Lukuunottamatta sitä, että muslimit eivät ole tappaneet joka ikistä toisuskoista asuinalueillaan, on vain vähän sellaista todistusaineistoa, joka tukisi heidän väitettään uskontonsa rauhanomaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Siellä missä islam on hallitseva, kuten Lähi-idässä ja Pakistanissa, ovat uskonnolliset vähemmistöt brutaalin vainon kohteena ilman, että sitä juuri vastuttettaisiin. Kun islam on vähemmistönä, kuten Thaimaassa, Filippiineillä tai Euroopassa, väkivallan uhka on aina ilmassa, ellei muslimien vaatimuksiin suostuta. Kumpikin tilanne näyttää oikeuttavan uskonnollisen terrorismin, joka on pysyvää ja luonteenomaista islamin fundamentalismille.
Syy tähän on selvä ja kaikki alkaa Koraanista. Vain harvoja jakeita islamin pyhimmistä teksteistä voidaan tulkita siten, että ne sopivat nykyajan käsitykseen uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta ja kansojen veljeydestä. Ne harvat ovat "mekkalaisia" jakeita, jotka on selvästi kumottu myöhemmillä jakeilla. Juuri tästä syystä muslimiapologistit varoittavat tulkitsemasta Koraania ilman heidän "avustustaan" - vaikka Koraanin pitäisi olla
täydellinen kirja.
Koraanin väkivaltaiset säkeet eivät suinkaan ole vain historiaa tai teologisia rakennelmia, vaan ne ovat näytelleet pääroolia hyvin todellisissa verilöylyissä ja kansanmurhissa. Yksi näistä oli kymmenien miljoonien hindujen raaka teurastus viiden vuosisadan aikana alkaen
Ghaznin Mahmudin verisestä valloitusretkestä noin vuonna 1000. Hän ja myöhemmin
Timur Lenk (islamin Tsingis-kaani) murhasivat tuntemattoman määrän buddhalaisia näiden puolustaessaan temppeleitään hävitykseltä. Buddhalaisuus lähes hävitettiin Intian mantereelta. Juutalaisuus ja kristinusko kokivat saman kohtalon (vaikkakin paljon hitaammin) muslimiarmeijoiden valloittamilla alueilla Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja osassa Eurooppaa Turkki mukaanlukien. Persialaisten muinainen uskonto
zarathustralaisuus on muslimien halveksima ja se on enää vaivoin hengissä nykyisessä Iranissa.
Väkivalta on niin syvällä islamissa, että se ei ole oikeastaan koskaan lakannut olemasta sodassa joko toisia uskontoja tai itseään vastaan.
Muhammad oli sotapäällikkö, joka piiritti kaupunkeja, joukkomurhasi miehet, raiskasi heidän naisensa, orjuutti heidän lapsensa ja otti heidän omaisuutensa itselleen. Useita kertoja hän torjui piiritettyjen antautumisen ja murhautti jopa sotavankeja. Hän innosti vastahakoisia seuraajiaan taisteluun lupaamalla näille orjia ja sotasaalista, jos he lähtisivät sotaan, ja pelottelemalla heitä Helvetin tulella, jos eivät. Muhammad salli miestensä raiskata taistelussa kiinniotettuja naisia, yleensä vielä samana päivänä, kun heidän aviomiehensä ja perheensä surmattiin.
On tärkeää painottaa, että suurin osa muslimiarmeijoiden sotaretkistä oli luonteeltaan hyökkäävää, ja islamin mahtavimmat sotilaalliset voitot syntyivät Muhammadin seuraajien toimesta vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Varhainen islamilainen sodankäynnin periaate oli, että jos kaupunki puolustautui hyökkääjää vastaan, koko siviiliväestö hävitettiin (miehet teloitettiin, naiset ja lapset otettiin orjiksi). Vaikka apologistit usein väittävät, että muslimien on sallittua hyökätä vain itsepuolustukseksi, se on mahdoton ajatus ja
täydessä ristiriidassa islamilaisten historioitsijoiden ja muiden Muhammadin aikaisten selontekojen kanssa.
Otetaan esimerkiksi
Quraiyzan juutalaiset, jotka oli hävitetty täydellisesti viisi vuotta sen jälkeen, kun Muhammad saapui Medinaan. Häidän johtajansa päätti pysyä puolueettomana, kun Mekan armeija piiritti kaupunkia kostona Muhammadin ryöstöretkistä sen karavaaneja vastaan. Heimo ei tappanut ketään kummaltakaan sodan osapuolelta, ja antautui rauhanomaisesti Muhammadille sen jälkeen, kun Mekkalaiset olivat lähteneet takaisin. Silti islamin profeetta mestautti heimon jokaisen miespuolisen jäsenen, vei naiset ja lapset orjuuteen ja jopa raiskasi yhden vangin henkilökohtaisesti (muslimiapologistit voisivat kutsua tätä "avioliitoksi, joka solmittiin samana päivänä").
Eräs islamin arvostetuimmista nykyisistä oppineista, sheikki
Yusuf al-Qaradawi määrittelee jihadin näin:
"Uskonnollinen sota niitä vastaan, jotka eivät usko Muhammadin antamaan tehtävään. Se on uskonnollinen velvollisuus, joka on vahvistettu Koraanissa ja perimätiedossa pyhäksi instituutioksi, ja määrätty erityisesti islamin levittämiseksi ja pahan karkoittamiseksi muslimeista..[lainaa Hanafi-koulukunnan määräystä] 'Vääräuskoisia kohtaa hävitys, vaikka he eivät olisi hyökkääjiä, kuten perimätiedon monet tätä aihetta koskevat jaksot osoittavat'".
Muhammadilla ei ollut selkeää seuraajaa, mikä johtui hänen kuolemansa jälkeen puhjenneesta sisällissodasta. Hänen läheisimmät miehensä tekivät parhaansa estääkseen kaukaisia heimoja jättämästä islamia ja palaamasta aikaisempiin uskontoihinsa (
Ridda eli 'uskosta luopuminen'). Myös aikaisemmat käännynnäiset taistelivat myöhempiä käännynnäisiä vastaan. Vihamielisyydet syntyivät niiden välille, jotka olivat tulleet Muhammadin mukana Medinaan, ja niiden, jotka auttoivat Medinassa Muhammadia asettumaan (
ansarit). Lisäksi oli vielä Muhammadin oman perheen sisäinen riita, lempivaimo Aishan ja lempityttären Fatiman kannattajien välillä - kiista, jonka takia shiiat ja sunnit ovat toistensa kimpussa vielä tänäkin päivänä.
Oudoin ja valheellisin asia, joka islamista voidaan sanoa on, että se on
rauhan uskonto. Jos islamiin sovellettaisiin samoja standardeja kuin joilla länsimaita tuomitaan (
orjuus, imperialismi,
suvaitsemattomuus,
naisviha, seksuaalinen syrjintä,
sodankäynti,...), tuomio olisi murskaava. Islam ei koskaan luovu valloituksestaan, oli se sitten uskonto, kulttuuri, kieli tai ihmishenki. Se ei myöskään pyydä anteeksi tekojaan tai yritä todella edistyä moraalisesti. Se ei etsi avointa dialogia vaan käpertyy itseensä. Se on vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan ja kuitenkin se brutaalisti estää itsetutkiskelun ja vaientaa kritiikin.
Juuri tämä on se mikä tekee Koraanin väkivaltaisista jakeista niin vaarallisia. Niille on annettu jumalallisen käskyn arvo. Kun muslimiterroristit ottavat ne kirjaimellisesti, kuten kaiken pyhässä kirjassaan, ja ymmärtävät että islam on epätäydellinen ilman jihadia, maltillisilla ei ole juuri tarjottavana vastaväitteitä - mielipiteen lisäksi. Mitä heillä sitten olisi? Puhe rauhasta ja rakkaudesta voi hämätä tietämättömiä, mutta kun joka kahdestoista Koraanin jae puhuu joko Allahin vihasta vääräuskoisia kohtaan tai kehottaa tappaamaan, pakkokäännyttämään ja alistamaan heitä, on pieni ihme, että terrorismilla on niin laaja kannatus yhteisöissä - vaikka useimmat muslimit eivät haluaisikaan tulkita uskontoaan tällä tavoin.
Toiset yksinkertaisesti hyväksyvät väkivallan. Vuonna 1991 Amerikassa asuva palestiinalainen pariskunta tuomittiin, koska he olivat puukottaneet tyttärensä kuoliaaksi, koska hän oli ollut liian länsimaistunut. Perheystävä puolusti pariskuntaa, syyttäen jurya siitä etteivät he ymmärtäneet "kulttuuria", ja sanoen että vanhempien oli "kuritettava tytärtään tai he menettävät kunnioituksen" (
lähde). Vuonna 2011 paatuneet palestiinalaisterroristit, jotka olivat vastuussa
Allahin nimeen tehdyistä siviilien, naisten ja lasten raaoista
murhista, saivat Saudikuninkaalta lahjaksi ylellisen pyhiinvaellusmatkan Mekkaan - yksikään muslimi ei protestoinut.
Muslimeita, jotka ottavat Koraanin kirjaimellisesti, on aivan liian paljon - ja liikaa on myös niitä, jotka eivät välitä islamin nimeen tehdystä väkivallasta.
Tämä on suomennos The Religion of Peace sivuston kirjoituksesta:
What does the Religion of Peace Teach about Violence
Muhammadin elämä ja sankariteot
Banazin kunniamurha (TV-dokumentti)
Bill Warnerin islamin historia
TheReligionOfPeace -sivuston terrorilaskurin voi lisätä omaan blogiinsa kopiomalla alla olevan tekstin HTML-tekstin joukkoon (HTML-tilassa).
