Muhammad: Mekan valloitus

Vaikka monet arabi- ja juutalaisheimot tuhottiin tai sulautettiin sotimalla ja pakkokäännytyksillä, Mekka oli yhä jäljellä.

Vuonna 628, kuusi vuotta paon jälkeen, Muhammad teki sopimuksen jossa hän luopui arvonimestään "Allahin profeetta" ja hänen seuraajansa pääsivät käymään Mekassa. Se oli väliaikainen juoni, joka auttoi häntä saavuttamaan poliittista vaikutusvaltaa kaupungissa samalla "viidennen kolonnan" taktiikalla, jota CAIRin kaltaiset järjestöt käyttävät nykyään naamioimalla agendansa, johon kuuluu uskottomien systemaattinen syrjintä, isäntiensä kielikuviin uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta.

Monet hänen seuraajansa olivat pettyneitä Muhammadin tehtyä myönnytyksiä Mekkalaisille ymmärtämättä niiden sopivan täydellisesti hänen suunnitelmaansa ottaa valta itselleen. Juuri näihin aikoihin Muhammad johti miehensä taisteluun Khaybarin heimoa vastaan tyydyttääkseen näiden himon taisteluun, naisiin ja sotasaaliiseen.

Teknisesti Muhammad oli se joka rikkoi sopimuksen ensimmäisenä rikkomalla ehtoa ettei hän saanut ottaa vastaan toisten heimojen jäseniä leiriinsä. Hän omat miehensä myös ryöstelivät Mekkalaisia karavaaneja. (kts. MYTH: The Meccans were the First to Break the Treaty of Hudaibiya) Vaikka hänellä ei selvästi ollut aikomustakaan pitää sopimustaan, islamin profeetta kuitenkin vaati toisen osapuolen pitävän sopimuksen kirjaimellisesti, varsinkin sen jälkeen kun hänestä oli tullut ylivoimainen vastustaja.

Muhammadin tekosyy marssittaa armeijansa Mekkaan oli se, että Mekan kanssa liittoutunut heimo hyökkäsi Medinan kanssa liittoutunutta heimoa vastaan. Vaikka todellinen rauhan mies olisi ottanut huomioon ettei hänen vihollisensa halunnut sotaa ja yrittänyt ratkaista jännittyneen tilanteen väkivallattomasti ja kunnioittanut heimojen itsenäisyyttä, Muhammad janosi ainoastaan valtaa ja kostoa. (kts. MYTH: Muhammad always Chose Peace over War)

Vähän alle vuosikymmenessä Muhammad oli kehittynyt miehestä, joka yritti esiintyä uutena seuraajia hankkivana juutalais-kristillisenä profeettana, arabisotaherraksi joka hankki alamaisia, orjia ja totaalista valtaa. Aikaisempi, Mekkalainen Koraani käskee uskottomia seuraaman Muhammadin esimerkkiä tai kärsimään Helvetissä. Myöhäisempi, Medinalainen Koraani käskee uskottomia tottelemaan Muhammadia tai kärsimään maallisen kuoleman.

Mekan antautumisen jälkeen Muhammad surmautti ne jotka olivat loukanneet häntä aikaisemmin (kts. MYTH: Muhammad was a Forgiving Man) Yksi koston uhreista oli hänen entinen kirjurinsa, joka oli kirjoittanut ylös ilmestykset, joita Muhammad sai Allahilta. Kirjuri oli ehdottanut muutoksia Muhammadin ilmestykseen (huonon kieliopin tai sujuvuuden vuoksi) ja Muhammad oli suostunut. Kirjuri oli luopunut uskostaan, koska hänen mielestään Jumalan ilmestyksien olisi oltava muuttamattomia.

Vaikka kirjuri vältti kuoleman "kääntymällä islamiin" miekka kurkulla, muut eivät olleet niin onnekkaita. Yksi heistä oli orjatyttö, joka teloitettiin, koska hän oli kirjoittanut Muhammadia pilkkaavia lauluja.



Ne mekkalaiset jotka eivät kääntyneet islamiin joutuivat hyväksymään kolmannen luokan kansalaisen aseman, mistä tuli käytäntö myös tuleville islamin valloituksille. Ei siis ole yllättävää, että melkein koko kaupunki - joka oli aikaisemmin hylännyt hänen julistuksensa - "kääntyi" islamiin kun Muhammad tuli takaisin miekka kädessään. Tämä koski myös Muhammadin vastustajaa Abu Sufyania, jonka käskettiin suorasukaisesti "alistua ja todistaa ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa ennen kuin menetät pääsi".

Ne jotka kieltäytyivät kääntymästä islamiin karkotettiin kaupungista muutamaa kuukautta myöhemmin - jälleen osoitus islamin kaksijakoisesta moraalista. Kun Muhammad aikaisemmin karkotettiin Mekasta, hän kuvasi sitä "vainoksi", joka oikeutti "teurastamaan" ne jotka olivat estäneet häntä tekemään pyhiinvaellusta Mekkaan. Silti hän kuitenkin heti valtaan päästyään karkotti Mekasta kaikki, jotka eivät kääntyneet islamiin ja esti näitä tekemästä pyhiinvaellusta Mekkaan.

Tähän päivään asti kaikilta vääräuskoisilta on pääsy kielletty Mekkaan, kaupunkiin missä Muhammad sai vapaasti saarnata paikallisia uskontoja vastaan. Islam on paljon suvaitsemattomampi kuin ne primitiiviset arabiuskonnot jotka se syrjäytti. Jos joku tänä päivänä saarnaisi Mekan kaduilla alkuperäistä monijumalaista arabiuskontoa, hänet teloitettaisiin tuota pikaa.


Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Kirjoja Muhammadista:
The Truth about Muhammad
Muhammed and the Unbelievers
The Life of Muhammad


Muhammadin elämä, osa 11

Muhammad: Yksityiselämä

Muhammadin yksityiselämä oli täynnä nautintoja ja ylettömyyksiä, jotka oikeutettiin "ilmestyksillä", joita yhä mielivaltaisempi ja arvaamattomampi jumala antoi Muhammadille. Viimeisinä vuosinaan hän käytti säännöllisesti vaikutusvaltaansa puhtaasti henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa - seksiin, omaisuuteen ja valtaan. Allahin siunaus näihin maallisiin himoihin on jopa ikuistettu Koraaniin (esim. suurat 33 ja 66)

Sama mies joka aikaisemmin oli perustellut vaatimuksiaan sanomalla, ettei pyytänyt palkkiota toisilta, muutti mieltään ja alkoi vaatia viidenneksen tai enemmän sotasaaliista joka oli ryöstetty valloitetuilta heimoilta. Hänen elämänkerran kirjoittajiensa mukaan hänestä tuli lihava elettyään valtavan, vääryydellä hankitun omaisuutensa mukaisesti. (kts. MYTH: Muhammad was a Brave Warrior who Trusted in Allah to Protect him)

Runsaan kymmenen vuoden aikana hän otti yksitoista vaimoa ja lukuisia seksiorjia. Kun hän halusi naisen, oli tämä sitten toisen miehen vaimo, hänen oma miniänsä tai kuusivuotias lapsi, Muhammad pystyi perustelemaan himonsa ja tyydytyksensä Allahin tahdolla - joka ikuistettiin jälleen Koraaniin ja painettiin tulevien sukupolvien mieliin, vaikka niillä ei ollut heille mitään merkitystä.

MYTH: Muhammad Married Multiple Women as a Favor to them
MYTH: Muhammad Condemned Pedofilia
The Sex Life of the Prophet


Suuran 66 ensimmäinen jae on hyvä esimerkki. Muhammad kertoi sen vaimoilleen vähän sen jälkeen, kun kaksi heistä oli painostanut häntä olemaan vierailematta suosikkiseksiorjansa luona:

66:1 Profeetta, miksi haluat, ollaksesi vaimoillesi mieliksi, kieltäytyä sellaisesta, minkä Jumala on tehnyt sinulle luvalliseksi? Onhan Jumala anteeksiantava, laupias.

Allah (siis Muhammadin mukaan) oli hyvin pettynyt profeettaansa, koska tämä kielsi itseltään iltapäivän nautinnon jalkavaimonsa seurassa, jonka ilon Allah oli armeliaisuudessaan suonut hänelle! (Uskovaisille muslimeille täytyy olla melkoisen kiusallista, että Allahia kiinnosti enemmän Muhammadin seksielämä kuin suvaitsevaisuus tai yleismaailmallinen rakkaus. Islamin jumala kehottaa seksiin orjien kanssa useissa muissakin paikoissa.)



Muhammad käytti ikuista paratiisia ja tuomiota tavoitellessaan jokaisen käskynsä ehdotonta noudattamista. "Allahin lähettiläs sanoi, 'Jokainen joka tottelee minua pääsee Paratiisiin ja jokainen joka on tottelematon ei pääse sinne'" (Bukhari 92:384)

Islam alkoi pyöriä kokonaan perustajansa ympärillä. Kaikista profeetoista uusien käännynnäisten tarvitsee tunnustaa vain Muhammad. Muslimien johtaja jopa jakaa Shahadan Allahin kanssa ("Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä"). Tänänkin päivänä jokaisen muslimin täytyy kumartaa viisi kertaa päivässä Muhammadin syntymäpaikkaa kohti (Islamin "profeetta" ei tiennyt että maa on pyöreä).

Islamin profeetta oli myös hyvin taikauskoinen jättäen muslimeille sellaisia sääntöjä kuin mihin suuntaan heidän on ulostettava ja kuinka monta kiveä heidän tulee käyttää peräaukkonsa puhdistamiseen sen jälkeen (mikä tahansa jaoton luku...jos jotakuta kiinnostaa). Huolimaton hygienia ilmeisesti jätti hänelle ärsyttävän täitartunnan.

MYTH: Muhammad did Away with Superstition 


Muhammad ei jäänyt odottamaan, että Allah kostaisi hänen puolestaan, vaan teloitutti henkilökohtaiset arvostelijansa, mukaanlukien runoilijat. Yksi näistä oli viiden lapsen äiti, joka puukotettiin kuoliaaksi heti kun hänen imeväisensä oli otettu rinnalta pois. Muita viattomia ihmisiä tapettiin vain sen takia, että heillä oli eri uskonto, joskus myös lapsia.

MYTH: Muhammad Never Killed Women 
MYTH: Muhammad Never Killed Children


Islamin profeetta juurrutti islamiin silmäänpistäviä kaksoisstandardeja. Niitä olivat uskonluopioiden teloittaminen (niiden jotka halusivat jättää islamin) ja muiden uskontojen harjoittajien karkotukset kodeistaan.

Vanha nainen nimeltään Umm Qirfa joutui selkkaukseen Muhammadin kanssa puolustaessaan heimoaan, kun muslimiryöstelijät hyökkäsivät. Muhammadin adoptiopoika sitoi naisen jalat kahteen kameliin ja lähetti sitten kamelit juoksemaan eri suuntiin repien naisen ruumiin kahtia. Hän myös tappoi naisen kaksi poikaa - oletettavasti hirveällä tavalla - ja teki hänen tyttärestään seksiorjan. (MYTH: Muhammad Never Killed the Elderly) 

Nykyiset muslimit ovat perineet tämän nurkkakuntaisuuden ja islamin ulkopuolisten halveksunnan. He saattavat hyväksyä tai olla hyväksymättä terrori-iskuja vääräuskoisia vastaan, mutta he ovat lähes aina samaa mieltä siitä, ettei uhreilla ole oikeutta taistella vastaan, ei edes itsepuolustukseksi.

Koraani erottelee muslimit kaikista muista suoden korkeimman ylistyksen muslimeille ja antaen viheliäsimmän tuomion uskottomille. Islamin ideologia perustuu muslimien yliherruuteen. (Is The Quran Hate Speech?) 

Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti



Lisää sarjakuvia Muhammadin elämästä täältä


Muhammadin elämä, osa 10

Muhammad: Islamilaisen imperialismin synty

Medinasta käsin Muhammad aloitti terroritoiminnan, jonka hän avoimesti myönsi olevan menestyksensä salaisuus (Bukhari 52:220). Hänen ryöstelijäjoukkionsa tekivät iskuja kovaonnisiin yhteisöihin, joiden asukkaat armottomasti ryöstettin, murhattiin ja raiskattiin. Ympäröivät heimot alkoivat kääntyä vapaaehtoisesti islamiin itsepuolustukseksi.

Verukkeet sodan aloittamiseksi kävivät koko ajan hatarammiksi, kunnes mitään syytä ei enää juuri ollut. Muhammad sanoi seuraajilleen, että muslimit oli tarkoitettu hallitsemaan muita ihmisiä. Opetuksesta muslimien yliherruudesta tuli Jihadin kantava voima ja Jihadista tuli islamin kantava voima. (kts. MYTH: Muhammad Waged War Only in Self-Defence)

Osuva esimerkki on rauhanomaisen maanviljelijäyhteisön Khaybarin valloitus ilman sodanjulistusta. Muhammad teki yllätyshyökkäyksen ja voitti heidät helposti. Monia heimon miehiä tapettiin siitä syystä, että he olivat puolustaneet kaupunkiaan. Hän otti naiset ja lapset orjiksi ja piti jäljelle jääneitä miehiä käytännössä maaorjina, jotka joutuivat antamaan osan sadostaan maksuna siitä, ettei heidän kimppuunsa enää hyökättäisi.

Muhammad epäili että kaupunkilaiset olivat kätkeneet aarteensa ja määräsi miehensä kiduttamaan erästä Khaybarin miehistä raakalaismaisesti sytyttämällä nuotion hänen rintakehänsä päälle, kunnes hän paljasti aarteen kätköpaikan. (kts. MYTH: Muhammad Never Approved Torture)

Jälkeenpäin islamin profeetta mestasi miehen ja "nai" hänen leskensä saman päivän aikana (sitä ennen leski annettiin yhden Muhammadin luutnantin käyttöön). Ottaen huomioon että Muhammad tappoi myös naisen isän, ei varmaan ole väärin sanoa, että rakkaudella ei ollut mitään tekemistä tämän "avioliiton" kanssa.

Tämä on käännös artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm


Muhammadin elämä, osa 9

Muhammad: Qurayzan verilöyly

Kun Banu Qurayzan heimon vuoro tuli kohdata kohtalonsa, Muhammad oli varakas ja voimakas voitettuaan kaksi muuta heimoa.

Banu Qurayzan juutalaiset saivat maistaa Muhammadin vihaa heidän johtansa asetettuaan Mekan armeijan puolelle Medinan piirityksen aikana (vallihautataistelu). Siihen mennessä Muhammad oli jo karkottanut muut juutalaiset ja julistanut kaupungin kuuluvan hänelle, joten alkuperäiset sopimukset eivät olleet enää voimassa. On tärkeää huomata, että Qurayza ei hyökännyt muslimeja vastaan, ei edes puolen vaihdon jälkeen.

Vaikka Qurayza antautui muslimeille ilman vastarintaa, Muhammad päätti teloittaa heimon jokaisen miehen, mukaanlukien pojat joiden häpykarvat olivat alkaneet kasvaa (12-14 vuotiaat). Hän määräsi kaivettavaksi suuren kuopan kaupungin ulkopuolelle, jonne uhrit vietiin ryhmissä. Jokainen teloitettava määrättiin polvistumaan ja hänen päänsä leikattiin irti ja heitettiin ruumiin kanssa kuoppaan.

Muslimit surmasivat 700 - 900 miestä ja poikaa heidän antautumisensa jälkeen.

Henkiinjääneet lapset joutuivat muslimien orjiksi ja leskistä tuli heidän seksiorjiaan. Yksi näistä oli juutalainen nuori nainen Rayhana, josta tuli yksi Muhammadin jalkavaimoista samana iltana kuin hänen aviomiehensä tapettiin. Islamin profeetta ilmeisesti "nautti hänen suloistaan" (eli raiskasi hänet) samaan aikaan kun hänen kansansa teloitukset olivat käynnissä.

Naiset olivat monella tavalla samanlaista omaisuutta kuin muukin sotasaalis, mille voittajat saivat tehdä mitä halusivat. Muslimit löysivät heille kuitenkin muutakin käyttöä. Itse asiassa islam saa kiittää leviämisestään paljolti orjanaisten lisääntymiskykyä. Neljän vaimon lisäksi miehellä sai olla rajoittamaton määrä seksiorjia, joihin päti sääntö että syntyvät lapset olivat automaattisesti muslimeita.

Muhammad määräsi että viidesosa vangiksi saaduista naisista kuului hänelle. Hän otti heistä monet vakituisiksi jalkavaimoikseen yhdentoista varsinaisen vaimonsa lisäksi. Loput hän jakoi lahjoina muille. (kts. MYTH: Muhammad was an Abolitionist)

Myöhemmin Muhammad antoi ohjeet naisten raiskaamisesta taistelun jälkeen kertoen miehilleen, ettei heidän tarvinnut käyttää keskeytettyä yhdyntää, koska "Allah päättää kenet hän luo". (kts. MYTH: Muhammad Never Approved of Rape)

Hunain taistelun jälkeen, myöhään Muhammadin elämässä, hänen miehensä olivat haluttomia raiskaamaan sotavangiksi saamiaan naisia heidän miestensä katsellessa (jotka olivat ilmeisesti vielä elossa todistamassa kauheuksia), mutta Allah tuli pelastamaan tilanteen antamalla kätevän "ilmestyksen", joka salli nautinnot. (Tämä on Abu Dawudin Hadith-kokoelman kohdan 2150 mukaan suuran 4:24 alkuperä)

Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 8

Muhammad: Vallan vakiintuminen

Muhammad voitti Mekan armeijan Badrissa, mikä rohkaisi häntä aloittamaan "hajoita- ja hallitse" -taktiikan Medinan paikallisia juutalaisheimoja vastaan. Heidän virheensä oli hyväksyä muslimien läsnäolo mutta hylätä Muhammadin väite, että hän oli uusi juutalaisten profeetta. Muhammadin kertomukset Toorasta eivät vain olleet yhteneväisiä heidän oman Tooransa kanssa. (Muhammadin versiot Raamatun tarinoista kuulostivat enemmänkin saduilta, joissa oli aina sama opetus: usko hänen omaan ilmoitukseensa siitä että hän on profeetta tai muuten...)

Heimojen Banu Qaynuqa, Banu Nadir ja Banu Quyrayza kohtalo kertoo paljon muslimien mielenlaadusta, jossa on käytössä luontainen kaksoisstandardi muslimiyhteisön ulkopuolisiin.

Muhammad yritti ensin saavuttaa heidän suosionsa saarnaamalla että juutalaiset ja kristityt voivat saavuttaa pelastuksen oman uskonsa kautta. Hän jopa muutti seuraajiensa rukoussuunnan Mekasta Jerusalemiin saaden juutalaiset suvaitsemaan itseään sen aikaa, kun hän salaa valmisteli heidän karkoittamistaan. Muhammad peruutti nämä myönnytykset ja opetukset myöhemmin, koska juutalaiset lopulta torjuivat hänen uskontonsa. Harvat varhaiset suvaitsevaiset Koraanin jakeet kumottiin sellaisilla jakeilla kuin 9:29 (Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.)

Juutalaisten tietämys Toorasta luonnollisesti uhkasi muslimien johtajan uskottavuutta, koska oli helppo osoittaa vääräksi väitteet, joiden mukaan hän oli Jumalan profeetta. Juutalaiset myös näkivät Muhammadin Raamatun kertomusten - jotka hän oli kuullut toisen käden tietoina - läpi ja he tiesivät että ne olivat ristiriidassa vakiintuneiden kertomusten kanssa. Allah antoikin sopivasti ilmestyksen Muhammadille, että juutalaiset olivat väärentäneet omat tekstinsä piilottaakseen todisteet siitä että Muhammad oli profeetta, joita hän oli aikaisemmin väittänyt kirjoituksista löytyvän. (Tähänkään päivään mennessä muslimit eivät ole onnistuneet tuottamaan "oikeaa" Tooraa tai Evankeliumia, joihin heidän Koraaninsa viittaa)

Vaikka juutalaiset eivät vakuuttuneet tällaisista tempuista, arabipolyteistit kääntyivät joukolla islamiin, mikä voimisti Muhammedia niin paljon, että hän saattoi tehdä aikeensa selväksi siitä että islamia tulee levittää väkivalloin:

"Kun olimme Moskeijassa, Profeetta tuli ja sanoi, 'Lähdetään juutalaisten luo'. Kuljimme Bait-ul-Midrasiin saakka. Hän sanoi juutalaisille, 'jos käännytte islamiin olette turvassa. Teidän pitäisi tietää, että maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen, ja minä haluan karkoittaa teidät tästä maasta. Jos jollain teistä on omaisuutta, hän saa myydä sen, muutoin tietäkää että maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen.'" (Bukhari 53:392)

Medinan juutalaiset olivat ensimmäiset niistä monista onnettomista ihmisistä, joille tarjottiin mahdollisuutta kääntyä islamiin ilmeisen pakon edessä. Pakkokäännytykset ovat olleet hyvin islamilainen traditio, jonka Muhammad aloitti. (kts. MYTH: Muhammad Rejected Conversions to Islam made under Duress)

Koska he päättivät pitää uskontonsa (ja omaisuutensa) Muhammad etsi syytä aloittaa sodan Medinan juutalaisia vastaan. Joidenkin muslimien mukaan ensimmäinen heimo, Qaynuqa, ajettiin kodeistaan ja maaltaan sillä syyllä, että yksi heistä oli ahdistellut musliminaista. Ahdistelija oli sen jälkeen tapettu muslimin toimesta ja juutalaiset olivat puolestaan tappaneet tämän kostoksi.

Piiritettyään ja voitettuaan koko yhteisön, Muhammad halusi tappaa kaikki heimon miehet, mutta hänen liittolaisensa ylipuhui hänet säästämään heidän henkensä - "Allah" moitti häntä siitä myöhemmin. Qaynuqan heimo pakotettiin maanpakoon ja muslimit ottivat heidän omaisuutensa itselleen. Muhammad varasi itselleen viidesosan väärydellä hankitusta saaliista (hän piti huolen että kyseinen sääntö kirjattiin Koraaniin).

Tämä episodi auttoi juurruttamaan islamiin epäkypsän ryhmäidentiteetin periaatteen, missä kuka hyvänsä islamin uskonnon tai sosiaalisen ryhmän ulkopuolinen on yhtä syyllinen kuin ne jotka loukkaavat tai vahingoittavat muslimia - he ansaitsevat rangaistuksensa. (Muhammadin rangaistukset eivät yleensä olleet verrannollisia rikoksen vakavuuteen)



Toisen heimon, Banu Nadirin, jäseniä syytettiin Muhammadin salamurhan suunnittelusta. On kiintoisaa, että tämä tapahtui sen jälkeen, kun muslimit olivat tappaneet useita juutalaisia merkkihenkilöitä Muhammadin käskystä, mukaanlukien Banu Nadirin johtajan (Ka'b al-Ashraf). (kts. MYTH: Muhammad Never Approved of Murder)

Kun islamin profeetta sai tietää, että hän saattaisi olla koston kohteena (hän oli saanut siitä "ilmestyksen" Allahilta), hän kiireesti piiritti Banu Nadirin. Pakotettuaan heidät antautumaan, nämä Medinan alkuperäiset asukkaat karkotettiin kodeistaan ja mailtaan, ja muslimit ryöstivät heidän omaisuutensa. (Tällä kertaa Muhammad aiheutti pettymyksen väelleen saamalla ilmestyksen, jossa Allah antoi koko saaliin Muhammadille)

Tärkeä esimerkki siitä kuinka petos on sallittua islamissa on se, kun jäljelle jääneet Banu Nadirin jäsenet (Usayr ibn Zarimin johdolla) huijattiin jättämään linnoituksensa lupaamalla rauhanneuvotteluja. Muhammad lähetti muslimeita "saattamaan" heitä, mutta kun he eivät olleet varuillaan heidät surmattiin helposti. (kts. MYTH: Muhammad always Disapproved of Dishonesty)


Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 7

Muhammad: Medina ja jihadin synty

Tuleminen oman kaupunkinsa ja heimonsa hylkäämäksi kirveli Muhammadia, ja hänen julistuksensa muuttui nopeasti suvaitsemattomammaksi ja armottomammaksi - varsinkin sen jälkeen kun hän saavutti enemmän valtaa. Islamin pyhin kirja heijastaa selvästi tätä vastakohtaisuutta. Koraanin myöhemmät osat lisäävät väkivallan ja muslimien maallisen koston aikaisempien osien uhkaukseen ikuisesta kadotuksesta niille jotka eivät usko Muhammadiin.

Juuri Medinassa islam muuttui suhteellisen rauhanomaisesta muilta kansoilta lainatusta uskonnosta sotilasmahdiksi, joka pyrki hallitsemaan yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Näiden viimeisten kymmenen vuoden aikana Muhammadin elämässä vääräuskoiset karkoitettiin tai orjuutettiin, käännytettiin islamiin miekalla tai jopa vangittiin ja teurastettiin sen mukaan mikä sopi tilanteeseen.

Rahoittaakseen pyrkimyksensä valtaan Muhammad määräsi ensin seuraajansa ryöstämään mekkalaisia karavaaneja pyhien kuukausien aikana, kun uhrit vähiten odottivat sitä. Tämä siitä huolimatta, että mekkalaiset eivät häirinneet häntä Medinassa (kts. MYTH: Muhammad and his Muslims were Persecuted by the Meccans at Medina)

Muhammad antoi kansalleen sopivia ilmestyksiä "Allahilta", jotka sallivat heidän murhata viattomia kulkijoita ja ryöstää heidän omaisuutensa (kts. Ibn Ishaq/Hisham). Muhammadin seuraajat alkoivat vähitellen himoita sotasaalista, tavaroita, naisia ja lapsia. (kts. MYTH: Muhammad Raided Caravans to Retrieve Stolen Property)

Taistelussa vangitut tuotiin usein Muhammadin eteen ja nämä rukoilivat häntä säästämään henkensä vedoten esimerkiksi siihen etteivät he olleet tappaneet muslimeita. Perinnetieto on selkeä kertoessaan Muhammadin jyrkästä asenteesta näissä tilanteissa. Muhammad ei tuntenut sympatiaa vaan määräsi teloitukset täytäntöön, usein hirveillä tavoilla. Eräässä tapauksessa hän määräsi miehen teloitettavaksi sanoen hänelle että "Helvetti" pitää huolen hänen orvoksi jääneestä tyttärestään (kts. Ibn Ishaq/Hisham ja MYTH: Muhammad Never Killed Captives)

Karavaanien ryöstelyt edelsivät ensimmäistä suurta taistelua, johon muslimiarmeija osallistui - Badrin taistelua. Nyt Mekka oli lähettänyt oman armeijansa suojelemaan karavaaniaan muslimiryöstelijöiltä. Nykyään muslimit haluavat kuitenkin väittää, että he taistelevat ainoastaan itsepuolustukseksi, mutta näin ei selvästi ollut Muhammadin aikana. Tosiasiassa Muhammadin täytyi painostaa vastahakoisia sotilaitansa lupauksilla paratiisista ja vakuutteluilla siitä että heidän uskontonsa oli tärkeämpi kuin vihollisten henki. (kts. MYTH: The Battle of Badr was Defencive)



Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 6

Muhammad: Hijra, pako Mekasta Medinaan

Kun Muhammadin setä Abu Talib kuoli vuonna 619, menetti hän suojelijan Mekan johtohahmoja vastaan, jotka olivat vähitellen menettämässä kärsivällisyytensä hänen suhteensa. Varsinainen agitaattori tässä oli kuitenkin selvästi Muhammad itse, jonka ovat panneet merkille myös muslimihistorioitsijat. Katsotaanpa mitä tapahtui Abu Talibin kuolinvuoteella, kun mekkalaiset rukoilivat häneltä rauhaa  hänen veljenpoikansa kanssa:

[Muhammadin päävastustaja] Abu Sufyan, yhdessä muiden merkkihenkilöiden kanssa, meni Abu Talibin luo ja sanoi: "Sinä tiedät erimielisyydet meidän ja sinun veljenpoikasi kanssa, joten kutsu hänet jotta voimme tehdä sopimuksen, jotta hän jättää meidät rauhaan ja me jätämme hänet rauhaan; pitäköön hän oman uskontonsa ja me omamme." (Ibn Ishaq)

Muhammad torjui tarjouksen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Hänen uuden uskontonsa tarkoitus oli selvästi hallita muita eikä olla tasavertainen niiden kanssa. Samaan aikaan muslimit aloittelivat väkivaltaisuuksia naapureidensa kanssa.

Muhammed etsi poliittisia liittolaisia ja tekikin liittosopimuksen toisen arabikaupungin Medinan kanssa, joka sijaitsi kaukana pohjoisessa (Ibn Ishaq). Tämä oli viimeinen pisara mekkalaisille, jotka päättivät ottaa Muhammadin kiinni surmatakseen hänet. (kts. MYTH: Muhammad and his Muslims Fled Mecca because of Persecution)

Vaikka se kuulostaakin julmalta länsimaisesta näkökulmasta, on tärkeää huomata kontrasti Mekkalaisten reaktion ja Muhammedin oman toiminnan välillä, kun hän myöhemmin käsitteli Medinassa pettureita, jotka eivät kuitenkaan olleet vahingoittaneet ketään.

Mekkalaiset rajoittivat aggressionsa Muhammediin. Se käy selväksi kertomuksesta, jossa Muhammad pakenee kotoaan käyttäen vävyään Alia hämätäkseen salamurhaajat luulemaan, että he ovat saaneet Muhammadin ansaan. Hyökkääjät eivät vahingoittaneet Alia ja hänen vaimoaan, jotka jäivät Mekkaan vielä moneksi päiväksi järjestelemään Muhammadin liiketoimien siirtoa Medinaan.

Vertaa tätä Banu Qurayzan heimon episodiin, missä Muhammad teurasti koko heimon, koska heidän johtajansa oli vaihtanut puolta konfliktissa, johon he eivät olleet edes osallistuneet.

Muhammad pakeni Mekasta vuonna 622, joka on muslimien kalenterin aloitusvuosi.


Kirjoitus on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti

Muhammadin elämä, osa 5

Muhammad: Saarnaaminen ja vaino Mekassa

Varhaisten muslimihistorioitsijoiden mukaan mekkalaiset sallivat Muhammadin harjoittaa uskontoaan eivätkä he tunteneet itseään uhatuksi Muhammadin julistuksen vuoksi. Tämä muuttui, kun itsensä profeetaksi ylentänyt Muhammad alkoi hyökätä heidän uskontoaan vastaan, mukaanlukien heidän tapansa ja esi-isänsä (Ibn Ishaq/Hisham 167). Tämä loukkasi Mekan johtohenkilöitä, jotka alkoivat pilkata Muhammadia hänen alhaisen syntyperänsä ja mahtailevien väitteidensä vuoksi. (kts. MYTH: Muhammad was Persecuted for Preaching Islam)



Mekka oli siihen aikaan kuitenkin huomattavan suvaitsevainen yhteisö. Muhammadin sallittiin hyökätä paikallisia tapoja vastaan kolmetoista vuotta, vaikka kaupungin talous oli riippuvainen pyhiinvaellukselle tulevista pakanoista, joiden uskontoa hän aktiivisesti pilkkasi.

Aluksi Muhammed oli menestyksekäs ainoastaan sukulaistensa ja ystäviensä keskuudessa. Kolmentoista vuoden jälkeen "katusaarnaaja" voi ylpeillä saaneensa vain noin sata kannattajaa, jotka kutsuivat itseään muslimeiksi. Lukuunottamatta vaimoaan, hänen ensimmäinen käännynnäisensä oli hänen nuori serkkunsa Ali (josta myöhemmin tuli hänen vävynsä ja islamin neljäs kalifi). Toinen varhainen käännytetty oli Abu Bakr, varakas kauppias, jonka sinisilmäistä Muhammadin hyväksymistä voidaan kiittää nuoren kultin säilymisestä. (Muhammad nai myöhemmin Abu Bakrin yhdeksänvuotiaan tyttären).

Suhteet mekkalaisiin huononivat tuntuvasti "saatanallisten säkeiden" episodin jälkeen, missä Muhammad lupasi hyväksyä paikalliset jumaluudet Allahin rinnalla. Se ilahdutti mekkalaisia, jotka anteliaasti hyväksyivät Muhammadin keskuuteensa. Mutta Muhammad muutti pian mielensä, kun hänen omat kannattajansa alkoivat menettää uskonsa häneen. Hän väitti, että Saatana oli puhunut hänen kauttaan ja hän kielsi Mekkalaiset jumalat. (Tabari 1192, Koraani 22:52, 53:19-26)

Paikalliset pilkkasivat muslimeja entistä enemmän ja se teki joidenkin elämän todella vaikeaksi. Vaikka muslimit nykyään käyttävät sanaa "vaino" kuvatessaan tätä koettelemusta (joissakin tapauksissa oikeutetusti), on tärkeää huomata, että varhaisimmat ja luotettavimmat elämänkertailijat (Ibn Ishaq ja al-Tabari) mainitsivat ainoastaan yhden kuolonuhrin muslimien puolelta: vanha nainen joka kuoli ylirasitukseen.

Tämä tosiasia aiheuttaa kiusaantumista nykyisille apologeetoille, jotka eivät haluasi myöntää, että juuri muslimit aloittivat väkivaltaisuudet Mekassa ja että Muhammad aloitti sotatoimet - kaiken lisäksi vasta myöhemmin, jolloin se oli jo täysin tarpeetonta. (kts. MYTH: The Meccans Drew First Blood against Muhammad)

Käsitelläkseen tätä epämiellyttää totuutta, myötämieliset kertomukset varhaisista Mekan vuosista yleensä liioittelevat muslimien kärsimyksiä väittämällä, että he olivat "jatkuvan kidutuksen alla". He saattavat myös viitata epäilyttäviin lähteisiin, jotka eivät saa tukea varhaisimmista ja luotettavimmista lähteistä (kts. MYTH: Persecution of Muslims at Mecca - Many Deaths)

Nykyajan tarinankertojat ja elokuvantekijät (sellaiset kuin The Message vuodelta 1976) ovat jopa keksineet kuvitteellisia murhia, joko dramatisoidakseen tarinaansa tai antaakseen oikeutuksen myöhemmin tapahtuneille kostoille. Tosiasiassa vain Muhammadin henki oli todella vaarassa hänen pilkattuaan paikallisten uskontoa kolmetoista vuotta. (kts. MYTH: Muhammad was Tortured at Mecca).

Kirjoitus on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm


-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 4

Muhammad: Varhainen elämä Mekassa

Muhammad syntyi vuoden 570 paikkeilla leskeksi jääneelle äidilleen, joka kuoli vain kuusi vuotta myöhemmin. Hän varttui köyhänä orpona yhteisössä, jota johtivat heimopäälliköt ja kauppiaat. Hän työskenteli setänsä Abu Talibin kamelipaimenena. Vaikka hänen sedällään oli jonkin verran vaikutusvaltaa yhteisössään, Muhammad ei noussut alhaisesta asemastaan ennen kuin hän täytti 25 vuotta, jolloin hän tapasi ja nai varakkaan lesken Khadijan, joka oli 15 vuotta häntä vanhempi.

Hänen vaimonsa liiketoimet antoivat Muhammadille mahdollisuuden käyttää suostuttelijan lahjojaan samoin kuin mahdollisuuden matkustella ja omaksua tietoa, jota ei ollut saatavilla paikallisille ihmisille. Myöhemmin hän käyttäisi tietojaan keksiessään tarinoita, jotka hän esittäisi "Jumalan ilmestyksinä" - erityisesti tarinoita varhaisemmista uskonnoista, kuten juutalaisuudesta ja kristinuskosta.

Viettäessään varallisuutensa mahdollistavaa mukavaa elämää, johon kuului paljon vapaa-aikaa, Muhammad vetäytyi silloin tällöin mietiskelemään. Luultavasti hän kärsi keski-iän kriisistä ja sen mukanaan tuomasta henkilökohtaisen tarkoituksen ja kehittymisen tarpeesta.

Eräänä päivänä ollessaan 40 vuotias hän kertoi vaimolleen, että oli nähnyt unessa enkeli Gabrielin. Näin alkoivat "ilmestykset", jotka jatkuivat hänen kuolemaansa saakka 23 vuotta myöhemmin. Koraani on kokoelma tekstejä, joita Muhammad väitti Jumalan sanomaksi. Hadith on Muhammadin elämästä ja teoista kertovien tarinoiden kokoelma. Sira on hänen muistiin kirjoitettu elämänkertansa. Sunna on Muhammadin elämäntapa, johon perustuu sharia, islamilainen laki.

Vaimonsa vaikutuksesta ja tukemana Muhammad julisti itsensä profeetaksi profeettojen ketjuun johon kuuluivat mm. Jeesus ja Abraham, ja alkoi käännyttää lähipiiriään uuteen uskontoon. Hän kertoi Koraanista niille, jotka uskoivat häneen, sanoen sen olevan Jumalan sanaa (jonka Jumala kertoi tietysti vain hänelle).

Muhammadin Koraanissa ei ollut yhtään omaperäistä moraalikäsitystä ja siinä oli vain yksi uusi ajatus: se että Muhammad oli Jumalan profeetta. Itse asiassa, Muhammadin "Allah" oli oudon omistautunut varmistamaan, että muslimit varmasti noudattaisivat Muhammadin jokaista maallista toivetta - tämä toistetaan Koraanissa ainakin kaksikymmentä kertaa.

Aluksi Muhammad teki parhaansa sovittaakseen opetuksensa yhteisön vanhimpien vallitseviin uskonnollisiin käsityksiin, kuten yhdistäessään kaikki 300 jumalankuvaa "Allahin" nimen alle. Hänen juutalais-kristillisen ja pakanallisen opin yhdistämisensä muuttui ajan myötä yhä hienostuneemmaksi. Hän myös käytti "Allahin ilmestyksiä" säännöllisesti vakiinnuttamaan asemansa. Jos hän vaikka ei muistanutkaan esimerkiksi Raamatun kertomuksia täysin oikein, jokaista niistä oli silmiinpistävästi muokattu ilmaisemaan samaa teemaa: "Usko Jumalan lähettilääseen (Muhammadiin) tai joudut kärsimään seuraukset".


Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti




Muhammadin elämä, osa 3

Muhammadin elämä: Johdanto

Mitä jos tuntemasi mies alkaisi kertoa Jumalan puhuvan hänelle, ja vain hänelle, säännöllisesti, ja "ilmestykset", joita hän saa puhuvat lähinnä hänestä itsestään ja hänen merkityksestään muille ihmisille? Sanotaan vaikka että tämä itsensä profeetaksi julistanut mies väittäisi Jumalan asettaneen hänet "täydelliseksi esikuvaksi" ihmiskunnalle ja toisten tulee sen vuoksi antaa hänelle etuoikeuksia, ehdottoman tottelevaisuuden, rikkauksia ja maallisia nautintoja mukaanlukien orjia ja naisia täyttämään hänen kaikki halunsa.

Sellaisia hahmoja nousee ajoittain. Voimakkaimmat heistä onnistuvat keräämään ympärilleen pienen joukon seuraajia, jotka ovat niin vakuuttuneita johtajansa julistuksesta, että he antavat vapaaehtoisesti omat lapsensa hänen vaimoikseen tai jopa tappavat pyydettäessä hänen puolestaan.

Tekeekö hänen julistuksensa totuudenmukaiseksi se, että hänen seuraajansa onnistuivat tappamaan ja ryöstämään jokaisen, joka nousi vastustamaan? Mitä jos he vähitellen saavuttavat sellaisen suosion, että heidät lopulta tunnustetaan yhdeksi suurista maailmanuskonnoista? Tekeekö se kulttijohtajan väitteet tosiksi? Muuttaako se sitä tosiasiaa, että heidän uskontonsa on alunperin vain narsistin mielikuvitusta?

Vuonna 610 johtajan persoonallisuudella varustettu arabikauppias perusti pienen hyväuskoisten fanaatikkojen kultin väittämällä olevansa profeetta. Vaikka hänen "ilmestyksensä" olivat itseensä viittaavia ja joskus ristiriitaisia, hän onnistui manipuloimaan seuraajansa lupaamalla taivaallisen palkinnon ja uhkaamalla jumalan kostolla. Jumala, joka kuunteli ainoastaan profeettaa, käski heitä valehtelemaan ja varastamaan tämän puolesta, antamaan lapsensa tyydyttämään hänen seksuaaliset halunsa ja lopulta raa'asti murhaamaan arvostelijat.

Muhammadia voidaan tutkia kahdella tavalla. Toinen on kunnioitus ja toinen skeptismi. Ajattelevat ihmiset valitsevat jälkimmäisen. Heitä ei häiritse islmaminuskoisten suuri määrä nykyään tai heidän uskonsa vahvuus, koska niillä ei ole merkitystä totuuden kannalta. Heille merkitsevät ainoastaan tosiasiat.

Tosiasiat jotka tässä esitetään Muhammadin elämästä ja islamin alkuperästä perustuvat varhaisiin muslimielämänkertoihin, joihin kaikki myöhemmät historioitsijat viittaavat.

Jotta voisi ymmärtää islamia täytyy ymmärtää niitä raakoja olosuhteita, missä islamin uskonto syntyi. Muhammadin (s. 570) aikana  Arabian niemimaa oli karua ja lohdutonta seutua - päivisin polttava aurinko ja painostava kuumuus, yöllä jäätävä kylmyys. Kasvillisuutta oli vain vähän ja paimentolaiset elivät rosoisten kivien ja liikkuvien hiekkadyynien keskellä.

Kun Eurooppa ja suuri osa Lähi-itää siirtyi roomalaisilta Bysantin vallan alle teineen, kastelukanavineen, akvedukteineen ja kulttuureineen, johon kuului filosofinen keskustelu ja näyttämötaide, arabialaisilla oli vain lyhyt ja julma elämä sotivien heimojen keskellä eikä heillä ollut tarjota muulle maailmalle kuin oma ankara olemassaolonsa.

Tämä osittain selittää islamiin kuuluvan vihamielisyyden musiikkia ja taiteita kohtaan, minkä jotkut ääriliikkeet, kuten Talibanit ottavat hyvin kirjaimellisesti. Islam ei kannusta etsimään tietoa muualta kuin itsestään. Se on Oriana Fallacin sanoin "uskonto joka ei ole tuottanut muuta kuin uskontoa".

Vihamielinen ilmasto suojeli niemimaata valloituksilta ja vieraiden kulttuureiden vaikutukselta. Mikään vieras armeija ei pitänyt lampaita ja vuohia yhteenoton arvoisena joten alue jäi suhteellisen eristäytyneeksi lukuunottamatta joitakin kauppareittejä. Tieteen kukoistus, josta muu maailma pääsi osalliseksi kreikkalaisen kulttuurin ansiosta, meni melkein kokonaan ohi arabeilta, joiden energia kului taisteluun armotonta luontoa ja toisia heimoja vastaan.

Noille ihmisille moraalin määritti käytännön tarve ja velvoitteet olivat heimokohtaisia. Tämä on olennainen pohja islamilaiselle asenteelle niitä kohtaan, jotka ovat oman uskonnon ulkopuolella, sisältäen sen periaatteen, että eettisyys määräytyy sen mukaan onko teosta hyötyä vai haittaa muslimeille.

Arabiassa oli pakanallisia uskontoja, erityisesti kauppapaikossa, kuten Muhammadin syntymäkaupungissa Mekassa. Joissakin kaupungeissa oli kaaboja, kuution muotoisia rakennuksia, jotka olivat pyhiinvaelluksen kohteina pyhinä kuukausina. Mekan Kaabassa oli monia jumalankuvia mukaanlukien musta meteori, joka on siellä tänäkin päivänä.

Muhammadin heimo Quraish palvoi mustan kiven lisäksi kuujumalaa, Allahia. He tunnustivat myös muita jumalia. Mekan kaupunki olikin tunnettu uskonnollisesta suvaitsevaisuudestaan ja kaikkien uskontojen seuraajat saattoivat tulla rukoilemaan Kaaban temppeliin. (Tämä muuttui myöhemmin, kun Muhammad otti vallan itselleen väkivalloin.)

Islam syntyi näistä yksinkertaisista pakanauskonnoista ja se otti elementtejä kristinuskon ja juutalaisuuden opeista, siten kuin Muhammad oli ne käsittänyt, usein virheellisesti. Hänen epätarkka tulkintansa esimerkiksi kristinuskosta on liitetty Palestiinan, silloisen Syyrian, alueilla vaikuttaneisiin lahkoihin.

Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm

-Ibn Matti

Muhammadin elämä, osa 2




http://prophetmuhammadillustrated.com/

Rikos ja Rangaistus

RIKOS:





RANGAISTUS:
Sakkoa.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Harro_Koskinen


RIKOS:
Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut: – Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta. (...) – Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika. (...) – Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna. (...) – Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi. (...) Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi. – Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen.


RANGAISTUS:
Kolme kuukautta ehdollista.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit#Jumalanpilkkasyyte


RIKOS:

Muutama täky Illmanin Mikalle
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:


a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta


b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.


c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.


Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.


Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.


(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)


Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:


Tästä kohdasta on Helsingin hovioikeuden 29.10.2010 antamalla päätöksellä poistettu väite, jonka mukaan profeetta Muhammad olisi pedofiili, ja islam pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto, sekä väite, että pedofilia olisi Allahin tahto.


(Kts. Muhammadista ja liberaalista demokratiasta.)


Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:


Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.


Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...


a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.


b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.


Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.


Niinpä toistan väitteeni:


Tästä kohdasta on Helsingin hovioikeuden 29.10.2010 antamalla päätöksellä poistettu väite, jonka mukaan profeetta Muhammad olisi pedofiili, ja islam pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto, sekä väite, että pedofilia olisi Allahin tahto.


(Kts. Muhammadista ja liberaalista demokratiasta.)


Seuraava täky kuuluu:


Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.


Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:


"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."
JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.


Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.


Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):


Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.


Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.


RANGAISTUS:
Sakkoa.

Suomeen iranilainen suurmoskeija

Soeren Kern kertoo Gatestone Institutin artikkelissaan Suomeen valmistuneesta shiialaisesta suurmoskeijasta.

Suurin osa Eurooppalaisista moskeijoista on sunni-lahkon rukoushuoneita, mutta nyt Helsingin Mellunkylään valmistunut moskeija on shiia-muslimeiden hartauksia varten. Moskeijassa on 700 neliömetrin tilat ja sinne mahtuu tuhat jumalanpalvojaa kerrallaan. Metroasemakin on ihan vieressä, joten sinne on helppo tulla.

Moskeijan on rakentanut radikaali organisaatio nimeltään Ahlul-Beit Foundation, joka harjoittaa käännytystyötä ja poliittista lobbausta. Sillä on noin 70 islamilaista keskusta ympäri maailmaa ja sen päämääränä on Iranilaisen radikaalin shiia-opin ja poliittisten mielipiteiden levittäminen.

Ahlul-Beit vastustaa kaikkia muita islamin lahkoja ja hyväksyy vain Iranissa valtaapitävän teokratian opin. Organisaatio kehottaa vainoamaan muita uskonlahkoja kuten sunneja, suufeja, alawiittejä ja tietysti myös sekulaareja ja maltillisia muslimeja. Organisaatio vastustaa maahamuuttajamuslimien kotoutumista.

Ahlul-Beit haluaa saattaa Lähi-idässä noudatettavan sharia-lain voimaan kaikkialla ja esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa se on onnistunut radikalisoimaan paikallisia muslimiyhteisöjä. Tyypillinen vaihtokauppa on järjestely, jossa organisaatio tarjoaa rahaa köyhille, jotka sitten käännytetään shiia-muslimeiksi ja koulutetaan iranilaisten imaamien johdolla. Organisaatio on kielletty yli kymmenssä maassa.

Euroopassa Ahlul-Beitin moskeijat esitellään yleisölle kulttuuri- ja urheilukeskuksina. Todellisuudessa ne ovat Iranin turvallisuuspalvelun käytössä ja niistä käsin vahditaan ja ahdistellaan iranilaisia toisinajattelijoita.

Saksassa Imaami Alin moskeija Hampurissa liitettiin syyskuussa 1992 tapahtuneeseen neljän kurdipuolueen jäsenen murhaan.

Britanniassa Ahlul-Beit osallistui kirjailija Salman Rushdien tappouhkauksiin. Moskeijaa on myös käytetty iranin maanpakolaisten vakoilemiseen ja terroristien rekrytoimiseen.

Kriitikot ovat varoittaneet Iranin hallituksen rahoittaman moskeijan värväävän nuorisoa terroristijärjestö Hizbollahiin. Suomalaiset poliitikot ovat ylistäneet shiia-moskeijaa monikulttuurin symbolina.


-Ibn Matti




Alkuperäinen artikkeli:
http://www.gatestoneinstitute.org/3080/finland-iranian-mega-mosque