1) Mitä eroavaisuuksia on muslimeilla ja länsimaisilla ihmisillä?
Nicolai: Työskennellessäni muslimiasiakkaiden kanssa löysin neljä tärkeää eroavaisuutta. Näiden eroavaisuuksien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään niitä integraatio-ongelmia, joiden kanssa länsimaat joutuvat tekemiseen muslimimaahanmuuttajien kanssa.
Ensimmäinen eroavaisuus koskee suuttumusta. Läntinen kulttuuri näkee vihastumisen heikkoutena ja vihan osoittaminen johtaa sosiaalisen arvostuksen menettämiseen. Muslimikulttuurissa, missä "voimakas on oikeassa", viha nähdään vahvuutena. Jotkut muslimiyhteisöt viettävät jopa "vihan päiviä", missä toisia yritetään vakuuttaa huutamalla, ampumalla ilmaan ja hyppimällä paikallaan. Vaikka me länsimaalaiset näemme tuollaisen käytöksen nolostuttavana tai jopa psykiatrisena, muslimit näkevät meidän aggression puutteemme heikkoutena, jota voi - ja pitää - käyttää hyväksi. Välttääksemme tällaisen hyväksikäytön meidän tulee kertoa totuus, tehdä vaatimuksia, olla johdonmukaisia - ja käytellä isoa keppiä.
Toinen eroavaisuus koskee kunniaa ja itseluottamusta. Läntisessä kulttuurissa pidetään yleensä kunniallisena ja itseluottamuksen osoituksena mikäli käsittelemme kritiikkiä joko olankohautuksella (jos olemme eri mieltä) tai sanomalla "taidat olla oikeassa - kiitos, että autoit minua kehittymään". Muslimikulttuurissa on kunniallista puolustautua aggressiolla kritiikkiä vastaan ja osoittaa rohkeutta käydä jopa fyysiseen tappeluun - oli kritiikki sitten aiheellista tai ei. Islam ei osaa puolustautua, islam osaa ainoastaan hyökätä. Tästä syystä me hyvin harvoin kuulemme muslimien puolustavan uskontoaan loogisesti tai rationaalisesti, vaan melkein poikkeuksetta pelottelulla ja väkivallalla: sillä ei ole väliä kuka on oikeassa, vaan kuka on voimakkain. Perinteisen muslimikulttuurin näkökulmasta läntinen kunniakäsitys on kunniaton. Se saa meidät näyttämään säälittäviltä ja pelokkailta, ja perustaltaan imperialistisen ja aggressiivisen uskonnon kannalta se yllyttää hyökkäämään.
Kolmas eroavaisuus koskee henkilökohtaista vastuuta ja tässä on hyvä ymmärtää psykologinen termi "hallintakäsitys". Länsimainen kulttuuri kallistuu sisäisen hallintakäsityksen suuntaan, mikä tarkoittaa, että ajattelemme elämämme hallinnan olevan sisäisissä tekijöissä, kuten omissa valinnoissamme, näkemyksissämme ja tavassamme käsitellä tunteita. Niinpä meillä on lukemattomia terapeutteja, valmentajia jne., ja lukemattomia kirjoja ja aikakauslehtiä, joiden kaikkien tarkoituksena on auttaa meitä auttamaan itseämme.
Muslimikulttuuria ja erityisesti islamia luonnehtii ulkoinen hallintakäsitys. Kaikki tapahtuu "inshallah"; lähes jokaista elämän osa-aluetta säännellään islamin määräyksillä, raakalaismaisella sharialla, joka ottaa niin monilta sen alaisuudessa elävältä pois monet ihmisoikeudet; miespuoliset auktoriteetit - isät, isoveljet, sedät, imaamit, jne. - laativat säännöt ja heillä on suuri valta, erityisesti naisiin nähden. Henkilökohtaisille valinnoille tai vapauksille on vain vähän tilaa, ja tämä luonnollisesti luo tunteen ulkoisesta hallinnasta: elämäsi määritellään ulkopuolelta ja vapaus tutkia ja kehittää sisäistä hallintakäsitystä on hyvin vähäinen. Tämä on myös syy maailmankuululle ja - läntisestä näkökulmasta - nolostuttavalle ja lapselliselle uhrimentaliteetille, joka on leimallista monille muslimiyhteisöille ja maahanmuuttajille.
Kun tämä uhrimentaliteetti kohtaa länsimaisen myötätunnon ja kysymyksiä kuten "mitä haluaisit tehdä", integraatio on tuomittu epäonnistumaan. Vasta nyt länsimaiden viranomaiset alkavat oppia, että meidän on kohdattava muslimimaahanmuuttajat vaatimuksilla, seurauksilla - "sinun on tehtävä tämä ja tämä ja ellet tee niin, siitä seuraa tämä." Ihmisillä, joilla on ulkoinen hallintakäsitys, on yleensä huono itsekontrolli ja he tarvitsevat selvää kommunikaatiota, selvät rajat ja selkeät seuraamukset, mikäli he rikkovat sääntöjä. Mutta vaikka me alammekin nyt ymmärtää tämän, saattaa olla liian myöhäistä estää miljoonien ihmisten integraation epäonnistuminen; ja estää näitä miljoonia hyvin erilaisesta kulttuurista tulevia tuhoamasta yhteiskuntiamme.
Neljäs eroavaisuus liittyy suvaitsevaisuuteen ja avoimuuteen. Länsimaissa "avoin ja suvaitsevainen" on de facto hyvän ihmisen määritelmä. Sata vuotta sitten "hyvät ihmiset" kävivät kirkossa joka sunnuntai, mutta tänään he pitelevät #RefugeesWelcome kylttejä juna-asemilla. Islamissa hyvä ihminen on se, joka noudattaa tiukasti shariaa, joka on hyvin suvaitsematon ja sulkeutunut - jopa väkivaltainen - ulkopuolisia kohtaan. Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen, mitä tapahtuu kun kaksi näin erilaista kulttuuria kohtaa: kulttuurisessa osmoosissa "avoin" kulttuuri häviää suvaitsemattomalle kulttuurille: kulttuurivaihto kulkee vain yhteen suuntaan. Tämä on se mikä nakertaa maitamme näinä päivinä islamilaisten rinnakkaisyhteiskuntina, jotka kehittyvät pieniksi Gazan kaistaleiksi, joissa on äärimmäisen tiheä populaatio; radikaali-islam kukoistaa; köyhyys, alhainen koulutustaso ja riippuvuus ulkopuolisesta taloudellisesta tuesta; ja vihamielinen ja väkivaltainen asenne ympäröivää ei-muslimiväestöä kohtaan: jatkuva aggression lähde, jota on alati kontrolloitava, että se pysyisi hallinnassa.
2) Mikä on tunnusomaista arabikulttuurien kommunikaatiossa länsimaisen kulttuurin kanssa?
Nicolai: Arabien, tai muslimien, kulttuurivaihtoa länsimaiden kanssa voidaan kuvata länsimaiden yritykseksi hillitä - tai joissain tapauksissa jopa käyttää hyväkseen sijaissotien avulla - muslimien aggressiota. Kanssakäyminen perustuu hyvin harvoin tasa-arvoiseen kommunikaatioon. Sen sijaan länsi käyttää aseinaan lepyttelyä, diplomatiaa, lahjontaa ja pommeja yrityksessään kesyttää jatkuvan väkivallan ja aggressiivisen imperialismin. Islamilaisesta näkökulmasta he ovat huomanneet yllämainitut heikkoutemme ja he ovat vakuuttuneita, että jumalansa voiman avulla, ja kärsivällisyydellä ja pelottelulla, he saattavat päätökseen työn, jonka heidän profeettansa aloitti puolitoista vuosituhatta sitten, ja joka on jo tyhjentänyt Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja suuren osaa Aasiasta ei-muslimeista.
3) Miten muslimi voi muuttua ja rakentaa erilaisen persoonallisuuden, joka integroituu läntiseen maailmaan?
Koska se tarkoittaisi pitkän ihmisoikeuksen luettelon (demokratia, sananvapaus, seksuaalisuus, uskonto, jne.), joista sharia rankaisee kuolemalla, omaksumista, aivan ensimmäiseksi on tärkeää varmistaa niiden turvallisuus, jotka haluavat muuttua. Voimme aloittaa heikentämällä sharian lähteitä, imaameja ja moskeijoita.
4) Jos he ovat niin erilaisia, mitä he etsivät länsimaista?
Nicolai: Turvallisuutta, vapautta, rahaa ja maallista hyvää, perheen yhdistämistä ja sharian levittämistä. Valitettavasti he keskimäärin antavat hyvin vähän takaisin isäntämaalleen, ja usein heidän käsityksensä vapaudesta ei ole yhteensopiva ihmisoikeuksien ja demokratian kanssa. On tietysti myös monia muslimeja, jotka todella haluavat integroitua ja omaksuvat meidän arvomme ja oikeutemme, mutta liian usein heidät pysäyttää heidän islamilainen ympäristönsä tai motivaation ja osaamisen puute.
5) Mitä tapahtuu sille joka ei integroidu? Milloin hänestä tulee rikollinen ja milloin hän elää tavallista elämää?
Nikolai: Integroitumiseen tarvitaan kolme asiaa. Sinun täytyy haluta sitä, muslimitovereidesi ja perheesi täytyy sallia se ja sinun täytyy olla mahdollista tehdä se. Aivan liian harvat muslimimaahanmuuttajat, pakolaiset ja heidän jälkeläisensä, selviävät kaikista kolmesta. Heidän suvaitsemattoman kulttuurinsa vuoksi heillä on hyvin vähän tai ei ollenkaan sitoutumista tai kiitollisuutta ei-islamilaista kulttuuria tai yhteiskuntaa kohtaan. Ja jos läntinen hyvinvointivaltio antaa heille ruokaa, rahaa ja asunnon - vaikkeivät he integroituisi tuumaakaan - miksi heidän pitäisikään? Ja jos annamme imaamien ja moskeijoiden levitä vapaasti, miten voimme odottaa mitään tukea integraatiolle läntisiin arvoihin muslimiyhteisöltä? Ja jos emme valikoi maahanmuuttajia ja saamme siksi miljoonia lukutaidottomia, kouluttamattomia ja usein sisäsiittoisia maahanmuuttajia, miten voimme odottaa, että he integroituisivat korkean teknologian ja tietointensiiviseen sivistyneeseen yhteiskuntaan?
6) Mitä tapahtuu seuraavalle sukupolvelle - molemmissa tapauksissa?
Nicolai: Ensimmäisellä sukupolvella on usein kiitollisuuden tunteita sitä maata kohtaan, joka otti heidät vastaan. Tilastojen mukaan seuraavassa polvessa on enemmän rikollisuutta. Ne jotka todella integroituvat, joutuvat usein pelkäämään uskoaan harjoittavia muslimeja. Jotkut tarvitsevat jopa poliisin suojelua.
7) Mitkä ovat epäonnistuneen integraation seuraukset?
Nicolai: Se johtaa lopulta sisällissotaan rajojemme sisäpuolella. Se aika, jolloin olisimme voineet käsitellä tämän tilanteen ilman verta, hikeä ja kyyneleitä, meni jo vuosikymmeniä sitten. Syytän poliitikkojamme ja mediaa.
8) Miten läntinen maailma voisi hoitaa tilanteen?
Nicolai: a) Lopetetaan muslimien maahanmuutto. b) Autetaan pakolaisia heidän omilla alueillaan, omassa kotoisessa kulttuurissaan, kielessään ja ilmastossaan. Tällä tavalla meillä on varaa auttaa paljon useampia, eikä vain nuoria miehiä, joita tänne lähetetään. Ennen kaikkea pakolaisten ei tarvitsisi kokea sitä traumaa, joka aiheutuu erityisesti huono-osaisille ihmisille, kun he muuttavat aivan erilaiseen kulttuuriin. c) Sellaisten kansalaisuudettomien, jotka eivät tule toimeen omillaan, eivät osaa kieltä tai syyllistyvät rikoksiin, kunnioittava palauttaminen lähtömaahan. d) Muslimirikollisten pitkien vankilatuomioiden suorittaminen vankiloissa Euroopan ulkopuolella (jotta he eivät radikalisoi tai pelottele ei-muslimivankeja kansallisissa vankiloissa, halvempaa). e) Suljetaan jokainen moskeija ja islamilainen järjestö, joka ei aktiivisesti tue demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia, ja jotka eivät oma-aloitteisesti hylkää rikollisia islamin kirjoitusten periaatteita ja jakeita ja profeetan esimerkkiä. f) Integraation tulee perustua vaatimuksiin ja seuraamuksiin. Kieltäytyminen pitää johtaa kunnialliseen palautukseen lähtömaahan.
9) Mikä saa ihmiset protestoimaan islamofobiaa vastaan? Ovatko he oikeamielisiä ja rehellisiä, vai onko siinä jotain syvempää takana?
Nikolai: Pahimmat islamofobit löytyvät muslimien keskuudesta. Vain pelko voi johtaa sellaisen alistavan järjestelmän hyväksymiseen. Kuten eräs imaami sanoi, islam olisi hävinnyt aikaa sitten, ellei sharia määräisi kuolemantuomiota apostaasista. Luulen, että länsimaiset "islamofobiaa" vastaan protestoivat joko pelkäävät vastustaa selvästi rikollista, seksististä ja fasistista ideologiaa ja sen suvaitsemattomia ja väkivaltaisia seuraajia, tai he ovat yksinkertaisesti naiveja ja nykyajan versio "hyvistä ihmisistä". Väkivaltaisia "anti-fasisteja" pidän, puoliksi leikilläni, inkvisition reinkarnaationa.
10) Kun Tanskan Muhammad-pilapiirrokset julkaistiin - mitä opit molempien puolien reaktioista (islamilainen ja länsimaalainen)?
Nicolai: Me opimme, että periksiantaminen muslimeille johtaa vain uusiin vaatimuksiin. Että meidän on löydettävä selkärankamme, määritellä arvomme ja rajamme, ja oltava valmiit puolustamaan niitä kaikin mahdollisin tavoin. Ja muslimit oppivat mitä on sananvapaus.
11) Minkälaisia reaktioita kirjoituksesi herättävät?
Nicolai: Luullakseni monien ihmisten mielestä psykologinen perspektiivi auttaa ymmärtämään tilanteen dynamiikkaa. Tietysti vasemmisto on syyttänyt minua rasismista, mutta minä en ole rasisti. Islam ei ole rotu. Se on joukkotuhoase (jota CIA on käyttänyt hyväkseen vuosikymmeniä) ja rauhan, vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien suurin vihollinen. Synnyin vasemmistolaiseen perheeseen ja ne arvot joiden parissa kasvoin - naisten tasa-arvo, kriittisyys uskonnon vaarallista valtaa kohtaan ja pienen ihmisen oikeus puhua vapaasti - ovat mielestäni vasemmiston perusarvoja. Tunnen itseni edelleen vasemmistolaiseksi, mutta jotenkin maailma on muuttunut, ja nykyään vasemmiston perusarvoja, mikäli niitä sovelletaan islamiin ja muslimikulttuuriin, pidetään "äärioikeistolaisina". Minä en välitä. Olen uskollinen itselleni ja toivon onnea ja vapautta kaikille, muslimeille ja ei-muslimeille.
 |
| Nicolai Sennels |
Robert Spencer haastattelee Nicolai Sennelsiä:
