Ibn Ishaqin mukaan tämä luku ilmoitettiin sen jälkeen, kun quraishien lähetystö vieraili Medinan rabbien luona ja he kysyivät näiden mielipidettä väitteestä, että Muhammed on profeetta. Rabbit vastasivat: "Kysykää häneltä kolmea asiaa, jotka me teille kerromme ja hänen vastauksensa paljastaa onko hän Allahin lähettämä; jos hän ei ole, on hänen vastauksensa väärä ja voitte tehdä hänelle mitä haluatte. Kysykää häneltä muinaisista kolmesta nuoresta miehestä luolassa ja heidän tarinastaan. Sillä se on outo ja ihmeellinen tarina." Tämä tarina kerrotaan jakeissa 9-26.
Rabbit jatkoivat: "Kysykää häneltä miehestä, joka teki suuria matkoja maan itäisimpiin ja läntisimpiin kolkkiin. Mikä oli tämä tarina? Jos hän kertoo näistä, on hän profeetta ja silloin seuratkaa häntä, mutta jos hän ei kerro niitä, on hän mies joka keksii tarinoita omasta päästään ja silloin voitte tehdä hänelle mitä haluatte." Niipä tämä suura on ilmoitettu ainakin tämän näkemyksen mukaan todisteena Muhammedin väitteestä, että hän on profeetta.
Jakeet 1-8 on johdanto, jossa ylistetään Koraania, jossa ei ole "minkäänlaista vilppiä" (jae 1). Maulana Bulandshahri kommentoi: "Tämä tarkoittaa, ettei Koraanissa ole mitään vääryyttä eikä sanojen sekoittamista. Siitä ei puutu myöskään kaunopuheisuutta eikä siinä ole epäjohdonmukaisuuksia." Allah on tehnyt sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi uskottomia tulevasta hirvittävästä rangaistuksesta (jae 2) ja varoittaakseen niitä, jotka sanovat, että Allahilla on Poika (jae 3) - siis kristittyjä ja myös juutalaisia, jotka jakeen 9:30 mukaan väittävät, että Ezra on Jumalan poika.
Allah lohduttaa Muhammedia hänen ahdistuksessaan uskottomien itsepäisyydestä (jae 6) ja muistuttaa häntä, että tämän maailman houkutukset ovat vain koetuksia (jae 7).
Jakeet 9-26 kertovat tarinan "Luolassa asuneista sekä kirjoitustaulusta" (Al-Kahf ja Ar-Raqim, jae 9). Al-Kahf on luola, jossa nuoret miehet nukkuivat 300 tai 309 vuotta (jae 25, vuodet laskettu joko aurinko- tai kuukalenterin mukaan) Allahin suojellessa heitä ihmeellisesti. Al-Raqimin merkityksestä ollaan montaa mieltä; toiset sanovat sen viittaavan läheiseen laaksoon tai vuoreen, kun taas Anas ja Shabi'i väittävät se olevan erään miehen koira, joka oli heidän mukanaan ja joka mainitaan jakeissa 18 ja 22. Sa'id bin Jubayr sanoo sen olevan "kivitaulu, johon he kirjoittivat Luolan asukkaiden tarinan ja jonka he asettivat luolan sisäänkäynnille" - siitä "kirjoitustaulu".
Miehet olivat Ibn Kathirin mukaan "poikia tai nuoria miehiä", jotka "hyväksyivät totuuden ja olivat paremmin opastettuja kuin vanhemmat, jotka itsepäisesti pitivät kiinni tavoistaan ja pysyivät valheellisessa uskonnossa." He tunnustivat Allahin ykseyden ja hylkäsivät kansansa epäjumalat; Allah suojeli heitä epäjumalanpalvojilta luolassa (jakeet 14-16).
Vaikka nuorukaiset olivat olleet luolassa kolme vuosisataa, he vastasivat kysyttäessä: "Olemme viipyneet vain päivän tai osan siitä" (jae 19). Allah antoi "heidän kääntyä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen" (jae 18) - oletettavasti estääkseen heitä heikkenemästä nukkuessaan - Ibn Abbas sanoo: "Jos he eivät olisi kääntyneet, olisi maa niellyt heidät." Heidän koiransa sen sijaan "makasi käpälät ojennettuina kynnyksellä" (jae 18) - se ei siis ollut aivan luolan sisäpuolella, jolloin se olisi estänyt enkeleitä tulemasta luolaan. "Se istui oviaukon ulkopuolella", selittää Ibn Kathir, "koska enkelit eivät astu taloon missä on koira, kuten As-Sahih kertoo, eivätkä he astu taloon missä on kuva, henkilö joka on epäpuhdas tai vääräuskoinen, kuten Hasanin hadithissa kerrotaan." Bukhari mainitsee perimätiedon, jonka mukaan Muhammed sanoi: "Enkelit eivät astu taloon, missä on koira tai kuva elävästä olennosta." Joka tapauksessa, jatkaa Ibn Kathir: "Heidän saamansa siunaus ulottui myös heidän koiraansa, joten uni otti valtaansa heidän lisäkseen heidän koiransa. Hyvien ihmisten seuralla on tällainen etu ja niin tämä koira sai osakseen maineen ja arvostuksen. Kerrotaan, että se oli erään miehen metsästyskoira, mikä on parempi näkemys, tai että se oli heidän uskonnolliset näkemyksensä jakavan kuninkaan kokin koira, jonka tämä oli tuonut mukanaan."
Tämä tarina on muunnelma kristillisestä tarinasta Efesoksen seitsemän unikekoa (vaikka Koraani ei ole niin varma heidän lukumäärästään - katso jae 22), joita kunnioitettiin pyhimyksinä Bysantissa. He olivat nuoria miehiä, jotka etsivät turvaa luolasta pakanoilta esikristillisessä Rooman valtakunnassa ja jotka tulivat ihmeellisesti suojelluksi ja heräsivät vasta, kun valtakunta oli kääntynyt kristinuskoon. (Ibn Kathir ajattelee kertomuksen olevan kuitenkin esikristillinen, koska juutalaiset rabbit tuntevat sen ja kysyvät siitä Muhammedilta koetellakseen hänen väitettään profeetallisuudesta).
Jakeissa 27-44, lyhyen paratiisin puutarhojen kuvauksen jälkeen (jakeet 27-31), kerrotaan vertaus miehestä, joka arvosti enemmän tämän maailman asioita kuin tottelevaisuutta Allahille. Sanoma on sama kuin Luukkaan evankeliumissa 12:15-21: "'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'"
Jakeet 45-59 toistavat varoituksen Tuomiopäivästä (jae 49). Saatanan kieltäytyminen kumartamasta Aadamia kerrotaan jälleen kerran ja Allah varoittaa ihmisiä seuraamasta Saatanaa tottelemattomuuteen (jae 50). Tässä Saatana luetaan jinnien joukkoon toisin kuin muualla, missä hän on enkeli - katso keskustelu 7:11-25. Ne uskottomat, jotka ovat asettaneet kumppaneita Allahin rinnalle, eivät saa apua sinä päivänä (jae 52). Allah lähetti lähettiläitään, mutta uskottomat pilkkasivat heitä (jae 56). Heidät tuhotaan (jae 59).
Seuraavaksi: Ihmeellinen tarina Mooseksesta ja Al-Khidristä, "vihreästä miehestä".
 |
| Luolan asukkaat (Muhammed's Believe It or Else!) |
Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 1-59
Luolan suura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti