Seuraavaksi Allah puhuu uppiniskaisesta Quraishin pakanaheimosta, jonka muslimit ovat juuri voittaneet Badrin taistelussa (jakeet 31-40). He torjuvat Muhammedin saarnat sanoen "nämä eivät ole muuta kuin vanhan ajan taruja" (jae 31) ja estävät muslimeja käymästä Mekan pyhässä moskeijassa (jae 34). Jakeissa 38-40 Allah käskee Muhammedia kutsumaan heitä islamiin ja taistelemaan "heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset [fitna] taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät" (jae 39).
Ibn Abbas, Abu Al-Aliah, Mujahid, Al-Hasan, Qatadah, Ar-Rabi bin Anas, As-Suddi, Muqatil bin Hayyan ja Zayd bin Aslam sanovat tämän lauseen, että muslimien tulee taistella kunnes ei enää ole fitnaa, tarkoittaa että heidän tulee taistella kunnes "ei ole enää Shirkiä". Shirk on kumppaneiden asettamista Allahin rinnalle - esimerkiksi kun kutsutaan Jeesusta Jumalan Pojaksi. Niinpä tämä jae, joka ilmoitettiin 600-luvulla muslimien ja pakanoiden välisen taistelun jälkeen, pätee yleisesti: Tafsir al-Jalalayn selittää sen näin: "Ja taistelkaa niin kauan kuin kapinan lietsomista ja kuvainpalvontaa esiintyy ja kunnes ei ole muuta uskontoa kuin Allahin uskonto, ja ainoastaan Häntä palvellaan." Muhammed itse sanoi: "Olen saanut käskyn taistella ihmisiä vastaan kunnes he julistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja sille, joka näin sanoo takaan hänen omaisuutensa ja henkensä suojelun paitsi niissä asioissa, jotka kuuluvat Allahille" (Sahih Muslim 30).
Sitten Allah puhuu itse taistelusta (jakeet 41-44). Muslimien voiton jälkeen Allah käskee muslimien antaa Muhammedille viidennes sotasaaliista (jae 41). Islamin perimätieto pitää tätä osoituksena Muhammedin anteliaisuudesta: erään taistelun jälkeen Muhammed rukoili "kohti sotasaaliiksi saatua kamelia" ja pidellen kamelin karvoja sormiensa välissä hän sanoi miehilleen: "Tämäkin on osa sotasaalista, jonka olette ansainneet. Totisesti minulla ei ole muuta osaa siihen kuin oma osuuteni, se viidennes, joka on osoitettu minulle. Jopa se viidennes annetaan teille." Muhammed jatkoi kehottaen muslimeja antamaan koko saaliin hänelle, jotta se voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti: "Siksi antakaa jopa neula ja lanka ja mikä tahansa pienempi tai suurempi (sotasaaliista). Älkää huijatko missään, sillä sotasaaliista varastaminen ennen sen jakamista on Tuli ja häpeä sellaisille ihmisille tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Käykää jihadiin Allahin puolesta ihmisiä vastaan, olivatpa ne sitten lähellä tai kaukana, älkääkä pelätkö pilkkaajien pilkkaa niin kauan kuin olette Allahin asialla. Noudattakaa Allahin lakia kun olette kotona tai kun matkustatte. Käykää jihadiin Allahin puolesta, sillä jihad on ihmellinen ovi, joka johtaa Paratiisiin. Sen kautta Allah pelastaa teidät surulta ja murheelta."
Sitten Allah muistuttaa Muhammedia monista tapahtumista ennen taistelua ja sen aikana korostaen sitä, kuinka Allah hallitsi tapahtumia ja pelasti muslimit (jakeet 42-44).
Sen jälkeen Allah puhuttelee uskovia (jakeet 45-63) kehottaen heitä olemaan jäljittelemättä niitä, jotka, kuten faraon kansa, "kielsivät Jumalan tunnusmerkit: Jumala kävi heihin käsiksi heidän syntiensä tähden; katso, Jumala on totisesti väkevä ja ankara rangaistessaan" (jae 52). (Tässä "tunnusmerkit" ovat taas "ayat" - sana jota käytetään Koraanin jakeista). Sillä "katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo" (jae 55) - jälleen osoitus siitä, että uskottomat eivät ole kunnioituksen tai huomion arvoisia. Jos muslimit "pelkäävät petosta" uskottomien puolelta, heidän tulee yksinkertaisesti rikkoa sopimus (jae 58). Ibn Kathir kertoo tämän merkitsevän, että muslimien tulee sanoa uskottomille "että te olette rikkoneet sopimuksen. Tällöin teillä on sama käsitys asiasta ja sekä te että he tietävät, että teidän välillänne on sotatila ja kahdenkeskinen rauhansopimus on mitätön." Muslimien tulee varustaa "heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee" (jae 60) ja olla myös valmis tekemään rauhansopimus, jos vihollinen sitä haluaa (jae 61). Jotkut eivät kuitenkaan usko, että tämän rauhansopimuksen tulisi olla pysyvä. Qutb selittää:
"Silloin kun tämä suura ilmoitettiin Jumala ohjeisti Lähettilästään olemaan rauhassa niitä vastaan, jotka eivät taistelleet häntä tai muslimeja vastaan, oli heillä sitten muodollinen sopimus muslimien kanssa tai ei. Profeetta hyväksyi rauhanomaiset suhteet vääräuskoisten ja kirjan kansojen kanssa siihen asti kunnes suura 9 ilmoitettiin. Sen jälkeen hän saattoi hyväksyä vain yhden tai kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä islamiin tai maksaa jizyaa [ei-muslimeja koskeva vero Koraanin jakeen 9:29 mukaan], joka oli rauhan merkki. Muutoin ainut vaihtoehto oli sota, silloin kun se oli muslimeille mahdollista, niin että kaikki ihmiset alistuvat ainoastaan Jumalalle."
Seuraavaksi Allah puhuttelee Muhammedia antaen hänelle monia ohjeita (jakeet 62-75). Allah kertoo hänelle, että hän tulee antamaan hurskaille muslimeille lisää voittoja vaikka he kohtaisivat vielä suuremman ylivoiman kuin Badrissa, vaikka lupausta melkein heti hieman lievennetään: ensin sata uskovaa voittaa tuhat uskotonta (jae 65), mutta sitten määrää pienennetään sataan uskovaan kahtasataa uskotonta vastaan (jae 66). Tästä tuli toistuva teema jihad-kirjallisuuteen vuosisatojen ajan aina nykypäivään asti: hurskaus saavuttaa sotilaallisen voiton ja muslimit tekevät valloituksia ylivoimaisesta vihollisesta huolimatta.
Tafsir al-Jalalayn mukaan jae 67 - "Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä" - ilmoitettiin, kun muslimit "olivat ottaneet lunnaita Badrin sotavangeista." Muslimit olivat vapauttaneet joitakin Badrissa vangituista, mutta he tekivät niin vain saadakseen maallista etua: raha joka maksettiin lunnaina. Tafsir jatkaa: "Oi uskovat, te haluatte katoavia tämän maailman asioita, hetkellisiä hyötyjä, vaikka Jumala haluaa teidän vuoksenne, Tuonpuoleisen palkinnon tähden, teidän tappavan heidät." Toisin sanoen heidän olisi pitänyt tappaa vangit eikä ottaa heistä lunnaita. Tafsir al-Jalalayn päättelee, että jae 67 on abrogoitu jakeella 47:4, joka sallii lunnaat. Ibn Kathir huomauttaa, että "suurin osa oppineista sanoo, että sotavankien kohtalo on imaamin käsissä. Hän voi päättää tappaa heidät, kuten Bani Quaraizan tapauksessa. Jos hän haluaa, niin hän voi sen sijaan ottaa heistä lunnaat, kuten Badrin sotavankien tapauksessa, tai vaihtaa heidät muslimivankeihin."
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an Sura 8, “Booty,” verses 31-75
Sotasaaliin suura: http://www.islamopas.com/koraani/008.htm
Koraaniblogista lisää Koraanin selityksiä.
 |
| Ensin me kutsumme sinua islamiin. -Osama bin Laden |
 |
| Moskeijat ovat parakkimme, kupolit kypärämme, minareetit pistimemme ja uskovaiset sotilaamme - Recep Tayyip Erdogan, Turkin pääministeri |
 |
| Jihad, pyhä taistelu Allahin puolesta kaikilla joukoilla ja aseilla, on..islamissa pakollista ja jokaisen muslimin velvollisuus - Times Square'n autopommittaja Faisal Shazad |
 |
| Latasi, ampui, latasi, ampui, koko ajan huutaen Allahu Akbar - Majuri Nidal Hassanin, Fort Hoodin jihadistisen joukkomurhaajan, uhri |
 |
| Juutalaisten tappaminen on jumalanpalvelusta, joka tuo meidät lähemmäksi Allahia - Hamas MTV |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti