Kaksisarvinen

Kuten luimme aikaisemmin, 18. suuran jakeet 83-101 ilmoitettiin kun rabbit esittivät koetuksen Muhammedin väitteelle, että hän on profeetta: "Kysykää häneltä miehestä, joka teki suuria matkoja maan itäisimpiin ja läntisimpiin kolkkiin. Mikä oli tämä tarina?" Tuo mies oli Dhul-Qarnayn (jae 83) - "Kaksisarvinen". Ibn Kathir selittää, että hän "hallitsi itää ja länttä, kaikki maat ja heidän kuninkaansa olivat hänelle alamaisia ja kaikki kansat, arabit ja ne, jotka eivät olleet arabeja, palvelivat häntä." Hän jatkaa selittämällä, että Dhul-Qarnayn sai koraanillisen nimensä "koska hän saavutti kaksi auringon 'sarvea', idän ja lännen, mistä se nousee ja minne se laskee".

Mutta kuka oli tämä suuri valloittaja? Tafsir al-Jalalayn sanoo, että "hän ei ollut profeetta" ja että hänen "nimensä oli Aleksanteri" - joka tunnetaan paremmin Aleksanteri Suurena, joka kuvattiin rahoissa pukinsarvet päässään. Maududi huomauttaa, että "Koraanin varhaiset kommentaattorit uskoivat yleisesti", että Dhul-Qarnayn oli Aleksanteri. Muhammad Al-Ghazali sanoo, että Aleksanteri Suuri on "korkealla mahdollisten listalla".

Kuitenkin Dhul-Qarnayn näyttää olleen hurskas muslimi, koska hän sanoi: "Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä. Mutta sitä, joka uskoo ja tekee hyvää, odottaa runsas palkka, ja lempeällä äänellä Me annamme hänelle käskymme" (jakeet 87-88). Tämä on saanut jotkut modernit muslimikommentaattorit hämmentyneiksi varhaisten kommentaattorien väitteestä, että ilmeisen pakanallinen Aleksanteri Suuri olisi esitetty Koraanissa muslimina. Jotkut ovat esittäneet, että Dhul-Qarnayn olisikin ollut Persian Kyyros Suuri, tai joku muu muinainen kuningas, mutta sellaiset tulkinnat johtavat samoihin vaikeuksiin kuin väite, että Dhul-Qarnayn oli Aleksanteri Suuri: Muhammad Asad huomauttaa, että "nimenomaan Koraanin vakuutus hänen uskostaan Jumalaan, tekee mahdottomaksi henkilöidä Dhul-Qarnayn monien kommentaattorien tapaan Aleksanteri Suureen (joka esitetään joissakin rahoissa kaksi sarvea päässään) tai johonkin muuhun esi-islamilaiseen Jemenin Himyarilaiseen kuninkaaseen. Kaikki nuo historialliset henkilöt olivat pakanoita ja palvoivat monia jumalia, kun taas Dhul-Qarnayn esitetään vakaana Yhden Jumalan palvelijana." Nykyinen yhteisymmärrys on siksi sellainen, ettei hänen henkilöllisyyttään tiedetä. Asad päättelee, että Koraanin kertomuksella "ei ole mitään tekemistä historian tai edes legendan kanssa, vaan se on tarkoitettu ainoastaan vertauskuvalliseksi ilmaukseksi uskosta ja etiikasta viitaten erityisesti maallisen vallan ongelmaan."

Oli hän kuka tahansa, Dhul-Qarnayn matkusti maan läntisimpään kolkkaan kunnes "saapui sinne, missä aurinko laskee, ja hän näki sen laskevan kuumaan lähteeseen" (jae 86). Irakilainen astronomi, joka väitti vuoden 2007 syksyllä, että Koraani opettaa maan olevan litteä, ei viitannut tähän jakeeseen - luultavasti siksi, että jae on ymmärretty vuosisatoja tavalla, joka ei olisi aiheuttanut Kopernikukselle vatsanväänteitä. Ibn Kathir selittää sen tarkoittavan, että Dhul-Qarnayn "seurasi reittiä, kunnes saavutti kaukaisimman paikan, jossa saattoi nähdä auringon laskevan, mikä on lännessä." Hän ei varsinaisesti nähnyt auringon laskevan, hän vain katseli sitä rannalta: "hän näki auringon ikään kuin laskevan valtamereen. Tämän voi todeta jokainen, joka menee rannikolle: näyttää siltä kuin aurinko laskisi mereen, mutta todellisuudessa se ei poikkea kiinteältä reitiltään." Mistä ihmiset sitten saavat hulluja ajatuksia, että hän todella saavutti paikan, "missä aurinko laskee"? No tietenkin juutalaisilta ja kristityiltä: "Useimmat näistä tarinoista tulevat Kirjan kansojen myyteistä ja heidän harhaoppisista sepitteistään ja valheistaan."

Matkustettuaan kaukaisimmasta lännestä kaukaisimpaan itään (jae 90) Dhul-Qarnayn tapaa toisella matkalla Gogin ja Magogin, jotka "levittävät pahaa maan päällä" (jae 94, kts. myös 5:33). Ne ovat Ibn Kathirin mukaan "kaksi turkkilaista kansaa, Yafithin (Jafet) jälkeläisiä, turkkilaisten isiä, Nooan poikia." Dhul-Qarnayn muuraa heidät kahden vuoren väliin (jae 96) - mikä on toinen syy, miksi hänen ajateltiin olevan Aleksanteri Suuri, joka esi-islamilaisen legendan mukaan rakensi Aleksanterin muurin Kaukasuksella suojellakseen valtakuntaansa pohjoisilta barbaariheimoilta - jotka on liitetty Gogiin ja Magogiin Hesekielin kirjassa (38-39). Mutta muuri sortuu (jae 98) Tuomiopäivänä, kun pasuunan ääni kuuluu (jae 99). Suosittu nykyajan saarnaaja Muhammad Saleh al-Munajjid selittää islamilaisen eskatologian pähkinänkuoressa:

"Ya'juj ja Ma'juj ovat kaksi epäuskoista heimoa Aadamin poikien joukossa. He tapasivat tehdä pahaa maan päällä, jolloin Allah antoi Dhul-Qarnaynille voiman rakentaa muurin pitääkseen heidät loitolla. He jatkavat kaivamista kunnes Allah antaa heille luvan tulla ulos aikojen lopussa sen jälkeen kun 'Isa [Jeesus] on tappanut Dajjalin ["Pettäjän"]. He tulevat suurena joukkona, juovat Tiberiaan järven tyhjäksi (Palestiinassa). He tekevät pahaa maan päällä eikä kukaan pysty heitä vastustamaan. 'Isa (rauha hänelle) ja hänen kanssaan olevat uskovaiset pakenevat Turin vuorelle, kunnes Allah tuhoaa Ya'jujin ja Ma'jujin [Gog ja Magog] lähettämällä matoja, jotka syövät heidän niskansa. Sitten Allah lähettää sateen, joka huuhtoo heidän ruumiinsa mereen ja puhdistaa maan heidän löyhkästään."

Milloin tämä tapahtuu? Kukaan ei tiedä, mutta jopa islamin profeetta Muhammed varoitti aikoinaan: "Rangaistus on tullut lähelle. Tällainen reikä on jo tehty Gogin ja Magogin muuriin" - ja hän piirsi peukalollaan ja etusormellaan ympyrän ilmaan. Muhammed myös varoitti, että vain yksi tuhannesta pelastuu: "yksi tuhannesta pelastuu Gogilta ja Magogilta ja he ovat teistä [muslimeista]".

Jakeet 102-110 lopettavat tämä villin ja ihmeellisen suuran palaamalla tuttuihin aiheisiin: uskottomat luottavat luotuihin olentoihin Allahin sijasta ja heitä odottaa helvetti (jae 102); hyvät teot eivät auta niitä, jotka hylkäävät islamin (jakeet 104-106); uskovat nauttivat paratiisin puutarhoista (jae 107); Muhammed on vain ihminen, mutta hän välittää Allahin sanoja eikä Allahin rinnalle tule asettaa kumppaneita (jae 110).

Osa Pompejin niin sanotusta Aleksanteri-mosaiikista.
Se kuvaa joko Issoksen tai mahdollisesti Gaugamelan taistelua. (wikipedia)

Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 83-110
Luolan suura

Tähän mennessä ilmestyneet Koraaniblogin kirjoitukset:

1. Avauksen suura

2. Lehmän suura

Saatana piereskelee

Apinat ja siat

Juutalaiset, nuo Allahin viholliset

Miten arvokkaana pidät henkeäsi

Milloin muslimin on lupa poiketa moraalisäännöistä

Vaimonne ovat teidän peltonne

3. Imranin perheen suura

Imranin perhe

Jeesus, Marian poika

Abraham oli muslimi

Badrin ja Uhudin taisteluiden opetukset

4. Naisten suura

Allahin ohjeita naisten kohteluun

Neljä syytä jolloin mies saa löydä vaimoaan

Muhammed käskee tappamaan juopot, uskonluopiot ja vääruskoiset

Jeesus tulee ja särkee Ristin ja tappaa sian ja lakkauttaa jizyan

5. Pöydän suura

Kuka ottaa hengiltä ihmisen hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset

Allahin käsiä ei ole sidottu

6. Karjan suura

Muhammed tuoksuu hyvälle!

Kolme laillista syytä tappaa ihminen

7. Rajamuurin suura

Saatana ja 30 metrinen Aatami

Mooses, faarao ja muita vanhoja tarinoita

8. Sotasaaliin suura

Sotasaaliin suura

Taistelkaa kunnes islam on ainut uskonto!

9. Katumuksen suura

Vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin

Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne

Vääräuskoiset ovat epäpuhtaita

Taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa

Umarin sopimus

Islamissa hurskain teko on käydä sotaan vääräuskoisia vastaan

Teeskentelijöille ei armoa tipu

He surmaavat ja heitä surmataan

Katumuksen suura, valitut palat

10. Joonan suura Koraania ei voi jäljitellä

11. Huudin suura Huudin suura saa hiuksesi harmaantumaan

12.  Joosefin suura Profeetta Joosef oli naisten mieleen

13: Ukonilman suura

14. Aabrahamin suura Palestiina kuuluu muslimeille

15. Rock City eli Kallion suura

16. Mehiläinen

17. Israelin lapset

Muhammedin yöllinen vierailu Jerusalemiin ja seitsemään taivaaseen

Israelin lapset

18. Luolan suura

Luola

Vihreä mies

Kaksisarvinen

Vihreä mies

Suuran 18 tärkeys muslimien hartauden harjoituksessa vahvistetaan monissa haditheissa. Yhdessä niistä kerrotaan kuinka eräs mies luki suuraa ja "pilvi laskeutui miehen ylle ja tuli niin lähelle, että hänen hevosensa pillastui. Aamulla mies meni Profeetan luo ja kertoi hänelle tapahtuneesta. Profeetta sanoi: 'Se oli As-Sakina (rauha), joka laskeutui Koraanin (lausumisen) seurauksena'" - As-Sakina on muunnelma hebrean shekinasta, joka viittaa juutalaiseen traditioon Jumalan läsnäolosta maailmassa ja pilvi muistuttaa pilveä Jumalan läsnäollessa Toisen Mooseksen kirjan jakeessa 40:35. Kuten muissakaan islamiin tuoduissa raamatullisissa konsepteissa - erityisesti Jeesus "Jumalan sanana" - tälläkään ei ole erityisen voimakkaita sivumerkityksiä islamissa.

Suuran 18 jakeet 60-82 sisältävät erään Koraanin oudoimmista ja vangitsevimmista kertomuksista: Mooseksen ja Khidrin matkan, yhden kaikkien aikojen suurimmista matkakuvauksista. Mooses, joka matkustaa palvelijansa kanssa, unohtaa kalan, jonka he ovat ottaneet matkaevääkseen (jakeet 60-64). Kun he palaavat hakemaan sitä, he tapaavat "erään palvelijamme, jolle Me olimme osoittanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa viisauttamme" (jae 65). Islamilaisessa perinteessä tätä miestä kutsutaan nimellä Al-Khadir tai Al-Khidr, tai yleisemmin, Khidr, "vihreä mies". Jotkut pitävät häntä yhtenä profeetoista, toiset walina, muslimien pyhimyksenä. Abu Hayyan Al-Gharnati, 1300-luvun Koraanin kommentaattori viittaa jakeeseen 82, missä Khidr sanoo, ettei hän toiminut "omasta aloitteestaan", perustellakseen että hänen täytyy olla profeetta, sillä jos hän oli jonkun käskynalainen, niin kuka olisi voinut käskeä niin pyhää miestä, että hän voi opastaa Mooseksen kaltaista profeettaa, ellei sitten itse Allah? Toinen 1300-luvun islamin oppinut, Ibn Taymiyya, kuitenkin huomauttaa, että "uleman [islamin oppineet] enemmistö uskoo, että hän oli Profeetta". Joka tapauksessa Mooses kysyy ensimmäiseksi Khidriltä: "Saanko minä seurata sinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestä?" (jae 65). Khidr on varautunut (jakeet 67-68), mutta suostuu lopulta Mooseksen pyyntöön kunhan tämä ei kysele mitään (jae 70). Mooses lupaa olla kyselemättä.

Khidr ja Mooses hankkivat veneen, jonka Khidr välittömästi upottaa - jolloin Mooses rikkoo lupauksensa ensimmäisen kerran moittien Khidriä (jae 71); Khidr muistuttaa häntä lupauksestaan (jakeet 72-73). Pian sen jälkeen Khidr murhaa nuoren miehen ilmeisen mielivaltaisesti ja jälleen Mooses kritisoi häntä (jae 74), jota seuraa jälleen muistutus lupauksesta pysyä hiljaa (jakeet 75-76). Lopulta Khidr korjaa sortumassa olevan kaupungin muurin, vaikka kaupunkilaiset ovat kieltäytyneet ottamasta heitä vieraakseen, ja jälleen Mooses läksyttää häntä (jae 77), koska hän olisi voinut tehdä sen maksua vastaan, jolloin he olisivat voineet ostaa ruokaa ja majapaikan.

Lopulta Khidr kertoo Moosekselle, että heidän matkansa on päättynyt, ja selittää oudot tekonsa. (Muhammed kommentoi: "Me toivoimme, että Mooseksella olisi ollut enemmän kärsivällisyyttä, jolloin Allah olisi saattanut kertoa meille enemmän heidän tarinastaan.") Khidr rikkoi veneen, koska kuningas "väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet", mutta ei niitä jotka olivat käyttökelvottomia (jae 79) - olettavasti veneen köyhät omistajat pystyisivät helposti korjaamaan veneen, kunhan kuningas olisi jatkanut matkaa. Khidr tappoi nuoren miehen, koska hän olisi aiheuttanut uskovaisille vanhemmilleen murhetta "kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan" (jae 80) ja Allah antaa heille tilalle paremman pojan (jae 81). Mitä tulee muuriin, siellä oli kätketty aarre, joka kuului pojille, jotka olivat liian nuoria perimään sen, joten korjaamalla muurin pojat ehtisivät aikuistua ja muuri suojaisi aarretta varkailta (jae 82).

Maududi selittää tämä kaiken näin: "Teillä tulee olla horjumaton usko siihen, mitä Jumalallisessa Tehtaassa tapahtuu Allahin tahdon mukaan. Sillä todellisuus on teiltä salattu, teillä ei ole viisautta ymmärtää tapahtumia ja joskus vastoinkäymisissä te huudatte 'Miten ja miksi tämä tapahtui?'. Tosiasiassa, jos verho olisi poistettu salatun edestä, huomaisitte, että kaikki tapahtunut oli hyväksi. Vaikka joku asia vaikuttaisikin aluksi vastoinkäymiseltä, huomaatte lopulta, että sillä oli myös hyviä vaikutuksia."

Koraanin kääntäjä Abdullah Yusuf Ali löytää kertomuksesta neljä opetusta, mukaan lukien ajatuksen, että "edes kaikki nykyajan tietämys, tiede ja filosofia ja kirjallisuus (mikäli yksi henkilö voisi sen kaiken hankkia) ei kata kaikkea tietämystä. Jumalallinen tieto, ainakin ihmisen kyseessä ollen, on rajoitettu" ja "Elämässä on paradokseja: menetys voikin olla saavutus; julmuus voi olla todellista armeliaisuutta; pahan maksaminen hyvällä voi olla todellista oikeutta eikä jalomielisyyttä (18:79-82). Allahin viisaus on kaiken ihmisen järkeilyn yläpuolella."

Toinen islamin traditiosta tuleva näkökulma sanoo: älä tapa lapsia, ellet tiedä, että heistä tulee uskottomia. "Allahin lähettiläs (rauha hänelle) ei tavannut tappaa lapsia, niinpä sinunkaan ei tule tappaa heitä, ellet tiedä mitä Khadir olisi tiennyt lapsesta, jonka hän tappoi, ja ellet pysty näkemään tuleeko lapsesta uskovainen (tai joka kasvaa vääräuskoiseksi), niin että tapat (tulevan) epäuskoisen ja jätät (tulevan) uskovaisen henkiin." Tässä lausuttu voi auttaa ymmärtämään miksi kunniamurhat ovat islamilaisissa maissa ja jopa länsimaiden muslimien keskuudessa niin yleisiä.

Islamilaisessa mystiikassa Khidr on tärkeä hahmo. 700-luvun suufimystikko Ibrahim Bin Adham (Abou Ben Adhem) väitti: "Asuin neljä vuotta siinä erämaassa. Jumala antoi minulle ruuan ilman omia ponnistelujani. Vihreä Muinainen, Khidr, oli minun seuranani niinä aikoina ja hän opetti minulle Jumalan Mahtavan Nimen." Jotkut pitävät Khidriä kuolemattomana (Ibn Taymiyyan käsitys). Tälle on useita perusteluja. Bayhaqi kertoo että kun Muhammed kuoli, saattoväki kuuli äänen - jonka tunnistettiin kuuluvan Khadrille - kehottaen heitä luottamaan Allahiin. Ajatukselle on perusteita myös Muhammedin omista sanoista. Kerran Muhammed kertoi seuraajilleen Dajjalista, antikristuksesta, jolla on suuri rooli islamin eskatologiassa. Dajjal, hän selitti, tappaa ihmisen ja herättää hänet uudelleen henkiin. Sitten hän yrittää tappaa hänet uudestaan, mutta ei kykene siihen. "Tämä henkilö on Khadir".

Hänen kuolemattomuutensa vuoksi monet muslimimystikot (ja jopa eräät toisuskoiset) ovat vuosisatojen aikana kertoneet tavanneensa hänet.

Khidr, "Vihreä mies" (khidr.org)

Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 60-82

Luolan suura

Luola

Suura 18, "Luola", on mekkalainen suura ja sillä on ainutlaatuinen paikka muslimien uskossa. Muhammed sanoi, että joka opettelee ulkoa sen kymmenen ensimmäistä jaetta (tai toisten kertomusten mukaan kymmenen viimeistä) on "turvassa Dajjalilta" - islamilaiselta antikristukselta. Toinen hadith kertoo hänen sanoneen, että jos muslimi lukee suuraa 18 perjantaina "se valaisee hänet siitä perjantaista seuraavaan perjantaihin asti". Toisen version mukaan tämän tekevä on "immuuni kahdeksan päivää kaikkea fitnaa [agitaatiota ja kapinan lietsomista] vastaan". Suura sisältää myös joitakin islamilaisen kansanperinteen ja suufilaisen mystiikan perusteita.

Ibn Ishaqin mukaan tämä luku ilmoitettiin sen jälkeen, kun quraishien lähetystö vieraili Medinan rabbien luona ja he kysyivät näiden mielipidettä väitteestä, että Muhammed on profeetta. Rabbit vastasivat: "Kysykää häneltä kolmea asiaa, jotka me teille kerromme ja hänen vastauksensa paljastaa onko hän Allahin lähettämä; jos hän ei ole, on hänen vastauksensa väärä ja voitte tehdä hänelle mitä haluatte. Kysykää häneltä muinaisista kolmesta nuoresta miehestä luolassa ja heidän tarinastaan. Sillä se on outo ja ihmeellinen tarina." Tämä tarina kerrotaan jakeissa 9-26.

Rabbit jatkoivat: "Kysykää häneltä miehestä, joka teki suuria matkoja maan itäisimpiin ja läntisimpiin kolkkiin. Mikä oli tämä tarina? Jos hän kertoo näistä, on hän profeetta ja silloin seuratkaa häntä, mutta jos hän ei kerro niitä, on hän mies joka keksii tarinoita omasta päästään ja silloin voitte tehdä hänelle mitä haluatte." Niipä tämä suura on ilmoitettu ainakin tämän näkemyksen mukaan todisteena Muhammedin väitteestä, että hän on profeetta.

Jakeet 1-8 on johdanto, jossa ylistetään Koraania, jossa ei ole "minkäänlaista vilppiä" (jae 1). Maulana Bulandshahri kommentoi: "Tämä tarkoittaa, ettei Koraanissa ole mitään vääryyttä eikä sanojen sekoittamista. Siitä ei puutu myöskään kaunopuheisuutta eikä siinä ole epäjohdonmukaisuuksia." Allah on tehnyt sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi uskottomia tulevasta hirvittävästä rangaistuksesta (jae 2) ja varoittaakseen niitä, jotka sanovat, että Allahilla on Poika (jae 3) - siis kristittyjä ja myös juutalaisia, jotka jakeen 9:30 mukaan väittävät, että Ezra on Jumalan poika.

Allah lohduttaa Muhammedia hänen ahdistuksessaan uskottomien itsepäisyydestä (jae 6) ja muistuttaa häntä, että tämän maailman houkutukset ovat vain koetuksia (jae 7).

Jakeet 9-26 kertovat tarinan "Luolassa asuneista sekä kirjoitustaulusta" (Al-Kahf ja Ar-Raqim, jae 9). Al-Kahf on luola, jossa nuoret miehet nukkuivat 300 tai 309 vuotta (jae 25, vuodet laskettu joko aurinko- tai kuukalenterin mukaan) Allahin suojellessa heitä ihmeellisesti. Al-Raqimin merkityksestä ollaan montaa mieltä; toiset sanovat sen viittaavan läheiseen laaksoon tai vuoreen, kun taas Anas ja Shabi'i väittävät se olevan erään miehen koira, joka oli heidän mukanaan ja joka mainitaan jakeissa 18 ja 22. Sa'id bin Jubayr sanoo sen olevan "kivitaulu, johon he kirjoittivat Luolan asukkaiden tarinan ja jonka he asettivat luolan sisäänkäynnille" - siitä "kirjoitustaulu".

Miehet olivat Ibn Kathirin mukaan "poikia tai nuoria miehiä", jotka "hyväksyivät totuuden ja olivat paremmin opastettuja kuin vanhemmat, jotka itsepäisesti pitivät kiinni tavoistaan ja pysyivät valheellisessa uskonnossa." He tunnustivat Allahin ykseyden ja hylkäsivät kansansa epäjumalat; Allah suojeli heitä epäjumalanpalvojilta luolassa (jakeet 14-16).

Vaikka nuorukaiset olivat olleet luolassa kolme vuosisataa, he vastasivat kysyttäessä: "Olemme viipyneet vain päivän tai osan siitä" (jae 19). Allah antoi "heidän kääntyä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen" (jae 18) - oletettavasti estääkseen heitä heikkenemästä nukkuessaan - Ibn Abbas sanoo: "Jos he eivät olisi kääntyneet, olisi maa niellyt heidät." Heidän koiransa sen sijaan "makasi käpälät ojennettuina kynnyksellä" (jae 18) - se ei siis ollut aivan luolan sisäpuolella, jolloin se olisi estänyt enkeleitä tulemasta luolaan. "Se istui oviaukon ulkopuolella", selittää Ibn Kathir, "koska enkelit eivät astu taloon missä on koira, kuten As-Sahih kertoo, eivätkä he astu taloon missä on kuva, henkilö joka on epäpuhdas tai vääräuskoinen, kuten Hasanin hadithissa kerrotaan." Bukhari mainitsee perimätiedon, jonka mukaan Muhammed sanoi: "Enkelit eivät astu taloon, missä on koira tai kuva elävästä olennosta." Joka tapauksessa, jatkaa Ibn Kathir: "Heidän saamansa siunaus ulottui myös heidän koiraansa, joten uni otti valtaansa heidän lisäkseen heidän koiransa. Hyvien ihmisten seuralla on tällainen etu ja niin tämä koira sai osakseen maineen ja arvostuksen. Kerrotaan, että se oli erään miehen metsästyskoira, mikä on parempi näkemys, tai että se oli heidän uskonnolliset näkemyksensä jakavan kuninkaan kokin koira, jonka tämä oli tuonut mukanaan."

Tämä tarina on muunnelma kristillisestä tarinasta Efesoksen seitsemän unikekoa (vaikka Koraani ei ole niin varma heidän lukumäärästään - katso jae 22), joita kunnioitettiin pyhimyksinä Bysantissa. He olivat nuoria miehiä, jotka etsivät turvaa luolasta pakanoilta esikristillisessä Rooman valtakunnassa ja jotka tulivat ihmeellisesti suojelluksi ja heräsivät vasta, kun valtakunta oli kääntynyt kristinuskoon. (Ibn Kathir ajattelee kertomuksen olevan kuitenkin esikristillinen, koska juutalaiset rabbit tuntevat sen ja kysyvät siitä Muhammedilta koetellakseen hänen väitettään profeetallisuudesta).

Jakeissa 27-44, lyhyen paratiisin puutarhojen kuvauksen jälkeen (jakeet 27-31), kerrotaan vertaus miehestä, joka arvosti enemmän tämän maailman asioita kuin tottelevaisuutta Allahille. Sanoma on sama kuin Luukkaan evankeliumissa 12:15-21: "'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'"

Jakeet 45-59 toistavat varoituksen Tuomiopäivästä (jae 49). Saatanan kieltäytyminen kumartamasta Aadamia kerrotaan jälleen kerran ja Allah varoittaa ihmisiä seuraamasta Saatanaa tottelemattomuuteen (jae 50). Tässä Saatana luetaan jinnien joukkoon toisin kuin muualla, missä hän on enkeli - katso keskustelu 7:11-25. Ne uskottomat, jotka ovat asettaneet kumppaneita Allahin rinnalle, eivät saa apua sinä päivänä (jae 52). Allah lähetti lähettiläitään, mutta uskottomat pilkkasivat heitä (jae 56). Heidät tuhotaan (jae 59).

Seuraavaksi: Ihmeellinen tarina Mooseksesta ja Al-Khidristä, "vihreästä miehestä".

Luolan asukkaat (Muhammed's Believe It or Else!)

Blogging the Qur’an: Sura 18, “The Cave,” verses 1-59
Luolan suura