"Karja" ajoittuu islamilaisen tradition perusteella Muhammedin viimeiseen vuoteen Mekassa ennen Hijraa eli pakoa Medinaan, joka oli Muhammedin 12. vuosi hänen profeetan urallaan. Medinassa hänestä tuli ensimmäistä kertaa poliittinen ja sotilaallinen johtaja uskonnollisen johtajuuden lisäksi; Mekassa hän oli ollut ainoastaan uuden ja tinkimättömän monoteismin saarnaaja kasvavan vastakkainasettelun ilmapiirissä oman Quraish-heimonsa keskuudessa, jotka olivat pakanoita ja monijumalaisia.
Suurassa 6 pohditaan tätä vastakkainasettelua ja siinä Allah paitsi kiroaa uskottomat myös lohduttaa Muhammedia Quraishin torjuttua hänen sanomansa.
Allah aloittaa vahvistamalla, että uskottomat ovat torjuneet Luojansa totuuden (jakeet 1-12). Hän varoittaa: "Eivätkö he sitten näe, kuinka monet sukupolvet, joiden Me olimme sallinut juurtua maan päällä lujemmin kuin teidän, Me olemme hävittänyt ennen heitä?" (jae 6). Allah pilkkaa heidän epäuskoaan sanomalla, että vaikka hän olisi lähettänyt Muhammedille "Kirjoituksen paperilla", uskottomat olisivat hylänneet sen "ilmeisenä noituutena" (jae 7), ja jos hän olisi lähettänyt enkelin ihmisen muodossa olisivat he silti epäilleet (jae 9). Mikään ei tyydyttäisi heitä: he ovat luonnostaan uppiniskaisia. Jos olet koskaan päässyt keskusteluun ja väittelyyn hurskaan ja oppineen muslimin kanssa, olet huomannut tämän uskottomien halveksunnan - se tulee Koraanista.
Sitten Allah painottaa omaa ykseyttään (jakeet 13-32) ja julistaa että "Ne, joille Me olemme antanut Pyhän Kirjoituksen" - juutalaiset ja kristityt - "tuntevat hänet" - Muhammedin ja hänen sanomansa totuuden - "yhtä hyvin kuin omat poikansa" (jae 20). Ibn Kathirin mukaan "he ovat saaneet hyvän sanoman aikaisemmilta Lähettiläiltään ja Profeetoiltaan Muhammedin tulemisesta, hänen piirteistään, kotimaastaan, vaelluksestaan ja kuvauksen hänen Ummastaan." Toisin sanoen heidän epäuskonsa islamia kohtaan ei ole vilpitön näkemys vaan pelkkää uppiniskaisuutta: he "sotkeutuvat valheisiinsa" (jae 24).
Ja mitään sen pahempaa ei ole. Ei mitään. Allah kysyy: "Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä valheeksi?" (jae 21). "Tunnusmerkit" on tässä jälleen ayat, joka on sana jota käytetään Koraanin jakeista: ne ovat Allahin totuuden tunnusmerkkejä. Allah painottaa, ettei ole suurempaa syntiä kuin shirk, kumppaneiden asettaminen Allahin rinnalle. Tafsir al-Jalalayn kysyy: "Ja kuka - ja vastaus on ei kukaan - tekee suuremman pahuuden kuin se joka keksii valheita Jumalaa vastaan asettamalla hänelle kumppaneita tai kieltämällä Hänen tunnusmerkkinsä?"
Islamissa ei ole suurempaa pahuutta. Vuonna 1997 "Invitation to Islam" tiedotuslehti vakuuttaa:
"Murha, raiskaus, lapsen pahoinpitely ja kansanmurha. Nämä ovat joitakin kauhistuttavia rikoksia, joita tapahtuu nykymaailmassa. Monet voivat ajatella näiden olevan pahimpia mahdollisia rikoksia. On kuitenkin jotain, joka on pahempaa kuin kaikki nämä rikokset yhteensä. Se rikos on shirk.
Jotkut saattavat kyseenalaistaa tämän lausuman. Mutta kun tarkastelemme sitä oikeassa asiayhteydessä, jokainen vilpitön ihminen vakuuttuu siitä tosiasiasta, että pahempaa rikosta kuin shirk ei ole.
Ei ole epäilystäkään etteivätkö edellä mainitut rikokset olisi kauheita, mutta kun niitä verrataan shirkiin, nähdään etteivät ne ole mitään tähän irvikuvaan verrattuna. Kun mies murhaa, raiskaa tai varastaa, vääryys tapahtuu ensi sijassa ihmisiä vastaan. Mutta kun mies harjoittaa shirkiä, vääryys kohdistuu taivaan ja maan Luojaan, Allahiin. Kun ihminen murhataan, voidaan antaa kaikenlaisia syitä ja selityksiä. Mutta mitä murhaaja ei voi väittää on, että murhattu oli joku joka antoi hänelle ruuan, suojan, vaatetuksen ja kaiken sen, mitä ihmiset tarvitsevat tässä elämässä."
Kuitenkin ne jotka tekevät tämän kaikkein suurimman synnin, eivät tee niin omasta vapaasta tahdostaan, vaan siksi, että Allah on "verholla peittänyt heidän sydämensä", niin että he eivät ymmärrä Muhammedin sanomaa (jae 25). Heitä odottaa rangaistus (jakeet 26, 30).
Muslimien täytyy varoa tämän maailman asioita, sillä "maallinen elämä on vain leikkiä ja pilaa" (jae 32). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo: "Ettekö ymmärrä, että tämä maailma on katoavainen ja Tuonpuoleinen on ikuinen?"
Monet eivät sitä ymmärrä. Jakeissa 33-73 Allah lohduttaa Muhammedia siitä, että uskottomat ovat torjuneet hänen sanomansa: "Me tiedämme (Muhammed), että heidän puheensa sinua totisesti surettavat" (jae 33), mutta he ovat "kuuroja, mykkiä ja pimeyden vallassa" eivätkä siksi uskoisi vaikka heille näytettäisiin suuria tunnusmerkkejä (jakeet 35, 37). Se että Allah täydellisessä kirjassaan, joka on ollut olemassa ikuisesti, on niin huolehtivainen profeetastaan ja tämän murheesta tultuaan torjutuksi, on hurskaille muslimeille jälleen osoitus Muhammedin tärkeydestä ja erityisasemasta. Allahin huolenpidosta Muhammedia kohtaan tuli ponnahduslauta Muhammedin ylistykselle islamin mystillisessä perinteessä. Persialainen sufimystikko Mansur Al-Hallaj (858-922) sanoi, että Allah "ei ole luonut mitään, mikä on hänelle rakkaampaa kuin Muhammed ja hänen perheensä." Persialainen runoilija Rumi (Jalal al-Din Muhammad Rumi, 1207-1273) sanoi, että islamin Profeetan hiki oli kuin ruusujen tuoksu.
"Ruusujen juuri ja oksa on
Mustafan [s.o. Muhammed] ihana hiki
Ja hänen voimastaan ruusu kasvaa
kasvaa täydeksi kuuksi"
Samoin eräs nykyinen arabikirjoittaja esitti, että Allah "loi Muhammedin ruumiin niin ylittämättömän kauniiksi, ettei sellaista oltu nähty ennen tai jälkeen. Jos Profeetan koko kauneus paljastettaisiin silmiemme edessä, sen loistoa ei kukaan voisi kestää."
Jakeissa 40-49 Allah kertoo kuinka hän lähetti lähettiläitä kaikkialle maailmaan varoittamaan rangaistuksesta niille, jotka eivät usko. Sitten hän antaa Muhammedille ohjeet antaa monia varoituksia uskottomille (jakeet 55-58). Sen jälkeen hän painottaa absoluuttista ykseyttään (jae 59) ja julistaa kaikkivaltiuttaan: "Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kosteata eikä kuivaa, joka ei olisi selvästi (Jumalan) kirjoissa" (jae 59). (Samaten kohta "emme mitään ole jättänyt pois (luomislakiemme) kirjasta" (jae 38) tulkitaan joidenkin islaminoppineiden taholta viittavaan Lawhul Mahfuz:iin, Suojeltuun Tauluun, mihin Allah on kirjoittanut kaiken mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu, jopa pienimmät eläinten ja lintujen teot.) Allah käskee Muhammedia jättämään rauhaan ne, joiden "uskonto on leikintekoa ja ajanvietettä ja jotka maallinen elämä saa pauloihinsa" (jae 70).
Sitten hän kertoo siitä kuinka Abraham hylkäsi monijumalaisuuden puhumalla pakanallisten palvonnan kohteiden - tähdet, kuu ja aurinko - puutteellisuuksista (jakeet 74-83). Ne jotka yhdistävät Allahin kuu-jumalaan - esi-islamilaiseen sodan jumalaan - voivat panna merkille jakeen 77: "Ja kun hän näki kuun nousevan, sanoi hän: »Tämä kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hän: »Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan.»
Allah jatkaa edeltävää kertomusta Abrahamin kuvainpalvonnan torjumisesta luettelemalla muut islamin profeetat (muistetaan että Abraham oli muslimi Koraanin jakeen 3:67 mukaan): ennen Abrahamia Nooa, sitten Abrahamin lapset Iisak ja Jaakob, sitten Daavid, Salomo, Job, Joosef, Mooses, Aaron, Sakarias, Johannes Kastaja, Jeesus, Elias, Ismael, Elisa, Joona ja Loot (jakeet 84-90). Nämä ovat tietysti kaikki raamatullisia hahmoja, mutta näemme myöhemmin, että Koraani puhuu myös profeetoista, joita ei löydy Raamatusta. Joka tapauksessa Koraani asettaa Muhammedin raamatullisten profeettojen kruunuksi ja täydellistymäksi ja selittää eroavaisuudet Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja muiden tarinoissa sillä, että kristityt ovat väärentäneet omat kirjoituksensa.
Sitten Allah palaa taas painottamaan ykseyttään ja muun luomakunnan riippuvuutta hänestä (jakeet 91-103). Hän aloittaa syyttämällä jälleen juutalaisia siitä, että he eivät noudata Mooseksen heille antamaa ilmoitusta: he panivat "sen muistiin hajanaisina kirjoituksina" mutta eivät totelleet sitä (joista he "paljon salasivat")(jae 91). Allah nuhtelee niitä, jotka sanovat, ettei hän ole ilmoittanut mitään yhdellekään ihmiselle. As-Suyutin Ad-Durrul Manthurin mukaan tämä jae ilmoitettiin sen jälkeen, kun Muhammed oli härnännyt "tanakkaa" juutalaista oppinutta nimeltään Malik bin Sayf. Muhammed kysyi häneltä "Etkö ole lukenut Toorasta, että Allah inhoaa tanakoita oppineita?" Malik bin Sayf raivostui ja huusi: "Allahin nimeen! Jumala ei ole lähettänyt ylhäältä mitään kenellekään ihmisolennolle." Hänen purkaustaan lainataan ja moititaan jakeessa 91.
Koraani on "siunattu kirjoitus", joka vahvistaa aikaisemmat ilmoitukset. Se myös opastaa Muhammedia varoittamaan "kaupunkien äitiä" - Mekkaa - rangaistuksesta joka kohtaa niitä, jotka eivät käänny islamiin (jae 92) ja "sepittävät valhetta Jumalaa vastaan" (jae 93). Jokainen joutuu Allahin eteen alastomana ilman ketään auttajaa (jae 94). Allah kynäilee liikuttavan tarinan kuinka hän saa kaiken kasvamaan, lähettää sateen ja valvoo kaikkia asioita: "Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä" (jae 103). Kaunis jae kaikilla kielillä. Hän myös yrittää reductio ad absurdumia kristittyjen inkarnaatio-oppiin: "Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hänellä ei ole puolisoa?" (jae 101). Ibn Kathir kysyy: "Kuinka hänellä voisi olla luotujensa joukosta vaimo, joka olisi hänen Majesteettinsa arvoinen, kun ei ole ketään Hänen vertaistaan. Kuinka hänellä voisi olla lapsi? Totisesti Allah on liian Ylhäinen että hänellä olisi poika." Idea isyydestä ja poikuudesta ilman fyysistä siittämistä jää huomiotta.
Jakeissa 104-117 Allah käskee Muhammedia "kääntymään pois monijumalaisista" (jae 106), koska "jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan muita Hänen rinnalleen" ja se ei ole Muhammedin ongelma: "Me emme ole asettanut sinua heidän vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijansa" (jae 107). Muslimeja kielletään häpäisemästä uskottomien jumalia, jotteivät he häpäisisi Allahia (jae 108); As-Suyutin Lubabun Nuqulin mukaan Allah ilmoitti tämän jakeen vastauksena sattumukseen, kun pakanat vastasivat Muhammedin pilkkaan heidän jumaliaan kohtaan pilkkaamalla puolestaan Allahia. Jokaisella profeetalla on vastustajia - paholaisia, jotka ovat sekä ihmisiä että jinnejä (jae 112). Jinnit (sanasta jinn tulee englannin sana "genie") ovat henkiä, jotka voivat nähdä ihmiset, mutta ihmiset eivät voi nähdä heitä. Myös heille on Allah lähettänyt sanantuojia (jae 130).
Sitten Allah kieltää syömästä lihaa ellei sen ylle ole lausuttu Allahin nimeä (jakeet 118-121); tämä on perusta lihan halal-käsittelylle, joka määrää, että kaulavaltimo, henkitorvi ja ruokatorvi katkaistaan sen jälkeen, kun teurastaja on lausunut "Allahin nimeen." Sitten veri valutetaan pois. Muslimit ovat "monijumalaisia" elleivät he noudata tätä (jae 121). Ibn Kathirin mukaan tämä tarkoittaa "jos käännytte pois Allahin käskyistä ja Laeista ja noudatatte jonkun muun käskyjä, pitäen parempana muuta kuin mitä Allah on määrännyt, se on shirk." (Shirk on tietysti kaikista suurin synti, kumppanaiden asettaminen Allahin rinnalle.) Tämä on yksi syy miksi demokratialla on ollut vaikeuksia juurtua islamilaisiin valtioihin.
Sen jälkeen Allah palaa uppiniskaisiin uskottomiin, jotka vaativat tunnusmerkkejä Allahilta, mutta eivät uskoisi vaikka heille ne näytettäisiin (jakeet 122-134). Se että tuleeko jostakin muslimi riippuu yksinomaan siitä haluaako Allah johtaa hänet islamiin vai harhaan (jae 125). "Oikeaa tietä" seuraamalla (jae 126) muslimit saavat Allahin suojelijakseen (jae 127). Jakeissa 128-131 Allah kohdistaa puheensa sekä jinneille että ihmisille varoittaen heitä samasta tuomiosta. Ibn Jarir ja Dhahak sanovat, että jinneille lähetettiin jinniprofeettoja; toisaalta Mujahid ja Ibn Jurayj ovat sitä mieltä, että jinnit kuuntelivat ihmisprofeettoja. Se on yleisempi käsitys.
Seuraavaksi Allah kritisoi monia pakanallisia käytäntöjä, erityisesti lasten surmaamista (jakeet 137, 140). "Älkää tuhlatko" (jae 141) viittaa Ibn Jurayjin mukaan liialliseen hyväntekeväisyyteen: "Tämä Aya ilmoitettiin koskien Thabit vin Qays bin Shammasia, joka poimi taatelipalmunsa hedelmät. Sitten hän sanoi itsekseen: 'Tänään syötän jokaisen, joka tulee luokseni'. Niinpä hän ruokki heitä kunnes ilta tuli ja kaikki taatelit oli syöty." Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että siinä yksinkertaisesti kielletään muslimeja olemasta tuhlaavaisia. Jakeissa 142-144 Allah kieltää joitakin pakanallisia eläinten käyttöön liittyviä tapoja.
Jakeissa 146 ja 147 Allah luettelee juutalaisten ruokasäännökset. Allah sanoo Muhammedille, että jos juutalaiset väittäisivät hänen valehdelleen näistä, hänen tulisi vastata: "Herranne on armossaan runsas, kuitenkaan ei Hänen ankaruutensa jätä rauhaan väärintekijöitä." Ibn Kathir huomauttaa, että "Allah liittää Koraanissa usein uhkaukseen rohkaisun."
Suura päättyy viimeiseen vetoomukseen uskottomille jakeissa 148-165. Ibn Mas'udin mukaan jakeet 151-153, yhteenveto siitä mikä on kiellettyä islamissa, muodostaa "Allahin Lähettilään sinetöimän viimeisen tahdon ja testamentin." Tappaminen on kiellettyä, koska Allah teki elämän pyhäksi, "paitsi lain nojalla" (jae 151). Mitä se tarkoittaa? Muhammed selitti, että "muslimin verta...ei saa vuodattaa muuten kuin kolmessa tapauksessa: Qisa [verikosto] murhasta; kun naimisissa oleva henkilö on laittomassa yhdynnässä; ja kun joku kääntyy pois islamista ja jättää muslimit [apostaasi]." Niinpä aviorikos, apostaasi ja verikosto ovat ainoat perustelut ihmisen tappamiselle. Jakeet 153 ja 161 toistavat, että islam on oikea tie.
