Islam: Historian varoitus

Suomennos blogista Malsi-Tung: Islam: A Warning from History

"Tapa ne jotka loukkaavat islamia", "Leikkaa päät irti niiltä, jotka loukkaavat islamia", "Vapaus voi painua helvettiin", "Islam tulee hallitsemaan maailmaa"

Heitä, jotka varoittavat islamin leviämisestä, syytetään usein "islamofobiasta", "vihapuheesta" tai jopa "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan". 

Mutta onko huoli islamin vahvistumisesta maassamme todella kohtuuton ja perusteita vailla? Katso tuota yläpuolella olevaa kuvaa...

Vuonna 1930 ihmiset eivät puolustaneet juutalaisia natsien sortoa vastaan. Tänään me emme puolusta jihadin uhreja - mukaan lukien niitä, joista voi tulla uhreja tulevaisuudessa.

Joka puolella maailmaa tänään, eilen ja sitä ennen ihmisiä on tapettu vain sen vuoksi, etteivät he olleet muslimeja. Olisiko mielestäsi aika miettiä asiaa?

Islamin ymmärtäminen

Muhammad on avain islamiin. Islamin uskomukset ja laki perustuvat Muhammadin esimerkkiin. Hän julisti itsensä profeetaksi ja ryhtyi taivuttelemaan toisia hyväksymään hänen julistuksensa. Koraani sisältää sanoja, joiden hän väitti olevan jumalallisia ilmestyksiä. Hänen sanansa ja käyttäytymisensä ovat islamin opinkappaleiden perusta.

Muhammad jakoi maailman muslimeihin ja kafireihin (kaikki toisuskoiset). Muslimien on taisteltava kafireja vastaan, kunnes islam on saavuttanut ylivallan. Muhammad sanoi, "taistelkaa uskottomia vastaan missä heitä tapaattekin, vangitkaa ja saartakaa heidät ja väijykää heitä kaikkialla." Koraani 9:5.

Jihad on tapa jolla tämä päämäärä saavutetaan. Sitä voidaan toteuttaa sotimalla, vallankumouksella, maahanmuutolla, taloudellisella sodankäynnillä, sharian hivuttamisella yhteiskuntaan, jne.

Kolmentoista ensimmäisen vuoden ajan Muhammad saarnasi suvaitsevaa sanomaa, joka oli lainattu suurilta osin juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Hän sai noin 150 seuraajaa. Hän oli heikko. Tämä tunnetaan mekkalaisena jaksona. Koraanin jakeet tältä ajalta kuvastavat hänen heikkouttaan ja suvaitsevaisuuttaan: "Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään." Koraani 2:256

Kun hänestä tuli sotapäällikkö Medinassa, hän ryhtyi käyttämään väkivaltaa täysin aikaisemman julistuksensa vastaisesti. Hän teki jihad-iskuja keskimäärin kuuden viikon välein loppuelämänsä ajan.

Hänen sai lisää seuraajia noin 10.000:n  vuosivauhtia luvaten heille maallista hyvää sotasaaliina ja palkinnon kuolemanjälkeisessä elämässä - varsinkin jos he kuolivat levittäessään islamia (muslimien oppi marttyyriudesta). Hän myös painosti ihmisiä ryhtymään muslimeiksi kuoleman uhalla, joka osoittautui hyvin menestykselliseksi tavaksi "suostutella."

Koraani jakautuu näihin kahteen jaksoon: mekkalaiseen ja medinalaiseen. Edellinen on suvaitsevainen, jälkimmäinen väkivaltainen. Islamissa on sekä suvaitsevaista että suvaitsematonta sanomaa.

Tutustu Koraanin ja huomaat hyvin äkkiä, että se on täynnä vihaa kafireja  kohtaan.

Islamin oppi käytännössä

Eräs episodi Muhammadin uralla on Banu Qurayzan joukkomurha.

Maaliskuussa vuonna 627 heimo nimeltä Banu Qurayza joutui piiritetyksi Muhammadin johtamien muslimien toimesta. Kahdesti he tarjoutuivat antautumaan, mutta Muhammad kieltäytyi. Hän vaati heitä antautumaan ilman ehtoja ja alistumaan hänen tuomioonsa. Pakotettuina antautumaan Qurayza vietiin Medinaan. Kolmannen (ja viimeisen) armonanomuksen tekivät Muhammadille heidän liittolaisensa al-Ausit. Muhammad eväsi armonanomuksen. Muhammad määräsi miehet mestattavaksi.

Noin 800 miestä vietiin kaivannoille Medinan torille ja heidän kaulansa katkaistiin; heidän päättömät ruumiinsa haudattiin kaivantoihin Muhammadin katsellessa. Pojat, jotka eivät olleet vielä murrosiässä, säästettiin. Naiset ja lapset myytiin orjiksi, jotkut heistä jaettiin lahjoina Muhammadin kumppaneille. Muhammad valitsi yhden Qurayzan naisista itselleen (Rayhana). Qurayzan omaisuus jaettiin muslimeille sotasaaliina. (1)

Sen sijaan, että hylkäisi tällaisen toiminnan, islam perustaa siihen lakeja ja uskonnollisia tuomioita, jotka tunnetaan fatwoina. Vuonna 2012 muslimioppinut sheikki Yasir al-Ajlawni ohjeisti, että Syyriassa jihadistitaistelijoiden vangiksi jääneitä naisia voidaan käyttää seksiorjina. Tämä fatwa perustui Muhammadin esimerkkiin, kuten edellä voitiin lukea. (2)

Huhtikuussa 2013 ohjeistus pantiin täytäntöön, kun 15-vuotias kristitty tyttö joutui jihadistien vangiksi Syyriassa. Agenzia Fiden mukaan "Al-Nusran rintaman pataljoonan komentaja Qusairissa otti Mariamin vaimoksi ja raiskasi hänet. Sen jälkeen hän erosi tästä. Seuraavana päivänä nuori nainen pakotettiin naimisiin toisen islamistitaistelijan kanssa. Myös hän raiskasi tytön ja erosi tästä sitten. Sama kaava jatkui viidentoista päivän ajan ja viisitoista miestä raiskasi hänet. Hänen mielensä järkkyi, hänestä tuli psyykkisesti epävakaa ja lopulta hänet tapettiin." (3)

Syyriassa ja muualla jihadistit jatkavat myös Muhammadin perinnettä leikata vankien päät irti. Tällaiset teot ovat erityisen järkyttäviä, mutta ne ovat linjassa islamin opinkappaleiden kanssa. (4)

Kafirit islamin suojeltuna kansana

Olet ehkä kuullut, että juutalaisilla ja kristityillä on suojellun kansan status islamilaisissa yhteisöissä. Tämän tarkoitus voidaan jäljittää Koraanin jakeeseen 9:29 ja Omarin sopimukseen, joka perustuu siihen.

Sopimus laadittiin voitettujen juutalaisten ja kristittyjen kohtelun vakiinnuttamiseksi. Se on väliaikainen ja ehdollinen sopimus väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Niitä jotka elävät sopimuksen alaisena, kutsutaan dhimmeiksi - ne jotka elävät nöyryytettyinä.

Jotta dhimmit tuntisivat itsensä nöyryytetyiksi, heidän on maksettava pakkoveroa eli jizyaa; heillä ei ole oikeutta puolustaa itseään; he eivät saa rakentaa tai korjata pyhäkköjään; heidän on pukeuduttava siten, että heidät tunnistaa dhimmeiksi; he eivät saa olla ylemmässä asemassa muslimeihin verrattuna. Jos ketä tahansa yksittäinen dhimmi loukkaa muslimeja esimerkiksi panettelemalla Muhammadia, koko dhimmi-yhteisö on vapaata riistaa muslimien kostolle. Onko tämä vain muinaishistoriaa? Eipä ole...

Pakistanissa elää pieni kristittyjen vähemmistö. Heitä vastaan esitetyt syytteet jumalanpilkasta ovat yleisiä ja pelkkä huhu riittää laukaisemaan hyökkäyksen koko yhteisöä vastaan.

Maaliskuussa 2013 noin kolme tuhatta muslimia hyökkäsi kristittyä Joosefin siirtokuntaa vastaan Lahoressa polttaen kaksi kirkkoa ja 160 kristittyä kotia, koska erästä kristittyä syytettiin jumalanpilkasta. Vuonna 2009 Gojrassa kahdeksan kristittyä poltettiin elävältä, sata taloa ryöstettiin ja 50 kotia sytytettiin palamaan toisen jumalanpilkkasyytteen vuoksi. (5) (6) (7)

Tuhansien kilometrien päässä Egyptissä, Syyriassa ja Irakissa sama kaava toistuu - kuten se toistuu kaikkialla, missä on kafirien vähemmistöjä. 

Syyskuussa 2013 julkistettiin raportteja, että Muslimiveljeskunta ja sen tukijat pakottivat noin 15.000:n kristityn Dalga-kylän asukkaat eteläisessä Minyan provinssissa maksamaan jizyaa. 

Kylän kaikki koptit pakotettiin "ilman poikkeuksia" maksamaan "suojelurahaa", samalla tavoin kuin heidän esi-isänsä lähes 1400 vuotta sitten, kun islamin miekka ensimmäisen kerran valloitti kristityn Egyptin. Jotkut niistä, jotka kieltäytyivät maksamasta, tapettiin. (8)

Joissakin tapauksissa maksamaan kykenemättömien vaimot ja lapset hakattiin ja/tai kidnapattiin. Samaa tapahtuu Syyriassa ja Irakissa. Omarin sopimuksen noudattamatta jättäminen tekee koko yhteisöstä oikeutetun hyökkäyksen kohteen.

Seuraavan kerran, kun kuulet muslimien edustajan puhuvan toisuskoisten "suojellusta" statuksesta, muista mitä se todella tarkoittaa.

Kafir, joka ei vielä ole joutunut kokonaan muslimien alistamaksi, voi myös osoittaa dhimmi-asennetta, kuten silloin kun presidentti Obama sanoi: "Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka panettelevat islamin profeettaa." (9)

Islamin numerosääntö

Kun muslimit ovat vähemmistönä, he noudattavat mekkalaista rauhanomaista islamia. Kun he saavuttavat enemmistön, nousee pintaan aggressiivinen medinalainen islam.

Kun muslimit ovat vähemmistönä ja suhteellisen heikkoja, kuten Muhammad oli Mekassa, he puhuvat suvaitsevaisuudesta. Tämä tilanne on monissa Euroopan maissa. Kun heidän lukumääränsä kasvaa, uhkailut ja väkivalta lisääntyy samoin kuin vaatimukset tehdä myönnytyksiä islamille.

Kun muslimit saavuttavat 50% väestöstä, väkivalta saavuttaa huippunsa (esim. Nigeria). Muslimiväestön noustessa yli 50 prosentin väkivalta alkaa vähentyä, koska kafirit on alistettu ja väkivallan kohteiden määrä on myös laskenut (esim. Pakistan). Saavutettuaan 100% osuuden väestöstä, väkivalta loppuu. Tätä kutsutaan  islamissa "rauhaksi" (esim. Saudi-Arabia).

Lähteet

(1) http://wikiislam.net/wiki/The_Genocide_of_Banu_Qurayza

(2) http://www.humanevents.com/2013/04/02/

(3) http://www.gatestoneinstitute.org/3967/christian-women-degradation-islam

(4) Googlaa “Syrian soldiers beheaded”

(5) http://www.gatestoneinstitute.org/3664/christian-persecution-pakistan

(6) http://www.gatestoneinstitute.org/3980/islamists-election-threats

(7) http://www.gatestoneinstitute.org/3853/pakistan-christians-violations

(8) http://www.aina.org/news/20130913143703.htm

(9) 26 Sep 2012 - At the U.N. General Assembly
(10)http://www.thereligionofpeace.com/

"Tulevaisuus ei saa kuulua niille, jotka panettelevat islamin profeettaa."

Lisälukemistoa

An Inquiry into Islam
http://www.inquiryintoislam.com/

Political Islam
http://www.politicalislam.com/

Bulletin of Muslim Persecution
http://www.raymondibrahim.com/

The Religion of Peace
http://thereligionofpeace.com/

Jihad Watch
http://www.jihadwatch.org/

Nostakaamme Totuuden ja Vapauden lippu

Tämä on suomennos artikkelista Let us Raise a Flag of Truth and Liberation

Geert Wilders on Hollannin PVV-puolueen (Partij voor de Vrijheid, Vapauspuolue) puheenjohtaja. Tähän kuuhun sattuvan tärkeän vuosipäivän kunniaksi Wilder on ottanut tehtäväkseen kunnianhimoisen projektin, jota hän selostaa alla.



Nostakaamme Totuuden ja Vapauden lippu
Geert Wilders

Tässä kuussa yhdeksän vuotta sitten, marraskuussa 2004, luotiliiveihin pukeutuneet ja konetuliasein aseistautuneet poliisit noutivat minut kotoani viedäkseen minut turvapaikkaan. Tämä tapahtui kaksi päivää sen jälkeen, kun elokuvantekijä ja islam-kriitikko Theo van Gogh murhattiin islamistin hyökkäyksessä keskellä kirkasta päivää amsterdamilaisella kadulla. Poliisi vei minut turvaan, koska islamistikriminaalit olivat uhanneet tappaa minutkin. Syynä oli se, että minäkin kerroin totuuden islamista, joka on suurin uhka vapaudellemme ja sivilisaatiollemme.

Tuosta pahaenteisestä päivästä lähtien, yhdeksän vuotta sitten, olen joutunut elämään jatkuvassa poliisivartioinnissa. Olen asunut armeijan parakeissa, vankiloissa ja turvataloissa. Uhkailut ovat jatkuneet tähän päivään asti, ja ne ovat riistäneet minulta yksityisyyteni ja vapauteni.

Mutta minä aion jatkaa puhumista. Saudi-Arabian lippu julistaa ylpeästi shahadaa eli islamilaista uskontunnustusta: "Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä."

Viimeisten yhdeksän vuoden muistoksi, kaikkien sinä aikana murhattujen islamilaisten salamurhien uhrien muistoksi Lontoossa, Moskovassa, Mumbaissa ja Nairobissa ja lukuisissa muissa paikoissa, ja niiden miljoonien ihmisten muistoksi - naisten, uskonluopioiden, toisuskoisten - jotka päivittäin kärsivät syrjinnästä ja nöyryytyksestä islamin ideologian pahuuden ja  islamin painostavan sharia-lain vuoksi, ehdotan islamilaiselle maailmalle uutta lippua - lippua, joka kantaa totuuden ja vapauden julistusta: "Islam on valhe, Muhammad on rikollinen, Koraani on myrkkyä."

Ainoastaan silloin, kun islamilainen maailma ymmärtää tämän totuuden, se pystyy vapauttamaan itsensä pahuudesta, tehden maailmasta paremman ja turvallisemman paikan kaikille ihmisille.

Ainoastaan silloin, kun vapaa maailma ymmärtää, että islam on ennemmin totalitaristinen ideologia kuin uskonto, se on kykenevä puolustamaan vapauksiaan ja arvojaan.

Not Peace but a Sword

Robert Spencerin uusimman kirjan Not Peace but a Sword nimi viittaa Matteuksen Evankeliumin jakeeseen 10:34: Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Kirjassa perustellaankin hyvin yksityiskohtaisesti, miksi ekumeeniset yritykset kristinuskon ja islamin välillä ovat tuomittuja epäonnistumaan. Islamin ja kristinuskon eroavaisuudet käsitellään yksi kerrallaan suorastaan haukotuttavan perusteellisilla Koraanin ja Raamatun lainauksilla. Kirjaa voikin suositella kaikille kirkonmiehille, jotka pyrkivät ekumeeniseen yhteistyöhön islamin kanssa. Siinä on kuitenkin myös kansantajuisempia lukuja, joiden vuoksi kirja on must-lukemistoa kaikille vasta-jihadisteille.

Katolinen kirkko etsii kumppania islamista aikamme uskonnonkielteisyyttä ja moraalittomuutta vastaan. Spencer osoittaa kirjassaan kuitenkin, että vaikka nämä uskonnot voivatkin yhdessä ajaa joitakin asioita, joista ne tuntuvat olevan yksimielisiä, niin islam osoittautuu lähemmässä tarkastelussa jokseenkin arveluttavaksi petikaveriksi. Hän käy läpi yksi kerrallaan islamin ja kristinuskon väitetyt yhtäläisyydet käsitellen "abrahamilaisen uskon", "saman Jumalan" ja "saman Jeesuksen" ja osoittaa eroavaisuuksien olevan suuremmat kuin samankaltaisuudet.

Spencer varoittaa siitä, ettei islamilla ole aikomustakaan pyrkiä ekumeenisiin kompromisseihin: se haluaa kristinuskon antavan periksi islamille tekemättä itse minkäänlaisia myönnytyksiä. Kristityt ovat muslimeiden näkökulmasta vääräuskoisia, joiden tulee joko kääntyä islamiin tai alistua dhimmiyteen. Vaikka joillakin islamoppineilla olisikin aito halu vuoropuheluun, heittää islamiin kuuluva taqqiya varjon tällaisten pyrkimysten ylle. Johtopäätöksenä on, että kristittyjen ei tule olla liian sinisilmäisiä, vaan heidän on tutustuttava tarkasti islamin teologiaan, etteivät islamistit niin sanotusti kuse heitä silmään.

Kuudes luku on ehkä antoisin kirjan luvuista, ja jos alkupuoli tuntuu liian raskaalta, niin kannattaa jättää se väliin ja lukea Spencerin loistavat esitykset oikeudenmukaisuudesta ja moraalista islamissa. Kuten huomataan, islamin etiikka voi muistuttaa ensilukemalla hyvin samanlaiselta kuin kristinuskon etiikka, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, tulee esiin ruma totuus.

Islamin laki ja Mooseksen laki (kymmenen käskyä) ovat monissa kohdissa samanlaisia. Ne kuitenkin eroavat toisistaan hyvin merkittävällä tavalla. Islam lisää kaikkiin moraalisääntöihin aina ehtoja: kunnioita vanhepiasi, paitsi... jos he ovat vääräuskoisia. Valehtelu on synti, paitsi jos se edistää suurempaa hyvää, so. islamin asiaa. Varastaminen on ankarasti kielletty, paitsi vääräuskoisilta. Älä tapa, paitsi... Koraani 9:5 Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin...

Luvussa seitsemän pohditaan islamin ja kristinuskon seksuaalietiikkaa. Ehkäisy ja abortti ovat tietysti katolisille tärkeitä aiheita, mutta niissäkään he eivät välttämättä saa islamista kumppania. Spencer esittelee myös islamin ehkä iljettävimmät opinkappaleet (ehkä lukuunottamatta määräystä tappaa ja alistaa kaikki vääräuskoiset, homot, islamin arvostelijat ja uskonluopiot jne.) eli naisen aseman avioliitossa, lapsiavioiliitot, väliaikaiset avioliitot (prostituutio) ja seksiorjat.

Laitan tähän loppuun vielä kirjan lopussa olevan tiivistelmän islamin ja kristinuskon (katolilaisuuden) eroavaisuuksista (teologian sanastoni on ruosteessa, mutta yritän parhaani):

1. Jumalan luonne

Islam: Yksi persoona, absoluuttinen ykseys.
Kristinusko: Kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

I: Kaiken luoja ja hallitsija, mutta ei isä. Ihmiset ovat hänen orjiaan.
K: Koko luomakunnan isä.

I: Ei vapaata tahtoa. Allah valitsee ihmisiä heitettäväksi helvettiin sen sijaan että johtaisi heitä oikealle tielle.
K: Vapaa tahto. Jumala haluaa ihmisten pelastuvan ja tulevan tuntemaan totuuden.

I: Allah asettaa taipumuksen sekä hyvään että pahaan ihmisen sieluun.
K: Jumala on hyvä ja loi ihmisen hyväksi; paha on Jumalan hylkäämistä.

I: Allahin kaikkivaltiudelle ei voida asettaa mitään rajoja, hän on yksinvaltias, jonka ei tarvitse olla johdonmukainen.
K: Jumala on hyvä ja johdonmukainen kaikissa teoissaan.

2: Jeesus

Islam: Jeesus on muslimiprofeetta ja tavallinen ihminen.
Kristinusko: Jeesus on Jumalan Poika, Jumala ja ihminen samanaikaisesti.

I: Jeesusta ei ristiinnaulittu, vaikka juutalaiset luulivat niin. Hän ei kuollut ristillä eikä siis noussut kuolleista, eikä ole myöskään kenenkään vapahtaja.
K: Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden ja nousi kuolleista vapahtaen meidät synneistämme.

I: Jeesus on ihminen ja profeetta, Mooseksen veljenpoika.
K: Jeesus on Jumalan Poika ja Pyhän Joosefin kasvattipoika.

I: Jeesus ilmoittaa, että hänen jälkeensä tulee Muhammad, joka johdattaa ihmiskunnan totuuteen.
K: Jeesus ilmoittaa, että hänen jälkeensä tulee Pyhä Henki, joka johdattaa ihmiskunnan totuuteen.

I: Jeesus palaa maailmanlopun edellä, hävittää kristinuskon ja saattaa islamin voimaan koko maailmassa.
K: Jeesus palaa maailman lopussa ja panee toimeen jumalallisen tuomion.

3: Jumalallinen ilmoitus

Islam: Raamatun profeetat olivat muslimeja, jotka saarnasivat islamia. Heidän sanomaansa kuitenkin vääristeltiin ja otettiin osaksi kristinuskoa ja juutalaisuutta.
Kristinusko: Raamatun profeetat olivat juutalaisia, jotka valmistivat tietä Kristuksen tulemiselle.

4: Moraalisäännöt

Islam: Absoluuttisia moraalisääntöjä ei ole silloin, kun kyseessä on islamin levittäminen ja puolustaminen.
Kristinusko: Kymmenen käskyä ovat absoluuttiset moraalisäännöt, joista voidaan johtaa muita sääntöjä.

I: Uskottomien harhauttaminen on luvallista, kun uskovat ovat sodassa tai jonkun muun painostuksen alaisena.
K: Pakkotilanteissa voidaan jättää asioita kertomatta, mutta suoranainen valehtelu ei ole sallittua.

I: Uskottomien omaisuus voidaan ottaa sotasaaliiksi, ja alistetut toisuskoiset voidaan määrätä maksamaan pakkoveroa, jota ei peritä muslimeilta.
K: Varkaus, tai mikään itsessään moraaliton teko, ei ole koskaan oikeutettu.

I: Muslimien henki on arvokkaampi kuin toisuskoisten henki.
K: Kaikilla ihmisillä on yhtäläinen arvo Jumalan edessä.

I: Hyveellisyys pakotetaan yhteiskunnan toimesta julmilla rangaistuksilla.
K: Hyveellisyys edellyttää ihmisen vapaata valintaa.

I: Monet islaminoppineet eivät löydä raskauden ehkäisyn kieltoa islamista.
K: Raskauden ehkäisy on synti.

I: Raskauden keskeytys on sallittu kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, ja joidenkin oppineiden mielestä myöhemminkin.
K: Abortti on murha.

I: Mies voi ottaa neljä vaimoa.
K: Mies yhtyy vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

I: Mies voi erota vaimostaan sanomalla: "Minä eroan sinusta"
K: "Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"

I: Mies voi ostaa seksiorjia ja pitää heitä vaimojensa lisäksi
K: Kaikenlainen orjuus on vastoin ihmisarvoa.

I: Shiialaisuudessa mies voi solmia väliaikaisen avioliiton, jolla on sovittu päättymispäivä.
K: Avioliittoa ei voi purkaa.

* * *

Robert Spencerin kirjoja Amazon.comissa

Islam ja väkivalta

Lukuunottamatta sitä, että muslimit eivät ole tappaneet joka ikistä toisuskoista asuinalueillaan, on vain vähän sellaista todistusaineistoa, joka tukisi heidän väitettään uskontonsa rauhanomaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Siellä missä islam on hallitseva, kuten Lähi-idässä ja Pakistanissa, ovat uskonnolliset vähemmistöt brutaalin vainon kohteena ilman, että sitä juuri vastuttettaisiin. Kun islam on vähemmistönä, kuten Thaimaassa, Filippiineillä tai Euroopassa, väkivallan uhka on aina ilmassa, ellei muslimien vaatimuksiin suostuta. Kumpikin tilanne näyttää oikeuttavan uskonnollisen terrorismin, joka on pysyvää ja luonteenomaista islamin fundamentalismille.

Syy tähän on selvä ja kaikki alkaa Koraanista. Vain harvoja jakeita islamin pyhimmistä teksteistä voidaan tulkita siten, että ne sopivat nykyajan käsitykseen uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja kansojen veljeydestä. Ne harvat ovat "mekkalaisia" jakeita, jotka on selvästi kumottu myöhemmillä jakeilla. Juuri tästä syystä muslimiapologistit varoittavat tulkitsemasta Koraania ilman heidän "avustustaan" - vaikka Koraanin pitäisi olla täydellinen kirja.

Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät suinkaan ole vain historiaa tai teologisia rakennelmia, vaan ne ovat näytelleet pääroolia hyvin todellisissa verilöylyissä ja kansanmurhissa. Yksi näistä oli kymmenien miljoonien hindujen raaka teurastus viiden vuosisadan aikana alkaen Ghaznin Mahmudin verisestä valloitusretkestä noin vuonna 1000.  Hän ja myöhemmin Timur Lenk (islamin Tsingis-kaani) murhasivat tuntemattoman määrän buddhalaisia näiden puolustaessaan temppeleitään hävitykseltä. Buddhalaisuus lähes hävitettiin Intian mantereelta. Juutalaisuus ja kristinusko kokivat saman kohtalon (vaikkakin paljon hitaammin) muslimiarmeijoiden valloittamilla alueilla Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja osassa Eurooppaa Turkki mukaanlukien. Persialaisten muinainen uskonto zarathustralaisuus on muslimien halveksima ja se on enää vaivoin hengissä nykyisessä Iranissa.

Väkivalta on niin syvällä islamissa, että se ei ole oikeastaan koskaan lakannut olemasta sodassa joko toisia uskontoja tai itseään vastaan.

Muhammad oli sotapäällikkö, joka piiritti kaupunkeja, joukkomurhasi miehet, raiskasi heidän naisensa, orjuutti heidän lapsensa ja otti heidän omaisuutensa itselleen. Useita kertoja hän torjui piiritettyjen antautumisen ja murhautti jopa sotavankeja. Hän innosti vastahakoisia seuraajiaan taisteluun lupaamalla näille orjia ja sotasaalista, jos he lähtisivät sotaan, ja pelottelemalla heitä Helvetin tulella, jos eivät. Muhammad salli miestensä raiskata taistelussa kiinniotettuja naisia, yleensä vielä samana päivänä, kun heidän aviomiehensä ja perheensä surmattiin.

On tärkeää painottaa, että suurin osa muslimiarmeijoiden sotaretkistä oli luonteeltaan hyökkäävää, ja islamin mahtavimmat sotilaalliset voitot syntyivät Muhammadin seuraajien toimesta vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Varhainen islamilainen sodankäynnin periaate oli, että jos kaupunki puolustautui hyökkääjää vastaan, koko siviiliväestö hävitettiin (miehet teloitettiin, naiset ja lapset otettiin orjiksi). Vaikka apologistit usein väittävät, että muslimien on sallittua hyökätä vain itsepuolustukseksi, se on mahdoton ajatus ja täydessä ristiriidassa islamilaisten historioitsijoiden ja muiden Muhammadin aikaisten selontekojen kanssa.

Otetaan esimerkiksi Quraiyzan juutalaiset, jotka oli hävitetty täydellisesti viisi vuotta sen jälkeen, kun Muhammad saapui Medinaan. Häidän johtajansa päätti pysyä puolueettomana, kun Mekan armeija piiritti kaupunkia kostona Muhammadin ryöstöretkistä sen karavaaneja vastaan. Heimo ei tappanut ketään kummaltakaan sodan osapuolelta, ja antautui rauhanomaisesti Muhammadille sen jälkeen, kun Mekkalaiset olivat lähteneet takaisin. Silti islamin profeetta mestautti heimon jokaisen miespuolisen jäsenen, vei naiset ja lapset orjuuteen ja jopa raiskasi yhden vangin henkilökohtaisesti (muslimiapologistit voisivat kutsua tätä "avioliitoksi, joka solmittiin samana päivänä").

Eräs islamin arvostetuimmista nykyisistä oppineista, sheikki Yusuf al-Qaradawi määrittelee jihadin näin: "Uskonnollinen sota niitä vastaan, jotka eivät usko Muhammadin antamaan tehtävään. Se on uskonnollinen velvollisuus, joka on vahvistettu Koraanissa ja perimätiedossa pyhäksi instituutioksi, ja määrätty erityisesti islamin levittämiseksi ja pahan karkoittamiseksi muslimeista..[lainaa Hanafi-koulukunnan määräystä] 'Vääräuskoisia kohtaa hävitys, vaikka he eivät olisi hyökkääjiä, kuten perimätiedon monet tätä aihetta koskevat jaksot osoittavat'".

Muhammadilla ei ollut selkeää seuraajaa, mikä johtui hänen kuolemansa jälkeen puhjenneesta sisällissodasta. Hänen läheisimmät miehensä tekivät parhaansa estääkseen kaukaisia heimoja jättämästä islamia ja palaamasta aikaisempiin uskontoihinsa (Ridda eli 'uskosta luopuminen'). Myös aikaisemmat käännynnäiset taistelivat myöhempiä käännynnäisiä vastaan. Vihamielisyydet syntyivät niiden välille, jotka olivat tulleet Muhammadin mukana Medinaan, ja niiden, jotka auttoivat Medinassa Muhammadia asettumaan (ansarit). Lisäksi oli vielä Muhammadin oman perheen sisäinen riita, lempivaimo Aishan ja lempityttären Fatiman kannattajien välillä - kiista, jonka takia shiiat ja sunnit ovat toistensa kimpussa vielä tänäkin päivänä.

Oudoin ja valheellisin asia, joka islamista voidaan sanoa on, että se on rauhan uskonto.  Jos islamiin sovellettaisiin samoja standardeja kuin joilla länsimaita tuomitaan (orjuus, imperialismi, suvaitsemattomuus, naisviha, seksuaalinen syrjintä, sodankäynti,...), tuomio olisi murskaava. Islam ei koskaan luovu valloituksestaan, oli se sitten uskonto, kulttuuri, kieli tai ihmishenki. Se ei myöskään pyydä anteeksi tekojaan tai yritä todella edistyä moraalisesti. Se ei etsi avointa dialogia vaan käpertyy itseensä. Se on vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan ja kuitenkin se brutaalisti estää itsetutkiskelun ja vaientaa kritiikin.

Juuri tämä on se mikä tekee Koraanin väkivaltaisista jakeista niin vaarallisia. Niille on annettu jumalallisen käskyn arvo. Kun muslimiterroristit ottavat ne kirjaimellisesti, kuten kaiken pyhässä kirjassaan, ja ymmärtävät että islam on epätäydellinen ilman jihadia, maltillisilla ei ole juuri tarjottavana vastaväitteitä - mielipiteen lisäksi. Mitä heillä sitten olisi? Puhe rauhasta ja rakkaudesta voi hämätä tietämättömiä, mutta kun joka kahdestoista Koraanin jae puhuu joko Allahin vihasta vääräuskoisia kohtaan tai kehottaa tappaamaan, pakkokäännyttämään ja alistamaan heitä, on pieni ihme, että terrorismilla on niin laaja kannatus yhteisöissä - vaikka useimmat muslimit eivät haluaisikaan tulkita uskontoaan tällä tavoin.

Toiset yksinkertaisesti hyväksyvät väkivallan. Vuonna 1991 Amerikassa asuva palestiinalainen pariskunta tuomittiin, koska he olivat puukottaneet tyttärensä kuoliaaksi, koska hän oli ollut liian länsimaistunut. Perheystävä puolusti pariskuntaa, syyttäen jurya siitä etteivät he ymmärtäneet "kulttuuria", ja sanoen että vanhempien oli "kuritettava tytärtään tai he menettävät kunnioituksen" (lähde). Vuonna 2011 paatuneet palestiinalaisterroristit, jotka olivat vastuussa Allahin nimeen tehdyistä siviilien, naisten ja lasten raaoista murhista, saivat Saudikuninkaalta lahjaksi ylellisen pyhiinvaellusmatkan Mekkaan - yksikään muslimi ei protestoinut.

Muslimeita, jotka ottavat Koraanin kirjaimellisesti, on aivan liian paljon - ja liikaa on myös niitä, jotka eivät välitä islamin nimeen tehdystä väkivallasta.

Tämä on suomennos The Religion of Peace sivuston kirjoituksesta:
What does the Religion of Peace Teach about Violence

Muhammadin elämä ja sankariteot
Banazin kunniamurha (TV-dokumentti)
Bill Warnerin islamin historia

Islamin myytit: Koraani vastaa kristittyjen Raamattua

Myytti:

Koraani on muslimeille kuin Raamattu kristityille (ja Toora juutalaisille).

Totuus:

Koraani on alusta loppuun suoraa Allahin puhetta - niinkuin se oli ilmoitettu Muhammadille. Sitä voisi verrata sellaiseen tekstiin, johon on otettu vain Jeesuksen sanat irrotettuna Uuden Testamentin historiallisesta kontekstista, ja jotka on sitten satunnaisesti koottu yhteen (Koraanin luvut on järjestetty niiden pituuden mukaan ja yhdessä luvussa on toisiinsa liittymättömiä teemoja.)

Sen sijaan Raamattu sisältää historiaa ja elämäkerrallisia yksityiskohtia. Koraanissa, esimerkiksi, ei ole yksityiskohtia Muhammadin elämästä, mutta Raamatussa on neljä kirjaa, jotka kertovat Jeesuksen elämästä. Toinen eroavaisuus on Raamatun väkivaltaan kehottavissa jakeissa, joita on joitakin Vanhassa Testamentissa. Tällöin tarkoitettu kohde on kuitenkin tarkasti määritelty tekstissä osoittaen, että kyseessä on historian kertomus, eikä avoimeksi jätetty käsky, jota kaikkien kuuluu noudattaa  [kuten Koraanissa].

Huolimatta siitä, että muslimit lausuvat ääneen monia Koraanin lauseita, on olemassa hyvä syy sille, miksi vain harvat ovat vaivautuneet tutustumaan siihen tarkemmin kuin vain joihinkin satunnaisiin kohtiin. Jakeiden sattumanvarainen järjestys ja melkein täydellinen kontekstin puuttuminen tekevät Koraanista hyvin vaikeasti ymmärrettävän. Tästä syystä Koraania julkaistaan harvoin ilman laajaa kommentaaria (joka usein heijastaa kääntäjän omia painotuksia).

Itse asiassa muslimien Raamattua vastaava teos on Koraani, Hadith ja Sira yhdessä.

Hadith on kokoelma anekdootteja ja historiallisia tapahtumia Muhammadin elämästä perustuen hänet tunteneiden ihmisten kertomuksiin. Valitettavasti hadithien autenttisuus vaihtelee. Muslimioppineet ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että luotettavimmat kokoelmat ovat Bukhari ja Sahih Muslim, joiden jälkeen tulee Abu Dawud. Islamilainen laki - sharia - perustuu haditheihin.

Sira on Muhammadin elämäkerta. Sen luotettavuusongelmat saattavat hämmentää kristittyjä ottaen huomioon, että evankeliumit olivat olemassa jo parin vuosisadan kuluessa ristiinnaulitsemisesta - joka tapahtui 600 vuotta ennen muslimien historian alkua. Silti luotettavimman Muhammadin elämäkerran kokosi Ibn Ishaq noin 150 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Hänen alkuperäinen työnsä on säilynyt ainoastaan Ibn Hishamin (k. 828) editiona, josta tämä myönsi jättäneensä pois joitakin 'epämiellyttäviä' kohtauksia.

Jättämällä huomiotta, että Raamattu vastaa Koraania, haditheja ja Siraa yhdessä johtaa usein vääriin syytöksiin ja virheelliseen analyysiin.


---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm