Nonie Darwish:
Jokin aika sitten Pakistanin uskonnollinen johtaja Pirzada Muhammad Raza Saqib Mustafai sanoi: 'Sitten kun juutalaiset on hävitetty...rauhan aurinko alkaa nousta koko maailmaan'. Samaa saarnaa eivät toista vain uskonoppineet vaan myös poliitikot Iranissa, Saudi-Arabiassa, Egyptissä, jne. Se ei ole vain Ahmedinijadin ajatus, vaan koko islamilaisen teologian perusta, että rauha tulee maailmaan vasta kun juutalaiset on hävitetty maan päältä. Kuitenkin vain harvat länsimaiset toimittajat ovat huolestuneita tällaisesta retoriikasta tai välittävät tuoda julkisuuteen tämän islamin kauhean pimeän puolen, joka on pakkomielteinen juutalaisviha.
En usko että tarvitsee olla käyttäytymistieteen tai ryhmäajattelun asiantuntija ymmärtääkseen islamilaisen juutalaisvihan patologian. Meidän kaikkien on aika paljastaa juutalaisiin kohdistuva vihamielisyys. Olemme sen velkaa ihmisyydelle ja totuudelle.
Uskova muslimi ei ymmärrä että sellainen viha on epäsopivaa ja epäpyhää maailmanuskonnolle ja että islamin uskottavuus murenee tämän vihan takia. Muslimin ei ole luvallista tutkiskella itseään tai kyseenalaistaa tätä vihaa. Muslimit puolustelevat juutalaisvihaa väittämällä, että juutalaiset pettivät Muhammadin ja näin ansaitsevat tällaisen kohtelun. Silloin kun itse olin vielä muslimi, uskoin että tämä yksipuolinen islamin kertoma tarina oli riittävä perustelu oikeuttamaan islamilaisten johtajien murhat, terrorin, valheet ja propagandan juutalaisia vastaan. Tavalliselle muslimille jatkuva juutalaisten kiroaminen moskeijoissa tuntuu normaalilta ja jopa pyhältä!
Kun olin tehnyt paljon ajatustyötä, analyysiä, tutkimusta ja kirjoittamista, ymmärsin että juutalaisviha on olennainen perusta islamilaisessa uskonopissa ja muslimit eivät tunnu pääsevän siitä mitenkään eroon. Islam pelkää juutalaisia ja islamin vihollinen numero yksi ovat juutalaiset - tämä on totuus, jota täytyy suojella hinnalla millä hyvänsä. Sillä ei ole väliä kuinka monta muslimimiestä, -naista tai -lasta kuolee, kun islamin mainetta suojellaan. Tärkein muslimien velvollisuus on suojella islamin ja Muhammadin mainetta. Mutta miksi uskonto aiheuttaa tällaista kärsimystä seuraajilleen? Syy on tämä:
Kun Muhammad aloitteli missiotaan levittää islamia, hänen tavoitteenaan oli luoda aidosti arabialainen uskonto, jonka luojana oli arabialainen profeetta, jonka arvot ja kulttuuri olivat arabialaisia. Saadakseen uskottavuutta hän liitti sen kahteen abrahamilaiseen uskontoon, juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Hän odotti arabiassa olevien juutalaisten heimojen julistavan hänet Messiaaksi tuoden hänelle legimiteetin arabien keskuudessa ja erityisesti oman mekkalaisen heimonsa, Quraishin, keskuudessa. Koska hänen oma heimonsa torjui hänet ja pilkkasi häntä, Muhammad etsi hyväksyntää juutalaisilta, joita hän kutsui Kirjan kansaksi. Mutta juutalaisten käännyttäminen oli se osa käsikirjoitusta, josta Muhammadin oli selviydyttävä, jotta Mekkalaiset huomaisivat olleensa väärässä torjuessaan hänet.
Tämä oli yksi niistä syistä miksi Muhammad päätti muuttaa Medinaan, kaupunkiin jossa asui pääasiassa juutalaisia ja joitakin köyhiä arabeja. Juutalaiset sallivat Muhammadin asettua kaupunkiin. Alussa mekkalainen Koraani oli täynnä myönnytyksiä juutalaisille, jotka olivat saaneet "johdatuksen ja valkeuden" (5:44) ja jotka "oli asetettu muiden kansojen edelle" (45:16). Mutta kun juutalaiset torjuivat lepyttelyn ja kieltäytyivät kääntymästä islamiin, Muhammad raivostui. Koraanin sanoma muuttui rakkaudesta uhkailuihin ja lopulta puhtaaksi vihaksi, kirouksiksi ja käskyiksi tappaa juutalaiset. Juutalaisten torjunta aiheutti Muhammadille sietämättömän pakkomielteen.
Juutalaiset eivät ainoastaan torjuneet häntä, vaan hän myös kadehti syvästi heidän vaurauttaan. Arabian juutalaiset heimot ansaitsivat elantonsa laillisilla ja menestyvillä liiketoimilla, mutta Muhammad ansaitsi elantonsa ja vaurautensa sodankäynnillä hyökäten arabiheimoja - joskus myös omaa heimoaan - vastaan ottaen heidän omaisuutensa ja ryöstelemällä karavaaneja. Se ei näyttänyt hyvältä miehelle, joka väitti olevansa Jumalan profeetta. Pelkkä juutalaisten olemassaolo sai Muhammadin näytttämään huonolta ja se johti Muhammadin tekemään sanoinkuvaamattoman teurastuksen. 600-900 miestä mestattiin yhdestä heimosta ja naiset ja lapset otettiin orjiksi. Muhammad sai valita ensin kauneimmat naiset seksiorjikseen. Kaikki nämä tunteettomat juutalaisten surmaamiset on tarkasti dokumentoitu islamilaisiin kirjoituksiin Muhammadin elämästä - ei suinkaan häpeällisinä asioina, vaan oikeutettuina tekoina pahoja ihmisiä vastaan.
Muhammad ei päässyt yli kokemastaan vihasta, nöyryytyksestä ja torjutuksi tulemisesta 'Kirjan kansan' taholta ja hautoi synkkää piinaansa ja pakkomiellettään siitä, että juutalaisia oli vielä elossa. Kuolinvuoteellaan hän antoi muslimeille tehtäväksi tappaa juutalaisia missä hyvänsä he heitä löytävät, mistä tuli "pyhä käsky", jota muslimit eivät voi hylätä. Muslimit jotka kirjoittivat sharia-lakia, ymmärsivät että Muhammad oli äärimmäisen herkkä arvostelulle ja siksi Muhammadin arvostelusta tuli islamin pahin rikos, jota ei anneta anteeksi vaikka arvostelija katuisi tekoaan. Muhammadin sanoma kuolinvuoteellaan seuraajilleen ei ollut levittää pyhyyttä, rauhaa, hyvyyttä ja kohdella lähimmäistään kuten itseään, vaan jatkaa juutalaisten tappamista ja kansanmurhaa.
Näin tappamisesta tuli pyhä toimitus, jolla osoitettiin tottelevaisuutta Muhammadille ja itselleen Allahille. Muhammad kuvaili itsensä juutalaisten uhriksi, ja muslimien täytyy kostaa hänen puolestaan tuomiopäivään asti. Kaikesta arabien rahasta ja vallasta huolimatta muslimit edelleen tekeytyvät uhreiksi. Shariaan on myös kirjattu laiksi, että jokaisen muslimin tulee puolustaa Muhammadin kunniaa ja islamia verellään ja se sallii monien muiden käskyjen rikkomisen, jos se on tarpeen islamin ja Muhammadin puolustamiseksi. Näin muslimit kantavat suurta taakkaa, pyhää taakkaa, puolustaakseen Muhammadia verellään ja heidän on silloin luvallista tappaa, valehdella, pettää, panetella jne.
Muhammadin on täytynyt tuntea syvää ja äärimmäistä häpeää siitä, mitä hän oli tehnyt juutalaisille ja siksi oli löydettävä erittäin hyvä syy, jolla kansanmurha voitaisiin perustella. Käskemällä muslimeja jatkamaan kansanmurhaa puolestaan jopa kuolemansa jälkeen, hän laajensi häpeän koskemaan kaikkia muslimeja ja islamia itseäänkin. Kaikki muslimit komennettiin seuraamaan Muhammadin esimerkkiä ja jahtaamaan juutalaisia mihin hyvänsä he menivätkään. Sata vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen arabit valloittivat Jerusalemin ja rakensivat al-Aqsa-moskeijan juutalaisten temppelin raunioille, juutalaisten pyhimpään paikkaan. Muslimit ajattelivat hävittävänsä juutalaisten muistonkin.
Muhammadin tekemästä Arabien juutalaisten kansanmurhasta tuli synkkä häpeäpilkku islamin historiassa ja se aiheuttaa muslimeissa tänäkin päivänä häpeää, kateutta ja vihaa. Muhammadin ja muslimien silmissä pelkkä juutalaisten olemassaolo, puhumattakaan juutalaisvaltiosta, halventaa islamia ja saa Muhammadin näyttämään enemmänkin massamurhaajalta kuin profeetalta. Jos muslimit tekisivät rauhan juutalaisten kanssa ja myöntäisivät heidän olevan ihmisiä, jotka ansaitsevat samat oikeudet kuin ketä tahansa muukin, sillä olisi tuhoava vaikutus siihen miten muslimit kokevat uskontonsa, historiansa ja profeettansa teot.
Islamilla on paha eksintentiaalinen ongelma. Haluamattaan juutalaiset joutuivat keskelle islamin dilemmaa. Islamin on oikeutettava kansanmurha juutalaisia vastaan. Muhammadilla ja muslimeilla on kaksi vaihtoehtoa: joko juutalaiset ovat pahoja ali-ihmisiä, apinoita, sikoja ja Allahin vihollisia, tai Muhammad oli kansanmurhan toimeenpannut sotaherra eikä hän sovi Jumalan profeetaksi - valinta joka tietäisi islamin loppua.
Silloin ja tänään Muhammad ja muslimit valitsivat ensimmäisen maailmankuvan ja määräsivät vihjauksenkin toisesta maailmankuvasta ankarasti rangaistavaksi. Juutalaisten on pysyttävä ikuisesti islamin pahoina vihollisina, muutoin islam menettää oikeutuksensa. Kolmatta vaihtoehtoa estää islamin ytimen romahtaminen ei ole; joko Muhammad oli paha tai juutalaiset olivat pahoja. Jokainen yritys antaa anteeksi, antaa ihmisarvo juutalaisille tai elää rauhassa heidän kanssaan katsotaan petokseksi islamia vastaan. Kuinka muslimit voisivat antaa juutalaisille anteeksi ja sen jälkeen mennä moskeijaan lukemaan profeettansa sanoja, jotka käskevät heitä tappamaan juutalaisia missä hyvänsä heitä tapaavatkaan? Se ei onnistu, jos haluaa pysyä muslimina.
Tämä on se syy, miksi islamin vihollinen numero yksi on ja tulee olemaan totuus. Jos totuus paljastaa islamin oikeudettoman juutalaisvihan, muslimeille jää vain uskonnon tyhjä kuori, uskonnon jonka profeetta oli murhaaja, varas ja sotaherra; ilman juutalaisvihaa islam tuhoutuisi.
---
Alkuperäinen artikkeli:
Nonie Darvishin kirja The Devil We Don't Know amazonissa:
-Ibn Matti
Uskonoppinut Muhammad Hussein Yaqoub, Al-Rahma TV, Egypti, 17.1.2009
Lue Muhammadin elämästä lisää täältä:
http://ibnmatti.blogspot.fi/2012/06/kiusallisia-faktoja-osa-2.html