Allah koettelee "teitä sen suhteen, mitä on teille antanut" (jae 165). Muhammed selitti tätäkin jaetta: "Totisesti tämä elämä on kaunis ja viheriöivä ja Allah antoi teidän elää sukupolvesta sukupolveen nähdäkseen mitä te tekisitte. Se vuoksi varokaa tätä elämää ja varokaa naisia, sillä ensimmäinen Israelin Lasten tuomio johtui naisista."
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
Sitten Allah palaa taas painottamaan ykseyttään ja muun luomakunnan riippuvuutta hänestä (jakeet 91-103). Hän aloittaa syyttämällä jälleen juutalaisia siitä, että he eivät noudata Mooseksen heille antamaa ilmoitusta: he panivat "sen muistiin hajanaisina kirjoituksina" mutta eivät totelleet sitä (joista he "paljon salasivat")(jae 91). Allah nuhtelee niitä, jotka sanovat, ettei hän ole ilmoittanut mitään yhdellekään ihmiselle. As-Suyutin Ad-Durrul Manthurin mukaan tämä jae ilmoitettiin sen jälkeen, kun Muhammed oli härnännyt "tanakkaa" juutalaista oppinutta nimeltään Malik bin Sayf. Muhammed kysyi häneltä "Etkö ole lukenut Toorasta, että Allah inhoaa tanakoita oppineita?" Malik bin Sayf raivostui ja huusi: "Allahin nimeen! Jumala ei ole lähettänyt ylhäältä mitään kenellekään ihmisolennolle." Hänen purkaustaan lainataan ja moititaan jakeessa 91.
Koraani on "siunattu kirjoitus", joka vahvistaa aikaisemmat ilmoitukset. Se myös opastaa Muhammedia varoittamaan "kaupunkien äitiä" - Mekkaa - rangaistuksesta joka kohtaa niitä, jotka eivät käänny islamiin (jae 92) ja "sepittävät valhetta Jumalaa vastaan" (jae 93). Jokainen joutuu Allahin eteen alastomana ilman ketään auttajaa (jae 94). Allah kynäilee liikuttavan tarinan kuinka hän saa kaiken kasvamaan, lähettää sateen ja valvoo kaikkia asioita: "Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä" (jae 103). Kaunis jae kaikilla kielillä. Hän myös yrittää reductio ad absurdumia kristittyjen inkarnaatio-oppiin: "Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hänellä ei ole puolisoa?" (jae 101). Ibn Kathir kysyy: "Kuinka hänellä voisi olla luotujensa joukosta vaimo, joka olisi hänen Majesteettinsa arvoinen, kun ei ole ketään Hänen vertaistaan. Kuinka hänellä voisi olla lapsi? Totisesti Allah on liian Ylhäinen että hänellä olisi poika." Idea isyydestä ja poikuudesta ilman fyysistä siittämistä jää huomiotta.
Jakeissa 104-117 Allah käskee Muhammedia "kääntymään pois monijumalaisista" (jae 106), koska "jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan muita Hänen rinnalleen" ja se ei ole Muhammedin ongelma: "Me emme ole asettanut sinua heidän vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijansa" (jae 107). Muslimeja kielletään häpäisemästä uskottomien jumalia, jotteivät he häpäisisi Allahia (jae 108); As-Suyutin Lubabun Nuqulin mukaan Allah ilmoitti tämän jakeen vastauksena sattumukseen, kun pakanat vastasivat Muhammedin pilkkaan heidän jumaliaan kohtaan pilkkaamalla puolestaan Allahia. Jokaisella profeetalla on vastustajia - paholaisia, jotka ovat sekä ihmisiä että jinnejä (jae 112). Jinnit (sanasta jinn tulee englannin sana "genie") ovat henkiä, jotka voivat nähdä ihmiset, mutta ihmiset eivät voi nähdä heitä. Myös heille on Allah lähettänyt sanantuojia (jae 130).
Sitten Allah kieltää syömästä lihaa ellei sen ylle ole lausuttu Allahin nimeä (jakeet 118-121); tämä on perusta lihan halal-käsittelylle, joka määrää, että kaulavaltimo, henkitorvi ja ruokatorvi katkaistaan sen jälkeen, kun teurastaja on lausunut "Allahin nimeen." Sitten veri valutetaan pois. Muslimit ovat "monijumalaisia" elleivät he noudata tätä (jae 121). Ibn Kathirin mukaan tämä tarkoittaa "jos käännytte pois Allahin käskyistä ja Laeista ja noudatatte jonkun muun käskyjä, pitäen parempana muuta kuin mitä Allah on määrännyt, se on shirk." (Shirk on tietysti kaikista suurin synti, kumppanaiden asettaminen Allahin rinnalle.) Tämä on yksi syy miksi demokratialla on ollut vaikeuksia juurtua islamilaisiin valtioihin.
Sen jälkeen Allah palaa uppiniskaisiin uskottomiin, jotka vaativat tunnusmerkkejä Allahilta, mutta eivät uskoisi vaikka heille ne näytettäisiin (jakeet 122-134). Se että tuleeko jostakin muslimi riippuu yksinomaan siitä haluaako Allah johtaa hänet islamiin vai harhaan (jae 125). "Oikeaa tietä" seuraamalla (jae 126) muslimit saavat Allahin suojelijakseen (jae 127). Jakeissa 128-131 Allah kohdistaa puheensa sekä jinneille että ihmisille varoittaen heitä samasta tuomiosta. Ibn Jarir ja Dhahak sanovat, että jinneille lähetettiin jinniprofeettoja; toisaalta Mujahid ja Ibn Jurayj ovat sitä mieltä, että jinnit kuuntelivat ihmisprofeettoja. Se on yleisempi käsitys.
Seuraavaksi Allah kritisoi monia pakanallisia käytäntöjä, erityisesti lasten surmaamista (jakeet 137, 140). "Älkää tuhlatko" (jae 141) viittaa Ibn Jurayjin mukaan liialliseen hyväntekeväisyyteen: "Tämä Aya ilmoitettiin koskien Thabit vin Qays bin Shammasia, joka poimi taatelipalmunsa hedelmät. Sitten hän sanoi itsekseen: 'Tänään syötän jokaisen, joka tulee luokseni'. Niinpä hän ruokki heitä kunnes ilta tuli ja kaikki taatelit oli syöty." Toiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että siinä yksinkertaisesti kielletään muslimeja olemasta tuhlaavaisia. Jakeissa 142-144 Allah kieltää joitakin pakanallisia eläinten käyttöön liittyviä tapoja.
Jakeissa 146 ja 147 Allah luettelee juutalaisten ruokasäännökset. Allah sanoo Muhammedille, että jos juutalaiset väittäisivät hänen valehdelleen näistä, hänen tulisi vastata: "Herranne on armossaan runsas, kuitenkaan ei Hänen ankaruutensa jätä rauhaan väärintekijöitä." Ibn Kathir huomauttaa, että "Allah liittää Koraanissa usein uhkaukseen rohkaisun."
Suura päättyy viimeiseen vetoomukseen uskottomille jakeissa 148-165. Ibn Mas'udin mukaan jakeet 151-153, yhteenveto siitä mikä on kiellettyä islamissa, muodostaa "Allahin Lähettilään sinetöimän viimeisen tahdon ja testamentin." Tappaminen on kiellettyä, koska Allah teki elämän pyhäksi, "paitsi lain nojalla" (jae 151). Mitä se tarkoittaa? Muhammed selitti, että "muslimin verta...ei saa vuodattaa muuten kuin kolmessa tapauksessa: Qisa [verikosto] murhasta; kun naimisissa oleva henkilö on laittomassa yhdynnässä; ja kun joku kääntyy pois islamista ja jättää muslimit [apostaasi]." Niinpä aviorikos, apostaasi ja verikosto ovat ainoat perustelut ihmisen tappamiselle. Jakeet 153 ja 161 toistavat, että islam on oikea tie.
Allah koettelee "teitä sen suhteen, mitä on teille antanut" (jae 165). Muhammed selitti tätäkin jaetta: "Totisesti tämä elämä on kaunis ja viheriöivä ja Allah antoi teidän elää sukupolvesta sukupolveen nähdäkseen mitä te tekisitte. Se vuoksi varokaa tätä elämää ja varokaa naisia, sillä ensimmäinen Israelin Lasten tuomio johtui naisista."
Suomennettu Robert Spencerin blogista Blogging the Qur’an
Karjan suura: http://www.islamopas.com/koraani/006.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti