POLIITTISEN ISLAMIN JUURET: MEDINA
Ymmärtääksemme poliittista islamia meidän on tunnettava profeetta Muhammadin elämä ja Koraanin rakenne. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammad syntyi Mekassa vuonna 570. Hänen kerrotaan saaneen profetiansa vuonna 610. Enkeli Gabriel lausui Muhammadille säkeitä, jotka tämä toisti ääneen. Toisin kuin Raamatussa, missä Jumalaa harvoin siteerataan sanatarkasti, Koraanin katsotaan olevan Jumalan suorasanaista puhetta.
Ensimmäiset kymmenen vuotta Muhammad saarnasi Mekassa monoteistista uskontoa, uskoa yhteen Jumalaan. Mekan Muhammad oli saarnamies, jolla ei ollut aikomusta rakentaa poliittista tai sotilaallista järjestelmää. Muhammad kuitenkin epäonnistui yrityksessään saada Mekan arabiheimot luopumaan omista jumalistaan. Muhammadia ja hänen pientä seuraajiensa joukkoa pilkattiin. Muhammad sai osakseen huomattavaa vastustusta saarnatessaan yksijumalaisuutta monijumalaisessa kaupungissa. Ristiriidat kärjistyivät ja Muhammad jätti synnyinkaupunkinsa taakseen ja asettui lopulta Medinaan. Tämä maastamuutto, hijra, on keskeinen asia islamissa, ja se keskeistä myös tämän päivän islamisaatiolle. Islamin kuukalenteri alkaa tästä Muhammadin ja hänen tovereidensa oma-aloitteisesta maanpaosta.
Medinassa islamista tuli uskonnon lisäksi kaikenkattava poliittinen järjestelmä. Medinassa Muhammadista tuli paitsi saarnamies, myös poliittinen johtaja, sotapäällikkö ja ylin tuomari. Tällöin sotaisesta jihadista tuli olennainen osa islamia. Vallihaudan taistelun jälkiselvittelyissä vuonna 627 "Muhammad otti vapauden kohdella ankarasti Banu Quraizaa ja teloitutti sen miehet ja möi naiset ja lapset orjiksi."
Elämänsä viimeisten yhdeksän vuoden aikana Muhammad kävi monia verisiä taisteluita valloittaakseen alueita ja ottaakseen sotasaalista taistelijoilleen. Kuten Princetownin professori Michael Cook huomautti: "Vääräuskoisia vastaan taistelemisen historiallinen tärkeys...tuli näin kirjatuksi islamin perustana oleviin kirjoituksiin. Kokonaisia sotataidon käsikirjoja kirjoitettiin perustuen Muhammadin johtamistaitoon ja Koraaniin kirjattuihin sotilaallisiin neuvoihin."
Islamin perimätiedossa sana "jihad" viittasi alunperin ainoastaan fyysiseen taisteluun Jumalan puolesta; vasta myöhemmin siihen liitettiin muita merkityksiä, kuten sisäinen hengellinen kilvoittelu. Koraanissa sana jihad viittaa useimmiten sotilaalliseen taisteluun.
SHARIA
Islamistinen maailmankuva tarkoittaa sen tunnustamista, että valtiota hallitaan Allahin määräysten mukaan; se on islamilainen valtio, jonka laki on sharia. Tässä maailmankuvassa sharia on jumalallinen ja sitä sovelletaan kaikkiin asioihin. Sharia-laki antaa määräyksiä muslimin ja Jumalan suhteesta, uskovaisen ja hänen lähimpiensä suhteista, muslimien maailmanlaajuisesta yhteisöstä ja kalifista sekä uskovien ja toisuskoisten yhteisöistä.
Se mitä me kutsumme shariaksi kehittyi islamilaisten lainoppineiden toimesta Muhammadin kuoleman jälkeen. Sharia-laki perustuu Koraaniin, haditheihin (Profeetan puheet), arvovaltaisiin Muhammadin elämäkertoihin (sira) sekä arvovaltaisiin Koraanin kommentaareihin (tafsir). Islamin ensimmäisten vuosisatojen aikana oppineet, jotka laativat sharian, päättelivät, että Medinassa ilmoitetut Koraanin säkeet menivät aikaisemmin Mekassa ilmoitettujen säkeiden edelle. Valitettavasti medinalaiset Koraanin säkeet ovat huomattavasti sotaisampia kuin aikaisemmin Mekassa ilmoitetut, joiden sisältö on enemmänkin hengellistä. Myöhemmät Koraanin säkeet sallivat muslimeille vähitellen enemmän ja enemmän sotilaallista toimintaa.
Islamistit, sekä väkivaltaiset että väkivallattomat, pyrkivät perustamaan uudelleen sharian hallitseman kalifaatin. Tärkein uskovaisen muslimin velvollisuus on saattaa sharia voimaan omassa perhepiirissään sekä ummassa (muslimien globaali yhteisö). Hänen tulee myös pyrkiä kutsumaan toisuskoisia islamiin harjoittaen dawaa [islamin lähetystyö] ja elämään sharian säännösten mukaisesti. Hänellä on lupa nousta kapinaan hallintoa vastaan, jos hallitsija rikkoo shariaa vastaan tai ei pyri levittämään islamia. Jos toisuskoiset estävät häntä harjoittamasta dawaa, tai jos he kieltäytyvät kääntymästä islamiin, hänellä on oikeus käydä jihadiin.
Sharian alaisuudessa kristityillä ja juutalaisilla on oikeus pitää halutessaan oma uskontonsa, mutta heidän on maksettava jizyaa, vain heiltä perittävää veroa, ja hyväksyttävä säännöt, jotka estävät heitä levittämästä omaa uskontoaan, avioituvan musliminaisten kanssa ja rakentamasta huomiota herättäviä uskonnollisia rakennuksia.
Nimitys "salafismi", jota nykyään käytetään kuvailemaan monia radikaaleja muslimeja, juontuu profeetta Muhammadin Medinan ajoilta. Muhammadin toverit, jotka lähtivät hänen kanssaan maanpakoon Mekasta, nähdään parhaimpana muslimien sukupolvena. Salafistit näkevät heidät omina roolimalleinaan.
Edellä sanottu on kuvaus siitä, miten islamilaisen valtion pitäisi toimia. Todellisuudessa tällaista valtiota on tuskin puhtaassa muodossaan koskaan ollutkaan. Koska lähteitä on vähän ja ne ovat epäluotettavia, tiedämme hyvin vähän Muhammadista ja islamin muodostumisesta. Islamin sivilisaation koko historia jää tämän kirjoituksen ulkopuolelle. On kuitenkin mahdotonta ymmärtää modernia poliittista islamia tutustumatta hieman historialliseen taustaan.
POLIITTISEN ISLAMIN PERUSTA
Muhammadin aikaisessa Medinassa miehet ja naiset eivät olleet lain edessä tasavertaisia. Uskonnollista vapautta ei siinä mielessä, miten me sen nykyään ymmärrämme, ollut olemassa. Islamista luopuminen (apostaasi) oli kuolemalla rangaista teko. Orjuus oli yleistä, laillista ja hyväksyttyä. Varkaudesta rangaistiin amputoimalla käsi. Avioliiton ulkopuolisesta seksistä rangaistiin ruoskimalla tai kivittämällä kuoliaaksi. Viinin juomisesta joutui ruoskituksi. Demokratiaa, vallan kolmijakoa tai lainsäädäntövallan rajoituksia ei tunnettu. Jihadia käytiin kaikkia ei-islamilaisia kansoja vastaan, kunnes ne joko kääntyivät islamiin tai maksoivat alamaisveroa. Päämääränä oli kollektiivinen alistuminen, ei yksilön vapaudet. Nämä konseptit kirjattiin sharian lakikäsikirjoihin ja ne pätevät yhä tänä päivänä. Abrogaatioperiaatteen mukaan islamilainen laki antoi etusijan "Medinan islamille" "Mekan islamin" kustannuksella.
Islamilainen maailma alkoi heikentyä länsivaltoihin verrattuna 1600-luvulta lähtien. Suurmogulit suistettiin vallasta ja osmanien valtakunta heikentyi. Sharia-laki pysyi samana. 1900-luvun alussa islamilaisen maailman heikkoudesta ja taantumisesta huolestuneilla muslimeilla oli kaksi vaihtoehtoa:
- Modernisointi uudistamalla shariaa itseään tai vähentämällä sen merkitystä lainsäädännössä, politiikassa, yhteiskunnallissa asioissa ja julkisessa elämässä (kuten Kemal Atatürk teki Turkissa)
- Esittää väite, että islamilaisen maailman taantuminen oli Jumalan rangaistus siitä, että sharia-lakia ei tarkasti noudatettu. "Ratkaisuna" oli yhteiskunnan "islamisoiminen" muuttamalla avaininstituutioita, kuten perhettä, koulutusjärjestelmää, työpaikkoja, ja lopulta lakijärjestelmää ja politiikkaa.
Yleisesti ottaen vaihtoehtoa kaksi kannattaneet islamilaiset aktivistit ovat voittaneet ideologisen taistelun - ainakin toistaiseksi. Jotkut järjestöt, kuten Hassan al-Bannan Muslimiveljeskunta (perustettu 1928) ovat sitoutuneet sharia-lain voimaan saattamiseen alhaalta ylös, muuttamalla islamilaista maailmaa "islamisoimalla" sen vähitellen yksilötasolla, perhepiirissä, koulutusjärjestelmässä, lakijärjestelmässä ja lopulta polittiisesti. Aikaa myöten Veljeskunta on yhä enenevässä määrin ottanut käyttöönsä sotilaallisia keinoja, salamurhia ja terrorismia.
Muslimiveljeskunnan jäsen Sayyid Qutb sanoi 1960-luvulla, että suuri osa niin sanottua islamilaista maailmaa, mukaan lukien hänen oma kotimaansa Egypti, oli vajonnut esi-islamilaisen tietämättömyyden (jahiliyyah) tilaan, koska sharia-lakia ei riittävästi sovellettu. Qutb oli sitäkin kriittisempi länsimaiden väitettyä moraalista rappiota kohtaan. Vaikka Egyptin hallitsijat siihen aikaan olivat muslimeja, he olivat suuntautumiseltaan sekulaareja ja kansallismielisiä. Qutb julisti hallinnon "uskonnottamaksi" ja vaati sotilaallista vastarintaa (jihad bis saif) sitä vastaan. Hänen kirjoituksensa ja ideologiansa vaikuttavat yhä väkivaltaisten islamistien ajatteluun, viisikymmentä vuotta hänen teloittamisensa jälkeen. Tänään Muslimiveljeskunnan tunnuslause on: "Allah on päämäärämme; Koraani on lakimme; Profeetta on johtajamme; jihad meidän tiemme; ja kuolema Allahin puolesta ylin tavoitteeme."
1960-luvulla Saudi-Arabian öljytulot sallivat wahhabilaisen papiston alkaa levittää ideologiaansa ympäri maailman. Rahoitus pääsi kunnolla vauhtiin vuoden 1979 islamististen fanaatikkojen Mekan piirityksen jälkeen. Piirityksen aikana saudi-kuningas pyysi saudien uskonnollista eliittiä tukemaan monarkiaa ja julistamaan kapinan laittomaksi. Vastalahjana hän lupasi käyttää miljardeja kuningaskunnan öljytuloista wahhabismin levittämiseen kaikkialle maailmaan.
Islamistinen Deoband-liike synnytti sillä välin 1900-luvun Etelä-Aasiassa sellaiset liikkeet kuin Tablighi Jama'at, Jama'at-I Islami ja Jam'iyyat-I ulama'i Islam (JUI, islamin oppineiden yhteisö), joka hallitsee suurinta osaa Pakistanin moskeijoista ja uskonnollisista oppilaitoksista. Deoband levittää poliittista islamia dawan avulla, usein naamioituna humanitaariseksi avuksi.
KOLMENLAISIA MUSLIMEJA
Tänä päivänä muslimien sosioekonomiset, poliittiset ja kulttuuriset ympäristöt eroavat suuresti eri puolella maailmaa, mutta uskon, että voimme asettaa maailman muslimit kolmeen eri ryhmään sen mukaan, kuinka he kokevat uskontonsa ja harjoittavat sitä.
Ensimmäinen ryhmä on kaikkein ongelmallisin - fundamentalistit, jotka haaveilevat hallinnosta, joka noudattaa shariaa, islamin uskonnollista lakia. He haluavat noudattaa islamia sellaisena kuin se oli 600-luvulla ja pitävät velvollisuutenaan pakottaa kaikki noudattamaan heidän versiotaan uskonnosta. Kutsun heitä "Medinan muslimeiksi", sillä he näkevät sharian pakottamisen kaikille muille uskonnollisena velvollisuutenaan, noudattaen profeetta Muhammadin esimerkkiä Medinassa. He käyttävät hyväkseen toisten muslimien kunnioitusta shariaa kohtaan jumalallisena lakina, joka menee maallisen lain edelle. Tämän perustan laskemisen jälkeen he voivat värvätä näitä ottamaan osaa jihadiin.
Toinen ryhmä - joka on selvä enemmistö koko maailman muslimeista - koostuu muslimeista, jotka ovat hartaita uskovaisia, mutta jotka eivät käytä väkivaltaa tai ole edes suvaitsemattomia toisuskoisia kohtaan. Kutsun tätä ryhmää "Mekan muslimeiksi". Perustava ongelma tässä rauhanomaisessa ja lakia kunnioittavassa ryhmässä on heidän haluttomuutensa myöntää, ja vielä vähemmän vastustaa, uskonnollisten tekstiensä antamaa oikeutusta suvaitsemattomuudelle ja väkivallalle.
Vastauksena kasvavaan islamilaiseen terrorismiin on nyt nousemassa myös kolmas ryhmä - islamilaiset reformistit, tai kuten itse kutsun heitä: "muuntautuvat muslimit" - jotka haluavat erottaa uskonnon politiikasta ja muista uudistuksista. Vaikka mukana on joitakin uskosta luopuneita, on suurin osa toisinajattelijoista muslimeja, ja jotkut heistä ovat uskonnollisia johtajia, jotka ovat ymmärtäneet, että heidän uskontonsa on muututtava, jotta sen seuraajat eivät joutuisi tuomituiksi jatkuvaan poliittisen väkivallan kierteeseen.
Islamin tulevaisuus ja maailman suhteet muslimeihin tullaan ratkaisemaan sillä kumpi vähemmistöryhmä - Medinan muslimit vai uudistajat - voittaa mekkalaisen enemmistön tuen.
MUSLIMIT EUROOPASSA
Neljäkymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten uskottiin yleisesti, että muslimien maahanmuutto Eurooppaan, joko "vierastyöläisinä", maahanmuuttajina tai pakolaisina, johtaisi heidän maallistumiseensa ja sulautumiseensa alkuperäisväestöön. Niiden amerikkalaisten, jotka uskovat näin käyvän Yhdysvalloissa, kannattaa huomata, että Euroopassa on tapahtunut juuri päin vastoin. Vuoden 2008 Berliiniläisen tiedekeskuksen tutkimus, jossa kyseltiin yli yhdeksäntuhannen eurooppalaisen muslimin mielipiteitä, osoittaa suurta kannatusta perinteiselle islamille. Tutkimusta tehneen Ruud Koopmansin mukaan "lähes 60 prosenttia ajattelee, että muslimien tulisi palata juurilleen, 75 prosenttia on sitä mieltä, että Koraania on mahdollista tulkita vain yhdellä tavalla ja muslimien on noudatettava sitä, ja 65 prosenttia sanoo, että uskonnolliset säännöt ovat tärkeämpiä kuin sen maan lait, missä he asuvat." Yli puolet (54 prosenttia) Euroopan muslimeista myös uskoo, että Länsi aikoo tuhota muslimikulttuurin.
MUSLIMIT AMERIKASSA
Pew Research Centerin arvion mukaan Yhdysvaltain muslimipopulaatio tulee kasvamaan tämän päivän 2,6 miljoonasta 6,2 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä, pääasiassa maahanmuuton ja keskimääräistä korkeamman syntyvyyden ansiosta. Vaikka se edustaakin vähemmän kuin kahta prosenttia USA:n koko väestöstä (1,7 prosenttia, tänä päivänä 0,8 prosenttia), se on absoluuttisesti enemmän kuin missään Euroopan maassa Ranskaa lukuunottamatta. Vuoteen 2030 mennessä USA:n muslimipopulaatio kasvaa voimakkaammin kuin missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa (lukuunottamatta kahta poikkeusta, jossa absoluuttiset lukumäärät ovat pieniä: Irlanti ja Suomi). Vuosittainen kasvu on yli kaksinkertainen Ranskaan verrattuna.
Vuoden 2011 Pew-raportin mukaan yli kolmannes Amerikan muslimimaahanmuuttajista vuosien 2010 ja 2030 välillä tulee vain kolmesta valtiosta: Pakistan, Bangladesh ja Irak. Toinen Pewn mielipidekysely kertoo, moniko näiden maiden asukkaista omaa mielipiteitä, joita useimmat amerikkalaiset pitävät ääriajatteluna. (Mielipidemittauksia ei ole saatavina kahdesta muusta suuresta tulijamaasta Somaliasta ja Iranista.)
Tutkimuksen kysymykseen muslimeille, jotka uskovat, että sharian tulisi olla heidän kotimaansa virallinen laki, kolme neljäsosaa pakistanilaisista ja melkein puolet bangladeshilaisista ja irakilaisista sanoo, että ne jotka luopuvat islamin uskosta, tulee teloittaa. Yli 80 prosenttia Pakistanin muslimeista ja noin kaksi kolmasosaa Bangladeshin ja Irakin muslimeista uskovat sharian olevan Jumalan ilmoitus. Vain pieni vähemmistö hyväksyisi, että heidän tyttärensä menisi naimisiin kristityn kanssa. Vain vähemmistö vastasi, että naisten kunniamurhat "eivät ole koskaan oikeutettuja". Enemmän kuin neljännes bangladeshin muslimeista ajattelee itsemurhapommitusten olevan usein tai joskus oikeutettuja islamin suojelemiseksi.
Ihmiset, joilla on tällaisia näkemyksiä, ovat meille uhka. Ei sen vuoksi, että he ryhtyisivät terroritekoihin meitä kohtaan. Useimmat eivät ryhtyisi. Tällaiset mielipiteet kuitenkin osoittavat vähintäänkin vastenmielisyyttä kaikkia kovalla työllä saavutettuja länsimaisten feministien ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta kampanjoivien saavutuksia vastaan, ja pahimmillaan valmiutta katsoa sormien läpi väkivaltaa ja uhkailua esimerkiksi uskosta luopuneita ja toisinajattelijoita kohtaan.
Ja todellakin, enemmän kuin viidennes amerikkalaisista muslimeista sanoo, että he tukevat paljon tai jonkin verran ääriajattelua Amerikan muslimiyhteisössä. Noin 20 prosenttia sanoo, että amerikan muslimien tulisi pysyä "erillään muusta Amerikan yhteiskunnasta". Puolet sanoo, että he pitävät itseään ensi sijassa muslimeina ja vasta sitten amerikkalaisina, huolimatta siitä, että kyselyyn vastanneista 81 prosenttia oli Yhdysvaltain kansalaisia.
Amerikassa on vielä historiallisista syistä johtuva ilmiö, jota ei esiinny Euroopassa: suuri osuus islamiin kääntyneistä on afroamerikkalaisia. He ovat dawa-verkoston tärkein kohderyhmä. Lähes neljännes (23 prosenttia) kaikista Amerikan muslimeista on käännynnäisiä ja monet heistä - hieman alle kaksi kolmannesta Kentuckyn yliopiston islamilaisten opintojen professorin Ihsan Bagbyn mukaan - afroamerikkalaisia. Institute of World Politicsin J. Michael Wallerin mukaan USA:n vangeista 17-20 prosenttia oli vuonna 2003 muslimeita, mutta useimmat heistä eivät olleet muslimeita vankilaan jouduttuaan. Hänen tutkimuksensa mukaan 80 prosenttia vangeista, jotka "tulivat uskoon" vankila-aikana, kääntyivät islamiin.
Amerikan vankiloiden menestyksellinen islamisoituminen on täydellinen esimerkki siitä, miten hyödytöntä keskittyminen "väkivaltaiseen ääriajatteluun" on. Terroriteot ovat vain oire perustavanlaatuisesta ideologisesta epidemiasta.
Osana ongelmaa ovat erilaiset järjestöt, jotka väittävät edustavansa Amerikan muslimeita. Vuonna 2011, jolloin Pew teki yksityiskohtaisen analyysinsa Amerikan muslimeista, lähes puolet (48 prosenttia) sanoi, että muslimijohtajat eivät olleet puhuneet riittävästi ääri-islamia vastaan; vain noin kolmannes (34 prosenttia) sanoi, että muslimijohtajat olivat tehneet riittävästi.
Ongelmana ei ole kuitenkaan vain riittämätön toiminta. Lähempi tarkastelu paljastaa, että monet muslimiyhteisöjen johtajat ovat itse asiassa sitoutuneet dawaan ja ovat siksi pikemminkin salaisesti jihadistien avustajia kuin heidän vastustajiaan.
---
Suomennettu Ayaan Hirsi Alin kirjasta The Challenge of Dawa http://www.hoover.org/sites/default/files/research/docs/ali_challengeofdawa_final_web.pdf
Lue myös Ayaan Hirsi Ali: Dawa ja poliittinen islam
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti