Badrin taistelu
Badrin taistelu oli ensimmäinen merkittävä profeetan käymä taistelu. Asettauduttuaan hijran jälkeen Medinaan Muhammad aloitti ryöstöretkien sarjan, joka kohdistui Syyriaan matkalla olleiden Mekan Quraish-heimon karavaaneihin.
Sahih al-Bukhari 5:59:287; Kab bin Malik on kertonut: Lähettiläs oli lähtenyt Quraish-heimon karavaaneja vastaan, mutta Allah pakotti heidät (ts. muslimit) kohtaamaan vihollisensa odottamattomasti (ilman ennakkoaietta).
Sahih al-Bukhari 5:59:289; Ibn Abbas on kertonut: Badrin taistelun päivänä profeetta sanoi: ”Oi, Allah! Pyydän sinua täyttämään sitoumuksesi ja sopimuksesi. Oi, Allah! Jos tahtosi on, että kenenkään ei tulisi palvoa Sinua (niin anna voitto pakanoille).” Sitten Abu Bakr tarttui häntä kädestä ja sanoi: ”Tämä riittää sinulle.” Profeetta tuli ulos sanoen: ”Heidän joukkonsa pannaan pakenemaan, ja he näyttävät selkänsä.”
Palattuaan taistelun jälkeen Medinaan Muhammad kehotti Qainuqa’‑heimon juutalaisasukkaita joko kääntymään islamiin tai kohtaaman saman kohtalon kuin quraishilaiset (Koraani 3:12–13). Qainuqa’laiset suostuivat lähtemään Medinasta, jos he saisivat pitää omaisuutensa, mihin Muhammad myöntyi. Bani Qainuqa’ -heimon karkotuksen jälkeen Muhammad suuntasi hyökkäyksensä sellaisia Medinassa asuneita yksilöitä kohtaan, jotka hänen mielestään olivat toimineet petollisesti. Erityisesti profeetta näyttää inhonneen monia runoilijoita, jotka pitivät pilkkanaan hänen uutta uskontoaan ja väitettyä profeetallisuuttaan – teema, joka silmiinpistävästi toistuu nykyäänkin muslimien väkivaltaisina reaktioina kaikkea sellaista kohtaan, mikä koetaan islamin pilkkaamiseksi. Ryhtyessään toimenpiteisiin vastustajiaan kohtaan tämä ”esimerkillinen ihminen” asetti ennakkotapauksen siitä, kuinka muslimien tulisi kaikkina aikoina kohdella uskontonsa arvostelijoita.
Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 250: Lopulta hän {Ka’b ibn al-Ashraf} palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Allahin lähettiläs kysyi: ”Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin?” Muhammad inb Maslama vastasi: ”Minä teen sen, Allahin lähettiläs, minä tapan hänet.” ”Tee niin, jos vain pystyt”, sanoi Allahin lähettiläs. [Noin kolmen päivän kuluttua:] ”Allahin lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!” Allahin lähettiläs vastasi: ”Ainakin sinun on yritettävä!” Muhammad bin Maslama sanoi vielä: ”Allahin lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!” ”Sanokaa mitä tahdotte”, vastasi Allahin lähettiläs, ”te saatte siihen luvan!”
Sahih al-Bukhari 4:52:270; Jabir bin ’Abdullah on kertonut: Profeetta sanoi: ”Kuka on valmis tappamaan Ka’b bin al-Ashrafin, joka on todella loukannut Allahia ja Hänen lähettilästään?” Muhammad bin Maslama sanoi: ”Oi, Allahin lähettiläs! Haluatko minun tappavan hänet?” Hän vastasi myöntävästi. Niinpä Muhammad bin Maslama lähti tappamaan häntä (Ka’bia) ja sanoi: ”Tämä henkilö (ts. profeetta) rasittaa meitä ja pyytää meiltä almuveroa.” Ka’b vastasi: ”Allahin kautta, saatte siitä miehestä vielä tarpeeksenne.” Muhammad [bin Maslama] sanoi hänelle: ”Olemme seuranneet häntä, joten meidän ei tee mieli lähteä hänen luotaan, ennen kuin näemme, kuinka hänen käy.” Muhammad bin Maslama jutteli hänen kanssaan tällä tavoin, kunnes sai tilaisuuden tappaa hänet.
Uhudin taistelu
Mekan quraishilaiset ryhmittyivät uudelleen hyökätäkseen muslimeja vastaan Medinassa. Muhammad sai vihiä hyökkäysaikeesta ja leiriytyi joukkoineen Medinasta pohjoiseen sijainneelle Uhudin kumpareelle, jossa taistelu sitten käytiin.
Sahih al-Bukhari 5:59:377; Jabir bin Abdullah on kertonut: Uhudin taistelun päivänä eräs mies tuli profeetan luo ja sanoi: ”Voitko kertoa minulle, minne päädyn, jos kuolen marttyyrina?” Profeetta vastasi: ”Paratiisiin.” Mies heitti kantamansa taatelit käsistään ja taisteli kunnes kärsi marttyyrikuoleman.
Sahih al-Bukhari 5:59:375; Al-Bara on kertonut: Kun kohtasimme vihollisen, he pötkivät pakoon, kunnes näin heidän naistensa juoksevan kohti vuorta nostaen riepujaan jaloistaan ja paljastaen nilkkarenkaansa. Muslimit alkoivat sanoa: ”Sotasaalis, sotasaalis!” Abhdullah bin Jubair sanoi: ”Olen antanut tiukan lupauksen profeetalle olla lähtemättä tästä paikasta.” Mutta hänen toverinsa kieltäytyivät jäämästä. Niinpä kun kieltäytyivät (jäämästä sinne), Allah sekoitti heidät niin, että he eivät tienneet, minne mennä, ja he kärsivät 70 hengen miestappion.
Vaikka Muhammad menetti voiton Uhudissa, se ei nujertanut häntä millään tavoin. Hän jatkoi ryöstöretkiään, mikä ei tehnyt muslimina olemisesta ainoastaan hyveellistä Allahin silmissä vaan myös taloudellisesti kannattavaa. Islamilaisessa maailmankatsomuksessa rikkauden, vallan ja pyhyyden välillä ei ole mitään yhteensovittamatonta. Itse asiassa, jos on ainoan oikean uskonnon jäsen, on vain loogista, että pitäisi pystyä nauttimaan myös Allahin materiaalisesta vauraudesta – vaikka se sitten edellyttäisi sen rosvoamista vääräuskoisilta.
Vastaavalla tavalla kuin Muhammad oli Badrin taistelun jälkeen neutralisoinut juutalaisen Bani Qainuqa’‑heimon, hän kääntyi Uhudin taistelun jälkeen nyt Bani Nadir -heimoa vastaan. Muhammadin elämäkerran mukaan Allah varoitti Muhammadia vastaan suunnatusta salamurhahankkeesta, ja profeetta määräsi muslimit valmistautumaan sotaan Bani Nadiria vastaan. Bani Nadir -heimolaiset suostuivat karkotukseen sillä ehdolla, että Muhammad salli heidän säilyttää liikkuvan omaisuutensa. Muhammad myöntyi näihin ehtoihin sillä varauksella, että nämä jättävät haarniskansa taakseen.
Medinan taistelu
Vuona 627 Muhammadin uusi yhdyskunta kohtasi siihen asti suurimman haasteensa. Tuona vuonna Mekan quraishilaiset aloittivat erittäin määrätietoisen hyökkäyksen muslimeja vastaan itse Medinassa. Muhammad päätteli, ettei ole järkevää kohdata quraishilaisia suoraan avotaistelussa, kuten Uhudissa, vaan hakeutua sitä vastoin turvaan Medinaan, jota suojasivat laavavirtaukset kolmesta suunnasta. Mekkalaisten oli näin ollen hyökättävä luoteesta käsin, virtausten välisestä laaksosta, ja juuri sinne Muhammad määräsi kaivettavaksi vallihaudan kaupungin suojelemiseksi.
Sahih al-Bukhari 4:52:208; Anas on kertonut: Vallihaudan (taistelun) päivänä ansarit {vastikään islamiin kääntyneet} puhuivat: ”Olemme niitä, jotka olemme vannoneet uskollisuutta Muhammadille jihadia varten (ikuisesti) niin kauan kuin elämme.” Profeetta vastasi heille: ”Oi, Allah! Ei ole muuta elämää kuin elämä tuonpuoleisessa. Joten kunnioita ansareita ja siirtolaisia {Mekasta} anteliaisuudellasi.”
Ja Mujashi on kertonut: Veljeni ja minä menimme profeetan luo ja pyysimme häntä ottamaan vastaan uskollisuudenvalan hijraa varten. Hän sanoi: ”Hijra ihmisineen on jo mennyt tapahtuma.” Kysyin: ”Mitä tarkoitusta varten sitten otat meiltä vastaan uskollisuudenvalan?” Hän sanoi: ”Otan sen vastaan islamia ja jihadia varten.”
Vallihauta teki mekkalaisten aikeet tyhjiksi, ja he kykenivät lähettämään ainoastaan pieniä iskujoukkoja sen läpi. Muutaman päivän kuluttua he palasivat takaisin Mekkaan. Voittonsa jälkeen Muhammad kääntyi kolmatta juutalaisheimoa, Bani Quraizaa, vastaan Medinassa. Siinä missä Bani Qainuqa’ ja Bani Nadir olivat saaneet kärsiä karkotuksesta, Bani Quraizan kohtalo oli huomattavasti kehnompi:
Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 320–321: Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Allahin lähettiläs vangitsi heidät Medinassa Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille – tämä on yhä samalla paikalla – kaivatti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä. Heidän joukossaan oli myös Allahin vihollinen Huyai ibn Akhtab sekä Ka’b ibn Asad, kansansa johtaja. Kaikkiaan quraizalaisia oli kuusi- tai seitsemänsataa; jotkut jopa sanovat heitä olleen kahdeksan- tai yhdeksänsataa. Kun juutalaisia vietiin ryhmä kerrallaan Allahin lähettilään luo, Ka’b ibn Asadille sanottin: ”Ka’b, mitä luulet meille nyt tehtävän?” Ka’b vastasi: ”Ettekö te koskaan ymmärrä? Ettekö te näe, ettei kutsuja lopeta työtään eivätkä kutsutut enää tule takaisin? Kautta Jumalan, tämä tarkoittaa kuolemaa!” Näin jatkui, kunnes heidät kaikki oli teloitettu.
Tässä näemme selkeän ennakkotapauksen, joka selittää islamilaisten terroristien omalaatuisen mieltymyksen katkaista uhriensa kaula: se on vain yksi monista heidän profeettansa asettamista ennakkotapauksista.
Seuraavassa on vielä yksi kuvaus eräästä muslimien ryöstöretkestä, tällä kertaa Khaibar-nimiseen paikkaan, jossa Khaibarin naiset jaettiin muslimien kesken, kuten normaalina tapana oli. Ryöstöretken kohteena oli Bani Nadir ‑heimo, jonka Muhammad oli aiemmin karkottanut Medinasta.
Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 362: Allahin lähettilään luo tuotiin myös Kinana ibn ar-Rabi’, jonka hallussa Nadir-heimon aarteet olivat. Allahin lähettiläs kysyi häneltä aarteista, mutta hän kielsi tietävänsä, missä ne olivat. Eräs toinen juutalainen saapui Allahin lähettilään luo ja sanoi: ”Minä näin Kinanan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu.” Allahin lähettiläs kysyi Kinanalta: ”Mitä arvelet? Jos löydämme aarteen sinulta, surmaanko minä sinut?” ”Kyllä”, vastasi Kinana. Allahin lähettiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aarteesta löytyikin sieltä. Hän kysyi Kinanalta, missä loput olivat, mutta Kinana kieltäytyi näyttämästä niiden paikkaa hänelle. Allahin lähettiläs käski az-Zubair ibn al-Awwamia: ”Rankaise häntä, kunnes saat hänestä kaiken irti!” Az-Zubair iski hänen rinnastaan tulta tulikivillä, kunnes hän oli kuolla. Lopulta Allahin lähettiläs antoi Kinanan Muhammad ibn Maslamalle, joka surmasi hänet kostoksi veljestään Mahmudista.
Mekan valloitus
Muhammadin suurin voitto tuli v. 632, kymmenen vuotta sen jälkeen, kun hän oli seuraajineen joutunut pakenemaan Medinaan. Tuona vuonna hän kokosi noin 10 000 muslimin ja liittolaisheimon sotajoukon ja laskeutui alas kohti Mekkaa. ”Kun muslimit marssivat Mekkaan, Allahin lähettiläs oli vannottanut johtajia, etteivät he saisi taistella ketään muuta vastaan kuin niitä, jotka itse ryhtyisivät vastarintaan. Eräät ihmiset hän kuitenkin oli määrännyt tapettaviksi, vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojista” (Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 389).
Sahih al-Bukhari 3:29:72; Anas bin Malik on kertonut: Allahin lähettiläs saapui Mekkaan sen valloituksen vuonna kantaen päässään arabialaista kypärää, ja kun profeetta otti sen päästään, eräs henkilö tuli sanomaan: ”Ibn Khatal on Kaaban verhojen suojissa.” Profeetta sanoi: ”Tappakaa hänet.”
Mekan valtauksen jälkeen Muhammad hahmotteli uskontonsa tulevaisuutta:
Sahih al-Bukhari 4:52:177; Abu Huraira on kertonut: Allahin lähettiläs sanoi: ”{Viimeisen tuomion} hetki ei ala, ennen kuin taistelette juutalaisia vastaan ja kivi, jonka takana juutalainen piilottelee, sanoo: ”Oi, muslimi! Takanani piilottelee juutalainen, joten tapa hänet.”
Sahih al-Bukhari 1:2:24; Ibn Umar on kertonut: Allahin lähettiläs sanoi: ”Minut on määrätty {Allahin toimesta} taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes nämä todistavat, että kellään muulla ei ole oikeutta tulla palvotuksi kuin Allahilla ja että Muhammad on Allahin lähettiläs, ja kunnes he rukoilevat täydellisesti ja maksavat almuveronsa. Joten jos he tuon tekevät, niin he säästävät henkensä ja omaisuutensa minulta, paitsi mitä tulee islamin lain säätämiin tapauksiin, ja sitten he joutuvat tekemään Allahille tiliä teoistaan.”
Tällaisten sodanhaluisten julistusten pohjalta islamilainen valtioteoria jakaa maailman dar al-islamiin eli islamin alueeseen (ts. niihin alueisiin, jotka ovat alistuneet Allahille) ja dar al-harbiin eli sodan alueeseen (ts. niihin alueisiin, jotka eivät ole vielä alistuneet). Tämä jaottelu vallitsi Muhammadin aikana, aivan samoin kuin se vallitsee tänäkin päivänä. Niin silloin kuin nytkin islamin viesti vääräuskoiselle maailmalle on ollut sama: alistu tai sinut alistetaan.
Shari’a – islamin laki
Islamin erikoisuus on shari’a, islamin laki, joka on kokoelma muslimin elämän pienimmistäkin yksityiskohdista määrääviä säädöksiä. Shari’an keskeisinä oikeuslähteinä toimivat Koraanin käskyt ja sunna (Muhammadin opetukset ja hänen asettamansa ennakkotapaukset siten kuin ne on esitetty luotettavissa haditheissa ja Muhammadin elämäkerrassa). Shari’a asettaa toimintamallin hyvälle islamilaiselle yhteiskunnalle, ja koska sen alkuperä on Koraanissa ja sunnassa, sen noudattaminen on pakollista. Shari’a on Allahin koko ihmiskunnalle määräämä lakikokoelma. Shari’an rikkominen tai sen määräysvallan tunnustamatta jättäminen merkitsee Allahin vastaista kapinaa, jota vastaan Allahille uskollisia vaaditaan taistelemaan.
Islamissa ei tehdä eroa uskonnollisten ja poliittisten asioiden välillä, vaan islam ja shari’a muodostavat perustavanlaatuisen välineen yhteiskunnan kaikkien tasojen säätelemiseksi. Vaikka teoriassa on mahdollista, että islamilaiset yhteiskunnat voivat olla ulkoisesti erilaisia – niillä voi olla esim. vaaleilla valittu hallinto, perinnöllinen monarkkia jne. – niin olipa hallinnon ulkoinen rakenne mikä hyvänsä, shari’a on säädetty sisältö. Tämä tosiasia asettaa shari’an ristiriitaan kaikkien sellaisten hallintomuotojen kanssa, jotka perustuvat johonkin muuhun kuin Koraaniin ja sunnaan.
Shari’an määräykset voidaan jakaa kahteen ryhmään:
1. Palvonnalliset teot (al-ibadat), joihin sisältyvät:
- Rituaalinen puhdistautuminen (wudu)
- Rukoukset (salah)
- Paastot (saum ja ramadan)
- Almuvero (zakat)
- Pyhiinvaellus Mekkaan (hajj)
2. Ihmisten väliset suhteet (al-muamalat), joihin sisältyvät:
- Taloudelliset liiketoimet
- Lahjoitukset
- Perintölait
- Avioliitto, avioero ja lastenhoito
- Ruoka ja juoma (ml. rituaaliteurastus ja metsästys)
- Rikosoikeudelliset rangaistukset
- Sota ja rauha
- Juridiset asiat (ml. todistajat ja todistusmuodot)
Kuten on mahdollista nähdä, harvassa ovat ne asiat, joita shari’a ei nimenomaisesti säätele. Kaikki käsien pesusta lastenkasvatukseen, verotukseen ja sotilaspolitiikkaan kuuluvat sen määräysvallan alle. Koska shari’a on johdettu Koraanista ja sunnasta, se antaa jonkin verran sijaa tulkinnalle. Mutta jos tarkastelee kyseisiä shari’an oikeuslähteitä, on ilmeistä, että sovellettiinpa shari’aa kuinka hyvänsä, lopputulos on jotain, mikä on hyvin kaukana vapaasta ja avoimesta yhteiskunnasta länsimaisessa mielessä. Aviorikoksen tekijöiden kivittäminen, varkaiden käsien katkominen, islamin uskon hylkääjien ja jumalanpilkkaajien teloittaminen, toisten uskontojen sortaminen, pakollinen vihamielisyys ja aika ajoin toistuvat sodankäynnit ei-islamilaisia kansakuntia kohtaan ovat se normi, jonka shari’a määrää. Näin ollen vaikuttaa varsin oikeudenmukaista luokitella islam ja shari’a totalitarismin muodoksi.[5]
Alkuperäinen kirjoitus: https://aikapommi.wordpress.com/mita-lannen-tulee-tietaa/
Mitä lännen tulee tietää: Jihad
---
