24. marraskuuta 2013

Not Peace but a Sword

Robert Spencerin uusimman kirjan Not Peace but a Sword nimi viittaa Matteuksen Evankeliumin jakeeseen 10:34: Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Kirjassa perustellaankin hyvin yksityiskohtaisesti, miksi ekumeeniset yritykset kristinuskon ja islamin välillä ovat tuomittuja epäonnistumaan. Islamin ja kristinuskon eroavaisuudet käsitellään yksi kerrallaan suorastaan haukotuttavan perusteellisilla Koraanin ja Raamatun lainauksilla. Kirjaa voikin suositella kaikille kirkonmiehille, jotka pyrkivät ekumeeniseen yhteistyöhön islamin kanssa. Siinä on kuitenkin myös kansantajuisempia lukuja, joiden vuoksi kirja on must-lukemistoa kaikille vasta-jihadisteille.



Katolinen kirkko etsii kumppania islamista aikamme uskonnonkielteisyyttä ja moraalittomuutta vastaan. Spencer osoittaa kirjassaan kuitenkin, että vaikka nämä uskonnot voivatkin yhdessä ajaa joitakin asioita, joista ne tuntuvat olevan yksimielisiä, niin islam osoittautuu lähemmässä tarkastelussa jokseenkin arveluttavaksi petikaveriksi. Hän käy läpi yksi kerrallaan islamin ja kristinuskon väitetyt yhtäläisyydet käsitellen "abrahamilaisen uskon", "saman Jumalan" ja "saman Jeesuksen" ja osoittaa eroavaisuuksien olevan suuremmat kuin samankaltaisuudet.

Spencer varoittaa siitä, ettei islamilla ole aikomustakaan pyrkiä ekumeenisiin kompromisseihin: se haluaa kristinuskon antavan periksi islamille tekemättä itse minkäänlaisia myönnytyksiä. Kristityt ovat muslimeiden näkökulmasta vääräuskoisia, joiden tulee joko kääntyä islamiin tai alistua dhimmiyteen. Vaikka joillakin islamoppineilla olisikin aito halu vuoropuheluun, heittää islamiin kuuluva taqqiya varjon tällaisten pyrkimysten ylle. Johtopäätöksenä on, että kristittyjen ei tule olla liian sinisilmäisiä, vaan heidän on tutustuttava tarkasti islamin teologiaan, etteivät islamistit niin sanotusti kuse heitä silmään.

Kuudes luku on ehkä antoisin kirjan luvuista, ja jos alkupuoli tuntuu liian raskaalta, niin kannattaa jättää se väliin ja lukea Spencerin loistavat esitykset oikeudenmukaisuudesta ja moraalista islamissa. Kuten huomataan, islamin etiikka voi muistuttaa ensilukemalla hyvin samanlaiselta kuin kristinuskon etiikka, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, tulee esiin ruma totuus.

Islamin laki ja Mooseksen laki (kymmenen käskyä) ovat monissa kohdissa samanlaisia. Ne kuitenkin eroavat toisistaan hyvin merkittävällä tavalla. Islam lisää kaikkiin moraalisääntöihin aina ehtoja: kunnioita vanhepiasi, paitsi... jos he ovat vääräuskoisia. Valehtelu on synti, paitsi jos se edistää suurempaa hyvää, so. islamin asiaa. Varastaminen on ankarasti kielletty, paitsi vääräuskoisilta. Älä tapa, paitsi... Koraani 9:5 Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin...

Luvussa seitsemän pohditaan islamin ja kristinuskon seksuaalietiikkaa. Ehkäisy ja abortti ovat tietysti katolisille tärkeitä aiheita, mutta niissäkään he eivät välttämättä saa islamista kumppania. Spencer esittelee myös islamin ehkä iljettävimmät opinkappaleet (ehkä lukuunottamatta määräystä tappaa ja alistaa kaikki vääräuskoiset, homot, islamin arvostelijat ja uskonluopiot jne.) eli naisen aseman avioliitossa, lapsiavioiliitot, väliaikaiset avioliitot (prostituutio) ja seksiorjat.

Laitan tähän loppuun vielä kirjan lopussa olevan tiivistelmän islamin ja kristinuskon (katolilaisuuden) eroavaisuuksista (teologian sanastoni on ruosteessa, mutta yritän parhaani):

1. Jumalan luonne

Islam: Yksi persoona, absoluuttinen ykseys.
Kristinusko: Kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

I: Kaiken luoja ja hallitsija, mutta ei isä. Ihmiset ovat hänen orjiaan.
K: Koko luomakunnan isä.

I: Ei vapaata tahtoa. Allah valitsee ihmisiä heitettäväksi helvettiin sen sijaan että johtaisi heitä oikealle tielle.
K: Vapaa tahto. Jumala haluaa ihmisten pelastuvan ja tulevan tuntemaan totuuden.

I: Allah asettaa taipumuksen sekä hyvään että pahaan ihmisen sieluun.
K: Jumala on hyvä ja loi ihmisen hyväksi; paha on Jumalan hylkäämistä.

I: Allahin kaikkivaltiudelle ei voida asettaa mitään rajoja, hän on yksinvaltias, jonka ei tarvitse olla johdonmukainen.
K: Jumala on hyvä ja johdonmukainen kaikissa teoissaan.

2: Jeesus

Islam: Jeesus on muslimiprofeetta ja tavallinen ihminen.
Kristinusko: Jeesus on Jumalan Poika, Jumala ja ihminen samanaikaisesti.

I: Jeesusta ei ristiinnaulittu, vaikka juutalaiset luulivat niin. Hän ei kuollut ristillä eikä siis noussut kuolleista, eikä ole myöskään kenenkään vapahtaja.
K: Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden ja nousi kuolleista vapahtaen meidät synneistämme.

I: Jeesus on ihminen ja profeetta, Mooseksen veljenpoika.
K: Jeesus on Jumalan Poika ja Pyhän Joosefin kasvattipoika.

I: Jeesus ilmoittaa, että hänen jälkeensä tulee Muhammad, joka johdattaa ihmiskunnan totuuteen.
K: Jeesus ilmoittaa, että hänen jälkeensä tulee Pyhä Henki, joka johdattaa ihmiskunnan totuuteen.

I: Jeesus palaa maailmanlopun edellä, hävittää kristinuskon ja saattaa islamin voimaan koko maailmassa.
K: Jeesus palaa maailman lopussa ja panee toimeen jumalallisen tuomion.

3: Jumalallinen ilmoitus

Islam: Raamatun profeetat olivat muslimeja, jotka saarnasivat islamia. Heidän sanomaansa kuitenkin vääristeltiin ja otettiin osaksi kristinuskoa ja juutalaisuutta.
Kristinusko: Raamatun profeetat olivat juutalaisia, jotka valmistivat tietä Kristuksen tulemiselle.

4: Moraalisäännöt

Islam: Absoluuttisia moraalisääntöjä ei ole silloin, kun kyseessä on islamin levittäminen ja puolustaminen.
Kristinusko: Kymmenen käskyä ovat absoluuttiset moraalisäännöt, joista voidaan johtaa muita sääntöjä.

I: Uskottomien harhauttaminen on luvallista, kun uskovat ovat sodassa tai jonkun muun painostuksen alaisena.
K: Pakkotilanteissa voidaan jättää asioita kertomatta, mutta suoranainen valehtelu ei ole sallittua.

I: Uskottomien omaisuus voidaan ottaa sotasaaliiksi, ja alistetut toisuskoiset voidaan määrätä maksamaan pakkoveroa, jota ei peritä muslimeilta.
K: Varkaus, tai mikään itsessään moraaliton teko, ei ole koskaan oikeutettu.

I: Muslimien henki on arvokkaampi kuin toisuskoisten henki.
K: Kaikilla ihmisillä on yhtäläinen arvo Jumalan edessä.

I: Hyveellisyys pakotetaan yhteiskunnan toimesta julmilla rangaistuksilla.
K: Hyveellisyys edellyttää ihmisen vapaata valintaa.

I: Monet islaminoppineet eivät löydä raskauden ehkäisyn kieltoa islamista.
K: Raskauden ehkäisy on synti.

I: Raskauden keskeytys on sallittu kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, ja joidenkin oppineiden mielestä myöhemminkin.
K: Abortti on murha.

I: Mies voi ottaa neljä vaimoa.
K: Mies yhtyy vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

I: Mies voi erota vaimostaan sanomalla: "Minä eroan sinusta"
K: "Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"

I: Mies voi ostaa seksiorjia ja pitää heitä vaimojensa lisäksi
K: Kaikenlainen orjuus on vastoin ihmisarvoa.

I: Shiialaisuudessa mies voi solmia väliaikaisen avioliiton, jolla on sovittu päättymispäivä.
K: Avioliittoa ei voi purkaa.


* * *



2 kommenttia:

  1. Pitääpä laittaa kirja listalle. Ja kiitos kiihkottomasta tekstistäsi.

    Suosittelen sinulle seuraavaa kirjaa http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2011/04/islam.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksi kirjavihjeestä. Onko kyseessä tämä kirja: http://www.amazon.com/Culture-Conflict-Middle-Philip-Salzman/dp/1591025877

      Poista