvittää", siis "korvata" jotakin. Arabia-Englanti-sanakirjan Hans Wehr Dictionaryn mukaan jizya on jotain, joka "korvaa" jonkun muun asian, tai "toimii jonkin sijasta".
Yksinkertaistettuna, voitetut toisuskoiset joutuivat ostamaan rahalla henkensä, jonka heidän muslimivalloittajansa muuten ottaisivat. Sen sijaan, että ottaisivat heidän henkensä, he ottivat heidän rahansa. Kuten eräs keskiaikainen lainoppinut ytimekkäästi toteaa: "vain jizyan maksaminen on syy heidän henkensä ja omaisuutensa suojelemiseen".
Menneisyydessä ja yhä useammin myös nykyisin muslimit tekivät suuria voittoja voitettujen kansojen jizya-verolla.
Esimerkkinä Amr bin al-As, Muhammedin kumppani, joka valloitti kristityn Egyptin 640-luvulla, kidutti ja tappoi kristityn koptin, joka yritti salata omaisuutensa. Kun eräs kopti kysyi häneltä "Paljonko meidän on maksettava jizyaa?", islamin sankari vastasi "Jos annat kaiken minkä omistat - lattiasta kattoon - en kerro sinulle paljonko olet velkaa. Sen sijaan te [koptikristityt] olette meidän aarrearkkujamme niin, että kun me olemme puutteessa, tekin olette puutteessa, ja jos meillä menee hyvin, teilläkin menee hyvin."
Tämäkään ei ollut tarpeeksi. Kalifi Uthman torui myöhemmin Amr bin al-Asia, koska eräs toinen Egytpin kuvernööri oli onnistunut kasvattamaan kalifaatin varoja kaksinkertaisesti Amriin verrattuna. Uthmanin sanoin: "lypsä kameleita [eli Egyptin kristittyjä] ... saadaksesi lisää maitoa". Vuosia myöhemmin toinen kalifi, Suliman Abdul Malik, kirjoitti Egyptin kuvernöörille kehottaen häntä "lypsämään kamelia, kunnes maitoa ei enää tule ja kunnes se lypsää verta".
Ei ihme, että 600-luvun täysin täysin kristitystä Egyptistä tuli muslimimaa, jossa on vain 10%:n kristitty vähemmistö - ja määrä pienenee yhä käynnissä oleva sorron vuoksi.
Samantapainen asia jizyan kanssa on näkemys, että toisuskoiset ovat luvallista riistaa ryöstää milloin tahansa. Kirja "Encyclopaedia of Islam" kertoo: "joko doktriinin oikeuttamana tai ilman sitä, mielivaltavaisia [rahallisia] vaatimuksia esitettiin ajoittain". Jopa keskiaikainen matkailija, Marco Polo, jonka kronikat vaikuttavat puolueettomilta, teki mielenkiintoisen havainnon Taurin (nykyisin Irak) muslimeista 1200-luvulla:
Heidän oppinsa [islam] mukaan mikä tahansa, mikä on varastettu tai ryöstetty toisuskoisilta, on oikeutettu teko, eikä varkaus ole rikos; kun taas ne jotka kuolevat tai haavoittuvat kristittyjen käsissä [ryöstöretken aikana], tulevat marttyyreiksi... Nämä periaatteet ovat yhteisiä kaikille saraseeneille [muslimeille].
Tämä kaikki toistuu nykyaikana Sheikh Abu Ishaq al-Huwainin sanoissa, muutama vuosi sitten, kun hän käsitteli sitä, mitä muslimimaailman tulisi tehdä ratkaistaakseen taloudelliset ongelmansa:
Jos vain voisimme suorittaa jihadistisen valloituksen kerran vuodessa tai mahdollisesti pari kolme kertaa vuodessa, monet maailman ihmiset kääntyisivät islamiin. Ja jos joku estää dawaamme [kutsua kääntyä islamiin] tai vastustaa meitä, meidän tulisi tappaa heidät tai ottaa heidät panttivangeiksi ja takavarikoida heidän omaisuutensa, naisensa ja lapsensa. Sellaiset taistelut täyttäisivät mujahideeneiden [uskonsotureiden] taskut, ja he voivat palata kotiin kolmen tai neljän orjan ja kolmen tai neljän lapsen kanssa. Tämä voi olla kannattavaa liiketoimintaa, jos kerrot jokaisen pään 300 tai 400 dirhamilla. Tämä voisi olla taloudellinen tuki jihadistille, joka voisi talouden vaatiessa myydä yhden näistä päistä.
Näin se olikin yli tuhannen vuoden ajan: muslimihallitsijat ja joukkiot riistivät "vääräuskoisten" rahat näillä tavoilla, joita he pitivät laillisina keinoina tehdä voittoa.
Suurin osa tästä kiskonnasta loppui eurooppalaisten puututtua asiaan. 1800-luvun alusta alkaen muslimialueet yksi kerrallaan luopuivat jizyasta ja antoivat toisuskoisille ennennäkemättömät oikeudet - aluksi lepytelläkseen länsivaltoja, mutta myöhemmin jäljitelläkseen länsimaista hallintoa. Osmanien valtakunnan Hatt-i Humayun vuoden 1856 laki lopetti jizyan monilla osmanien hallitsemilla alueilla. Muualla muslimimaailmassa jizya lopetettiin asteittain länsimaiden läsnäolon vuoksi.
Nykyään muslimit ovat kuitenkin alkaneet vaalia islamilaista perintöään - usein lännen hyväksynnällä ja rohkaisemana, nyt taikasanan "monikulttuuri" ansiosta - ja jizya, joko instituutiona, kuten Islamilaisessa Valtiossa, tai syynä ryöstää vääräuskoisia, on tullut takaisin.
Jopa lännessä. Vuonna 2013 eräs Britannian muslimisaarnaaja, joka saa vuodessa enemmän kuin 25000 puntaa sosiaalietuuksina, viittasi britannian veronmaksajiin "orjina", ja selitti: "Me otamme jizyan, joka on meidän haq [oikeutemme arabiaksi] joka tapauksessa. Eikö ole täysin normaali tilanne, että me otamme kafireilta [vääräuskoisilta] rahaa? Tämä on siis normaali tilanne. He antavat meille rahaa - tee töitä, anna meille rahaa, Allah Akhbar ["Jumala on suuri"]. Me otamme rahat."
Lue artikkeli kokonaisuudessan täältä: http://www.frontpagemag.com/2015/raymond-ibrahim/islamic-jizya-fact-and-fiction/
 |
| http://www.amazon.com/gp/product/1621570258/ |
Tais kai hävitä ed kommentti bittiavaruuteen. Hyvää työtä. Kiitos käännöksestä.
VastaaPoistaKiitoksia. Raymond Ibrahim onkin yksi parhaista blogisteista tässä skenessä. Keskittyy koptikristittynä lähinnä Lähi-idän kristittyjen asioiden raportointiin. Raymond harrastaa myös kehonrakennusta, mikä näkyy ulkoisesta olemuksesta.
PoistaJoo, ei näkynyt bloggerissa muita kommentteja, toivottavasti hävinnyt kommentti ei ollut pitkä kirjoitus.