Tuleminen oman kaupunkinsa ja heimonsa hylkäämäksi kirveli Muhammadia, ja hänen julistuksensa muuttui nopeasti suvaitsemattomammaksi ja armottomammaksi - varsinkin sen jälkeen kun hän saavutti enemmän valtaa. Islamin pyhin kirja heijastaa selvästi tätä vastakohtaisuutta. Koraanin myöhemmät osat lisäävät väkivallan ja muslimien maallisen koston aikaisempien osien uhkaukseen ikuisesta kadotuksesta niille jotka eivät usko Muhammadiin.
Juuri Medinassa islam muuttui suhteellisen rauhanomaisesta muilta kansoilta lainatusta uskonnosta sotilasmahdiksi, joka pyrki hallitsemaan yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Näiden viimeisten kymmenen vuoden aikana Muhammadin elämässä vääräuskoiset karkoitettiin tai orjuutettiin, käännytettiin islamiin miekalla tai jopa vangittiin ja teurastettiin sen mukaan mikä sopi tilanteeseen.
Rahoittaakseen pyrkimyksensä valtaan Muhammad määräsi ensin seuraajansa ryöstämään mekkalaisia karavaaneja pyhien kuukausien aikana, kun uhrit vähiten odottivat sitä. Tämä siitä huolimatta, että mekkalaiset eivät häirinneet häntä Medinassa (kts. MYTH: Muhammad and his Muslims were Persecuted by the Meccans at Medina)
Muhammad antoi kansalleen sopivia ilmestyksiä "Allahilta", jotka sallivat heidän murhata viattomia kulkijoita ja ryöstää heidän omaisuutensa (kts. Ibn Ishaq/Hisham). Muhammadin seuraajat alkoivat vähitellen himoita sotasaalista, tavaroita, naisia ja lapsia. (kts. MYTH: Muhammad Raided Caravans to Retrieve Stolen Property)
Taistelussa vangitut tuotiin usein Muhammadin eteen ja nämä rukoilivat häntä säästämään henkensä vedoten esimerkiksi siihen etteivät he olleet tappaneet muslimeita. Perinnetieto on selkeä kertoessaan Muhammadin jyrkästä asenteesta näissä tilanteissa. Muhammad ei tuntenut sympatiaa vaan määräsi teloitukset täytäntöön, usein hirveillä tavoilla. Eräässä tapauksessa hän määräsi miehen teloitettavaksi sanoen hänelle että "Helvetti" pitää huolen hänen orvoksi jääneestä tyttärestään (kts. Ibn Ishaq/Hisham ja MYTH: Muhammad Never Killed Captives)
Karavaanien ryöstelyt edelsivät ensimmäistä suurta taistelua, johon muslimiarmeija osallistui - Badrin taistelua. Nyt Mekka oli lähettänyt oman armeijansa suojelemaan karavaaniaan muslimiryöstelijöiltä. Nykyään muslimit haluavat kuitenkin väittää, että he taistelevat ainoastaan itsepuolustukseksi, mutta näin ei selvästi ollut Muhammadin aikana. Tosiasiassa Muhammadin täytyi painostaa vastahakoisia sotilaitansa lupauksilla paratiisista ja vakuutteluilla siitä että heidän uskontonsa oli tärkeämpi kuin vihollisten henki. (kts. MYTH: The Battle of Badr was Defencive)
Tämä on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm
-Ibn Matti
Muhammadin elämä, osa 6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti