Salman Rushdie ja sananvapaus

Tänään Kansainvälisenä jumalanpilkkapäivänä on hyvä muistella Salman Rushdieta, jonka Iranin uskonnollinen johto tuomitsi kuolemaan, koska hän oli kirjoittanut kirjan, joka heidän mukaansa loukkasi islamia.

Kenelläkään ei ole sellaista oikeutta, ettei häntä saa loukata. Missään lukemassani julistuksessa ei ole mainittu sellaista oikeutta.

Jos olet loukkaantunut, se on sinun ongelmasi, ja sitä paitsi monet asiat loukkaavat monia ihmisiä.

Voin mennä kirjakauppaan ja osoittaa siellä monia kirjoja, joissa on omasta mielestäni hyvin epämiellyttäviä asioita. Mieleeni ei kuitenkaan juolahda polttaa kirjakauppaa maan tasalle. Jollet pidä kirjasta niin älä lue sitä.

Jos aloitat kirjan lukemisen ja huomaat sitten ettet pidä siitä, kukaan ei käske sinua lukemaan sitä loppuun.

Luet 600-sivuisen kirjan ja sen jälkeen sanot sen loukanneen sinua syvästi; oletpa todella nähnyt paljon vaivaa, jotta voisit loukkaantua.

- Salman Rushdie

Wikipedia kertoo Rushdien saamasta kuolemantuomiosta näin:

Rushdien tunnetuin teos lienee kuitenkin 1988 ilmestynyt Saatanalliset säkeet, joka on satiirinen kuvaus Intiasta, islamista ja maahanmuuttajien osasta Ison-Britannian välillä rasistisessa maailmassa. Kirja sisältää väitetysti islamia halventavia kohtia, vaikka ne ovat mukana vain sivujuonteena. Kirjan brutaaliudessaan huomiota herättävin kohtaus esittää brittiläisten poliisien väkivaltaista hyökkäystä muslimisiirtolaisen kimppuun. Iranin uskonnollinen johtaja ajatolla Ruhollah Khomeini tulkitsi Rushdien syyllistyneen kirjassa jumalanpilkkaan ja antoi helmikuussa1989 fatwan, jolla hän käytännössä tuomitsi kirjailijan kuolemaan. Tuomion julistamisen jälkeen muslimit polttivat Rushdien kirjoja julkisesti eri puolilla maailmaa ja monissa muslimimaissa syntyi väkivaltaisia mellakoita.

Länsimaissa tapaus herätti vastalausemyrskyn ja mm. Euroopan yhteisön jäsenmaat kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Iranista. Monet länsimaiset islamilaisyhteisöt sanoutuivat irti tappokäskystä, vaikka paheksuivatkin Rushdien teosta. Suomen silloinen ulkoministeri Pertti Paasio esitti Iranin Helsingin-suurlähettiläälle Suomen virallisen vastalauseen Rushdielle langetetun tuomion johdosta.

Monissa maissa tapaus tulkittiin merkiksi Iranin sisäisestä valtataistelusta ja Iranin pyrkimyksestä korostaa arvovaltaansa islamilaisessa maailmassa. Brittiläisen kirjailijan Martin Amisinmukaan Rushdie "katosi etusivulle": lehdet kirjoittivat Rushdiesta päivittäin, mutta piileskelevää kirjailijaa itseään ei näkynyt missään. Khomeinin seuraaja Ali Khamenei uudisti Rushdien kuolemantuomion helmikuussa 1990. 

(Jos tämä tapahtuisi nykyaikana Suomessa, niin kirjailija joutuisi leivättömän pöydän ääreen uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Väki kokoontuisi torille "Kuulkaapas nyt" mielenosoitukseen ja poliitikot irtisanoutuisivat kilvan Rushdien kirjoittelusta. Kirjan julkaisu kiellettäisiin ja kirjailija erotettaisiin kirjailijaliitosta, urheiluseurasta ja kultapossukerhosta. Jari Tervo kutsuisi Helsingin Sanomien erikoishaastattelussa Rushdieta autistiseksi roskakirjailijaksi.)

Saatanallisista säkeistä kertoo Jaakko Hämeen-Anttila kirjassaan Johdatus Koraaniin näin:

Tässä yhteydessä kannattaa mainita kuuluisa episodi Muhammadin uralla, niin sanotut saatanalliset säkeet. Tiettyjen perimätietojen mukaan Muhammad sai paineen ja painostuksen alaisena ilmestyksen, joka käsitteli Mekassakin palvotun kolmen jumalattaren (Allat, al-Uzza, Manat) asemaa. Saatana sai kuitenkin sujautetuksi ilmestyksen loppuun jakeen, joka antoi näille jumalattarille jonkinlaisen välittäjäaseman. Muhammadia kuunnelleet pakanat ilahtuivat ja olivat valmiit tunnustamaan Muhammadin profeetaksi saatuaan näin varmistuksen jumalattariensa aseman säilymisestä. Tiedot sovusta levisivät Etiopiaan saakka, ja osa sinne paenneista muslimeista lähti takaisin kohti Mekkaa. Kun he olivat vielä matkalla, Muhammad sai Jumalalta uuden ilmestyksen, jossa jumalattarien asema Allahin tyttärinä kiistettiin, ja samalla Muhammadille kerrottiin, että esinmmäinen ilmestys oli Saatanalta peräisin. Muhammad peruutti "saatanalliset säkeet", ja välit pakanalliseen aristokratiaan kiristyivät uudelleen.

Neljä pakolaista sai turvapaikan Sveitsistä

3.9.2016 Istanbul, Turkki (Morning Star News)

Neljä koptilaista nuorta, jotka on tuomittu Egyptissä vankeuteen islamin loukkaamisesta ja jotka olivat paenneet tuomiotaan Turkkiin, lensivät syyskuun ensimmäisenä Sveitsiin hakemaan turvapaikkaa.

Morning Starille antamassaan haastattelussa pojat sanovat, että he tekivät videonsa ennen kuin ISIS julkaisi videon massateloituksesta, jota heidän väitettiin pilkanneen, ja että he eivät olleet silloin edes kuulleet järjestöstä.

Vasemmalta oikealle: Moller Yasa, Klenton Faragalla, Bassem Younan ja Albir Shehata
Istanbulin Ataturkin lentokentällä 1.9.2016. (Morning Star News)

Kun pojat oli tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen, he pakenivat Egyptistä huhtikuussa ja kristillisten- sekä ihmisoikeusjärjestöjen avulla heidän onnistui asua viisi kuukautta salaisessa turvatalossa Turkissa. Kaksi viikkoa sitten he kaikki saivat humanitaarisen viisumin "erityisten olosuhteiden vallitessa" Sveitsiin, mistä he hakevat turvapaikkaa.

Albir Shehata, 17, kertoo Morning Starille, että koettelemus oli epäoikeudenmukainen ja kamala, mutta mahdollisuus aloittaa alusta Sveitsissä antaa heille toivoa.

"Egyptissä ketään ei rangaista kristittyjen pilkkaamisesta", Shehata sanoo. "Ei ollut mitään syytä joutua kohdelluksi sillä tavalla niin naurettavan asian takia. Se oli vain pelleilyä opettajan kanssa. Mutta nyt minulla on mahtava fiilis, koska tunnen, että minulla on mahdollisuus parempaan elämään kuin mitä minulla oli Egyptissä, sillä Egyptissä tulevaisuuteni oli murskana. Sveitsissä meillä on mahdollisuus yrittää uudestaan."

Tuomari antoi helmikuun 25. päivä tuomion, että Shehata, Klenton Faragalla, 18, Moller Yasa, 17, ja Bassem Younan, 17, kaikki Al-Nasiyahin kylästä Ylä-Egyptistä, että he joutuvat vankilaan pykälän 98F "Taivaallisen Uskonnon Pilkkaamisesta" perusteella kuvattuaan videon matkapuhelimella.

32 sekuntia kestävällä videolla Shehata esiintyy muutaman sekunnin suorittamassa salatia, hurskaiden muslimien viisi kertaa päivässä harjoittamaa rukousrituaalia. Juuri ennen kuin video päättyy, Younan pitelee kättään kuin se olisi puukko ja vetää sen Shehatan kaulan yli. Kaksi muuta poikaa vain vilkuttavat kuvaajalle ja muille pojille.

Poikien opettaja, 43-vuotias Gad Younan (ei sukua Bassem Younanille), kuvasi videon matkapuhelimellaan helmikuun 14., 2015 kristittyjen leirillä. Gad Younan kuvasi kaikkia huoneessa olijoita, eikä ainoastaan näitä poikia, ja Shehata ja Bassem Younan sanovat, ettei heillä ollut tarkoitus pilkata islamia millään tavalla; he vain yrittivät saada opettajan huomion huoneessa, joka oli täynnä kristittyjä pelleilijöitä.

Gad Younan kadotti myöhemmin puhelimensa ja huhtikuun 6., 2015, eräs muslimi heidän kylästään löysi sen ja katsoi videon.

Sana videosta levisi nopeasti Al-Nasriyahissa. Seuraavana päivänä joukko muslimeja teki ilmoituksen poliisille ja 8.4. raivostuneiden muslimien väkijoukko alkoi riehua kylässä hakaten jokaisen koptin jonka saivat käsiinsä.

Mellakointi jatkui kolme päivää kun läheisten kylien muslimit tulivat Al-Nasriyahiin liittyäkseen ryöstelyyn. Ainakin 15 kauppaliikettä vahingoitettiin tai tuhottiin. Väkijoukot kulkivat Al-Nasriayahin kaduilla huutaen islamilaisia tunnuslauseita ja vaatien kaikkien kristittyjen karkottamista kylästä.

Mellakoinnin aikana neljä poikaa pelkäsivät henkensä puolesta. Useita kertoja väkijoukko ympäröi heidän kotinsa ja vaativat heidän kuolemaansa. Shehata kertoo kuulleensa kuinka ihmiset ulkona riitelivät siitä kenellä olisi suurin oikeus tappaa hänet.

"Ihmiset riitelivät siitä kuka saisi siunauksen ja kunnian tappaa minut, tai pitäisikö heidän kaikkien yhdessä tehdä se saadakseen kukin osansa siunauksesta", hän kertoo.

Jopa mellakoinnin päätyttyä väkijoukot välillä marssivat kaduilla pelotellen kopteja.

Opettaja pidätettiin 7.4.2015 kotoaan, päivä sen jälkeen kun puhelin oli löytynyt, ja 9.4. pojat onnistuivat pääsemään kaupungintalolle, kun mellakoinnissa oli taukoa. Sotilaat veivät heidät poliisiasemalle kerrottuaan heille, että he saisivat viranomaisilta nuhteet ja sitten he saisivat mennä. Pojat joutuivat kuitenkin koviin kuulusteluihin, heitä hakattiin ja heidät heitettiin vankilaan.

Vankilan olosuhteet olivat kovat. Sen lisäksi, että he saivat syödäkseen lähinnä vain pilaantuneita keitettyjä munia ja leipää, Faragalla sanoo vanginvartijoiden tarjonneen toisille vangeille palkkioita heidän hakkaamisestaan, mitä he tekivätkin säännöllisesti. Vartijat ja vangit myös yrittivät pakottaa heidät kääntymään islamiin.

"Kun minut pantiin ensimmäisenä päivänä selliin, vartija sanoi heille: 'nämä pojat ovat rohjenneet loukata islamia - näyttäkää heille miten me kohtelemme sellaisia, jotka loukkaavat pyhää uskontoamme'", Faragalla kertoo.

Kovan kohtelun keskellä jotkut vangit kuitenkin suojelivat poikia väkivallalta ja varmistivat, että he saivat riitävästi ruokaa.

"Jumala todella piti meistä huolta", Shehata sanoo.

Kun oikeuskäsittely alkoi, pojat lopulta vapautettiin 10.000:n Egyptin punnan takuita vastaan. Shehata, Yasa ja Younan viettivät hieman yli 50 päivää vankilassa. Faragallan vankeus kesti 63 päivää.

"Jouduimme aikuisten vankilaan, mutta olimme vain lapsia", Faragalla sanoo. "Näimme kuinka ihmiset polttivat hashista ja käyttivät muita huumeita."


Omituinen oikeudenkäynti

Pojat sanovat alusta alkaen näyttäneen siltä, että oikeuden tuomio oli ennalta määrätty.

Opettaja oli karkotettu kaupungista "sovinnontekokokouksen" aikana. Ottaen karkotuksen huomioon ja peläten, että heidät tapettaisiin heidän odottaessaan oikeudenkäyntiä, neljä epäiltyä piiloutuivat melkein saman tien päästyään vapauteen takuita vastaan.

Yasa ja Younan pakenivat lomakaupunki Sharm El Sheikhiin, kun taas Shehata piiloutui Punaisen meren rannalla sijaitsevaan Hurghadaan.

Faragalla joutui viettämään melkein koko seuraavan vuoden pakomatkalla nukkuen Kairon ja Alexandrian kaduilla. Kirkoissa, joissa hänet oli aikaisemmin tunnettu, kieltäydyttiin antamasta hänelle turvapaikkaa, mikä johtui lähinnä pelosta, hän sanoo.

Pojilla ei ollu juuri sanottavaa puolustuksessaan. He kertovat, että heidän puolustusasianajajansa, yrittäessään saada heille myötätuntoa, väitti heidän tehneen pilaa ISISin terroristien videosta, jossa nämä leikkasivat 20 koptikristityn päät irti Libyassa. Pojat kiistävät tämän jyrkästi Morning Starille.

He sanovat, ettei heillä ollut tapana seurata uutisia säännöllisesti eivätkä he tienneet koko terroristijärjestön olemassaolosta saati tuosta joukkomurhasta. He sanovat, että asianajajan väite oli täysin tuulesta temmattu sillä video oli kuvattu jo ennen kuin ISIS julkaisi kuuluisan videonsa.

Heidän asianajajansa väitteen vuoksi, että ISIS olisi ollut poikien pilan kohde, asiaa käsiteltiin laajasti Egyptin ja ulkomaiden mediassa.

Videosta on levitetty paljon väärää tietoa Egyptissä, he sanovat. Huhujen mukaan kyseessä olisi muka elokuvan traileri, tai että se olisi vain pätkä tunnin mittaisesta videosta.

Poikien mukaan heidän asianajajansa kertoi heille, että heidät vankilaan tuominnut tuomari ei edes katsonut kyseistä videota, lisäten että ainut viranomainen, joka on nähnyt videon on tuomari, joka määräsi heidät vapautettavaksi takuita vastaan.

Pojat olivat järkyttyneitä kuullessaan, että heidät on tuomittu viideksi vuodeksi vankilaan.

"Olin shokissa; en voinut uskoa sitä, olin aivan ihmeissäni", Shehata sanoo.

Faragalla sanoo, että hän luuli Yasan laskevan leikkiä, kun tämä kertoi tuomiosta.

"Luulin sitä vitsiksi ja että meidät on vapautettu syytteistä", hän sanoo.


Pako Egyptistä

Huhtikuun alussa pojat jättivät piilopaikkansa, livahtivat pois Egyptistä ja pakenivat Turkkiin.

Yksityiskohtia heidän paostaan Egyptin viranomaisilta ei voida julkaista turvallisuussyistä.

Huolimatta siitä, että Istanbulin tapaisessa suurkaupungissa heidän oli mahdollista pysyä tuntemattomina, kerran eräs Turkissa matkaileva egyptiläinen muslimi tunnisti heidät. Pojat kärsivät myös sortoa turkkilaisten taholta, jotka ensin olettivat heidän olevan muslimeja heidän lähi-itäläisen ulkonäkönsä vuoksi, mutta jotka raivostuivat, kun saivat tietää heidän olevan kristittyjä. Erään kerran turkkilainen mies hyökkäsi Shehatan kimppuun kadulla missä hän asui, kun hän sai tietää ettei Shehata ollut muslimi.

Pojat joutuivat myös sorretuiksi kun etsivät työtä. Aina kun he kysyivät työtä kauppiailta tai liikemiehiltä, heiltä kysyttiin ovatko he muslimeja, pojat kertovat. Kun pojat sanoivat etteivät ole, heidät käännytettiin heti pois.

"Se oli hyvin loukkaavaa; joskus valehtelimme, ettemme olisi joutuneet nolatuiksi", Faragalla sanoo.

Shehata sanoo pitäneensä ristiriipustaan paidan päällä tullessaan Turkkiin, mutta saamansa kohtelun vuoksi hän pitää sitä nyt paidan alla.

"Risti ei ole koskaan ollut häpeä", hän sanoo, "Olen ylpeä rististä, mutta Egyptissä sitä pidettiin paheksuttavana. Turkissa asia näyttää olevan samoin."

Huhtikuun lopussa pojat rekisteröityivät YK:hon hakeakseen pakolaisasemaa. Rekisteröinnin jälkeen yksi ihmisoikeusjärjestö ja ainakin kaksi kristillistä järjestöä työskentelivät itsenäisesti ja hienovaraisesti kansainvälisten kanavien kautta saadakseen heille viisumin potentiaaliseen isäntämaahan, josta he voisivat saada pysyvän turvapaikan. Daniel Hoffman, Middle East Concern:in (MEC) - yksi niistä järjestöistä jotka yrittivät saada pojille turvapaikan - johtaja sanoo Sveitsin vastanneen pyyntöön täysin eri tavalla kuin muut maat, joihin he olivat ottaneet yhteyttä.

"Olemme kiitollisia Sveitsin viranomaisille ja yhteistyökumppaneillemme Sveitsissä, jotka auttoivat saamaan heidät Sveitsiin", Hoffman sanoo. "Otimme yhteyttä moniin maihin, jotta he sallisivat näiden poikien tulla maahan YK:n prosessin ulkopuolelta, mutta Sveitsi oli ensimmäinen ja ainut maa, joka vastasi myöntävästi."

Hoffman sanoo, että tavallisesti MEC:in tavoitteena on auttaa vainottuja kristittyjä elämään turvallisesti omassa maassaan. Tässä tapauksessa nuoret olivat kuitenkin jo lähteneet Egyptistä ennen kuin he pyysivät MEC:in apua.

Kaksi isäntäperhettä Thunissa ottaa pojat huostaansa.


Kovaa kritiikkiä

Pojat liittyvät nyt niiden koptien joukkoon, jotka ovat joutuneet luopumaan elämästään jumalanpilkkalakien takia. Egyptiläinen opettaja Demyana Abd al-Nour pakeni Ranskaan 2013 sen jälkeen kun häntä oli väärin perustein syytetty blasfemiasta. Hänet oli tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen.

Myös Kerolos Shouky Attallah, 31, joutui menemään maan alle blasfemian vuoksi Al-Mahamidin kylästä, jossa hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen, koska hän oli "tykännyt" Facebookissa kristittyä julkaisua, joka käsitteli islamia. Tuomion jälkeen hän on asunut salaa eri kirkoissa ja luostareissa.

Ihmisoikeuksien puolustajat Egyptissä ja ulkomailla ovat jyrkästi tuominneet maan lain "taivaallisen uskonnon pilkkaamisesta" sanoen sen olevan "ase", jota käytetään Egyptin koptivähemmistöä vastaan ja joka rikkoo perusihmisoikeutta sananvapautta vastaan.

Vaikka tässä poikien tapauksessa sen voidaan katsoa olevan uskonnollista vainoa ja että oikeudenkäyntikään ei ollut puolueeton, rangaistuksen olevan kohtuuton ja koko blasfemialain olevan työkalu uskonnollisten vähemmistöjen vainoamiseen, kriitikot sanovat sen olevan myös rikkomus sananvapautta vastaan. Tapaus osoittaa jälleen Egyptin kaksinaismoralismin, josta koptit joutuvat kärsimään Egyptin hallituksen ja yhteiskunnan taholta, ihmisoikeusaktivisti sanoo.

Vaikka kristittyjen vastainen vihapuhe on hyvin tavallista Egyptin yhteiskunnassa, ainoastaan yksi muslimi on koskaan joutunut Egyptissä syytteeseen kristinuskon luokkaamisesta. Ahmad Mahmoud Abdullah, joka tunnetaan myös nimellä "Abu Islam", salafimuslimi, joka toimi aikaisemmin televisiosaarnaajana ja oli tunnettu vihantäyteisestä puheestaan kristinuskoa vastaan, tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankilaan hänen ehdotettuaan Raamatun polttamista USA:n lähetystön edustalla Kairossa vuonna 2012.

Muut muslimipapit, joiden kommentit ovat yllyttäneet mellakoihin, joissa kristittyjä on kuollut, ovat päässeet rangaistuksetta.

"Blasfemialait ovat epäoikeudenmukaisia ja ne pitäisi kumota", Yasa sanoo. "Niitä käytetään vain kristittyjä vastaan."

Pojat sanovat olevansa hyvin kiitollisia mahdollisuudestaan aloittaa uusi elämä, mutta Faragalla sanoo haluavansa jonain päivänä palata Egyptiin.

"Emme menetä toivoamme jonain päivän palata Egyptiin", hän sanoo. "Menemme sinne joko sitten kun saamme kansalaisuuden tai pysyvän oleskeluluvan uudesta maastamme."


Alkuperäinen kirjoitus: http://morningstarnews.org/2016/09/coptic-teenagers-sentenced-to-prison-in-egypt-for-defaming-islam-in-video-flee-to-switzerland/

Je Suis Asia Bibi

Giulio Meotti: The West Must Say "Je Suis Asia Bibi"


Asia Bibin kuolemantuomio on kuin Tshernobylin radioaktiivinen pilvi: se saastuttaa kaiken ympärillä olevan. Asian vangitsemisen jälkeen hänen aviomiehensä Masih ja lapsensa ovat menneet maan alle. He ovat vaihtaneet asuinpaikkaansa 15 kertaa viiden vuoden aikana. He eivät voi edes osallistua Asian oikeusistuntoihin. Se on liian vaarallista. Hänen aviomiehensä on ollut pakko jättää työnsä.

Asian "rikos" oli käyttää samaa juoma-astiaa kuin hänen muslimityötoverinsa. Hänet tuomittiin kuolemaan, koska hän on kristitty ja hän oli janoinen. "Olet pilannut vetemme", sanoi musliminainen hänelle. "Käänny islamiin ja vapaudu saastaisesta uskonnostasi."

Asia veti syvään henkeä ja vastasi:"Minä en käänny. Minä uskon uskontooni ja Jeesukseen Kristukseen. Ja miksi minun pitäisi kääntyä, miksi te ette käänny?"

Marraskuun kahdeksantena vuonna 2010, vain viiden minuutin harkinnan jälkeen, Asia Noreen Bibi tuomittiin kuolemaan hirttämällä Pakistanin rikoslain pykälän 295 mukaan. Väkijoukko iloitsi tuomiosta. Hän oli yksin ja puhkesi kyyneliin. Hänen vieressään oli kaksi poliisimiestä, jotka vaikuttivat tyytyväisiltä. Seuraavina päivinä 50.000 ihmistä Karachissa ja 40.000 Lahoressa osoittivat kaduilla mieltään esitellen kuvaa Asia Bibistä hirttoköysi kaulassaan. He sanoivat, etteivät lepäisi ennen kuin hänet on hirtetty tai ammuttu.

Asia Bibi ja kaksi hänen viidestä lapsestaan ennen hänen vangitsemistaan
 ja kuolemantuomiotaan "jumalanpilkasta" vuonna 2010.

Pakistanin islamistit kokoontuivat hiljattain vaatimaan tämän 2500 päivää vangittuna olleen naisen pikaista teloittamista. Pelko Bibin - ensimmäinen kristitty nainen, joka on tuomittu hirtettäväksi Pakistanissa väärien blasfemiasyytösten vuoksi - hengestä on kasvanut sen jälkeen, kun Mumtaz Qadri, Punjabin kuvernöörin Salman Tazeerin murhaaja, teloitettiin. (Salman Taseer oli rohkea muslimiuudistaja, joka maksoi hengellään sen, että hän osoitti tukensa Asia Bibille). Joskus myös blasfemiasta syytettyjen puolustusasianajajia on murhattu.

Vähemmistöasian ministeri Shahbaz Bhatti osoitti hänkin tukensa Asia Bibille, ja hän sai aikaan, että Bibi siirrettiin toiseen selliin, jossa on kameravalvonta varmistamassa, ettei hänelle tehdä väkivaltaa. Teko koitui Bhattin kuolemaksi. Terroristit pysäyttivät Bhattin auton, kun hän oli lähdössä äitinsä luota, ja hänet murhattiin kirkkaassa päivänvalossa. Kaikki tiesivät, että kuolemantuomio pantaisiin täytäntöön ennemmin tai myöhemmin. Rooman Fontana di Trevi valaistiin punaisella kristittyjen marttyyrien, kuten Bhattin, muistoksi.

Katumielenosoitukset Asia Bibiä vastaan ovat jatkuneet Qadrin 29.2.2016 tapahtuneen teloituksen jälkeen. Punjabin hallituksen virkailija paljasti, että Bibin turvatoimia on kiristetty sen jälkeen, kun tiedustelulähteet kertoivat, että islmistiryhmittymät olivat aikeissa tappaa hänet vankilassa kostaakseen Qadrin hirttämisen.

Näiden uhkien vuoksi ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet Asia Bibin vetoomusoikeudenkäynnin pidettäväksi hänen vankilasellissään tiukkojen turvatoimien saattamana. Kaikkien siirtojen on pysyttävä salaisina, koska islamistit ovat valmiina käyttämään jokaisen tilaisuuden tappaakseen hänet.

Jotta voisi ymmärtää Asian uhkaavaa marttyyriutta, on luettava kirja, jonka hän kirjoitti ranskalaisen journalistin Anne Isabelle Tolletin avustuksella, otsikolla "Blasphemy" (jumalanpilkka, blasfemia).

Asia Bibin täytyy valmistaa ruokansa itse välttääkseen myrkytyksen. Jopa vanginvartijat uhkailevat häntä kuolemalla. Hän ei milloinkaan poistu sellistään, eikä ketään päästetä siivoamaan siellä. Hänen täytyy siivota itse, mutta vankila ei anna hänelle siivousvälineitä. Pienessä kolmemetrisessä sellissä, sängyn vieressä on eriö, jota vartijat kutsuvat pilkallisesti "kylpyhuoneeksi". Se on vesijohto seinässä ja reikä lattiassa. Tämä on ollut hänen elämänsä viimeiset viisi vuotta, kuin hautausmaan kryptassa.

Sillä aikaa islamistit ovat nostaneet palkkion hänen päästään 50 miljoonaan rupiaan (678.000 dollaria). Hänen asianajajansa sanovat, että monet blasfemiasta syytetyt kristityt on surmattu vankilassa jo ennen oikeudenkäyntiä.

Asia Bibi ei ole koskaan tappanut ketään. Mutta maan niin sanotun oikeusjärjestelmän mukaan hän on tehnyt jotain paljon pahempaa, rikosten rikoksen, teoista kauheimman: Hän - ainakin näin väitetään - loukkasi muslimen profeettaa Muhammedia. Rikollisia, murhaajia ja raiskaajia kohdellaan paremmin kuin häntä.

Länsimaiden saamattomuus ja ahneus on tuominnut Asia Bibin kuolemaan. Kukaan Euroopassa ei ole lähtenyt kaduille vaatimaan tämän rohkean naisen vapauttamista tai vastustamaan Pakistanin kristittyjä sortavia lakeja. Jopa paavi Franciscus on pysynyt hiljaa. Osoituksena tästä pidättyvyydestä on paavin 12 sekunnin kohtaaminen Bibin aviomiehen ja tyttären kanssa Pietarinaukiolla. Franciscus tuskin kosketti heitä, kun taas hänen edeltäjänsä, paavi Benedictus XVI, vaati useita kertoja Bibin vapauttamista.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, joka puhuu aina kauniisti ekumeenisista tunteista, ei ole koskaan sanonut sanaakaan kristittyjen vainoista tai pyytänyt Pakistanin liittolaisiaan vapauttamaan Asia Bibiä. Kuten ranskalainen sanomalehti Le Figaro toteaa: eurooppalaiset ovat "kovin kärkkäitä" lähtemään liikkeelle, tekemään vetoomuksia, osoittamaan mieltä joka asiasta, mutta "tässä tapauksessa, ei mitään!"

Jopa Yhdysvaltain valtamedia vaikeni pitkän aikaa kristittyjen verilöylyistä, joissa syntyy marttyyreita joka viides minuutti. Tämän hiljaisuuden katkaisi rohkea islamin arvostelija Ayaan Hirsi Ali, joka omisti tälle asialle mestarillisen esseen Newsweekissä. Yhdysvaltain protestanttiset valtavirran kirkot, liian kiireisinä arvostellessaan Israelia, olivat hiljaa. Ranskassa on ollut mahdotonta jopa sponsoroida tapahtumia, jotka antavat tukensa näille kristityille. Pariisin metron ylläpitäjä kielsi ilmoittelun, jossa olisi ilmaistu tukea näille kristityille, mutta myöhemmin purki kiellon protestien seurauksena. Eurooppalaiset sekulaarit kansalaisjärjestöt, kuten Oxfam, ovat myös hiljaa jättäen kristittyjen puolustamisen sankarillisille kansalaisjärjestöille kuten Barnabas Fundille.

Länsimaalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että nuo kaukaiset kristityt ovat jäänne kolonialismista, joten me olemme kuuroja heidän vetoomuksilleen ja jopa heidän traagisille kohtaloilleen. Sillä välin kristinuskoa hävitetään sen synnyinsijoilta. Vastakohdan meidän vastenmieliselle moraaliselle pelkuuruudellemme tarjoavat kristityt kuten Asia Bibi, joka jatkaa uskontonsa tunnustamista maassa, joka haluaa hävittää hänet historiasta. Mutta länsimaiden pelkuruus tulee saamaan rangaistuksensa.

Sota "uskonnollisten tunteiden loukkaamista (blasfemiaa)" vastaan vaikuttaa vakavasti Eurooppaan, missä kymmenet journalistit, pilapiirtäjät ja kirjoittajat on tuomittu kuolemaan samanlaisesta "rikoksesta" kuin Asia Bibi: "islamofobiasta". Katolista uskovaista Asia Bibiä vainotaan samoista syistä ja samojen ihmisten toimesta, jotka murhasivat Charlie Hebdon häpeämättömät sekularistit. Ja ISIS, joka hiljattain räjäytti Mosulin kuuluisan "Kellokirkon" (jonka Napoleon III:n vaimo oli lahjoittanut), tuhoaisi mielellään myös Chartresin katedraalin, yhden Ranskan suurimmista aarteista.

Tämän lukutaidottoman pakistanilaisen viiden lapsen äidin vapauttaminen ei vaikuta vain johonkin kaukaiseen kristittyyn yhteisöön. Se koskee meitä kaikkia. Onko liikaa pyydetty länsimaalaisilta, että he kasvattaisivat moraalisen selkärangan ja osoittaisivat mieltään tunnuslauseella "Je Suis Asia Bibi"?


Giulio Meotti on italialainen journalisti ja kirjailija.

Onko tämä vihapuhetta?

Nyt kun on vihapuheesta ollut kovasti polemiikkia, niin haluaisin esittää oman vähäpätöisen kommenttini keskusteluun pienellä rinnastuksella. Esitän tässä kaksi "vihasaarnaa", ja pyydän lukijaa pohtimaan, täyttääkö jompi kumpi niistä kriteerit "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" ja onko jompi kumpi niistä "uskonrauhan häiritsemistä" tai jotain muuta "vihapuhetta".


En siis halua missään tapauksessa tarkoituksella loukata ketään tai kehottaa ketään mihinkään, vaan haluan ainoastaan tuoda oman näkökulmani keskusteluun. Sanoudun myös irti puheissa mahdollisesti esitetyistä vihapuheista.


Kumpi puheista, A vai B, on mielestäsi vihapuhetta vai ovatko kummatkaan? Onko jompi kumpi puheista mielestäsi rangaistava Suomen lain mukaan? Pitäisikö olla? Saisiko tällaisia puheita pitää a) yksityisessä hartauksessa, b) julkisessa hartauksessa, c) joukkotiedotusvälineessä, d) blogissa, e) eduskunnassa, f) kaupungin kadulla g) esson baarissa? Jos näistä pitäisi rangaista niin mikä olisi sopiva rangaistus?


-Ibn Matti


Puhe A:

Hyvät kristityt veljeni!

Te jotka uskotte Jeesukseen Kristukseen: älkää lyöttäytykö muslimien ystäviksi - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin!

Totisesti ne jotka eivät usko, sekä muslimit että pakanat, joutuvat Helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi! Nämä ovat ihmisistä kurjimpia!

Totelkaa Jumalaa ja Kristusta! Sillä jos käännytte pois niin tietäkää, että Jumala totisesti ei rakasta muslimeja!

Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Evankeliumin, eivät usko Jumalaan eivätkä Jeesukseen, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen poikansa ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa!

Oi Jeesus, taistele muslimeja vastaan, ole ankara heitä kohtaan. Heidän viimeinen asuntonsa on oleva Helvetti, onneton määränpää.

Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä muslimeja vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jeesus on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.

Totisesti, Jeesus on lunastanut uskovilta heidän henkensä ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitä varten. He taistelevat Jeesuksen asian puolesta: he surmaavat ja heitä surmataan!

Jeesus on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan ovat järkähtämättömiä muslimeille ja pakanoille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan.

Jeesus sanoi: Minun on käsketty taistella ihmisiä vastaan kunnes kaikki ihmiset todistavat ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Jeesus on hänen poikansa!

Älkää siis olko heikkoja anoen rauhaa, sillä te olette voitolla ja Jumala on kanssanne.

Älkää tervehtikö muslimeita ensimmäiseksi vaan pakottakaa heidät kulkemaan tien kapeinta reunaa!

Jeesus sanoo: Minä karkotan kaikki muslimit alueeltani ja jäljelle jätän ainoastaan kristittyjä!

Kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa muslimien verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jeeuksen uskoon) niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.

Jeesus sanoo: Kuka hyvänsä luopuu kristinuskostaan, tappakaa hänet!


Puhe B:


Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin. (Koraani 5:51)

Totisesti ne, jotka eivät usko, sekä Kirjoituksen saaneet että pakanat, joutuvat helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Nämä ovat ihmisistä kurjimpia. (Koraani 98:6)

Sano: »Totelkaa Jumalaa ja profeettaa! Sillä jos käännytte pois, niin tietäkää, että Jumala totisesti ei rakasta uskottomia.» (Koraani 3:32)

Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa. (Koraani 9:29)

Oi, profeetta, taistele uskottomia ja ulkokullattuja vastaan, ole ankara heitä kohtaan. Heidän viimeinen asuntonsa on oleva helvetti, onneton määränpää. (Koraani 9:73)

Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat. (Koraani 9:123)

Totisesti, Jumala on lunastanut uskovaisilta heidän henkensä ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitä varten. He taistelevat Jumalan asian puolesta: he surmaavat ja heitä surmataan! (Koraani 9:111)

Muhammed on Jumalan sananjulistaja, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan. (Koraani 48:29)

Muhammad sanoi: Minun on käsketty taistella ihmisiä vastaan kunnes kaikki ihmiset todistavat ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen lähettiläänsä!
(Sahih Muslim 1:33)

Älkää siis olko heikkoja anoen rauhaa, sillä te olette voitolla ja Jumala on kanssanne. Hän ei tee tekojanne mitättömiksi. (Koraani 47:35)

Älkää tervehtikö Kirjan kansoja (juutalaisia ja kristittyjä) ensimmäiseksi vaan pakottakaa heidät kulkemaan tien kapeinta reunaa! (Al-Adab al-Mufrad Al-Bukhari 1103)

Allahin profeetta sanoi: Minä karkotan juutalaiset ja kristityt Arabian niemimaalta ja jätän jäljelle vain muslimeja. (Shahih Muslim kirja 019, numero 4366)

Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen. (Koraani 9:5)

Allahin lähettiläs sanoi: Jos joku luopuu Islamin uskosta, tappakaa hänet. (Shahih Bukhari vol 9, kirja 84, numero 57)

---

Koraania voi lukea täältä.

Rikos ja Rangaistus

RIKOS:





RANGAISTUS:
Sakkoa.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Harro_Koskinen


RIKOS:
Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut: – Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta. (...) – Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika. (...) – Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna. (...) – Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi. (...) Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi. – Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen.


RANGAISTUS:
Kolme kuukautta ehdollista.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit#Jumalanpilkkasyyte


RIKOS:

Muutama täky Illmanin Mikalle
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:


a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta


b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.


c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.


Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.


Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.


(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)


Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:


Tästä kohdasta on Helsingin hovioikeuden 29.10.2010 antamalla päätöksellä poistettu väite, jonka mukaan profeetta Muhammad olisi pedofiili, ja islam pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto, sekä väite, että pedofilia olisi Allahin tahto.


(Kts. Muhammadista ja liberaalista demokratiasta.)


Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:


Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.


Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...


a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.


b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.


Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.


Niinpä toistan väitteeni:


Tästä kohdasta on Helsingin hovioikeuden 29.10.2010 antamalla päätöksellä poistettu väite, jonka mukaan profeetta Muhammad olisi pedofiili, ja islam pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto, sekä väite, että pedofilia olisi Allahin tahto.


(Kts. Muhammadista ja liberaalista demokratiasta.)


Seuraava täky kuuluu:


Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.


Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:


"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."
JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.


Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.


Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):


Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.


Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.


RANGAISTUS:
Sakkoa.

Jumalanpilkka ja sananvapaus

Paul Marshallin Artikkeli Blasphemy and Free Speech 



Kasvava uhka sananvapaudellemme on yritys tukahduttaa uskonnoista ja erityisesti islamista keskustelu  panettelun tai solvauksen perusteella. Seurauksena syntyneet rajoitukset ovat käytännössä uusia jumalanpilkkalakeja.

Länsimaissa vain harvojen tarvitsi välittää sellaisista laeista 20 vuotta sitten. Vaikka jumalanpilkkoja olikin vielä lakikirjoissa, niillä oli lähinnä historiallista arvoa. Siihen tuli muutos vuonna 1989, kun edesmennyt ajatolla Khomeini, silloinen Iranin ylin hengellinen johtaja, julisti että jokaisen muslimin velvollisuus on tappaa Englanissa asuva Salman Rushdie, koska tämän romaani Saatanalliset säkeet oli jumalanpilkkaa. Rushdie on säilynyt hengissä elämällä piilossa. Muut hänen kirjansa kanssa tekemisissä olleet eivät olleet yhtä onnekkaita: sen japanilainen kääntäjä murhattiin, italialaista kääntäjää puukotettiin, norjalainen kustantaja ammuttiin ja 35 turkkilaisen kustantajan vierasta poltettiin hengiltä hotellin murhapoltossa.

Myöhemmin olemme nähneet väkivaltaisuuksia reaktiona Theo van Goghin ja Ayaan Hirsi Alin elokuvaan Submission, tanskalaisten ja ruotsalaisten Mohammedia esittäviin pilakuviin, paavi Benedict XVI:n puheeseen uskosta, järjestä ja uskonnollisesta väkivallasta Regensburgissa, Geert Wildersin elokuvaan Fitna ja väärään uutiseen Newsweek-sanomalehdessä, jossa väitettin, että USA:n asevoimat olisivat häpäisseet Koraaneita Guantanamossa. Kun Terry Jones - 50 hengen seurakunnan tuntematon pastori - ilmoitti aikeensa polttaa Koraanin 9.11.2010, siitä seurasi amerikkalaisten julkisuushakuisuuden, muslimien mellakoinnin ja 24 tunnin uutiskattavuuden ansiosta todellinen mediamyrsky. Se sai jopa presidentti Obaman ja USAn asevoimien johdon huomion. Sen seurauksena murhattiin kymmeniä ihmisiä.

Tällainen väkivaltainen vastaus uskonnon pilkkaamiseen ei ole pelkästään spontaania. Hallitukset myös lietsovat ja kanavoivat sitä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Yleensä näiden jumalanpilkkasyytteiden kohteet ja uhrit eivät edes ole länsimaisia vaan muslimimaailman vähemmistöjä ja toisinajattelijoita. Kuten Nina Shea ja minä näytimme kirjassamme Silenced, syytteitä jumalanpilkasta ja islamin loukkaamisesta käytetään järjestelmällisesti monessa paikassa ihmisten vangitsemiseen tai pelotteluun uhkailulla, pahoinpitelyillä ja kuolemalla.

Tanskalaiset pilakuvat Muhammadista julkaistiin Tanskan suurimmassa sanomalehdessä Jyllands-Postenissa syyskuussa 2005. Jotkut niistä julkaistiin muslimimaissa kritisointitarkoituksessa. Mitään väkivaltaisuuksia ei tapahtunut. Väkivaltaisuudet alkoivat joulukuussa 2005 Saudi-Arabiassa pidetyn Islamilaisen Konferenssin (nykyään Islamilainen yhteistyöjärjestö, OIC) kokouksen jälkeen. Kokouksen aihe oli ääriliikkeiden väkivalta ja terrorismi, mutta pilakuvat varastivat huomion ja jäsenvaltioita kiihotettiin vastarintaan. Vasta viisi kuukautta pilakuvien julkaisemisen jälkeen helmikuussa 2006 muslimit Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä alkoivat perjantaisaarnojen jälkeen väkivaltaisesti osoittaa mieltään, minkä seurauksena yli 200 ihmistä kuoli.

Egyptin ja Jordanian tiukasti kontrolloitu media otti pilakuvajupakan esille niin säännöllisesti, että hämmästyttävät 98% egyptiläisistä ja 99% jordanialaisista olivat kuulleet siitä - vaikka he eivät tienneet Tanskasta juuri mitään muuta. Saudi-Arabia ja Egypti kiirehtivät boikotteja tanskalaisille tuotteille. Iran ja Syyria lietsoivat mellakoita vetääkseen huomion pois niiden ydinohjelmista. Turkki käytti pilakuvia kaupantekovälineinä neuvotellessaan USA:n kanssa NATOn tehtävistä. Päätoimittajia Algeriassa, Jordaniassa, Intiassa ja Jemenissä vangittiin. Syyriassa toimittaja Adel Mahfouz joutui syytteeseen "uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta", koska oli ehdottanut välikohtaukseen rauhanomaista ratkaisua. Ruotsalaisen Lars Vilksin paljon provokatiivisemmat pilakuvat ja Geert Wildersin vuonna 2008 julkaistu elokuva Fitna saivat aikaan verraten pienen vastalauseen todistaen taas sen, että julkiset reaktiot ovat hallitusten aikaansaannosta.

Jumalanpilkkalakeihin perustuva sorto menee vielä pidemmälle, kuin meidän mediassamme yleensä käsitellään. Tälläkin hetkellä miljoonat bahait ja ahmadit - islamista periytyneet myöhemmät lahkot - joutuvat sorretuiksi heitä syrjiven lakien, väkivaltaisten joukkioiden ja terroristien toimesta. Bahain johtajat ovat vangittuna Iranissa eikä bahain tappamisesta ole määrätty Iranissa rangaistusta. Somalian islamistinen ryhmittymä al-Shabaab, joka hallitsee suurta osaa maasta, etsii ja tappaa järjestelmällisesti kristittyjä. Vuonna 2009 Talibaneihin yhteydessä oleva 1000-henkinen väkijoukko hyökkäsi kristittyjen kimppuun Pakistanin suurimmassa maakunnassa Punjabissa ja tappoi seitsemän henkeä, joista kuusi poltettiin elävältä. Heistä kaksi oli lapsia. Syytöksenä oli Koraanin repiminen. Pakistanin poliisi ei tehnyt mitään.

Muslimimaailmassa sunnit, shiiat ja sufimuslimit joutuvat vainotuiksi, koska heidän näkemyksensä islamista eroaa paikallisen valtaapitävän lahkon opeista. Saudi-Arabia alistaa shiioja, varsinkin ismaelilaisia. Iran sortaa sunneja ja sufeja. Egyptissä shiia-johtajia on vangittu ja kidutettu.

Afganistanissa shiia-oppinut Ali Mohaqeq Nasab, Haqooq-i-Zen lehden päätoimittaja, vangittiin epäislamilaisen artikkelin julkaisemisesta. Hän kritisoi kivityksen käyttöä rangaistuksena aviorikoksesta. Saudi-Arabiassa demokratia-aktivistit Ali al-Demaini, Abdullah al-Hamed ja Matruk al-Faleh vangittiin epäislamilaisen sanaston, kuten "demokratia" ja "ihmisoikeudet" käyttämisestä, heidän vaatiessaan kirjallista perustuslakia. Saudiarabialainen opettaja Mohammed al-Harbi tuomittiin 40 kuukaudeksi vankilaan ja 750 raipaniskuun "uskonnon pilkkaamisesta" keskusteltuaan luokassa Raamatusta ja ilmaistuaan juutalaismyönteisiä ajatuksia. Egyptiläinen kirjallisuuden Nobelilla palkittu Naguib Mahfouz haki vastahakoisesti lupaa al-Azharin yliopiston virkailijoilta saadakseen julkaista teoksensa Gebelawin lapset, joka on ollut siitä asti kielletty jumalanpilkan takia. Myöhemmin Mahfouz eli jatkuvan suojelun alla nuoren islamistin puukotettua häntä ja aiheuttaen hänelle osittaisen halvauksen.

Kun Pakistanin ihmisoikeuskomission jäsen Mohammed Younas Shaikh nosti esiin kysymyksen Pakistanin politiikasta Kashmirissa, häntä syytettiin jumalanpilkasta. Bangladeshissa Salahuddin Choudury vangittiin "uskonnollisten tunteiden" loukkaamisesta, kun hän kannatti ystävällisiä suhteita Israelin kanssa. Iranissa ajatolla Boroujerdi vangittin hänen väittättyään, että "papiston osallistuminen politiikan johtoon" oli islamin vastaista ja Mohsen Kadivar vangittiin "epätosien väitteiden julkaisemisesta ja yleisen mielipiteen harhaanjohtamisesta" kyseenalaistettuaan ajatolla Khomeinin hallintotavan laillisuuden kirjoituksellaan. Muita Iranissa käytettyjä syytteitä ovat mm. "taistelu Jumalaa vastaan", "uskonnollisen dogman kyseenalaistaminen", "islamin loukkaaminen", "henkisen liberalismin levittäminen", "moniarvoisuuden tukeminen" ja henkilökohtainen suosikkini "ahdistuksen aiheuttaminen ... Iranin viranomaisille".

Muslimien uudistusmieliset eivät välty hyökkäyksiltä edes lännessä. Vuonna 2006 ryhmä nimeltä al-Munasirum Ii Rasul al Allah lähetti sähköpostia 30 merkittävälle uudistusmieliselle länsimaissa uhaten tappaa heidät elleivät he osoittaisi katumusta. Yksi kohteista oli egyptiläinen Saad Eddin Ibrahim, joka on ehkä tunnetuin arabimaailman ihmisoikeusaktivisti. Toinen oli imaami Ahmad Subhy Mansour, joka oli vangittu ja joutui lähtemään Egyptistä osittain hänen vastustettuaan kuolemantuomiota islamin uskosta luopumisesta. Kohteita kuvailtiin "syyllisiksi uskosta luopumiseen, uskottomuuteen ja islamin vakiintuneiden mielipiteiden kieltämiseen" ja heille annettiin kolme päivää aikaa "ilmoittaa katumuksestaan". Viestissä oli heidän osoitteensa ja heidän lastensa ja puolisoidensa nimet.

Belgialainen senaattori, marokkolaisten siirtolaisten tytär, Momount Bousakla joutui piiloutumaan tappouhkausten takia, koska hän kritisoi naisten kohtelua muslimiyhdyskunnissa ja fundamentalistien vaikutusta Belgian moskeijoissa. Turkkilaissyntyinen Ekin Dligoz, ensimmäinen muslimiedustaja Saksan parlamentissa alkoi saada tappouhkauksia ja asetettiin poliisisuojeluun hänen kehotettuaa musliminaisia "heittämään huivinsa pois".

Tarina muuttuu vieläkin pahemmaksi. Läntiset hallitukset ovat alkaneet antaa periksi Saudi-peräisen OIC:n ja muiden vaatimuksille sananvapauden rajoittamiseksi. Esimerkiksi Itävallassa Elisabeth Sabbaditsch-Wolf tuomittiin "uskonnollisten uskomusten pilkkaamisesta" hänen Mohammedia koskevien lausuntojensa vuoksi seminaarissa, joka käsittely radikaalia islamia. Kanadan räikeästi väärin nimetty "ihmisoikeuskomissio" on vetänyt oikeuteen kirjoittajia kuten Mark Steyn, joka opettaa journalismia Hillsdale Collegessa, ja kuulustellut heitä heidän kirjoituksistaan islamista. Hollannissa ja Suomessa poliitikot Geert Wilders ja Jussi Halla-aho ovat joutuneet syytettyjen penkille kommenteistaan islamista poliittisissa puheissaan.

Amerikassa perustuslain ensimmäinen lisäys estää islamin kritiikin kriminalisoinnin. Meillä on kuitenkin kaksi uhkaa. Ensimmäinen on lakitupien ulkopuolinen painostus, joka on tyypillistä muslimimaille ja lisääntymässä Euroopassa. Vuonna 2009 Yale University Press poisti kaikki Mohammedin kuvat Jytte Klausenin kirjasta Tanskan pilapiirrosjupakasta konsultoituaan Yalen yliopistoa. Se myös poisti Gustave Doren 1800-luvun kuvituksen Mohammed Helvetissä Danten Infernosta. Yalen lehdistötiedotteessa painotettiin muun Amerikan median päätöstä kieltäytyä esittämästä pilakuvia ja huomautti, että niiden "julkaisu on toistuvasti johtanut väkivaltaisuuksiin eri puolilla maailmaa".

Toinen kustannusyhtiö Random House hylkäsi viime minuutilla amerikkalisen kirjailijan Sherry Jonesin historiallisen romaanin Mohammedin vaimosta Jewel of Medinan. He ilmoittivat syyksi kirjailijan, kustantajan työntekijöiden, kirjakauppiaiden ja muiden kirjan kanssa tekemisiin joutuvien suojelemisen.

Komediasarja "South Park" pidättäytyi näyttämästä Mohammedia karhupuvussa vaikka se pilkkasi muiden uskontojen hahmoja. Vastineena tähän Seattle Weekly-lehden piirtäjä Molly Norris ehdotti Piirrä Muhammed Päivää. Hän veti nopeasti ehdotuksensa takaisin ja sanoi sen olleen pilaa. Useiden tappouhkausten jälkeen, mukaanlukien al-Qaidalta, FBI kehotti häntä piiloutumaan, minkä hän tekikin ja vaihtoi vielä nimensä.

Vuonna 2010 nuori islamiin kääntynyt Zachary Chesser tuomittiin syylliseksi South Parkin tekijöiden uhkailuun. Ja lokakuussa 2011 noin 800 sanomalehteä kieltäytyi julkaisemasta Wiley Millerin Non Sequitur sarjakuvaa, jossa oli vain maisema ja alla kuvateksti "Missä on Muhammed?".

Monet medioissamme väittävät harjoittavan itsesensuuria huomaavaisuudesta uskonnollisia tunteita kohtaan, mutta väite on toistuvasti kumottu heidän halukkuudellaan kuitenkin pilkata kaikkia muita uskontoja kuin islamia. Kuten brittiläinen koomikko Ben Elton huomautti: "BBC sallii vitsit papeista, mutta eivät koskaan imaameista. He teeskentelevät, että sillä olisi jotain tekemistä moraalisuuden kanssa, mutta ei se niin ole. He ovat peloissaan."

Toinen kohtaamamme uhka on OIC:n ja hallituksemme tekemä yhteistyö islamia koskevasta puheesta. Ensimmäinen merkki tästä oli presidentti Obaman Kairon puhe 2009, missä hän julisti, että hänellä on velvollisuus "taistella islamin negatiivisia stereotypioita vastaan kaikissa tilanteissa". Siiten viime vuonna Istanbulissa ulkoministeri Hillary Clinton kokousti yhdessä OIC:n kanssa "Korkean tason kokouksessa taistelussa uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan". Toisessa OIC:n konferenssissa Washingtonissa Clinton "vaihtoi ajatuksia" ja keskusteli "toimenpiteistä", joilla hallitus voisi taistella islamin kielteisiä stereotypioita vastaan. Hän sanoi ettei se rajoittaisi sananvapautta. Mutta jo se, että USA:n hallitus on liittoutunut OIC:n kanssa on huolestuttavaa. Se lähettää vaarallisen viestin, kuten OIC Ekmeleddin Ihsanoglu totesi hänen kommentoidessaan Istanbulissa, että Obaman hallinto on yhdessä rintamassa OIC:n kanssa sananvapausasioissa.

OIC:n peruskirja sitoutuu "taisteluun islamin halventamista vastaan". Sen toimintasuunnitelma vaatii "kovia rangaistuksia" "islamofobian" vastustamiseksi. Vuonna 2009 OIC:n elin International Islamic Fiqh Academy julisti fatwan sananvapauden rajoittamiseksi sisältäen "kansainvälisen lainsäädännön" "islamin etujen ja arvojen suojelemiseksi". OIC ei määritellyt mitä sananvapauden rajoitukset tarkoittavat, mutta sen jäsenvaltioiden rajoittavat käytännöt puhuvat puolestaan.

Washingtonissa pidetty konferenssi joulukuun 12.-14. 2011 oli salainen "Chatham House Rule"-säännöllä (yleinen sisältö on julkinen, mutta puheenvuorot ovat salaisia). Esitykset keskittyivät Amerikan puutteisiin muslimien kohtelussa ja painottivat että Amerikalla on oppimista muilta delegaatioilta, esimerkiksi Saudi-Arabialta, joka kieltää kirkot Saudi-Arabiassa, sortaa shiia-vähemmistöään, jonka oppikirjat opettavat että juutalaiset pitää tappaa ja joka teloitti konferenssin aloituspäivänä naisen noituuden perusteella.

***

Jumalanpilkkapykälien tunkeutuminen länsimaihin vaarantaa sanan- ja ajatusten vaihdon vapauden. Se ei myöskään tuo rauhaa tai sopusointua. Kuten koomikko Rowan Atkinson varoittaa, sellaiset lait tuottavat "suvaitsevaisuuden kulissin, jonka takana on tunkkaisten ja kyseenalaistamattomien näkemysten hullujenhuone". Norjan pitkälle menevät "vihapuheen" rajoitukset eivät estäneet Anders Behring Breivikiä murhaamasta yli 70 ihmistä islamin antipatioidensa vuoksi: hänen kirjoituksensa päinvastoin osoittavat, että hän ryhtyi väkivaltaan, koska ei uskonut muuten saavan ääntänsä kuuluviin.

Muslimivaltioissa tällaiset rajoitukset antavat islamisteille mahdollisuuden tukahduttaa keskustelu. Sen jälkeen kun Punjabin kuvernööri Salman Taseer murhattiin viime vuoden alussa hänen omien henkivartijoidensa toimesta, koska hän oli vastustanut jumalanpilkkalakeja, hänen tyttärensä Sara huomautti: "Tämä on viesti kaikille liberaaleille joko pitää suunsa kiinni tai tulla ammutuksi". Tai Egyptistä karkotetun Nasr Abu-Zaydin sanoin: "Syytteet uskosta luopumisesta ja jumalanpilkasta ovat ratkaisevia aseita fundamentalistien arsenaalissa, strategisesti käytettynä estämään kaikki yhteiskunnan uudistukset ja ne tuomitsevat maailman muslimit kalpeaan ja värittömään yhdenmukaiseen sosio-kulttuuriseen ja poliittiseen vankilaan."

Presidentti Obaman pitäisi panna piste keskusteluille sananvapaudesta OIC:n kanssa. Hänen tulisi selkeästi ilmaista, että vapaissa yhteiskunnissa kaikki näkemykset ja uskonnot joutuvat kritiikin ja vastaväitteiden kohteeksi. Kuten edesmennyt maailman suurimman muslimimaan Indonesian presidentti ja maailman suurimman muslimiorganisaation Nahdlatul Ulaman johtaja Abdurrahman Wahid kirjoitti kirjamme Silenced esipuheessa:

"Amerikan perustajat, jotka hylkäsivät vanhan järjestyksen ja sen laajan uskonnollisen vainon ja väkivallan, kielsivät lait jotka estävät vapaan uskonnon harjoittamisen, rajoittavat sananvapautta ja rikkovat lehdistön vapautta. Tänään meidän on tehtävä samoin."

------------------------

Paul Marshallin ja Nina Shean kirja Silenced Amazon.comissa.


-Ibn Matti