Jumalanpilkka ja sananvapaus

Paul Marshallin Artikkeli Blasphemy and Free Speech 



Kasvava uhka sananvapaudellemme on yritys tukahduttaa uskonnoista ja erityisesti islamista keskustelu  panettelun tai solvauksen perusteella. Seurauksena syntyneet rajoitukset ovat käytännössä uusia jumalanpilkkalakeja.

Länsimaissa vain harvojen tarvitsi välittää sellaisista laeista 20 vuotta sitten. Vaikka jumalanpilkkoja olikin vielä lakikirjoissa, niillä oli lähinnä historiallista arvoa. Siihen tuli muutos vuonna 1989, kun edesmennyt ajatolla Khomeini, silloinen Iranin ylin hengellinen johtaja, julisti että jokaisen muslimin velvollisuus on tappaa Englanissa asuva Salman Rushdie, koska tämän romaani Saatanalliset säkeet oli jumalanpilkkaa. Rushdie on säilynyt hengissä elämällä piilossa. Muut hänen kirjansa kanssa tekemisissä olleet eivät olleet yhtä onnekkaita: sen japanilainen kääntäjä murhattiin, italialaista kääntäjää puukotettiin, norjalainen kustantaja ammuttiin ja 35 turkkilaisen kustantajan vierasta poltettiin hengiltä hotellin murhapoltossa.

Myöhemmin olemme nähneet väkivaltaisuuksia reaktiona Theo van Goghin ja Ayaan Hirsi Alin elokuvaan Submission, tanskalaisten ja ruotsalaisten Mohammedia esittäviin pilakuviin, paavi Benedict XVI:n puheeseen uskosta, järjestä ja uskonnollisesta väkivallasta Regensburgissa, Geert Wildersin elokuvaan Fitna ja väärään uutiseen Newsweek-sanomalehdessä, jossa väitettin, että USA:n asevoimat olisivat häpäisseet Koraaneita Guantanamossa. Kun Terry Jones - 50 hengen seurakunnan tuntematon pastori - ilmoitti aikeensa polttaa Koraanin 9.11.2010, siitä seurasi amerikkalaisten julkisuushakuisuuden, muslimien mellakoinnin ja 24 tunnin uutiskattavuuden ansiosta todellinen mediamyrsky. Se sai jopa presidentti Obaman ja USAn asevoimien johdon huomion. Sen seurauksena murhattiin kymmeniä ihmisiä.

Tällainen väkivaltainen vastaus uskonnon pilkkaamiseen ei ole pelkästään spontaania. Hallitukset myös lietsovat ja kanavoivat sitä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Yleensä näiden jumalanpilkkasyytteiden kohteet ja uhrit eivät edes ole länsimaisia vaan muslimimaailman vähemmistöjä ja toisinajattelijoita. Kuten Nina Shea ja minä näytimme kirjassamme Silenced, syytteitä jumalanpilkasta ja islamin loukkaamisesta käytetään järjestelmällisesti monessa paikassa ihmisten vangitsemiseen tai pelotteluun uhkailulla, pahoinpitelyillä ja kuolemalla.

Tanskalaiset pilakuvat Muhammadista julkaistiin Tanskan suurimmassa sanomalehdessä Jyllands-Postenissa syyskuussa 2005. Jotkut niistä julkaistiin muslimimaissa kritisointitarkoituksessa. Mitään väkivaltaisuuksia ei tapahtunut. Väkivaltaisuudet alkoivat joulukuussa 2005 Saudi-Arabiassa pidetyn Islamilaisen Konferenssin (nykyään Islamilainen yhteistyöjärjestö, OIC) kokouksen jälkeen. Kokouksen aihe oli ääriliikkeiden väkivalta ja terrorismi, mutta pilakuvat varastivat huomion ja jäsenvaltioita kiihotettiin vastarintaan. Vasta viisi kuukautta pilakuvien julkaisemisen jälkeen helmikuussa 2006 muslimit Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä alkoivat perjantaisaarnojen jälkeen väkivaltaisesti osoittaa mieltään, minkä seurauksena yli 200 ihmistä kuoli.

Egyptin ja Jordanian tiukasti kontrolloitu media otti pilakuvajupakan esille niin säännöllisesti, että hämmästyttävät 98% egyptiläisistä ja 99% jordanialaisista olivat kuulleet siitä - vaikka he eivät tienneet Tanskasta juuri mitään muuta. Saudi-Arabia ja Egypti kiirehtivät boikotteja tanskalaisille tuotteille. Iran ja Syyria lietsoivat mellakoita vetääkseen huomion pois niiden ydinohjelmista. Turkki käytti pilakuvia kaupantekovälineinä neuvotellessaan USA:n kanssa NATOn tehtävistä. Päätoimittajia Algeriassa, Jordaniassa, Intiassa ja Jemenissä vangittiin. Syyriassa toimittaja Adel Mahfouz joutui syytteeseen "uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta", koska oli ehdottanut välikohtaukseen rauhanomaista ratkaisua. Ruotsalaisen Lars Vilksin paljon provokatiivisemmat pilakuvat ja Geert Wildersin vuonna 2008 julkaistu elokuva Fitna saivat aikaan verraten pienen vastalauseen todistaen taas sen, että julkiset reaktiot ovat hallitusten aikaansaannosta.

Jumalanpilkkalakeihin perustuva sorto menee vielä pidemmälle, kuin meidän mediassamme yleensä käsitellään. Tälläkin hetkellä miljoonat bahait ja ahmadit - islamista periytyneet myöhemmät lahkot - joutuvat sorretuiksi heitä syrjiven lakien, väkivaltaisten joukkioiden ja terroristien toimesta. Bahain johtajat ovat vangittuna Iranissa eikä bahain tappamisesta ole määrätty Iranissa rangaistusta. Somalian islamistinen ryhmittymä al-Shabaab, joka hallitsee suurta osaa maasta, etsii ja tappaa järjestelmällisesti kristittyjä. Vuonna 2009 Talibaneihin yhteydessä oleva 1000-henkinen väkijoukko hyökkäsi kristittyjen kimppuun Pakistanin suurimmassa maakunnassa Punjabissa ja tappoi seitsemän henkeä, joista kuusi poltettiin elävältä. Heistä kaksi oli lapsia. Syytöksenä oli Koraanin repiminen. Pakistanin poliisi ei tehnyt mitään.

Muslimimaailmassa sunnit, shiiat ja sufimuslimit joutuvat vainotuiksi, koska heidän näkemyksensä islamista eroaa paikallisen valtaapitävän lahkon opeista. Saudi-Arabia alistaa shiioja, varsinkin ismaelilaisia. Iran sortaa sunneja ja sufeja. Egyptissä shiia-johtajia on vangittu ja kidutettu.

Afganistanissa shiia-oppinut Ali Mohaqeq Nasab, Haqooq-i-Zen lehden päätoimittaja, vangittiin epäislamilaisen artikkelin julkaisemisesta. Hän kritisoi kivityksen käyttöä rangaistuksena aviorikoksesta. Saudi-Arabiassa demokratia-aktivistit Ali al-Demaini, Abdullah al-Hamed ja Matruk al-Faleh vangittiin epäislamilaisen sanaston, kuten "demokratia" ja "ihmisoikeudet" käyttämisestä, heidän vaatiessaan kirjallista perustuslakia. Saudiarabialainen opettaja Mohammed al-Harbi tuomittiin 40 kuukaudeksi vankilaan ja 750 raipaniskuun "uskonnon pilkkaamisesta" keskusteltuaan luokassa Raamatusta ja ilmaistuaan juutalaismyönteisiä ajatuksia. Egyptiläinen kirjallisuuden Nobelilla palkittu Naguib Mahfouz haki vastahakoisesti lupaa al-Azharin yliopiston virkailijoilta saadakseen julkaista teoksensa Gebelawin lapset, joka on ollut siitä asti kielletty jumalanpilkan takia. Myöhemmin Mahfouz eli jatkuvan suojelun alla nuoren islamistin puukotettua häntä ja aiheuttaen hänelle osittaisen halvauksen.

Kun Pakistanin ihmisoikeuskomission jäsen Mohammed Younas Shaikh nosti esiin kysymyksen Pakistanin politiikasta Kashmirissa, häntä syytettiin jumalanpilkasta. Bangladeshissa Salahuddin Choudury vangittiin "uskonnollisten tunteiden" loukkaamisesta, kun hän kannatti ystävällisiä suhteita Israelin kanssa. Iranissa ajatolla Boroujerdi vangittin hänen väittättyään, että "papiston osallistuminen politiikan johtoon" oli islamin vastaista ja Mohsen Kadivar vangittiin "epätosien väitteiden julkaisemisesta ja yleisen mielipiteen harhaanjohtamisesta" kyseenalaistettuaan ajatolla Khomeinin hallintotavan laillisuuden kirjoituksellaan. Muita Iranissa käytettyjä syytteitä ovat mm. "taistelu Jumalaa vastaan", "uskonnollisen dogman kyseenalaistaminen", "islamin loukkaaminen", "henkisen liberalismin levittäminen", "moniarvoisuuden tukeminen" ja henkilökohtainen suosikkini "ahdistuksen aiheuttaminen ... Iranin viranomaisille".

Muslimien uudistusmieliset eivät välty hyökkäyksiltä edes lännessä. Vuonna 2006 ryhmä nimeltä al-Munasirum Ii Rasul al Allah lähetti sähköpostia 30 merkittävälle uudistusmieliselle länsimaissa uhaten tappaa heidät elleivät he osoittaisi katumusta. Yksi kohteista oli egyptiläinen Saad Eddin Ibrahim, joka on ehkä tunnetuin arabimaailman ihmisoikeusaktivisti. Toinen oli imaami Ahmad Subhy Mansour, joka oli vangittu ja joutui lähtemään Egyptistä osittain hänen vastustettuaan kuolemantuomiota islamin uskosta luopumisesta. Kohteita kuvailtiin "syyllisiksi uskosta luopumiseen, uskottomuuteen ja islamin vakiintuneiden mielipiteiden kieltämiseen" ja heille annettiin kolme päivää aikaa "ilmoittaa katumuksestaan". Viestissä oli heidän osoitteensa ja heidän lastensa ja puolisoidensa nimet.

Belgialainen senaattori, marokkolaisten siirtolaisten tytär, Momount Bousakla joutui piiloutumaan tappouhkausten takia, koska hän kritisoi naisten kohtelua muslimiyhdyskunnissa ja fundamentalistien vaikutusta Belgian moskeijoissa. Turkkilaissyntyinen Ekin Dligoz, ensimmäinen muslimiedustaja Saksan parlamentissa alkoi saada tappouhkauksia ja asetettiin poliisisuojeluun hänen kehotettuaa musliminaisia "heittämään huivinsa pois".

Tarina muuttuu vieläkin pahemmaksi. Läntiset hallitukset ovat alkaneet antaa periksi Saudi-peräisen OIC:n ja muiden vaatimuksille sananvapauden rajoittamiseksi. Esimerkiksi Itävallassa Elisabeth Sabbaditsch-Wolf tuomittiin "uskonnollisten uskomusten pilkkaamisesta" hänen Mohammedia koskevien lausuntojensa vuoksi seminaarissa, joka käsittely radikaalia islamia. Kanadan räikeästi väärin nimetty "ihmisoikeuskomissio" on vetänyt oikeuteen kirjoittajia kuten Mark Steyn, joka opettaa journalismia Hillsdale Collegessa, ja kuulustellut heitä heidän kirjoituksistaan islamista. Hollannissa ja Suomessa poliitikot Geert Wilders ja Jussi Halla-aho ovat joutuneet syytettyjen penkille kommenteistaan islamista poliittisissa puheissaan.

Amerikassa perustuslain ensimmäinen lisäys estää islamin kritiikin kriminalisoinnin. Meillä on kuitenkin kaksi uhkaa. Ensimmäinen on lakitupien ulkopuolinen painostus, joka on tyypillistä muslimimaille ja lisääntymässä Euroopassa. Vuonna 2009 Yale University Press poisti kaikki Mohammedin kuvat Jytte Klausenin kirjasta Tanskan pilapiirrosjupakasta konsultoituaan Yalen yliopistoa. Se myös poisti Gustave Doren 1800-luvun kuvituksen Mohammed Helvetissä Danten Infernosta. Yalen lehdistötiedotteessa painotettiin muun Amerikan median päätöstä kieltäytyä esittämästä pilakuvia ja huomautti, että niiden "julkaisu on toistuvasti johtanut väkivaltaisuuksiin eri puolilla maailmaa".

Toinen kustannusyhtiö Random House hylkäsi viime minuutilla amerikkalisen kirjailijan Sherry Jonesin historiallisen romaanin Mohammedin vaimosta Jewel of Medinan. He ilmoittivat syyksi kirjailijan, kustantajan työntekijöiden, kirjakauppiaiden ja muiden kirjan kanssa tekemisiin joutuvien suojelemisen.

Komediasarja "South Park" pidättäytyi näyttämästä Mohammedia karhupuvussa vaikka se pilkkasi muiden uskontojen hahmoja. Vastineena tähän Seattle Weekly-lehden piirtäjä Molly Norris ehdotti Piirrä Muhammed Päivää. Hän veti nopeasti ehdotuksensa takaisin ja sanoi sen olleen pilaa. Useiden tappouhkausten jälkeen, mukaanlukien al-Qaidalta, FBI kehotti häntä piiloutumaan, minkä hän tekikin ja vaihtoi vielä nimensä.

Vuonna 2010 nuori islamiin kääntynyt Zachary Chesser tuomittiin syylliseksi South Parkin tekijöiden uhkailuun. Ja lokakuussa 2011 noin 800 sanomalehteä kieltäytyi julkaisemasta Wiley Millerin Non Sequitur sarjakuvaa, jossa oli vain maisema ja alla kuvateksti "Missä on Muhammed?".

Monet medioissamme väittävät harjoittavan itsesensuuria huomaavaisuudesta uskonnollisia tunteita kohtaan, mutta väite on toistuvasti kumottu heidän halukkuudellaan kuitenkin pilkata kaikkia muita uskontoja kuin islamia. Kuten brittiläinen koomikko Ben Elton huomautti: "BBC sallii vitsit papeista, mutta eivät koskaan imaameista. He teeskentelevät, että sillä olisi jotain tekemistä moraalisuuden kanssa, mutta ei se niin ole. He ovat peloissaan."

Toinen kohtaamamme uhka on OIC:n ja hallituksemme tekemä yhteistyö islamia koskevasta puheesta. Ensimmäinen merkki tästä oli presidentti Obaman Kairon puhe 2009, missä hän julisti, että hänellä on velvollisuus "taistella islamin negatiivisia stereotypioita vastaan kaikissa tilanteissa". Siiten viime vuonna Istanbulissa ulkoministeri Hillary Clinton kokousti yhdessä OIC:n kanssa "Korkean tason kokouksessa taistelussa uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan". Toisessa OIC:n konferenssissa Washingtonissa Clinton "vaihtoi ajatuksia" ja keskusteli "toimenpiteistä", joilla hallitus voisi taistella islamin kielteisiä stereotypioita vastaan. Hän sanoi ettei se rajoittaisi sananvapautta. Mutta jo se, että USA:n hallitus on liittoutunut OIC:n kanssa on huolestuttavaa. Se lähettää vaarallisen viestin, kuten OIC Ekmeleddin Ihsanoglu totesi hänen kommentoidessaan Istanbulissa, että Obaman hallinto on yhdessä rintamassa OIC:n kanssa sananvapausasioissa.

OIC:n peruskirja sitoutuu "taisteluun islamin halventamista vastaan". Sen toimintasuunnitelma vaatii "kovia rangaistuksia" "islamofobian" vastustamiseksi. Vuonna 2009 OIC:n elin International Islamic Fiqh Academy julisti fatwan sananvapauden rajoittamiseksi sisältäen "kansainvälisen lainsäädännön" "islamin etujen ja arvojen suojelemiseksi". OIC ei määritellyt mitä sananvapauden rajoitukset tarkoittavat, mutta sen jäsenvaltioiden rajoittavat käytännöt puhuvat puolestaan.

Washingtonissa pidetty konferenssi joulukuun 12.-14. 2011 oli salainen "Chatham House Rule"-säännöllä (yleinen sisältö on julkinen, mutta puheenvuorot ovat salaisia). Esitykset keskittyivät Amerikan puutteisiin muslimien kohtelussa ja painottivat että Amerikalla on oppimista muilta delegaatioilta, esimerkiksi Saudi-Arabialta, joka kieltää kirkot Saudi-Arabiassa, sortaa shiia-vähemmistöään, jonka oppikirjat opettavat että juutalaiset pitää tappaa ja joka teloitti konferenssin aloituspäivänä naisen noituuden perusteella.

***

Jumalanpilkkapykälien tunkeutuminen länsimaihin vaarantaa sanan- ja ajatusten vaihdon vapauden. Se ei myöskään tuo rauhaa tai sopusointua. Kuten koomikko Rowan Atkinson varoittaa, sellaiset lait tuottavat "suvaitsevaisuuden kulissin, jonka takana on tunkkaisten ja kyseenalaistamattomien näkemysten hullujenhuone". Norjan pitkälle menevät "vihapuheen" rajoitukset eivät estäneet Anders Behring Breivikiä murhaamasta yli 70 ihmistä islamin antipatioidensa vuoksi: hänen kirjoituksensa päinvastoin osoittavat, että hän ryhtyi väkivaltaan, koska ei uskonut muuten saavan ääntänsä kuuluviin.

Muslimivaltioissa tällaiset rajoitukset antavat islamisteille mahdollisuuden tukahduttaa keskustelu. Sen jälkeen kun Punjabin kuvernööri Salman Taseer murhattiin viime vuoden alussa hänen omien henkivartijoidensa toimesta, koska hän oli vastustanut jumalanpilkkalakeja, hänen tyttärensä Sara huomautti: "Tämä on viesti kaikille liberaaleille joko pitää suunsa kiinni tai tulla ammutuksi". Tai Egyptistä karkotetun Nasr Abu-Zaydin sanoin: "Syytteet uskosta luopumisesta ja jumalanpilkasta ovat ratkaisevia aseita fundamentalistien arsenaalissa, strategisesti käytettynä estämään kaikki yhteiskunnan uudistukset ja ne tuomitsevat maailman muslimit kalpeaan ja värittömään yhdenmukaiseen sosio-kulttuuriseen ja poliittiseen vankilaan."

Presidentti Obaman pitäisi panna piste keskusteluille sananvapaudesta OIC:n kanssa. Hänen tulisi selkeästi ilmaista, että vapaissa yhteiskunnissa kaikki näkemykset ja uskonnot joutuvat kritiikin ja vastaväitteiden kohteeksi. Kuten edesmennyt maailman suurimman muslimimaan Indonesian presidentti ja maailman suurimman muslimiorganisaation Nahdlatul Ulaman johtaja Abdurrahman Wahid kirjoitti kirjamme Silenced esipuheessa:

"Amerikan perustajat, jotka hylkäsivät vanhan järjestyksen ja sen laajan uskonnollisen vainon ja väkivallan, kielsivät lait jotka estävät vapaan uskonnon harjoittamisen, rajoittavat sananvapautta ja rikkovat lehdistön vapautta. Tänään meidän on tehtävä samoin."

------------------------

Paul Marshallin ja Nina Shean kirja Silenced Amazon.comissa.


-Ibn Matti