Lahjakas taiteilija on onneksi elossa ja kunnossa. Mutta FBI:n turvallisuusasiantuntijoiden vaatimuksesta hän on, kuten he sen sanovat, "muuttunut aaveeksi": hän on muuttanut, vaihtanut nimensä ja käytännössä pyyhkinyt menneisyytensä. Hän ei voi enää julkaista pilakuvia lehdessämme tai City Arts lehdessä, jossa hän on ollut vakituinen avustaja. Hän on käytännössä todistajan suojeluohjelmassa - paitsi, kuten hän itse sanoo, ettei valtio maksa laskua.
Miten hän selviytyy? Kenen kanssa hän voi olla yhteydessä? Minkälaista elämää Molly Norris joutuu elämään ellei valtio tarjoa hänelle tukeaan?
Kaikista häiritsevintä tässä on se, miten Molly Norris on hylätty oman onnensa nojaan, ja miten hänen on täytynyt "kadottaa itsensä" ja kuinka hänen täytyy kestää "katoamisensa" Amerikan julkisesta tietoisuudesta. Missä pääsen kirjoitukseni tärkeimpään asiaan:
Kuusi demokraattia ja tusina republikaania on ilmoittautunut presidenttikisaan. Kaksi demokraattia on jäljellä ja tusina republikaania on harventunut viiteen (joista kolmella on mahdollisuuksia). Kandidaatit ovat ottaneet esille monenlaisia asioita taloudesta, obamacaresta, maahanmuutosta, vapaakaupasta, ilmaston lämpenemisestä, finanssilainsäädännöstä, Amerikan suureksi tekemisestä, turvallisuudesta. Islam on mainittu, mutta aina yleisellä tasolla. Kukaan ei ole maininnut Molly Norrisin traagista tilannetta.
Miettikää miten paljon auttaisi, jos edes yksi presidenttiehdokas puhuisi hänestä. Kuvitellaanpa että hän puhuisi näin:
Meillä ei ole enää sananvapautta tässä maassa, koska ne jotka puhuvat rohkeimmin islamista saavat tappouhkauksia. Monet on peloteltu hiljaisiksi ja toisten on täytynyt muuttaa elämänsä.
Otetaan esimerkiksi Molly Norris, joka on joutunut piiloutumaan pysyvästi, muuttamaan henkilöllisyytensä, koska hän uskalsi ehdottaa "Piirrä Muhammed -päivää" solidaarisuuden osoitukseksi eurooppalaisille pilapiirtäjille, jotka ovat saaneet tappouhkauksia piirtämiensä Muhammed-pilapiirrosten vuoksi. Kun häntä itseään uhattiin, ainut mitä Amerikan hallitus teki oli ehdottaa, että hän piiloutuisi. Hallitus ei tukenut häntä tai kustantanut hänen turvallisuuttaan: se oli "todistajansuojeluohjelma, jota hallitus ei maksanut".
Kuvitellaan vielä, että sama ehdokas toisi Molly Norrisin asian esille jokaisessa kokouksessa pakottaen median raportoimaan suurelle yleisölle siitä, mitä hänellä on sanottavaa hänen kauheasta tilanteestaan, saisi hänen tarinansa yleiseen tietoisuuteen, laittaisi ihmiset ajattelemaan sitä, miten viranomaiset ovat tunteettomasti päättäneet olla taistelematta muslimien uhkailuja vastaan.
Mitä jos ehdokas sanoisi: "Jos minut valitaan presidentiksi, takaan ympärivuorokautisen suojelun Molly Norrisille. Ja kutsun Molly Norrisin Valkoiseen taloon keskustelemaan minun ja hallitukseni kanssa sananvapaudesta. Annan hänen päättää haluaako hän tulla valokuvatuksi. Kummin päin vain, luulen, että amerikan kansa vaikuttuu hänen tarinastaan - ja voimme aloittaa avoimen ja asiallisen keskustelun, jota olisi tarvittu jo pitkään, islamista, jumalanpilkkalaeista ja Yhdysvaltain perustuslain kunnioituksesta."
Tämä ei olisi abstrakti julistus islamista, vaan konkreettinen esimerkki islamin merkityksestä, kertomus amerikan kansalle amerikkalaisesta naisesta, Molly Norrisista, joka käytti perustuslain ensimmäisen lisäyksen antamaa oikeuttaan ja sai palkinnoksi tappouhkauksen muslimeilta, joilla ei ole kiinnostusta eikä sympatiaa sananvapautta kohtaan, ja jotka vaativat oikeutta pakottaa, jopa salamurhaamalla omassa maassamme, voimaan islamilaisen blasfemialain.
Ja Molly Norris, joka on ollut yli viisi vuotta "desaparecido", voisi voittoisasti "palata" omana itsenään. Se olisi hyvä hänelle, hyvä hänen asiaansa ajaneelle presidenttiehdokkaalle ja hyvää maallemme, joka tarvitsee muistutuksen - näinä suuren hämmennyksen aikoina - siitä, että perustulain ensimmäistä lisäystä tulee puolustaa hinnalla millä hyvänsä.
Tämä ei olisi abstrakti julistus islamista, vaan konkreettinen esimerkki islamin merkityksestä, kertomus amerikan kansalle amerikkalaisesta naisesta, Molly Norrisista, joka käytti perustuslain ensimmäisen lisäyksen antamaa oikeuttaan ja sai palkinnoksi tappouhkauksen muslimeilta, joilla ei ole kiinnostusta eikä sympatiaa sananvapautta kohtaan, ja jotka vaativat oikeutta pakottaa, jopa salamurhaamalla omassa maassamme, voimaan islamilaisen blasfemialain.
Ja Molly Norris, joka on ollut yli viisi vuotta "desaparecido", voisi voittoisasti "palata" omana itsenään. Se olisi hyvä hänelle, hyvä hänen asiaansa ajaneelle presidenttiehdokkaalle ja hyvää maallemme, joka tarvitsee muistutuksen - näinä suuren hämmennyksen aikoina - siitä, että perustulain ensimmäistä lisäystä tulee puolustaa hinnalla millä hyvänsä.
---
“Free speech just isn’t very free when the price you pay for offending someone is your life.” - Shannon Perry
Free Molly Norris Foundation
Piirrä Muhammed - päivä
Piirrä Muhammed -päivä (Everybody Draw Mohammed Day) oli 20. toukokuuta 2010 vietetty maailmanlaajuinen, lähinnä internetissä tapahtunut protesti islamisteja vastaan, jotka olivat uhkailleet väkivallalla profeetta Muhammadista pilakuvia tehneitä henkilöitä. Protestin tarkoituksena on, että jokainen protestoija piirtää itse Muhammedin kannanottona "sananvapauden rajoituspyrkimyksiä kohtaan".
----
 |
| Molly Norris - Kuka teistä muistuttaa Muhammedia? |
 |
| South Park - Muhammed |
 |
| Lars Vilks - Muhammed liikenneympyräkoirana |
 |
| Kurt Westergaard - Muhammed |
 |
| Bosch Fawstin - Et saa piirtää minua! - Juuri siksi piirrän sinut! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti