"Rajamuuri" on jälleen Mekan kauden suura ajoittuen suunnilleen samoihin aikoihin kuin kuudes suura: Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa Medinaan. Se alkaa kuten monet muutkin luvut mystisillä arabialaisilla kirjaimilla - joiden merkityksen, näin meille kerrotaan, tuntee yksin Allah. Sen jälkeen Allah käskee Muhammedia olemaan epäilemättä Koraania, koska "tämä Kirjoitus on sinulle ylhäältä lähetetty, - siitä älköön olko huolta povessasi" (jae 2). Lohdutettuaan näin profeettaansa Allah antaa jälleen uuden varoituksen kauheasta tuomiosta (jakeet 3-10), jolloin ne joiden hyvät teot ylittävät heidän pahat tekonsa pääsevät Paratiisiin, mutta muut joutuvat helvettiin koska he "ovat sielunsa kadottaneita ihmisiä, koska suhtautuivat väärin Meidän tunnusmerkkeihimme" (jae 9) - tunnusmerkit ovat ayat eli Koraanin jakeet.
Allah kerskailee: "Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hävittänyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidät yöllä tai heidän päivällislepohetkenään" (jae 4). Nämä jakeet jumalallisesta rangaistuksesta eivät välttämättä viittaa salamaniskuun taivaista: Koraani sanoo myös: "Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne" (9:14). Niinpä jihad-terroristit katsovat olevansa Allahin tuomion välikappaleita, tuhoten kaupunkeja ja rangaisten uskottomia Koraanin ohjeiden mukaan.
Seuraavaksi tulee kertomus Saatanasta (jakeet 11-25). Se alkaa Adamin luomisesta ja Allahin käskystä enkeleille kumartaa tätä uutta luomustaan. Hadithin mukaan Muhammed kertoo meille, että kun Allah loi Adamin, hän teki hänestä 60 kyynärän pituisen - se on noin 30 metriä. "Ihmiset", hän sanoi, "ovat pienentyneet Adamin luomisesta lähtien" (Sahih Bukhari 4.55.543). Muhammed kuitenkin kertoo meille, että ne, jotka saapuvat ensimmäisinä Paratiisiin, ovat Adamin kokoisia: "Ensimmäinen paratiisiin saapuvat ihmiset loistavat kuin täysikuu ja ne jotka tulevat heidän jälkeensä loistavat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet. He eivät virtsaa, tyhjennä suoltaan, sylje tai eritä limaa nenästään. Heidän kampansa ovat kultaa ja heidän hikensä tuoksuu myskiltä. He käyttävät hienoja hajusteita. Heidän vaimonsa ovat huureja. He kaikki näyttävät ja ovat olemukseltaan kuin heidän isänsä Adam, kuudenkymmenen kyynärän pituisia." (Sahih Bukhari 4.55.544). Hän ei selitä miksi he hikoilevat vaikka eivät syljeskele eivätkä virtsaa. Huurit ovat tietysti Paratiisin tarunomaisia neitsyitä.
Saatana kieltäytyi kumartamasta Adamia (jae 11; tämä kerrotaan myös jakeessa 2:34). Kun Allah kysyy syytä, hän vastaa ylpeästi: "Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta" (jae 12). Ibn Kathir selittää, että Saatana erehtyi. Hän sanoo, että Saatana "menetti toivonsa saavuttaa Allahin armoa", koska "hän teki tämän virheen, kirotkoon Allah hänet, väärän rinnastuksensa vuoksi. Hänen väitteensä, että tuli olisi korkea-arvoisempaa kuin savi on väärin, koska savessa on viisautta, pidättyvyyttä, kärsivällisyyttä ja varmuutta, savessa kasvit kasvavat, kukkivat, lisääntyvät ja tuottavat hyvää. Sitä vastoin tuli on polttavaa, holtitonta ja kiireistä. Siksi Shaytanin [Saatana] alkuperä johti hänet epäonnistumaan kun taas Adamin alkuperä johti hänet palaamaan Allahin tykö katuvana, nöyränä, tottelevaisena ja alamaisena Hänen käskyilleen, myöntäen virheensä ja etsien Allahin anteeksiantoa." Allah karkottaa Saatanan - useimpien kommentaattoreiden mukaan Paratiisista - mutta myöntää lisäaikaa, jonka Saatana sanoo käyttävänsä houkutellakseen muslimeja pois oikealta tieltä (jakeet 16-17).
Mikä Saatana sitten on? Se on epäselvää. Allah asettaa hänet tässä enkeleiden joukkoon (jae 11) kuten myös muualla Koraanissa (2:34, 15:28-31, 20:116, 38:71-74). Allah sanoo myös, että "Hän oli dzinni" (18:50). Enkelit "eivät ole tottelemattomia Jumalan käskyille, vaan tekevät mitä heille on määrätty" (66:6). Jinneistä sen sijaan sanotaan: "heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (7:179).
Tässä on ongelma. Jos Saatana on enkeli, kuinka hän voi olla tottelematta Allahia? Mutta jos hän on jinni, niin miksi Allah moittii häntä suurassa 7 ja samankaltaisissa kohdissa sellaisten käskyjen noudattamatta jättämisestä, jotka annettiin enkeleille eikä jinneille? Tämä on johtanut nerokkaisiin selityksiin kautta islamin historian. Tafsir Al-Jalalayn sanoo, että Saatana oli "jinnin isä, joka oli enkeleiden keskuudessa". Muhammad Asad samastaa jinnit enkeleihin, mutta se on ristiriidassa Koraanin niiden jakeiden kanssa, jotka sanovat, että enkelit eivät ole tottelemattomia. Nykyinen islamin apologisti Zakir Naik väittää, että vaikka Saatana oli enkeleiden joukossa, häntä ei koskaan varsinaisesti kutsuttu enkeliksi, joten tässä ei ole ristiriitaa. Hänen mukaansa Saatana oli joka tapauksessa vastuussa käskyn noudattamatta jättämisestä, koska Allah tarkoitti käskyn koskemaan kaikkia - sekä enkeleitä että Saatanaa. Tässä tulkinnassa on monia ongelmia.
Sitten Allah kertoo Adamin ja Evan kiusauksista, heidän lankeemuksestaan ja karkottamisestaan puutarhasta (jakeet 19-25). Hän kehottaa Adamin lapsia noudattamaan Allahin käskyjä ja tunnusmerkkejä (ayat) ja välttämään syntiä (jakeet 26-41). Hän kertoo "paratiisin asukkaiden" ja "tulen asukkaiden" keskustelusta (jakeet 42-50). Paratiisin asukkaat osoittavat, että Allahin lupaukset ovat toteutuneet (jae 44); tulen asukkaat pyytävät paratiisin asukkaita: "Vuodattakaa ylitsemme vähän vettä tai jotakin muuta, mitä Jumala on suonut teille!", mutta paratiisin asukkaat vastaavat: "Jumala on totisesti kieltänyt sen uskottomilta" (jae 50). Allah muistuttaa uskovia, että heidän on kiitettävä ja toteltava häntä (jakeet 51-58).
Seuraavaksi Allah kertoo tarinoita joistakin profeetoista (jakeet 59-95); Nooa (59-64); Raamatun ulkopuoliset Huud (65-72) ja Saalih (73-79); Loot (80-84); ja vielä toinen Raamatun ulkopuolinen profeetta Soeib (85-95). Kaikissa näissä kertomuksissa on sama kaava: profeetta varoittaa kansaa, jonka luokse heidät on lähetetty, samanlaisella kielenkäytöllä kuin Muhammed ja heidät torjutaan samalla tavalla kuin Muhammedkin on torjuttu niiden toimesta, joita Koraanissa kutsutaan teeskentelijöiksi ja uskottomiksi. Esimerkiksi Soeib sanoo Midianin ylimieliselle kansalle: "Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo" (jae 89) - samalla tavalla kuin Allah sanoo aikaisemmin Adamin lapsille: "Kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä?" (jae 37).
Lootin tarinassa on jälkiä Raamatun Sodoman ja Gomorran tapauksesta Lootin sanoessa kansalleen: "Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin. Te olette irstasta väkeä" (jae 81). Allah varoittaa taas tuhosta, joka kohtaa kaupunkeja, jotka torjuvat hänet (jakeet 96-102) - vaikka heidän epäuskonsa on Allahin tekoja: "Nämä ovat kaupungit, joiden tarinan Me olemme kertonut sinulle, Muhammed. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen tuoden selvät todistukset, mutta he eivät kyenneet uskomaan siihen, minkä he ennen olivat vääräksi väittäneet. Niin sulkee Jumala epäuskoisten sydämet" (jae 101). Jos hän oli sulkenut heidän sydämensä, miten he olisivat voineet uskoa vaikka olisivat halunneetkin?
Allah käyttää huomattavan paljon aikaa Mooseksen tarinan kertomiseen (jakeet 103-171). Hän aloittaa kertomuksella Mooseksesta ja faraosta selvästi olettaen, että se on kuulijoille tuttu: esimerkiksi kuulemme Mooseksen sanovan faraolle "lähetä siis Israelin lapset kanssani" (jae 105), mutta kuulijoiden oletetaan tietävän, että israelilaiset olivat tuohon aikaan Egyptissä sorrettuina orjina. Kuten Raamatun tarinassa, Mooses esittää faraon edessä ihmetekoja - vaikka kun Mooseksen käsi "näytti katselijoista valkealta", Ibn Abbas sanoo ettei se "johtunut leprasta", mikä ei sovi yhteen Exoduksen jakeen 4:6 kanssa. Ruhul Ma'ani sanoo, että Mooseksen käsi loisti kirkkaampana kuin aurinko. Kuten Raamatunkin tarinassa, farao ei ole vaikuttunut. Mutta faraon noidat ovat ja he sanovat: " huudahtaen: 'Me uskomme maailmojen Herraan, Mooseksen ja Aaronin Herraan'" (jakeet 121-122). Silloin farao uhkaa hakata heidän kätensä ja jalkansa poikki vastakkaisilta puolilta ja ristiinnaulita heidät (jae 124) - sama rangaistus jonka Allah langettaa niille, jotka sotivat Allahia ja Muhammedia vastaan (5:33). Noidat rukoilevat: "Herra! Täytä meidät kärsivällisyydellä ja auta meitä kuolemaan Sinulle alistuneina (muslimeina)" (jae 126); tässä jälleen muistutus siitä, että Koraanin mukaan kaikki raamatulliset profeetat olivat islamin profeettoja, joiden sanoman juutalaiset ja kristityt myöhemmin vääristelivät.
Kun farao uhkailee Moosesta ja hänen kansaansa, Mooses sanoo heille: "Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte" (jae 129) - ja tietenkin juutalaiset reputtavat testin. Allah todellakin tuhoaa heidän vihollisensa: hän lähettää vitsauksia egyptiläisille (tämä kerrotaan jälleen siten, että kuulijoiden oletetaan tuntevan kertomuksen): "vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta" (jae 133), farao hukutetaan mereen (jae 136) ja juutalaisille, joita "he nöyryyttivät", annetaan "perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat" (jae 137). Mutta juutalaiset, jotka kohtaavat epäjumalan palvojia uudessa maassaan, ryhtyvät itsekin palvelemaan epäjumalia (jae 138). Mooses nousee vuorelle (28:46) keskustelemaan Allahin kanssa ja ottaa vastaan lain, jonka sisältöä ei Koraanissa kerrota, kivitauluhin kirjoitettuna (jae 145). Sillä aikaa Mooseksen kansa palvoo tekemäänsä vasikkaa, "joka ammui".
Mooses rukoilee Allahin anteeksiantoa (jae 155) ja Allah lupaa armon "niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme" (jae 156). "Almut" (zakah) on islamilainen hyväntekeväisyys ja "tunnusmerkit" on ayat eli Koraanin jakeet - tämä osoittaa jälleen, että Allahin anteeksianto koskee vain muslimeja. Tätä alleviivataan edelleen sillä että armo on "niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa" (jae 157). Lähettiläs on tietysti Muhammed, josta muslimit uskovat ennustetun juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksissa ennen kuin ne vääristeltiin. Ibn Kathir sanoo: "Tämä on Profeetta Muhammedin kuvaus Profeettojen Kirjassa. He toivat hyvän sanoman hänen tulemisestaan kansoilleen ja käskivät heidän seurata häntä. Kuvaukset olivat yhä heidän kirjoissaan, kuten rabbit ja papit hyvin tietävät". Rabbit ja papit tietävät sen hyvin: jälleen islamilainen uskomus siitä, että juutalaiset ja kristityt, tai ainakin heidän johtajansa, tietävät Muhammedin olevan oikea profeetta, mutta jääräpäisesti kieltäytyvät tunnustamasta häntä; he eivät torju häntä hyvässä uskossa.
Muhammed "tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty" (jae 157). Tämä asettaa perustan uskolle haditheihin, Muhammedin sanoille ja teoille: muslimeja käsketään noudattamaan Muhammedin käskyjä ja ne löytyvät ainoastaan haditheista.
Juutalaisten keskuudessa "on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta" (jae 159), mutta "silloin vääryydentekijät heidän joukossaan" muuttivat kirjoituksia: he "väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu" (jae 162) - toisin sanoen väärensivät Allahin ilmoituksen. He hylkäsivät Allahin käskyn viettää sapattia, jolloin hän muutti heidät "inhottaviksi apinoiksi" (jae 166) ja jakoi "heidät eri ryhmiksi maan päällä" (jae 168).
Sitten Allah palaa jälleen yhteen lempiaiheistaan, varoittamaan epäjumalanpalveluksesta ja hänen torjumisensa seurauksista (jakeet 172-206). Jokainen ihminen on syntynyt muslimiksi (jae 172), kuten Muhammed hadithissa sanoo: "Jokainen lapsi syntyy islamin uskoon, mutta hänen vanhempansa kääntävät hänet juutalaiseksi tai kristityksi" (Sahih Muslim 6426). Toisessa hadithissa Allah kerää yhteen kaikki Adamin lapset ja kysyy heiltä, "Enkö ole teidän Herranne?" (Alastu Bi Rabbikum). Kaikki myöntävät että hän on. Siksi Bulandshahrin mukaan "kukaan ei voi väittää etteivät he tienneet Allahin olevan heidän Herransa". Tässä jälleen syy miksi jotkut muslimit usein olettavat, että ei-muslimit toimivat vastoin parempaa tietoaan: he tietävät Koraanin olevan totuus ja Muhammedin olevan profeetta, mutta kieltäytyvät tunnustamasta sitä.
Allah käskee Muhammedin lausua tarina miehestä, jolle Allah antoi ilmestyksen, mutta hän hylkäsi sen (jae 175). Tämä on Abdullah bin Mas'udin mukaan viittaus tarinaan Bal'amista, juutalaisesta joka sai ilmestyksen, mutta hylkäsi sen. Kyseessä lienee Bileam, neljännen Mooseksen kirjan vastahakoinen profeetta (Neljäs Mooseksen kirja 22:2-24:25).
Allah on luonut lukuisan määrän ihmisiä ja jinnejä helvettiä varten: "Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (jae 179). Uskovat sen sijaan johtavat ihmisiä totuudessa ja jakavat sen mukaan oikeutta (jae 181). Muhammed ei ole mielenvikainen (jae 184) eikä hänellä ole tietoa näkymättömästä maailmasta. Hän on vain sanantuoja (jae 188). Allah yksin suojelee ihmisiä ja voi auttaa heitä; jumalankuvat eivät voi tehdä mitään (jae 197). Allah käskee Muhammedia "Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä" (jae 199). Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslamin mukaan "Allah käski [Profeetta Muhammedia] olemaan anteeksiantavainen ja kääntymään pois epäjumalan palvelijoista kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen Allah käski häntä olemaan ankara heitä kohtaan". Kuten tulemme kohta näkemään.
Kun farao uhkailee Moosesta ja hänen kansaansa, Mooses sanoo heille: "Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte" (jae 129) - ja tietenkin juutalaiset reputtavat testin. Allah todellakin tuhoaa heidän vihollisensa: hän lähettää vitsauksia egyptiläisille (tämä kerrotaan jälleen siten, että kuulijoiden oletetaan tuntevan kertomuksen): "vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta" (jae 133), farao hukutetaan mereen (jae 136) ja juutalaisille, joita "he nöyryyttivät", annetaan "perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat" (jae 137). Mutta juutalaiset, jotka kohtaavat epäjumalan palvojia uudessa maassaan, ryhtyvät itsekin palvelemaan epäjumalia (jae 138). Mooses nousee vuorelle (28:46) keskustelemaan Allahin kanssa ja ottaa vastaan lain, jonka sisältöä ei Koraanissa kerrota, kivitauluhin kirjoitettuna (jae 145). Sillä aikaa Mooseksen kansa palvoo tekemäänsä vasikkaa, "joka ammui".
Mooses rukoilee Allahin anteeksiantoa (jae 155) ja Allah lupaa armon "niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme" (jae 156). "Almut" (zakah) on islamilainen hyväntekeväisyys ja "tunnusmerkit" on ayat eli Koraanin jakeet - tämä osoittaa jälleen, että Allahin anteeksianto koskee vain muslimeja. Tätä alleviivataan edelleen sillä että armo on "niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa" (jae 157). Lähettiläs on tietysti Muhammed, josta muslimit uskovat ennustetun juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksissa ennen kuin ne vääristeltiin. Ibn Kathir sanoo: "Tämä on Profeetta Muhammedin kuvaus Profeettojen Kirjassa. He toivat hyvän sanoman hänen tulemisestaan kansoilleen ja käskivät heidän seurata häntä. Kuvaukset olivat yhä heidän kirjoissaan, kuten rabbit ja papit hyvin tietävät". Rabbit ja papit tietävät sen hyvin: jälleen islamilainen uskomus siitä, että juutalaiset ja kristityt, tai ainakin heidän johtajansa, tietävät Muhammedin olevan oikea profeetta, mutta jääräpäisesti kieltäytyvät tunnustamasta häntä; he eivät torju häntä hyvässä uskossa.
Muhammed "tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty" (jae 157). Tämä asettaa perustan uskolle haditheihin, Muhammedin sanoille ja teoille: muslimeja käsketään noudattamaan Muhammedin käskyjä ja ne löytyvät ainoastaan haditheista.
Juutalaisten keskuudessa "on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta" (jae 159), mutta "silloin vääryydentekijät heidän joukossaan" muuttivat kirjoituksia: he "väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu" (jae 162) - toisin sanoen väärensivät Allahin ilmoituksen. He hylkäsivät Allahin käskyn viettää sapattia, jolloin hän muutti heidät "inhottaviksi apinoiksi" (jae 166) ja jakoi "heidät eri ryhmiksi maan päällä" (jae 168).
Sitten Allah palaa jälleen yhteen lempiaiheistaan, varoittamaan epäjumalanpalveluksesta ja hänen torjumisensa seurauksista (jakeet 172-206). Jokainen ihminen on syntynyt muslimiksi (jae 172), kuten Muhammed hadithissa sanoo: "Jokainen lapsi syntyy islamin uskoon, mutta hänen vanhempansa kääntävät hänet juutalaiseksi tai kristityksi" (Sahih Muslim 6426). Toisessa hadithissa Allah kerää yhteen kaikki Adamin lapset ja kysyy heiltä, "Enkö ole teidän Herranne?" (Alastu Bi Rabbikum). Kaikki myöntävät että hän on. Siksi Bulandshahrin mukaan "kukaan ei voi väittää etteivät he tienneet Allahin olevan heidän Herransa". Tässä jälleen syy miksi jotkut muslimit usein olettavat, että ei-muslimit toimivat vastoin parempaa tietoaan: he tietävät Koraanin olevan totuus ja Muhammedin olevan profeetta, mutta kieltäytyvät tunnustamasta sitä.
Allah käskee Muhammedin lausua tarina miehestä, jolle Allah antoi ilmestyksen, mutta hän hylkäsi sen (jae 175). Tämä on Abdullah bin Mas'udin mukaan viittaus tarinaan Bal'amista, juutalaisesta joka sai ilmestyksen, mutta hylkäsi sen. Kyseessä lienee Bileam, neljännen Mooseksen kirjan vastahakoinen profeetta (Neljäs Mooseksen kirja 22:2-24:25).
Allah on luonut lukuisan määrän ihmisiä ja jinnejä helvettiä varten: "Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä" (jae 179). Uskovat sen sijaan johtavat ihmisiä totuudessa ja jakavat sen mukaan oikeutta (jae 181). Muhammed ei ole mielenvikainen (jae 184) eikä hänellä ole tietoa näkymättömästä maailmasta. Hän on vain sanantuoja (jae 188). Allah yksin suojelee ihmisiä ja voi auttaa heitä; jumalankuvat eivät voi tehdä mitään (jae 197). Allah käskee Muhammedia "Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä" (jae 199). Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslamin mukaan "Allah käski [Profeetta Muhammedia] olemaan anteeksiantavainen ja kääntymään pois epäjumalan palvelijoista kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen Allah käski häntä olemaan ankara heitä kohtaan". Kuten tulemme kohta näkemään.
Suomennettu kirjoituksesta Blogging the Qur’an
Rajamuurin suura: http://www.islamopas.com/koraani/007.htm
---
Robert Spencerin videosarja islamin perusteista:
Lisää samanlaisia videoita täältä: https://www.youtube.com/c/JihadWatchVideo/search?query=basics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti