Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nicolai Sennels. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nicolai Sennels. Näytä kaikki tekstit

8. elokuuta 2016

Kymmenen faktaa Muslimiveljeskunnasta

Nicolai Sennels valottaa blogissaan Muslimiveljeskunnan historiaa ja tavoitteita:


Turkin presidentti näyttää
Muslimiveljeskunnan käsimerkkiä
Muslimiveljeskunta (arab. Ikhwan - Veljeskunta) on monikansallinen sunnimuslimien islamistinen järjestö, jonka perusti Egyptissä vuonna 1928 islaminoppinut opettaja Hassan al-Banna (1906-1949). Muslimiveljeskunta on maailman voimakkain ja vaikutusvaltaisin islamistinen järjestö. Heidän pysäyttämisensä on välttämätöntä globaalin jihadin pysäyttämisessä. Muslimiveljeskunta toimii lukemattomien etujärjestöjensä kautta (opiskelijoiden ja intellektuaalien järjestöt; kulttuurikeskukset; hyväntekeväisyysjärjestöt; moskeijat; liitot; poliittiset aktivistijärjestöt). Qatar (maailman rikkain valtio) on järjestön pääasiallinen rahoittaja.


10 faktaa Muslimiveljeskunnasta:
Hassan al-Banna


1) Muslimiveljeskunnan perustaja Hassan al-Banna kirjoitti: "Jihad on Allahin määräämä jokaisen muslimin velvollisuus eikä sitä voi sivuuttaa tai väistää. Allah pitää jihadia erinomaisen tärkeänä ja hänen palkintonsa marttyyreille ja taistelijoille, jotka taistelevat hänen tiellään, on suurenmoinen. Ainoastaan ne, jotka ovat marttyyrien veroisia jihadissa, saavat saman palkinnon. ... Jihad [tarkoittaa] taistelemista uskottomia vastaan ja se sisältää kaikki mahdolliset pyrkimykset, joilla islamin vihollisia heikennetään heidän voittamisekseen, heidän omaisuutensa ryöstämisen, pyhättöjensä hävittämisen ja heidän jumalankuviensa murskaamisen." USA:n kongressi päättelee Hassan al-Bannan opettaneen, että islamin luonne on hallita eikä olla hallittuna, ja siksi islamin tehtävä Muslimiveljeskunnan tulkinnan ja toiminnan mukaan on pakottaa islamin laki kaikille kansakunnille ja ulottaa valtansa koko maailmaan. Vaikka al-Bannan suunnitelma oli monitahoinen, se keskittyi pääasiassa väkivaltaisen jihadin kouluttamiseen ja toimeenpanoon - terrorioperaatioihin.

Sayyid Qutb
2) Sayyid Qutb (1906-1966) seurasi al-Bannaa Veljeskunnan hengellisenä oppaana. Hän oli vahvasti juutalaisvastainen ja uskoi, että Hitler oli Allahin lähettämä. Qutbin kirja Milestones esittää, että "islamilaisen jihadin perimmäinen tarkoitus ... jihadin ei tule olla vain puolustuksellista, sen on oltava hyökkäävää, ja sen päämääränä on tuoda islam 'kaikkialle maailmaan koko ihmiskunnalle'". Kirjan sanotaan olevan suuri inspiraation lähde monille jihadisteille.

Yusuf al-Qaradawi
3) Yusuf al-Qaradawi (s. 1926) on Veljeskunnan nykyinen hengellinen johtaja. USA, Britannia ja Ranska ovat esimerkkejä maista, jotka ovat kieltäneet al-Qaradawin maahantulon. Al-Qaradawi ylistää jihadia ja terroristijärjestöjä ja kehottaa valloittamaan Euroopan: "Veljemme Hamasissa, Palestiinassa, Islamilaisessa vastarinnassa, Islamilaisessa jihadissa, kun kaikki muut ovat antaneet periksi ja menettäneet toivonsa, saattavat meidät takaisin uskoomme jihadin tielle.... Ainoa joka vielä puuttuu on Rooman valloittaminen. Ennustuksen toinen osa. Hiraqin kaupunki [Konstantinopoli] valloitetaan ensin, ja nyt on jäljellä enää Rooma. Tämä tarkoittaa, että islam palaa Eurooppaan kolmannen kerran, kun se on kahdesti karkoitettu..." (Al-Qradawi viittaa kahdesti karkottamisella Kaarle Marteliin Etelä-Euroopassa vuonna 732 ja kristittyyn liittoumaan Wienissä vuonna 1683).

Hitler ja suurmufti al-Husseini

4) Adolf Hitler auttoi Muslimiveljeskuntaa vuodesta 1936 lähtien, koska hän piti muslimeita tärkeinä liittolaisina. Hitler jopa perusti islamilaisen natsiarmeijan - Waffen-SS Handschar Divisions (handschar tarkoittaa saksaksi arabialaista sapelia).

5) Muslimiveljeskunnan tunnuslause on: "Islam on ratkaisu" ja "Allah on päämäärämme. Profeetta on johtajamme. Koraani on lakimme. Jihad on meidän tiemme. Kuolema Jumalan tiellä on suurin toiveemme. Allahu akbar!"

6) Muslimiveljeskunnan tunnuksessa on kaksi sapelia (arabialaista miekkaa) ja viittaus Koraanin kahdeksanteen suuraan (Sotasaaliin suura), jakeeseen 60: "Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee. Ja mitä kulutattekin Jumalan tiellä ja asialla, se korvataan teille täydelleen, eikä teille tule mitään vääryyttä tapahtumaan." Jakeessa kehotetaan muslimeja käymään väkivaltaiseen jihadiin "Allahin tiellä" (toisin sanoen islamin levittämiseksi).

7) Muslimiveljeskunnan käsimerkki (neljä sormea) sai alkunsa Sisin syrjäytettyä Mohamed Morsin, veljeskunnan korkean jäsenen, vuona 2013. Neljä sormea viittaa sotilasiskuun Rabaa al-Adawiyan moskeijaan (rabia viittaa lukuun neljä). Käsimerkki tarkoittaa, että henkilö joko tukee veljeskuntaa tai on sen jäsen. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja hänen tukijansa näyttävät usein Rabia-merkkiä.

8) Britannian hallitus julkaisi vuonna 2015 raportin Muslimiveljeskunnasta. Siinä päätellään, että "he [Muslimiveljeskunta] rohkaisevat väkivaltaan - ajoittain myös terrorismiin - milloin poliittinen vaikuttaminen on tehotonta.... Muslimiveljeskunnan ideologian ja taktiikan piirteet tässä maassa ja ulkomailla ovat ristiriidassa arvojemme kanssa ja ovat olleet ristiriidassa kansakunnan edun ja kansallisen turvallisuuden kanssa."

Mielenosoittajat näyttävät
Rabiaa Saksan Kölnissä.

9) Radikalisoitumista vastustava Quilliam-järjestö kuvaa Muslimiveljeskuntaa näin: "Muslimiveljeskunta on järjestö, joka vaikuttaa Egyptistä käsin ja sitä pidetään islamismin emälaivana, mistä monet islamistiset ja jihadistiset ryhmittyvät ovat saaneet alkunsa. Se pyrkii perustamaan globaalin islamistisen valtion, jota hallittaisiin heidän aivan erityisen poliittisen islamin tulkintansa mukaan. Vaikka he tällä hetkellä taktisista syistä tukevat demokraattista prosessia, järjestö ei sulje pois väkivallan käyttöä..."

10) Holy Land Foundation -oikeudenkäynnin aikana Muslimiveljeskunnalta paljastui dokumentteja, joiden mukaan heidän suunnitelmansa ei ollut ainoastaan käydä väkivaltaiseen jihadiin vaan myös käyttää demokratiaa sen itsensä tuhoamiseen: "Islamin edistäminen Pohjois-Amerikassa, tarkoittaen: tehokkaan ja pysyvän islamilaisen liikkeen perustaminen, joka toimii Muslimiveljeskunnan johdolla, ja joka ajaa muslimien asiaa kotimaassa ja ulkomailla, ja joka pyrkii kasvattamaan tarkkaavaisten muslimien määrää, tähtää muslimien pyrkimysten yhdistämiseen ja kohdistamiseen, esittää islamin vaihtoehtoisena sivilisaationa, ja tukee globaalia Islamilaista Valtiota missä hyvänsä se onkin... Asutusprosessi on 'Sivilisaatio-jihadistinen prosessi' kaikkine merkityksineen. Ikhwanin [Muslimiveljeskunnan] tulee ymmärtää, että heidän työnsä Amerikassa on yhdenlaista suurta jihadia, joka eliminoi ja tuhoaa läntisen sivilisaation sisältä päin ja 'sabotoi' sen surkean asumuksen heidän omien käsiensä kautta ja uskovaisten käsien kautta..."




Alkuperäinen kirjoitus: http://10news.dk/?p=2770

11. heinäkuuta 2016

Sennels: Muslimit näkevät toimimattomuuden pelon merkkinä, joka yllyttää hyökkäykseen

Psykologi Nicolai Sennelsin haastattelu:

1) Mitä eroavaisuuksia on muslimeilla ja länsimaisilla ihmisillä?

Nicolai: Työskennellessäni muslimiasiakkaiden kanssa löysin neljä tärkeää eroavaisuutta. Näiden eroavaisuuksien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään niitä integraatio-ongelmia, joiden kanssa länsimaat joutuvat tekemiseen muslimimaahanmuuttajien kanssa.

Ensimmäinen eroavaisuus koskee suuttumusta. Läntinen kulttuuri näkee vihastumisen heikkoutena ja vihan osoittaminen johtaa sosiaalisen arvostuksen menettämiseen. Muslimikulttuurissa, missä "voimakas on oikeassa", viha nähdään vahvuutena. Jotkut muslimiyhteisöt viettävät jopa "vihan päiviä", missä toisia yritetään vakuuttaa huutamalla, ampumalla ilmaan ja hyppimällä paikallaan. Vaikka me länsimaalaiset näemme tuollaisen käytöksen nolostuttavana tai jopa psykiatrisena, muslimit näkevät meidän aggression puutteemme heikkoutena, jota voi - ja pitää - käyttää hyväksi. Välttääksemme tällaisen hyväksikäytön meidän tulee kertoa totuus, tehdä vaatimuksia, olla johdonmukaisia - ja käytellä isoa keppiä.

Toinen eroavaisuus koskee kunniaa ja itseluottamusta. Läntisessä kulttuurissa pidetään yleensä kunniallisena ja itseluottamuksen osoituksena mikäli käsittelemme kritiikkiä joko olankohautuksella (jos olemme eri mieltä) tai sanomalla "taidat olla oikeassa - kiitos, että autoit minua kehittymään". Muslimikulttuurissa on kunniallista puolustautua aggressiolla kritiikkiä vastaan ja osoittaa rohkeutta käydä jopa fyysiseen tappeluun - oli kritiikki sitten aiheellista tai ei. Islam ei osaa puolustautua, islam osaa ainoastaan hyökätä. Tästä syystä me hyvin harvoin kuulemme muslimien puolustavan uskontoaan loogisesti tai rationaalisesti, vaan melkein poikkeuksetta pelottelulla ja väkivallalla: sillä ei ole väliä kuka on oikeassa, vaan kuka on voimakkain. Perinteisen muslimikulttuurin näkökulmasta läntinen kunniakäsitys on kunniaton. Se saa meidät näyttämään säälittäviltä ja pelokkailta, ja perustaltaan imperialistisen ja aggressiivisen uskonnon kannalta se yllyttää hyökkäämään.

Kolmas eroavaisuus koskee henkilökohtaista vastuuta ja tässä on hyvä ymmärtää psykologinen termi "hallintakäsitys".  Länsimainen kulttuuri kallistuu sisäisen hallintakäsityksen suuntaan, mikä tarkoittaa, että ajattelemme elämämme hallinnan olevan sisäisissä tekijöissä, kuten omissa valinnoissamme, näkemyksissämme ja tavassamme käsitellä tunteita. Niinpä meillä on lukemattomia terapeutteja, valmentajia jne., ja lukemattomia kirjoja ja aikakauslehtiä, joiden kaikkien tarkoituksena on auttaa meitä auttamaan itseämme.

Muslimikulttuuria ja erityisesti islamia luonnehtii ulkoinen hallintakäsitys. Kaikki tapahtuu "inshallah"; lähes jokaista elämän osa-aluetta säännellään islamin määräyksillä, raakalaismaisella sharialla, joka ottaa niin monilta sen alaisuudessa elävältä pois monet ihmisoikeudet; miespuoliset auktoriteetit - isät, isoveljet, sedät, imaamit, jne. - laativat säännöt ja heillä on suuri valta, erityisesti naisiin nähden. Henkilökohtaisille valinnoille tai vapauksille on vain vähän tilaa, ja tämä luonnollisesti luo tunteen ulkoisesta hallinnasta: elämäsi määritellään ulkopuolelta ja vapaus tutkia ja kehittää sisäistä hallintakäsitystä on hyvin vähäinen. Tämä on myös syy maailmankuululle ja - läntisestä näkökulmasta - nolostuttavalle ja lapselliselle uhrimentaliteetille, joka on leimallista monille muslimiyhteisöille ja maahanmuuttajille.

Kun tämä uhrimentaliteetti kohtaa länsimaisen myötätunnon ja kysymyksiä kuten "mitä haluaisit tehdä", integraatio on tuomittu epäonnistumaan. Vasta nyt länsimaiden viranomaiset alkavat oppia, että meidän on kohdattava muslimimaahanmuuttajat vaatimuksilla, seurauksilla  - "sinun on tehtävä tämä ja tämä ja ellet tee niin, siitä seuraa tämä." Ihmisillä, joilla on ulkoinen hallintakäsitys, on yleensä huono itsekontrolli ja he tarvitsevat selvää kommunikaatiota, selvät rajat ja selkeät seuraamukset, mikäli he rikkovat sääntöjä. Mutta vaikka me alammekin nyt ymmärtää tämän, saattaa olla liian myöhäistä estää miljoonien ihmisten integraation epäonnistuminen; ja estää näitä miljoonia hyvin erilaisesta kulttuurista tulevia tuhoamasta yhteiskuntiamme.

Neljäs eroavaisuus liittyy suvaitsevaisuuteen ja avoimuuteen. Länsimaissa "avoin ja suvaitsevainen" on de facto hyvän ihmisen määritelmä. Sata vuotta sitten "hyvät ihmiset" kävivät kirkossa joka sunnuntai, mutta tänään he pitelevät #RefugeesWelcome kylttejä juna-asemilla. Islamissa hyvä ihminen on se, joka noudattaa tiukasti shariaa, joka on hyvin suvaitsematon ja sulkeutunut - jopa väkivaltainen - ulkopuolisia kohtaan. Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen, mitä tapahtuu kun kaksi näin erilaista kulttuuria kohtaa: kulttuurisessa osmoosissa "avoin" kulttuuri häviää suvaitsemattomalle kulttuurille: kulttuurivaihto kulkee vain yhteen suuntaan. Tämä on se mikä nakertaa maitamme näinä päivinä islamilaisten rinnakkaisyhteiskuntina, jotka kehittyvät pieniksi Gazan kaistaleiksi, joissa on äärimmäisen tiheä populaatio; radikaali-islam kukoistaa; köyhyys, alhainen koulutustaso ja riippuvuus ulkopuolisesta taloudellisesta tuesta; ja vihamielinen ja väkivaltainen asenne ympäröivää ei-muslimiväestöä kohtaan: jatkuva aggression lähde, jota on alati kontrolloitava, että se pysyisi hallinnassa.


2) Mikä on tunnusomaista arabikulttuurien kommunikaatiossa länsimaisen kulttuurin kanssa?

Nicolai: Arabien, tai muslimien, kulttuurivaihtoa länsimaiden kanssa voidaan kuvata länsimaiden yritykseksi hillitä - tai joissain tapauksissa jopa käyttää hyväkseen sijaissotien avulla - muslimien aggressiota. Kanssakäyminen perustuu hyvin harvoin tasa-arvoiseen kommunikaatioon. Sen sijaan länsi käyttää aseinaan lepyttelyä, diplomatiaa, lahjontaa ja pommeja yrityksessään kesyttää jatkuvan väkivallan ja aggressiivisen imperialismin. Islamilaisesta näkökulmasta he ovat huomanneet yllämainitut heikkoutemme ja he ovat vakuuttuneita, että jumalansa voiman avulla, ja kärsivällisyydellä ja pelottelulla, he saattavat päätökseen työn, jonka heidän profeettansa aloitti puolitoista vuosituhatta sitten, ja joka on jo tyhjentänyt Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja suuren osaa Aasiasta ei-muslimeista.

3) Miten muslimi voi muuttua ja rakentaa erilaisen persoonallisuuden, joka integroituu läntiseen maailmaan?

Koska se tarkoittaisi pitkän ihmisoikeuksen luettelon (demokratia, sananvapaus, seksuaalisuus, uskonto, jne.), joista sharia rankaisee kuolemalla, omaksumista, aivan ensimmäiseksi on tärkeää varmistaa niiden turvallisuus, jotka haluavat muuttua. Voimme aloittaa heikentämällä sharian lähteitä, imaameja ja moskeijoita.

4) Jos he ovat niin erilaisia, mitä he etsivät länsimaista?

Nicolai: Turvallisuutta, vapautta, rahaa ja maallista hyvää, perheen yhdistämistä ja sharian levittämistä. Valitettavasti he keskimäärin antavat hyvin vähän takaisin isäntämaalleen, ja usein heidän käsityksensä vapaudesta ei ole yhteensopiva ihmisoikeuksien ja demokratian kanssa. On tietysti myös monia muslimeja, jotka todella haluavat integroitua ja omaksuvat meidän arvomme ja oikeutemme, mutta liian usein heidät pysäyttää heidän islamilainen ympäristönsä tai motivaation ja osaamisen puute.

5) Mitä tapahtuu sille joka ei integroidu? Milloin hänestä tulee rikollinen ja milloin hän elää tavallista elämää?

Nikolai: Integroitumiseen tarvitaan kolme asiaa. Sinun täytyy haluta sitä, muslimitovereidesi ja perheesi täytyy sallia se ja sinun täytyy olla mahdollista tehdä se. Aivan liian harvat muslimimaahanmuuttajat, pakolaiset ja heidän jälkeläisensä, selviävät kaikista kolmesta. Heidän suvaitsemattoman kulttuurinsa vuoksi heillä on hyvin vähän tai ei ollenkaan sitoutumista tai kiitollisuutta ei-islamilaista kulttuuria tai yhteiskuntaa kohtaan. Ja jos läntinen hyvinvointivaltio antaa heille ruokaa, rahaa ja asunnon - vaikkeivät he integroituisi tuumaakaan - miksi heidän pitäisikään? Ja jos annamme imaamien ja moskeijoiden levitä vapaasti, miten voimme odottaa mitään tukea integraatiolle läntisiin arvoihin muslimiyhteisöltä? Ja jos emme valikoi maahanmuuttajia ja saamme siksi miljoonia lukutaidottomia, kouluttamattomia ja usein sisäsiittoisia maahanmuuttajia, miten voimme odottaa, että he integroituisivat korkean teknologian ja tietointensiiviseen sivistyneeseen yhteiskuntaan?

6) Mitä tapahtuu seuraavalle sukupolvelle - molemmissa tapauksissa?

Nicolai: Ensimmäisellä sukupolvella on usein kiitollisuuden tunteita sitä maata kohtaan, joka otti heidät vastaan. Tilastojen mukaan seuraavassa polvessa on enemmän rikollisuutta. Ne jotka todella integroituvat, joutuvat usein pelkäämään uskoaan harjoittavia muslimeja. Jotkut tarvitsevat jopa poliisin suojelua.


7) Mitkä ovat epäonnistuneen integraation seuraukset?

Nicolai: Se johtaa lopulta sisällissotaan rajojemme sisäpuolella. Se aika, jolloin olisimme voineet käsitellä tämän tilanteen ilman verta, hikeä ja kyyneleitä, meni jo vuosikymmeniä sitten. Syytän poliitikkojamme ja mediaa.

8) Miten läntinen maailma voisi hoitaa tilanteen?

Nicolai: a) Lopetetaan muslimien maahanmuutto. b) Autetaan pakolaisia heidän omilla alueillaan, omassa kotoisessa kulttuurissaan, kielessään ja ilmastossaan. Tällä tavalla meillä on varaa auttaa paljon useampia, eikä vain nuoria miehiä, joita tänne lähetetään. Ennen kaikkea pakolaisten ei tarvitsisi kokea sitä traumaa, joka aiheutuu erityisesti huono-osaisille ihmisille, kun he muuttavat aivan erilaiseen kulttuuriin. c) Sellaisten kansalaisuudettomien, jotka eivät tule toimeen omillaan, eivät osaa kieltä tai syyllistyvät rikoksiin, kunnioittava palauttaminen lähtömaahan. d) Muslimirikollisten pitkien vankilatuomioiden suorittaminen vankiloissa Euroopan ulkopuolella (jotta he eivät radikalisoi tai pelottele ei-muslimivankeja kansallisissa vankiloissa, halvempaa). e) Suljetaan jokainen moskeija ja islamilainen järjestö, joka ei aktiivisesti tue demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia, ja jotka eivät oma-aloitteisesti hylkää rikollisia islamin kirjoitusten periaatteita ja jakeita ja profeetan esimerkkiä. f) Integraation tulee perustua vaatimuksiin ja seuraamuksiin. Kieltäytyminen pitää johtaa kunnialliseen palautukseen lähtömaahan.

9) Mikä saa ihmiset protestoimaan islamofobiaa vastaan? Ovatko he oikeamielisiä ja rehellisiä, vai onko siinä jotain syvempää takana?

Nikolai: Pahimmat islamofobit löytyvät muslimien keskuudesta. Vain pelko voi johtaa sellaisen alistavan järjestelmän hyväksymiseen. Kuten eräs imaami sanoi, islam olisi hävinnyt aikaa sitten, ellei sharia määräisi kuolemantuomiota apostaasista. Luulen, että länsimaiset "islamofobiaa" vastaan protestoivat joko pelkäävät vastustaa selvästi rikollista, seksististä ja fasistista ideologiaa ja sen suvaitsemattomia ja väkivaltaisia seuraajia, tai he ovat yksinkertaisesti naiveja ja nykyajan versio "hyvistä ihmisistä". Väkivaltaisia "anti-fasisteja" pidän, puoliksi leikilläni, inkvisition reinkarnaationa.

10) Kun Tanskan Muhammad-pilapiirrokset julkaistiin - mitä opit molempien puolien reaktioista (islamilainen ja länsimaalainen)?

Nicolai: Me opimme, että periksiantaminen muslimeille johtaa vain uusiin vaatimuksiin. Että meidän on löydettävä selkärankamme, määritellä arvomme ja rajamme, ja oltava valmiit puolustamaan niitä kaikin mahdollisin tavoin. Ja muslimit oppivat mitä on sananvapaus.

11) Minkälaisia reaktioita kirjoituksesi herättävät?

Nicolai: Luullakseni monien ihmisten mielestä psykologinen perspektiivi auttaa ymmärtämään tilanteen dynamiikkaa. Tietysti vasemmisto on syyttänyt minua rasismista, mutta minä en ole rasisti. Islam ei ole rotu. Se on joukkotuhoase (jota CIA on käyttänyt hyväkseen vuosikymmeniä) ja rauhan, vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien suurin vihollinen. Synnyin vasemmistolaiseen perheeseen ja ne arvot joiden parissa kasvoin - naisten tasa-arvo, kriittisyys uskonnon vaarallista valtaa kohtaan ja pienen ihmisen oikeus puhua vapaasti - ovat mielestäni vasemmiston perusarvoja. Tunnen itseni edelleen vasemmistolaiseksi, mutta jotenkin maailma on muuttunut, ja nykyään vasemmiston perusarvoja, mikäli niitä sovelletaan islamiin ja muslimikulttuuriin, pidetään "äärioikeistolaisina". Minä en välitä. Olen uskollinen itselleni ja toivon onnea ja vapautta kaikille, muslimeille ja ei-muslimeille.

Nicolai Sennels


Robert Spencer haastattelee Nicolai Sennelsiä:

14. tammikuuta 2016

Nicolai Sennelsin haastattelu

Löysin MV-lehdestä linkin tähän Homma-foorumilla julkaistuun ja Veikko Suvannon kääntämään Nicolai Sennelsin haastatteluun. Kirjoitus on niin mainio ja ajankohtainen, että julkaisen sen tässäkin blogissa:


HommaForumin M.K.Korpela haastatteli Nicolai Sennelsiä 17.12.2009.


Nicolai, kertoisitko lyhyesti tähänastisen elämäntarinasi?

Synnyin vuonna 1976 ja kasvoin Tanskan maaseudulla. Opiskellessani Kööpenhaminassa toimin teinejä avustavana sosiaalityöntekijänä. Psykologian opintojeni aikana soitin myös muutaman vuoden ajan puoliammattilaisessa rockbändissä. Olen tehnyt koko aikuisikäni työtä ongelmanuorten kanssa. Minun on aina ollut helppoa pitää heistä, saada heihin yhteys ja auttaa heitä. Olen kehitellyt uudenlaisia terapiamuotoja, etenkin musliminuorille, ja niitä on kehuttu monissa ammattilehdissä, sanomalehdissä ja radiossa.

Milloin aloit kiinnostua integraatioon ja islamiin liittyvistä kysymyksistä?

Kymmenen vuotta sitten Tanskassa sattui kammottava tapaus. Neljä muslimipoikaa raahasi nuorta naista tukasta pitkin Kööpenhaminan suurinta ostoskatua Strøgetia ja yritti raiskata tämän. Vaikka nainen huusi ja oli selvää että jotakin hirveää oli tekeillä, kukaan ei tehnyt elettäkään estääkseen tätä tapahtumasta. Kuvitelkaa: nuorta naista raahataan pitkin Tanskan vilkkainta ostoskatua eikä kukaan puutu tähän mitenkään. Pahinta mitä itsetunnolleen, henkilökohtaiselle etiikalleen ja humanistisille arvoilleen voi tehdä on olla estämättä pahan tapahtumista, vaikka se sitten merkitsisikin työtoverien, ystävien tai suvun paheksuntaa tai jopa mustaa silmää. Jos autamme heikompiamme vain silloin kun se ei merkitse minkäänlaista riskiä meille itsellemme, olemme hyödyttömiä pelkureita. Nykyään tämä auttaminen ei ole niinkään fyysistä – joskin kaikkien miesten pitäisi mielestäni oppia kamppailutaitoja joko taistelulajeissa tai armeijassa – vaan pikemminkin henkistä. Kirjeiden kirjoittaminen yleisönosastoihin, blogin pitäminen, rehellisten ajatustensa ilmaiseminen keskustelun siirtyessä lounastauolla islamiin tai maahanmuuttoon – kaikki tällainen auttaa paljon. Sen sijaan passiivisena pysyminen samalla kun naisia kohdellaan kaltoin ja epäonnistunut integraatio uhkaa koko arvojärjestelmäämme ja hyvinvointivaltioitamme merkitsee vastuusta vetäytymistä. Etenkin miesten tulisi suhtautua vakavasti osaansa naisten suojelijoina.

Kuten suurin osa tanskalaisista, minäkin olin järkyttynyt raiskaustapauksesta kuullessani. Sekä tapauksen brutaalisuus että naisen jääminen vaille apua tuntui hirvittävältä. Ennen tätä tapausta en ollut ottanut islamin ja muslimimaahanmuuton kritiikkiä kuuleviin korviini, mutta sen jälkeen aloin kuunnella vakavissani. Noihin aikoihin olin edelleen varma että integraatio onnistuisi ennen pitkää ja että jännitteet etnisten ryhmien välillä johtuivat pääasiassa yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Pelkäsin myös arvostelua muiden taholta siinä määrin etten kertonut heille epäilyksistäni. Nyt on toisin: en enää äänestä sosiaalidemokraatteja enkä välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat muslimikulttuuria yms. koskevista mielipiteistäni. En ole myöskään enää passiivinen – tunnen kunnia-asiakseni puolustaa alistettuja musliminaisia ja vapauksiamme ja näyttää ihmisille, että meillä on oikeus sanoa kakistelematta mitä mieltä olemme islamista ja muslimimaahanmuutosta.

Sivumennen sanoen: kävi sattumalta niin, että kolme noista neljästä muslimipojasta tuomittiin joksikin aikaa laitokseen jossa minä olin tuolloin töissä. He olivat epävarmoja, hämmentyneitä nuoria miehiä, joilla oli muslimimiehille liiankin tyypilliset sovinistiset asenteet ja voimakas uhrimentaliteetti eikä mitään varsinaisia elämänarvoja, paitsi pyrkimys saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Kertoisitko konfliktistasi Kööpenhaminan kaupunginhallituksen kanssa?

Tehtyäni vuosia töitä sekä tanskalais- että muslimilasten ja -nuorten kanssa minulle oli valjennut, että näiden kahden kulttuurin välillä on hyvin syviä psykologisia eroja. Nämä erot ovat niin syvällekäyviä että muslimien täytyisi luopua monista perustavista arvoistaan voidakseen integroitua yhteiskuntaamme ja tuntea itsensä tanskalaisiksi, suomalaisiksi, saksalaisiksi jne.

Koska olen rikollisuuteen ja maahanmuuttajiin erikoistunut psykologi, Kööpenhaminan integraatiovastaava Jakob Hougaard kutsui minut osallistumaan integraatiota käsittelevään konferenssiin kaupungintalolla. Keskustelu koski rikollisia maahanmuuttajia, maahanmuuttajia ja integraatiota, maahanmuuttajia ja terrorismia, maahanmuuttajia ja rinnakkaisyhteiskuntia jne. Minua alkoi ärsyttää keskustelun yleinen kulku, sillä kaikki osanottajat niputtivat ”maahanmuuttajat” yhteen ikään kuin he kaikki tulisivat samasta kulttuurista. Esitin omana käsityksenäni että suurin osa ongelmallisista maahanmuuttajista tulee muslimikulttuureista ja että meidän tulisi ratkaisuja ja toimintamalleja miettiessämme ottaa huomioon kulttuuriset tekijät. Tämä oli liian suoraa puhetta sekä Hougaardille että suurimmalle osalle keskustelijoista. Toinen keskustelu konferenssissa koski sitä että meidän pitäisi auttaa rikollisia maahanmuuttajia löytämään rauha elämässään rohkaisemalla heitä suuremmassa määrin uskonnon pariin. Tällöin minä muistutin Hougaardia ja muita keskustelijoita monista Koraanin kohdista, joissa yllytetään muslimeja tekemään rikoksia – ja että monet Kööpenhaminan moskeijoista tiedetään erittäin radikaaleiksi. Tämäkin oli poliitikoille liikaa.

Sittemmin olen väitellyt Kööpenhaminan pormestarin kanssa sanomalehti Jyllands-Postenin nettisivuilla pitämässäni blogissa nimeltä ”Kulttuurien kuilu”. Debatti alkoi siitä että hän lupasi kustantaa muslimien uskonnolliset juhlat, jos nämä auttaisivat häntä tulemaan valituksi uudelleen paikallisissa vaaleissa 17. 11. 2009. Hän ei muuten voittanut vaaleja. Valitettavasti voittaja, Klaus Bondam, on tavallaan vielä huonompi vaihtoehto: koska hän on avoimesti homoseksuaali ja käyttää meikkiä, hänellä tulee luultavasti olemaan vaikeuksia kommunikoida muslimiyhteisön kanssa.

Miksi muslimien kanssa on niin vaikea saada aikaan dialogia korkeasta rikollisuusasteesta ja integraatio-ongelmista?

Syy piilee kulttuuripsykologiassa. Muslimikulttuurissa ihmiset katsovat, että heidän elämäänsä kontrolloivat pääasiassa ulkopuoliset tekijät: islam, Allah, imaami, perheen isä, kulttuurin normit ja perinteet sekä – aina kun ilmenee jokin ongelma – vääräuskoiset ja etenkin vääräuskoiset auktoriteetit. Länsimaisessa kulttuurissa tilanne on monessa suhteessa päinvastainen. Katsomme olevamme itse vastuussa elämästämme. Pidämme motivaatiotamme, elämänkatsomustamme, ajattelutapaamme, kommunikointi- ja toimintatapojamme tärkeimpinä elämäämme vaikuttavina tekijöinä. Siksi meillä on niin paljon psykiatreja ja terapeutteja, suuri määrä yhteiskuntatieteitä, rivikaupalla elämänhallintakirjoja yms., jotka on kirjoitettu sisintä elämäämme ajatellen ja perustuvat sille ajatukselle että me luomme ja hallitsemme itse elämäämme. Nämä asiat ja tämä katsantokanta puuttuvat muslimikulttuurista. Jos olet muslimi ja sinulla on jokin ongelma, sinua ei ole kasvatettu ajattelemaan: ”Mitä teen väärin koska joudun jatkuvasti vaikeuksiin?” Muslimikulttuurissa katse on aina suunnattu ulkomaailmaan: ”Kuka teki tämän minulle, minun elämälleni?”

Tällainen ajattelutapa saa ihmisen pitämään aina itseään uhrina ja jotakuta tai jotakin ulkopuolista syypäänä ongelmiinsa. Professori Bernard Lewis, kuuluisa islam-historioitsija, on tehnyt saman havainnon. Hän muotoili tämän kulttuurieron niin, että länsimaalaiset kysyvät: ”Mitä tein väärin?”, kun taas muslimit kysyvät: ”Kuka teki tämän minulle?”

Niinpä monet muslimit ovat sitä mieltä etteivät he ole itse vastuussa ongelmistaan. Ja on vaikea puhua ihmiselle hänen ongelmistaan jos hänen mielestään kaikki on jonkun muun syytä...

Liittyykö rikollinen käyttäytyminen jotenkin kasvatukseen?

Mitä suurimmassa määrin. Hyvän kasvatuksen saaneilla ihmisillä on yleensä hyvä itsetunto, he ovat yleensä hyväntuulisia ja osaavat ratkaista ongelmansa rakentavalla tavalla. Heidän on helppo rakastaa lähimmäisiään ja olla hyödyksi sekä heille että itselleen.

Kokeneena ammattipsykologina voin kertoa että useimmilla rikollisilla on sisimmässään paljon vihaa, epävarmuutta ja hyvin vähän kykyä empatiaan. Tärkeä kysymys on seuraava: miksi niin monet muslimit saavat sellaisen kasvatuksen joka tekee heistä rikollisia?

Vastaan kysymykseen analogialla. Jotkin perheet tarjoavat lapsille hyvän kasvuympäristön. He oppivat ottamaan vastuuta, tuntemaan empatiaa ja tajuamaan että tuhoisat tunteet kuten viha, kateellisuus, kostonhalu jne. ovat negatiivisia ja että ne tulee pitää kurissa. Toiset perheet taas tarjoavat huonon kasvuympäristön: lapsista tulee yhteistyökyvyttömiä, haluttomia sopeutumaan yhteiskunnan sääntöihin, piittaamattomia muista ja itsestään jne. Tässä mielessä jokaisessa perheessä on oma kulttuurinsa, omanlaisensa tunne- ja kulttuuriympäristö joka muokkaa siinä kasvavia ihmisiä. Perheet ovat erilaisia ja voivat vaikuttaa ihmisten kehitykseen terveellisellä tai epäterveellisellä tavalla, ja sama pätee myös kulttuureihin.

Ei ole epäilystäkään että muslimikulttuuri tarjoaa yleisesti ottaen epäterveen kasvuympäristön. Sille ominainen vihan ihailu, naisellisten piirteiden (joita psykologiassa kutsutaan ”feminaksi”) tukahduttaminen, epävarma suhde kunniaan, uhrimentaliteetti ja kyvyttömyys nähdä yhteys oman käytöksen ja omien ongelmien välillä on kaikki omiaan luomaan epäkypsiä, aggressiivisia ja matalalla itsetunnolla varustettuja yksilöitä.

Pidetäänkö näkemyksiäsi poliittisina eikä ammattipsykologin esittäminä kiihkottomina havaintoina?

Minua ja kirjaani on toki kritisoitu. Kuten voitte itsekin kuulla, sanon asiat suoraan. Mutta kriitikoillani joko ei ole kokemusta työskentelystä muslimien kanssa tai sitten he ovat itse muslimeja. Kun luennoin opettajille ja sosiaalityöntekijöille kouluissa joissa on paljon muslimeja, he ovat aina samaa mieltä kanssani. Noissa tilaisuuksissa keskustelu ei koske sitä, olenko väärässä vai oikeassa, sillä he kaikki ovat tehneet täsmälleen samanlaisia havaintoja kuin minä. Luentojen päätteeksi siirrymme heti pohtimaan ratkaisuja. Kirjani arvosteltiin hiljattain tanskalaisten ammattipsykologien lehdessä PsykologNyt. Arvostelu oli hyvin myönteinen ja kirjaa kuvailtiin ”provosoivaksi herätyshuudoksi, vakuuttavaksi ja konkreettisiin esimerkkeihin perustuvaksi”. Myös monet sanomalehdet kirjoittivat siitä myönteisesti ja jopa kuuluisin muslimipoliitikkomme, Naser Khader, joka on itsekin kirjoittanut kirjan muslimikulttuurista, antoi siitä myötämielisen lausunnon. Khaderin mukaan ”Nicolai Sennelsin ammattikokemus on poikkeuksellinen ja hänen selkeät esimerkkinsä tekevät tästä kirjasta pakollista luettavaa jokaiselle opettajalle ja sosiaalityöntekijälle”. Ihmiset joilla on kokemusta muslimeista pitävät minua kokeneena ammattipsykologina.

Mikseivät media ja akateemiset piirit reagoi millään tavoin? Johtuisiko tämä siitä että ne toimittajat ja yliopistoväki, joilla on niin sanoakseni oma lehmä ojassa myönnytyspolitiikassa, olisivat vaarassa joutua luopumaan urastaan? Paluu assimilaatiopolitiikkaan merkitsisi monille monikultturismista uran tehneille ihmisille mediassa ja yliopistoissa henkilökohtaista katastrofia.

Tärkein opinkappale akateemisissa piireissä on se että syyn ja seurauksen laki ei päde muslimien kohdalla. Tarkoitan syyllä ja seurauksella yksinkertaisesti sitä että ihmiset luovat itse oman elämänsä. Yliopistomaailmassa opetetaan että köyhien ja yhteiskunnalle vahingollisten ihmisten kohtalo on meidän muiden käsissämme. Kuitenkin on selvää että muslimit ovat itse vastuussa ongelmistaan kieltäytymällä integroitumasta, oppimasta tanskaa, tarjoamasta lapsilleen koulutusta, työskentelemästä, avautumasta läntiselle kulttuurille jne. Naisellisten piirteiden tukahduttaminen on erityisen vahingollista sekä heidän naisilleen, miehilleen ja lapsilleen että mahdollisuudelle rakentaa vapaita, demokraattisia ja humaaneja yhteiskuntia. Yliopistoväen mielestä syyn ja seurauksen laki pätee ainoastaan rikkaiden ihmisten kohdalla: kun he ovat epätoivoisia tai epäonnistuneita, se on heidän omaa syytään ja heille ihan oikein... Naurettavaa. Jos emme halua näyttää ihmisille, missä määrin he ovat itse vastuussa ongelmistaan, kuinka voimme opettaa heitä ratkaisemaan nuo ongelmat?

Iso-Britannia ja Ruotsi tuntuvat kilpailevan siitä, kumpi on Euroopan mestari lakaisemaan ongelmat maton alle. Tanskaa taas pidetään joskus eräänlaisena vapaamman keskustelun edelläkävijänä. Mutta tämä käsitys Tanskasta ei ehkä ole täysin oikea – osa tanskalaista mielipideilmastoa ovat kuitenkin edelleen Tøger Seidenfaden ja DR. Onko Tanskan politiikassa siis muuttunut viime vuosina niin paljon kuin puheista voisi päätellä?


Tanska on maailmankuulu avoimesta islamia ja muslimimaahanmuuttoa koskevasta keskustelusta. Ja tämä huomio on epäilemättä ansaittu. Sanomalehdissä julkaistaan jatkuvasti kirjeitä joissa kritisoidaan islamia ja muslimien epäonnistunutta integraatiota. Tanskalaiseen kulttuuriin yksinkertaisesti kuuluu, että ihmisiä jotka suuttuvat arvostelusta ja menettävät malttinsa pilkataan julkisesti. Meillä on toki myös ihmisiä jotka eivät tajua islamin ja etnisten jännitteiden vaaraa. Ei ole epäilystäkään että äärivasemmistolaiset lehdet kuten Tøger Seidenfadenin Politiken menettäisivät lukijoita – ja siten myös rahaa – jos ne ottaisivat realistisemman asenteen näihin ongelmiin. Mutta ne menettävät lukijoita joka tapauksessa ja ainoat äärivasemmistolaiset puolueet, Enhdeslisten ja De Radikale Venstre, ovat nekin hiljalleen valumassa eduskunnan viemäristä alas. Normaali kadunmies ja -nainen näkee selvästi mitä maallemme on tapahtumassa. Hän tapaa aggressiivisia muslimeja diskoissa, lastensa kouluissa, metrossa jne. On tärkeää että ihmiset puhuvat näistä asioista. Jokainen joka mainitsee muslimimaahanmuuttoa koskevista huolistaan vaikkapa työpaikalla auttaa monia työtovereitaan ajattelemaan asiaa ja puhumaan siitä avoimemmin töissä, perheaterioilla jne.

Jos saisit päättää, mikä olisi tärkein muutos jonka tekisit tavassa käsitellä muslimimaahanmuuttajia?

Ihmisten kutsuminen täysin erilaisesta kulttuurista asumaan meidän maissamme on suurin sosiologinen koe ihmiskunnan historiassa ja on selvää että se päättyy huonosti. Syvällekäyvät muutokset kokonaisen maanosan demografiassa ovat äärimmäisen vaarallisia. Maahanmuuttajat joilla ei ole halua assimiloitua – siis omaksua kulttuurimme ja tulla länsimaalaisiksi – eivät kuulu tänne. Meidän pitäisi löytää planeetaltamme jokin paikka jossa sellaiset ihmiset voisivat elää ilman painetta sopeutua ja jossa heidän yhteiskunnalle haitallinen käytöksensä, uskonnollinen fanatisminsa ja taloudellinen taakkansa ei vahingoittaisi heidän ympäristöään.

Maahanmuuttokriittisillä keskustelupalstoilla myönnytyspolitiikkaa pidetään onnistuneen integraation täydellisenä vastakohtana. Etenkin muslimivoittoisilla alueilla asuneet tanskalaiset ja ruotsalaiset sanovat että myönnytykset saavat muslimit vain vaatimaan lisää. Onko myönnytyksillä vaikutusta rikollisuuteen? Ovatko kaikki myönnytykset pahasta vai näetkö niissä joitakin valoisia puolia?

Myönnytykset vahvistavat epäilemättä muslimien tunnetta että he ovat voimakkaita ja oikeassa. Se saa myös meidät näyttämään heikoilta heidän silmissään. Heidän uhrimentaliteettinsa kasvaa joka kerta kun joku myönnytyspolitiikan harjoittaja avaa suunsa. Myönnytykset nimittäin kuuluvat läntiseen perinteeseen. Me odotamme että tekemällä kompromisseja ja olemalla ystävällisiä saamme toiset tuntemaan kiitollisuutta ja tekemään parhaansa ratkaistakseen ongelmansa. Muslimit ajattelevat toisin – heidän kulttuurissaan koira joka haukkuu kovimmin pääsee päälliköksi.

Me olemme tottuneet ajattelemaan että vain pienet koirat haukkuvat – isojen koirien ei tarvitse haukkua, koska ne voivat tehdä mitä haluavat. Kun ne haukkuvat, ajattelemme että ne ovat epäkypsiä ja tarvitsevat vain lisää kasvatusta. Tekemällä myönnytyksiä ja kompromisseja omien arvojemme suhteen saamme muslimit pitämään meitä heikkoina ja haavottuvaisina, ja he tuntevat yhä vähemmän tarvetta sopeutua kulttuuriimme. Myönnytyspolitiikka on kuolettava seuraus kyvyttömyydestä ymmärtää tätä oleellista eroa läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.

Pahinta mitä myönnytyspoliitikot ja poliittinen korrektius ovat saaneet aikaan on se että monet ihmiset pelkäävät sanoa mielipiteensä. Ihmiset pelkäävät vaikuttavansa rasistilta tai saavansa huonon maineen. Minun neuvoni heille on: älkää välittäkö! Jos näkisitte neljän pojan raahaavan tyttöä hiuksista – ettekö yrittäisi estää heitä? Jos olette vakavasti huolissanne islamista ja muslimimaahanmuutosta – eikö teidän vastuunne ole puhua siitä?

---

Kirjoituksen voi ladata tästä linkistä PDF-dokumenttina.

27. marraskuuta 2015

Tutkimus: Islam on maailman väkivaltaisin uskonto

Nicolai Sennels Jihad Watchissa:

Tanskalainen lingvisti Tina Magaard tutki kolme vuotta kymmenen suurimman uskonnon kirjoituksia. Tarkoituksena oli tutkia yllyttivätkö uskonnot väkivaltaan.

Johtopäätös oli selvä: "Islamin tekstit eroavat selvästi muiden uskontojen teksteistä siten, että niissä kehotetaan muita enemmän väkivaltaan ja aggressioon toisten uskontojen seuraajia kohtaan. Sieltä löytyy myös suoria kehotuksia terrorismiin... Lisäksi tulevat Koraanin sadat kehotukset taistella toisia uskontoja tunnustavia vastaan."

Jakeet ovat mustavalkoisia ilman lieventävää kontekstia. Eräs toisuskoisten käsittelyä koskeva jae kuuluu: "Kun siis kohtaatte taistelussa uskottomat, niin nujertakaa heiltä niskat, niin että voitatte heidät!" (Koraani 47:4)

Islam ei ole ainoastaan kirjoituksissa maailman väkivaltaisin uskonto. Laaja tutkimus, joka perustui 45.000 henkilön haastatteluun, vahvistaa, että se on maailman väkivaltaisin uskonto myös käytännössä.

Tutkimus osoittaa, että islam on ainut uskonto, jossa ihmiset tulevat sitä väkivaltaisemmiksi, mitä vahvemmin he uskovat uskontoonsa.

Se tosiasia, että islam on maailman väkivaltaisin uskonto, on todennäköisin syy siihen, miksi muslimit ovat 11.9.2001 jälkeen syyllistyneet yli 27.000:een kuolonuhreja vaatineeseen terroritekoon islamin nimessä. Se on noin 2000 vuodessa, tai viisi päivässä.

Toinen tosiasia on, että muslimien määrä länsimaissa kasvaa dramaattisesti ja heistä on tulossa yhä uskonnollisempia: 75 prosenttia Euroopan muslimeista on sitä mieltä, että maailman väkivaltaisimman uskonnon kirjoitukset tulee ottaa kirjaimellisesti.

Luultavasti tämä on syy siihen, että 80 prosenttia Hollannin nuorista turkkilaisista ei näe "mitään väärää" jihadin julistamisessa toisuskoisia vastaan. Ja että 27 prosenttia ranskalaisnuorista ja 14 prosenttia kaikista alle 25-vuotiaista brittinuorista suhtautuu myötämielisesti terrorijärjestöön nimeltä Islamilainen Valtio. Näistä luvuista suurimman osan muodostavat luultavasti nuoret muslimit.

Eurooppa on nyt suurimman haasteen edessä, mitä se on milloinkaan kohdannut.


Quran and gun

Alkuperäinen kirjoitus: http://www.jihadwatch.org/2015/11/research-islam-really-is-the-worlds-most-violent-religion



12. elokuuta 2015

Sennels ja poliittisen korrektiuden psykologia

Nicolai Sennels: Poliittisen korrektiuden psykologisia selityksiä

Islamin ja muslimimaahanmuuton haitat ovat monia ja päivänselviä.

Taloudelliset haittavaikutukset, kasvanut rikollisuus ja heikentynyt turvallisuus, kokonaisten asuinalueiden muuttuminen rinnakkaisiksi yhteiskunniksi, muslimilasten säännönmukainen haitallinen vaikutus kouluissa ja laitoksissa, jne. - näillä kaikilla on vaikutusta useimpien lasten ja aikuisten jokapäiväisen elämään tavalla tai toisella.

Monet meistä ihmettelevät miten on yhä niin monia tavallisia ihmisiä, toimittajia ja poliitikkoja, jotka eivät puhu näistä ongelmista tai eivät ehkä edes ymmärrä niiden olemassaoloa.

Laillistettua psykologina ja henkilönä, jolla on vuosien kokemus julkisuudesta tunnettuna islamin ja muslimimaahanmuuton ja -kulttuurin kriitikkona, yritän tässä kirjoituksessa antaa kolme psykologista selitystä poliittiselle korrektiudelle.

Kuten aina, kun suuret ryhmät ummistavat silmänsä päivänselviltä ongelmilta, asia kuuluu sosiaalipsykologian alaan:


Ohikulkijavaikutus

Ohikulkijavaikutus on psykologinen ilmiö, joka selittää miksi ihmiset ovat passiivisia hätätapauksissa.

Ohikulkijavaikutuksen tutkimus sai alkunsa Kitty Genovesen murhasta vuonna 1964, kun useat naapurit eivät tehneet mitään katsellessaan kun Genovese puukotettiin kuoliaaksi.

Esimerkki ohikulkijavaikutuksen psykologisesta tutkimuksesta on koe, jossa nainen teeskentelee pyörtyvänsä. Jos koehenkilö on yksin, hän auttaa naista 70 prosentissa tapauksista. Jos paikalla on useita henkilöitä vain 40 prosenttia koehenkilöistä auttaa naista.

Ohikulkijavaikutus saa hätätapauksen silminnäkijät tarkkailemaan toisten reaktioita - itse tapahtuman sijasta - arvioidakseen tilanteen vakavuutta.

Kun ihmiset monissa tapauksissa odottavat toisten ihmisten reaktiota sen sijaan että tekisivät itse aloitteen, voi tuloksena olla, ettei kukaan tee mitään - kaikki odottavat jonkun toisen toimivan ensin.

Jos toiset eivät tee mitään, yksilöt tulkitsevat etteivät toiset näe asiaa niin vakavana, että siihen tarvitsisi puuttua. Tämä vaikuttaa henkilön omaan arvioon tilanteesta ja siis myös toimintaan. Enemmistön reaktio toimii totuuden "barometrinä".

Jos sovellamme tätä ilmiötä poliittiseen korrektiuteen, se tarkoittaa että koska enemmistö ei ilmaise kritiikkiä islamia, shariaa (eli islamisaatiota) ja muslimimaahanmuuttoa kohtaan, ihmiset pitävät sitä "todisteena" siitä, ettei kyseisiä asioita tarvitse kritisoida.

Olosuhteet ohikulkijavaikutukselle ovat erityisen otolliset silloin, kun ihmiset ovat epävarmoja oikeasta toimintatavasta ja käyttävät sen vuoksi toisten ihmisten reaktioita tilanteen arvioimiseen.

Paras vastatoimi tällaiselle käytökselle on antaa ihmisille riittävästi informaatiota, jotta he voivat tehdä omat johtopäätöksensä. Lisäksi on tietysti tärkeää, että mahdollisimman moni tekee jotakin, jotta ohikulkijavaikutuksen alaisena olevat ymmärtävät todellisen tilanteen. On psykologisesti tärkeää, että ne jotka ottavat aloitteen, tekevät sen tavalla, johon muiden on helppoa samastua - on vältettävä vihaa ja tarpeetonta provokaatiota, osoitettava iloista mieltä ja optimismia, ja rentoa asennetta, ja puhuttava näistä asioista vain silloin, kun siihen tulee luonteva tilaisuus (esim. kun perheenjäsenet tai työtoverit ottavat asian itse esille).


Joukkoharha

Ohikulkijavaikutukseen liittyy usein joukkoharha. Joukkoharha on sosiaalipsykologinen ilmiö, jossa enemmistö ryhmästä yksityisesti hylkää normin (esim. muslimimaahanmuutto), mutta jotka samalla olettavat, että enemmistö hyväksyy normin. Koska ihmiset haluavat tulla enemmistön hyväksymiksi, he hyväksyvät normin, vaikka itse salaisesti vastustavat sitä. Tällä tavoin demokraattinen prosessi voi johtaa sellaisten normien hyväksyntään, joita enemmistö vastustaa.

Soveltaaksemme joukkoharhan teoriaa poliittiseen korrektiuteen, voimme ajatella, että enemmistö itse asiassa haluaa vähemmän islamia, shariaa ja muslimimaahanmuuttoa, mutta yksittäiset henkilöt uskovat, ettei enemmistö ole näitä asioita vastaan. Koska ihmiset eivät uskalla nousta tätä "kuvitteellista enemmistöä" vastaan, he kieltäytyvät julkisesti kritisoimasta niitä.

Kritiikin pelko voi painostaa enemmistön olemaan hiljaa - vaikka he itse asiassa saisivat tahtonsa läpi, mikäli he rohkenisivat nostaa kätensä ja sanoa oman mielipiteensä.

Joukkoharhan tekee mahdolliseksi osaksi itseluottamuksen puute puolustaa omaa mielipidettään ja osaksi väärä käsitys siitä, mitä muut ajattelevat.

Paras tapa käsitellä joukkoharhaa on rohkaista ihmisiä sanomaan mielipiteensä ja osoittaa heille etteivät he ole yksin näkemyksineen. Tämän voi saavuttaa näyttämällä itse rohkeasti esimerkkiä. Lisäksi on tärkeää tukea muita kriitikkoja antamalla heille tukea, jotteivät he tunne itseään haavoittuviksi ja yksinäisiksi. Lopuksi on tärkeää levittää tietoa ja perusteluja, joita ihmiset voivat käyttää kritiikkiä vastaan.


Hyvät ihmiset

Kolmas teoria on minun omani. Se perustuu oletukseen, että kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa on määritelty mikä on "hyvä ihminen".

Koska ihmisillä on tarve tuntea itsensä pidetyiksi ja osaksi yhteisöään, useimmilla on psykologinen tarve pyrkiä toimimaan "hyvän ihmisen" tavoin. "Hyvän ihmisen" määritelmään vaikuttavat kuitenkin monet asiat ja määritelmä voi myös muuttua.

Vanhanajan tanskalaisessa kristillisessä yhteiskunnassa hyvä ihminen kävi kirkossa joka sunnuntai. Yhteiskunnissa, joissa on voimakas työetiikka, nähdään tärkeänä pitää itse huolta itsestään eikä elää tukien varassa. Nykyään monissa piireissä pidetään "hyvänä" olla huolissaan ilmastosta ja ympäristöstä - tai ainakin välinpitämättömyyttä niistä pidetään pahana. Kun olin lapsi 70-luvulla, oli trendikästä ja Vasemmistolaista taistella naisten vapauksien puolesta, kritisoida uskonnon ja yhteiskunnan sosiaalista kontrollia ja taistella oikeudesta kritisoida auktoriteetteja ja uskontoa.

Nykyään on levinnyt laajalle näkemys, että "suvaitsevaisuus ja avoimuus" luonnehtivat "hyviä ihmisiä". Tähän sisältyy se, että vähemmistöjen ja toisten normien kritisointi on "pahaa".

Siten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa muslimimaahanmuuton ja islamin uskonnon ja kulttuurinormien arvostelu ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä.

Koska vain pieni vähemmistö kritisio näitä asioita avoimesti, ohikulkijavaikutus saa monet ajattelemaan, ettei mitään ongelmaa ole - tai ainakaan se ei ole niin suuri, että siitä tarvitsisi puhua.

Islamkriitikoiden kohtaama jyrkkä kritiikki (erityisesti muslimien itsensä keskuudessa) kasvattaa joukkoharhaa, koska yhä harvemmat ihmiset uskaltavat sanoa mielipiteensä. Vaikka enemmistö suhtautuu islamiin kriittisesti, he luulevat olevansa vähemmistö.

Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset kykenevät paremmin luottamaan omaan arvostelukykyynsä moraalisesta "hyvyydestä" ilman, että heihin vaikuttaa toisten arvostelu tai tämänhetkinen käsitys "hyvästä ihmisestä". Niinpä ohikulkijavaikutuksella ja joukkoharhalla on heihin pienempi vaikutus.


Kuka on neuroottinen?

Islamin, sharian ja muslimimaahanmuuton kriitikkoja kutsutaan usein rasisteiksi (jotka ilmaisevat vihamielisyyttä muita rotuja kohtaan), ksenofobeiksi (jotka tuntevat irrationaalista pelkoa tuntematonta kohtaan) ja islamofobeiksi (jotka tuntevat irrationaalista pelkoa islamia kohtaan).

Islam ja muslimit eivät kuitenkaan ole rotu, eivätkä islam ja muslimit myöskään ole tuntemattomia, koska useimmat meistä törmäävät ilmiöön tavalla tai toisella lähes päivittäin. Ja islamin pelkäämisessä ei ole mitään irrationaalista, koska islamin pyhät kirjoitukset sanovat, että on muslimien velvollisuus alistaa ja tappaa kaikki toisuskoiset ja levittää uskontoaan kaikin mahdollisin tavoin.

Jonka islam ja monet muslimit myös tekevät saaden apua kaikilta niiltä ihmisiltä, poliitikoilta ja toimittajilta, jotka eivät puhu islamia, shariaa ja muslimimaahanmuuttoa vastaan.

Kutsumalla ihmisiä rasisteiksi tai diagnosoimalla heitä poliittisesti korrektit monikulttuurin rakastajat yrittävät määritellä islamin kriitikot häiriintyneiksi tai neuroottisiksi ihmisiksi. Mutta me emme ole sellaisia.

Islamin, sharian ja muslimimaahanmuuton puolestapuhujat sen sijaan ovat ohikulkijavaikutuksen ja joukkoharhan uhreja. Ja monet heistä ovat epävarmoja ja seuraavat tämän hetken trendejä ja kaltaistensa näkemyksiä siitä mikä tekee "hyvän ihmisen".

Ei ole mitään syytä pelätä sellaisia älyllisesti laiskoja ihmisiä. Avaa suusi ja sano mitä ajattelet. Et ole hullu, paha tai neuroottinen. Aivan päinvastoin.

Johtopäätökseni perustuen yllä mainittuihin psykologisiin teorioihin on se, että me islamkriitikot olemme paremmin informoituja ja meillä on parempi itseluottamus kuin monilla niistä, joilta puuttuu tietoa, rohkeutta ja rehellisyyttä puhua ilmiselvistä ongelmista.



Alkuperäinen kirjoitus: http://10news.dk/?p=1634


2. elokuuta 2015

Miten estetään moskeijan rakentaminen

Nicolai Sennels: How to Stop a Mosque;

Haluan ensiksi painottaa, että moskeijoiden rakentamisen estäminen on täysin mahdollista. Gavin Bobyn organisaatio Law and Freedom Foundation on onnistunut estämään 20 24:stä moskeijaprojektista UK:ssa  - ja työ jatkuu (Law and Freedom Foundation). Alla Bobyn inspiroimat ohjeet:


Moskeijoiden ongelmia



1) Niissä levitetään fundamentalistista ääri-islamia, jossa ei julkisesti ja aktiivisesti hylätä Koraanin ja Muhammedin rikollista väkivaltaan ja murhaan yllyttämistä.
Sen sijaan niissä saarnataan Koraania (Allahin sanoma Muhammedille) ja hadithia (Muhammedin teot ja lausumat, jotka ovat muslimeilla aivan yhtä pyhiä) virheettömänä, vaikka niissä on satoja jakeita joissa yllytetään ja jopa käsketään muslimeja vainoamaan, pakkokäännyttämään, ryöstämään, raiskaamaan, vahingoittamaan, silpomaan, orjuuttamaan ja tappamaan toisuskoisia, uskonluopioita ja teeskentelijöitä (muslimeja, jotka eivät täysin alistu islamilaisen lain, sharian alaisuuteen) ja nujertamaan, lyömään ja raiskaamaan heidän omia musliminaisiaan.

2) Levittämällä islamia moskeijat levittävät islamin alistavia sääntöjä muslimien keskuuteen joka johtaa radikalisoitumiseen.
Tämä ei koske ainoastaan islamin määräystä julistaa sotaa, niin sanottua jihadia, toisuskoisille kaikilla tasoilla mukaan lukien talouden, kulttuurin ja aineellisen. Siihen kuuluu myös monet sharian säännöt, jotka kieltävät muslimeilta heidän perusihmisoikeutensa, kuten vapauden valita oma puolisonsa (esim. toisuskoisen puolison), naisen oikeuden avioeroon (esim. eroaminen väkivaltaisesta puolisosta), uskonnonvapauden, vaatetuksen ja elämäntyylin. Vahvistamalla muslimiyhteisön uskonnollisuutta moskeijat osallistuvat muslimien keskuudessa harjoitettuun sosiaaliseen kontrolliin, joka on omiaan radikalisoimaan haavoittuvaa nuorisoa ja luomaan painetta maltillisille sekulaareille muslimeille.

3) Moskeijarakennukset, erityisesti silmäänpistävät minareetit, eivät sovi länsimaiseen arkkitehtuuriin ja sallimalla ne kaupungeissamme me islamisoimme maidemme arkkitehtuurisen miljöön.
Kaikenlainen islamisaatio, mukaan lukien kaupunkikuvan muuttaminen fundamentalistien unelman mukaiseksi rakentamalla arabityylisiä moskeijoita ja "kulttuurikeskuksia" länsimaisiin kaupunkeihin, muuttaa yhteiskuntaamme ja tekee islamilaisille fundamentalisteille, jotka kannattavat islamilaisia arvoja länsimaisten arvojen sijaan, helpommaksi tulle elämään keskuudessamme. Emme tarvitse tätä  lisää, vaan vähemmän. Joka kerta kun annamme periksi muslimien vaatimuksille erityiskohtelusta ja sallimme maamme islamisoitumista, vaikka kuinka vähäistä, meidän oma kulttuurimme joutuu perääntymään vähä vähältä. Tällainen on haitallista taistelussa fundamentalistista islamia vastaan ja on loukkaus länsimaista yhteiskuntaa ja kulttuuria vastaan.

4) Sallimalla laitokset jotka ajavat klassista islamia muslimien keskuuteen on haitallista maahanmuuttajien sopeutumiselle.
Tämä johtuu siitä, että klassillinen islam sisältää pitkän luettelon uskonnollisia odotuksia ja määräyksiä, jotka tekevät muslimimaahanmuuttajille vaikeammaksi sopeutua toisuskoiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Niihin kuuluvat erityissäännökset pukeutumisesta, sukupuolten erillään pitämisestä, naisten oikeuksista, paastosta ja muslimilasten oikeuksista nauttia ja täysin sopeutua länsimaiseen kulttuuriin. Sallimalla moskeijat ja islamilaisen kulttuurin vahvistamme juuri niitä islamin puolia, jotka johtavat kulttuuriseen eristäytymiseen uskonnollisiin yhteisöihin, joissa ympäröivällä länsimaisella yhteiskunnalla on hyvin vähän vaikutusta ja joissa fundamentalistinen islam voi kukoistaa ja synnyttää uskomattoman suuren määrän jihadiin myönteisesti suhtautuvia.

5) Sallimalla moskeijoita kaupunkiimme saatamme synnyttää liikenneongelmia (enemmän liikennettä ja pysäköintiongelmia perjantaisin).


Mitä voidaan tehdä?

a) Jos kuulet suunnitelmasta uudesta moskeijasta (huolimatta siitä missä vaiheessa suunnitelmat ovat), tiedota paikallisia asukkaita moskeijan tarkoituksesta ja vaikutuksesta sekä islamista, ja kerro heille miten he voivat valittaa suunnitellusta moskeijasta.
Luo Facebookryhmä tai - sivu ja kotisivu tai blogi (jossa voi tilata uutiskirjeen jonka ihmiset voivat tilata), missä annat hieman perustietoa siitä miksi sinä vastustat suunniteltua moskeijaa. Facebook-sivullasi ja blogissasi sinun tulee julkaista säännöllisesti uutisia ongelmatilanteista, joissa moskeija on ollut osallisena (ne voivat olla historiallisia kertomuksia siitä, miten profeetta Muhammed käytti moskeijaa suunnitellessaan väkivaltaisuuksia; kuinka terroristit kävivät moskeijassa ennen tehtyä tai estettyä iskua; esimerkkejä saarnoista joita moskeijoissa pidetään - Koraani, hadithit, jne.). Kohdista Facebook-sivusi siten, että se saavuttaa erityisesti paikalliset asukkaat - ja kutsu sitä esimerkiksi "Ei suurmoskeijaa Helsinkiin". Kutsu myös poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä. Jokaisessa postauksessa tulee olla vastuullisten poliitikkojen ja virkamiesten yhteystiedot (sähköposti ja linkki sivulle, missä on tarkemmat yhteystiedot), jotta ihmiset voivat ilmaista heille huolensa. Näissä yhteystiedoissa tulee olla mukana suunnittelukomitea (ja jokainen komitean jäsen), jotka vastaavat moskeijan hyväksymisestä/hylkäämisestä, asiaan liittyvät poliitikot ja virkamiehet jotka ovat asian kanssa tekemisissä (mukaan lukien kaupunginjohtaja, kansanedustajat ja ministerit, joiden toimialaan asia kuuluu).

b) Tee ihmisille helpoksi tehdä valitus asiasta laatimalla esitäytetty kirje, jonka heidän tarvitsee ainoastaan allekirjoittaa ja päivätä.
Suurin osa ihmisistä monissa länsimaissa ovat huolestuneita muslimimaahanmuutosta ja islamin leviämisestä, mutta monet eivät ole hyviä kirjoittamisessa tai huolensa ilmaisemisessa - niinpä sinun täytyy auttaa heitä. Laita esitäytetty kirje kotisivullesi tms., jolloin ihmiset voivat helposti ladata, tulostaa, allekirjoittaa ja lähettää sen - tai yksinkertaisesti kopioda tekstin (käytä Word-formaattia - ei PDF:ää) ja liittää sen sähköpostiin suunnittelukomitealle tms. Käytä diplomaattista kieltä, johon tavalliset ihmiset, kuten "herra ja rouva Jokinen" voivat samastua. Esimerkiksi:

<Vastaanottajalle>
Vastustan ehdotettua suurmoskeijaa Helsinkiin. Tässä perusteluni:
1) Organisaatio moskeijahankkeen takana, <nimi>, ei julkisesti ja aktiivisesti hylkää Koraanin ja Muhammedin vihapuhetta homoseksuaaleja, naisia ja toisuskoisia vastaan. Se ei myöskään julkisesti ja aktiivisesti hylkää Koraanin ja Muhammedin rikollista yllytystä toisuskoisten, islamin uskosta luopuneiden, homoseksuaalien ja teeskentelijoiden (ne muslimit, jotka eivät noudata sharia-lakia)  vahingoittamiseen ja tappamiseen, eivätkä myöskaan hylkää vaatimusta alistaa, lyödä ja raiskata omia uskonsisariaan. Lähde, jossa todistetaan islamin yllytys vihaan, rikokseen ja väkivaltaan: www.??.fi
2) Sallimalla moskeijan rakentamisen tuette islamin uskonnon ja kulttuurin leviämistä kaupungissamme. Kuten niin monet muut kansalaiset olen sitä mieltä että meillä on täällä jo tarpeeksi islamia. Mielestäni islamin ja muslimien vaatimukset erityiskohtelusta saavat liikaa ymmärtämystä osakseen ja aina oman kulttuurimme kustannuksella. Minusta ei ole veronmaksajien eikä myöskään poliitikkojen tehtävä levittää islamin uskontoa tai kulttuuria sekuulaariin yhteiskuntaamme - ja juuri niin te toimitte, jos sallitte tämän moskeijan rakentamisen. Teille ei ole annettu tehtäväksi edistää islamin leviämistä kaupungissamme. Se ei ole teidän tehtävänne äänestäjien ja veronmaksajien edustajana. Se ei ole teidän toimeksiantonne.
3) Jos te sallitte moskeijan rakentamisen huolimatta päinvastaisista pyynnöistämme, huolimatta varoituksista ja huolimatta lukuisista esimerkeistä islamin vahingollisista vaikutuksista, katson teidät vastuulliseksi, jos osoittautuu että moskeija on osallisena mihinkään radikalisoitumiseen, rikokseen tai terrorismiin. Teen myös kaikkeni, että teitä pidetään vastuullisena julkisuudessa.
Parhain terveisin,
<nimi ja päiväys>

c) Postilaatikot
Jaa esitteitä islamista ja moskeijoista sekä edellämainittu valituskirjelmä paikallisten asukkaiden postilaatikoihin ja varoita heitä, että heidän asuinalueelleen on suunniteltu rakennettavaksi moskeija ja kerro miksi heidän tulee olla huolissaan - ja kuinka pysäyttää hanke ja hankkia lisäinformaatiota.

Kehota myös ihmisiä kirjoittamaan vastuullisille poliitikoille ja virkamiehille Facebookissa.

d) Vetoomus
Laadi vetoomus moskeijahanketta vastaan. Vetoomuksen on hyvä olla verkossa ja siitä tulee ilmoittaa Facebook sivullasi ja blogissasi. Jalkaudu myös kaduille ja kerää allekirjoituksia moskeijaa vastaan. Nimikirjoituksien keräämisellä kadulla tai ovelta-ovelle on myös se etu, että saat mahdollisuuden puhua ihmisten kanssa kasvotusten ja voit antaa tarkempia tietoja. Tällainen toiminta voi myös saada mediajulkisuutta, kun ihmiset kulkevat ympäriinsä vastustamassa moskeijaa.

e) Ole yhteydessä lehdistöön
Yritä löytää henkilö joka on valmis menemään julkisuuteen vastustajien puhemiehenä. Eräs heikko kohta taistelussa fundamentalistista islamia vastaan on se että harvat ovat valmiita menemään julkisuuteen mielipiteineen. Tämä ei ainoastaan synnytä puutetta rohkeista roolimalleista, mutta tekee myös lehdistölle vaikeaksi löytää henkilöitä, joita voisi haastatella lausunnoista, mielipiteistä ja - tärkein kaikesta - tosiasioista. Sen joka menee julkisuuteen yhdyshenkilönä ja lehdistön kontaktina moskeijan vastustushankkeessa täytyy olla kykenevä toimimaan ilman vihaa ja rasismia (mikä saisi koko projektin esittäytymään epämiellyttävänä). Ja hänellä tulisi olla myötätuntoinen suhtautuminen asiaan. Kolme perussääntöä puhemiehelle ovat: 1) Hyväntahtoinen ja myötätuntoinen 2) Laaja tuntemus islamista, Muhammedista ja maahanmuuton seurauksista. 3) Ei virheitä: ei vihaa, ei vääriä lausuntoja, ei syytöksiä, jne.

Voit etsiä innoitusta täältä: “Critisising Islam is compassion” ja täältä “Nicolai Sennels: Why We Fight Islam“.



Suomennettu Nicolai Sennelsin artikkelista How To Stop A Mosque: http://10news.dk/?p=1570


10. helmikuuta 2015

Mitä on islamisaatio?

Nicolai Sennels 10news.dk blogissa:

Islamisaatio on ilmiö, joka on ollut olemassa siitä asti, kun Muhammed eli 1400 vuotta sitten. Sana 'islamisaatio' on alunperin muslimien käyttämä termi kafireiden (vääräuskoisten) yhteiskuntien käännyttämisestä 'valaistuneeksi' (islamilaiseksi) yhteiskunnaksi.

Islamisaatio on ollut tehokasta ja islam onkin jo valtauskontona 57:ssä maassa. Islamilaisten maiden järjestö - Organisation of the Islamic Conference (OIC), on nykyään yksi suurimmista ylikansallisista organisaatioista, jota suurempi on vain Yhdistyneet kansakunnat(YK).


Kolme tietä islamisaatioon

Yksi tie islamisaatioon on poistaa ei-islamilaiset tavat ja tunnukset. Tämä saavutetaan välttämällä muslimien loukkaamista ja estämällä muiden uskontojen levittäminen muslimien keskuuteen. Myös kansakunnan alkuperäisen uskonnon ja kulttuurin kilpailukykyä vähennetään, jotta islamisaatio pääsisi etenemään paremmin.

Esimerkkinä Punaisen Ristin kieltäytyminen koristelemasta kauppojaan joulukuusilla, tai pankit, jotka eivät enää jaa säästöpossuja asiakkaidensa lapsille (koska possut ovat epäpuhtaita islamissa). Molemmissa tapauksissa syynä on pelko muslimien loukkaamisesta ja muslimiasiakkaiden menettämisestä.

Toinen tie islamisaatioon on islamilaisten tapojen ja sääntöjen tuominen ei-islamilaiseen yhteiskuntaan.

Esimerkkejä tästä ilmiöstä ovat kuntoilutilojen rakentaminen tai kunnostaminen silmälläpitäen muslimien näkemyksiä alastomuudesta ja sukupuolten välisistä kontakteista, tai islamilaisten juhlapäivien tekeminen pakollisiksi vapaapäiviksi.

Kolmas tie islamisaatioon on se, kun joidenkin alueiden tai lähiöiden asukkaista niin suuri osa on muslimeja, että alkuperäinen kulttuuri ja asukkaat poistuvat kokonaan.

Eräs esimerkki on se, kun ei-islamilaiset viranomaiset, kuten poliisi ja palokunta, kohtaavat epäkunnioitusta, uhkailua tai väkivaltaa sillä aikaa, kun imaamit, poliisityyliset muslimien isien ryhmät, kotikutoiset sharia-tuomioistuimet ja islamilaiset sovitteluneuvostot voivat rauhassa osoittaa valtaansa. Toinen esimerkki on, kun juutalaiset eivät voi käyttää kipaa tai tytöt pukeutua minihameisiin muslimienemmistöisillä alueilla, koska he voivat joutua hyökkäyksen kohteeksi.

Islamisaatio siis tapahtuu järjestelmällisellä alkuperäisen kulttuurin eliminoimisella, islamilaisten perinteiden ja kulttuuristen käytäntöjen käyttöönotolla, maahanmuutolla ja rakentamalla asteittain rinnakkaisia muslimiyhdyskuntia.


Islamisaation haitat

Islamisaatiosta on monenlaista haittaa. Suurin asia on se, että se hävittää oman kulttuurimme, joka on elämäntapamme, yhteisöllisyytemme ja hyvin toimivan yhteiskuntamme perusta, jossa kunnioitetaan sellaisia arvoja kuin suvaitsevaisuus, yleiset ihmisoikeudet ja sananvapaus. Länsimäinen kulttuuri on muslimikulttuureihin verrattuna vapaampi ja tuottavampi.

Länsimainen kulttuuri myös kannustaa ihmisiä olemaan itsevarmoja, onnellisia ja rakastavia, koska se ei viljele aggressiota, helposti loukattavia kunniantuntoja ja suvaitsemattomuutta toisia uskontoja kohtaan, toisin kuin muslimikulttuuri. Lisäksi me sallimme ja rohkaisemme sellaisia valistusaatteita kuin sananvapaus ja demokratia sallien samalla naisten ja feminiinisten ominaisuuksien kukoistuksen sekä omaksi että myös miesten ja tasapainoisen yhteiskunnan hyödyksi.

Joka kerta kun tuomme lisää islamisaatiota yhteiskuntaamme, se vie meitä kauemmaksi omasta kulttuuristamme ja tärkeistä elämänarvoistamme, ja heikentää arvoja ja normeja, jotka pitävät yhteiskuntamme kasassa. Yhteisöllisyyden tunne on perustavanlaatuinen ominaisuus meille "laumaeläimille", ja yhteiset perusarvot ovat perusta keskinäiselle luottamukselle, toisten auttamiselle, avoimuudelle, ymmärrykselle ja keskinäiselle kunnioitukselle yhteisöissä, jopa yksilöllisyyttä korostavssa länsimaisessa kulttuurissa.

Islamisaatio heikentää alkuperäisen väestön kansallista identiteettiä, koska se heikentää yhteistä kulttuuriamme. Samaan aikaan se vahvistaa muslimien islamilaista identiteettiä kansallisen identiteetin kustannuksella. Kansallinen identiteetti ja yhteisöllisyyden tunne ovat tärkeitä moraalille, kuten veronmaksuhalukkuudelle, haluttomuudelle käyttää väärin sosiaalitukia ja kunnioitukselle kansakunnan lakeja ja viranomaisia kohtaan. Ihmiset, jotka tuntevat kuuluvansa yhteisöön, ajattelevat vahingoittavansa itseään, jos he vahingoittavat yhteisöään.

Islamisaatio sallii epäinhimillisten perinteiden pesiytymisen yhteiskuntaamme. Koraanin ohjeet ja muslimikulttuurin käsitykset naisten oikeuksista, sananvapaudesta ja muiden uskontojen suvaitsemisesta ovat parhaimmillaankin keskiaikaisia. Ne horjuttavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia maissamme - ja olivat muutokset sitten pieniä tai suuria, tai jos ne rajoittuvat vain tietyille maantieteellisille alueille, sellaisia perinteitä ei saa päästää juurtumaan yhteiskuntaamme.

Islamisaatio ajaa alkuperäiset ihmiset pois alueilta, missä muslimit ja muslimikulttuuri dominoivat. Tämä tapahtuu, koska muslimikulttuuri on niin erilainen länsimaiseen kulttuuriin verrattuna, ja on vaikea tuntea oloaan kotoisaksi ja miellyttäväksi vihamielisessä kulttuurissa, ja koska islam ja muslimikulttuuri on rasistinen ei-muslimikulttuureja kohtaan.

Islamisaatio tekee mahdolliseksi kovan linjan muslimeiden ja ääri-islamistien oleilemisen maissamme, koska he voivat harjoittaa konservatiivisia islamilaisia tapoja usein helpommin meidän 'suvaitsevaisessa' länsimaisessa kulttuurissamme kuin he voisivat omissa kotimaissaan. Tämä on haitallista integraatiolle ja hedelmällinen kasvualusta kotoperäiselle islamilaiselle ääriajattelulle.

Jokainen yksittäinen islamisaatio tekee seuraavan askeleen vieläkin lyhyemmäksi seuraavalle islamisaatiolle. Muslimien on helppo esittää lisää vaatimuksia, koska he voivat viitata muihin samanlaisiin tapauksiin, joissa he ovat saaneet tahtonsa läpi.

Islamisaatio antaa tilaa poliittiselle ideologialle, jossa kaikkien ei-muslimien tuhoaminen on sekä päämäärä että keino.


Esimerkkejä islamisaatiosta

Seuraavat islamisaation esimerkit aiheuttavat yhden tai useampia edellämainituista haitoista.

On kyse islamisaatiosta, kun kokonaiset lähiöt ovat niin vihamielisen muslimikulttuurin, islamilaisten arvojen ja muslimien rasismin kyllästämiä, että alkuperäisväestö ei enää tunne itseään kotoisaksi ja turvalliseksi. Alkuperäisen väestön tulisi tuntea itsensä kotoisaksi ja tervetulleeksi missä tahansa kotimaassaan ja on epäviisasta hyväksyä mitään kuvatun kaltaista.

On selvästi kyse islamisaatiosta, jos meille myydään halal-ruokaa ilman merkintää siitä.

Meidät pakotetaan syömään halal-ruokaa, jos meille ei kerrota sen olevan sellaista. Kun ostamme sitä, annamme osamme islamilaiseen "hyväntekeväisyyteen", millä rahoitetaan terroristeja ja tuetaan muslimien työllisyyttä ei-muslimien ja ruuan hinnan kustannukselle - sillä halal-teurastus vaatii muslimin avustamaan teurastuksessa ja muslimijärjestöille maksetaan halal-hyväksynnästä.

Ruoan sisältö, terveellisyys ja tuotantotapa merkitään jo tarkasti etikettiin, jotta kuluttaja voisi tehdä tietoisia valintoja ruuan suhteen ja niinpä meidän ei tulisi suvaita salaista halal-sertifikaattia vaan se tulisi merkitä tuotteeseen.

On lasten koulunkäynnin islamisaatiota, kun valtio sallii ja tukee islamilaisia kouluja ja madrassoja. Perusopetus on yhteiskuntamme tärkein kulttuurin säilyttäjä ja meidän oletetaan opettavan lapsillemme alkuperäistä kulttuuriamme ja arvojamme, ei ohjata avoimia mieliä pois arvoistamme.

On kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin islamisaatiota, kun kunnat ja valtio sallivat lännen vastaisia arvoja symbolisoivien suurten moskeijoiden ja minareettien rakentamisen. Arabialainen arkkitehtuuri ei kuulu länsimaiseen kaupunkiin, etenkään keskeisille, historiallisille ja näkyville paikoille.

On maamme islamisoitumista kun moskeijat sallitaan. Moskeijat vahvistavat islamilaisia arvoja alueen muslimien keskuudessa ja toimivat usein ponnahduslautana ääriliikkeille, jotka pyrkivät edesauttamaan maan islamisoitumista.

On islamisaatiota ja naisten aseman alistamista sallia burqat ja niqabit yleisissä tiloissa. Demokraattisessa yhteiskunnassa meidän kuuluu nähdä toistemme kasvot. Naiset ja miehet ovat yhdenvertaisia ja heillä tulee saada pukeutua miten haluavat, eikä pakottaa heitä näyttämään miesten alamaisilta.

On kuntoilupaikkojen islamisaatiota, kun uimahallit ja pukuhuoneet ovat suljettuja ja rakennettu niin, että muslimit voivat käyttään niitä. Se, mitä yksilö pitää alastomuuden suhteen sopivana, pitäisi olla yksilön omassa päätösvallassa. Yksilöllisten mieltymysten ei pidä rajoittaa muiden kansalaisten pääsyä julkisiin verorahoitteisiin tiloihin.

On koulujemme, laitoksiemme, ja työpaikkojemme islamisaatiota muuttaa vuoden rytmiä ottamalla käyttöön ei-länsimaisia juhlapyhiä, ja kun kunnat ja yhdistykset painavat muslimien juhlapyhiä kalentereihimme. Meillä on jo tarpeeksi juhlapyhiä ja ylimääräiset vapaapäivät haittaavat lasten opiskelua ja johtavat yritysten tuottavuuden heikentymiseen.

Vuoden rytmi liittyy kiinteästi maan historiaan, perinteisiin ja kulttuuriin ja sillä on tärkeä rooli kansakunnan identiteetissä. Tämä perusrytmi kuuluu kokea, sillä se on meidän omaa historiaamme ja kulttuuriamme eikä sitä pidä islamisoida pois läntisistä arvoistamme.

On koulujemme islamisaatiota, kun muslimit saavat erityiskohtelua saaden vapautuksen uskonnollisista syistä liikunnasta ja uskonnosta.

Kauppamme islamisoituvat, kun ne päättävät olla käyttämättä kristillisiä, kulttuurisia tai kansallisia symboleja jotteivät loukkaisi muslimeja tai menettäisi muslimiasiakkaita. Kauppojen koristelu on osa länsimaista kulttuuria ja kaupunkiemme katukuvaa, ja niissä ei taatusti ole mitään loukkaavaa. Koristelut kertovat meille, mikä sesonki on menossa joulukoristeilla, pääsiäismunilla, karnevaalikoristeilla jne. Ostajien tulisi suosia niitä kauppoja, jotka ottavat sosiaalisen vastuun yhteiskuntamme ja kulttuurimme jatkuvuudesta.

On julkisten laitostemme ja työpaikkojemme islamisaatiota ottaa halal-ruuat ruokalistalle. Erikoisdieetit, jotka perustuvat henkilökohtaisille valinnoille tai uskonnolle, eivät kuulu valtion rahoittamiin asioihin.

On lastemme islamisaatiota, jos emme välitä siitä, että heitä pidetään nälässä uskonnollisista syistä. Ramadan heikentää lasten keskittymiskykyä koulussa. Lisäksi se haittaa lasten sosiaalista kehitystä, koska nälkä ja vaihteleva verensokerin taso saa heidät henkisesti epävakaiksi ja aggressiivisiksi. Lasten nälkiinnyttäminen pitäisi oikeutetusti luokitella heitteillejätöksi ja siitä pitäisi rangaista vastaavasti.

On islamisaatiota, kun emme huomioi sitä tosiasiaa, että yhden etnisen ryhmän naisväestö omassa maassamme jää paitsi perusihmisoikeuksia uskonnollisilla perusteilla. Ei-länsimaista kotoisin olevilla naisilla tulisi olla säännöllinen tapaaminen kunnan viranomaisten kanssa. Viranomaisten tulisi antaa maahanmuuttajanaisille ohjeita perhesuunnittelusta ja ehkäisystä. Lisäksi viranomaisten tulisi varmistaa, että nämä naiset ovat vapaita ja turvassa. Lopuksi, on tärkeää, että maahanmuuttajanaiset tuntevat oikeutensa mukaanlukien pääsyn turvakoteihin, oikeuden avioeroon ja paluuseen kotimaahansa.

On Tanskan hallituksen islamisaatiota, kun julkisen sektorin työpaikoilla on rukoilutiloja. Julkiset työntekijät ovat yleisön palvelijoita eikä veronmaksajien rahoja tule käyttää uskonnollisten tapojen noudattamiseen.

On lainkäyttömme islamisaatiota, kun emme tehokkaasti estä kotikutoisten sharia-tuomioistuimien ja islamilaisten neuvostojen kokouksia. Nuo ovat organisoitua omankäden oikeutta ja hyökkäys sosiaalisten rakenteidemme perustuksia vastaan, suoranaista laillisen oikeusjärjestelmämme ja oikeudenkäsityksemme halveksimista, ja niiden kitkemiseksi tulisi käyttää tarpeellisia toimia.

On oikeusjärjestelmämme islamisaatiota, kun poliisi jättää huomiotta muslimien pilkan, uhkailut ja väkivallan ja kun poliisi kutsuu muslimien isien ryhmiä auttamaan pysäyttämään muslimien mellakoita ja jengejä. Se on vahingollista kansalaisten oikeudentunnolle ja kaivaa maata poliisin arvovallan alta.

On lakijärjestelmämme islamisaatiota, kun sallimme sharia-tuomioistuinten toiminnan tai pienennämme tuomioita uskonnollisilla tai kulttuurisilla perusteilla (kunniaväkivalta).

On väestön, äänestäjien ja valtioiden islamisaatiota, kun sallimme maahanmuuton muslimimaista, ja kun Euroopan johtajat eivät suojele meitä tehokkaasti laittomalta maahanmuutolta ja läntisen Euroopan yhteiskuntien hiljaiselta islamisaatiolta, salamyhkäisistä syistä.


* * *

Nicolai Sennels (syntynyt 1976) on tanskalainen laillistettu psykologi. Sennels on 10News.dk-sivuston ylläpitäjä ja kirjan "Among Criminal Muslims" kirjoittaja. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita islamin psykologiasta ja muslimien mielenlaadusta. Hän perustaa näkemyksensä työhönsä yli 100:n muslimipotilaan parissa sekä tieteelliseen tutkimukseen.

5. syyskuuta 2014

Muslimimiehet käyttivät hyväkseen jopa 11 vuotiaita tyttöjä

Nicolai Sennels Dispatch Internationalissa:

Viimeaikainen raiskausskandaali Englannin Rotherdamissa ei ole mikään yllätys. Jo vuosia ovat Britannian viranomaiset jättäneet huomiotta että pakistanilaiset jengit ovat siepanneet, raiskanneet ja kiduttaneet satoja lapsia pakottaen heidät abortoimaan syntymättömät lapsensa uhkaamalla tappaa heidät mitä hirveimmällä tavalla, jos he kertoisivat hyväksikäytöstä. Se kaikki kuuluu islamiin.

Ilmiö nimeltä "aasialaiset jengit" - jotka ovat todellisuudessa muslimijengejä - ahdistaa monia brittiläisiä ja eurooppalaisia kaupunkeja. Se käsittää lasten ja nuorten houkuttelemisen lahjoilla, huumeilla ja rakkaudenlupauksilla, tai suoranaisella väkivallalla, ja sitten heidän käyttämisensä seksuaalisten ja pedofiilisten himojensa tyydyttämisen.

Syitä on monia. Ensimmäinen on islam. Muslimien kirjoitukset kertovat tosiasiana, että Muhammed, islamin perustaja, Allahin sanansaattaja ja kaikkien ihmisten ikuinen esikuva piti seksistä pienten tyttöjen kanssa. Hän kihlasi Aishan, kun tämä oli kuusivuotias ja harrasti sukupuoliyhteyttä hänen kanssaan kun hän oli yhdeksänvuotias. Lisäksi, Koraanin mukaan (4:24), muslimien on sallittua harrastaa seksiä naispuolisten orjiensa kanssa - ja sitä heidän nuoret uhrinsa juuri ovat. Muslimikulttuurissa naista, joka ei peitä itseään, pidetään prostituoituna ja jos tämä nainen kiihottaa miestä, pidetään - osaksi muslimipsykologiaan kuuluvan vääristyneen logiikan vuoksi - raiskauksen uhriksi joutunutta naista syyllisenä tapahtuneeseen (ja naiselle lankeaa siitä usein kuolemantuomio).

Toinen syy siihen, että muslimeissa on paljon raiskaajia, on islamin lain ja muslimikulttuurin taipumus perversioida seksuaalisuus. Aivan kuten selibaatti katolisten munkkien keskuudessa aiheuttaa vahingollista seksuaalista käyttäytymistä, seksuaalinen pidättyvyys islamissa on suuri este seksuaalisten tarpeiden vapaalle ilmaisemiselle.

Sukupuolivietti suunnataan silloin kohteisiin, joista sen saa helpommin, kuten lapsiin ja eläimiin. Pakistanilaiset johtavat internetin hakutilastoja seksuaalisissa perversioissa - seksiä aasien kanssa, lapsipornoa, jne. Eräs kysely näytti, että 95% pakistanilaisista kuorma-autonkuljettajista harrasti seksiä lasten kanssa - ja tuskinpa ainoastaan kuorma-auton kuljettajilla on tällaisia tarpeita.

Lisäksi muslimien raiskausten psykologiian vaikuttaa hyvin yleinen järjestettyjen pakkoavioliittojen perinne. Pakkoavioliitto tarkoittaa elinikäistä raiskausta. Jokainen sukupuoliyhdyntä avioliitossa, jossa nainen ei ole valinnut kumppaniaan ja on pakotettu tyydyttämään aviomiehensä tarpeet - ja synnyttämään lapsia - on raiskaus. Islamilainen avioliittokulttuuri kannattaa raiskausta ja hylkää rakkauden sekä vakiinnuttaa miehen oikeuden olla välittämättä sukupuolikumppaninsa tarpeista: nainen on vain seksiobjekti. Kun tutustuu muslimimaiden seksuaaliseen käyttäytymiseen, huomaa, että Borat (Sacha Baron Cohenin esittämä komediahahmo) ei ole lainkaan fiktiivinen.

Se tosiasia, että 70% pakistanilaisista, puolet arabeista ja ainakin neljännes turkkilaisista ovat naimisissa verisukulaistensa kanssa, osoittaa kuinka vähän islamilainen kulttuuri välittää terveydestä ja rakkaudesta. Kyse on lähinnä seksistä, lisääntymisestä ja perheen kunniasta.

Nicolai Sennels on tanskalainen psykologi, joka on työskennellyt nuorten muslimirikollisten parissa.


24. syyskuuta 2012

Innocence of Muslims on dokumentti eikä satiiri


Nicolai Sennels EuropeNewsissä:

Muslimit protestoivat ympäri maailmaa dokumenttifilmiä "Innocence of Muslims" ["Muslimien viattomuus"] vastaan. Elokuva esittää heidän profeettansa lasten ahdistelijana, naistenmiehenä ja väkivaltaisena rikollisena. Muutama Wikipedian artikkeli linkkeineen islamin alkuperäisiin lähteisiin vahvistaa, että Muhammed harrasti seksiä yhdeksänvuotiaan tytön kanssa, hänellä oli kolmetoista vaimoa ja hän johti verisiä sotia naapurikaupunkeja vastaan.

Olemme kaikki huomanneet sen kiusallisen asiantilan, että protestoivat muslimit eivät ole pystyneet esittämään mitään vastauksia dokumentissa esitettyihin väitteisiin. Näyttää kuin he todisteiden puutteessa olisivat turvautuneet lapselliseen kirkumiseen, tulipalojen sytyttämiseen, räjähteisiin ja viattomien tappamiseen epätoivoisessa yrityksessä vaientaa arvostelu. Elokuvan, pyhien kirjoitusten ja muslimien tarmokkaiden protestien välinen yhteneväisyys on todella silmiinpistävää. Totuutta on selvästi vaikea kestää. On merkillepantavaa, kuinka uskonnon seuraajat, jotka itse ovat kutsuneet sitä rauhan uskonnoksi, niin usein käyttäytyvät väkivaltaisesti, erityisesti silloin kun he yrittävät vakuuttaa meidät siitä, ettei heidän profeettansa innoita seuraajiaan väkivaltaan.

Kalastellakseen ääniä ja pitääkseen suhteet öljyntuottajamaihin kunnossa, meidän (muka)edustajamme antavat periksi terroristien vaatimuksiin pyytämällä anteeksi oikeuttamme sananvapauteen ja pitkää perinnettämme terveeseen kritiikkiin ja usein humoristiseen asenteeseemme uskontoihin. Samoin poliittisesti korrekti media seuraa sharia-lakia kieltäytymällä näyttämästä kuvia ja videopätkiä dokumentista vaikka niillä on selvästi olennaista uutisarvoa tässä tapauksessa. Lännen olisi ehdottoman tärkeää pysyä kovana tilanteessa, mutta esittämällä länsimaalaiset pelkureina, jotka ottavat uhkaukset tosissaan, meidän poliitikkomme itse asiassa neuvottelevat terroristien kanssa, joka on väärä tie.  Jos on mitään, mitä muslimit vihaavat ja saavat heidän vahingoittamisen halunsa kasvamaan, se on heikkouden osoittaminen. Matelevien poliitiikkojemme ja mediamme kunnioituksen osoitukset eivät näyttäydy muslimeille sovinnon eleenä vaan haavoittuvuutena, jota voidaan ja tullaan myös käyttämään hyväksi.

Pelokkaat poliitikkomme ovat loukkaus sadoille tuhansille eurooppalaisille ja amerikkalaisille, jotka satoja vuosia sitten antoivat elämänsä luodakseen ja puolustaakseen humaania yhteiskuntaa, joka oli rakennettu sananvapauden ja sekulaarien lakien varaan, julmilta hallitsijoilta ja keskiaikaisilta uskonnollisilta instituutioilta. Kieltäytymällä vastustamasta fanaatikkoja, joihin kuuluu nähtävästi muslimien enemmistö, he asettavat äänestäjänsä ja meidän lapsemme vaaraan.

Jonain päivänä lähitulevaisuudessa tämä on selvää kaikille.










-Ibn Matti