Islamin myytit: Islam ei liity mitenkään terrorismiin

Myytti:

Islamilla ei ole mitään tekemistä terroritekojen kanssa. On islamin vastaista tappaa viattomia ihmisiä.

Totuus:

Islam todella kieltää viattomien ihmisten tappamisen. Sinä et valitettavasti täytä vaatimuksia.

Vaikka monet muslimit vilpittömästi uskovat heidän uskontonsa kieltävän viattomien ihmisten tappamisen terrori-iskuissa, totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Siksipä muslimit molemmin puolin terrorikeskustelua syyttävät toisiaan islamin kaappaamisesta, ja molemmat puolet sanovat edustavansa oikeaa islamin tulkintaa. Siksi myös sellaiset hirveitä terroritekoja Allahin nimeen tehtailevat terroristijärjestöt kuten Hamas ja Hezbollah saavat huomattavia määriä moraalista ja taloudellista tukea valtavirran edustajilta.

Koko "terrorismin" määritelmä islamissa on vähintäänkin epäselvä. Lisäksi "viattoman ihmisen" määritelmä islamissa ei ole se, mitä muslimiapologistit erityisesti mainostaisivat, kun he sanovat, että viattomia ei saa vahingoittaa. Islamin opin mukaan nimittäin kukaan, joka hylkää Muhammadin opetuksen, ei ole viaton.

Mietitään vaikka sitä, että suuri osa Koraanista käsittelee sitä kauheaa rangaistusta, joka on niiden osana, jotka kieltäytyvät kääntymästä muslimeiksi. Kuinka muslimit voivat silloin pitää näitä jumalallisen vihan kohteita viattomina ihmisinä?

Suojelluimmat ja kunnioitetuimmat kaikista toisuskoisista ovat dhimmit, "kirjan kansat." Nämä ovat niitä kristittyjä ja juutalaisia, jotka alistuvat islamin komennon alle ja maksavat muslimeille suojelurahaa, jizyaa. Sana "dhimmi" tulee kuitenkin arabian sanasta, joka tarkoittaa "syyllistä" tai "moittimista".

Kun jopa dhimmit ovat saaneet osansa syyllisyydestä asemaansa (koska ovat hylänneet Allahin totuuden), miten toisuskoiset, jotka vastustavat islamin ylivaltaa ja kieltäytyvät maksamasta jizyaa voisivat olla "viattomia"?

Islamin sisälläkin on ryhmä muslimeja, jotka kantavat syyllisyyttä - jopa suurempaa kuin toisuskoiset. Nämä ovat teeskentelijät eli "munafiqin", joihin Muhammad viittaasi hyvin halventavin sanankääntein. Teeskentelijän katsotaan olevan muslimi vain nimellisesti. Koraanin yhdeksännen suuran mukaan heidät erottaa aidoista muslimeista siitä, että he kieltätyvät käymästä pyhää sotaa (9:81, 9:86) tai rahoittamasta sitä (9:121). Aidot uskovaiset taistelevat ja ovat kovia uskottomia kohtaan (9:123).

Muslimiterroristit, jotka säännöllisesti tappavat "toisia muslimeita" Allahin nimeen, tekevät niin uskoen uhriensa olevan "munafiqin" tai "kafir" (vääräuskoisia). Tämä osa shariaa tunnetaan nimellä takfir, jonka mukaan muslimi voidaan julistaa uskonluopioksi ja teloittaa, koska he ovat haitanneet islamin ylivallan laajentamista. (Aito muslimi pääsee joka tapauksessa Paratiisiin, joten hänellä ei ole tietenkään mitään syytä kieltäytyä elämän nautinnoista kuten seksiorgioista tai päihteistä).

Viattomuuden hämärän määritelmän lisäksi tulee vielä vaikeus erottaa terrorismi pyhästä sodasta. Islamistiterroristit harvoin pitävät itseään terroristeina, vaan kutsuvat itseään pyhiksi sotureiksi (mujahideen, shahid tai fedayeen). He pitävät tekojaan jihadin yhtenä muotona.

Sekä Koraani että hadithit kehottavat käymään pyhään sotaan. Suurassa 9:29 Muhammad vakiinnuttaa periaatteen, että vääräuskoisia vastaan tulee taistella, kunnes he joko kääntyvät islamiin tai alistuvat nöyryytettyinä islamin alaisuuteen. Tämän vahvistavat myös Sahih Muslimin ja Bukharin hadithit.

Islamin profeetta sanoo useasti, että Jihad on muslimille ihanteellinen polku, ja että uskovien tulee "taistella Allahin tiellä." Koraanissa on tusinoittain katkelmia, joissa kehoitetaan tappamaan ja taistelemaan - paljon enemmän kuin kehoituksia rauhaan ja suvaitsevaisuuteen. On jokseenkin naivia käsittää nämä "ikuiset keskustelut ihmisen ja Jumalan välillä" ikään kuin niillä olisi vain historiallista arvoa ja ettei niitä olisi tarkoitettu koskemaan nykyajan uskovia, varsinkin kun tekstissä ei ole oikein mitään, mikä oikeuttaisi tulkitsemaan ne tällä tavoin.

Kun yhdistetään Koraanin kehoitukset pyhään sotaan viattomuuden monimerkitykselliseen tulkintaan, joudumme vakaviin vaikeuksiin, joita ei voi selittää pois pelkällä semantiikalla. Islamissa ei vallitse ainoastaan syvä suvaitsevaisuus väkivaltaa kohtaan, vaan siinä on myös suuria erimielisyyksiä siitä, missä olosuhteissa ja ketä vastaan väkivalta on oikeutettua.

Monet niistä muslimeista, jotka väittävät olevansa terrorismia vastaan, kuitenkin tukevat esimerkiksi Irakin kapinallisia, ja esittävät syytöksiä siitä, että käynnissä olisi laaja-alainen "sota islamia vastaan." Vaikka amerikkalaiset joukot ovat siellä suojelemassa viattomia ihmisiä ja auttamassa maan jälleenrakentamisessa, muslimit kautta maailman uskovat, että tosiuskovaisille on luvallista yrittää tappaa heitä.

Mujahideenit päättelevät pyhän sodan antaman siunauksen perusteella, että on luvallista hyökätä irakilaisia maanmiehiään vastaan - niitä jotka auttavat amerikkalaisia - vaikka heidät on demokraattisesti valittu hallitsemaan Irakia. Nämä siviilit ja sotilaat ovat "munafigin" ja "takfir", jotka auttavat vihollista, "ristiretkeläisiä."

Vaikka käytämme tässä Irakia esimerkkinä, sama päättelyketju on pohjimmiltaan kaiken islamilaisen terrorismin takana Filippiineiltä Thaimaahan. Siellä missä islam on uskonnollinen vähemmistö, on aina radikaaleja, jotka uskovat väkivallan oikeutukseen, jotta islamille saataisiin valta-asema - aivan samoin kuin Muhammad opetti ja näytti esimerkkiä Mekassa ja muualla.

Entä sitten ne "viattomat", jotka kärsivät pommi-iskuista ja ammuskelusta? Myös Muhammadin aikana ne olivat väistämättömiä. Paljon lainattu hadith, missä Muhammad kielsi naisten tappamisen, myös toteaa, että tällaisia uhreja oli tullut hyökkäyksissä muita heimoja vastaan.

Jos on yhtään epäilystä siitä, että kielletty olisi joskus kuitenkin välttämätöntä, epäilysken pitäisi kuitenkin hälvetä kertomuksessa Muhammadista, kun hänen miehensä varoittivat häntä, että yöllinen isku merkitsisi, että myös naisia ja lapsia tulisi tapetuksi. Muhammad vastasi  että "he [naiset ja lapset] ovat samaa joukkoa [kuin vihollisen miehet]."

Jihadin pyhittäminen on kalteva taso. Se alkaa jalolla itsepuolustuksen ajatuksella oletettua uhkaa vastaan ja kehittyy vähitellen Allahin oikeuttamaksi islamin ylivallan tavoitteluksi.

Islamin ei ole tarkoitus olla tasa-arvoisessa yhteiselossa toisten uskontojen kanssa. Se haluaa saavuttaa ylivallan ja asettaa sharian ylimmäksi laiksi. Islamin valta tulee ulottaa maan ääriin asti ja vastarinta voidaan murtaa keinolla millä hyvänsä.

Länsimaiset apologistit sivuuttavat Koraanin monet väkivaltaiset jakeet olankohautuksella sanoen, että ne ovat voimassa vain sotatilassa.

Islamiterroristit ovat samaa mieltä. He ovat sodassa.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Islamin myytit sarjassa tarkastellaan islamista esitettyjä väitteitä ja niiden paikkansapitävyyttä.

Alkuperäiset englanninkieliset tekstit löytyvät The Religion of Peace sivustolta:
http://www.thereligionofpeace.com/Pages/Myths-of-Islam.htm