Harva tietää että 200 vuotta sitten USA julisti sodan islamille ja Thomas Jefferson johti hyökkäystä.
1700-luvulla muslimimerirosvot terrorisoivat Välimerta ja laajoja alueita Pohjois-Atlantilla. He hyökkäisivät kaikkien tapaamiensa laivojen kimppuun ja vaativat miehistöistä kohtuuttomia lunnaita. Panttivankeja kohdeltiin raa'asti ja he kirjoittivat sydäntäsärkeviä kirjeitä kotiin rukoillen hallitusta ja perheitään maksamaan, mitä hyvänsä heidän vangitsijansa vaativat.
Nämä merten kiristäjät tulivat Barbaarirannikon (Barbary Coast) islamilaisista valtioista Tripolista, Tunisiasta, Marokosta ja Algeriasta, ja ne muodostivat vaarallisen ja provosoimattoman uhan nuorelle Amerikan tasavallalle.
Ennen sisällissotaa Yhdysvaltojen kauppalaivat olivat olleet Britannian suojeluksessa. Kun USA julistautui itsenäiseksi ja joutui sotaan, Yhdysvaltojen kauppalaivastoa suojeli Ranskan laivasto. Sodan päätyttyä Amerikan täytyi kuitenkin suojella itse aluksiaan.
USA:n laivaston synty alkoi vuonna 1784. Seitsemäntoista vuotta ennen presidentiksi valitsemistaan Thomas Jeffersonista tuli USA:n Ranskan lähettiläs. Samana vuonna Yhdysvaltain Kongressi teki myönnytyksiä muslimivastustajilleen seuraten Euroopan valtioiden esimerkkiä, jotka maksoivat Barbaarirannikon valtioille lahjuksia välttääkseen sodankäynnin. Heinäkuussa 1785 Algerian merirosvot kaappasivat amerikkalaisia laivoja ja Algerian hallitsija esitti ennenkuulumattoman 60000 dollarin lunnasvaatimuksen.
Se oli puhdasta kiristystä ja Thomas Jefferson vastusti kiivaasti lunnaiden maksamista. Sen sijaan hän ehdotti Kongressille liittouman muodostamista, joka pakottaisi islamilaiset valtiot rauhaan. Kongressi ei ollut kiinnostunut vaan maksoi lunnaat.
Vuonna 1786 Thomas Jefferson ja John Adams tapasivat Tripolin Iso-Britannian suurlähettilään kysyäkseen häneltä, millä oikeudella hänen maansa hyökkäsi amerikkalaisten laivojen kimppuun ja otti orjiksi Amerikan kansalaisia, ja miksi muslimit olivat niin vihamielisiä Amerikkaa kohtaan, valtiota, jonka kanssa heillä ei ollut aikaisemmin ollut mitään tekemistä.
Kaksi tulevaa presidenttiä raportoivat, että suurlähettiläs Sidi Haji Abdul Rahman Adja oli vastannut, että islam "noudatti heidän profeettansa lakeja, ja että heidän Koraaniinsa oli kirjoitettu, että jokainen kansakunta, joka ei tunnustanut heidän ylivaltaansa, oli syntinen ja että oli heidän oikeutensa ja velvollisuutensa sotia heitä vastaan kaikkialla, ja orjuuttaa kaikki vangeiksi saadut, ja että jokainen muslimi, joka kuoli taistelussa, pääsisi varmasti Paratiisiin."
Huolimatta tästä hämmästyttävästä tunnustuksesta, harkitusta väkivallasta kaikkia vääräuskoisia kansoja vastaan, samoin kuin monien huomattavien Amerikan johtohenkilöiden, kuten George Washingtonin, vastustuksesta, joka varoitti, että periksi antaminen oli sekä väärin, että myös vain yllyttäisi vihollista, seuraavien 15 vuoden ajan Amerikan hallitus maksoi muslimeille miljoonia dollareita, jotta amerikkalaiset laivat voisivat purjehtia turvallisesti, sekä amerikkalaisten panttivankien vapauttamisesta.
Lunnaiden ja suojelurahan määrä oli yli 20 prosenttia Yhdysvaltojen hallituksen vuosituloista vuonna 1800. Jefferson oli raivoissaan. Vähän sen jälkeen, kun hän oli vannonut valan Yhdysvaltojen kolmantena presidenttinä vuonna 1801, Tripolin pasha lähetti hänelle vaatimuksen maksaa 225000 dollaria sekä 25000 dollaria vuosittain. Jefferson ilmoitti pashalle selvin sanoin, mitä tämä voisi tehdä vaatimuksilleen. Pasha vastasi katkaisemalla Amerikan konsulaatin lipputangon ja julisti sodan Yhdysvalloille.
Sota Tripolin kanssa kesti neljä vuotta ja syttyi uudestaan vuonna 1815. Merijalkaväen urhoollisuus näissä sodissa antoi aiheen säkeelle "to the shores of Tripoli" ("Tripolin rannoille") merijalkaväen hymnissä, ja heidät tultiin siitä asti tuntemaan "nahkaniskoina" uniformujensa nahkaisten kaulusten vuoksi, joiden tarkoituksena oli estää muslimien sapeleita leikkaamasta heidän päätään irti, kun he valtasivat vihollislaivoja.
Islam, ja se mitä sen barbaariset seuraajat katsoivat oikeudekseen tehdä profeettansa ja jumalansa nimeen, vaivasi syvästi Jeffersonia. Amerikassa oli voimassa uskonnollisen suvaitsevaisuuden perinne; Jefferson itse oli ollut mukana kirjoittamassa lakia uskonnonvapaudesta (Virginia Statute for Religious Freedom). Fundamentalistinen islam oli kuitenkin täysin erilainen kuin mikään uskonto, johon hän oli tutustunut. Uskonto, joka perustui fanaattiseen yliherruuden tavoittelemiseen, jonka pyhä kirja ei ainoastaan suvainnut väkivaltaa vääräuskoisia vastaan, vaan antoi siihen luvan, oli hänestä mahdoton hyväksyä. Hänen suurin pelkonsa oli, että jonain päivänä tämä islamin lahko palaisi ja muodostaisi vieläkin suuremman uhan Yhdysvalloille.
Tämän pitäisi huolestuttaa kaikkia amerikkalaisia.
Bruce Eden
Alkuperäinen artikkeli: America has warred with Islam before
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti