Apinat ja siat

Oletko ihmetellyt miksi niin monet muslimit ovat juutalaisvastaisia? Kyse ei ole Israelista. Kyse on Koraanista.

Suuran 2 jae 40 puhuttelee "israelilaisia", aloittaen pitkän saarnan siitä, mitä Allah oli tehnyt juutalaisten hyväksi, ja siitä miten he olivat olleet kiittämättömiä. Jae 41 varoittaa heitä: "älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani mitättömiin arvoihin", jonka muslimikommentaattorit yleensä tulkitsevat siten, että Allahin palveleminen tulee asettaa tämän maailman asioiden edelle. Sayyid Abul A'la Maududi, 1900-luvun kuuluisa islamilainen intellektuelli ja poliittisen islamin kannattaja, sanoo laajassa kirjassaan "Kohti Koraanin ymmärtämistä", että tämä jae "viittaa niihin maallisiin hyötyihin, joiden takia juutalaiset hylkäsivät Jumalan käskyt." Toisaalta monet arvelevat, että jae olisi Muhammedin moite niitä kohtaan, jotka myivät hänelle aineistoa, jonka väittivät virheellisesti olevan jumalallista alkuperää - ne joista Koraani sanoo "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79).

Juutalaiset voivat joka tapauksessa päästä takaisin Allahin suosioon kääntymällä islamiin (jae 43). Tämä voi jäädä lukijalta huomaamatta, koska käännös kuuluu "harjoittakaa rukoilemista" ja "antakaa almuja", mutta arabiankieliset sanat, joita tässä käytetään, ovat rukouksesta "salat" ja almujen antamisesta "zakat"; nämä viittaavat nimenomaisesti islamilaiseen rukoukseen ja almujen antoon. Toisuskoiset eivät voi rukoilla salat'ia tai antaa zakat'ia. Kääntymyksen tarpeellisuudesta Ibn Kathir sanoo selvästi: "Allah käski israelilaisia omaksumaan islamin ja liittymään muslimeihin uskonnollisissa toimissaan, ja hylkäämään ennakkoluulonsa ja etnosentrisyytensä."

Maududin mukaan, jakeesta 47 alkaen "tässä viitataan parhaiten tunnettuihin tapahtumiin juutalaisten historiassa. Koska jokainen juutalainen lapsikin tuntee kertomukset, niihin viitataan vain ylimalkaisesti ilman yksityiskohtia. Tarkoituksena on muistuttaa juutalaisia niistä teoista, joilla Jumala on siunannut israelilaisia, ja teoista, joilla juutalaiset ovat niihin vastanneet." Näitä ovat israelilaisten pelastaminen faraon kynsistä (jakeet 49-50); kertomus kultaisesta vasikasta (54-55); ja kansan ruokkiminen mannalla ja viiriäisillä erämaassa (57, 61), huipentuen julistukseen: "Entä kun te sanoitte: 'Mooses, me emme jaksa syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän antaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia'? Hän vastasi: 'Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.' Viheliäisyys ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia." (jae 61)

Ibn Kathir ulottaa tämän koskemaan kaikkia juutalaisia: "Tämä aya (jae) osoittaa, että israelilaisia nöyryytettiin ja nöyryytys tulee jatkumaan, tarkoittaen ettei se koskaan lakkaa. Heitä tulevat nöyryyttämään kaikki, jotka ovat heidän kanssaan tekemisissä; sen lisäksi he itse tuntevat häpeää sisimmässään."


Suvaitsevaiset jakeet

Voi tuntua ristiriitaiselta, että välittömästi tämän jälkeen tulee yksi Koraanin "suvaitsevista jakeista", jae 62, jossa näkyy luvattavan pääsy Paratiisiin niille, "jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia." Muhammad Asad riemuitsee: "Laajakatseisemmin kuin missään muussa uskonnossa, "pelastuksen" idea on tehty riippuvaksi ainoastaan kolmesta asiasta: usko Jumalaan, usko Tuomiopäivään ja hurskaaseen elämään." Ei siis näköjään islamin hyväksymisestä. Mutta hän puhuu itseään vastaan lisäämällä "tässä pyhässä kirjoituksessa" sanojen "jotka ovat hyväksyneet uskon" ('those who have attained to faith') käännöksessään jakeesta 62 - toisin sanoen, pelastuakseen täytyy uskoa aikaisempien ilmoitusten lisäksi Koraaniin.

Ja muslimikommentaattorit eivät todellakaan näe tässä jumalallista pluralismia. Koraanin kääntäneet Ali ja Pickthall, samoin kuin Asad, katsovat tarpeelliseksi lisätä sulkuihin tekstin tarkoittavan, että juutalaiset ja kristityt (samoin kuin saabalaiset, joiden alkuperä on epäselvä) pelastuvat ainoastaan, jos heistä tulee muslimeja. [Käytetyssä suomennoksessakin on suluissa 'Koraaniin' jakeen alussa: "(Koraaniin) uskovat", suom. huom.]

Ibn Abbasin mukaan Koraanin jae 3:85 kumoaa tämän jakeen: "Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon." Qutb on sitä mieltä, että 2:62 oli voimassa vain ennen kuin Muhammad toi islamin maailmaan, jota tukee Tabarin tallentama kertomus Muhammedista, joissa islamin profeetta sanoo niiden kristittyjen, jotka elivät ennen häntä, tulevan pelastetuiksi, mutta ne, jotka ovat kuulleet hänestä ja hylänneet hänen profetiansa, eivät pelastu.


Apinat ja siat

Seuraavaksi tulee ensimmäinen pahamaineisista kertomuksista "apinoista ja sioista." Tämänpäivän jihadistit viittaavat rutiininomaisesti juutalaisiin apinoina ja sikoina; idea tulee Koraanin jakeista 2:63-66, 5:59-60 ja 7:166. Ensimmäisessä näistä Allah kertoo juutalaisista, jotka "rikkoivat sapatin." "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" Kertomus jatkuu näiden kirottujen olevan "pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville." Islamin perinteisessä teologiassa tämän tekstin ei katsota tarkoittavan kaikkia juutalaisia. Ibn Abbas sanoo, että "ne jotka rikkoivat sapatin muutettiin apinoiksi ja he kuolivat ilman jälkeläisiä." Jotkut toiset, kuten varhainen islaminoppinut Ibn Qutaiba, sanoo kuitenkin, että nykyiset apinat ovat sapatin rikkoneiden juutalaisten jälkeläisiä.

Tätä käytetään nykyään yleisesti vertauskuvana juutalaisten rappeutuneisuudesta, jopa eläimellisyydestä. Muhammed itse aloitti tämän, kun hän puhutteli Quraiza-heimon juutalaisia, jotka hän tulisi joukkomurhaamaan, "apinoiden veljiksi." Uskonnollinen johtaja kutsui Palestiinalaishallinnon virallisella TV-kanavalla juutalaisia "apinoiksi ja sioiksi." Vuonna 2010 Mohammed Morsi, josta tuli Egyptin presidentti muslimiveljeskunnan edustajana, kunnes hänet syrjäytettiin, moitti juutalaisia sanoen: "nuo verenimijät, jotka hyökkäävät palestiinalaisia vastaan, sodanlietsojat, apinoiden ja sikojen jälkeläiset."

Nykyaikana al-Azharin suur-sheikki, Muhammad Sayyid Tantawi, kutsui juutalaisia "Allahin vihollisiksi, apinoiden ja sikojen jälkeläisiksi." Saudisheikki Abd al-Rahman al-Sudayyis, al-Haraamin, Mekan päämoskeijan, imaami, lisäsi tähän vielä saarnassaan, että juutalaiset ovat "ihmisrodun pohjasakkaa, maailman rottia, sopimusten rikkojia ja pyhien paikkojen häpäisijöitä, profeettojen murhaajia, sekä apinoiden ja sikojen jälkeläisiä." Toinen saudisheikki, Ba'd bin Abdallah al-Ajameh al-Ghamidi, teki yhteyden selväksi: "Apinoiden ja sikojen veljien nykyinen käytös, heidän petollisuutensa, sopimusten rikkomisensa ja pyhien paikkojen häpäisemisensä" on seurausta heidän esi-isiensä teoista islamin varhaisaikoina, "joka todistaa nykyisten juutalaisten ja islamin alkuaikojen juutalaisten suuresta samankaltaisuudesta." Tästä lisää erinomaisessa MEMRIn (Middle East Media Research Institute) tutkimuksessa.

Jae 67 jatkaa nuhtelua siitä, miten israelilaiset kapinoivat Mooseksen välittämiä Allahin käskyä vastaan uhrata hieho (suuran otsikossa mainittu "lehmä"). Kuulemme miten juutalaisten sydämet ovat "paatuneet" (jae 74) ja kuinka Allah lopulta kiroaa heidät (jae 89).

Tämä ei ole lupaava perusta kestäville Israelin ja Palestiinan suhteille.

* * *

Tämä on suomennos Robert Spencerin blogista Blogging the Qur'an: Sura 2, "The Cow", verses 40-75

Lehmän suura: http://www.islamopas.com/koraani/002.htm

Koraaniblogi: http://koraaniblogi.blogspot.fi/2015/03/2-lehman-suura-jakeet-40-75.html