22. lokakuuta 2017

Jumalan armo maailman kansoille, osa 2

Jatkoa ensimmäiseen osaan: Muhammadin armeija on valloittanut suurimman osan Khaibarista ja lähtee nyt lopulliseen hyökkäykseen. 

Viimeistä Natan merkittävistä linnoituksista kutsuttiin nimellä Zubairin linna, joka oli rakennettu kivisen mäen päälle, korkealle viljelysten yläpuolelle, ja sen valloittaminen vaikutti mahdottomalta. Monet kukistettujen linnoitusten sotilaista olivat paenneet Zubairin linnaan. Linnan portille piti nousta lähes pystysuoraa rinnettä, joka teki piirityskoneiden käytön mahdottomaksi. Salainen tunneli toi sinne lähdevettä, joka kertyi vuoren sisälle luolaan. Petturi nimeltä Gazzal opasti Muhammadin tunneliin ja Muhammad ohjasi veden toiseen suuntaan. Vaikka ruokatarvikkeita oli runsaasti, ei korkealle kohoavan linnan väki kestäisi kauaa ilman vettä. Piirityksen kestettyä kolme päivää jotkut juutalaisten sotureista tulivat ulos linnasta taistelemaan Muhammadin miesten kanssa. Kymmenen juutalaista surmattiin. Kyseessä oli harhautus. Taistelun aikana loput sotilaat pakenivat seuraavalle merkittävälle viljelysalueelle, joka tunnettiin nimellä Shiqq.

Viimeisteltyään Natan alueen Muhammad marssitti armeijansa Shiqqiin ja alkoi piirittää sen tärkeimpiä linnoituksia. Ensimmäinen linnoitus kukistettiin muutamassa päivässä. Ensin Muhammadin miehet ja juutalaiset kävivät kaksintaisteluita ja lopulta Muhammadin joukot murtautuivat linnan raskaan portin läpi. Linnasta löytyi runsain mitoin ruokaa ja karjaa. Useimmat juutalaisten sotilaat pääsivät turvaan Nizarin linnaan, joka oli laakson suurimpia linnoituksia. Ulkomuuri ympäröi linnaa, ja sitä pidettiin niin vahvana, että juutalaiset olivat tuoneet sinne turvaan tuhansia naisia ja lapsia. Sitä puolustivat miehet, jotka olivat paenneet valloitetuista linnoituksista. Muhammad pommitti muureja Marhabin linnasta saaliiksi saaduilla katapulteilla. Ne olivat kömpelöitä laitteita ja niillä oli vaikeaa tähdätä, mutta ne pystyivät ampumaan raskaita kiviä. Herkeämättömän pommituksen jälkeen yksi muureista sortui ja Muhammadin joukot ottivat linnan haltuunsa. Yksi vangituista oli Safiya, Nadirin päällikön Kinanan seitsemäntoista vuotias vaimo ja Quraizan juutalaisten mukana viisitoista kuukautta aiemmin mestatun rabbi Huyayy Akhtabin tytär. Kinana oli Muhammadin kuukausia aikaisemmin salamurhaaman juutalaisen johtomiehen Abu Rafin veljenpoika. Kinana oli lähettänyt vaimonsa muiden naisten ja lasten kanssa linnoitukseen ajatellen heidän olevan siellä turvassa.

Kukistettuaan loputkin Shiqqin vastarintapesäkkeet Muhammad marssi Khaibarin viimeiselle alueelle Katibaan, missä sijaitsivat Nadirin linna ja kaksi muuta linnoitusta. Vahvin niistä oli Qamus, joka oli kuulunut Kinanan suvulle sukupolvien ajan, samoin kuin Yathribin omaisuus, jonka Muhammad oli takavarikoinut kolme vuotta aikaisemmin. Kun Kinana sai tietää, että Muhammad lähestyi Katibaa, Kinana järjesti sotilaansa linjaan linnoituksen eteen aikomuksenaan taistella siinä Muhammadin armeijaa vastaan, mutta nähtyään joukkojen lukumäärän hän vetäytyi linnoitukseen ja ampui nuolisateen hyökkääjien päälle. Piiritys päättyi, kun Muhammad toi katapultin asemiin linnan eteen. Koska kaksi kolmasosaa Khaibarista oli jo Muhammadin hallussa, Kinana päätti, että vastarinta oli turhaa ja lähetti Muhammadille sanan, että halusi neuvotella rauhasta. Saatuaan Muhammadilta turvatakuut hän aloitti neuvottelut Muhammadin kanssa ja he päätyivät samanlaiseen sopimukseen kuin kolme vuotta aikaisemmin, kun nadirit karkoitettiin Yathribista. Muhammad säästäisi heidän henkensä ja he luovuttaisivat aseensa, linnoituksensa ja viljelyksensä, mutta tällä kertaa heidän tulisi sen lisäksi luovuttaa myös kulta, hopea ja korut. He voisivat lähteä Khaibarista ja pakata mukaansa sen verran henkilökohtaista omaisuuttaan kuin saisivat kameliensa selkään, mutta ei enempää. Myös kaksi muuta Katiban linnaa antautui samoin ehdoin. Kohta kaikki Khaibarin juutalaiset tahtoivat saman kohtelun.

Juutalaisten valtavan omaisuuden takavarikointi aloitettiin aseista. Yksin Kinanan linnasta löydettiin satoja rengaspanssareita, neljäsataa miekkaa, tuhat keihästä ja viisisataa jousipyssyä nuolikoteloineen, mutta hopeaa ja kultaa, jota heimolla tiedettiin olevan, ei löydetty mistään. Kinana oli varautunut maasta karkoitukseen piilottamalla heimon aarteet Qamusin linnan vanhan osan raunioihin toivoen saavansa alkupääomaa uuteen alkuun muualla. Hän kätki arvotavarat Shiqqin piirityksen aikana uskoen olevan vain ajan kysymys ennen kuin Katibakin joutuisi antautumaan Muhammadille.

Kätkeminen koitui Kinanan kohtaloksi, sillä Muhammad tiesi aartesta etukäteen. Nadirit olivat esitelleet julkisesti kultaansa, hopeaansa ja korujaan, kun hän ajoi heidät pois Yathribista, mutta niiden olemassaolo tiedettiin ennestäänkin, sillä nadirit tapasivat lainata niitä varakkaille mekkalaisille häihin ja muihin tilaisuuksiin. Muhammad vaati Kinanaa paljastamaan aarteen kätköpaikan, mutta tämä sanoi, ettei hänellä ollut sitä enää. Hän sanoi Muhammadille myyneensä kaiken ostaakseen aseita ja tarvikkeita. "Me säästimme sitä juuri tällaista päivää varten. Kaikki on mennyt sotaan ja sotilaiden varusteisiin." Muhammad varoitti häntä valehtelemasta: "Kai ymmärrät, että jos löydämme aarteen, niin minä tapan sinut?"

MUHAMMAD KUULUSTELEE KINANAA, Khaibarin juutalaisheimon johtajaa, ja yksi hänen miehistään kaataa lamppuöljyä miehen rinnan päälle sytytettyyn nuotioon. Muhammad kidutti miestä saadakseen tietää minne tämä oli piilottanut heimon aarteet, johon kuului kultaisia ja hopeisia astioita, jalokiviä ja muuta arvokasta. Kinana kuitenkin pysyi hiljaa ja Muhammad hakkautti hänen päänsä irti.

Kerrotaan, että Muhammad sai lopulta tietää, mihin osa aarteesta oli kätketty kuulustelemalla Kinanan serkkua Thalabaa, joka oli salamurhatun Abu Rafin poika. Tämä paljasti, että Kinana oli nähty yöllä Qamusin linnan raunioiden lähistöllä. Muhammad lähetti serkkunsa Zubairin Thalaban kanssa raunioille ja he palasivat mukanaan iso nahkasäkki täynnä ranne- ja nilkkarenkaita, kaulakoruja, kultaisia korvarenkaita ja muita kalliita koruja.

Muhammad vaati tietää mihin vielä arvokkaammat maljat, tarjottimet ja muut kultaiset ja hopeaiset tavarat oli kätketty. Kun Kinana kieltäytyi puhumasta, Muhammad käski Zubairin kiduttaa häntä. Kirjallisuuden mukaan Zubair joko poltti Kinanan rintaa tulikuumalla raudalla, tai hän teki tulen tämän rinnan päälle ja antoi sen palaa kunnes nadirien johtaja oli vähällä kuolla. Ottaen huomioon Muhammadin kiinnostuksen kulta- ja hopea-astioihin, on todennäköistä, että hän itse kuulusteli Kinanaa. Kinana ei kidutuksesta huolimatta paljastanut aarteen kätköpaikkaa. Muhammad antoi hänet Maslaman käsiin, joka vei hänet taateliviljelyksen reunalle ja leikkasi hänen päänsä irti kostona veljensä Mahmudin kuolemasta Natan taistelussa. Kinanan veljet jakoivat saman kohtalon, heitä kidutettiin, kuulusteltiin ja sitten mestattiin. Ruumiit ja irtileikatut päät jätettiin nadirien taateliviljelysten läpi kulkevan polun viereen.

Mestaamisten jälkeen Khaibarin vangit kerättiin yhteen ja Muhammad antoi miestensä valita itselleen naiset. Dihya Kalbi, komea Alistuja ja enkeli Gabrielin kaksoisolento, kiiruhti Muhammadin luo pyytämään, että saisi valita ensimmäisenä Nizarin linnan naisista, ja Muhammad antoi hänelle luvan. Hän valitsi Kinanan vaimon Safiyan. Kun hänen valintansa huomattiin, eräs uskovainen meni Muhammadin luo ja sanoi, että Dihyan valitsema nuori nainen oli niin kaunis, että hän sopisi paremmin Muhammadille kuin Dihyalle. Muhammad halusi nähdä naisen: "Tulkoon tänne ja ottakoon naisen mukaansa." Kun Muhammad näki Safiyan, hän sanoi Dihyalle: "Ota itsellesi joku toinen orjatyttö vankien joukosta."

Kerrotaan että Bilal, vapautettu orja, joka toimi rukoukseen kutsujana, johdatti Safiyan Muhammadin luo Shiqqin linnasta ja vei hänet tahallaan sitä polkua, jonka varrella Kinanan ja hänen veljiensä ruumiit makasivat, jotta Safiya näkisi, mitä heille on tehty. Safiyan seurassa oli hänen veljensä vaimo. Safiya oli turta näystä, mutta hänen kälynsä huusi, raastoi hiuksiaan ja raapi kasvojaan. Hän oli edelleen hysteerinen kun he saapuivat Muhammadin eteen. Muhammadin aivot eivät kestäneet kirkunaa ja hän huusi: "Viekää tämä paholainen pois!" Hän moitti Bilalia tunteettomuudesta antaa naisten nähdä mitä oli jäljellä miehistä, jotka oli juuri teurastanut. "Eikö sinulla, Bilal, ole lainkaan myötätuntoa, kun tuot naiset heidän kuolleiden miestensä ohitse?" Bilal vastasi: "Oi Jumalan lähettiläs, ajattelin, että et suuttuisi siitä. Halusin hänen näkevän väkensä kohtalon."

Muhammad oli ystävällinen Safiyalle ja antoi vartioida häntä kunnes olivat lähdössä takaisin Yathribiin. Kerrotaan, että Muhammad kosi Safiyaa juuri ennen kuin he lähtivät Khaibarista. Hän antoi naiselle vaihtoehdoiksi ottaa hänen uskontonsa ja naida hänet, tai hän voisi pitää uskontonsa, mutta olisi hänen orjansa - jalkavaimonsa. Mikäli hän valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon, saisi hän myötäjäisiksi vapautensa. Tarina kertoo, että Safiya päätti ottaa Muhammadin uskonnon.

MUHAMMAD OTTAA SAFIYAN VAIMOKSEEN. Kinanan kidutuksen ja mestauksen jälkeen Muhammad pakotti tämän lamaantuneen lesken, seitsemäntoista vuotiaan naisen, kanssaan naimisiin. Hän oli kuullut naisen kauneudesta ja haetutti tämän eteensä. Hän kosi naista, kun tämän aviomiehen päätön ruumis vielä lojui läheisessä palmulehdossa, luvaten naiselle vapauden, jos tämä naisi hänet ja ottaisi hänen uskontonsa.

---


Tämä on suomennos F. W. Burleighin kirjasta It's All about Muhammad: A biography of the world's most notorious prophet, luku 28, "God's Mercy to Mankind" (ss. 360 - 364)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti