Muhammad voitti Mekan armeijan Badrissa, mikä rohkaisi häntä aloittamaan "hajoita- ja hallitse" -taktiikan Medinan paikallisia juutalaisheimoja vastaan. Heidän virheensä oli hyväksyä muslimien läsnäolo mutta hylätä Muhammadin väite, että hän oli uusi juutalaisten profeetta. Muhammadin kertomukset Toorasta eivät vain olleet yhteneväisiä heidän oman Tooransa kanssa. (Muhammadin versiot Raamatun tarinoista kuulostivat enemmänkin saduilta, joissa oli aina sama opetus: usko hänen omaan ilmoitukseensa siitä että hän on profeetta tai muuten...)
Heimojen Banu Qaynuqa, Banu Nadir ja Banu Quyrayza kohtalo kertoo paljon muslimien mielenlaadusta, jossa on käytössä luontainen kaksoisstandardi muslimiyhteisön ulkopuolisiin.
Muhammad yritti ensin saavuttaa heidän suosionsa saarnaamalla että juutalaiset ja kristityt voivat saavuttaa pelastuksen oman uskonsa kautta. Hän jopa muutti seuraajiensa rukoussuunnan Mekasta Jerusalemiin saaden juutalaiset suvaitsemaan itseään sen aikaa, kun hän salaa valmisteli heidän karkoittamistaan. Muhammad peruutti nämä myönnytykset ja opetukset myöhemmin, koska juutalaiset lopulta torjuivat hänen uskontonsa. Harvat varhaiset suvaitsevaiset Koraanin jakeet kumottiin sellaisilla jakeilla kuin 9:29 (Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.)
Juutalaisten tietämys Toorasta luonnollisesti uhkasi muslimien johtajan uskottavuutta, koska oli helppo osoittaa vääräksi väitteet, joiden mukaan hän oli Jumalan profeetta. Juutalaiset myös näkivät Muhammadin Raamatun kertomusten - jotka hän oli kuullut toisen käden tietoina - läpi ja he tiesivät että ne olivat ristiriidassa vakiintuneiden kertomusten kanssa. Allah antoikin sopivasti ilmestyksen Muhammadille, että juutalaiset olivat väärentäneet omat tekstinsä piilottaakseen todisteet siitä että Muhammad oli profeetta, joita hän oli aikaisemmin väittänyt kirjoituksista löytyvän. (Tähänkään päivään mennessä muslimit eivät ole onnistuneet tuottamaan "oikeaa" Tooraa tai Evankeliumia, joihin heidän Koraaninsa viittaa)
Vaikka juutalaiset eivät vakuuttuneet tällaisista tempuista, arabipolyteistit kääntyivät joukolla islamiin, mikä voimisti Muhammedia niin paljon, että hän saattoi tehdä aikeensa selväksi siitä että islamia tulee levittää väkivalloin:
"Kun olimme Moskeijassa, Profeetta tuli ja sanoi, 'Lähdetään juutalaisten luo'. Kuljimme Bait-ul-Midrasiin saakka. Hän sanoi juutalaisille, 'jos käännytte islamiin olette turvassa. Teidän pitäisi tietää, että maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen, ja minä haluan karkoittaa teidät tästä maasta. Jos jollain teistä on omaisuutta, hän saa myydä sen, muutoin tietäkää että maa kuuluu Allahille ja hänen lähettiläälleen.'" (Bukhari 53:392)
Medinan juutalaiset olivat ensimmäiset niistä monista onnettomista ihmisistä, joille tarjottiin mahdollisuutta kääntyä islamiin ilmeisen pakon edessä. Pakkokäännytykset ovat olleet hyvin islamilainen traditio, jonka Muhammad aloitti. (kts. MYTH: Muhammad Rejected Conversions to Islam made under Duress)
Koska he päättivät pitää uskontonsa (ja omaisuutensa) Muhammad etsi syytä aloittaa sodan Medinan juutalaisia vastaan. Joidenkin muslimien mukaan ensimmäinen heimo, Qaynuqa, ajettiin kodeistaan ja maaltaan sillä syyllä, että yksi heistä oli ahdistellut musliminaista. Ahdistelija oli sen jälkeen tapettu muslimin toimesta ja juutalaiset olivat puolestaan tappaneet tämän kostoksi.
Piiritettyään ja voitettuaan koko yhteisön, Muhammad halusi tappaa kaikki heimon miehet, mutta hänen liittolaisensa ylipuhui hänet säästämään heidän henkensä - "Allah" moitti häntä siitä myöhemmin. Qaynuqan heimo pakotettiin maanpakoon ja muslimit ottivat heidän omaisuutensa itselleen. Muhammad varasi itselleen viidesosan väärydellä hankitusta saaliista (hän piti huolen että kyseinen sääntö kirjattiin Koraaniin).
Tämä episodi auttoi juurruttamaan islamiin epäkypsän ryhmäidentiteetin periaatteen, missä kuka hyvänsä islamin uskonnon tai sosiaalisen ryhmän ulkopuolinen on yhtä syyllinen kuin ne jotka loukkaavat tai vahingoittavat muslimia - he ansaitsevat rangaistuksensa. (Muhammadin rangaistukset eivät yleensä olleet verrannollisia rikoksen vakavuuteen)
Toisen heimon, Banu Nadirin, jäseniä syytettiin Muhammadin salamurhan suunnittelusta. On kiintoisaa, että tämä tapahtui sen jälkeen, kun muslimit olivat tappaneet useita juutalaisia merkkihenkilöitä Muhammadin käskystä, mukaanlukien Banu Nadirin johtajan (Ka'b al-Ashraf). (kts. MYTH: Muhammad Never Approved of Murder)
Kun islamin profeetta sai tietää, että hän saattaisi olla koston kohteena (hän oli saanut siitä "ilmestyksen" Allahilta), hän kiireesti piiritti Banu Nadirin. Pakotettuaan heidät antautumaan, nämä Medinan alkuperäiset asukkaat karkotettiin kodeistaan ja mailtaan, ja muslimit ryöstivät heidän omaisuutensa. (Tällä kertaa Muhammad aiheutti pettymyksen väelleen saamalla ilmestyksen, jossa Allah antoi koko saaliin Muhammadille)
Tärkeä esimerkki siitä kuinka petos on sallittua islamissa on se, kun jäljelle jääneet Banu Nadirin jäsenet (Usayr ibn Zarimin johdolla) huijattiin jättämään linnoituksensa lupaamalla rauhanneuvotteluja. Muhammad lähetti muslimeita "saattamaan" heitä, mutta kun he eivät olleet varuillaan heidät surmattiin helposti. (kts. MYTH: Muhammad always Disapproved of Dishonesty)
Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm
-Ibn Matti
Muhammadin elämä, osa 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti